keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: 24. luukku






Lucia-juhla 2014 - Poni-Haka Got Talent Finaali

Lucia-juhlaa vietettiin tänä vuonna Poni-Haka Talent Finaalin tunnelmissa. Mukana oli useita erilaisia esityksiä, joita Talent-tuomaristo arvioi ammattitaitoisesti. Arvovaltainen tuomaristo koostui neljästä henkilöstä: Seuran hallituksen edustajana Niina Rodionoff, aikuisratsastajien edustaja Dina Enberg sekä hänen lapsenlapsensa Jessica sekä Annen isä Ilkka Nuutinen.

Juhla alkoi perinteisellä kulkueella, jossa kärkenä tänä vuonna Lucia-neitona olivat Inka ja Ami. Kykyjään pääsivät esittelemään myös Poni-Haan Ratsastajia kilpakentillä edustanut ratsukko Petra Andrejeff - Point of View, vauhdikkaan Ride and Drive naamiaisknock-outin ratsastajat, Anne ja Pirita poniratsastajina sekä ponikerholaiset keppihevosillaan. Juhlan päätteeksi nähtiin vielä hienoja pukuratsastusesityksiä. Pukuratsastuskilpailun voittoon yleisö äänesti oivaltavasti roolitetun Lumikin ja arvovaltainen tuomaristo päätti jakaa Talent-kilpailun voiton pukuratsastuksessa esiintyneiden Lumikin ja Tähkäpään kesken. Vauhdikkaasti sujuneen palkintokarkkien jakamisen jälkeen sai yleisö vielä kokeilla ratsastamista talutusratsastuksessa.

















Lisää kuvia täällä!

Kaikki ohjelmanumerot ovat myös katsottavissa videoina.

Blogissa on aiemmin esitelty juhlassa palkitut hevoset ja ihmiset.

Blogitiimi kiittää joulukalenterin palautteista ja toivottaa kaikille oikein hyvää joulua!


tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: 23. luukku




Joulukalenterissa on tänä vuonna haastateltu Poni-Haassa asuvia yksityishevosia Maijaa (luukku 15) ja Kareliaa (luukku 21). Nyt vuorossa Annen Iitu.

Kuka olet?
Olen risteytysponi Iitu, hienolta nimeltä My Tricky Joy. Oma ihmiseni Anne on molemmat nimet minulle ristinyt.

Kerro elämästäsi: mitä kaikkea jännää sinulle on tapahtunut?

Synnyin vähän vahingossa yhdelle tallille Turun lähelle. Ihmiset siellä eivät tienneet minusta kovin paljon etukäteen, joten syntymäni jälkeen he olivat ensinnäkin yllättyneitä. Taisin myös olla jo vauvana hieman haastava tyyppi, joten ensimmäiset pari vuotta elämästäni minulla ei ollut juurikaan omaa ihmistä, eikä muuta tekemistä kuin pistää koko syntymätallini päivittäin mieleiseeni järjestykseen - myös heppakavereiden osalta.
Yhtenä päivänä tallin pihaan ilmestyi iso koppi. Olin silloin 2-vuotias. Kun Anne sitten näki minun laukkaavan villisti maneesissa, niin hän vei minut siihen koppiin, ja niin sain oman ihmisen. Sain uudessa kodissa myös uuden kaverin Maijan, joka tietysti piti laittaa järjestykseen.
Annen, Maijan, sekä Maijan ihmisten kanssa touhuttiin paljon kaikkea hauskaa ensimmäiset yhteiset vuodet, kuten esimerkiksi juostiin kilpaa ihmisten kanssa pellolla, tehtiin pitkiä retkiä metsään, ja tietysti koska olen niin kaunis, niin kävimme missikisoissa. Sain missikisoista aina hienon rusetin!


Missikisoissa 2011, esittäjänä Anne itse

Missä olet hyvä?
Olen tosi hyvä esiintymään kauniina, sekä erittäin vihaisena ja kiukkuisena. Olen myös erityisen hyvä karkaamaan tarhasta ja laitumelta.

Mistä sinua kehutaan?
Minua kehutaan aina tosi söpöksi ja kauniiksi. Anne myös kehuu tehokasta pyöristymistäni, kun olen hetkenkin laitumella. Miksiköhän en enää ole saanut olla laitumella...?? Olen saanut paljon kehuja hyppykyvyistäni, sekä esteiden että aidan yli loikatessa.

Mistä asioista tykkäät?
Tykkään tosi paljon kiukutella kaikille, joita en tunne. Mutta erityisen paljon tykkään omasta ihmisestä, reippaasta liikkumisesta, laitumesta ja kaikesta jekkuilusta!

Mistä et pidä?
 En oikein tykkää tallista, jossa on kova meteli ja paljon ihmisiä. Viihtyisin mieluiten tuttujen ihmisten kanssa. Erityisesti minua kiukuttaa, jos oman kotini lähettyvillä on paljon ihmisiä.


Lempi-ihmisiäsi?

Ruokaihmiset ovat tosi kivoja, siis silloin kun antavat ruokaa. Oma ihminen Anne on sellainen, johon luotan aina. Minulla on ollut muutamia vakioihmisiä viime vuosina, nekin ovat olleet ihan kivoja, kun olen tutustunut heihin paremmin. Pikkuhiljaa olen tutustunut myös uusiin hoitoihmisiini Jonnaan ja Anninaan. Maijan ihminen Sini on sellainen, jota pitää aina totella.


Iitu 2009
Paras tapasi ärsyttää hoitajaa?
Uusia hoitajia en olekaan vielä ehtinyt ärsyttää bravuurinumerollani....hmm...hyvä kun muistutit... Pitäkäähän tytöt narusta tiukasti kiinni..!!

Onko sinulla heppakavereita?
Paras heppakaverini on jo kuusi vuotta ollut Maija. Jostain syystä Maija vaan on nykyään paljon suuremman näköinen, kuin silloin kuusi vuotta sitten.

Mitä hauskoja kommelluksia sinulle on sattunut?
Hauskoja kommelluksia? Niistähän minut on tehty! Koko tämä joulukalenteri olisi voinut koostua kaikista kommelluksistani, mutta kerron nyt vaikka muutaman. Olin vierailulla kesälaitumella nelivuotiskesällä paikassa, jossa ei ollut mitään ratsastusaluetta. Annen piti minua kuitenkin kouluttaa, joten hän päätti juoksuttaa minua liinassa tasaisella pellolla. Olin viettänyt pellolla aikaa jo koko kevään. Olin ollut jo kevään pois Annen luota, kun hän sai oman pikkuihmisen, joten en ollut kovin järjestelmällisesti liinassa hetkeen juossut... Päätin sitten sinkaista liinasta irti, ja laukkailla naapurin sedän golfniitylle!
Toisen hauskan jekkuilun olen tehnyt jo monet monet kerrat. Olen asunut useammassa pikkutallissa tässä vuosien varrella, ja joka kerta Anne on varoitellut niiden tallien ruokaihmisiä, että söpö ja ihana ulkonäköni ja ihana ulkonäköni ja olemukseni voi pettää ja että minut kannattaa taluttaa tarhaan napakasti, ja ketjua leuan alla pitäen. No eihän kukaan ole sitä uskonut, kun ovat kuvitelleet hallitsevansa minua, ja niinpä minä olen ihan joka tallissa jopa isoille miehille näyttänyt mistä nämä pienet ponit on tehty! Ei siihen tarvita kuin yksi terävä lähtö....ja niin minä laukkaan villinä ja vapaana!

Millaista on elää Poni-Haassa yksityishevosena, mitä kaikkea päivän aikana
yleensä teet?

Olen viimeaikoina saanut liikkua erityisen paljon, ja se on kivaa! Ennen olen ollut muutamien tyttöjen napakkana opettajana oman hevosen pitoon, he ovat olleet minulla ylläpidossa. Nyt olen kuitenkin osittain tehnyt tuntiponin hommiakin. Aamulla saan syödä, ja sitten hengailla Maijan kanssa ulkona. Kun ollaan Maijan kanssa kaksistaan tarhassa, niin minulla ei ole niin kovaa hinkua poistua tarhasta.
Kun asuttiin Maijan kanssa ekassa yhteisessä kodissa Sipoossa, niin kerran Maijan ihminen Sini toi meille tarhaan ruokaa. Olin tietysti laittamassa taas koko muuta heppajengiä omaan järjestykseeni, jolloin Sini murahti minulle kovaan ääneen. Se oli liian käskyttävää terävälle luonteelleni, joten hyppäsin tarhan reilusti yli metrin korkuisen aidan yli karkuun. Se jekkuilu on ollut ihan varsasta asti kyllä hurjan kivaa!
 Kun ollaan Maijan kanssa hengailtu päivä ulkona, niin sitten taas syön. Usein oma ihmiseni käy minua tähän aikaan halimassa. Sitten pääsenkin purkamaan energiaa ja juoksemaan reippaasti tunneilla, se on tosi hauskaa! Hoitajaihmiset hoitavat illalla hyvin, ja sitten saankin taas ruokaa.

Uuden vuoden alkaessa olen kuullut, että saan taas uuden ihmisen, joka harjoittelee hevosenpitoa minun kanssani. Ehkä pääsen hänen kanssaan taas laukkaamaan vauhdikkaasti estekisoissa!


Kuvat: Anne Nuutinen

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: 22. luukku


Hei!

Vihdoinkin blogin kirjoittajatytöt antoivat suunvuoron minulle, tallikissa Nasulle. Olen myös kuullut vihiä, että minun kuulumisiani blogissa on odotettukin! No, tässä minä nyt olen.



Tuntemattomille voisin kertoa hiukan elämästäni. Synnyin tallilla 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa, eli olen jo aika vanha! Minulla oli myös raidallinen sisko Tiikeri, jonka jotkut vanhemmat tallillakävijät saattavat muistaa. Minua on sanottu pienempänä Pantteriksi mustan värini vuoksi, mutta jossain vaiheessa nimekseni vakiintui Nasu. Siihen aikaan meillä oli myös kaveri Snäksi.

Viimeiset vuodet olen vahtinut tallia yksin. Muutama vuosi sitten harjoittelussa olivat pennut Inkivääri ja Bella, mutta ne lapset eivät oikein sopeutuneet tänne. Bella onnistui ainakin kerran karkaamaan tallilta, onneksi ystävälliset ihmiset olivat kuljettaneet sen Viikkiin, josta se palautui takaisin tallille. Jossain vaiheessa Bella kuitenkin katosi lopullisesti, enkä ole tyttöä sen jälkeen nähnyt. Inkivääri, vaaleanruskea kissa, asuu nykyään yläkentän takana pienellä yksityistallilla. Välillä se on nähty seikkalemasta täälläkin.

Ajattelin antaa teille lukijoille ainutlaatuisen tilaisuuden päästä kurkistamaan päivääni.

Oli sunnuntai, joten tiesin että saisin nukkua rauhassa pitkään. Mutta mitä vielä, sattuikin olemaan kisasunnuntai! Sehän tarkoitti sitä ensimmäiset kisaajatytöt tulivat kolistelemaan makuuhuoneeseeni, eli satulahuoneeseen jo yhdeksän aikaan aamulla. Onneksi minulla on niin hyvät unenlahjat, että käänsin vain kylkeä kopassani ja jatkoin uniani.

Kello taisi olla kolme tai neljä (en ole ihan varma, kun en kovin hyvin osaa tuota kellotaulua lukea), kun ensimmäisen kerran nousin kopastani. Hyvät venytykset, pieni kulaus vettä ja menoksi! Välillä on tylsää olla vain täällä sisätiloissa, joten päätin lähteä ulos pienelle seikkailulle. Ulkona reippailusta ei valitettavasti ole kuvia, sillä karistin perässäni roikkuvan valokuvaajan aika nopeasti.

Parin tunnin jälkeen oli aika palata takaisin sisälle. Äkkiä lämpimään koppaani ja pesulle!

Katsokaas kuinka notkea olen vielä tämän ikäiseksi. Tässä on muuten takatassuni menossa.




Pesun jälkeen lähdin maneesiin etsimään lämmintä paikkaa, johon voisi käpertyä, ja samalla tutkailla illan menoa. Matkalla minut kaapattiin syliin. En ole varsinaisesti mikään sylikissa, paitsi jos minua rapsuttaa samalla. 


Maneesista löysin mukavanoloisen miehen, jonka syliin kiipesin. Sain paljon rapsutuksia ja silityksiä, olenhan niin suloinen.

Tässä oli hyvä olla, kun minua rapsutettiin.

Jonkin aikaa maneesissa istuskeltuani näin tutun mukavan tädin, jolta saan aina hyvää märkäruokaa. Hän kutsui minua satulahuoneeseen, eikä minua tarvinnut kahta kertaa kutsuakaan. Pinkaisin ruokakupilleni, johon sain tädiltä lemppariruokaani.

Osaan odottaa nätisti ruokaani, mutta silti on pakko kokeilla naukua, saisiko sen ruoan silloin vähän nopeammin?

Nam!
Syötyäni palasin vielä maneesiin katsomaan hevosia. Hevoset ovat isoja eläimiä minuun verrattuna, mutta täältä penkiltä niitä on turvallista katsella. 


Kun olin katsellut menoa mielestäni tarpeeksi, ja saanut riittävästi rapsutuksia, oli aika palata takaisin koppaani ja painua yöunille. Puoli kymmeneltä viimeiset ratsastajat kävivät satulahuoneessa, joten viimeistään valojen sammuttua nukahdin.

Ps. Olen muuten tyttökissa, vaikka monet luulevat minua pojaksi. Onko syy musta värini vai komeat viiksikarvani, sitä en tiedä.


Kuvat minusta otti blogin luottokuvaaja Hanski.



sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: 21. luukku


Luukussa 15 haastateltiin tallin yksityisistä hevosista Maijaa. Tässä toisessa haastattelussa on vuorossa tallin diiva Karelia.

Kuka olet?
Olen Karelia Carrus, tuttujen kesken Karelia tai Karo. Olen 6-vuotias hannoverilainen puoliverinen ja tuleva koulutähti. 

Kerro elämästäsi: mitä kaikea jännää sinulle on tapahtunut?
Olen asunut kolme vuotiaaksi asti kasvattajani luona ihanalla isolla tilalla, jossa oli paljon lapsihevosia kavereina. Kaksi vuotiaana pääsin esiintymään Kyvyt esiin -kilpailuun, jossa voitin askellajipuolen. Kolme vuotiaana olin myös mukana Kyvyt esiin -kilpailussa, jossa jäin juuri ja juuri toiseksi.

Tässä välissä Anne oli alkanut etsiä itselleen pientä, säpäkkää tammaa. Minä täytin vaatimukset täydellisesti. Ennen muuttoa uuteen kotiin minulta poistettiin toisesta takajalasta pieni luunsiru ja toivuin siitä kasvattajani luona. Ehdin aiheuttaa hänelle vielä päänvaivaa juuri ennen muuttoani Poni-Hakaan. Nykyisin harjoittelen kilpahevosen elämää Annen kanssa Poni-Haassa.

Missä olet hyvä?
Olen hyvä liihottelussa ja omistajan ja hoitajien hereillä pitämisessä.

Mistä sinua kehutaan?
Minua kehutaan lennokkaasta menostani, varsinkin ravissa.  

Mistä asioista tykkäät?
Pidän keskiravista ja lisätystä ravista sekä isosta laukasta maastossa.

Mistä et pidä?
En pidä harjaamisesta, satuloinnista enkä loimittamisesta, varsinkaan mikäli niitä ei tehdä rauhassa ja keskittyneesti. Kiire on mielestäni aina ikävää.

Lempi-ihmisiäsi?
Omistajani Anne sekä hoitajani Titta ja Sofia. Talli-ihmisistä Kirsi on mukavin, koska hän myös hieroo minua. Kaikki ihmiset, jotka antavat ruokaa, ovat kivoja.

Paras tapa ärsyttää hoitajaa?
Pitää heidät jatkuvasti hereillä napsuttelemalla hampaita varsinkin heidän jalkojensa lähellä. Sen jälkeen kannattaa laittaa pää hoitajan syliin ja kerjätä rapsutuksia. Olen niin vastustamattoman suloinen, ettei pyynnöstä voi kieltäytyä, mutta huokauksista päätellen hoitajieni mielestä ei ole sopivaa ensin yrittää purra ja sen jälkeen kerjätä rapsutuksia.

Onko sinulla heppakavereita?
Kesäisin leikin laitumella Maijan kanssa. Maijan kanssa käymme myös yhteisillä maastoretkillä hoitajiemme kanssa.

Mistä sinut tunnistaa?
Minut tunnistaa hienosta, lennokkaasta ravista, lerpattavista korvistani ja tietysti siitä, että olen kaikkein kaunein.

Mitä hauskoja kommelluksia sinulle on sattunut?
Koska rakastan mennä kovaa, se on aiheuttanut joskus ongelmia minulle. Olen esimerkiksi yrittänyt laukata juoksutusliinassa ympyrällä kovempaa kuin se on ollut mahdollista ja kaatunut. Myös sarjaesteiden muuttaminen innareiksi on yksi bravuureistani.
(Toim. huom. innari eli in and out -jumppasarja, jossa hevonen hyppää kaksi tai useamman estettä peräkkäin, ottamatta laukka-askeleita väliin, sarjaesteillä hevosen kuuluisi ottaa 1-2 askelta esteiden väliin.)

Syksyllä meillä kävi Titan kanssa pieni kommellus, kun olimme yksin yläkentällä ja kentän vieressä olleet koirat olivat mielestäni hyvin pelottavia, paljon pelottavampia kuin Titan mielestä, joten minä lähdin karkuun ja Titta jäi tutustumaan koiriin maasta käsin. Titan valkoiset housut olivat hieman ruskeammat tämän jälkeen, mutta muuten kaikki oli hyvin ja koiratkin osoittautuivat vaarattomiksi.

Millaista on elää Poni-Haassa yksityishevosena, mitä kaikkea päivän aikana yleensä teet?
Päiväni ovat yleensä hyvin samanlaisia. Aamu alkaa aamuruuilla, sen jälkeen pääsen ulkoilemaan. Anne käy ratsastamassa päivällä, joko ennen tai jälkeen päiväruokien. Illalla pääsen usein vielä maastoon Sofian tai Titan kanssa. He myös hoitavat minua iltaisin. Illan päätteksi saan iltaruuat ennen nukkumaan menoa. Päivän tärkein hetki on mössön syöminen, saan sen yleensä illalla enkä osaa rauhoittua ennen sitä.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: 20. luukku


Esittelyssä Lucia-juhlassa palkitut henkilöt

Lucia-juhlassa palkitaan henkilöitä, jotka ovat jollakin tavoin ansainneet tunnustusta. Perinteisin palkinto on vuoden hoitaja sekä seuran ranking-palkinnot, mutta tänäkin vuonna muutama muukin henkilö sai tunnustusta.


Vuoden hoitaja Inka Aro

Vuoden hoitajaksi valittiin 12-vuotias Inka. Inka on hoitanut Zombia noin kahdeksan kuukautta, ja päätyi siis ponin hoitajaksi viime keväänä. Samaan aikaan olivat vapaana Beeta ja Zombi, eikä valinta näiden kahden välillä ollut vaikea, sillä Zombi oli Inkan lempiponi jo silloin, eikä hän ollut juuri käsitellyt Beetaa. Vuoden hoitajan palkinto tuli Inkalle yllätyksenä.

Inkan mielestä hoitamisessa on parasta oma hoitoponi ja siihen kiintyminen, sekä kaverit tallilla. Inkan lempipuuhaa tallilla onkin Zombin harjaaminen ja sen kanssa oleminen.

-Hyvä hoitaja tekee tarkasti kaikki hoitajille kuuluvat asiat, Inka kertoo. Hän aikoo hoitaa tallilla ainakin niin kauan, kuin Zombi siellä asuu, eikä kiirehdi haalimaan enempää hoitoponeja.

Perusteluina Vuoden hoitajaksi Inkan kehuttiin olevan hyvä ja esimerkillinen hoitaja, joka auttaa aina muidenkin kuin oman hoitoponin kanssa.

Toivotamme Inkalle hyvää jatkoa hoitamisen parissa!


Vuoden ratsastuskoululainen Satu Hanhela

Ratsastajainliiton teemavuoden kunniaksi kaikki jäsentallit ovat saaneet palkita omasta asiakaskunnastaan Vuoden Ratsastuskoululaisen. Poni-Haka päätti yhdessä seuran edustajiston kanssa palkita Satu Hanhelan, joka on ratsastanut Poni-Haassa jo pitkään. Lisäksi hän on edustanut tallia ja seuraa tuntiratsastajien mestaruuksissa, hoitanut tuntihevosia sekä pitänyt paljon ponikerhoja ja talutuksia. Palkinnoksi Satu sai upean ruusukkeen.

Vuoden Ratsastuskoululaisen valinnassa toivottiin tallien kiinnittävän huomiota seuraaviin
ominaisuuksiin:
- Esimerkillisyys
- Hyvät hevostaidot
- Positiivinen ja auttavainen asenne, muiden huomioiminen
- Innostus ja ilo oppimiseen
- Sinnikkyys ja ahkeruus
- Tavoitteellisuus
- Liikunnallisuus ja terveelliset elämäntavat
- Aktiivisuus seuratoiminnassa

Lähde: SRL tiedottaa

Lisäksi  Louise Lindholm palkittiin vuoden aloitteentekijänä, hänen ehdotettuaan jaettavaksi Vuoden ratsastuskoululainen -palkinnon.


Yhteisrankingin voittaja Titta Saari

 

Voitit yhteisrankingin, miltä nyt tuntuu?
Muu blogitiimi pyysi Titalta selfietä
rankingpokaalien kanssa
Klassiseen kysymykseen klassinen vastaus: hyvältä. Erityisen hyvältä tuntuu se, että olen pärjännyt molemmissa lajeissa.
Kausi oli positiivinen yllätys, kun onnistumisia tuli läpi vuoden ja monien eri hevosten kanssa. Ei voi olla kovin pettynyt, kun kaudesta jäi käteen valtakunnallisista mestaruuksista koulufinaalipaikka ja estefinaalista sijoitus, Poni-Haan Ratsastajien seniorien koulumestaruus ja esteiltä hopeaa sekä molempien lajien ikäluokkarankingin ja yhteisrankingin voitto.

Vaikka kouluratsastus onkin ihan mukavaa, esteratsastus on aina ollut lähempänä omaa sydäntäni. Ratsastuskoulussa ei pitäisi kuitenkaan vielä "erikoistua" jompaan kumpaan lajiin, joten siksi itsekin kilpailen molemmissa lajeissa tasaisesti.
Olen onnekseni saanut kisoihin yleensä toivomani hevosen, eli koulua olen kilpaillut pääasiassa Lassin kanssa, muutamia startteja myös Simolla ja esteitä tasaisesti Simolla ja Lassilla sekä nyt syyskaudella myös Antilla. Pyrin siihen, että minulla olisi useampi hevonen vaihtoehtona jokaiseen kilpailuun. Mikäli kaikki hevoset toivelistaltani ovat jo menneet, ei minua kuitenkaan ole kovin vaikea saada tarttumaan haasteeseen ja kokeilemaan jotain vieraampaa hevosta helpommassa luokassa.

Vinkkini rankingin voittamiseen? Rankingissa pärjääminen vaatii tasaisia onnistumisia läpi vuoden. Se taas vaatii rutiinia, jota saa vain kilpailemalla. Kannattaa siis olla kärsivällinen ja kilpailla ja hakea rutiinia, jolla saa koko vuodeksi tasaisesti onnistumisia. Sijoittumalla esimerkiksi neljässä kilpailussa viiden parhaan joukkoon saa paljon enemmän pisteitä kuin voittamalla yhden kilpailun. Itselläni taisi mennä säännöllisen kilpailemisen aloittamisesta viisi vuotta ensimmäiseen rankingvoittoon.

 

Ranking-tulokset:

Kouluratsastus:
Ponit: Tiina Raitio
Junnut: Inka Laine
Sennut: Titta Saari

Esteratsastus:
Ponit: Lotta Haponen
Junnut: Anna Hakala
Sennut: Titta Saari

Yhteisranking: Titta Saari

Blogitiimi onnittelee kaikkia palkittuja!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: 19. luukku




Vuoden Hevonen ja Poni -äänestys
Myös tänä vuonna saivat tallilla käyvät ratsastajat äänestää omasta mielestään parasta tuntiponia ja -hevosta. Äänestys oli erittäin tasainen, mutta voittajiksi selviytyivät poneista Broidi ja hevosista Pete. Molemmat ovat vanhoja ja luotettavia, jokaiselle turvallisia ja opettavaisia ratsuja, jotka ovat tehneet pitkän uran Poni-Haassa.

Yhteensä hyväksyttyjä ääniä jaettiin 373, huikeaa! Onneksi jokainen tallilla asuva poni ja hevonen sai ainakin muutaman äänen, ovathan ne kaikki tehneet vuoden mittaan hyvää työtä.

Valitettavasti myös tänä vuonna äänestyksessä ilmeni vilppiä, sillä samoja poneja, myös Broidia, oli äänestetty useamman kerran. Nämä äänet ignoorattiin eivätkä ne vaikuttaneet äänestyksen lopputulokseen. Ensi vuoden äänestystä ajatellen systeemiä kehitetään tasapuolisemmaksi ja rehellisemmäksi.

Äänestyksessä Broidi sai hienosti yhteensä 21 ääntä, mikä on 5.6% kaikista äänistä. Seuraaville sijoille ylsivät poneista Balle, Ferrari, Muki, Peppi, Rölli ja Steven, joilla kaikilla pistemäärä oli suhteellisen tasainen vaihdellen välillä 16-19 ääntä. Petelle jaettiin yhteensä 15 ääntä, joka oli 4% kaikista äänistä. Muut paljon suositut hevoset olivat Ametist, Gallia, Lassi, Lempi, Macy, Nalan ja Onni, joiden kaikkien saamat pistemäärät heittelivät ainoastaan muutaman äänen eroilla välillä 10-12.

Äänestyksessä annettiin ääniä myös tallikissa Nasulle ja pihalla seisovalle puuhevoselle, ja Tipo sai erikoisäänen ilon tuottajana. Myös kaksi hoitajaa, Caruson Inka ja Maijan Anna saivat yhden äänen tässä äänestyksessä!

Nyt esittelyssä vuoden 2014 suosituimmat tuntiratsut.

Broidi
Pikku-Veli eli tuttavallisemmin Broidi, on 14-vuotias poniruuna. Broidi on tallin oma kasvatti, ja sen
täyssiskoja ovat Äidin Kulta eli Kultsi, vielä tallilla asustava Pikku-Sisko eli Zombi, sekä jo taivaslaitumilla laukkaileva Isin-Tyttö eli Styby.

Ponin jo pitkältä ajalta tuntevan ratsastuksenopettaja Anne Nuutisen sanoja vapaasti lainaten: Broidi on oikea työmyyrä. Se on yksi tallin pisimmälle koulutetuista poneista ja osaava. Tämän lisäksi se kantaa turvallisesti niin pienemmät kuin suuremmatkin ratsastajat, ja on hyvä opetusmestari sekä koulussa, että esteillä. Monipuolinen poni on myös turvallinen maastossa. Broidi on kaikkien heppojen kaveri ja tulee niiden kanssa hyvin toimeen.

-Broidi on luonteeltaan ihana, varsinkin kun siihen tutustuu paremmin. Broidi on kiva ja seurallinen poni, kun sen kanssa viettää paljon aikaa, kertoo ponin hoitaja Kira. Broidin kanssa pärjäävätkin kaikki pienimmätkin ratsastajat, ja monet ratsastajat pitävät siitä. Broidi ei tee mitään ilkeää ratsastaessa, ja se menee kaikentasoisia tunteja, Kira jatkaa. Broidi on siis Vuoden Poni -tittelinsä ansainnut!

Ponilta löytyy myös erikoinen tapa. -Broidi on outo, kun se tykkää sen mahan rapsuttamisesta. Monet ponit kun eivät tykkää mahaan koskemisesta, Kira paljastaa.


Pete
Pete, viralliselta nimeltään Peter Pan AK saavutti tänä vuonna jo 20 vuoden kunnioitettavan iän. Poni-Hakaan se tuli noin kymmenen vuotta sitten.

-Pete on tallin paras hevonen, koska se on taitava ja mukava "kaikkien hevonen". Pete käy kaikille ratsuksi, aina alkeiskurssista A+ -tunneille. Se menee kaikkea koulusta esteisiin vielä vanhemmallakin iällä innoissaan! Luonteeltaan se on täyspäinen, kiltti ja rauhallinen. Pete on tutustuttanut monia ihmisiä ratsastukseen ja ollut opettamassa ihmisiä poni-haassa jo 10 vuoden ajan. Siksi se ansaitsee vuoden hevosen tittelin, toteavat Peten hoitajat Anna-Liisa ja Isa.

Anna-Liisa kertoo Peteltä löytyvän myös huumorintajua.  -Petellä on koko ajan pilkettä silmäkulmassa. Välillä kun sillä on tylsää harjatessa, saattaa herra avata tallisolmun todella taitavasti. Se saattaa myös välillä nojata vastaan etujalkaa nostettaessa, mutta komentamisen jälkeen se lopettaa. Viesteissä Pete innostuessaan tekee välillä täyskäännöksen silloin, kun pitäisi lähteä liikkeelle. Tästä on sen omilla hoitajilla omakohtaista kokemusta!

Peten toinen hoitaja Isa kertoo Peten olevan erittäin kiltti hoidettava, joka ei ota turhaa stressiä asioista. -Pete sopii hoitohevoseksi ihan aloittelijoillekin, sillä se tulee kaikkien kanssa toimeen.

Vuoden hevosellakin on heikkoutensa, sillä Pete ei voi sietää harjan nyppimistä. Myöskään vesikarsinaan meno ei ole sen suosikkipuuhaa, mutta sinne päästyään se seisoo kyllä kiltisti paikoillaan.



torstai 18. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: 18. luukku




Tonttu Karvakorva
ja rötöstelijät
 
Viimeksi tonttu Karvakorva seikkaili luukussa 4, jolloin se koristeli yhdessä ystäviensä kanssa hienon joulukuusen talliväen iloksi.
 
Tonttu Karvakorva seisoi hölmistyneenä tallin ulkopuolella ja tuijotti vastakkaista ulkoseinää suu ammollaan ja lakki vinossa. Kuinka kummassa tällainen oli mahdollista? Kauniissa punaisessa seinässä komeili kasa käsittämättömiä, mustia ja punaisia merkkejä, joista ei saanut mitään selvää! Karvakorva raapi päätään ja ajatteli. Olipas omituisia joulukoristeita, aivan uudenlaisia. Eikä edes kovin kauniita. Aamutoimiensa lomassa se oli nähnyt ne tallin seinässä ja päättänyt tutkia asiaa hieman lähemmin.

Tonttu päätti selvittää outojen merkkien salaisuuden hieman myöhemmin ja palasi talliin tutkimaan joulun porkkanatarvetta. Se totesi, että hyviä porkkanoita oli tallissa aivan liian vähän, ja kipitti salaisia reittejään ylös. Huomatessaan tallityöntekijöiden istuvan toimistossa kahvikupposet käsissään tonttu istui alas ilmastointiputkeen ja jäi odottamaan heidän lähtöään. Se nojasi päätään pyöreän putken laitaan ja sulki silmänsä.

”...niin, aika törkeää tuollainen kyllä on,” kuului vaimeaa puheensorinaa tontun alapuolelta. Karvakorva höristi karvaisia korviaan ja nojasi eteenpäin kuullakseen paremmin. ”On noista nuorista tullut kyllä niin röyhkeitä että pitäisi oikein opettaa niille käytöstapoja, kun ei vanhemmat ole sitä kotona tehnyt... Tulla nyt sotkemaan meidän seiniä!” nurisi toinen tallityöntekijöistä ja hörppi kahviaan nuoremman nyökytellessä vieressä. ”Eipä sille mitään oikein voi, liiketunnistinvalot voisivat ehkä säikyttää tiehensä. Enkä usko että tulevat uudestaan, tuollainen pila vaan. Kun joulukin tulee niin ei kyllä jaksaisi mitään ylimääräistä hommaa..” toinen huokaili myös.
 
Kun naiset olivat menneet, Karvakorva kipitti alas toimistoon ja kirjoitti vaivalloisesti suurella kynällä muistutuksen pienelle keltaiselle lapulle jättäen sen muistikirjan väliin. Palatessaan muiden tehtäviensä pariin se jäi pohtimaan ihmisten sanoja. "Vai että ilkivaltaa... Miksi ihmeessä, eihän siinä ole mitään järkeä!" tonttu kurtisteli kulmiaan ja käveli reippaasti edestakaisin pitkin pienen kirjavan ponin karsinaa. Ihmisten äänet kuuluivat kauempaa. "Mitä sinä aiot asialle tehdä?" kysyi pikkuinen poni höristäen pieniä korviaan tonttua kohti ja mutustaen heiniään. "Ei kai tuollaista voi sallia, vieläpä meidän tallissamme!" se puhisi ja nosteli jalkojaan. "Olet oikeassa jälleen kerran, vanha ystävä. Mutta ihmisiä on ihan tarpeetonta sekoittaa tähän. Me teemme itse asialle jotain!" tonttu päätti ja ryntäsi pois.
 
Seuraavana iltana tonttu Karvakorva istui vahdissa pitkän käytävän keskivaiheilla ikkunan kaltereiden välissä. Illan kuluessa sen silmät alkoivat lurpahdella kiinni ja muutaman kerran vanha tonttu melkein putosikin, mutta aina kuin ihmeen kaupalla sen selän taakse ilmestyi lempeä tumma turpa, joka nosti tontun takaisin pystyyn. Rehuvaraston oven alta pilkisti pieniä harmaita kuononpäitä ja puussa tallin vieressä istui joukko lintuja, joiden valkoiset takit loistivat aavemaisesti täysikuun valossa. Ja he odottivat. Ja odottivat hieman lisää.
 
 
Kun yö oli jo pitkällä, alkoi tallin pihalta kuulua hiljaisia askeleita, ja eipä aikaakaan, kun suurien tummien kasojen takaa ilmestyi kolmen tummiin pukeutuneen pojan päät. He hiipivät tallipihan poikki eivätkä kiinnittäneet huomiota tallin ikkunoihin, joista jokaisesta saattoi nähdä uteliaan silmäparin tuijottavan heitä. Taideteostaan viimeistelemään tulleet pojat eivät hätkähtäneet edes silloin kun yhden ikkunan takana syttyi pienen pieni valo, niin innokkaasti he kaivoivat repuistaan suuria suihkemaalipulloja.
Äkkiä syntyi tallinpihaan liikettä. Karvakorvan sytytettyä valonsa palamaan kipittivät pienet harmaat varjot ulos piiloistaan, suoraan poikien jalkojen yli, ali ja ohi, kadoten samaa kyytiä metsänlaitaan. Ällistyneet ilkityöntekijät huudahtelivat pelästyneinä ja vilkuilivat ympärilleen vain huomatakseen, kuinka parvi suuria harakoita oli noussut siivilleen ja liiti nyt heitä kohti. Eräs heistä, lyhyin ja nuorimman näköinen perääntyi kauhuissaan nähdessään, kuinka parvi kääntyi ilmassa suoraan poikia kohti. Muut kaksi seisoivat paikoilleen jähmettyneinä ja tuijottivat avuttomina, kuinka parvi saavutti heidät ja lensi ohi hipoen poikia siivillään ja raapaisten kevyesti kynsillään. Vielä, kun hevoset tallissa hirnuivat ja korskuivat innoissaan potkien ulkoseinää kavioillaan saivat pojat tarpeekseen ja he juoksivat peräkanaa pois samaa reittiä kuin tulivatkin, jättäen vielä täydet maalipullonsa vierimään pitkin tallinpihaa.
 
Suuren voittonsa kunniaksi jokainen hevonen tallissa hirnui iloisesti ja harakat laskeutuivat pihamaalle nokkien ystävällisesti toisiaan ja kehuen toistensa suorituksia. "Näitkö kuinka ne juoksivat, kraa! Jippii Karvakorva, joskus uudestaan!" eräs niistä sanoi lintuja kohti juoksevalle, puuskuttavalle tontulle. "Toivottavasti ne eivät tule enää takaisin," tonttu puhisi ja kiitteli samalla ystäviään avusta. "Kraa, eivät varmasti uskalla astua tänne enää jalallakaan, tai saavat saman, kraak, kohtelun uudestaan," suurin harakka rehenteli ja hymyili muille. "Missä se teidän kraak, tallikissanne on, minulla olisi sille asiaa nyt kun kerran tässä, kraak, olemme," se kääntyi Karvakorvaan päin ja katsoi sitä pienillä nappisilmillään. "Itse asiassa en tiedä. Se on joskus öisin omilla teillään kun ei illalla enää pääse sisälle. Lähden etsimään," tonttu ilmoitti ja kääntyi kannoillaan. "Siitä olisi kyllä ollut hyötyä tänään."


Koluttuaan koko tallin ja pihapiirin läpi tonttu istahti keskelle suurta käytävää ja raapi karvaista päälakeaan. Kissa ei ollut missään sen lempipaikoista, ja yleensä se oli jo tähän mennessä palannut takaisin yöllisiltä matkoiltaan. Epätoivoissaan Karvakorva laahusti takaisin tallinpihalle, jossa muutama lintu vielä istui ja odotti sitä. "Minä en löydä sitä," se ilmoitti, "ja tunnen karvaisissa varpaissani että kaikki ei ole hyvin!" Harakat katsoivat sitä ihmeissään ja pyörittelivät päitään huolissaan. Samassa luminen pihamaa peittyi suhisevien siipien pyörteeseen ja joukko pikkuruisia varpusia laskeutui kylmälle tallinpihalle. Yksi niistä laskeutui aivan Karvakorvan eteen ja katsoi sitä pikkuruisilla silmillään. "Hei taas Karvakorva," se sanoi, "löydettiin jotain kummaa. Tulkaa!"

Metsässä tallin lähettyvillä oli mustia viemäriputkia odottamassa rakennusmiehiä, jotka laittaisivat ne paikalleen syvälle maan sisuksiin. Putkien suuaukot huokuivat pimeyttä ja ne makasivat hiljaa päällekkäin, kuin odottaen heitä. Kasan laidalta alhaalta kuului ärinää ja sähinää, ja Karvakorvan ja lintujen astellessa hiljaa lähemmäksi ne vähitellen kuulivat myös sanoja. "Argh, irtoa nyt, hmph minne ne linnut nyt menivät ilkkumasta... grrr kyllä näytän niille vielä, senkin hmph grr..."


kuva Laura Mäntylä
Jos pimenevässä, kuulaassa illassa olisi kulkenut ohitse ihmisiä, olisivat he kohdanneet kumman näyn. Mustaan putkeen juuttunutta kissaa kiskoivat etutassuista siipiään voimakkaasti lyövät linnut ja sitä työnsi takaapäin pienenpieni tonttunen. Irtauduttuaan hitaasti edenneen pelastustyön jälkeen ahtaasta vankilastaan kissa lennähti kauniissa kaaressa allaan olevaan lumikasaan. Se nousi nopeasti ja ravisteli irvistellen turkkiaan. Ylpeytensä niellen kissa katsoi kaikkia auttajiaan silmiin ja lausui painokkaasti´"Kiitos kaikille avusta" istahtaen samalla aloilleen nuolemaan itsestään seikkailunsa jättämiä jälkiä.

Taivaalta putoili hiljalleen lunta saaden maiseman taianomaisen rauhalliseksi ja pysähtyneeksi. Karvakorva ja harvinaisen vaitonainen kissa kävelivät rauhallisesti takaisin tallia kohti, mutta kumpikaan heistä ei pitänyt kiirettä. Yksi variksista liiteli heidän yläpuolellaan tehden ilmassa verkkaisia kaaria kohoten aina välistä ylemmäs lyöden ilmaa voimakkailla siivillään. Kaikki olivat aivan hiljaa ja jokainen olento nautti vain pimeästä metsästä haluamatta rikkoa sen luomaa satumaista tunnelmaa. Karvakorva nosti katseensa taivaalle ja katsoi hiljalleen putoilevia hiutaleita. Yksi niistä suli hänen karvaiselle kuonolleen ja tonttu naurahti onnellisena.

Rauhallista joulua kaikille.
 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: 17. luukku


Tänään on viikko jouluaattoon ja samalla alkaa Poni-Haassa perinteinen jouluratsastusviikko. Pitkään jatkunut perinne on, että viimeisellä tunnilla ennen jouluaattoa kaikilla tunneilla pidetään vapaatunti, jossa ratsastajat saavat tehdä haluamiaan asioita ja tunnin lopuksi leikitään. Taustalla soi tietysti joulumusiikki ja ratsuilla ja ratsastajilla voi olla jouluisia koristeita. Hoitajat koristelevat yleensä ponien ja hevosten suitset ja osalla voi olla myös kulkusremmit laitettavaksi kaulaan. Monet ratsastajat laittavat kypäräänsä joko tonttulakin tai kuusenkoristeköynnöstä. Tunnin jälkeen tallin yläkerrassa on tarjolla lämmintä glögiä ja piparkakkuja.


Jouluratsastustunnilla on mukava tehdä ponien kanssa vähän erilaisia ja leikkimielisempiä asioita kuin normaalisti. Varsinkin vanhemmat ponit tietävät kyllä, mitä maneesissa soivat joululaulut tarkoittavat ja ne ovatkin innoissaan mukana leikkimässä. Myös hevospuolella esimerkiksi huuto "Talli palaa!" saa hevosiin liikettä, leikkimielisimmät hevosista eivät jää yhtään poneja huonommaksi, mutta kaikki hevoset eivät ihan samalla tavalla ymmärrä leikkimistä kuin ponit. Sen sijaan viesti saa nekin yleensä heräämään, koska mikäpä hevonen voisi vastustaa riemukasta laukkaa kovin kauaa. Tunneilla voi leikkiä monenlaisia asioita ja tässä esiteltynä muutama leikki. Jos haluatte tunneilla kokeilla leikeistä jotain, puhukaa oman opettajanne kanssa, jotta voitte kaikki leikkiä turvallisesti.

Viesti

Lähes kaikkien hevosten ja ponien suosikki, varsinkin kun hoitajat pääsevät joulun pyhinä leikkimään. Viestiä voi leikkiä käynnissä, ravissa, laukassa ja erilaisten tehtävien kanssa. "Perinteisen" laukataan esteen yli maneesin toiseen päähän ja takaisin -viestin sijaan leikkiin saa lisää hauskuutta, kun siihen yhdistää pujottelua, taluttamista, eri askellajeja tai oikeastaan mitä tahansa tehtäviä, mitä keksii. Kuten kaikki muutkin leikit, viesti kannattaa aloittaa askellajissa, jossa tietää varmasti hallitsevansa oman ratsunsa. Silloin leikkiminen on mukavaa.


Talli palaa!

Viestin jälkeen suosituin leikki Poni-Haassa. Leikin perusidea on sama kuin ilman hevosia leikittävässä leikissa "Talo palaa!". Maneesiin merkataan (esimerksiksi kirjaimin tai tötteröin) talleja yksi vähemmän kuin leikkijöitä. Yksi leikkijä menee keskelle palopäälliköksi ja muut asettuvat talleihin. Kun palopäällikkö huutaa "Talli palaa, pakko vaihtaa!" talleissa olevat leikkijät yrittävät päästä mahdollisimman nopeasti uuteen talliin. Viereiseen talliin ei saa mennä. Myös palopäällikkö yrittää päästä talliin, joten yksi leikkijä jää ilman tallia ja päätyy keskelle palopäälliköksi. Leikkiä voidaan leikkiä esimerkiksi pelkästään käynnissä, joten sen sopii kaikille. Kokeneemmat voivat kokeilla myös ravissa tai laukassa leikkimistä, mutta kuten viestissä, tässäkin kannattaa leikkiä tarpeeksi rauhallisessa vauhdissa, jolloin leikkiminen on mukavaa. Leikissä pitää vain muistaa pitää tarpeeksi pitkät välit muihin leikkijöihin.



Peili

Peiliä leikitään samoin säännöin kuin ilman hevosiakin. Yksi leikkijöitä on peili ja muut yrittävät päästä merkatun rajan yli liikkumalla vain silloin, kun peili ei näe. Mikäli peili näkee jonkun liikkuvan, tämän on palattava takaisin alkuun. Hevosten kanssa voidaan sopia esimerkiksi, että hevosten liikkumiseksi lasketaan vain jalkojen liikkuminen tai peili voi nähdä liikkumisen vasta, kun on kääntynyt kokonaan muita leikkijöitä kohti.

 

Väri

Väriä leikitään samalla tavoin kuin ilman hevosia. Leikkijät asettuvat lähtöviivalle ja yksi leikkijä huutaa jonkin värin ja kuinka paljon saa liikkua. Esimerkiksi "Ne joilla on punaista, saavat liikkua kolme askelta." Liikkumisen määreenä voidaan käyttää vain käyntiaskeleita, mutta jos leikkiin halutaan haastetta, voidaan myös määritellä minkä mittaisia käyntiaskeleita saa ottaa tai saako askeleet ottaa jopa ravissa tai laukassa. Ensimmäisenä määritellyn rajan yli päässyt saa olla seuraava huutamassa värejä.

Jerusalemin suutari

Jerusalemin suutarissa on sama idea kuin ilman hevosia leikittävässä tuolileikissä. Esimerkiksi tötteröistä tehdään ympyrä, jonka ympärillä osallistujat ratsastavat. Tötteröitä on yksi vähemmän kuin leikkijöitä. Kun musiikki lakkaa (tai musiikin puutuessa joku huutaa esimerkiksi "Hep!") ratsastajat pysähtyvät lähimmän tötterön viereen ja hyppäävät alas. Se, joka jää ilman tötteröä, putoaa pois. Joka kierroksella otetaan yksi tötterö pois, kunnes jäljellä on enää yksi tötterö ja kaksi leikkijää. Viimeiselle tötterölle ensimmäisenä ehtinyt on leikin voittaja.
                     Jerusalemin suutarista on myös toinen versio, jossa ei ole tötteröitä tai muita merkkejä, vaan musiikin pysähtyessä leikkijät hyppäävät alas hevosen selästä vasemmalta, kiertävät hevosen toiselle puolelle ja kiipeävät oikealta hevosen selkään takaisin. Viimeisenä selkään päässyt putoaa aina pois. Tässä versiossa hevosilla on hyvä olla satulat, koska ilman satulaa selkään kiipeäminen varsinkin oikealta puolelta voi olla hankalaa.
                     Esimerkiksi Poni-Haan Lucia-juhlassa on usein nähty Jerusalemin suutari, erilaisin asuin höystettynä. Lucia-juhlassa ratsukot yleensä laukkaavat ennen musiikin loppumista, mutta leikkiä voi leikkiä hyvin myös käynnissä tai ravissa.

 

Muuta mukavaa

Jouluratsastustunneilla voi leikkimisen lisäksi kokeilla muitankin hauskoja asioita, vai mitä sanot näistä? Muista aina kysyä opettajalta lupa näin ja tarvittaessa joku pitämään ponista kiinni.

Ilman satulaa ratsastaminen - Ensimmäisillä kerroilla jo käynnissä pysyminen voi olla riittävä haaste, mutta tasapainon kehittyessä pääsee kokeilemaan kaikkia askellajeja ja myöhemmin jopa hyppäämään. Tai leikkimään yllä kuvattuja leikkejä.

Naistensatulassa ratsastaminen - Vaikkei meillä olekaan käytössä varsinaisia naistensatuloita, voi ponin selässä kääntyä sivuttain niin, että molemmat jalat ovat ponin samalla kyljellä. Alkuun kannattaa olla mukana taluttaja, mutta tasapainon löytyessä ponia voi ohjata näinkin. Kokeneemmat naistensatulassa ratsastajat antavat vinkiksi, että etummainen jalka kannattaa jättää koukussa ponin sään päälle, jolloin selässä on helpompi pysyä. Kysy vinkkiä opettajalta!

Takaperin ratsastaminen - Tässä kannattaa alkuun olla taluttaja mukana, koska takaperin ohjaaminen on yllättävän hankalaa. Kysy aina opettajalta, voiko ratsullasi ratsastaa takaperin, sillä kaikki ponit eivät pidä siitä.

Maailmanympärysmatka - Maailmanympärysmatkassa käännytään ponin selässä täysi kierros ympäri. Esimerkiksi niin, että ensin vasen jalka kaulan yli ponin oikealle puolelle, sen jälkeen oikea jalka selän yli vasemmalle puolelle (ja istutaan siis takaperin), sen jälkeen oikea jalka ponin selän yli vasemmalle puolelle ja lopuksi oikea jalka kaulan yli takaisin oikealle puolelle. Tähän tarvitset jonkun pitämään ponista kiinni.

Taluttaminen - Tunnilla voi myös kokeilla taluttaa ponia esimerkiksi ravissa tai vaikka puomin yli.