tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulukalenteri: 10. luukku

Aikuisten alkeiskurssilla 1/3

Joulukalenterin 10. luukussa kurkistetaan vanhoihin alkeiskurssimuistoihin. Niina aloitti uudestaan ratsastamaan kesällä 2004 ja tässä kolmen postauksen juttusarjassa pääsette lukemaan millaista oli aikuisten alkeiskurssilla ja miten Niina päätyi hoitamaan ensimmäistä hoitohevostaan Wattia.


Aikuisten alkeiskurssi, päivä 1

Miten paljon voi aikuista ihmistä jännittää? Näköjään aika paljon, sillä yöunet ovat olleet vähissä eikä päässä pyöri kuin hepat, hepat ja hepat :) Jännitystäni helpotti hieman, että aiemmasta kaukaisesta alkeiskurssista tiesin, että alussa meillä olisi taluttajat. Se taas ei auttanut viimehetken paniikkiin yhtään, että myöhästyin tallille menevästä bussista. Onneksi olin kuitenkin tallilla juuri sopivasti. 

Zapal
Opettajamme Terhi Laurila, eli Teete esittäytyi ja tutustuimme aluksi talliin. Teete näytti meille miten hevoselle puetaan varusteet ja noustaan selkään. Näyttää helpolta, tiedän kokemuksesta ettei se sitä ole, ainakaan aluksi!
Meitä oli kahdeksan uutta ja hermostunutta alkeiskurssilaista joista jopa kolme miestä (harvinaista?). Yksi nainen tunnusti jo hevoskammoaan, mikähän sai hänet tulemaan alkeiskurssille? Tämä jäi epäselväksi...

Teete jakoi hepat ja mä sain Zapal-nimisen hevosen josta mulla kumma kyllä ei ollut minkäänlaista käsitystä etukäteen. Olin käynyt aika ahkerasti tallilla tutustumassa ja monien hevosten nimet olivat jo tuttuja minulle.
Kerkesimme ratsastamaan lopulta puoli tuntia. Pääsin muihin verrattuna hyvin selkään, siis ilman jakkaraa ja alle kymmenessä minuutissa ;) Ratsastus meni ihan nappiin ekaksi kerraksi ja Zapal oli kiltisti. Ravattiin, ja se olikin pahempaa mitä muistin! Pysyin kuitenkin hyvin tasapainossa, kun muut pitivät harjasta ja satulasta kiinni. Ei se silti helppoa ollut...
Ihan liian nopeasti oli ratsastus ohi. Sain taluttaa Zapalin talliin, tosin taluttaja piti toiselta puolelta kiinni. Noin pienikin asia tuntui tosi kivalta. Sain ottaa myös satulan pois ja kiitin vielä heppaa tunnista. Aika meni hirveän nopeasti!
Ainiin, Teete sanoi että ratsastetaan samoilla hevosilla koko viikko!

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 2

Samoilla hevosilla piti mennä koko viikko, mut mullapa luki listassa Leevi! En tiennyt tästäkään hevosesta paljoa, mutta ehkä vähän harmitti silti. Toisaalta, en kyllä olisi Zapalia ja Leeviä toisistaan erottanut, jos ne olisi vierekkäin laittanut.
Autoin hoitajaa laittamaan varusteet, minusta oli varmaan suunnaton apu ;) Suitsien laittoa en vielä päässyt kokeilemaan, koska ne kuolaimet oli kuulemma sille hoitsullekin oudot. Ne oli jotkut erikoiset mitkä piti olla oikeinpäin suussa. Pintelit sentään opin laittamaan, Leeville tulikin sellaiset joka jalkaan.
Leevin hoitaja oli tosi mukava, juteltiin tosi paljon kaikkea. Kerroin sille aiemmasta alkeiskurssista millä olin joskus kauan sitten ja se kertoi minkälainen Leevi, eli Flensburg on ratsastaa. Kuulemma reipas ja ravi on kauhee, jaiks!

Tunnilla meillä oli taluttajat vielä, vaikkei välttämättä olisi tarvinnutkaan. Itsehän  siis osaan jo ratsastaa, hehe. Ja se ravi tosiaan oli jotakin aivan järkyttävää. Hädintuskin pysyin siellä tasapainossa, kun en alentunut kiinnikään pitämään. Onneksi Teete opetti keventämään, niin homma helpottui melkoisesti. Kun Teeten piti näyttää mallia miten kevennetään, se kysyi kuka voisi lainata hevosta. Kukaan muu ei voinut ku minä, sillä ne ei olis päässyt selkään ilman jakkaraa =D Siispä Leevillä näytettiin mallia…

Tunti meni tosi hyvin ja mua kehuttiin aika paljon! Tunnin lopuksi päästiin ”maastoon”. Aika hyvin toiselle kerralle. Mentiin vaan ihan pieni lenkki yläkentälle ja takaisin. Se olikin jännää, koska oltiin koko ajan Unelman niskassa kun Leevi oli niin reipas. Leevi meinas jo hermostua, muakin jännitti kun joutui jarruttamaan koko ajan.
Varusteita en saanut ottaa pois, kun heppa jatkoi heti perään kankikurssille ja sai suuhunsa hirveän määrän kuolaimia.
Tallilla on yksi ihanan kiltin oloinen iso ruuna Watti, joka kaipaa hoitajaa. Voi kun saisi oman hoitsun... Illalla selasin Poni-Hakalaisten keskustelupalstaa ja löysin sieltä hoitajavastaavan numeron. Laitoin viestiä, vaikka olenkin varmaan ihan liian kokematon :(
Leevi

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 3

Leevi oli mulle sitten ilmeisesti parempi ratsu, kuin Zapal sillä se oli mulle taas merkattu listaan. Leevillä oli eri hoitsu tällä kertaa, mutta tämäkin oli ihan kiva. Sain melkein kokonaan itse laitettua suitset ja satulakin meni ihan mallikkaasti. Leevin hoitaja lupasi opettaa mua harjaamaan huomenna, ihanaa!

Aluksi ratsastettiin jonossa (siis osastossa) toisena, mutta Tuiskun ratsastaja mokaili (vaikka sillä oli taluttaja!), sain olla Leevin kanssa sitten ensimmäinen. Tosi mukavaa, ei tarvinnut pysähdellä muiden takia koko ajan. Leevi tosin meni aika reippaasti ja sain silti jarrutella koko ajan. Sitten kun olisi pitänyt pysähtyä, sain kiskoa ohjista ihan kunnolla, eikä siltikään meinannut aina pysähtyä kun vasta nenä seinässä. Tänään oli vähän haastavampaa jo, hepalla ei selvästikään ollut edellisestä mallia kun mentiin ekana. Normaalisti heppa on lähtenyt ravaamaan kun edellinenkin lähtee, nyt jouduin jopa antamaan pohkeita.
Oltiin melkein koko tunti ilman taluttajia, mutta välillä ne pyöri siinä vieressä. Teete kysyi, että olenko ennen ratsastanut, ja sanoin että vähän. Se toinen mun ikäinen tyttö on kans ratsastanut joskus aikaisemmin ja se valitteli kun sen heppa Hopsu oli niin laiska. Oon tosi tyytyväinen, etten ole saanut noita pullaponeja, vaan tällaisen vähän reippaamman. Ei tarvitse paljoa pohkeita vaan enemmänkin jarruja =)

Watista oli ilmoitus ilmoitustaululla, että etsii hoitajaa. Täytyy ottaa numero ylös ja soitella… Ajattelin soittaa vasta ensi viikolla, että opin ensin vähän enemmän. Siitä hoitajavastaavastakaan ei ole kuulunut mitään. Ehkä olin vähän hätiköivä kun laitoin jo sille viestiä. Silittelin Wattia ja ihmettelin sen suuruutta =)
Mutta, tunnilla oli tosi hauskaa ja kuumakin tuli. Lihakset on koko ajan kipeänä, koskakohan helpottaa...


Minkälaisia muistoja teillä on alkeiskurssiltanne? :)


1 kommentti:

  1. Itse muistan 11-vuotiaana olleeni ryhmän pisin ja vanhin. Sain ensimmäiselle tunnille kiltin Fa-ponin :-) olin ollut monesti kateellisena katsomassa kaverini tuntia, ja muistan kun Synnövelle huokailin, kuinka hauskaa olisikaan päästä jo hyppäämään esteitä...

    VastaaPoista