perjantai 23. joulukuuta 2011

Puurojuhla

Puurojuhlaa vietettiin maneesissa 17.12 tuntien jälkeen. Puurojuhlassa oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa muutama ohjelmanumero, kun Meliken ja Pinjan kerholaiset esittivät keppihevos-katrillin. Lisäksi Juulin ja Lindan kerho esittivät ponien jouluisen muotinäytöksen, minkä voitti ylivoimaisesti Kerppu.


Puurojuhlassa leikittiin perinteisesti paljon erilaisia leikkejä. Joulupukki saatiin houkuteltua paikalle laulun avulla ja hänellä olikin muutama paketti mukanaan. Tämän jälkeen maltettiin nauttia puurosta, kunnes olikin jo aika viimeisten leikkien.

Puurojuhlan järjestivät Poni-Haan ratsastajat, Niina ja Satu yhdessä ponikerhon ohjaajien kanssa (sekä muutaman muun vapaaehtoisen, lämmin kiitos!)

Lucia-juhla

Tänä vuonna Lucia-juhla pohjautui tarinaan, missä tallitytöt Linda ja Aura etsivät Kerppua ja Prinssiä, jotka oli varastettu kesken Lucia-kulkueen. Matkansa aikana Linda ja Aura kohtasivat monta mutkaa ja etsintäpartio haastettiin jopa vauhdikkaaseen viestiin, jotta tietoja saataisiin katujengiltä.
Lucia-juhlassa nähtiin myös upea Peikko-katrilli, Poni-Haka Ultimate High Jump Grand Prix sekä tietysti pukuratsastus! Pukuratsastukseseen oltiin panostettu selkeästi ja asiantunteva raati sai valita voittajan. Voittajaksi selviytyi Peppi Pitkätossu, joka haastoi yleisönkin mukaan etsiessään apinaansa.
Lucia-juhlassa palkittiin perinteisesti vuoden hoitajat sekä este-ja koulumestarit.
Tarinan oli ohjannut ja käsikirjoittanut Titta Saari.


Kuvia lisää seuran sivuilla!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Laikkuponi nro 2: Steven

Steven tuli Poni-Hakaan elokuun alussa 2011 Messilästä, jossa se oli ollut pari kuukautta. Ennen Messilää Stevenin koti oli ollut Saksassa ratsastuskoulussa.

Aloitin Steven kanssa heti sen tultua Poni-Hakaan. Aluksi se meni kovaa ja laukat olivat vaikeita, varsinkin vasenta laukkaa ei meinannut ollenkaan saada nostettua. Pikkuhiljaa laukannostot helpottuivat vaikka vasenta nosti aluksi aika lennokkaasti. Samalla harjoiteltiin perusjuttuja, siirtymisiä, pysähdyksiä, peruutuksia ja väistöjä. Steve oli nopea oppimaan ja menikin pian tunneille. Reipas Steve on vieläkin, mutta kun muistaa ettei jää vetämään, vaan tekee rauhallisia pidätteitä, niin ponikin rauhoittuu.

Steve hyppää hyvin ja innokkaasti ja onkin ollut mukana estetunneilla. Toistaiseksi Steve menee vielä heppatunteja, vaikka onkin poni.


-Satu

Esittelyssä Söpö!

Nimensä veroinen 8-vuotias kirjava poniruuna Söpö (Fuks) tuli Poni-Hakaan keväällä 2011 ja alkoi käymään hevostunneilla. Aluksi se oli todella reipas eikä oikein ymmärtänyt että kenttää kierretään aina samaan suuntaan reunoja pitkin... Söpö oppi kuitenkin pian mikä on homman nimi ja valloitti monen ratsastajan sydämen.

Hevosten loman aikana kävin ratsastamassa Söpöllä pari kertaa viikossa opetusmielessä. Aluksi sitä oli vaikea saada kiinni laumasta, mutta leivän ja kehujen avulla sain sen yleensä helposti kiinni. Loman aikana harjoiteltiin perusasioita, tehtiin ympyröitä kaikissa askellajeissa ja voltteja ravissa ja käynnissä. Pohkeenväistöt ja pysähdykset sekä peruutukset kuuluivat myös harjoitusohjelmaan. Muutaman viikon aikana huomasin selkeän eron laukassa, Söpö oli alkanut ylläpitää laukan paremmin ja pystyimme tekemään ympyröitäkin.

Loman jälkeen Söpö jatkoi taas tunneilla, ratsastin sen edelleen pari kertaa viikossa. Söpö on vieläkin aika reipas mutta menee hienosti heppatunneilla. Hypännytkin Söpö on ja hienosti menee!

Kuva otettu kesällä Virpillä, missä Söpö oli kesälomalla muutamien muiden ponien kanssa.


-Satu

torstai 24. marraskuuta 2011

Ratsastuspilateskurssilla 19.11.2011

Poni-Haassa pidettiin ratsastuspilateksen alkeiskurssi kahtena viikonloppuna, joista edellisellä olin katselemassa, ja itse mukana toisella. Kuunteluoppilaanakin sai ajatuksen päästä kiinni, mutta se avautui kunnolla vasta, kun pääsin tosi toimiin.
Teoriaosuuden aluksi jokainen esitteli lyhyesti itsensä, ratsastuskokemuksensa ja sen, mitä toivoi kurssilta. Monella oli samansuuntaisia ajatuksia: että kommunikaatio hevosen kanssa paranisi, oma tasapaino paranisi, apujen käyttö selkiytyisi ja kehon ongelmakohtiin saisi korjausta. Oma ykköstavoitteeni on tasapainon löytäminen, toiseksi apujen saaminen nopeammiksi, tehokkaammiksi ja pienemmiksi.
Suurin osa kurssilaisista oli kokeneita ja pitkään ratsastaneita aikuisia. Monella oli jo vakiintuneita virheitä istunnassaan ja osalla myös fyysisiä vaivoja.

Perusidea pilateksessa on keskivartalon tuki, joka vapauttaa lihakset toimimaan luonnollisesti ja tehokkaasti. Oikea hengitys on oleellista, liikkeet tehdään täsmällisesti sisään- ja uloshengityksen aikana.
Perusasento on seuraavanlainen: seistessä jalat asetetaan vierekkäin suoraan eteenpäin istuinluiden leveydelle. Painon tulee jakautua kolmeen tukipisteeseen, kantapäälle, päkiälle ja jalkapöydän ulkosyrjälle, polvet ovat keskellä rentoina. Lantio on rintakehän alla, lannerangan notko suoristettuna. Lonkan ulkokiertäjien avulla jalat rauhoitetaan paikalleen. Ensin hengitetään syvään sisään. Uloshengityksen aikana vatsa vedetään sisään, alavatsan lihakset tiukaksi ja ”napa selkärankaan”. Kylkikaaret liu´utetaan alas, rintakehä hieman eteenpäin ja alas. Tarkoituksena on saada vatsalihasten kautta lihaskalvoja pitkin tuki raajoihin.
Liikkeiden tulisi tapahtua liukuen ja hengityksen rytmissä. Aluksi hitaasti, tarkasti ja keskittyneesti, niin että muistijälki oikeasta asennosta jää lihasmuistiin.
Teoriasta siirryttiin ryhmissä joko ratsastamaan tai mattotunnille. Loput katselivat maneesissa ratsastajia, joita oli ohjauksessa aina kaksi kerrallaan.

Olin käynyt pilateksessa joitakin vuosia sitten, mutta opit olivat unohtuneet ja lihakset laiskistuneet. Liikkeet olivat myös hieman erilaisia, kuin mitä olin tehnyt aikaisemmin. Vetäjä oli erittäin hyvä, ja liikkeet tehokkaan tuntuisia. Tunnin rääkki meni yllättävän nopeasti. Seuraavana päivänä kyllä oli erinäisiä tuntemuksia selässä, jaloissa ja varsinkin vatsassa…
Pilateksen yksi hienoista ominaisuuksista on, että liikkeitä voi pilkkoa osasiin kunnon mukaan, ja tehdä sen verran mihin kykenee. Kun voima ja kunto kasvaa, voi lisätä liikkeiden laajuutta. Ainakin tällaiselle hitaalle tyypille menetelmä sopii hyvin, pitkät venyttävät liikkeet tuntuivat mukavilta tehdä, paitsi joissakin liikkeissä, kun lihaskuntoni asetti omat rajoituksensa. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että mikään liike tuottaisi kipua.

Oma ratsastustuntini oli viimeisenä, kello 19.30. Olin toivonut ratsukseni Nallea, koska sillä on isot liikkeet, ja halusin nimenomaan opetella pysymään hallitusti liikkeen mukana. Aluksi ratsastimme isolla keskiympyrällä käyntiä, harjoitusravia ja kevyttä ravia, Airan tarkkaillessa sitä, miten istuimme normaalisti. Emme vielä yrittäneetkään istua opetetun mukaan, vaan omalla tyylillämme.
Sitten menimme peilin viereen ja Aira kävi kummankin kanssa läpi uuden asennon ja korjasi sen kuntoon. Tässäkin ammattitaitoinen ohjaus on tärkeää. Jos olisin itse yrittänyt muuttaa asentoa vaikkapa kirjan avulla tai pelkästään ohjeita kuuntelemalla, olisin jäänyt varmasti väärään asentoon. Kun Aira paineli ja siirteli kehon osia oikeisiin suuntiin, lopputulos tuntui niin oudolta, että oli vaikea uskoa, että on oikeassa asennossa. Peilistä katsomalla saattoi kuitenkin todeta, että vaikka itsestä tuntui kuin olisi apina oksalla, selkä oli suorassa.

Lähdimme käyntiin ja tunnustelimme uutta asentoa, Airan muistutellessa vähän väliä: hengitys sisään – uloshengityksellä vatsa sisään – lantio alle – liu´uta kylkikaaret alas – lonkat ulkokiertoon… Muistuttelua todella tarvittiin koko ajan, sillä uusi asento oli vaikea pitää yllä ja vanha “ryhti” puski esiin yhä uudestaan. Harjoittelimme myös pysähdyksiä tiukentamalla vatsalihaksia.
Sitten menimme harjoitusravia Airan korjaillessa edelleen asentovirheitä ja kannustaessa, kun sujui hyvin. Huomasin suuren eron, kun vaihdoimme välillä vanhaan asentoon ja sitten taas uuteen: omassa vanhassa istunnassani pompin holtittomasti joka suuntaan, raajat heiluivat ja nousivat ylös. Tuettuna vatsalihaksilla ja lonkan ulkokiertäjillä pääsin mukaan liikkeeseen ja vaikka liike suuntautui edelleen ylös-alas, se oli hallittua eikä tuntunut niin vaikealta istua. Tietenkin aina välillä pakka hajosi, ja osat lähtivät eri suuntiin, mutta sitten otettiin uudelleen alusta: hengitys-vatsa-kylkikaaret-ulkokiertäjät. Lihaskuntoa tämä vaatii aivan toisella tavalla, mutta selkänikamat kiittävät. Aikaisemmin iskut otti vastaan selkäranka, nyt lihakset.
Myös hevosessa tuntui muutos, se tuli kevyeksi kädelle ja kulki ryhdikkäämmin. Sain myös sen kuuluisan “kuin yhtä hevosen kanssa” –tunteen, muutamaksi hetkeksi vain, mutta kuitenkin niin monta kertaa, että kokemus oli melkein valaistunut.

Seuraavaksi harjoittelimme kevennystä. Kun aiemmin olin istahtanut pyrstölleni melkolailla taaksepäin, jouduinkin opettelemaan uuden tavan kääntää lantio alle ja häntäluu eteenpäin. Näin ratsastaja ei jarruta hevosta töksähtämällä liikettä vastaan.
Harjoittelimme myös ravin hidastamista vatsalihaksia tiukentamalla. Se osoittautui taas vaikeaksi minulle, ja vanhasta muistista aloin kiskomaan ohjasta. Tässä vaiheessa alkoivat vatsalihaksetkin olla jo hapoilla.
Lopuksi laukattiin vielä, tai siis minä yritin saada Nallea laukkaamaan huonohkolla menestyksellä. Onneksi katsomossa ei enää ollut kuin yksi kurssilainen ;) En saanut koottua “tukipakettia”, avut eivät menneet läpi, hermostuin, väsyin ja halusin antaa periksi. Siihen Aira ei kuitenkaan suostunut ja yritin yhä uudelleen. En muistanutkaan miten vaikea Nallen laukka on istua. Aina muutaman laukka-askeleen jälkeen Nalle tiputti raviin. Taisinpa unohtaa myös hengittämisen.
Yksi hyvä laukannosto onnistui toiseen suuntaan, joka oli ehkä minulle, Nallelle tai molemmille helpompi. Laukkaistuntaa en siis ehtinyt harjoitella kunnolla.
Mutta ei se mitään, tätä ei opita päivässä, harjoiteltavaa riittää loppuelämäksi. Uutta kurssia odotellessa yritän muistaa opittuja asioita ja tehdä harjoituksia. Monen hyvän istuntakurssin käytyäni tämä oli kuitenkin ensimmäinen, jonka avulla oikeasti tunsin millä lihaksilla pitää ratsastaa.
Kotitehtäväksi sain paljon vatsalihastreeniä. Kaikki ratsastukset videoitiin, joten on myös mahdollisuus käydä vielä läpi tunnin anti ikään kuin ulkopuolisen silmin. Jos vastaavia tilaisuksia tulee uudelleen, suosittelen tätä lämpimästi ihan kaikille!

-Johanna Hellman

perjantai 4. marraskuuta 2011

Kuukauden hoitaja 10/2011

Alkuun pahoittelut, että syyskuun hoitaja jäi väliin syistä, joita en nyt tässä sen tarkemmin erittele. Lokakuun hoitajankin esittely on myöhässä, mutta tässä se kuitenkin on.

Tällä kertaa ääneen pääsee hoitaja, joka käy Poni-Haassa lähes joka päivä. Sehän ei pelkästään tee hyvää hoitajaa, mutta tämä hoitaja myös aina hoitaa hyvin, auttaa tarvittaessa ja taluttaakin pyydettäessä ja yleensä ilman pyytämistäkin. Saammeko siis esitellä:

(c) Titta Saari
Kuka olet? Netta, 13 vuotta
Ketä hoidat ja milloin? Brunoa ja Pingistä vaihtelevina päivinä
Oletko hoitanut jotain muuta/muita? Lotosta sen hetken kun se oli Poni-Haassa
Hoidatko jotain muuta hevosta usein? Simoa ja Unelmaa
Milloin aloitit hoitamisen? toukokuussa 2009
Miksi aloit hoitaa juuri Brunoa ja Pingistä? Bruno etsi hoitajaa ja oli silloin jo lempiponini ja Pingiksen kanssa olin tekemisissä todella paljon jo aikaisemin ja päätin sitten alkaa hoitamaan sitä.
Milloin ja missä aloitit ratsastamisen?
Poni-Haassa 2007
Milloin aloitit Poni-Haassa käymisen? silloin 2007
Kuka oli ensimmäinen lempiponisi? Unelma
Kuka on lempparisi nyt (hoitsua ei lasketa)? Unelma ja Simo

Kuvaile hoitsuasi kolmella sanalla. Bruno: ihana, suloinen, hömelö ja Pingis: itsepäinen, hellyydenkipeä, suloinen
Paras muistosi hoitsusi kanssa. Kaikki yhteiset hetket
Hauskin kommelluksesi hoitsusi kanssa. Ei tule mieleen mitään erikoista.

Edellisen kuukauden hoitajan kysymys:
Kolme ei niin virallista, lähinnä vain hoitajien suosimia lempinimiä hoitsullesi.
-Brutus, Burri, Bru ja Pinkku, Pong, PG
Oma kysymys ja vastaus siihen
Mikä on lempihommasi tallilla?
-Ponien harjaaminen ja rapsuttelu

torstai 3. marraskuuta 2011

R.I.P Ketija

1996-2011

Kaunis rautias Katja lopetettiin keskiviikkona pitkään vaivanneiden jalkaongelmien takia. Kiltti tamma oli tallin luottoratsuja ja täytti tehtävänsä aina hyvin. Silti vanhalta kilpahevoselta löytyi edelleen kipinä kilpailemiseen ja se innostuikin aina esimerkiksi viesteistä. Ystävällisellä olemuksella ja rehellisellä luonteellaan Katja saavutti vuosien aikana suuren kannattajajoukon. Moni jää kaipaamaan tätä hienoa hevosta. Lepää rauhassa Katja!

lauantai 29. lokakuuta 2011

Pia "Pinkki" Varjosen kouluratsastusklinikka


Lauantaina 29.10 Poni-Haan ratsastajat ry järjesti jäsenilleen tilaisuuden päästä kuuntelemaan Pia Varjosen valmennusmetodeja. Klinikka oli suunnattu tuntiratsastajille, joita tilaisuudessa oli myös esiintymässä demonstroiden harjoituksia.
Pinkki on Poni-Haan entinen opettaja, ja olikin erittäin mielenkiintoista seurata harjoituksia. Pinkin työskentelymetodit ovat hevosystävällisiä, ja harjoituksissa tulkittiin hevosten liikkeitä sekä niiden ruumiinrakennetta. Harjoituksissa etsittiin muunmuassa sekä hevosten, että ratsastajien vatsalihaksia ja harjoiteltiin niiden käyttöä.
Klinikka oli erittäin antoisa, ja antoi varmasti ihan uudenlaisia näkökulmia ratsastukseen.

Kuvassa mallia näyttää Suski ja Salavili.

perjantai 26. elokuuta 2011

Kuukauden hoitaja 08/2011

Nyt on esittelyssä ensimmäinen kuukauden hoitaja. Tästä eteenpäin kerran kuussa tullaan valitsemaan kuukauden hoitaja. Valintoja tehdään erilaisin perustein, joskus painottaen jotain asiaa, joskus jotain muuta. Tärkeää kuukauden hoitajan valinnassa on kuitenkin aina se, että hoitohevonen hoidetaan hyvin.

Tällä kertaa valinta osui hoitajaan, joka on hoitanut koko kesän aktiivisesti ja taluttanut aina kun on tarvinnut. Tämä hoitaja on muutenkin tunnollisesti omina hoitopäivinään hoitamassa ja taluttamassa, sekä hoitaa hoitoponinsa aina hyvin. Hän ei kuitenkaan pidä meteliä itsestään, joten nyt annetaan vähän kunniaa hänellekin.


(c) Titta Saari
Kuka olet? Sari, 16 vuotta
Ketä hoidat ja milloin? Masa-ponia keskiviikkoisin ja sunnuntaisin
Oletko hoitanut jotain muuta/muita? Masa on eka ja ainoa hoitsuni tällä hetkellä.
Hoidatko jotain muuta hevosta usein? Enpä oikeastaan, Masa vie lähes kaiken aikani olemalla oma likainen itsensä!
Milloin aloitit hoitamisen? Ystävänpäivänä 2008
Miksi aloit hoitaa juuri Masaa? Masa etsi silloin hoitajaa ja jo silloin yksi lempiponeistani.
Milloin ja missä aloitit ratsastamisen? Täällä Poni-Haassa, oliskohan vuosi ollut 2003...
Milloin aloitit Poni-Haassa käymisen? Vissiin silloin vuonna 2003
Kuka oli ensimmäinen lempiponisi? Taisi olla Jetta
Kuka on lempparisi nyt (hoitsua ei lasketa)? Jos Masaa ei lasketa niin varmaankin hevospuolelta Peppi.



Kuvaile hoitsuasi kolmella sanalla. Hömppä, utelias ja suloinen
Paras muistosi hoitsusi kanssa. Ekat yhteiset koulukisat joista napattiin voitto kotiin.
Hauskin kommelluksesi hoitsusi kanssa.
Masa on ehkä niin rauhallinen, ettei sen kanssa pahemmin ole kommelluksia sattununut, ainakaan vielä.

Oma kysymys seuravalle kuukauden hoitajalle, sekä oma vastaus tähän kysymykseen.
Kolme ei niin virallista lähinnä vain hoitajien suosimia lempinimiä hoitsullesi.
-Rakkaalla lapsella on monta nimeä mutta mieleen tulevat Martti, Makkara ja Matzo.:D

perjantai 12. elokuuta 2011

R.I.P Marley Delle Roane

Marley talvella 2011
(c) Linda Henriksson
 1999-2011

Tänään perjantaina oli aika hyvästellä suuri ja ihana Marley, joka päästettiin jo pitkään jatkuneiden jalkavaivojen takia laukkaamaan ikivihreille laitumille. Marley ei ehtinyt olla tallissa kuin vuoden verran, mutta hurmasi luonteellaan monet ratsastajat. Suurta herraa jäävät kaipaamaan monet.

Italialainen hurmuriruuna Marley Delle Roane saapui tallille toukokuussa 2010. Se oli aikaisemmin toiminut tuntiratsuna Hankasalmen ratsastuskoululla, ja suurelta ja osaavalta hevoselta odotettiin paljon. Alku olikin lupaava, ja Marley oli nopeasti monen ratsastajan suosikki. Syksyn jälkeen alkoivat ongelmat. Ruuna oli jo tullessaan jäykkä, mutta nyt sen lisäksi sitä alkoivat vaivata reistailevat jalat. Se ontui pätkissä, mutta ei ollut milloinkaan oikein kunnolla terve. Koko talvi ja kevät hoideltiin ja odoteltiin, mikä vaikuttaisi ja alkaisiko hevonen toipua, mutta merkkejä paranemisesta ei näkynyt. Lopulta kesän kynnyksellä oli tehtävä päätös: nyt olisi viimeinen mahdollisuus. Mikäli viiden viikon laidunloma ei auttaisi, ei auttaisi enää mikään. Loman jälkeen todellisuus oli karu. Marley oli edelleen jäykkä ja jalat aivan yhtä huonossa kunnossa kuin ennen lomaakin. Niinpä oli aika täyttää lupaus ja päästää hevonen laukkaamaan terveenä ja notkeana ikivihreille laitumille. Marley oli pieni sylinalle suuressa kuoressa ja sympaattisella ja rehellisellä luonteellaan voitti monen ratsastajan sydämen. Se oli lisäksi älykäs ja oppivainen, minkä se osoitti myös oppimalla avaamaan karsinansa oven. Viimeiselläkin viikollaan se köpötteli tyynesti itsekeen tallikäytävällä useampaan kertaan. Yksi Marleyn bravuuri oli maastoutuminen: se karkasi karsinastaan ja käveli toiseen karsinaan. Joku vieraampi katsoi vain, että hevonen oli karsinassa ovi auki ja sulki oven. Yllätys tuli, kun karsinan oikea asukki palasi tunnilta: karsinassa oli jo hevonen. Siinä vaiheessa joku hoitajista tuli toteamaan, että asunnonvaltaaja oli Marley ja palautti karkulaisen omaan kotiinsa. Tämä temppu onnistui parhaiten hämäävästi samanväristen Simon ja Lassin karsinoissa.
Monella on varmasti hyviä muistoja Marleysta ja se jää elämään niissä vielä vuosiksi eteenpäin.
Lepää rauhassa Marley.

Hella

Kun ruunalauma jäi ilman johtajaa Ilpon lopetuksen jälkeen talvella, on tammalauma nyt samassa tilanteessa. Pitkäaikainen lauman johtaja Hella muutti tiistaina viettämään eläkepäiviä Keski-Suomeen. Suuren tamman kiusana olivat reistailevat etujalat ja onhan rautias ihastuttanut suurta ratsastajajoukkoa opetushevosena jo monia vuosia. Eläkepäivät pullahevosena on varmasti ansaittu. Kiltillä ja osaavalla Hellalla on tallissa vankka kannattajajoukko, joka jää kaipaamaan tätä suurta ja rauhallista hevosta.
Toivotamme Hellalle antoisia eläkepäiviä uudessa kodissa, jossa se kuuleman mukaan on jo ihastuttanut kaikki. Mikä ei tietysti ole ihmekään.

tiistai 9. elokuuta 2011

Pitkä kuuma kesä

on nyt melkein takanapäin ja syyskausi alkoi eilen. Syksyllä olisi blogikin tarkoitus herättää henkiin, osittain myös uusin voimin, joten jos kirjoittaminen kiinnostaa, seuraappa ilmoittelua alkusyksyn aikana. Myöskin ideoita otetaan vastaan, mistä haluatte lukea, mistä ette halua lukea, minkälaisia kilpailuita, haastatteluja tms. haluaisitte? Myöskin aktiivinen kommentointi pitää mielenkiinnon kirjoittamista kohtaan yllä ;)

Syksyn ensimmäisessä tekstissä voisi ehkä käydä läpi kesän kuulumiset, hevosvaihdokset ja muuta mukavaa pientä. Aloitetaan vaikkapa hevosista.
Muutamia hevosia on lähtenyt ja uusia tullut tilalle. Talvella pääntaudin sairastanut Ransu myytiin hoitajalleen Paulalle ja muutti Fan seuraksi Puistolaan. Ada, joka jo pidempään on ollut Leenalla ratsastuksenopettajakoulutuksessa mukana myytiin nyt Leenalle ja jäi asumaan Orimattilaan.

Uusia tuttavuuksia on sitten jo kevään puolella tullut 7-vuotias Simo, viralliselta nimeltään Sier Salut. Estehevosena ollut Simo onkin osoittautunut oikein herttaiseksi ja mukavaksi tuttavuudeksi. Herkkänä ja yrittelijäänä hevosena se on kohonnut korkealle ratsastajien suosikeissa.
Toinen hieman pidempään ollut uusi tuttavuus on puolalainen poniruuna Fuks, jota Söpöksi kutsutaan. Kirjava hurmuri on melko pienikokoinen ja raaka, mutta nimensä mukaisesti erittäin suloinen ja ilmeisesti myös mukava luonteeltaan. Aika näyttää millainen tuntiponi tästä Söpöläisestä kuoriutuu.
Kesän jälkeen tallissa odotti lisäksi muutama "yllätys". Ponipuolelle uutta verta toi melkein Söpön kaksoisolento Steven. Voikonkirjava pikkuponi muutti Poni-Hakaan Messilästä. Sekin on vielä aavistuksen raaka, joten katsotaan minkälainen parivaljakko näistä kirjavista kavereista Söpön kanssa tulee.
Messilästä muutti myös 11-vuotias puoliveriruuna Lamoca. Tämä tumma hurmuri oli edustamassa Messilää tämän vuoden tuntiratsastajien mestaruuskilpailuissa estepuolella, joten mistään ihan turhasta kaverista ei ole kysymys. Lamoca on rauhallisena ja kilttinä hevosena hyvä lisä tuntihevosiin.
Lisäksi talliin tuli Orimattilasta ruunikko tamma Nalan. Se on vielä sen verran tuore asukki, ettei siitä ole enempää tietoa, mutta eiköhän sekin ole ihan mukava tuttavuus.

Kesän ikävin hevosuutinen tuli hevosten tultua kesälaitumelta takaisin Poni-Hakaan. Helinä sai kunnon potkun jalkaansa tarhassa ja on nyt pitkällä sairaslomalla. Toivottavasti tamma toipuu vielä kuntoon. Tällä hetkellä kaikki on sen kohdalla auki, mutta yritys on tietysti kova saada se paranemaan.

Messilän tuntiratsastajien mestaruudet mainitsinkin jo ylempänä. Poni-Haasta oli Messilässä tänä vuonna mukana vain Ultra Maisun ja Minnan kanssa koulupuolella. Maisu oli aikusratsastajien mestaruusluokassa hienosti jaettu 7. ja ensimmäinen ei sijoittunut. Minna sijoittui seniorien karsinnassa 4.:ksi ja oli finaalissa jaettu 8. jääden myös juuri sijojen ulkopuolelle.
Aikaisemmin keväällä kilpailluissa ESRA:n tuntiratsastajien mestaruuksisa mukana oltiin isommalla joukkueella, niin ikään koulupuolella. Silloin Juuli ja Muki sijoittuivat poniluokassa 6.:ksi ja Senja ja Ultra senioriluokassa myöskin 6.:sia. Satu oli Mukilla samassa luokassa 26. Aikuisratsastajissa Jutta ja Mette sijoittuivat 9.:ksi ja samassa luokassa Minna oli Lassilla 14. perässään Maisu Ultralla 15.:ta
Onnea kaikille ratsastajille hyvistä suorituksista! Onnea myös entisille ponihakalaisille, jotka pärjäsivät hienosti molemmissa kilpailuissa.

Eipä kesästä varmaan sen ihmeempiä tällä kertaa. Talliremontti siirtyi vuodella eteenpäin, joten syyskausi alkaa tutuissa puitteissa. Hauskaa loppukesää kaikille! Toivotellaan syksyjä sitten myöhemmin.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Poni-Haka edusti Vantaa-päivänä

kuva Linda Henriksson
Sunnuntaina 15.5 vietettiin Vantaa-päivää historiallisissa tunnelmissa kartanomiljöössä, kun Hakunilassa Håkansbölen kartanon mailla sukellettiin Vantaan 660-vuotiseen historiaan.

Kartanon tallipihalla nähtiin keskiaikaista markkina- ja toritunnelmaa. Torilla oli muunmuassa keskiaikaisia ihmisiä pikkuaskareitten ääressä, kyläseppä sekä jousiammuntaa. Torilta löytyi riistakeittoa, possua vartaassa, lettuja sekä tikkupullaa.

Poni-Hakalaiset osallituivat tapahtumaan kasakoina laukaten yleisön edestä matkalla taisteluun. Kasakoina toimivat Titta ja Unelma, Satu ja Zombi, Tiina ja Bruno, Niina ja Styby sekä Sharon ja Helinä. Hevoset olivat innolla roolissa mukana ja nauttivat selvästi vaihtelusta tuntityössään.

Tapahtuman järjestivät Vantaan kaupungin alue- ja tapahtumapalvelut sekä kulttuuripalvelut, Tanssiteatteri Raatikko, Vantaan Tanssiopisto sekä Hakunilan alueen yhdistykset ja aluetoimikunta, mukana myös vantaalaisia harrastajatahoja, joihin myös Poni-Haka lukeutui.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kevään hoitsukokous

Kevään ainut hoitsukokous pidetään lauantaina 7.5. klo 15.30. Kaikki hoitajat paikalle, kokous on pakollinen. Mikäli on aivan ylivoimainen este, ilmoita siitä etukäteen Synnövelle.

Kansalliset kouluratsastuskilpailut 2011

Viime viikonloppuna tallilla tapahtui taas, kun osa Suomen kouluratsastuksen kärkeä kokoontui kilpailemaan Poni-Haan maneesiin. Lauantaina ja sunnuntaina ratsastettiin yhteensä viisi jännittävää luokkaa.

Kisojen valmistelu alkoi jo viikkoa aikaisemmin, kun ahkera talkooväki kokoontui siivoamaan tallia, maneesia ja pihaa kisoja varten. Maneesi siivottiin lattiasta lähes kattoon, pihalta sulateltiin lumia ja talliakin siistittiin. Suurempi siivoaminen oli edessä kisaviikonloppuna, jolloin perjantaina ja lauantaina pestiin tallia, siivottiin ylimääräiset tavarat piiloon ja vuoden roskat ja pölyt pois. Radan rakennus sujui joutuistasti ja lauantain luokka pääsi alkamaan ajallaan.

Viikonlopun toiseksi vaikein luokka oli lauantain Intermediate I, jonka voittoon ratsasti Emilia Kaikkonen Wettiner Prinzillä. Toisen sijan nappasi Sirpa Degerth Gringolla.










Nuorten luokan palkintojen jako
vasemmalta Maria Pyykönen - Branke Sil,
Mikaela Soratie - Cayenne ja Perta Ulmonen - Dancing Moon.
Edessä tuomari Kristiina Riekkinen
© Hanna-Juulia Mäntynen







Sunnuntai alkoi nuorten hevosten helppo B luokalla, ratana FEI:n kenttäohjelma poneille vuodelta 1993. Tässä luokassa nähtiin ainoat Poni-Haan ratsastajien edustajat, eikä menestyskään ollut hullumpaa. Voittoon ratsasti Kikka Suomio Devilsrock Tristanilla, toisena PHR:ää edustanut Maria Pyykönen Hofjuwelilla, kolmanneksi ylsi Mikaela Soratie Cayennella ennen neljänneksi Branke Silillä sijoittunutta Maria Pyyköstä. Viimeinen sijoittunut oli Petra Ulmonen Furialla.

Sunnuntai jatkui vaativampien luokkien merkeissä, kun seuraavana ratsastettiin vaativa A. Voittoon ratsasti Inari Hukkinen Felinellä ennen siskoaan Liina Hukkista, ratsuna Gudermess. Kolmas sijoittunut oli Jeanne-Marie Törnroth-Koivuniemi David Cool Heartilla. Seuraavana vuorossa oli viikonlopun pääluokka: Intermediate II. Neljästä lähtijästä paras oli Julia Alfthan-Kilpeläinen Chiroccolla ennen Kikka Suomiota ja Flouriania. Viikonlopun päätti vielä vaativa B, jonka voittoon ratsasti Merita kelo Saluutilla, toisena Antonia Stadigh Hopkins II:lla.

Ahkerat ja aktiiviset toimihenkilöt siivosivat maneesin kilpailuiden jälkeen ja palauttivat tallialueen normaaliin järjestykseen. Tämäkin hoitui sujuvasti ja nopeasti, kuten koko viikonloppu. Toimihenkilöiden kesken arvottujen Hööksin lahjakorttien voittajat löytyvät tallin seinältä.

Kiitos siis kaikille kilpailuihin osallistuneille: järjestäjille, toimihenkilöille, ratsastajille, taustajoukoille ja katsojille. Kaikki olivat mukana tekemässä hienoa viikonloppua. Ehkä ensi vuonna taas uudestaan?

Tulokset kokonaisuudessaan löytyy Kipasta.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Kuukauden kuva 4/2011

Nyt on aika pitkästä aikaa julkaista seuraava kuukauden kuva -kilpailu. Kilpailuaika on tällä kertaa toukokuun loppuun eli 21.4-31.5. Kaikki mukaan!

Tässä vielä kertauksena kisan säännöt:

- Kuva saa olla otettu milloin vain (mutta mieluiten kilpailuaikana 21.4-31.5.2011)
- Kuvan tulee olla otettu Poni-Haan alueelta tai maastoista tai Poni-Haan hevosista tai ponihakalaisista jossain muualla
- Kuvan täytyy olla lähettäjän itsensä ottama
- Kuva tulee lähettää blogin sähköpostiin (sivupalkissa) 31.5.2011 mennessä
- Yksi kuvaaja saa lähettää niin monta kuvaa kuin haluaa
- Lähettämällä kuvan kuvaaja antaa luvan julkaista kuvan blogissa, Poni-Haan sivuilla tai Poni-Haan ratsastastajien sivuilla (asianmukaisten tekijänoikeuksien kanssa, muista siis mainita nimesi)


Palkintona mittaamaton määrä kunniaa sekä julkisuutta blogissa =)

RIP Madde


Madde, eli Old Maid päästettiin laukkaamaan vihreämmille laitumille keskiviikkona 20.4.
Tamman selässä olivat okahaarakkeet luutuneet niin pahasti, ettei paranemisen mahdollisuutta enää ollut.
Madde ei kovin kauaa kerennyt tuntihevosen töitä Poni-Haassa tehdä, mutta silti sitä jäi moni ratsastaja kaipaamaan hoitajiensa lisäksi.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Estekisat 02/11

Huom! Ensi sunnuntain estekisat on peruttu. Eli aamulla ei kannata tulla tallille.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

R.I.P Ilf

1994-2011

(c) Titta Saari

Ilpo jouduttiin lopettamaan 12.2.2011 vakavan ähkyn takia. Koko päivän taistelun jälkeen vanha ruuna pääsi kärsimyksistään iltapäivällä. Hienoa ja persoonallista ruunalauman johtajaa jää kaipaamaan koko tallin väki.

Jo kymmenen vuotta Poni-Haassa asunut Ilpo oli alkujaan tuotu Suomeen Virosta 1998. Se asui ensimmäiset vuodet Äimänraution ratsastuskeskuksessa Oulussa. Poni-Hakaan rautias ruuna muutti vuoden 2001 alussa. Siitä asti se on palvellut ratsastajia aina yhtä nöyrästi. Ilpo oli kiltti ja mukava, mutta samalla myös arka. Kuten suurin osa varmasti muistaa, suitsien laitto ei aina ollut helpoimmasta päästä ja vuosien varrella siihen opittiin kikka jos toinenkin. Arkailua aihetti myös milloin vesikarsina, milloin joku erikoisempi esine. Viimeiseksikään ei Ilpoa voinut jättää. Viimeisinä vuosina Ilpolla ei enää hypätty, mutta se ei koskaan ollut rohkeimpia hyppääjiä, vaikka menikin yli melkein kaikista esteistä. Ne piti vain ensin tutkia tarkkaan. Pelokkuudestaan huolimatta Ilpo oli tasainen ja melko turvallinen ratsu. Se oli varsinkin tätiratsastajien suosiossa, vaikka hurmasi myös monet nuoremmat ystävällisellä olemuksellaan. Myös lauman johtaja se oli ystävällinen ja oikeudenmukainen. Ilpo selvitteli muiden riitoja ja piti heikompien puolia.
Tallista puuttuu jotain, kun Ilpo ei enää katselemassa käytävälle ja kerjäämässä rapsutuksia. Lepää rauhassa Ilpo.

Hyvästejä ja uusia ystäviä

Tammikuussa oli aika jättää hyvästit, kun lasten suosikit Fa ja Gasella muuttivat 18. päivä eläkekoteihin pitkän työuran jälkeen. Fan uusi koti löytyi läheltä, se muutti pitkäaikaisen hoitajansa Vanessan hoiviin ja jäi Vantaalle. Gasella muutti vähän kauemmas, Jyväskylään, samaan paikkaan kuin vauhtimamma Speedy muutamia vuosia sitten. Toivottavasti molempien ansaitut eläkepäivät sujuvat leppoisasti.

Samana päivänä tallille muuttivat myös risteytysponit Sani ja Jenny. Jenny ei tosin soveltunut tuntikäyttöön ja lähti muutaman päivän päästä, tilalle tuli silloin Tyyne.
Sani on 2003 syntynyt risteytysponitamma, oikealta nimeltään Smilla. Hauska tiikerinkirjava poni on kiltti, mutta hivenen arka. Se varmasti kuitenkin rauhoittuu vielä tutustuttuaan ja totuttuaan talliin.
Marrissa, jota Tyyneksi kutsutaan, on rautias risteytysponitamma. Se on muutaman vuoden Sania vanhempi, syntynyt 2001. Tyynekin on luonteeltaan oikein mukava, mutta ratsastaessa vielä hieman ruosteessa, vaikka taitoja ilmeisesti onkin.
Molemmista tytöistä tulee varmasti vielä mukavia tuntiponeja.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Hoitokurssi hoitsua haluaville!


P-Hr järjestää hoitokurssin hoitohevosta haluaville väh 12 tänä vuonna täyttäville heppahulluille. Kurssilla opetellaan tuntihevosen- ja ponin hoitoa, sekä suoritetaan perushoitomerkki. Merkin hyväksytysti suorittaneille pyritään löytämään joko kesähoitsu, tai ihan vakituinen hoitohevonen- tai poni.
Tapaamme torstaisin klo 18 tallin yläkerrassa, kahviossa. Ensimmäinen tapaaminen on 3.2.11.
Ilmoittautumislista tulee lähipäivinä tallin käytävälle.
Ole nopea, ja ilmoittaudu heti! Paikkoja kurssille on 10.

Kurssin järjestävät Poni-Haan ratsastajien nuorisovastaavat Niina Rodionoff ja Satu Hanhela.