Joulukalenteri: 9. luukku

Hanki koskematon,

ensimmäinen säde auringon

kutitti huurretta kuusen oksan,

 väritti varjoa pienen matkan.

Herätti ainutlaatuisen,

pienen, kauniin, valkoisen,

pilven reunalta pudonneen,

hennon lumihiutaleen.

 

Päältä nuoren pihlajan,

varrelta veden virtaavan.

 sylistä pehmeän puuterin,

oksalta vanhan tammenkin.

Valaisi tanssia huurteisten,

pirteiden pienten koivujen.

Kutsui syliin lämpimään,

kutsui luontoa heräämään.