sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kevättä rinnassa ja riehassa

Toukokuun lopulla ennen kevätkauden päättymistä järjestettiin tallillamme ensimmäistä kertaa Kevätrieha. Jo pitkään perinteenä ollut joulukuun Lucia-juhla sai tänä vuonna rinnalleen kevään päätöstapahtuman pukuratsastuskilpailun muodossa.



Koko juhlan aloitti kesäinen katrilli, jossa uimari, mökkeilijä, puutarhuri, retkeilijä, turisti sekä poniratsastaja olivat eksyneet hevosten selkään. Muu ohjelma koostui pukuratsastusesityksistä, joissa ratsasti aina kahdesta neljään ratsastajaa oman teemansa mukaisen esityksen. Poni-Haan maneesissa nähtiinkin muun muassa hahmoja Star Warsista, Disneyn menestyselokuva Frozenista sekä klassikko Aladdinista. Myös pinkit possut ja apinat olivat eksyneet mukaan. Yllätysesiintyjänä radalla nähtiin myös Angry Birds -konseptista tuttu vihreä possu hevosen selässä.



Pukuratsastuskilpailussa tiukka ja tarkka kolmen hengen tuomaristo jakoi esiintyjille palkintoja eri kategorioista. Parhaan puvustuksen palkinto meni yllätysesiintyjä-possulle, paras musiikki Aladdin-ryhmälle, ja parhaasta kokonaisuudesta palkittiin Frozen-teemalla ratsastaneet esiintyjät. Myös yleisöllä oli mahdollisuus nostaa esiintyjistä esiin yleisön suosikki äänestämällä omaa lempiesitystään nettilomakkeella, ja äänestyksen voittajaksi kiri Star Warsin tahtiin ratsastanut ryhmä. Palkinnoksi esiintyjät saivat karkkia sekä diplomit osallistumisestaan pukuratsastuskilpailuun.



Tapahtuman ohjelmassa oli myös keppihevosille suunnattu este- ja temppurata, johon myös katsojilla oli mahdollisuus osallistua. Pieniä ja isoja keppihevoskilpailijoita radalla nähtiinkin kiitettävä määrä. Talutusratsastus oli myös yksi Kevätriehan kohokohdista.

Ohjelman jälkeen katsojille tarjottiin kakkua Etelä-Suomen ratsastuskoulumestaruuksissa menestyneiden ratsukoiden sekä tuoreiden seuramestareiden kunniaksi.

Kiitos katsojille ja tapahtuman järjestämiseen osallistuneille!

Lisää kuvia Kevätriehasta täällä!




perjantai 17. kesäkuuta 2016

Viikko tallipoikana, 2. osa

 Petri vietti viikon Poni-Haassa tallitöitä tehden. Juttusarjassa tutustumme tallin arkeen tuntiratsastajan silmin. Ensimmäisen osan voit lukea tästä.

Aamupäivä


Hevosten hyvinvoinnille on tärkeää selkeä ja säännöllinen päivärytmi. Aamuruokailun jälkeen tallin asukkaat tietävät hyvin, että seuraavaksi on aika päästä ulkoilemaan. Tosin muutamana aamuna oli ratsastustunteja, jolloin piti olla tarkkana, mitkä hevoset päästettiin ulos ja mitkä jäivät sisälle. Voi sitä pettymystä, kun kaverit lähtivät ulkoilemaan, mutta itse joutuikin vielä lähtemään töihin vieläpä heti aamuruokailun jälkeen.

Tällä viikolla olikin tiedossa iloinen yllätys tallin asukkaille – hevoset ja ponit pääsivät nimittäin ensimmäistä kertaa vihreälle laitumelle. Mielestäni koko työpäivän hienoin hetki olikin, kun päästimme ponit ja hevoset ulos aamuruokailun jälkeen yhdeksän aikoihin aamusta. Varsinkin, kun ne tajusivat, että tällä kertaa ei mennäkään tuttuun hiekka-aitaukseen vaan vihreälle niitylle.


Ensimmäisenä oli vuorossa isot tammat, joilla olikin jo aitaus valmiina. Aluksi tammat tulivat tuttuun tyyliin lönkötellen tallista ulos Lempin johdolla, mutta sitten ne tajusivat, että nyt päästään vihreälle. Saman tien tammat kiihdyttivät kovaan laukkaan ja rynnistivät kohti vihreätä laidunta. Laitumella piti tehdä vielä muutama kunniakierros pukkihyppyjen kera.

Pikkutammat talutettiin alkuviikosta yliksen viereiselle niitylle omassa saattueessaan ennen kuin saimme heillekin rakennettua oman kesälaitumen tallin läheisyyteen. Sain kunnian viedä ja hakea Terttua päivittäin. Terttu onkin ilmeisesti tunnettu hieman äkäisenä ponina, mutta meillä yhteistyö sujui mainiosti. Liekö sitten hyvällä ruoalla ollut osuutta asiaan.



 Pikkutammojen naapurissa – omassa pikku aitauksessaan ulkoilivat päivittäin kahdestaan Nalan ja Bambi, jotka eivät osaa käyttäytyä isomassa laumassa.

Rakensimme alkuviikosta myös poni- ja hevosruunille yhteisen kesälaitumen viereisen urheilupuiston niitylle, lähelle ponitammojen kesälaidunta. Viikon vaikuttavin hetki olikin, kun päästimme aamuisin ruunat kesälaitumelle. Alkuihmetyksen jälkeen ruunat kiihdyttivät aikamoiseen laukkaan ja tanner vain tömisi, kun ruunat kiisivät ohi. Meidän tehtävänä oli varmistaa, että ruunat pysyivät narukäytävän sisäpuolella ja osasivat mennä oikealle laitumelle. Oli hauska nähdä, kuinka ratsastustunneilla välillä melko verkkaisesti liikkuvat Tipo ja Roy kiihdyttivät täyteen laukkaan, kun tiedossa olikin ulkoilua niityllä.


Todellisuudessa tallityöntekijät ovat melko vähän tekemisissä hevosten kanssa päivän aikana. Tämä olikin itselleni pienoinen yllätys, että hevosten hoitaminen jää aika vähille työpäivän aikana. Lähinnä hevosten kanssa ollaan tekemisissä ruokintojen yhteydessä sekä, kun niitä viedään ja haetaan takaisin laitumelta. Toinen työhön liittyvä yllätys oli työn fyysisyys ja raskaus, ainakin näin toimistotyöntekijän näkökulmasta.

Kun hevoset oli saatu ulos, niin alkoi päivittäinen karsinoiden siivous. Tässä vierähtikin helposti pari tuntia. Lopputuloksena toistakymmentä isoa kottikärryllistä asukkien jätöksiä ja turvetta, jotka kipattiin isoon ruuviin ja kuljettimen kautta kompostoitavaksi ja lopulta säkitettävksi Pollen Paras hevosenlannaksi.

Muutaman kerran viikossa avattiin karsinoiden ovet kokonaan, jolloin Kirsi ajoi näppärästi Avantilla jokaiseen boxiin uutta turvetta. Kun karsinat oli siivottu ja turpeet ajettu, niin sitten laitettiin vielä heinät valmiiksi päiväruokailua varten. Tämän jälkeen olikin henkilökunnan ansaittu lounastauko.
Fyysinen työ ja ulkoilu tekivät sen, että viikon aikana energiantarve nousi huomattavasti ja ruoka maittoi itsellänikin erityisen hyvin.

Petri P.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Estemestaruuskilpailut Tuomarinkylässä

Lauantaina 28.5. kilpailtiin Tuomarinkylän hienoissa puitteissa Etelä-Suomen alueella sijaitsevien ratsastuskoulujen mestaruudesta. Poni-Haasta mukana kisaamassa olikin runsaasti kilpailijoita sekä kisa-avustajia ja tuttuja kannustajia.

Poni-Haan joukkue esiteltiin blogissa aiemmin toukokuussa, ja postauksen pääset lukemaan tästä. Kouluratsastusmestaruuksista kisattiin vain muutamaa viikkoa ennen estekisoja, ja joukkueemme menestystä sillä saralla pääset lukemaan täältä.

Tuomarinkylään lähdettiin Poni-Haasta kolmessa erässä viiden hevosen voimin. Luotetuimmat estehevosemme Lassi, Simo, Turbo, Silver ja Macy pääsivät näyttämään taitonsa myös ulkopuolisissa kisoissa. Poniratsukoita ei talliltamme tällä kertaa lähtenyt kilpailemaan, vaan ratsastajamme kilpailivat juniorien sekä seniorien mestaruudesta.

Ensimmäisinä poni-hakalaisista lähtivät Erika Henrioud ja Silver, jotka valitettavasti joutuivat ratansa aikana väistämään odottelevaa ratsukkoa ja pudottivat sen jälkeen yhden esteen. Jonna Vakkuri ja Lassi pudottivat perusradalla saman esteen kuin Erika, eivätkä päässeet uusintaan. Myös heidän tiellään oli ylimääräisiä mutkia, kun ratahenkilökuntaa seisoi estelinjalla. Parhaiten P-H:n tiimin junioreista pärjäsi Sara Pohjanne Turbon kanssa, kun ratsukko suoritti puhtaan perusradan. Valitettavasti uusinnan linja osoittautui Turbolle ylivoimaiseksi, ja Saran putoamisen vuoksi toisen vaiheen suoritus hylättiin.

Erika ja Silver

Jonna ja Lassi

Sara ja Turbo


Senioreista eli yli 18-vuotiaista ratsastajista ensimmäisenä tiimistämme starttasivat Inka Laine ja Macy, jotka suorittivat puhtaan perusradan. Toisessa vaiheessa viimeinen este valitettavasti putosi. Taitoarvostelupisteitä heille kertyi yhteensä 34 pistettä, mikä nosti heidät sijalle 20/59. Macyllä ratsasti myös Melike Dursun. Hieno suoritus ilman pudotuksia kerrytti heille 35 taitopistettä toisessa vaiheessa sekä nosti heidät sijalle 16/59 ja viimeiseksi sijoittuneeksi. He pärjäsivät näin ollen poni-hakalaisista parhaiten.

Turbolla koulumestaruuskisoissa kultaa niittänyt Nea "Nekku" Niemi kilpaili hevosella myös estemestaruudesta. He valitettavasti pudottivat yhden esteen perusradalla. Samoin kävi Titta Saarelle ja Simolle. Christel Björkbom ja Lassi ottivat perusradalla mukaansa kaksi puomia.


Inka ja Macy
Christel ja Lassi

Melike ja Macy 
Nekku ja Turbo

Titta ja Simo


Vaikka näistä karkeloista ei mitaleita kotiin kannettukaan, tekivät ratsastajamme silti omalla tasollaan hienoja ratoja, joihin on syytä olla tyytyväinen. Tärkeintähän ratsastuksessa on oppiminen, ja todennäköisesti kaikki tiimimme jäsenet lähtivät ensisijaisesti hakemaan lisää rutiinia esteradoilta. Hevosemme eivät useinkaan käy ulkopuolisissa kisoissa, ja tilanne on niille uusi. Jokainen niistä käyttäytyi kuitenkin hienosti, ja ruunat huutelivatkin toisilleen tunnistaen oman laumansa jäsenet vieraassa paikassa hakien tukea toisistaan.

Iso kiitos hienosta kisapäivästä kaikille mukana olleille, toivon mukaan niitä tulee vielä monia lisää.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Uusi juttusarja: Viikko tallipoikana, 1. osa

Tyttäreni poniharrastuksen innoittamana aloitin oman hevosharrastukseni Poni-Haassa aikuisten alkeiskurssilla kolmisen vuotta sitten ja siitä lähtien olen käynyt Teeten tunneilla lauantaisin. Lisäksi suoritin perushoitokurssin viime syksynä. Työpaikan vaihdon johdosta minulla on kerrankin useamman kuukauden kesäloma ja tästä heräsi ajatus, että olisiko mahdollisuus tutustua tallin toimintaan ja arkeen lähemmin?
Tavoitteena olisi oppia lisää hevosten hoitamisesta sekä ymmärtää, kuinka tallin arkea pyöritetään.

Kaksi puhelinsoittoa (Virpille ja Kirsille) ja harjoittelupaikka järjestyi Poni-Haasta toukokuun viimeiselle viikolle. Viikon aikana meitä olikin normaalia isompi porukka, koska vakityöntekijöiden (Kirsi, Virpi K, Sofia) lisäksi auttamassa olivat työ- ja tet-harjoittelijat Noora ja Inka sekä allekirjoittanut.

Tässä ajatuksia, tunnelmia ja kokemuksia viikon varrelta.

Prinssi, Ferrari ja Broidi

Aamu

Tallilla jokainen työpäivä alkaa heti aamusta kello 7. Toista se on toimistotöissä, jolloin yleensä vasta heräilen seiskan jälkeen ja konttorille voi mennä liukuman mukaan yhdeksän aikoihin. Onneksi on kesä tulossa ja aamut ovat valoisia, niin tämä helpotti heräämistä. Tosin ensimmäisenä aamuna heräsin jo ennen kellon soittoa – täynnä intoa ja odotusta viikon töistä.

Päivän hienoimpia hetkiä oli heti aamusta, kun avasimme oven ja astuimme tallin käytävälle. Aamunkajossa toistakymmentä päätä kurkki karsinoista ja melkoinen meteli ja hirnahtelu käynnistyy saman tien – ruokaa on tulossa! Voi sitä ponien ja hevosten tohkeisuutta. Hätäisimmät ja huonotapaisimmat yrittivät myös potkia ovia tehostaakseen vaatimuksiaan, mutta Kirsi pisti nämä tapaukset saman tien tiukkaan kuriin. Ei muuta kuin valmiiksi täytetyt heinäkärryt esiin ja ruoan jakoon.
Ahneimmat yrittävät napata kaula pitkällä ensimmäisen suupalallisen jo suoraan kärrystä tai viimeistään kädestä, kun ojensi heiniä kohti karsinaa. Varsinkin monet ponit tuntuivat olevan melko itsepäisiä tapauksia. Hevoset siirtyivät sivuun helpommin ja odottivat nöyremmin, että heinät olivat paikallaan. Jopa Lempi siirtyi rauhallisesti sivulle, odotti ja antoi laittaa heinät omalle paikalle verkkosäkkiin. Normaalisti aina ennen ratsastustuntia Lempi alkaa luimistelemaan ja tuijottaa vihaisesti, kun astuu hänen karsinaansa. Nyt ei ollut yhtenäkään päivänä kiukkua eikä huonotuulisuutta. Saman havaitsin myös Silverin kohdalla, joka on yleensä melko epäluuloisen oloinen, kun menee hänen luokse ennen tuntia.


Tammoja, etualalla Aune

Kun heinät oli jaettu, niin oli aika jakaa aamun kaurat. Jos aamun ensimmäinen reaktio oli melkoinen hirnunta ja pauke, niin kaurakärryjen lähestyessä alkoikin kuulua erikoista hyrinää ja hyminää, jota tehostettiin ojennetuin kauloin. Ruokailujen yhteydessä tulivat tutuiksi hieman mystiset koodit ja ohjeet karsinoiden ovissa (esim 3-2- 3, rip-rip- rip). Näiden perusteella siis annostellaan kullekin ponille ja hevoselle oikeat määrät heinää, kauraa, melassia ja muita vitamiineja. Lisäksi piti ottaa huomioon erikoisruokavaliot ja mahdolliset sairaslomalaiset, jotka eivät tarvinneet ruokaa yhtä paljon.

Lopuksi raavittiin haravalla heinät pois käytäviltä ja jätettiin ponit ja hevoset ruokailemaan. Oli aika pitää aamukahvin mittainen tauko.

Petri P.

Ruunia