lauantai 31. joulukuuta 2016

Uudenvuodenlupaukset Poni-Haan tyyliin

Menneeseen vuoteen on mahtunut kaikenlaista ja blogin koko kirjoittajatiimi on tässä loppuvuodesta vaihtunut. Isot kiitokset vanhalle blogitiimille, jätitte isot saappaat täytettäviksi ja ensi vuonna pyrimme parhaamme mukaan tekemään laadukkaita postauksia, jotta blogi pysyisi yhtä hyvänä kuin ennenkin. Kiitämme myös mahtavia lukijoitamme ja toivotamme kaikille hyvää tulevaa vuotta!

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja koko blogitiimin voimin kiersimme tallissa kysellen hepoilta ja muilta nelijalkaisilta heidän uudenvuodenlupauksiaan. Ystävälliset hepat ja ponit vastasivatkin meille oikein mielellään:

Ametist: "Lupaan esitellä hienoja kouluratsun liikkeitäni, jotta kaikki näkevät miten hieno hevonen minusta on kasvanut."
Ametist

Gera:
 "Haluan pitää vielä viime vuotta enemmän mutakylpyjä, jotta kaikki ratsastajat ja hoitajat huomaavat miten elävöittävä vaikutus mudalla on iholle. Mitä ne hoitajat siitä jaksavat valittaa, en minä ymmärrä."
Lassi ja Gera

Lassi: "Lupaan näyttää hienoja puolia itsestäni niin esteillä kuin koulussakin."
Lassi (cr: Tiina Raitio)

Pete: "Lupaan jatkaa uusien ihmisten tutustuttamista meidän hevosten ihmeelliseen maailmaan yhtä luotettavasti kuin aina ennenkin."
Pete
Tipo: "Lupaan pysyä aina yhtä luotettavana kaikentasoisille sopivana ratsuna ja tuomaan iloa jokaiselle tallilla käyvälle."

Kamu: "Olen ollut vasta vähän aikaa Poni-Haassa, joten lupaan näyttää kaikille tallilla käyville kuinka suloinen ja hyväkäytöksinen pikkutamma olen."
Kamu (cr: Siiri Litmanen)
Prinssi: "Aion jatkossakin kantaa perheen pienimmät ja ihastuttaa aikuisetkin suloisella ulkonäölläni. Haluan myös pysyä isojen ponien perässä tunnilla, sillä vanhat koipeni ovat siihen hommaan oikein mallikkaassa kunnossa, vaikka ei uskoisi."
Prinssi
Typy: "Haluan kasvattaa häntäni yhtä paksuksi ja pitkäksi kuin Vikillä!"
Ufo: "Lupaan pitää kuria ruunalaumassa jatkossakin. Ehkä minusta kuoriutuu myös höyhenenkevyt kouluponi tai solakka esteratsu, ken tietää."
Ufo (cr: Vendi Pelkonen) 

Kaikki muut hepat:
"Lupaamme olla yhtä mukavia ja luotettavia ratsuja myös tulevina vuosina!"
Puuheppa
Puuheppa: "Lupaan pysyä myös vuonna 2017 yhtä turvallisena ratsuna perheen pienimmille ja isommillekin."

Tallikissa Nasu: "Lupaan olla yhtä kehrääväinen ja tehokas hiirenkarkottaja, sekä tarvittaessa myös maneesissa sylinlämmittäjä mikäli asianmukainen palkkio rapsutusten muodossa muistetaan. Mau!"

Blogitiimi: "Lupaamme ensi vuonna tehdä useita erilaisia ja laadukkaita postauksia. Toiveita saa esittää!"

Mitkä ovat sinun hevosaiheisen uudenvuodenlupaukset? Hyvää tulevaa vuotta 2017!


p.s.: Ettehän ammu ilotulitteita tallien tai muiden eläinsuojien lähistöllä, hevoset ja muut eläimet voivat säikähtää. Kiitos!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Vuoden poni ja hevonen 2016

Tänäkin vuonna perinteiseen tapaan Lucia-juhlassa palkittiin äänestyksellä valitut vuoden poni ja hevonen. Jokainen on voinut äänestää lemppariaan tallin yläkerrassa olleeseen äänestyslaatikkoon ja äänien perusteella valittiin voittajat.

 Tänä vuonna vuoden 2016 poni tittelin sai Prinssi, joka sai reilusti eniten ääniä. Toisiksi eniten ääniä poneista sai Rölli.
 Pyysimme Prinssin hoitajaa Sallaa kirjoittamaan Prinssistä ja miksi hänen mielestään se on ansainnut tittelinsä.

Näin Salla kertoo Prinssistä:


 "Prinssi eli RP Prince on ansainnut Vuoden poni -tittelin, sillä se on hyvin ystävällinen ja tottelevainen poni. Prinssillä onkin jo 22 vuotta ikää mutta, siitä huolimatta se jaksaa edelleenkin mennä reippaasti eri tunteja. Kokonsa ja ikänsä puolesta Prinssi siis menee lähinnä tenava ja alkeiskursseja, joten se rohkaisee kiltteydellään pieniä ja aloittelevia ratsastajia.

 Prinssi sopii hyvin aloitteleville ratsastajille, koska se on helppo ja mukava ratsastaa, sekä sitä on helppo laittaa kuntoon. Prinssi on myös kiltti harjatessa ja sitä uskaltavat pienemmätkin ratsastajat harjata. Prinssi on valloittanut monien pienten lasten sydämet söpöydellään.

 Prinssi tykkää saada paljon herkkuja ja odottaakin aina olisiko jollakin antaa sille niitä. Prinssi on
 utelias pikku poni ja tykkää tulla ulos karsinasta katsomaan mitä käytävällä tapahtuu. Se tykkää myös nukkua pää karsinan ulkopuolella. Jos Prinssi menee jonkun muun tunnin kuin tenava tai ak-tunnin se saattaa jopa innostua ja tehdä muutaman ilo pukin. Prinssillä on oma ja tunnettu lempinimi Nakki!"

Kuvassa Prinssi edessä ja takana Ferrari.

Vuoden 2016 hevos-tittelin sai tänä vuonna jo kolmatta kertaa peräkkäin Pete. Toisiksi eniten ääniä saivat Macy ja Tipo tasapistein.

Peten hoitajat Anna-Liisa ja Riina kertovat Petestä:


"Pete (Peter Pan AK) on ansaitusti voittanut jo kolmantena vuonna peräkkäin itselleen Vuoden hevos-tittelin! Pete on 22-vuotias teräspappa.

Jo yli 10-vuotta Poni_Haassa ollut komea herrasmies on valehtelematta yksi tallin kilteimmistä ja rauhallisimmista hevosista. Se on vuosien aikana tutustuttanut kymmeniä oppilaita ratsastuksen ja hevosen hoitamisen saloihin. Vaikka ikää löytyy, se jaksaa edelleen juosta tunneilla opettaen tällä hetkellä ponioppilaita ratsastuksen kiemuroihin kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Pete siirtyi ponitunneille 1,5v sitten kevyempien tuntien sekä kiltin luonteensa ja sopivan kokonsa vuoksi. Pete nauttii ja rentoutuu kun sen kanssa viettää aikaa. Rauhalliset rapsutukset ja silitykset saavat Peten lähes nukahtamaan syliin. Siitä nauttii niin hevonen kuin hoitajakin. Mutta niinhän vanhemmat ihmisetkin nauttivat rauhallisuudesta. Kuitenkin papalta löytyy vilkkaampikin puolensa, sillä kyllästyessään harjakassi voi saada kyytiä, joskin kevyesti tuuppimisen muodossa.

Vaikka Pete vaikuttaa joidenkin silmään vähän tylsältä, kun siinä ei ole kuulema mitään luonnetta (kuulemamme mukaan), se on ainakin näin 6-vuotta Peteä hoitaneiden hoitajien silmin yksi rakastettavimmista hevosista!"



maanantai 26. joulukuuta 2016

Vuoden hoitajat 2016

Lucia-juhlassa palkitaan perinteisesti kaksi erinomaisesti tehtävänsä hoitanutta hoitajaa. Tänä vuonna palkinnon sai hevoshoitajista Macya ja Akua hoitava Salla Kammonen ja ponihoitajista palkittiin Ufoa ja Anttia hoitava Alisa Elo.

Vuoden hevoshoitaja:



Salla ja Aku.

Kuka olet?
- Olen Salla Kammonen 17v.

Keitä hoidat?
- Hoidan tällä hetkellä Macya ja Akua.

Mikä on tallihistoriasi, milloin aloitit ratsastuksen ja milloin aloit hoitamaan hoitsujasi?
- Kävin pienenenä talutustunneilla ja "virallisesti" ratsastuksen aloitin Poni-Haan alkeiskurssilla vuonna 2009.
Ensimmäinen hoitohevoseni oli Kaapo ja tämän lähdettyä Poni-Haasta aloin hoitamaan Macyä, jota olen hoitanut vuoden 2013 alusta. Vuoden 2015 syksyllä sain toisen hoitohevoseni Akun.

Millaisia persoonia hoitohevosesi ovat ja mitkä ovat parhaat kokemuksesi niiden kanssa?
- Macy on tamma isolla T:llä, jolla on temperamenttinen mutta silti ihana ja omalla tavallaan suloinen luonne enkä vaihtaisi sitä keneenkään!  En osaa nimetä tiettyä parasta muistoa Macyn kanssa vaan kaikki ovat omalla tavallaan parhaita ja parasta on se että jokainen päivä on erilainen.
Aku on luonteeltaan suloinen sylivauva joka kaipaa huomiota ja paljon rapsutuksia. Sama Akun kanssa: en osaa sanoa tiettyä parasta muistoa.

Miten kuvailisit hyvää hoitajaa?
- Hyvä hoitaja touhuaa hevosen kanssa, rakentaa luottamusta, harjaa sitä ja huoltaa varusteita. Ylipäätänsä ylläpitää terveyttä. Hyvä hoitaja on positiivinen ja tulee tallille aina hoitsujensa vuoksi ja hoitaa ne kunnolla, sekä auttaa mielellään muita hoitajia ja ratsastajia.


Vuoden ponihoitaja:



Alisa ja Ufo.

Kuka olet?
Olen Alisa Elo 13v.

Keitä hoidat?
- Hoidan Ufoa ja Anttia.

Mikä on tallihistoriasi, milloin aloitit ratsastuksen ja milloin aloit hoitamaan hoitsujasi?
- Poni-haassa on tullut pienenä käytyä katsomassa siskoni tunteja kunnes 2010 pääsin aloittamaan aluksi satunnaisesti talutuksissa käyden ja jonkin ajan päästä vakituisesti tenava tunneilla. Kesällä 2011 kävin alkeiskurssin ja ratsastanut siitä lähtien kerran viikossa. Ufoa aloin hoitamaan syyskuussa 2014 ja Antilla aloitin vasta tänä syksynä.

Millaisia persoonia hoitohevosesi ovat ja mitkä ovat parhaat kokemuksesi niiden kanssa?
- Ufo on hyvin monipuolinen poni sen mieliala vaihtelee yleensä ihmisenkin mukaan. Välillä Ufo on todella seurallinen ,ja rauhallinen joskus jopa alkaa nukkumaan kesken harjauksen, kun toisinaan huonolla tuulella Ufo saattaa vähän yrittää potkiskella ja näykkiä. Ufo on silti todella suloinen ja tekee aina päivästä paremman. Paras kokemukseni Ufon kanssa on kun suoritin sillä perushoito merkin joka johti myöhemmin Ufon hoitamiseen.

Antti tuntuu aina olevan yhtä hyvän tuulinen kun karsinaan menee, vaikka Anttia en kovin hyvin vielä tunnekkaan. Antti kyllä tässä on näyttänyt mielipiteensä karsinanaapureistaan koska tässä lähiaikoina Antti muutti Wandan ja Vikin väliin ja kun herrasmies Antti ei vain voi sietää tammoja. Loimet ja satulat eivät myöskään kuulu Antin lemppareihin selkäkipujen takia. Anttia kun en ole kauaa hoitanut niin yhteisiä kokemuksiakaan ei hirveästi ole.

Miten kuvailisit hyvää hoitajaa?
- Hyvä hoitaja on positiivinen, osaa asiansa mutta on aina valmis oppimaan lisää, auttaa muitakin kuin omia hoitsuja, tekee hoitajien päivittäiset vastuut kunnolla, noudattaa tallin sääntöjä ja hoitaa oman hoitsun huolella.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Lucia-juhla 2016

Rolle ratsastamassa Prinssillä. Taluttajana Iitu Mallat.
Perinteinen Lucia-juhla on saatu tämän vuoden osalta päätökseen viime sunnuntaina. Tässä pieni kertaus upeasta ja onnistuneesta juhlasta.

Aamu alkoi jo varhain ja esiintyjät valmistautuivat juhlistamaan yhtä vuoden suurimmista tapahtumista tallilla. Vaikka ei päältäpäin uskoisi, kulissien takana ahertaa kymmeniä ihmisiä toteuttamassa juhlaa ja järjestelemässä asioita paikoilleen. Tästä vastasi tänä vuonna Tehotonttutiimi eli tutummin TTT. Tehotonttutiimiin kuului iso liuta hoitajia, jotka innolla ahersivat hienon juhlan eteen.

Juhla lähti käyntiin perinteisen Lucia-kulkueen lähtiessä Hakunilan kartanolle tervehtimään siellä juhlaa viettänyttä väkeä. Tänä vuonna Lucia-neitona oli Jonna Vakkuri hoitoponillaan Mukilla. Lucian takana olivat kynttiläneidot Riina Haanpuro Petellä ja Pinja Laakso Ballella, joulupukkina toimi Salla Kammonen Bambilla. Tonttuina mukana olivat Vendi Pelkonen Turbolla, Jutta Karulinna Pingiksellä ja Salla Oksanen Broidilla. Jonon viimeisenä tuli Olle ratsunaan Kamu. Kulkueen matka päättyi Poni-Haan maneesiin, jossa heitä odotti suuri yleisö. Kulkueen maneesissa esitetyn ohjelman päätyttyä, Päivänsäde ja Menninkäinen saapuivat maneesiin ja tarina alkoi.


Ensimmäisenä esiintyi Terhi "Tepa" Kallio ison uljaan ratsunsa kanssa esittäen hienon kurin musiikin tahtiin.



Terhin esityksen jälkeen Päivänsäde ja Menninkäinen olivat jo lähteneet matkalle etsimään Päivänsäteelle tietä takaisin Aurinkoon. Ensin he törmäsivät isoon ratsastuskouluun, jossa useat hoitajat tekivät päivittäisiä askareitaan. Valitettavasti kukaan hoitajista eikä ratsastuksenopettaja tienneet tietä takaisin Aurinkoon.

Seuraavaksi Päivänsäde ja Menninkäinen törmäsivät kissalaumaan. Jatkaakseen matkaa heidän tulisi ottaa mittaa kummat voittaisivat esteviestin: kissat vai menninkäiset.Seuraavalla etapilla he törmäsivät Poni-Haan ratsastajien hallituksen jäseniin heidän juuri kokoustaessaan.


Esteviestiradalla Ida ja Typy

Juhlassa jaettiin myös vuoden palkinnot ja rankingit. Koulurankingit voittivat seuraavat henkilöt: poneilla Sandra Sinisalo, junnuilla Ida Tynjälä ja sennuilla Katja Karhia. Esterankingit menivät poneilla Nelly Auvinen, junnuilla Ida Tynjälä ja sennuilla Hedy Grandholm.

Vuoden seura-aktiiviksi valittiin Dina Enberg ja hymytytöksi Liisa Lyyra. Pronssinen ansiomerkki myönnettiin Pirjo Ryynäselle, joka toimi hienosti huomattuaan tulipalonalun. Minna Riitalalle haetaan hopeista ansiomerkkiä pitkästä urasta seuran aktiivisena jäsensihteerinä. Vuoden heppahoitajaksi valittiin Salla Kammonen (Macy, Aku) ja vuoden ponihoitajaksi Alisa Elo (Ufo, Antti). Vuoden heppa ja poni- palkinnot valittiin taas kerran äänestyksellä, joten kaikki pääsivät vaikuttamaan tulokseen. Vuoden heppa oli jo kolmatta kertaa peräkkäin Pete ja vuoden poniksi valittiin tällä kertaa Prinssi.

Liisa ja Lassi




Tästä Päivänsäde ja Menninkäinen jatkoivat matkaansa ja näkivät kuinka Working Equitation-ryhmä esitti heille uskomattomia tarkuutta vaativia temppuja. Esitystä oli juontamassa Ami Sunna, joka vetää Poni-Haassa Working Equitation-kursseja.


Viimeisenä etappina he löysivät katrilliratsastajat ja seurasivat heidän upeaa kouluratsastus esitystään. Tarina sai onnellisen lopun ja Päivänsäde pääsi takaisin kotiinsa Aurinkoon.

Kiitos kaikille järjestäjille sekä hienolle yleisölle!


torstai 15. joulukuuta 2016

Hoitajien pikkujoulut 2016



 Jo perinteeksi muodostuneet hoitajien pikkujoulut järjestettiin tänä vuonna 3.12.2016. Tarjoilu toteutettiin nyyttäri tyylillä, eli jokainen paikalle saapunut hoitaja toi mukanaan jotakin tarjottavaa. Talli tarjosi kaikille joulupuuron sekä glögiä. Jotta ilta ei olisi ollut pelkkää rupattelua ja herkkujen napostelemista, oli illalle suunniteltu pientä ohjelmaakin. Ohjelmanumeroita olivat: tietovisa, titteli-äänestys sekä keppari-kisa. 






Tietovisa¨
Joukossa oli hankalampia ja vähän helpompiakin kysymyksiä. Monessa testattiin hoitajien tarkkaavaisuutta.

Tietovisan voittaja ryhmä:
 Siiri Litmanen (vas.), Anna-Liisa Granqvist (kesk.) ja Riina Haanpuro

1. Kuka on vanhin hevonen tallissa? 
     freddy
2. Luettele kolme hevosta Poni-Haasta, jotka ovat esiintyneet HIHS:ssä? 
     mm. poju, hopsu, ilona, unski, styby
3. Kuka on Poni-Haan ensimmäinen omistaja? 
     Chrisse Fagerström
4. Luettele kolme tallityöntekijää, jotka työskentelevät vain aamuisin.
     Kirsi Hietanen, Virpi Kettunen, Sofia Laurent
5. Luettele kahden Poni-Haan yksityishevosen omistajine nimet.
     mm. Petra Larni, Janita Nyman, Riia , Johanna Helmann, Nini Wasttröm
6. Ketkä kolme hoitajaa asuvat Kehäsadossa?
     Jonna, Janina, Tiina
7. Luettele kolme opettajaa, jotka ovat olleet töissä Poni-Haassa.
    mm. Pirita Lång, Anne Nuutinen, Synnöve Hågman, Susann Suomela, Noora Leivo
8. Kuka hoitajista on hoitanut pisimpään yhtäjaksoisesti?
    Minttu Toivanen (Ferrari)
9. Mikä tammakaksikko tarhaa kahdestaan?
     Bambi ja Nalan
10. Kenellä opettajalla on korkeimman tason koulutus?
      Teete
11. Mikä on Teeten oikea nimi?
     Terhi Laurila
12. Kuka vanha tntsari asustaa Leenan luona?
      Aada

Olisitko itse tiennyt oikeat vastaukset?


Vuoden titteli- äänestys


Paikalla olleiden hoitajien kesken äänestettiin anonyymisti eri titteli kategoriaan voittajat. Tässä he ovat;

Vuoden..

..Vanhus: Anna-Liisa Granqvist (Pete, Lempi)
..Perfektionisti: Sofia Siniketo (Balle)
..Brunette: Vendi Pelkonen (Ufo, Gera)
..Blondi: Olivia Tammiluoma (Pete)
..Pelottava: Tiina Raitio (Lassi)
..Pahis: Jutta Karulinna (Rölli, Mara)
..Paita&Peppu: Tuuli Luotamo (Caruso) ja Hilda Penttilä (Typy)
..Mopedisti: Jonna Vakkuri (Muki, Lady)
..Ponin kouluttaja: Eveliina Karppinen (Terttu, Macy)
..Taluttaja: Janina Martikainen (Zombi, Wanda)
..Avulias: Julia Laine (Lassi,Muki)


Onnittelut voittajille!




Keppari-viesti

Elli (vas,), Sole, Martta, Julia ja Jonna
Leikkimielinen kilpailu keppareilla, jossa säännöt olivat simppelit; 
Ravissa tötterölle ja laukassa takaisin viestin tyyliin. Voittaja joukkueessa kisasi: Jonna Vakkuri, Sole Auvinen, Martta Ruuska, Julia Laine, Elli Nurmela sekä Iida Paussoi (ei kuvassa). 




Onnea voittajille!





Kiitos!


Pikkujoulut olivat kaikinpuolin onnistuneet ja kaikki lähtivät hyvin mielin illalla kotiin. Tarjoiltavat riittivät hyvin, sekä iloisena yllätyksenä saatu joulupuuro sekä glögi maistui lähes kaikille. Kiitos järjestäjille (Anna-Liisalle, Tiinalle sekä Jonnalle) sekä kaikille paikalla olleille hoitajille.




Ps. Käythän seuraamassa myös Poni-Haan epävirallista instagramia; @tallintarinoita_ponihaka

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

tiistai 29. marraskuuta 2016

Tervetuloa, Petra!




Poni-Haassa aloitti syksyn alussa uusi ratsastuksenopettaja Petra Larni, joka on 
 syksyn aikana tullut jo monelle tutuksi kasvoksi tallilla. Tässä Petran haastattelu!



Milloin aloitit ratsastuksen?

Aloitin ratsastuksen v. 1982 Etelä-Vantaan ratsastuskoululla ja hiukan kasvettuani innostuin hyppäämisestä. 

Koulutus? Ura?

Opiskellessani ohjaajasta opettajaksi 2000-luvun alussa ajauduin suureksi osaksi silloisesta hevosestani johtuvista syistä kouluratsastuksen puolelle, tapasin Sari aminoffin ja jäin sille tielle. Sari on valmentanut minua siitä asti. Olen toiminut ammatissa vuodesta -94 alkaen Etelä-Vantaan ratsastuskoululla ja viimeiset 7v. uotilan ratsastuskoululla. Lisäksi olen vuosien varrella valmentanut yksityisratsukoita helppo A-tasolle ja 120cm esteille asti. Ratsutan myös hevosia, niin varsoja kuin aikuisiakin.

Kisakokemukset?

Olen kilpaillut viime vuodet ratsuttamillani hevosilla koulu puolella ja sijoittunut niillä sekä omillani lähinnä helpossa a:ssa. Kisa saavutuksistani mainittavimpia ehkä 6-v. suomenhevosten kasvattajakilpailun voitto koulupuolella kouluttamallani tammalla Anisian Balladi. 

Omat hevoset?

Olen omistanut viisi hevosta joista kaksi ensimmäistä puhtaasti estehevosia. Nykyinen hevoseni on v. 2013 syntynyt koulusukuinen tamma Sweet Choco carrus joka juuri sijoittui kyvyt esiin -askellajikilpailussa kolmanneksi ja jolla on myös hyvä tekniikka hypätä joten aika näyttää mitä tammasta isona tulee. 

Lempi tuntihevonen ja -poni, miksi?

Lempi tuntihevonen on Aku ja poneissa tilanne muuttuu jatkuvasti, tällähetkellä ehkä Kamu. Aku on kiltti ja hyväluonteinen ja sitä on mukava ratsastaa. Kamu taas on niin lussukka. Kiltti ja halittava.

Millainen on hyvä oppilas?

Hyvä oppilas on mielestäni ratsastaja, joka riippumatta tasostaan on positiivinen, yritteliäs, kiinnostunut ja lisäksi ymmärtää kuinka tärkeää on oppia ratsastuksen lisäksi myös hyvät hevosmiestaidot.








maanantai 14. marraskuuta 2016

"Uudet" ponit

Syyskuussa tallille saapui kaksi suloista ponitammaa ratsastuskoulusta Espoosta. Lara ja Kamu ovat valloittaneet jo monia sydämiä tunneilla ollessaan. Ponien lisäksi muutama viikko sitten tuli myös uusi heppa Esmeralda. Esmeralda on 6-vuotias tumma ja melko korkea hannoverilainen Latviasta. Tamma ei ole käynyt vielä tunneilla, mutta kuuleman mukaan hevonen omistaa hienot liikkeet ja mukavan luonteen.

Kawet "Kamu"

Kamu on 117cm pieni rautias poniristeytys, joka on todettu hyvin kiltiksi ja vauhdikkaaksi. Kamun arvioitu syntymävuosi on 2004 ja poni on alunperin belgialainen. Poni taitaa hyvin niin koulu- kuin esteratsastuksenkin. Kamu käyttäytyy hyvin myös talutustunneilla.

Djamila "Lara"

Saksasta peräisin oleva Lara-poni on hieman kummallisen värinen kiltti poni, joka on muutaman vuoden ystäväänsä Kamua vanhempi (syntynyt 2002). Laran arvioitu korkeus on 143cm, joten ponilla voi mennä myös hieman pidemmätkin ratsastajat. Lara on päässyt näyttämään taitojaan jo seuran koulukilpailuissa, mutta Lara on myös todella hyvä hyppäämään.


Lara c. Iida Koivisto
Kamu c. Siiri Litmanen


tiistai 8. marraskuuta 2016

Saanko esitellä: uusi blogitiimi!



Anna-Liisa


Olen Anna-Liisa ja iältäni olen 20-vuotias. Ratsastuksen aloitin Poni-Haassa alkeiskurssilla kesällä
2007 ja siitä lähtien käynyt säännöllisesti tunneilla. Hoitamisen aloitin Petellä vuonna 2010 ja Lempillä aloitin 2012, hoidan molempia edelleen. 

Syksystä 2015 olen myös toiminut hevosten hoitajavastaavana ja viime vuonna sain lucia-juhlassa vuoden heppahoitaja-palkinnon. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2015 ja tällä hetkellä keskityn yliopiston pääsykokeisiin lukemiseen yo-merkonomin opintojen ohella.





Tiina


Olen Tiina 18-vuotias Poni-Haan kasvatti ja toimin ponihoitajavastaavana, vedän ponikerhoja ja olen mukana seuran toiminnassa. Olen aloittanut hoitamisen Poni-Haassa n. 2009 ja olen hoitanut Rölliä, Peteä, Prinssiä ja Nallea. Nykyiset hoitoheppani ovat Lassi ja Susu + muut yksityshevoset toisilla talleilla. 

Olen ratsastanut Poni-Haassa jo melkein 16-vuotta ja loppua ei näy. Opiskelen Helmi Liiketalousopistossa merkonomiksi ja valmistun keväällä 2017, jonka ohella työskentelen Hööksissä.





Vendi

Täällä kirjoittelee blogitiimin kuopus Vendi. Olen 16-vuotias ja olen aloittanut ratsastuksen epäsäännöllisesti vuonna 2007. Ponihaassa säännöllisillä tunneilla aloin käymään vasta syksyllä 2013. Aloitin ensimmäisen hoitoponini Masan hoitamisen keväällä 2013. Nykyisin hoidan Geraa ja kirjavaa Ufo-ponia, joka on toiminut myös kisaponinani viimeisen vuoden ajan. Ufon hoitamisen aloitin keväällä 2014 ja Geralla aloitin tammikuussa 2015. 

Oma seuran toimintaan osallistumiseni on ollut melko vähäistä, mutta tulevaisuudessa aion olla enemmän mukana seuran toiminnassa. 



Riina

Olen Riina ja iältäni olen 18-vuotias. Olen aloittanut ratsastuksen satunnaisesti jo alle kouluikäisenä, mutta säännöllisesti tunneilla aloin käymään Poni-Haassa 2008-2009. Hoidan tallin senioria Peteä, jonka hoitamisen aloitin vuonna 2010. Tammikuussa 2016 aloitin myös hoitamaan Nettaa.

Olen alkanut pikkuhiljaa osallistumaan seuran toimintaan koko ajan aktiivisemmin (ponikerhot, lucia-juhla, blogi jne.). Opiskelen tällä hetkellä lukiossa, josta olisi tarkoitus valmistua ylioppilaaksi keväällä 2017.




Salla

Olen Salla ja vuosimallia 1999. Käyn lukion toista luokkaa ja tarkoitukseni olisi valmistua ylioppilaaksi keväällä 2018. Aloitin ratsastuksen "virallisesti" vuonna 2009 Poni-Haassa alkeiskurssilla ja loppua tälle harrastukselle ei näy.
Hoitamisen Poni-Haassa aloitin vuonna 2012. Ensimmäinen hoitohevoseni oli Kaapo, mutta tämän lähdettyä, aloin hoitamaan Macyä ja myöhemmin Akua. Toimin aktiivisesti seuran toiminnassa mukana esim. ponikerhot, lucia-juhla ja blogi.




Ps. Onko sinulla jotain blogi-ideoita tai haluatko itse kirjoittaa tekstin? Kirjoita kommentteihin tai nykäise hihasta tallilla! :)

torstai 27. lokakuuta 2016

Joskus tääkin tie on vaan pakko hyvästellä

Viel kun lanka lampussa hehkuu
Kaikki kuittaa, kun haippi huippaa
Mut joskus viimeinen valo sammuu
Koita muistaa, tää ei oo ikuista


Tämä postaus on blogin viimeinen tällä kokoonpanolla kirjoitettuna. Kiitos kaikille ihanille lukijoille, vieraileville kirjoittajille, kuvaajille ja haastateltaville. Blogin tekeminen on ollut antoisaa. Haikein mielin lopetamme kuitenkin tämän blogin kirjoittamisen tähän.
Blogi jätetään avoimeksi ja kommentteja voi edelleen kirjoittaa, mutta uusia postauksia ei enää tule.


Titta ja Niina perustivat blogin vuonna 2010 kertomaan tallin tapahtumista, ja ensimmäinen postaus julkaistiin 13.3.2010. Ensimmäisen vuoden lyhyet tietoiskut kertoivat, mitä tallilla tapahtuu. Kuukauden kuva ja kuukauden hoitaja kuuluivat blogin alkuaikoihin. Postauksiin lisättyjen kuvien määrä lisääntyi seuraavina vuosina. Tiimi sai syksyllä 2012 uutta verta, kun Hanski päätyi kirjoittamaan ja kuvaamaan Tallin tarinoita. Samalla myös kuvien määrä ja laatu paranivat.

Annan ura blogin kirjoittajana alkoi Lappeenrannan tuntiratsastajien mestaruuksissa elokuussa 2013, kun tarvittiin joku kirjoittamaan lyhyitä päivityksiä päivän tapahtumista blogin lukijoille. Virallinen esittely uudesta kirjoittajasta julkaistiin syyskuussa. Vuosi oli blogin historiassa tuottoisin, sillä postauksia julkaistiin yhteensä 96, joskin näistä 15 oli Lappeenrannan lyhyitä online-päivityksiä. Samana vuonna julkaistiin myös ensimmäisen kerran joulukalenteria, ja perinnettä jatkettiin seuraavina vuosina. Kalenterista löytyvät esimerkiksi hevosten haastatteluita, tapahtumareportaaseja, kuvapostauksia ja hoitajaesittelyitä. Myös Poni-Haassa asustava tonttu Karvakorva pääsi seikkailemaan tarinoiden muodossa. Vuonna 2014 kirjoitettiin jonkin verran erikoispostauksia, joissa kerrottiin esimerkiksi Chrisse Fagerströmin kirjoittamasta Ratsutallin tarinoita -sarjasta, tallista sen alkuaikoina ja onnistuneesta facebook-haasteesta. Niinkuin uudet hevoset ja ponit, myös tallin henkilökunta on esitelty blogissa. Poni-Haan uusi omistaja Virpi Ranta esiteltiin blogissa lokakuussa 2014.

Pakko mennä pelkäl sydämellä
Joskus tääki tie on vaa pakko hyvästellä



Blogiin on vuosien saatossa päässyt kirjoittamaan myös moni ulkopuolinen kirjoittaja, mutta suurin osa postauksista on blogitiimin omaa käsialaa. Myös lyhyet haastattelut ovat elävöittäneet tekstejä. Viime vuosina tapahtumista kertominen ja niihin liittyvät jutut ovat olleet blogissa pääosana.  Myös muutamia kysymyspostauksia on julkaistu, ja juttusarjassa kerrottiin Poni-Haan vanhojen hevosten kohtaloista. Yhteensä postauksia on julkaistu näiden kuuden vuoden aikana 345 kappaletta. Niitä pääset selaamaan esimerkiksi aiheen tai kirjoittajan mukaan tunnisteista sivun laidasta.



Oletko kiinnostunut Poni-Haan blogin kirjoittamisesta? Laita sähköpostia niina.rodionoff@gmail.com, niin saat tunnukset käyttöösi.

Kiitos.

Yhdessä kuljetaan
Punaiseen auringonlaskuun
Ja jengi kyselee perään
Molemmat tunnetaan
Et jotai rinnassa hehkuu
Eikä oo pimeää enää

Hehkuu: JVG




torstai 11. elokuuta 2016

Working equitation-kurssilla

Minkä harrastuksen voit viedä mukanasi mihin tahansa maailmassa ja aina hyödyntää taitojasi ja löytää ystäviä ja mistä saat aina iloa pienistä kehittymisen askelista?
Ratsastus eri muodoissaan. Meillä oli ilo ja uutuuden jännitys olla Poni-Haan pilottiryhmä working equitation –kurssilla (WE) 30-31.7.2016. Siitä tuli osallistujille uusi intohimo! Uusi näkökulma omaan kunnianhimoiseen harrastukseen ja uusi tapa käyttää kaikkea lajin parissa opittua hyväksi.

Working equitation on erilaisten tehtävien tekemistä ratsukkona. Se on paitsi hauskaa ja ihmisiä yhdistävää hevostelua, myös haastavaa - siis kaikkea jo ratsastuksessa opittua ja yhteistyökyvykkyyttä sekä hevoselle annettavia ymmärrettäviä vinkkejä testaavaa ja edellyttävää. Valmentajamme Ami Sunna ”otti luulot” heti kisamielisiltä osallistujilta pois. Ei suoriteta, ei hätäillä, ei kiirehditä!


Antti ihmettelee pressulla päällystettyä tynnyriä.



Ykkösasia hevosia vietäessä uusiin tehtäviin on rauhallisuus, hitaasti eteneminen, tehtävien pilkkominen osiin, hevosen luottamuksen ja itsetunnon rakentaminen pienten onnistumisten kautta. Ratsastaja ei siis saa ryppyotsaisesti suorittaa eikä heti vaatia liikaa niin hevoselta kuin itseltäkään. Tehtävien laatu ja nopeus paranee yhteisen oppimisen ja vaiheittain tekemisen kautta. Ratsastajan ja hevosen keskinäinen luottamus on tärkeää ja se, että hevonen oivaltaa tehtävien niksejä ja ymmärtää ratsastajan kertoman tahtotilan.

Eteneminen tapahtuu niin, että voit jopa nähdä hevosen aivojen raksutuksen, kun se pohtii sinun apujasi ja pyyntöjäsi sekä tehtävän outoa rekvisiittaa tutulla kentällä ja omien jalkojensakin siirtelyä – HOKS!

Ami ymmärrytti meille lajin luonteen, tavoitteet ja perusperiaatteet. Treenit olivat innostavia ja hauskoja – kuin pikkulapset väliin ilakoimme. Pienryhmässä sai harjoitella samaa tehtävää monia kertoja, jotta itse ratsastaja oppi tekemään oikein ja sen ohessa hevonen ymmärsi ja treenasi monta kertaa. Treenasimme niin että koko puolitoistatuntinen kului kelloa vilkuilematta.

Askel kerrallaan, vaikka porkkanan voimin


Millaisia tehtäviä teimme? Ratsastimme puomin ylle pysähdykseen siten, että puomi jäi hevosen jalkojen väliin ja siitä sivuttain väistöä puomin pysyessä koko ajan jalkojen välissä. Ensi pari askelta, sitten puolikkaan puomin verran. Ohjien ollessa vasemmassa kädessä tietyssä otteessa ja oikein käden toimiessa tehtävissä pyydystimme vapaaseen käteemme tynnyristä pitkän ”kolisevan” kepin ja siirsimme sen toiseen tynnyriin kentän toisessa päässä sekä käynnissä, ravissa että jotkut hevoset jopa laukassa. Ratsastajan sihti ja tarttuma olivat tärkeät. Joku hevonen haisteli ja tutustui tynnyriin pitkän aikaa korvat tötteröllä, joku ei oikein suostunut menemään lähellekään, joku parkkeerasi viereen noteeraamatta tynnyriä lainkaan, joku liikkui askellajissa ohi läheltä ja joku varmuuden vuoksi väisti vähän kauempaa. Ratsastajat kurottelivat ja kumartelivat ja paransivat omaa tekemistään. Kaikki saivat lopulta suorituksen.


Kepin siirtäminen onnistui niin käynnissä...

...kuin laukassakin.






Puomeista tehty T-muoto tarkoitti peruutustehtävää: ensin pysähdyksestä taaksepäin, hevosen etuosan kääntäminen jotta takaosa osoittaa T:n vartta kohti ja sitten peruutus kulman yli pitkästi taaksepäin. Ei saisi korjailla välillä vaan tavoite on tehdä peruutus yhtäjaksoisesti A-S-K-E-L kerrallaan hitaasti.


Typy ja Veera peruutustehtävässä.











Portin avaus oli mieletön kokemus: pysähdykseen seis portin paalun viereen, portin salvan avaus, hevonen taaksepäin ja läpi portin, kääntyminen, peruutus taaksepäin ja salvaremmi koko ajan kädessä lukitus takaisin. Vesitehtävä kuuluu aina treeneihin mukaan. Pressu maassa esitti vettä ja sen yli piti kulkea. Kapeasta pressusta siirryttiin vaiheittain ”syvempään ja leveämpään” jokeen. Joku haistatti meillä pitkät noin vain ylittäen joen suvereenisti, joku haisteli ja melkein maisteli ja totesi vaarattomaksi astellen sujuvasti sitten yli, eräs konkari estetykki vierasti totaalisesti pressua, joka kahisi kavion askeltaessa siihen. Konkarille ei auttanut edessä eikä vieressä mallikkaasti kulkeneiden kavereiden esimerkki ja rohkaisu, mutta se saatiin pressun toisella puolella ojennettujen porkkanoiden avulla kävelemään vihdoin tosi coolisti yli (kiitos porkkanatäti). Jotkut hevoset tekivät kissamaisen loikan sen yli (ylös suoraan ja neljälle jalalle takaisin maahan).

Royta rohkaistiin porkkanapussin avulla kävelemään pressun yli. Tämän jälkeen pressussa ei ollut enää ongelmaa, ja yli tultiin sujuvasti monta kertaa.

Lettu näyttää mallia pressuesteen hyppäämisessä.






Toisena päivänä pressun yllä oleva ristikko olikin jo leikkien suoritettavissa – niin ne opit ja treenit menivät perille. Pujottelurataa tehtiin hevosen takaosaa siirtämällä, ei taivuttamalla. Pujottelutehtävä sujui käynnissä ja ravissa kaikilta, mutta vain yksi notkea kumihevonen teki sen laukassa.


Onnistumisia


Mutta miten valloittavia tyyppejä olivatkaan nuo hevosemme! Joku suoritti tehtävän heti rohkeasti, joku käyttäytyi ponimaisen ilkikurisesti ja persoonallisesti pressutehtävässä kiskaisten koko pressun suuhunsa ja ravistellen sitä muille kauhistuttavaa rahinaa ja kahinaa pitäen. Epäluuloiset kaverit varmistelivat ja rohkaistuivat kerta toisensa jälkeen. Nuoret pohtivat jalkojaan ja apuja ja saivat onnistumisen kokemuksia. Moneen osaan puretut tehtävät olivat selkeästi kurssin avainsana. Hevoset saivat rohkeutta ja itseluottamusta ja hoksasivat tehtävät, sillä kahden päivän aikana niiden suoritus parani mahdottomasti. Osa hevosista myös rentoutui tehtävien avulla silminnähden huokaisten ja myödätenkin, mitä ei aina niin helposti tunnillakaan tapahdu.

Mara seisoi kiltisti paikallaan portin kiinnilaitossa.




Tämä oli niin hyödyllistä ja oivaa ja kivaa ja iloa tuottavaa, että toivoisin pääseväni kurssille toistekin. Ami voisi ratsastajiakin temppuuttaa vielä enemmän kurssin ulkopuolella. Kokonaista kolme ryhmää ratsastajia ja 15 hevosta/ponia nuoresta konkariin (niin hevoset kuin ratsastajat) olivat viikonloppuna treenaamassa. Katsomossakin oli kannustavaa porukkaa ja oli kuulemma hauska seurata hevosten luonteen mukaisia alkureaktioita ja parin etenemistä. Mukana oli prosentuaalisesti myös normaalia enemmän miehiä. Wau.

Kiitos Ami Sunna uudesta elämyksestä ja kannustamisesta ja Virpi Ranta mahdollistamisesta sekä pilottiryhmän treenikaverit: Satu, Viia, Johanna, Eve.


Liisa Lyyra

perjantai 5. elokuuta 2016

Etsintäkuulutus

Pysyykö kynä kädessä, sykkiikö runosuoni? Peittääkö kamera jatkuvasti kasvojasi, palatko halusta haastatella kiinnostavia ihmisiä tai raportoida tapahtumista? Ilmaisumuotosi voi myös olla videointi.

Jos jokin tuntomerkeistä täsmäsi sinuun, olet juuri etsimämme henkilö!


Poni-Haan Ratsastajat Tuomarinkylässä keväällä

Blogin kirjoittajatiimi kaipaa uutta verta riveihinsä. Ei haittaa vaikka sinulla ei olisi kokemusta kirjoittamisesta. Pääasia on, että olet kiinnostunut tallin kuulumisten kertomisesta ja käyt tallilla suhteellisen usein niin, että tiedät, mitä tapahtuu. Kuvauskalustoksikin riittää tarvittaessa kännykkä.

Koulutamme tehtävään ja olemme uusien kirjoittajien tukena. Ei ikä-, sukupuoli-, ratsastustausta- tai esitietovaatimuksia. Ota rohkeasti yhteyttä!

Blogissa kirjoitetaan kaikesta mitä tallilla tapahtuu: kilpailuista, hevosvaihdoksista, tapahtumista... Kirjoittajien kiinnostuksen mukaan juttuja on syntynyt lisäksi esimerkiksi tallin vanhojen aikojen muisteluista, Chrissen kirjoittamista kirjoista sekä opettajahaastatteluista. Viime aikoina olemme saaneet kuulla myös, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille opetushevosille. Panostamme postausten määrän sijaan ennemminkin niiden laatuun. Postauksista voit tehdä itsesi näköisiä.


Keppihevosradalla Kevätriehassa


Viime vuosina blogissa on julkaistu myös joulukalenteria, mikä onkin ollut koko vuoden suurin voimainponnistus. Se muokkautuu varmasti kirjoittajien näköiseksi, sillä sitä kirjoittaessa jokaisella on mahdollisuus keskittyä itseä kiinnostaviin juttuihin. Tallilla järjestetty Vuoden hevonen -äänestys on myös blogitiimin käsialaa.

Jos et halua sitoutua vakituiseen kirjoittamiseen, mutta mielessäsi kytee kiinnostava jutun aihe, voit kirjoittaa blogiin myös vierailevana kirjoittajana. Poni-Haan blogi on mainio kanava harjoittaa omaa kirjoitustaitoaan ja antaa myös muiden lukea tekstiään, sillä blogissa vierailee lähes poikkeuksetta yli sata kävijää päivässä!

Kiinnostuitko? Laita sähköpostia Niinalle:
niina.rodionoff@gmail.com



keskiviikko 3. elokuuta 2016

Hei hei Anne!

Monelle tuli ehkä yllätyksenä, kun pidetty opettaja Anne Nuutinen lähti Poni-Haasta melko nopealla aikataululla kesken kesäkauden. Kaikki on kuitenkin hyvin, Annen voi bongata nykyään ratsastuskoulu Ainosta tunteja pitämästä. Annen omistuksessa olevat Karelia sekä Iitu muuttivat näin ollen myös pois Poni-Haasta.

Anne aloitti ratsastuksen Poni-Haassa alkeiskurssilla vuonna 1990, eli voi sanoa hänen olevan Poni-Haan kasvatti. Tuntihevosten hoitamisen jälkeen mukaan astuivat Suskin ja Kimmon hevoset. Sittemmin Anne osti omakseen Chrissen kasvatin, upean suomenhevosoriin Hopean Pojun.
Ratsastuksenopettajaksi valmistumisen jälkeen Anne toimi opettajana Primus-tallilla, josta palasikin juurilleen Poni-Hakaan 2012.


"Terveisiä kaikille ja intoa treeneihin! Toivotan kaikille mukavaa syyskautta, hymyillään kun tavataan." -Anne.


Annen tilalla aloitti elokuussa Petra Larni, josta on myöhemmin tulossa esittely.

 Joskus on luovuttava jostain, jos haluaa saada jotain uutta

 

Anne jättää suuren aukon Poni-Haan opettajakuntaan aina positiivisella asenteellaan sekä energisellä olemuksellaan. Toivotamme Annelle onnea uusiin haasteisiin. Ei sanota hyvästi, sanotaan "hei hei!"

Anne esiteltiin blogissa marraskuussa 2012.

Annen esittely seuran sivuilla.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Viikko tallipoikana, 3. osa

 Petri vietti viikon Poni-Haassa tallitöitä tehden. Juttusarjassa tutustumme tallin arkeen tuntiratsastajan silmin. Ensimmäisen osan voit lukea tästä,  toinen osa löytyy täältä. 
Tämä on juttusarjan viimeinen osa.

Iltapäivä


Viikon ensimmäisinä laidunpäivinä ponit ja hevoset saivat olla laitumella aluksi vain muutaman tunnin, jotta ne eivät söisi liikaa vihreää kerralla.
Siirsimme isot tammat muutaman tunnin ulkoilun jälkeen vihreältä takaisin tuttuun hiekka-aitaukseen. Haasteena olikin, että eihän tammoilla ollut mitään kiinnostusta lähteä pois herkkuapajilta. Lopulta saimme houkuteltua ensin Lempin liikkeelle, muut tammat seurasivat sitten melko kiltisti perässä. Lopputuloksena oli lauma hölmistyneitä tammoja hiekka-aitauksessa, jotka tajusivat, että heitä olikin huijattu pahemman kerran. No, onneksi pääsivät juomaan hiekka-aitaukseen raikasta vettä, joka helpotti oloa lämpiminä kevätpäivinä.

Vaikka kuinka yritimme pitää ponit ja hevoset vain rajatun ajan vihreällä ensimmäisinä päivinä, niin valitettavasti kuitenkin muutama ponitamma ahnehti liikaa ja lopputuloksena muutama ähkypotilas. Onneksi Pepin ja Iineksen ähkystä selvittiin säikähdyksellä ja eikä mitään pahempaa päässyt tapahtumaan. Lepo ja liikunta auttoivat molemmat ponit taas kuntoon. Muutama muukin poni oli melko voipuneen oloinen ensimmäisten laidunpäivien jälkeen.


Lounastauon jälkeen oli aika hakea ponit ja hevoset takaisin sisälle. Oli mielenkiintoista huomata, miten tarkka ja säännöllinen on hevosten päivärytmi ja niiden oma sisäinen kello. Jo hyvissä ajoin ennen sisäänpääsyt tammat ja ruunat alkoivat kokoontua laitumen portille ja odottamaan pääsyä takaisin talliin. Kun laitumen portit avattiin, niin vauhti taas oli taas melkoinen ja ruunat laukkasivat taas täyttä vauhtia niityltä takaisin kohti tallia.

Talliin saavuttiin vaiheittain – isot tammat, pienet tammat ja ruunat, kukin omana ryhmänään. Täytyy myöntää, että olin melkoisen yllättynyt, että ponit ja hevoset osasivat (ainakin periaatteessa) mennä itsenäisesti kukin omaan karsinaansa. Mutta kyllähän siinä välillä melkoinen härdelli syntyi, kun jotkut asukit menivätkin väärään pilttuuseen. Etenkin Lady oli täysi hönö ja sitä sai aina luudalla ohjata oikeaan suuntaan.

Osa poneista tuli sellaista kyytiä, että kengät vain kopisivat pitkin tallin käytävää ja itse oli parempi vetäytyä lähemmäs käytävän reunoja. Muutaman kerran parikin hevosta tai ponia oli samassa karsinassa, mutta silloin piti ottaa vain vierailijaa harjasta kiinni ja ohjata kohti omaa osoitetta. Ihmeen kiltisti suostuivat aina siirtymään. Omalta osaltani haasteena oli, että en millään oppinut tuntemaan viikon aikana kaikkia asukkeja ja välillä ihmettelinkin, että kukas tämä on ja missäs tämän oma pilttuu on. No, kaikesta selvittiin pienen säädön jälkeen.

Kun asukit oli saatu sisälle, niin vuorossa oli tallin käytävien lakaisu ja päiväruokinta. Heinien lisäksi päiväsaikaan tarjottiin kauraa, melassia, kivennäisiä, öljyjä ja vitamiineja – kullekin oman ruokavalion ja ohjeen mukaisesti. Hevosten ja ponien ruokinnan jälkeen alkoikin työpäivä olla täynnä omalta osaltani ja täytyy myöntää, että päivät menivät yhdessä hujauksessa – sen verran mielenkiintoisia ja tapahtumarikkaita päivät olivat.

Yhteenveto ja opit


Kokonaisuutena viikko tallipoikana vierähti yllättävänkin nopeasti eikä luppoaikaa ollut oikeastaan ollenkaan. Aikaiset aamuherätykset ja fyysinen työ vaativat veronsa – päiväunet maistuivat kolmen ensimmäisen työpäivän jälkeen, mutta loppuviikosta kroppakin tottui jo paremmin uuteen rytmiin.

Vammojen osalta selvittiin onneksi vähällä, vain yksi rakko kädessä. Viikon aikana ei sattunut yhtään vaaratilannetta hevosten tai ponien kanssa, vaan tallin asukit käyttäytyivät kaikissa tilanteissa hyvinkin rauhallisesti ja ymmärrettävästi.

Minulla ei ollut mitään isompia odotuksia tai ennakkoajatuksia ennen työviikon alkua. Tavoitteena oli oppia lisää hevostenhoidosta sekä ymmärtää paremmin, mitä tallin arki on. Kokonaisuutena viikko oli erittäin antoisa ja positiivinen kokemus. Lisäksi opin taas hieman lisää hevosten hoidosta ja niiden luontaisesta käyttäytymisestä.

Yllättävää oli, kuinka vähän olin konkreettisesti tekemisissä hevosten kanssa. Mihinkään rapsutteluun tai seurusteluun ei jäänyt aikaa, vaan keskeistä oli antaa asukeille ruokaa ja huolehtia ulkoilusta. Toinen asia, mikä yllätti, oli työn fyysisyys. Koneita ei pahemmin pystytty hyödyntämään, vaan viikon tärkeimmät työkalut olivat talikko ja luuta.

Hevosten hoito on fyysisesti hyvin vaativaa työtä, joka vaatii erittäin hyvää kuntoa. Arvostus tallihenkilökuntaa ja heidän tekemää työtä kohtaan nousi huomattavasti tämän viikon myötä. Välillä ihmettelinkin, että miten tallitöitä pystyy hoitamaan kolmen henkilön voimin, kun nyt meitä oli kuusi ja töitä riitti koko ajan.

Itselleni viikon tärkein oppi oli, että sain paremman ymmärryksen siitä mittavasta taustatyöstä, jota tehdään päivän aikana hevosten hyvinvoinnin eteen. Näin meillä ratsastajilla on tunnille tultaessa reipas, hyväntuulinen, ravittu ja ulkoillut hevonen tai poni sekä siisti talli ja karsinat.

Seuraavan kerran kun menette omalle ratsastustunnille, niin toivonkin että jokainen meistä muistaa ja osaa arvostaa sitä meille näkymätöntä työtä, jota on tehty päivän aikana, jotta meidän jokaisen oma ratsastustunti olisi mahdollisimman hieno kokemus. Vielä kerran suuri kiitos tallin henkilökunnalle!

Petri P.