perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukalenteri: 20. luukku


Esittelyssä vuoden 2013 palkitut hoitajat


Tänä vuonna palkittiin taas perinteisesti kaksi tallin ahkerinta hoitajaa hyvin tehdystä työstä, ja tällä kertaa tunnustusta saivat Sari Pietikäinen ja Sofia Hemming. Haastatelimme ahkerat hoitajat.

Sari


Sarin ylioppilaskuva Masan kanssa
Olen 19-vuotias Sari, tällä hetkellä pidän välivuotta lukion jälkeen ja käyn töissä. Hoidan Masaa ja Peppiä. Minut palkittiin vuoden 2013 ponihoitajana.

Masaa aloin hoitaa kun sen silloinen hoitaja pyysi, ja olin aivan innoissani ensimmäisestä hoitoponistani. Masa oli jo silloin yksi lempiponeistani. Masaa olen kohta hoitanut jo 6 vuotta, Peppiä noin 2,5. Sitä aloin hoitaa, kun yksi Pepin hoitajista lähti vuodeksi ulkomaille ja minun piti aluksi hoitaa Peppiä vain vuoden verran ja lopettaa sitten kun vanha hoitaja palaa Suomeen. Kyseinen hoitaja kuitenkin lopetti Pepin hoitamisen ja sain jatkaa. Tämä oli minun onneni sillä olin jo ehtinyt kiintyä Peppiin vuoden aikana kovasti.

Masan olen oppinut tuntemaan todella hyvin pitkän yhteisen aikamme aikana. Masa on luonteeltaan kiltti, eikä  tee mitään pahaa kenelläkään. Se on seurallinen poni ja tykkääkin kääntää päätään hoitajan syliin siliteltäväksi. Masa on myös todella utelias. Olen oppinut luottamaan siihen täysin ja ponistakin huomaa että luotto on molemminpuolista. Vaikka Peppiä en olekaan niin pitkään vielä hoitanut, on siitäkin tullut minulle todella tärkeä ja rakas. Peppi on luonteeltaan todella kiltti mutta hieman sählääjä. Se tykkää esimerkiksi heitellä harjoja ympäriinsä. Sählääjän luonteestaan huolimatta Peppi rakastaa myös rauhallisia rapsutushetkiä hoitajan kanssa ja tykkääkin ihmisen seurasta. Peppiä hoitaessa on ollut ihanaa huomata ponin kehittyminen esimerkiksi vesarissa käytäessä. Aiemmin poni nosteli ja heilutteli jalkoja kun niitä pestiin vesarissa, mutta nykyään se seisoo kiltisti paikallaan. Pepin seurassa ei varmasti tule tylsää ja sen hassut tavat piristävät aina.

Hyvä hoitaja käy sovittuina päivinä hoitamassa sekä hoitaa hoidokkinsa ja niiden varusteet huolellisesti. Hyvä hoitaja on aina valmis auttamaan kaikkia apua tarvitsevia, oli kyseessä sitten jonkun toisen kuin oman hoidokin ratsastaja tai vaikkapa henkilökunnan tarvitsema apu esimerkiksi hevosten haavojen hoidossa tai tarhaamisessa. Hoitajan pitäisi haluta olla aina avuksi toisille: ratsastajalle, henkilökunnalleja hevoselle, huolehtien sen hyvinvoinnista. Minulla on pakkomielle Masan valkoisena pysymisestä. Jos en ehdi pestä sen likaläikkiä ennen  ensimmäistä tuntia, se häiritsee minua ihan älyttömästi!

Hoitajalla ei ole mielestäni yhtä tärkeää tehtävää. On tärkeää huolehtia hepan hyvinvoinnista.  Hoitajat viettävät hoitsujensa kanssa paljon aikaa ja tuntevat niiden luonteet hyvin sekä huomaavatkin yleensä nopeasti jos ne käyttäytyvät oudosti tai niillä on haavoja, jolloin esim. sairaustapaukset voidaan huomata nopeammin. Hoitaja huomaa yleensä myös ensimmäisenä jos varusteissa on jotain korjattavaa. Hoitajat myös auttavat vaikkapa hieman myöhässä tulevaa ratsastajaa ja ovat suureksi avuksi esim. alkeiskursseilla.

Tulen tallille heti kun vain pääsen, yleensä siinä klo 15 aikoihin. Harjaan molemmat hoitsuni huolellisesti. Tarvittaessa käyn vesarissa pesemässä ponien jalat. Masaa saa muutenkin hinkata veden kanssa, sillä valkoisessa karvassa näkyvät kaikki likaläikät selvästi, eivätkä ne lähde harjaamalla. Saatan myös tarkistaa heppojen varusteiden siisteyden edelliseltä päivältä ja putsata niitä ennen tunteja. Autan molempien ponien ratsastajia kuntoonlaitossa sekä selkään nousussa. Autan myös muita ratsastajia. Tuntien aikana pesen molempien ponien ruoka- ja vesikipot sekä suolakiven. Autan tarvittaessa hoitsuni myös tunnilta sisään ja autan varusteiden pois ottamisessa. Totta kai menen tietenkin taluttamaan, jos on sellaisia tunteja, joissa taluttajaa tarvitaan. Ponin viimeisen tunnin jälkeen harjaan ne vielä uudestaan, rapsuttelen ja pidän niille hetken seuraa. Hoidan myös ponien varusteet, pyyhin tai pesen suitset, puhdistan Masan suojat jne. Huolehdin myös että ponien harjat pysyvät siisteinä ja nypin niitä tarvittaessa.

Hyviä muistoja on kertynyt todella paljon vuosien varrella. Masan kanssa ensimmäiset koulukilpailumme ovat ihana muisto sekä Lucia-juhlassa esiintyminen Masan kanssa tänä vuonna ja 2011. Ylioppilaskuvien ottaminen yhdessä Masan kanssa on myös kiva muisto. Pepin kanssa on jäänyt mieleen ne monet ratsastuskerrat ja se kuinka kehityimme yhdessä ratsukkona. Kaikki yhteiset hetket Masan ja Pepin kanssa ovat jääneet mieleen rakkaiksi muistoiksi.


Sofia

Olen Sofia, 15 vuotta, hoidan Metteä, Mukia ja Kareliaa ja opiskelen yhdeksännellä luokalla.

Olen hoitanut vasta vähän yli 3 vuotta. Vuoden hoitamisen jälkeen ensimmäinen hoitoponini Conny myytiin jalkavaivojen takia kevyempään käyttöön. Metellä oli tällöin vain yksi hoitaja, ja pidin siitä hyvin paljon joten aloin hoitamaan sitä jo kun Connyn lähtö oli tiedossa. Mukia taas piti aluksi hoitaa väliaikaisesti, kunnes sille saataisiin uusi hoitaja, mutta toinen sen hoitajista lopettikin, joten jäin Mukille vakituiseksi hoitajaksi. Kareliaa aloin hoitaa kun sen hoitajista toinen muutti muualle opiskelemaan ja toinen meni väliaikaisesti ulkomaille töihin.

Mette on ehkä maailman viisain ja sympaattisin hevonen jonka tiedän. Se pitää lähes kaikesta mitä sille tekee ja on palkitsevaa hoitaa hevosta joka itsekin nauttii puunaamisesta. Mette on hyvin tärkeä ja kyllä se tuntuu minustakin tykkäävän. Muki on suloinen poni joka on parhaimmillaan kun sen kanssa ei ole kiire ja tallissa on rauhallista. Muki on hyvin seurallinen ja rapsuttelee aina takaisin (Mette tekee sitä vähän vähemmän) mutta se on Metteä enemmän "tamma" ja ilmaisee mielipiteensä jostain ikävästä hyvin helposti. Kareliaa sanon vieläkin välillä vaaviksi. Se rakastaa huomiota ja rapsuttelua ja tulee mielellään syliin. Karelia kuitenkin ei pidä harjaamisesta ja loimen laitto on hyvin ikävää välillä. Mutta Karelian kanssa oleskelu ja rapsuttelu on ainakin meistä molemmista mukavaa. Se on opettanut minulle hyvin paljon.

Hyvä hoitaja mielestäni ensinnäkin oikeasti hoitaa hoitohevosensa/poninsa, oli niitä sitten yksi tai kolme. Ja minusta pitää olla valmiina tekemään jotain ylimääräistäkin, mitä pyydetään, esimerkiksi taluttamista. Oikeanlainen asenne on olla nöyrä ja tehdä kaikki mitä pyydetään parhaansa mukaan, jos ei osaa jotain niin kysyy ja opettelee tekemään asiat oikein. On myös hyvä että osaa välittää kaikista tallin hevosista ja poneista edes vähän, että osaa ajatella niitä kaikkia. Ei ole reilua hevosta kohtaan jos hoitaja laiskuuttaan ei pese sen kuppeja ja hevosella on juomakuppi niin likainen että se ei voi juoda. Hoitaessa pitäisi aina ajatella asioita hevosen kannalta.  Yleisesti hevosen hyvinvoinnin huolehtiminen on tärkeintä.

Tulen tallille riippuen siitä, milloin pääsen koulusta. Tallilla harjaan kaikki kolme riippuen mitä ne menee, 1-3 kertaa. Yhden kerran harjaan vain jos esim. tulen neljän jälkeen. Sillon en aina pysty harjaamaan kuin vain tuntien jälkeen. Käytän aikaa tietysti kaikkien rapsutteluun, mutta jos hevonen menee tunnin, on tunnin sisällä ja menee toisen, niin silloin annan mielummin hevosen olla rauhassa sen ajan mitä se saa olla. Yleensä talutan joka hoitopäivä Mukia tai jotain muuta ponia jollain tunnilla. Putsaan varusteet vähintään kerran päivässä, jos ehdin niin myös tuntien välissä. Autan myös Mukin ja Meten ratsastajia kuntoonlaitossa ja selkäännousussa jos he tarvitsevat apua. Lähden yleensä aina vasta yhdeksän aikaan, jolloin ehdin hoitaa mahdollisesti molemmat tuntsarihoitsuni loppuun. Ja yleensä teen myös hommia, joita tallityöntekijät tai opettajat pyytävät tekemään.
Jokainen päivä on erilainen ja hyviä muistoja on todella monia. Viime vuoden jouluratsastukset olivat tosi kivoja. Meten kanssa yksi kiva muisto oli olla Lucia-juhlan Tähkäpää-esityksessä ja taluttaa sitä kartanolla, sekä viime vuonna itse istua Lucia-neitona sen selässä. Mukin kanssa oli kivaa olla hoitamassa sitä Ratsastuskoulujen mestaruuksissa Lappeenrannassa sen toisen hoitajan Juulin kanssa. Karelian kanssa minulla on myös monta hyvää hetkeä. Kaikkien kanssa parasta kuitenkin on oppia tuntemaan ne ja viettää aikaa niiden kanssa.


Sofia ja Mette Tähkäpää-esityksessä tämän vuoden Lucia-juhlassa

4 kommenttia:

  1. Anna unohdit laittaa sen kuppienpesun minkä lisäsin! :D t. Sofia

    VastaaPoista
  2. No hups. Kaikki tietää et oot ahkera kuitenkin.

    VastaaPoista