maanantai 17. helmikuuta 2014

Unidentified Fluffy Object *

* tunnistamaton pörröinen ilmestys

eli UFO!
Ufo laskeutui talliimme myöhään perjantaina iltapäivällä. Se on mukauttanut itsensä kovasti Stevenin ja Söpön näköiseksi kirjavaksi palloksi. Mukana seuranneet tyhjät paperit paljastavat ulkoavaruuden asukin, sillä ainoat tiedot ovat syntymämaaksi merkattu Liettua sekä syntymävuosi 2006.

Maan asukkien huijaamiseksi luotu ulkonäkö on syötävän suloinen. Lisäksi sen on tukeva, sanan kaikissa merkityksissä. Mutta Ufo vaikuttaa varsin vaarattomalta ja ystävälliseltä oliolta, joten voinemme hyvillä mielin tutustua siihen.



Kerromme lisää, kunhan tutkimukset ovat edenneet.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Poni-Haka 40 vuotta!

Vuosi 2014 on Poni-Haan juhlavuosi, sillä tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Chrisse Fagerström perusti Poni-Haan vuonna 1974. Chrissen ajatus ratsutallin perustamisesta pohjautui ajatukseen kiireen katkaisemisesta ja nuorten hyvinvoinnista hevosten avulla. Poni-Haka onkin ollut uransa aikana edelläkävijänä monessa asiassa ja vaikuttanut monen ihmisen elämään.
Tiesitkö muuten, että Chrisse Fagerström on kirjoittanut kirjasarjan "Ratsutallin tarinoita" Poni-Haan alkutaipaleesta? Kirjasarjasta on tulossa esittely blogiin.

Poni-Hakaa pitävät nykyään Chrissen lapset Suski ja Pontus ja Poni-Haka onkin kasvanut jo yhdeksi suomen suurimmaksi ratsastuskouluksi. Viime vuonna Poni-Haalle myönnettiin myös laatuluokitus, joka takaa laadukkaat puitteet sekä opetuksen laatukriteeristön mukaisesti.

Poni-Haka järjestää juhlavuoden kunniaksi erilaisia tapahtumia pitkin vuotta. Kirjoitamme näistä tapahtumista blogitekstit, joten luvassa on tänä vuonna ainakin:
  • Teeten demo ratsastuksen eri tasoista (8.2)
  • Tintin, Piritan ja Leenan kouluratsastusdemo (1.3)
  • Suskin esteratsastusdemo (5.4)
  • Poni-Haan 40-vuotisjuhlat maneesissa aikuisille (3.5)
  • elo-syyskuussa koko perheen juhlat maneesissa
Kuva Hanna Mäntynen

torstai 6. helmikuuta 2014

Kevään kisakausi on korkattu

Sunnuntaina ratsastettiin kevään ensimmäiset harjoituskilpailut. Pakkanen oli mukavasti lauhtunut viikonlopun aikana, joten aivan hyytävissä tunnelmissa ei ratkottu osallistujien paremmuutta joulutauon jälkeen. Kausi aloitettiin perinteisesti koulukilpailuilla, joissa oli tällä kertaa luokkina Aikuisohjelma, K.N. Special ja HeA:0.

Aamu alkoi kahdeksalta alkuinfon jälkeen radan rakennuksen merkeissä. Rata saatiin sujuvasti pystyyn ja kisat päästiin aloittamaan hyvin aikataulussa. Mitä sanovat aamusta eri näkökulmista kisoja katsoneet?

Titta, järjestäjä:
Kisaajat olivat pääasiassa kokeneita, joten alkuinfo oli lyhyt ja radan rakennuskin sujui melkein ennätysajassa. Ihanan tehokasta toimintaa kaikilta. Järjestäjät taisivat olla ainoat aamu-uniset, kun aamulla tuntui moni asia tökkivän enemmän ja vähemmän. Kisat päästiin kuitenkin aloittamaan aikataulussa ja se on aina hyvä asia.

Niina, kilpailija:
Alkuinfo oli nopeasti ohi ja pääsimme rakentamaan rataa. Tuntui, että radan rakennus sujui erittäin helposti ja nopeasti. Ehkäpä alamme saamaan jo hieman kokemuksen tuomaa varmuutta ja ihmiset osaavat tarttua toimeen myös oma-aloitteisesti.

Hanski, katsoja ja kuvaaja:
Saavuin tallille hieman ennen yhdeksää, ja kävin tarkistamassa, että ensimmäinen verkkaryhmä on aloittanut verryttelemisensä. Palasin vielä hetkeksi ulos kuvaamaan tarhoissa olevia hevosia.




Kuten joulukalenterissa kerrottiin, kisoissa on paljon erilaisia tehtäviä ja niitä kilpailijat hoitivat jälleen ansiokkaasti. Ilman yhteistyötä edes tällaisia pieniä seurakisoja ei saada järjestettyä, joten toimihenkilötehtävät ovat ihan yhtä tärkeitä kuin oman radan ratsastaminen. Ratsastukset sujuivat myös hienosti näissä kisoissa. Mitään suurempia kommelluksia ei sattunut, vaikka hevosissa oli monta ensikertalaista ja edelliset viikot ovat olleet melko riehakkaita. On aina ilo katsella siistiä ratsastusta ja vielä mukavampaa se on, kun sitä esittävät oman tallin ratsukot. Entä miltä päivä näytti eri suunnista katsottuna?

Titta:
Pitkästä aikaa saimme kisat vietyä läpi lähes aikataulussa. Kiitos siitä kuuluu ehdottomasti paljon petranneille kisaajille. Tällä kertaa ei tarvinnut metsästää toimihenkilöitä pitkin tallia hommiinsa. Kisoissa on paljon organisoitavaa, joten asiaa helpottaa huomattavasti, mikäli kilpailijat itse osaavat pitää omista asioistaan ja töistään vähän huolta. Ratsastuksiakin oli mukava katsoa ja huomata, että monet ratsastajista ja ratsukoista ovat kehittyneet paljon esimerkiksi viime syksyn ensimmäisistä kisoista. Kisoissa nähtiin paljon onnistumisia, mikä on ainakin minusta tärkeintä. Omaankin rataani olin ihan tyytyväinen ja Lassi oli jälleen kerran hieno koulutykki.

Niina:
Kisajännitystä oli ilmassa valmistautuessani omaan suoritukseeni. Ilokseni huomasin, että oma "nakkini" eli sihteerin tehtävä oli oman suoritukseni jälkeen, joten pääsin rauhassa harjaamaan ratsuani. Kisat jännittävät varmaan aina enemmän tai vähemmän, joten arvostan sitä ettei asioita tarvitse tehdä kiireessä. Kisaratsullani Metellä oli toinenkin kisaaja, joten sain häneltä hieman apua valmistautuessani. Toinen Meten kisaaja hoiti vuorostaan hevosen oman suorituksensa jälkeen.
En ollut omaan rataani tyytyväinen, mutta suureksi yllätyksekseni sijoituin jaetulle kolmannelle sijalle!
Sihteerin tehtävä tuntui hieman haasteelliselta, mutta toisaalta on mukavaa saada erilaisia tehtäviä kisoissa ja oppia uutta. On hankalaa kirjoittaa käsin pitkästä aikaa ja tuntui että oma käsialani oli kylmässä maneesissa varsinaista harakanvarvasta.

Hanski:
Olen kuvannut tallin kisoja satunnaisesti jo vuodesta 2008 lähtien. Silloin en ollut itse vielä ratsastanut kauaa, enkä välttämättä osannut sanoa, meneekö jonkun rata hyvin, kulkeeko poni X peräänannossa tai tekeekö hevonen Y siirtymisen oikeassa kohdassa. Nykyään omien ratsastustaitojen sekä silmän kehityttyä pystyn seuraamaan kisoja eri näkökulmasta. Olen myös itse kisannut muutaman kerran entisellä hoitsullani, joten aikataulussa pysyminen, jännitys ja kiire ovat minulle tuttuja juttuja.
Pyrin kuvaamaan jokaisen ratsukon, jolloin maneesissa tulee istuttua kisojen alusta loppuun. Varsinkin talvella katsojan on tärkeää pukea tarpeeksi vaatteita päälle, sillä vaikka maneesi on lämpöeristetty, tulee paikallaan istuessa helposti kylmä.




Viimeisten ratsukoiden jälkeen on tehtävänä vielä liuta töitä ennen kuin kisat ovat kokonaan ohi. Tärkeimpänä tietysti radan purkaminen ja muutenkin kilpailuiden jälkien siivoaminen, jotta talli ja maneesi ovat siisteinä illan tunteja varten. Tässä vaiheessa kello melko pitkälti kertoo, ovatko kisat olleet onnistuneet vai eivät. Ajoissa oleminen on myös hyvää harjoitusta kevään kansallisia silmällä pitäen. PHR kun on aina ollut tunnettu hyvistä ja pitävistä aikatauluistaan (monen muun asian lisäksi).

Tällä kertaa kilpailut olivat onnistuneet, katsottiin sitten miltä kannalta tahansa. Vai mitä sanoo raatimme?

Titta:
Kilpailut onnistuivat hyvin, aikataulu piti, ihmiset olivat oikeissa paikoissa oikeaan aikaan ja radalla nähtiin onnistumisia. Oli myös ihana nähdä, kuinka nopeasti kouluaidat hävisivät maneesista latoon. Kilpailijat omatoimisesti ja esimerkillisesti siivosivat muutenkin maneesin valmiiksi iltaa varten. Tällaiset hetket ovat niitä elämän pieniä iloja ja haluankin kiittää kaikkia kilpailijoita näistä kisoista! Toivottavasti tämä lupaa hyvää kevään tiivistä kisakalenteria ajatellen. Jatketaan samalla tavalla!

Niina:
Loppusiivous sujui alkujärjestelyiden tapaan erittäin nopeasti ja saumattomasti. Kiinnitin huomiota tänään siihen, että kaikki kannustivat toisiaan ja kyselivät kisafiiliksiä sellaisiltakin kanssaratsastajilta, joita eivät kovin hyvin tunne. Kisoissa oli tosi hyvä fiilis ja yhteishenki. Nämä(kin) kisat olivat mielestäni hyvin järjestetty!

Hanski:
Valokuvaajana kiinnitän maneesissa ensimmäiseksi huomiota senhetkiseen valoon. Lumen ansioista heti aamullakaan ei ollut pimeää, joten luonnonvaloa pääsi maneesiin. Harmikseni huomasin, että maneesista oli palanut pari lamppua. Molemmat sijaitsivat kisaradaksi rajatulla alueella, mikä rajoitti kuvaamista melko paljon. Vastapäisellä seinällä, sekä portin kohdalla olevien pimeiden alueiden takia kuvia sai pääasiassa vain tuomaripäädystä tai pitkän sivun peilin kohdalta. Kisojen katsomista tämä tuskin haittasi. 
Hyvin sujuvia kisoja on mukava katsoa. Hyvän fiiliksen näkee ratsastajien kasvoilta oman radan jälkeen sekä yleisön kannustavista taputuksista. Ketään ei mollata, vaikka rata ei menisikään aivan nappiin. PS. Katsomossa olisi tilaa vielä suuremmillekin kannustusjoukoille!