perjantai 25. syyskuuta 2015

Think forward!

Emile Faurie
Poni-Haan Ratsastajat antoi jäsenilleen mahdollisuuden osallistua Suomen kouluratsastusmaajoukkuevalmentajan, brittiläisen Emile Faurien järjestämälle kouluratsastusklinikalle. Mukana olikin jonkin verran myös tuttua porukkaa runsaassa, 650:n hengen yleisössä! Emilen selkeää englanninkielistä puhetta oli hyvin helppo seurata ja todennäköisesti kaikki ymmärsivät ainakin pääpiirteittäin hänen opetusmetodeitaan. Aivan klinikan alussa hän muistutti, että "Riding is not a right, it´s a privilege", ja että kaikkien tulisi muistaa olla kiitollisia mahdollisuudesta työskennellä hevosten kanssa.

Ohjelmassa keskityttiin eri-ikäisten hevosten koulutukseen ja ikäkausien erikoispiirteisiin. Ensimmäisenä esiintymässä nähtiin kaksi ryhmää nelivuotiaita hevosia, sen jälkeen 5- ja 6-vuotiaat sekä muutama pidemmälle koulutettu hevonen. Päivä huipentui Emilen kanssa paljon yhteistyötä tehneen Emma Kanervan ja Grand Prix -tasoisen Proud Daylight -ruunan esiintymiseen. Erikoisen tästä ratsukosta teki se, että Emma oli kyseisen hevosen selässä vasta toista kertaa.

Mona Westman ja 4-vuotias Royal d'Amour


Klinikalla esiintyneet ratsukot:

4-vuotiaat hevoset
Niccolina Oscarsson - Londonhertz
Sari Aimila - Lodestro
Mona Westman - Royal d'Amor
Johanna Heikkilä - Bourbon
Madis Morna - Quantum Theory

5-, 6- ja 7-vuotiaat hevoset
Julia Karstinen - Sommerliebe
Siiri Kyrö - Kyrö Hot Flow
Maarit Raiskio - Pin Rock's Zico

Piaffe- ja passageharjoituksia
Maarit Raiskio - Irbis
Janne Bergh - St' Ophir
Nina Dunder - Floresco Sil
Emma Kanerva - Proud Daylight

Esteratsastajana paremmin tunnettu Madis Morna ja 4-vuotias Quantum Theory.

Emile painotti puheessaan sitä, kuinka jokainen hevonen on yksilö ja kuinka niiden kouluttaminen on aina hieman erilaista. Näin ollen emme voi puhua esimerkiksi saksalaisesta tai klassisesta tyylistä kouluttaa hevosia vaan jokainen hevonen vaatii aivan omanlaisensa tyylin. Suuri yleisö ja sähköistävä tilanne olivat varsinkin nuoremmille hevosille hyvin jännittäviä, ja Emile toivoikin, että kun ne säikähtivät jotakin, ratsastajat "jättävät ne rauhaan", ilman turhaa apujenkäyttöä, jotta hevonen löytäisi oman tasapainonsa. Jännittynyttä hevosta ei pakotettu eteenpäin, vaan sille annettiin aikaa havaita pelottava asia, ja sen jälkeen työskentelyä jatkettiin mahdollisimman normaalisti. Hän korosti sitä, kuinka nuoren tuli antaa itse löytää oma rytminsä ja tasapainonsa, eikä ratsastajan tule auttaa ja tukea sitä liikaa. Lähes kaikkien ratsukoiden kohdalla hän toivoi enemmän eteenpäinpyrkimystä ja työntöä takajaloista. Emilen mukaan turvan paikkaan luotiviivan takana ei tule kiinnittää liikaa huomiota, jos hevonen vain käyttää selkäänsä ja hyväksyy kuolaintuntuman tyytyväisenä.

Julia Karstinen ja 5-vuotias tamma Sommerliebe.


Emilen opeista huomaa sen, kuinka hän huolehtii hevosen henkisestä hyvinvoinnista ja käyttää ainoastaan positiivista vahvistamista opetuksessaan. Kaikki klinikalla nähty ratsastus oli eleetöntä ja kaunista ja hevoset vaikuttivat tyytyväisiltä ja yhteistyöhaluisilta. Hevonen oppii toistoista sopivassa mielentilassa. Oikein tehdystä tehtävästä hevonen palkittiin lopettamalla apujenkäyttö ja antamalla sen olla rauhassa. Sopiva kiitos hevoselle on myös taputus kaulalle. Emile suosii suullista kehumista, sillä hevonen ymmärtää ratsastajan äänensävystä tehneensä oikein, käytetyistä sanoista riippumatta.

Henkisesti hyvinvoiviin hevosiin liittyen Emile käytti muun muassa termiä "happy athlete", tyytyväinen hevonen, joka tekee asioita mielellään. Esimerkkinä hän käytti Valegroa ja sitä teknisesti taitavampia hevosia, jotka eivät kuitenkaan saa kouluratsastuskilpailuissa niin hyviä pisteitä esimerkiksi piaffesta. Ero on siinä, että tyytyväisessä ja tasapainoisessa hevosessa ei näy hermostumisen ja epämukavuuden merkkejä, kuten jännittyneisyyttä tai huiskivaa häntää.

Emile havainnollisti hevosen kaulan hermostoa ja paikkaa, johon hevosta voi taputtaa ja kiitää kesken ratsastuksen.
Kuvassa ratsukko Siiri Kyrö - Kyrö Hot Flow. 

Maarit Raiskio ja 7-vuotias Pin Rock's Zico.

Hevoselta ei tule vaatia liikaa vaan ainoastaan sen verran, mitä sen täytyy ikäisekseen osata. Liian kiireellä opetettu hevonen saattaa olla hämmentynyt ja ongelmat ilmenevät kouluradalla, jos hevoselta pyytää liikaa esimerkiksi kokoamista suhteessa siihen, mihin se on fyysisesti valmis. Jokaisella hevosella on omat ongelmansa jotka täytyy ratkaista sille sopivalla tavalla. Kun hevoselta vaadittiin jotain, esimerkiksi enemmän kokoamista tai piaffen alkeita, sitä pyydettiin vain lyhyen aikaa, jotta saatiin mieluummin muutama hyvä askel kuin paljon keskinkertaisia. Kun Siiri Kyröllä ja Kyrö Hot Flowlla oli ongelmia laukanvaihtojen kanssa, Emile vaihtoi tehtävää sellaiseksi, jossa hevosen oli helpompi tehdä vaadittava asia. Kyrö Hot Flow teki esimerkiksi vaihdot paremmin toiseen suuntaan, joten hevosta pyydettiin tekemään helpompi vaihto ensin ja vasta onnistuneen vaihdon jälkeen palattiin vaikeampaan suuntaan, jolloin tehtävä oli hevosellekin hieman helpompi.

Eteenpäinpyrkimys oli yksi päivän tärkeimmistä aiheista. Nuorilla hevosilla aina viisi-kuusivuotiaisiin asti hän suosi paljon kevyttä ravia, jotta ratsastaja häiritsee hevosta mahdollisimman vähän ja jotta säilytetään sen joustavat askeleet. Myös siirtymiset olivat yksi Emilen suosikkiaiheista. Osa ratsastajista teki ensin siirtymisiä ravista käyntiin, minkä jälkeen he tekivät samaa tehtävää antamalla eteenpäinvievän avun juuri ennen käyntiinsiirtymistä, (translation to almost-walk) jolloin hevonen hidastui ja kokosi itseään enemmän samalla kuunnellen ratsastajaa.  Myös kokoamisen alkeiden opettamisessa Emile korosti sitä, kuinka täytyy "think forward", ajatella koko ajan eteenpäin, jotta hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy. Kaikissa siirtymisissä hän toivoi hevoselle vapautta edestä, jotta jo ensimmäiset askeleet uudessa askellajissa olisivat laadukkaita.

Janne Bergh ja St' Ophir piaffeharjoituksessa.
Emma Kanerva ja Proud Daylight.


Toivon mukaan seuramme mahdollistaa meille vastaavia tilaisuuksia myös jatkossa, sillä klinikasta oppi uutta varmasti myös aivan tavalliset tuntiratsastajat. Suosittelen ehdottomasti jatkossa hyödyntämään tilaisuuden saada uusia aineksia myös omaan ratsastukseen!

Lisää kuvia klinikasta täällä!


perjantai 18. syyskuuta 2015

Hyvästi, Steven

Tallimme luottoponi Steven jouduttiin valitettavasti lopettamaan jalkavaivojen vuoksi 9.9.2015.




Aivan taivaan tällä laidalla
 on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
 Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
 jollekulle erityisen läheisiä,
 menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
 Siellä on kaikille rakkaille
 ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
 joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
 Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
 on yllin kyllin, ja kaikilla
 ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
 Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
 sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
 loukkaantuneet ja vammautuneet
 parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
 juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
 menneistä päivistä ja ajoista.
Tuntematon


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Uusia vanhoja hevosia

Blogi laahaa uusien hevosten esittelyssä pahasti jäljessä. Tässä siis useampi "uusi" heppa, jotkut ovat jo kerinneet tovin tallissa asustella.

Tallissamme pyörähtivät näiden ratsujen lisäksi myös kimo ruuna Jeba sekä pikkuponi Ariel, joista kumpikaan ei läpäissyt eläinlääkärin tiukkaa seulaa eivätkä siten pääse Poni-Haassa hoitamaan tuntihevosen virkaa. Jeba on säpäkkä 7-vuotias ruuna, joka on risteytetty lipizzasta ja friisiläisestä. Pieni ponitamma Ariel ehti käväistä luonamme vain muutaman päivän ajan. Tämä ihanuus on vasta viisivuotias.

Aune

 

Kesän aikana tallimme tammalaumaa on kasvatettu kahdella viehättävällä leidillä. Jo keväämmällä joukkoomme liittyi Aune, oikealta nimeltään A Votre Sante. Tällä tammalla riittää sekä omaa tahtoa että miellyttämisenhalua, ja se onkin onnistunut hurmaamaan useat ratsastajat, jotka neitiin ovat päässeet tutustumaan. 9-vuotias ruunikko on aiemmin toiminut aiemmin yksityisenä estehevosena, joten hevosesta saa kuorittua myös mukavan hyppykaverin. Kisaradoillakin tämä viehättävä neiti on päässyt jo väläyttämään taitojaan.


Kikka 


 Kikka, oikealta nimeltään Viktooria, saapui tallimme ponitammalauman vahvistukseksi kevään lopulla. Kiltti poni on toistaiseksi mukavan reipas ja hyppää erityisen hyvällä tekniikalla. Kaikentasoiset ratsastajat ovat päässeet tutustumaan tähän kauniiseen rautiaaseen poniin.


Lakonta 

Toinen hevosvahvistus Lakonta saapui tallillemme ensimmäisten kesäkurssiviikkojen aikaan ja se saikin pehmeän laskun tuntihevosen elämään. Tämäkin ruunikko tamma on toiminut ulkomailla estehevosena ja täällä Suomessa perhehevosena äidille ja tyttärelle. Pitkä nimi on ehtinyt jo lyhentyä moneen eri muotoon, ja sille on ehdotettu muun muassa nimiä Lada, Lakka, Konna ja Taika. Toistaiseksi jo vakiintunut nimi kuitenkin pysyy ennallaan, vaikka rakkaalla lapsella monta nimeä saakin olla. Lakonta ehtikin kolhimaan itseään jo ensimmäisen laumapäivänsä aikana isompien hevosten kynsissä, ja sen jalassa olevaa haavaa parannellaan edelleen. Muutaman viikon tunneilla oltuaan tapaturma-altis neiti onnistui hankkimaan jo seuraavankin haavan, jota parannellaan yhdessä edellisen kanssa. Toivon mukaan sairastelu jäisi tähän ja osaava tamma pääsisi taas tunneille   näyttämään muille, kuinka sitä oikein liikutaankaan! Ratsastajansa ja lukuisia muita tallikävijöitä Lakonta on ehtinyt jo hurmaamaan joustavilla liikkeillään ja uteliaalla, positiivisella luonteellaan.

 Terttu

Pieni ponitamma Terttu (Argenda) liittyi joukkoomme syksyn aikana. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä tämä tamma sai ensi alkuun nimen Arttu, joka ehtikin jo vakiintua tukevarakenteiselle ruunikkoponille. Sukupuolen tarkistuksen yhteydessä päädyttiin vaihtamaan nimi Tertuksi. Tunneilla poni on osoittautunut hyvin kiltiksi ja eteenpäinpyrkiväksi, täydelliseksi tuntiponi siis! Suloinen poni on osoittautunut hyvin monipuoliseksi opettamalla niin tenavia, aloittelijoita kuin jo taitavampiakin ratsastajia myös esteratsastuksen saloihin.











Tulossa: Kysymyspostaus. Kysy mitä mieleesi tulee, vastaamme asiallisiin kysymyksiin tai yritämme selvittää vastauksen.


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Nalle eläkepäivien viettoon

Elokuun alussa päättyi Nallen ura ratsastukoulun tuntihevosena. Nalle on vuosien varrella hoitanut tuntihevosen virkaansa erinomaisesti, sillä sen selässä on keikkunut kolmevuotiaista lapsista kokeneihin ratsastajiin ja kaikkea siltä väliltä. Sen kanssa on kisattu kotikisoissa sekä tuntiratsastajien mestaruuksissa. Nalle on toiminut luottoratsuna ja vetohevosena maastossa, todellinen monitoimihevonen siis.
Paras kiitos hevoselle tälläisestä työpanoksesta on onnellinen eläkekoti, ja sellaiseen Nalle on todella päässyt.

Kävimme Nallen toisen hoitajan Tiinan kanssa tervehtimässä pappaa uudessa kodissa, jossa Nalle vietti laidunelämää uuden tammakaverinsa kanssa. Hevoset olivat ystävystyneet nopeasti ja Nalle hirnui tyttöystävänsä perään heti jos ei sitä nähnyt.

Uusi talli oli hurjan hieno ja Nallen karsina valtava. Uusien hevos-ystävien lisäksi Nalle on saanut seuraa kanoista ja kukosta, joita se jahtasi ympäri karsinaansa kun ne sinne eksyivät.

Pitkään herraa hoitaneena oli suuri helpotus nähdä kuinka hyvin se oli uuteen kotipaikkaansa kotiutunut ja kuinka paljon rakkautta ja ymmärrystä sen uusilla omistajilla on. En olisi voinut toivoa Nallelle yhtään parempaa paikkaa.

-Emmi