torstai 22. tammikuuta 2015

Poni-Haan yksityishevoset: Alli

Joulukalenterissa esiteltiinkin jo muut tallin yksärit, viimeisenä mutta ei vähäisimpänä vuorossa musta tamma Alicia II eli Alli.


Kuka olet?

Olen Alli, 16-vuotias hannovertamma.

Kerro elämästäsi: mitä kaikea jännää sinulle on tapahtunut?
Kun olin nuori, jouduin Nevaksessa (ensimmäisellä kotitallillani) kolmen golf-auton saartamaksi, joten päätin poistua paikalta vähin äänin (tai sitten ei, kiitolaukalla vaan!). Emäntäni säikäytti minut samoihin aikoihin taputtamalla yhtäkkiä takalistolle kesken maastolenkin. Silloinkin lähdin äkkiä karkuun.

Tottakai jännittävää oli saada myös varsa. Laku-niminen poikani asuu kotimaassani Saksassa. Niin ja yksi juttu tuli mieleen! Silloin, kun Poni-Haka oli remontissa, matkasin muutaman kuukauden ympäri Suomea. Näin paljon erilaisia talleja ja erilaisia ihmisiä.

Missä olet hyvä?
Ihmiseni sanovat, että olen tosi hyvä tekemään ravipohkeenväistöjä! Osasin ne jo ihan pienenä. Eihän siinä ole mitään vaikeaa: ravataan vaan vinossa keskittyneellä ilmeellä.

Mistä sinua kehutaan?
Luonnettani kehutaan paljon. Minulla on sellainen ideologia, että miksi turhaan vihata ketään kun kaikki on kuitenkin niin kivoja. Siksi olen aina ystävällinen kaikenikäisille ihmisille, koirille, kissoille ja muille hevosille. Lisäksi en pysty liikkumaan missään ilman, että minua kehutaan kauniiksi... On se rankkaa olla kaunotar!

Mistä asioista tykkäät?
Tykkään tosi paljon, kun minulle laitetaan suitsia tai päätäni harjataan. Silloin minulla painuu yleensä silmät kiinni ja vain nautin. Tykkään myös porkkanoista, joita saankin joka kerta ratsastuksen jälkeen. Huippua on myös laukata laitumella ja syödä vihreää ruohoa. Siinäpä minulle eläkepäivien suunnitelma!

Mistä et pidä?
En pidä siitä, kun olen saamassa mössöäni ratsastajalta, ja naapurini Tipo yrittää viedä herkkuruokani. Se on oikeastaan ainut hetki, jolloin minut näkee korvat luimussa. Välillä huomautan Tipolle myös siitä, jos hän kurkkii karsinaani. Joku taitaa olla vähän ihastunut... En myöskään pidä alku- tai loppukäynneistä. Tyyylsääää!

Vihaan myös sitä, kun korvakarvojani leikataan. Silloin nostan pääni niin korkealle kuin saan (eli aika hrimu korkealle) enkä laske sitä ennen kun sakset ovat poistuneet karsinasta.

Lempi-ihmisiäsi?
Lempi-ihmisiäni ovat oikeastaan kaikki. Ykkös-lempi-ihmiseni on omistajani ja kouluttajani Johanna, sekä Johannan tytär Liisa, joka ei ollut vielä edes koulussa, kun tulin tähän perheeseen. Ensimmäiset vuodet Liisa joutui siis harjaamaan vain jalkojani, sillä ei ylettänyt korkeammalle. Kesti myös monta vuotta, ennen kuin uskalsin ottaa Liisan kyytiini. Tottakai se hirvittää kun satulan painoinen tyyppi nousee kyytiin ja alkaa antaa ohjeita. Luulin, että selässäni oli haamu!

Lempi-ihmisiäni ovat myös toinen omistajani ja kengittäjäni Markku, sekä hierojani, siivoojani ja ruokkijani Kirsi. Keskiviikkoisin minua käy ratsastamassa Johannan kaveri Sari, josta pidän myös kovasti, sillä Sarin kanssa pääsee aina muiden hevosten sekaan ratsastustunnille.

Paras tapa ärsyttää hoitajaa?
Alku- ja loppukäynnit ovat mielestäni suurinta ajanhukkaa koko maailmassa! En ikinä meinaa pysyä liikkeellä silloin. Joko kaikki tai ei mitään! Sen takia minua taidetaankin viedä niin usein maastoon kävelylle...

Onko sinulla heppakavereita?
Yritän aina olla kaikille ystävällinen, mutta yleensä kovishepat torjuvat yritykseni. Jos menen uudestaan yrittämään, saatan saada kaviosta. En anna periksi, kyllä ne minusta vielä tykkää!

Vietin koko viime kesän suomalaisneito Laisan kanssa, ja hänen kanssaan tulin hyvin toimeen. Jostain syystä Laisa ei vaan ikinä laukannut kanssani, vaan ravasi vain mahdollisimman kovaa. Kummallista...


Mistä sinut tunnistaa?
Minut tunnistaa siitä, että olen todella iso, tähteä lukuunottamatta pikimusta, ja kuten kaikki sanovat, kaunis. Ratsastuksen aikana minut tunnistaa myös suurista ja (silloin tällöin) lennokkaista liikkeistäni.

Mitä hauskoja kommelluksia sinulle on sattunut?
Olen sen verran harkitsevainen tyyppi, että minulle sattuu aika harvoin. Esteiden hyppäämistä en kyllä ymmärrä ollenkaan... Mihin ne kaviot muka pitäisi laittaa? Eteenpäinhän niitä kai pitäisi ojentaa... Kerran olen ollut Liisan kanssa estekisoissakin, mutta silloin kilpailu katkesi pahaan esteeseen, jossa oli joku ihan ihmeellinen lankku...

Kaikki suuremmat vesilätäköt kierrän myös kaukaa. Ypäjällä näin oikean maasto-vesiesteen, mutta heti sen nähdessäni käännyin ympäri ja yritin karata. Minähän en sinne vesihirviöiden syötäväksi mene!

Millaista on elää Poni-Haassa yksityishevosena, mitä kaikkea päivän aikana yleensä teet?
Elämä on aika samanlaista päivästä toiseen, mutta pidän rutiineista, joten tämä rytmi on oikein hyvä. Välillä kuitenkin toivon, että voisin olla enemmän muiden hevosten kanssa, ettei olisi niin yksinäistä. On paljon kivempaa mennä hienosti, kun on muut hepat katsomassa kateellisina. Päivän aikana olen tarhassa katselemassa maailman menoa, ja lisäksi minut ratsastetaan. Joskus käyn vaan kävelemässä maastossa, mutta välillä minua ratsastetaan ihan hiki hatussa.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Testissä Kahvila Pullaponi


Tammikuun toisena päivänä avattiin Poni-Haan yläkertaan kahvila Pullaponi. Kahvilan yrittäjänä toimiva Sini Savanala on työskennellyt jo vanhan tallin aikaan 2000-luvun alussa tallin silloisessa kioskissa, jossa työskentelystä hän piti kovasti. Ennen oman kahvilan avaamista Sini on ollut töissä ravintola-alalla jo seitsemäntoista vuoden ajan, joten kynnys oman kioskin avaamiseen ei ollut korkea. "Halusin, että tässä olisi kiva kiska, joka olisi aina auki. Ajattelin, josko itse tulisin tähän yrittäjäksi ja Virpikin vähän kyseli ja toivoi sitä, joten päädyimme siihen että itse tulisin tähän pitämään kahvilaa."

Työssä kivointa on Sinin mukaan asiakkaat, jotka ovat täällä ehdottomasti työn paras puoli. "Täällä on tosi hyvä ilmapiiri olla yrittäjänä ja olla töissä, ja tosi kivoja tyyppejä. Se on se paras homma." Kahvilan toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin ja asiakkaita on Sinin mukaan ollut kivasti, ja toivottavasti heitä on jatkossakin.

Kahvilan tuotteet on valittu sen perusteella, mitä Poni-Haan kioskissa on aikaisemmin ollut, sillä tietyt asiat pitää Sinin mukaan ehdottomasti säilyttää, kuten ranskalaiset ja kuoret.  Hän kuitenkin haluaa, että kioskissa on myös muita, terveellisempiä vaihtoehtoja, ja vähän erilaista ruokaa. Tämän vuoksi kioskista löytyy nyt myös pastaa, erilaisia salaatteja ja sämpylöitä. Kioskin valikoimasta saa - ja pitää - esittää toiveita. Kioskista saa nyt myös soijalattea, joka on otettu valikoimaan juuri asiakkaan toiveesta. Sinin oma suosikkiruoka omasta kahvilasta on perinteiset kinkku-juustokuoret ja uudemmista tuotteista kanasalaatti.

Kioskissa työskentelee pääsääntöisesti Sini itse, mutta tiskin takaa löytyvät myös hänen seitsemäntoistavuotias siskonsa Emma sekä Riikka, joka on itse myös aikoinaan hoitanut Poni-Haan hevosia. Kahvilan nimen taustalla ei ole erityistä tarinaa, mutta Poni-Haassa sijaitsevalla tallilla luonnollisesti poneihin liittyvä nimi on paikallaan. Pullaponiksihan sanotaan sellaisia poneja jotka vain seisoskelevat ja jotka eivät erityisesti tee mitään, joten tällaiset "lepohepat" ovat pullaponeja.

Sinin terveiset kaikille tallilla vierailijoille: "Tulkaa ihmeessä syömään ja ottamaan kahvit tai kaakaot täältä. Olkaa ymmärtäväisiä jos tulette sankoin joukoin niin voitte hetken joutua odottamaan ruokaa, mutta toimimme tietenkin mahdollisimman nopeasti. Ideoita otetaan aina vastaan ja kaikenlaista voidaan keksiä, myydä ja tehdä."



Blogitiimin arvovaltainen, tiukka ja hyvin kriittinen raati maisteli uuden kahvilan tuotteita ja antoi niille arvosanoja välillä 1-5 sen mukaan, mikä heitä eniten miellytti.

Testi-tuotteet:

Hampurilainen (iso ja pieni)
Makuelämys: Pienempi hampurilainen on rapeampi kuin iso, ja se olikin enemmän raadin mieleen. Sisälle saa valita haluamansa täytteet, sekä valita hampurilaisen "tavallisena" tai juustolla.
Suosittelu: Pieneen nälkään tai lapsille pieni hampurilainen, tunnin jälkeiseen hirmunälkään tai iseille iso purilainen.
Arvosana: 4 isolle, 5 pienelle hampparille.

Kuoret
Makuelämys: Kuoret syötiin kaikilla lisukkeilla (juusto ja kinkku) ja kaikilla mausteilla (majoneesi, kurkkusalaatti, salaatti, sinappi, ketsuppi). Maku oli kohdillaan ja mausteet olivat hyviä. Salaattia olisimme kaivanneet enemmän, mutta muuten ei mitään valitettavaa.
Suosittelu: Kuoret on kahvilan perinteisin ruoka, jota kannattaa ehdottomasti maistaa ainakin kerran elämässään. Kuorethan on "lihis ilman lihaa", eli lämmin ruoka, jonka sisus tuunataan mieleisekseen. Se on helppo syödä myös seisten. Sopii kelle tahansa!
Arvosana: 5-

Kuoret

Ranskalaiset
Makuelämys: Sahalaitaisia ranskalaisia saa lautasen täyteen. Ranskalaiset saa samoilla täytteillä kuin kuoret, lisäksi ranskalaisiin saa valita suolaa tai grillimaustetta. Ranskikset voisivat olla vielä vähän rapeampia, muuten annos on todella hyvä. Niin hyvä, että kaverisi yrittävät varmasti napsia ruokaasi kun silmä välttää!
Suosittelu: Suureen nälkään ranskikset eivät ehkä riitä yksinään.
Arvosana: 4+

Pastat (kana, kinkku, katkarapu)
Makuelämys: Kahvilasta saa kolmea erilaista pastaa: kana-, kinkku- tai katkarapukastikkeella. Kaikissa kastikkeissa on hyvä maku. Kanakastike on mausteisin, mutta ei liian mausteinen. Kinkkukastikkeessa on vivahdus pippuria ja katkarapukastikkeessa maistuu sopivasti tilli. Annos on reiluhko, joten nälkä ei pitäisi jäädä. Kastiketta raati olisi toivonut vähän enemmän, mutta muuten testissä olleessa kanapasta-annoksessa ei ollut valitettavaa.
Suosittelu: Täyttävä ja terveellinen ateria kenelle tahansa.
Arvosana: 4

Kanapasta

Salaatti (kana, kinkku, katkarapu, feta)
Makuelämys: Vinegretessä pyöritelty salaatti on raikas ja maukas. Sopiva määrä tomaattia, kurkkua ja valittua täytettä täydennettynä mm. tuoreilla herneen versoilla. Päälle saa toiveiden mukaan majoneesia kastikkeeksi. Raati ei löytänyt salaatista valitettavaa.
Suosittelu: Terveelliseen ruokavalioon tai kun tekee mieli kevyempää ruokaa.
Arvosana: 5

Soijamaito-cappuccino
Makuelämys: Pehmeää, täyteläistä ja ihanaa.
Suosittelu: Sopii herkuttelijoille, vegaaneille, maitoallergikoille, laktoosi-intolerantikoille ja ympäristönsuojelijoille.
Arvosana: 5


Kahvilassa on myös myynnissä Elvari-koruja

Mitä saisi olla kahvin kanssa? Vitriinistä löytyy myös ihanaa porkkana-juustokakkua.



Vaihtoehtoja löytyy terveellisestä piristävän kautta limuihin.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Poni-Haan vanhat hevoset: Mio

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Miosta, josta kertoo Miina, ponin hoitaja. Mio lähti Poni-Haassa kesäkuussa 2009.


Mio


Mio muutti Rehndahlin eläinpihalle Kirkkonummelle 20.4.2012, samaan paikkaan missä se asusteli ennen Poni-Hakaan saapumista. Mio oli asunut Poni Haan jälkeen ensin entisellä hoitajallaan sekä myöhemmin harrasteponina lapsiperheelle ennen kuin muutti takaisin Rehndahliin.
Rehndahl on kotieläinpiha jossa on paljon erilaisia eläimiä joita saa tulla katsomaan, siellä on myöskin jonkin verran tuntitoimintaa.

Mio viihtyi Rehndahlissa todella hyvin ja oli kaikkien pikkulasten suosikki. Rehndahlissa Mio kävi pari kertaa viikossa tunneilla. Välillä viikonloppuisin Mio lähti erilaisiin tapahtumiin muiden ponien kanssa ja toimi talutusratsastusponina.
Elämä Rehndahlissa oli siis todella rauhallista ja työ sopivan kevyttä Miolle. Te, jotka muistatte Mion Poni-Haasta muistatte varmaankin, että Miolla oli ongelmia selän kanssa sillä sopivaa satulaa oli vaikea löytää. Rehndahlissa ratsastetaan enimmäkseen ilman satulaa joten Mion selkä on voinut todella hyvin ja sen huomaa selvästi myös herran käytöksestä. Mio on myöskin lihonut paljon mikä on hyvä asia, sillä onhan se aina ollut vähän liian laiha. Mio on saanut viettää kaikki kesät ja talvet isolla laitumella Rehndahlissa Aladin ja Caprio nimisten shetlanninponien kanssa. Mio oli ihan selvä laumanjohtaja tässä ryhmässä.

2.1.2015 Mio muutti Siuntioon yksityistallille. Rehndahlin ratsastuksenopettaja osti ponin, joten Mio on hyvässä hoidossa ja tulee viettämään loppuelämänsä hänen luonaan. Minulla ja Miolla tuli 10 vuotta nyt vuodenvaihteessa täyteen. Olen hoitanut sitä ensin Rehndahlissa, sitten Poni-Haassa ja sitten taas Rehndahlissa ja nyt matkamme jatkuu Siuntioon.

Terveisin
Miina & Mio

lauantai 3. tammikuuta 2015

Kiitos viime vuodesta!

Viime vuosi oli jälleen suositumpi kuin edellinen, sillä blogin suosio senkuin kasvaa. Kiitos teille siitä!

 Kirjoitimme viime vuonna yhteensä 71 juttua, mikä on hieman pienempi määrä kuin vuonna 2013. Tämä johtuu siitä, että panostimme tuntiratsastajien mestaruuskilpailuissa yhteen postaukseen per päivä, kun 2013 tilannetta seurattiin melkeinpä livenä.

Suosituimmat jutut viime vuodelta olivat:

1. Muistoja menneistä (1170 katselua)
2. Poni-Haan uusi omistaja Virpi Ranta esittäytyy (1025 katselua)
3. Unidentified Fluffy Object * (739 katselua)
4. Tuntiratsastajien mestaruuskilpailut, Poni-Haan joukkueen esittely (572 katselua)
5. Kuvapostaus: Talvitunnelmia 2011 - Tunnistatko kaikki? (399 katselua)

Blogin kirjoittajina olemme myös huomanneet, miten vastuullinen tehtävä meillä on oikean tiedon jakajina. Kun julkaisimme uuden ponin Ufon jutun, luulivat monet että Ufon oikea nimi on Unidentified Fluffy Object. Tarkoituksenamme oli vihjata otsikolla tuntemattomaan karvaiseen otukseen, mukaillen UFO-sanan tunnettua lyhennettä "Unidentified Flying Object". Vastaisuudessa pyrimme ilmaisemaan vitsimme selkeämmin ;)

Myös tuntiratsastajien mestaruuskilpailuiden juttu oli suosittu, tekstiä jaettiin esimerkiksi hevostalli.netissä ja muutamat tallit kopioivatkin idean meiltä. Tämän otimme kohteliaisuutena, varsinkin kun postaukset eivät olleet niin laadukkaita kuin meidän tekemämme :)

Tilastoista näkee myös selvästi sen, että vanhojen aikojen ja hevosten muistelut ovat suosittuja aiheita. Voisi siis kuvitella, että blogia lukevat myös vanhat Poni-Hakalaiset.

Suosituimmat joulukalenterin luukut olivat:

Tänä vuonna blogissa on nähty aiempaa enemmän myös videoita. Joukostamme ei löydy harmiksemme videoiden editoinnin mestaria, mutta onneksi Youtubellakin voi amatööri onnistua (kts. Joulukalenterin 13. luukku - Poni-Haka Harlem Shake). Myös kisaratoja sekä tapahtumia on videoitu aiempaa enemmän.

Tiesittekö muuten, että Tallin tarinoita luetaan eri puolilla maailmaa?

Toivotamme blogin lukijoille ihanaa vuotta 2015. Kuulisimme mielellämme minkälaisia juttuja haluatte blogista lukea tänä vuonna. Entä olitteko tyytyväisiä joulukalenteriin?