torstai 17. huhtikuuta 2014

Suskin estedemo - ratsastajan näkökulmasta

Sain kunnian päästä ratsastamaan Suskin estedemoon, josta Anna, Hanski ja Niina jo tekivätkin hienon postauksen. En aio kertoa teille samoja asioita uudestaan. Sen sijaan haluan jakaa omia fiiliksiäni, miltä tuntui ratsastaa isolle yleisölle, mitä tein oikein ja mitä väärin.
Ennen demoa ehdin jännittää kaikkea mahdollista. Miten Simo käyttäytyy, mitä teen jos se hermostuu, mitä jos teen tyhmiä virheitä, mitä jos en osaa ratsastaa, mitä jos, mitä jos, mitä jos... Lopulta olin juuri ennen demoa rauhallisempi kuin osasin odottaa, mutta samalla jännittyneempi kuin olin pelännyt. Kliseisesti sanottuna hermostuminen kuitenkin katosi, kun pääsin Simon selkään ja sain hetken rauhan sen kanssa kahdestaan. Maneesiin tullessamme olin luottavainen ja muistin Suskin sanoman, että jokainen virhe on opettavainen yleisölle.

Alkuun Simo oli vähän hidas pohkeelle ja jäin jumputtamaan sitä, mistä Suski heti huomauttikin. Sain hevosen sitten heräteltyä, mikä ei muuten ollut täysin ongelmatonta. Hyppään mielelläni todella lyhyellä raipalla ja se toimii hyvin siihen asti, että hevonen ei liiku eteenpäin. Nytkin jouduin kolmesti yrittämään, että onnistuin lopulta saamaan Simoon jonkun reaktion ja onnistuin silloinkin pudottamaan sisäohjan. Tämän saattoi joku huomatakin. Ravitehtävistä pitää sanoa se, että molemmat tehtävät ovat olleet todella hankalia silloin, kun olen aloittanut Suskin tunneilla. Mutta samalla kun ne ovat muuttuneet helpommiksi, kevyt istuntani on parantunut. Joten suosittelen treenaamaan sekä nastaharjoitusta, että ravissa tehtyjä kevennysharjoituksia, mikäli vain mahdollista.


 Ensimmäinen puomitehtävä oli aivan "peruskauraa", mutta siitä huolimatta sen kanssa oli vaikeuksia. Älkää siis aliarvioiko puomitehtävien tärkeyttä. En saanut askelta osumaan ensimmäiselle puomille kunnolla, mutta Simo korjasi virheen hienosti. Yleensä olen aika hyvin perillä siitä, minkä mittainen Simon laukka on, mutta jostain syystä nyt ei ollut niin, kuusi askelta ei meinannut mahtua puomiväliin ja seitsemään lyhensin jo liikaa. Kyllähän me sitten päästiin tehtävä halutusti sekä kuudella että seitsemällä, mutta sai siihen jo vähän ratsastaakin.

Keskityin sitten vielä enemmän neljän puomin ympyrään. Tehtävä saattoi näyttää ulos päin helpolta, koska sekä minä että Jyri onnistuimme siinä heti. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Yhtäkään askelta hevosen ei voinut antaa mennä itse, sillä sen jälkeen olisi ollut jo myöhässä seuraavaa puomia ajatellen. Osa on varmasti ratsastanut ympyrällä yhtä puomia. Jo silloin on vaikea saada askel osumaan kierros toisensa jälkeen hyvin. Tässä pitää saada askel osumaan, pitää ympyrä symmetrisenä ja laukka saman mittaisena. Kuten Suski sanoi ja yleisö ehkä näki, Simo kaatui osan ympyrästä sisään ja valui toisella puolen ulos. Olin aluksi vähän hidas korjaamaan ja tiestä katosi sujuvuus, mutta pääsin kierroksen jälkeen hevosen edelle tilanteessa ja viimeinen ympyrä oli aika hyvä. Itse olin oikeastaan melkein tyytyväisin tähän tehtävään koko demosta. Tehtävä kuitenkin vaatii sekä ratsastajalta että hevoselta keskittymistä ja toisen kuuntelemista.

Seuraavana oli myötäämistehtävä, joka ei sujunut meiltä ihan niinkuin piti. Tai oikeastaan ei sujunut minulta niin kuin piti, Simppa kyllä hyppäsi hyvin. Varsinkin automaattisen myötäämisen kanssa olin vähän hukassa, enkä saanut yhtäkään onnistunutta automaattista myötäämistä tehtyä. Ajattelematta onnistun siinä, mutta jos alan keskittyä asiaan, en saa tuntumaa säilytettyä.


Suhteutetulla ensimmäisellä kerralla unohdin itse täysin ratsastaa, mikä johti siihen, että väli oli kaikkea muuta kuin sujuva. Kuusi askelta oli muutenkin vähän lyhyt 20m väliin esteillä, joten sinne sai tulla tosi rauhassa sisään. Tässä taas näki sen, että en hahmottanut nyt ollenkaan Simon askelpituutta. Viisi askelta oli sitten sujuva ja oli oikein kiva päästä hyppäämään vähän isompia esteitä muutaman kerran. Simokin oli ihan liekeissä. Sen huomasi varsinkin viimeisellä kerralla, kun se tuli ensimmäiselle esteelle ihan pohjaan ja vastasi sen jälkeen hyvin pohkeeseen. Onneksi, muuten okseri olisi kyllä ollut vähän iso.

Kaiken kaikkiaan olin Simoon tosi tyytyväinen, itseeni en niinkään. Olin ajoittain kyllä tilanteen tasalla mutta vähintään yhtä monta kertaa ihan unessa. Onneksi Simppa on kiltti ja auttoi niissä tilanteissa. Se myös muistutti, ettei se ole hävittänyt luonnettaan mihinkään, kun piti taas vähän esittää omia kuvioita. Meri Sataman istuntavinkit olivat ainakin itselleni hyödyllisiä, toivottavasti niistä oli apua yleisöllekin.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Rakkaudesta hevoseen: Suskin estedemonstraatio

Lauantaina 6. huhtikuuta saimme nauttia tallin omistajan, Suski Suomelan pitämästä, juhlavuoden viimeisestä demonstraatiosta. Aiemmin vuorossa olivat Teeten, Piritan ja Tintin havainnoillistavat kouludemonstraatiot, kun taas Suski keskittyi esteratsastuksen saloihin.

Suski ja Onni juoksutusharjoituksissa. Liina on kiinnitetty sisäkuolainrenkaaseen. Onnilla on yllään sivuohjat.

Tapahtuma oli jaettu kahteen osaan, jossa ensimmäisenä havainnoillistettiin nuorten hevosten koulutusta. Esiintymässä olivat nuorten hevosten kanssa Pirita Lång ja Onni sekä Minna Riitala ja Gina. Suski esitteli ensimmäiseksi juoksuttamista: kuinka hevosta juoksutetaan ja missä tilanteessa se on tarpeen. Onni pääsi juoksutettavaksi ja selvisi tehtävästään mallikkaasti. Suski näytti, kuinka nuoret ja kokemattomat hevoset usein tekevät epätasaista ympyrää, ja kuinka sitä tulisi liinaa löystämällä ja kiristämällä ennakoida. Liina, hevonen ja juoksutusraippa muodostavat kolmion, ja juoksuttaja itse katsoo suoraan kohti hevosta: hänen ei tule olla hevosen liikkeen edellä jarruttamassa vauhtia tai olla liikaa liikkeen jäljessä ajamassa hevoseen lisää vauhtia. Matalilla, rauhallisilla äänillä hevosen vauhtia hidastetaan (ra-viiin, käyn-tiiin...), ja terävillä, käskevillä ja nousevilla äänillä hevonen menee kovempaa tai vaihtaa askellajin nopeampaan (lauk-ka!). Jos hevonen ryöstää tai lähtee liian kovaa, ollen juoksuttajan hallitsemattomissa, hyvä asento estää sitä viemästä juoksuttajaa tai karkaamasta on ottaa liinaa juoksutussuuntaan nähden ”väärään” käteen ja pitää loppu liinasta ”oikeassa” kädessä, vieden sen selän taakse jarruttamaan vauhtia, samalla nojaten taakse. Liinan voi laittaa hevoselle kahdella tavalla: pujottamalla sen sisäkuolainrenkaasta läpi, korvien takaa ja kiinni ulkokuolainrenkaaseen tai kiinnittämällä sen vain sisäkuolainrenkaaseen.

Sitten hypättiin. Ensimmäiseksi molemmat hevoset kävelivät rauhallisesti puomien yli käynnissä, suoralla uralla olevilla linjoilla ja ympyrällä. Tämä auttaa hevosia löytämään tahdin ja katsomaan jalkoihinsa. Tämäntyyppinen tehtävä auttaa myös näkemään, onko hevosessa maailmanluokan tähtiainesta: hyvä ja huolellinen hevonen varoo kolauttamasta jalkojaan puomeihin, tai jos se kolauttaa, hevonen osaa myös korjata virheensä seuraavalla kerralla. Ravissa puomit menivät yhtä mallikkaasti kuin käynnissäkin. Samalla puututtiin molempien ratsastajien istuntaan ja siihen, miten erilaiset istunnat auttavat vaikuttamaan hevoseen.



Suski demonstroi Piritan istuntaa. Kuvassa myös Meri Satama

Erilaisia tapoja istua on neljä: perusistunta, esteistunta, kevyt istunta ja liikkeen jäljessä oleva istunta. Perusistunnassa kehon kaikki kolme palikkaa ovat päällekkäin: lanneranka, rintaranka ja kaularanka. Ratsastajan korvasta voi vetää suoran viivan lantiosta kantapäähän asti. Esteistunnassa ratsastaja on lähellä satulaa, ylävartalo hieman edessä, paino kevyesti jalustimilla. Kevyessä istunnassa ratsastaja on kokonaan irti satulasta. Tätä istuntaa käytetään esteillä useimmiten, ja sitä voidaan kutsua myös kahden pisteen istunnaksi: ratsastajan paino on kahdella jalustimella, kahdessa pisteessä. Liikkeen jäljessä ollessaan ratsastaja nojaa taakse niin, ettei enää pysty myötäilemään hevosen liikkeitä niin joustavasti. Tätä istuntaa käyttävät eniten kenttäratsastajat maastoradalla ja taitavat ratsastajat ylittäessään suuria vesihautoja.


Demossa olleet esteet: katsomonpuoleisten esteiden väli 20m, samoin vastakkaisen sivun puomien väli. Punaisella merkitty kokeneiden hevosten esteet, sinisellä nuorten hevosten tehtävät. Molemmat estelinjat hypättiin tallille eli vasemmalle päin.

Nuoret hevoset hyppäsivät alkuun pieniä esteitä, jotta into ja ilo hypätä säilyisi. On myös varottava, ettei nuorten hevosten eteen laittaisi liian vaikeita tehtäviä, jotta niistä ei tule epävarmoja hyppääjiä. Onni on vielä niin nuori ja "raaka", että se on Suskin mukaan hypännyt vain muutamia kertoja elämänsä aikana. Nuoria hevosia ratsastaessa on varottava, ettei niitä auta liian paljon: hevosen on itse saatava ratkaista eteen tulevat ongelmat, jotta se oppisi ajattelemaan itse ja ratkomaan ongelmia myös ei-niin kokeneen ratsastajan kanssa. Pirita havainnoillisti yleisölle myös norsupidätteen eli jarrutusotteen, jonka avulla nuori tai vauhdikas hevonen saadaan jarruttamaan vauhtiaan tehokkaasti. Norsupidätteessä toinen käsi viedään harjan yli ”väärälle” puolelle ja toinen käsi nostetaan ylös ja sillä jarrutetaan. Näin toinen käsi lukkiutuu jarruttavaksi ja toisella on mahdollista vielä lisäksi hidastaa. Ensimmäisen osion päätteeksi Gina pääsi vielä hyppäämään sarjaa, jossa ensimmäistä ristikkoa seurasi okseri yhden askeleen välillä ja okserin jälkeen pystyeste kahden askeleen välillä. Pienen haparoinnin jälkeen hevonen hyppäsi sarjan hyvin ja esitystä päästiin jatkamaan seuraavaan vaiheeseen.

Pirita ja Onni käyntitehtävässä


Minna ja Gina okserilla
Estedemonstraation toisessa osassa esiintyivät jo paljon kokeneet hevoset, Titta Saari Simon kanssa ja Jyri Kranz Lassilla. Nämä hevoset ovat molemmat hypänneet ennen Poni-Hakaan tuloaan isoja, yli 120cm ratoja ja ovat jo kokeneita hyppääjiä. Nämä ratsastajat esittelivät yleisölle erilaisia myötäämisiä ja sarjojen sekä suhteutettujen välien ratsastusta.
 
In and out -sarjaksi eli ”innariksi” kutsutaan estesarjaa, jossa esteiden väliin ei mahdu yhtään askelta, vaan hevonen hyppää suoraan edellisen esteen alastulon jälkeen seuraavan esteen. Sarjaesteellä esteiden väliin tulee yksi tai kaksi askelta. Suhteutetut ovat tästä pidempiä välejä. Yleisesti suhteutetusta välistä puhutaan, kun esteiden välissä on 3-8 askelta. Suhteutettuun väliin hevonen voi askelpituutta muuttamalla ottaa eri määrän askelia. Demonstraatiossa käytettiin suhteutetussa välissä erittäin hyödyllistä ja monipuolista 20 metrin väliä, joka normaalilla laukka-askeleella on kuuden askeleen väli. Tätä ratsukot tulivat ensin kuudella askeleella, sen jälkeen seitsemällä, jolloin hevosen on pakko osata koota ja lyhentäää laukkaansa saadakseen väliin enemmän askelia.Tämän kahdenkymmenen metrin välin voi ratsastaa myös jopa neljällä tai kahdeksalla laukka-askeleella. Lisäksi ratsastajat havainnoillistivat haastavaa neliöharjoitusta: neljä puomia oli asetettu ympyrälle tasaisesti, jokainen puomi kuuden metrin päähän ympyrän keskipisteestä. Ratsastajat ratsastivat tätä ympyrää niin, että jokaisen puomin väliin tuli neljä laukka-askelta. Harjoitus auttaa ratsastajaa kesittymään ja laskemaan askelia sekä kokoamaan ja ohjaamaan hevostaan samanaikaisesti.

Esteiden välit mitataan usein yksinkertaisella kaavalla: hevosen laukka-askel on noin 3.5 metriä, ponin noin 3 m. Jos esteiden väliin halutaan 4 laukka-askelta, tulee askelten määrä kertoa askeleen pituudella ja tähän mittaan lisätä vielä yksi laukka-askel esteeltä laskeutumista ja seuraavalle ponnistamista varten. Tässä tapauksessa hevoselle sopiva väli olisi 5x3.5m eli noin 17.5 metriä.
Välin pituus riippuu myös esteiden korkeudesta eli hyppykaaresta eli siitä, kuinka paljon tilaa hevonen tarvitsee ponnistamista varten.

Titta ja Simo keskittyvät neljän askeleen ympyrätehtävässä

Jyri ja Lassi pystyllä
Myötäämisellä hevosen kaulalle annetaan hypyssä enemmän tilaa venyä, jolloin hevonen venyttää myös selkäänsä. Yhdessä yleisön kanssa Suskin demonstraatiossa löydettiin muutamia erilaisia myötäämisasteita: automaattinen, lyhyt, pitkä sekä ei myötäämistä ollenkaan. Viimeistä näistä ei käytetä juurikaan, sillä se on tarpeen vain taitavalla ratsastajalla, väärin käyttäytyvien ja vaikeiden, ryöstävien hevosten kanssa. Automaattisella myötäämisellä tarkoitetaan myötäämistä, jolloin ratsastajan tuntuma hevosen suuhun säilyy pehmeänä, mutta hevonen saa silti tarvitsemansa ohjan venyttääkseen kaulaansa. Lyhyessä myötäämisessä ratsastajan käsi käy nopeasti edessä hevosen hypätessä, mutta käsi myötää kuitenkin vähemmän kuin automaattisessa myötäyksessä. Pitkää myötäystä eli käden viemistä hevosen harjaa pitkin aina puoleen väliin asti käytetään usein okserilla eli pituusesteellä, jolloin hevosen hyppykaari on pidempi ja se tarvitsee enemmän tilaa kaulalleen.

Näitä erilaisia myötäämistyyppejä ratsastajat havainnoillistivat maneesin peilinpuoleisella sarjalla: ensimmäiselle ristikolle lyhyt, toiselle okserille pitkä sekä viimeiselle pystylle automaattinen myötääminen. Lopuksi ratsukot hyppäsivät katsomonpuoleista kahden esteen suhteutettua, joiden väli oli 20 metriä. Reippaassa laukassa esteiden väliin saatiin sopimaan viisi askelta.
 
Demonstraatiossa oli mukana myös horsebicin, ratsastusharrastusta tukevan liikuntamuodon kehittäjä Meri Satama. Meri auttoi kaikkia ratsastajia parantamaan omaa istuntaansa muun muassa auttamalla heitä löytämään kehonsa kolme rakennus- ja tukipalikkaa: kaularangan, rintarangan ja lantiorangan. Samalla sai myös yleisö liikuntaa erilaisista harjoituksista. Omaa kehonhallintaansa voi parantaa löytämällä oman istuntansa kriittisimmät ongelmakohdat ja tarttumalla niihin. Hyvä tapa löytää oikea istunta on kuivaharjoittelulla kokeilla erilaisia ääriasentoja kehossaan: työntää lantio aivan taakse ja aivan liian eteen, kääntää lapaluut aivan yhteen vetämällä hartiat taakse ja kääntää ne eteen vetämällä hartiat kyyryyn. Kaularangan eri asentojen löytämistä Meri kuvasi hevosella, joka ensin haluaa porkkanaa (työntää kaulansa pitkälle eteen) ja sitten pelästyy ja jännittyy (vetää kaulansa ihan taakse).
 
Oman istunnan ongelmakohtia voi treenata ihan arkenakin, ilman hevosta: jos ratsastaja on toispuoleinen ja istuu vinossa, hän voi autoa tankatessa tai hampaita pestessään seistä heikommalla jalallaan. Tämän lisäksi kylkiin tarvittaisiin lisää treeniä. Ratsastajan kaulan ollessa ”heikko” ja väärässä asennossa, sitä voi vahvistaa seuraavalla harjoituksella: aseta kätesi otsallesi ja työnnä niskalla voimakkaasti kättä vasten. Toista sama, mutta laita kätesi niskaan ja työnnä taaksepäin. Köyryä selkää eli irti toisistaan olevia lapaluita ja etukenoa voi korjata vaikka vessassa käydessä, mutta myös hevosen selässä esimerkiksi alku- ja loppukäyntien aikana venyttämällä toista kättä pitkälle taakse ja siirtämällä katseensa venyttävän käden sormiin.

Meri havainnoillistaa Titalle oikeaa istuntaa
Suski esitteli demonstraatiossaan muutamia hyviä harjoituksia, joita myös opettajat tai ratsastajat voivat itse hyödyntää. Nastaharjoitukseksi kutsutaan harjoitusta, jolloin ratsastaja istuu kevyessä istunnassa ja vaihtelee painopistettään niin, että välillä käy lähellä satulaa, melkein sitä koskettaen ja taas nousten vielä kevyempään istuntaan. Tämä auttaa ratsastajaa löytämään oikean painopisteen. Kokeneiden hevosten ratsastajat demonstroivat myös harjoitusta, jossa hevosen ravatessa ratsastaja keventää viisi askelta ja seisoo jalustimilla kevyessä istunnassa seuraavat viisi askelta. Tämä auttaa löytämään tasapainon ja harjoittaa koordinaatiokykyä.

Alla vielä osa demosta videona.
Videot © Niina
Kuvat  © Hanski

video


video

Videoita näet lisää Niinan käyttäjätilin kautta (avaa video Youtubessa ja klikkaa käyttäjänimeä).

Kiitokset Suskille sekä Merille havainnoillistavasta ja opettavaisesta demonstraatiosta. Toivottavasti jokainen yli sadasta katsojasta sai esityksestä aineksia omaan ratsastukseensa!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Aprillia!

Eilen aprillipäivänä eivät kaikki säästyneet pieneltä jekuttamiselta. Myös tallin hoitajat yhdessä tiistain ponikerholaisten kanssa järjestivät opettajille pienen pilan...

Tauon loppumetreillä juoksi kaksi hoitajaa itkua tihrustaen toimistoon ja selittivät Piritalle ja Tintille, kuinka joku hevonen oli potkaissut ponikerholaista takapihalla. Pirita lähti asiaa selvittämään, ja löysi takaa tarhojen luota maassa makaavan tytön, jota hoitajat ja ponikerholaiset yhdessä huolestuneena katselivat. Tämän pidemmälle ei pila enää voinut jatkua, sillä lahjakkaat näyttelijämme repesivät nauramaan ja juttu selvisi. Tällä kertaa "onnettomuudesta" selvittiin säikähdyksellä!

Videolla vielä jälkitunnelmia pilan jälkeen.

video
 
 
Pirita aprillipilan jälkeen:
Kaksi isompaa hoitajaa tuli itkien toimiston ovelle ja ilmoitti, että hoitokerhossa joku pieni tyttö oli mennyt tarhaan ja jäänyt hevosen jalkoihin. No minä juoksin takapihalle hätääntyneenä. Siellä oli kaikki tytöt ringissä "uhrin" ympärillä. Hätyytin kaikki pois ja aloin tutkimaan ja selvittämään mitä on sattunut, kunnes kaikki alkoi nauramaan ja KAPPAS vasta silloin muistin, että tänään on aprillipäivä Ihanat tytöt