torstai 11. elokuuta 2016

Working equitation-kurssilla

Minkä harrastuksen voit viedä mukanasi mihin tahansa maailmassa ja aina hyödyntää taitojasi ja löytää ystäviä ja mistä saat aina iloa pienistä kehittymisen askelista?
Ratsastus eri muodoissaan. Meillä oli ilo ja uutuuden jännitys olla Poni-Haan pilottiryhmä working equitation –kurssilla (WE) 30-31.7.2016. Siitä tuli osallistujille uusi intohimo! Uusi näkökulma omaan kunnianhimoiseen harrastukseen ja uusi tapa käyttää kaikkea lajin parissa opittua hyväksi.

Working equitation on erilaisten tehtävien tekemistä ratsukkona. Se on paitsi hauskaa ja ihmisiä yhdistävää hevostelua, myös haastavaa - siis kaikkea jo ratsastuksessa opittua ja yhteistyökyvykkyyttä sekä hevoselle annettavia ymmärrettäviä vinkkejä testaavaa ja edellyttävää. Valmentajamme Ami Sunna ”otti luulot” heti kisamielisiltä osallistujilta pois. Ei suoriteta, ei hätäillä, ei kiirehditä!


Antti ihmettelee pressulla päällystettyä tynnyriä.



Ykkösasia hevosia vietäessä uusiin tehtäviin on rauhallisuus, hitaasti eteneminen, tehtävien pilkkominen osiin, hevosen luottamuksen ja itsetunnon rakentaminen pienten onnistumisten kautta. Ratsastaja ei siis saa ryppyotsaisesti suorittaa eikä heti vaatia liikaa niin hevoselta kuin itseltäkään. Tehtävien laatu ja nopeus paranee yhteisen oppimisen ja vaiheittain tekemisen kautta. Ratsastajan ja hevosen keskinäinen luottamus on tärkeää ja se, että hevonen oivaltaa tehtävien niksejä ja ymmärtää ratsastajan kertoman tahtotilan.

Eteneminen tapahtuu niin, että voit jopa nähdä hevosen aivojen raksutuksen, kun se pohtii sinun apujasi ja pyyntöjäsi sekä tehtävän outoa rekvisiittaa tutulla kentällä ja omien jalkojensakin siirtelyä – HOKS!

Ami ymmärrytti meille lajin luonteen, tavoitteet ja perusperiaatteet. Treenit olivat innostavia ja hauskoja – kuin pikkulapset väliin ilakoimme. Pienryhmässä sai harjoitella samaa tehtävää monia kertoja, jotta itse ratsastaja oppi tekemään oikein ja sen ohessa hevonen ymmärsi ja treenasi monta kertaa. Treenasimme niin että koko puolitoistatuntinen kului kelloa vilkuilematta.

Askel kerrallaan, vaikka porkkanan voimin


Millaisia tehtäviä teimme? Ratsastimme puomin ylle pysähdykseen siten, että puomi jäi hevosen jalkojen väliin ja siitä sivuttain väistöä puomin pysyessä koko ajan jalkojen välissä. Ensi pari askelta, sitten puolikkaan puomin verran. Ohjien ollessa vasemmassa kädessä tietyssä otteessa ja oikein käden toimiessa tehtävissä pyydystimme vapaaseen käteemme tynnyristä pitkän ”kolisevan” kepin ja siirsimme sen toiseen tynnyriin kentän toisessa päässä sekä käynnissä, ravissa että jotkut hevoset jopa laukassa. Ratsastajan sihti ja tarttuma olivat tärkeät. Joku hevonen haisteli ja tutustui tynnyriin pitkän aikaa korvat tötteröllä, joku ei oikein suostunut menemään lähellekään, joku parkkeerasi viereen noteeraamatta tynnyriä lainkaan, joku liikkui askellajissa ohi läheltä ja joku varmuuden vuoksi väisti vähän kauempaa. Ratsastajat kurottelivat ja kumartelivat ja paransivat omaa tekemistään. Kaikki saivat lopulta suorituksen.


Kepin siirtäminen onnistui niin käynnissä...

...kuin laukassakin.






Puomeista tehty T-muoto tarkoitti peruutustehtävää: ensin pysähdyksestä taaksepäin, hevosen etuosan kääntäminen jotta takaosa osoittaa T:n vartta kohti ja sitten peruutus kulman yli pitkästi taaksepäin. Ei saisi korjailla välillä vaan tavoite on tehdä peruutus yhtäjaksoisesti A-S-K-E-L kerrallaan hitaasti.


Typy ja Veera peruutustehtävässä.











Portin avaus oli mieletön kokemus: pysähdykseen seis portin paalun viereen, portin salvan avaus, hevonen taaksepäin ja läpi portin, kääntyminen, peruutus taaksepäin ja salvaremmi koko ajan kädessä lukitus takaisin. Vesitehtävä kuuluu aina treeneihin mukaan. Pressu maassa esitti vettä ja sen yli piti kulkea. Kapeasta pressusta siirryttiin vaiheittain ”syvempään ja leveämpään” jokeen. Joku haistatti meillä pitkät noin vain ylittäen joen suvereenisti, joku haisteli ja melkein maisteli ja totesi vaarattomaksi astellen sujuvasti sitten yli, eräs konkari estetykki vierasti totaalisesti pressua, joka kahisi kavion askeltaessa siihen. Konkarille ei auttanut edessä eikä vieressä mallikkaasti kulkeneiden kavereiden esimerkki ja rohkaisu, mutta se saatiin pressun toisella puolella ojennettujen porkkanoiden avulla kävelemään vihdoin tosi coolisti yli (kiitos porkkanatäti). Jotkut hevoset tekivät kissamaisen loikan sen yli (ylös suoraan ja neljälle jalalle takaisin maahan).

Royta rohkaistiin porkkanapussin avulla kävelemään pressun yli. Tämän jälkeen pressussa ei ollut enää ongelmaa, ja yli tultiin sujuvasti monta kertaa.

Lettu näyttää mallia pressuesteen hyppäämisessä.






Toisena päivänä pressun yllä oleva ristikko olikin jo leikkien suoritettavissa – niin ne opit ja treenit menivät perille. Pujottelurataa tehtiin hevosen takaosaa siirtämällä, ei taivuttamalla. Pujottelutehtävä sujui käynnissä ja ravissa kaikilta, mutta vain yksi notkea kumihevonen teki sen laukassa.


Onnistumisia


Mutta miten valloittavia tyyppejä olivatkaan nuo hevosemme! Joku suoritti tehtävän heti rohkeasti, joku käyttäytyi ponimaisen ilkikurisesti ja persoonallisesti pressutehtävässä kiskaisten koko pressun suuhunsa ja ravistellen sitä muille kauhistuttavaa rahinaa ja kahinaa pitäen. Epäluuloiset kaverit varmistelivat ja rohkaistuivat kerta toisensa jälkeen. Nuoret pohtivat jalkojaan ja apuja ja saivat onnistumisen kokemuksia. Moneen osaan puretut tehtävät olivat selkeästi kurssin avainsana. Hevoset saivat rohkeutta ja itseluottamusta ja hoksasivat tehtävät, sillä kahden päivän aikana niiden suoritus parani mahdottomasti. Osa hevosista myös rentoutui tehtävien avulla silminnähden huokaisten ja myödätenkin, mitä ei aina niin helposti tunnillakaan tapahdu.

Mara seisoi kiltisti paikallaan portin kiinnilaitossa.




Tämä oli niin hyödyllistä ja oivaa ja kivaa ja iloa tuottavaa, että toivoisin pääseväni kurssille toistekin. Ami voisi ratsastajiakin temppuuttaa vielä enemmän kurssin ulkopuolella. Kokonaista kolme ryhmää ratsastajia ja 15 hevosta/ponia nuoresta konkariin (niin hevoset kuin ratsastajat) olivat viikonloppuna treenaamassa. Katsomossakin oli kannustavaa porukkaa ja oli kuulemma hauska seurata hevosten luonteen mukaisia alkureaktioita ja parin etenemistä. Mukana oli prosentuaalisesti myös normaalia enemmän miehiä. Wau.

Kiitos Ami Sunna uudesta elämyksestä ja kannustamisesta ja Virpi Ranta mahdollistamisesta sekä pilottiryhmän treenikaverit: Satu, Viia, Johanna, Eve.


Liisa Lyyra

perjantai 5. elokuuta 2016

Etsintäkuulutus

Pysyykö kynä kädessä, sykkiikö runosuoni? Peittääkö kamera jatkuvasti kasvojasi, palatko halusta haastatella kiinnostavia ihmisiä tai raportoida tapahtumista? Ilmaisumuotosi voi myös olla videointi.

Jos jokin tuntomerkeistä täsmäsi sinuun, olet juuri etsimämme henkilö!


Poni-Haan Ratsastajat Tuomarinkylässä keväällä

Blogin kirjoittajatiimi kaipaa uutta verta riveihinsä. Ei haittaa vaikka sinulla ei olisi kokemusta kirjoittamisesta. Pääasia on, että olet kiinnostunut tallin kuulumisten kertomisesta ja käyt tallilla suhteellisen usein niin, että tiedät, mitä tapahtuu. Kuvauskalustoksikin riittää tarvittaessa kännykkä.

Koulutamme tehtävään ja olemme uusien kirjoittajien tukena. Ei ikä-, sukupuoli-, ratsastustausta- tai esitietovaatimuksia. Ota rohkeasti yhteyttä!

Blogissa kirjoitetaan kaikesta mitä tallilla tapahtuu: kilpailuista, hevosvaihdoksista, tapahtumista... Kirjoittajien kiinnostuksen mukaan juttuja on syntynyt lisäksi esimerkiksi tallin vanhojen aikojen muisteluista, Chrissen kirjoittamista kirjoista sekä opettajahaastatteluista. Viime aikoina olemme saaneet kuulla myös, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille opetushevosille. Panostamme postausten määrän sijaan ennemminkin niiden laatuun. Postauksista voit tehdä itsesi näköisiä.


Keppihevosradalla Kevätriehassa


Viime vuosina blogissa on julkaistu myös joulukalenteria, mikä onkin ollut koko vuoden suurin voimainponnistus. Se muokkautuu varmasti kirjoittajien näköiseksi, sillä sitä kirjoittaessa jokaisella on mahdollisuus keskittyä itseä kiinnostaviin juttuihin. Tallilla järjestetty Vuoden hevonen -äänestys on myös blogitiimin käsialaa.

Jos et halua sitoutua vakituiseen kirjoittamiseen, mutta mielessäsi kytee kiinnostava jutun aihe, voit kirjoittaa blogiin myös vierailevana kirjoittajana. Poni-Haan blogi on mainio kanava harjoittaa omaa kirjoitustaitoaan ja antaa myös muiden lukea tekstiään, sillä blogissa vierailee lähes poikkeuksetta yli sata kävijää päivässä!

Kiinnostuitko? Laita sähköpostia Niinalle:
niina.rodionoff@gmail.com



keskiviikko 3. elokuuta 2016

Hei hei Anne!

Monelle tuli ehkä yllätyksenä, kun pidetty opettaja Anne Nuutinen lähti Poni-Haasta melko nopealla aikataululla kesken kesäkauden. Kaikki on kuitenkin hyvin, Annen voi bongata nykyään ratsastuskoulu Ainosta tunteja pitämästä. Annen omistuksessa olevat Karelia sekä Iitu muuttivat näin ollen myös pois Poni-Haasta.

Anne aloitti ratsastuksen Poni-Haassa alkeiskurssilla vuonna 1990, eli voi sanoa hänen olevan Poni-Haan kasvatti. Tuntihevosten hoitamisen jälkeen mukaan astuivat Suskin ja Kimmon hevoset. Sittemmin Anne osti omakseen Chrissen kasvatin, upean suomenhevosoriin Hopean Pojun.
Ratsastuksenopettajaksi valmistumisen jälkeen Anne toimi opettajana Primus-tallilla, josta palasikin juurilleen Poni-Hakaan 2012.


"Terveisiä kaikille ja intoa treeneihin! Toivotan kaikille mukavaa syyskautta, hymyillään kun tavataan." -Anne.


Annen tilalla aloitti elokuussa Petra Larni, josta on myöhemmin tulossa esittely.

 Joskus on luovuttava jostain, jos haluaa saada jotain uutta

 

Anne jättää suuren aukon Poni-Haan opettajakuntaan aina positiivisella asenteellaan sekä energisellä olemuksellaan. Toivotamme Annelle onnea uusiin haasteisiin. Ei sanota hyvästi, sanotaan "hei hei!"

Anne esiteltiin blogissa marraskuussa 2012.

Annen esittely seuran sivuilla.