Joulukalenteri: 19. luukku

Aikuisten alkeiskurssilla 3/3

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 8

Jännitti aika paljon. Olin miettinyt mun taistelusuunnitelmaa niin paljon, että tiesin varmuudella mitä tekisin. Se, ettei ne laukat onnistunut, oli mun syy. Mähän olin vaan söheltänyt. Olin varmaan vetänyt ohjista laukannostossa, tai en ollut antanut laukkapohkeita kunnolla. Raipasta Hopsu sitten pukitti, kun ei varmaan edes tajunnut mitä piti tehdä.
Menin kunnon taisteluasenteella sinne karsinaankin, ettei Hopsu saanut kyllä yhtään armoa. Sillä oli joku eri hoitaja nyt, joka piti Hopsun tosi hyvin ruodussa. Suitset sain parin yrityksen jälkeen päähän ja satulan itse selkään.

Oltiin Hopsun kanssa ensimmäistä kertaa ulkokentällä, tosin sillä pienemmällä poni-kentällä. Aurinko porotti ihan kunnolla. Kuumahan siinä tuli, ja heppa-kammoinen täti lopetti kesken jo ennen laukkoja pahoinvoinnin takia. Hopsu ei oikonut hirveästi, mutta ehkä sen takia että reunoilla kasvoi ruohoa =)
Tehtiin taas laukat yksitellen. Päätin ravata ensin ja nostaa siitä laukan enkä hötkyillä siitä käynnistä jo antamalla miljoonaa apua samaan aikaan. Ja se onnistui!!! Laukattiin alusta loppuun ja joka kerta! Ei mitään ongelmia. Pientä oikomista oli kulmissa, mutta ei menty sentään kentän keskeltä niinkuin aiemmin. Ratsastajalla oli hymy herkässä, mutta Teete  sanoi vaan, että paremmin kuin viime kerralla. Ehkä se suuttui siitä, kun valitin Hopsusta eilen. Kaikki mun ryhmäläiset kehui kyllä senkin edestä tunnin jälkeen ja mulla oli niin hyvä olo! Kehuin Hopsua oikein kovasti, ja kerrankin näin sen korvat pystyssä. Se näytti melkein ystävälliseltä, eikä yrittänyt purra mua boxissa. Paljon uusia asioita siis koettu tänään.
Hassua, miten mä eilen inhosin ratsastamista, ja tänään taas rakastan sitä. Syksyllä voisi ehkä jatkaa?

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 9

Tänään mentiin yläkentälle ja ratsastettiin enimmäkseen reittejä. Opittiin täyskaarto ja pujoteltiin tötsiä. Hopsu oli ihan hyvällä tuulella ja pysyi uralla. Jippii!
Tänään laukkaaminen oli vapaaehtoista, mutta en saanut Hopsua yrityksistä huolimatta laukkaamaan. Nyt en enää tiennyt, mitä tein väärin. Raippaa en kyllä antanut, joten pukkejakaan ei ollut tarjolla. Laukkaamattomuus ei nyt hirveästi haitannut, mutta jäi kyllä kaivelemaan miksei se onnistunut.

Tunti meni tosi nopeasti ohi. Tunnin jälkeen harjasimme yhden tuntilaisen kanssa Leevi, kun sillä ei ollut hoitsua. Oli kivaa kokeilla harjaamista itsenäisesti.

Huomenna voisin ehkä saada Tuiskun tai jonkun muun, koska heppakammo-täti ei tule. Heppakammo-täti ei uskalla ratsastaa muilla hevosilla. Mutta vaikka Hopsu mulla olisikin, se olisi toivottavasti viimeinen kerta sitä hapannaamaa ;)

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 10

Tuisku

Heppakammo-täti oli ilmoittanut etukäteen, ettei tule tänään ratsastamaan, mutta sillä oli silti listassa Tuisku. Se täti on muuten saanut mennä koko kurssin Tuiskulla. Musta Tuisku oli kivannäköinen ja halusin kokeilla sitä, joten kysyin poni-ope Tintiltä, voisinko vaihtaa Hopsun siihen. Onneksi se sopi, olin tosi iloinen!
Menin Tuiskua katsomaan, ja sillä oli hoitsuna Sharon jonka itseasiassa tiesinkin jo ulkonäöltä.
Sharon oli tosi kiva ja kyselin hirveesti hoitamiseen liittyviä juttuja.

Tuisku oli ihan erilainen kuin Hopsu. Sillä oli karsinan ovi auki, mutta se seisoi ihan hievahtamatta paikallaan kun sitä harjasi. Ei edes yrittänyt lähteä mihinkään! Se ei näykkinyt, ja sen takaakin sai kävellä kun se ei kuulemma potki. Aivan ihana heppa!

Tunnilla Tuiskua sai vähän hoputtaa, mutta se oikeasti sitten kävelikin reippaammin eikä tarvinnut koko ajan paukuttaa jaloilla. Laukka sillä nousi todella helposti. Yksi mies tippui Zapalilta laukassa, joten ensi viikolla saadaan perinteen mukaan kakkua! Ei kuulemma käynyt pahasti.
Tunnin jälkeen riisuin varusteet ja Sharon opetti mua harjaamaan. Nyt opin vihdoinkin senkin kunnolla. Tuisku oli toiselta puolelta ihan pölyinen, mutta toiselta ei yhtään.
Teete kyseli meiltä, että ketä kiinnostaa jatkokurssi. Kaikki viittasi, myös se selästä tippunut setä pienen mietinnän jälkeen. Toivottavasti päästäisiin kaikki samaan ryhmään. Ensi viikolla vaihtuu hevoset. En varmaan saa Tuiskua, mutta sitä toivoisin eniten. Ei ole kyllä mitään mitä en erityisesti haluaisi, paitsi ehkä Zabrina kun se on aika pieni ja säikyn oloinen.

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 11

Kyllä jännitti, että mikä heppa siellä odottaa. Leevihän se siellä taas… Leevi odotteli ilman hoitajaa, joten tuli aika kiire laittaa se kuntoon. Pintelit laitoin suurinpiirtein oikein, koska yks hoitsu tarkisti ne. Suitsissa tarvitsin vielä apua, koska sillä on jotkut erikoiskuolaimet jotka voi mennä väärinpäin suuhun jos  ei ole tarkkana. Satulan laitoin itse. Leevi oli ihan sairaan mutainen, tosi kiire tuli. Jännitti vähän laukata Leevillä, koska olin sillä laukannut aiemmin vaan pari askelta ja se on niin reipas.
Hyvinhän se meni. Aika hassua, jalustin tippui kerran vauhdissa ja pysyin ihan hyvin kyydissä, kunnes Leevi hidasti raviin ja meinasin tippua =) Ongelmia oli lähinnä kun edellinen lähti laukkaamaan, eikä Leevi voinut ymmärtää, miksei se saa vielä mennä. Onneksi jarrut toimi jo paremmin.
Tunnin jälkeen harjailin vielä vähän aikaa. Selästä pudonnut setä tarjosi yläkerran kahvilassa kuivaa kakkua. Tosin kakku taisi olla vaimon tekemää…

Illalla hoitajavastaava laittoi viestiä ja käski kysymään Teeteltä lupaa hoitamiseen. Hyvät tilaisuudet on harvassa, mutta pakko se on kysyä.

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 12

Luulin että menen jollain uudella hepalla tämän viikon, mutta vanha hapannaama Hopsu odotti minua karsinassaan.
Hopsu oli outo, sillä se oli hyvällä tuulella! Se ei yrittänyt purra mua, mutta ehkä hoitajan läsnäolo auttoi. Olimme ensimmäiset valmiina ja mä käytin luppoajan hepan paijailuun. Hopsu nautti niin, että meinasi nukahtaa. Aina kun paijaaminen loppui, se tuuppasi mua käskevästi. Olin ihan äimistynyt =)

Tunnilla mentiin ihan reippaasti, kun potki… Ainiin ja kaikista tärkein: kukaan ei ollut auttamassa selkään, roikkumassa tai mitään. Pääsin ihan itse selkään, säädin jalustimet ja kiristin vyön. Olen siis oppinut jotain!
Laukat sujui toiseen suuntaan paremmin kuin toiseen, mikä oli tänään myös outoa. 

Olin nukkunut tosi huonosti, kun olin päättänyt tänään kysyä hoitsu-asiaa Teeteltä. Tunnin lopuksi sitten kysyin, ja pienen mietinnän jälkeen Teete sanoi JOO! Se sanoi, että mun pitää vain kysyä kokeneemmilta hoitajilta apua aluksi. Kun Hopsu oli hoidettu loppuun, moikkasin Wattia, mutta se näytti siltä että haluaa omaa rauhaa.

Kysyin Blondin hoitajalta että onko Watilla hoitajaa, niin se sanoi että on yksi joka käy joskus, mutta että se tarvitsisi kyllä hoitajaa. Se sanoi että joku Iina neuvoo mua huomenna tunnin jälkeen, se on kai hoitajavastaava. Eli toisinsanoen: MULLA ON NYT HOITOHEVONEN!!!! Helpotus, huojennus ja vielä uusi erilainen jännitys ;)
Huomenna on sitten ensimmäinen hoitopäivä. Tavoite on nyt saavutettu, olen tosi tosi onnellinen! Kunpa kaikki vaan menis hyvin Watin kanssa. Eiköhän, se on kuitenkin tosi kiltti.

Watti

Tämä juttusarja joulukalenterissa päättyi tähän. Kommentoikaa, haluatteko lukea alkeiskurssin tapahtumia vielä jatkossa?