Joulukalenterissa on tänä vuonna haastateltu Poni-Haassa asuvia yksityishevosia Maijaa (luukku 15) ja Kareliaa (luukku 21). Nyt vuorossa Annen Iitu.
Kuka olet?
Olen risteytysponi Iitu, hienolta nimeltä My Tricky Joy. Oma ihmiseni Anne on molemmat nimet minulle ristinyt.
Kerro elämästäsi: mitä kaikkea jännää sinulle on tapahtunut?
Synnyin vähän vahingossa yhdelle tallille Turun lähelle. Ihmiset siellä eivät tienneet minusta kovin paljon etukäteen, joten syntymäni jälkeen he olivat ensinnäkin yllättyneitä. Taisin myös olla jo vauvana hieman haastava tyyppi, joten ensimmäiset pari vuotta elämästäni minulla ei ollut juurikaan omaa ihmistä, eikä muuta tekemistä kuin pistää koko syntymätallini päivittäin mieleiseeni järjestykseen - myös heppakavereiden osalta.
Yhtenä päivänä tallin pihaan ilmestyi iso koppi. Olin silloin 2-vuotias. Kun Anne sitten näki minun laukkaavan villisti maneesissa, niin hän vei minut siihen koppiin, ja niin sain oman ihmisen. Sain uudessa kodissa myös uuden kaverin Maijan, joka tietysti piti laittaa järjestykseen.
Annen, Maijan, sekä Maijan ihmisten kanssa touhuttiin paljon kaikkea hauskaa ensimmäiset yhteiset vuodet, kuten esimerkiksi juostiin kilpaa ihmisten kanssa pellolla, tehtiin pitkiä retkiä metsään, ja tietysti koska olen niin kaunis, niin kävimme missikisoissa. Sain missikisoista aina hienon rusetin!
 |
| Missikisoissa 2011, esittäjänä Anne itse |
Missä olet hyvä?
Olen tosi hyvä esiintymään kauniina, sekä erittäin vihaisena ja kiukkuisena. Olen myös erityisen hyvä karkaamaan tarhasta ja laitumelta.
Mistä sinua kehutaan?
Minua kehutaan aina tosi söpöksi ja kauniiksi. Anne myös kehuu tehokasta pyöristymistäni, kun olen hetkenkin laitumella. Miksiköhän en enää ole saanut olla laitumella...?? Olen saanut paljon kehuja hyppykyvyistäni, sekä esteiden että aidan yli loikatessa.
Mistä asioista tykkäät?
Tykkään tosi paljon kiukutella kaikille, joita en tunne. Mutta erityisen paljon tykkään omasta ihmisestä, reippaasta liikkumisesta, laitumesta ja kaikesta jekkuilusta!
Mistä et pidä?
En oikein tykkää tallista, jossa on kova meteli ja paljon ihmisiä. Viihtyisin mieluiten tuttujen ihmisten kanssa. Erityisesti minua kiukuttaa, jos oman kotini lähettyvillä on paljon ihmisiä.
Lempi-ihmisiäsi?
Ruokaihmiset ovat tosi kivoja, siis silloin kun antavat ruokaa. Oma ihminen Anne on sellainen, johon luotan aina. Minulla on ollut muutamia vakioihmisiä viime vuosina, nekin ovat olleet ihan kivoja, kun olen tutustunut heihin paremmin. Pikkuhiljaa olen tutustunut myös uusiin hoitoihmisiini Jonnaan ja Anninaan. Maijan ihminen Sini on sellainen, jota pitää aina totella.
 |
| Iitu 2009 |
Uusia hoitajia en olekaan vielä ehtinyt ärsyttää bravuurinumerollani....hmm...hyvä kun muistutit... Pitäkäähän tytöt narusta tiukasti kiinni..!!
Onko sinulla heppakavereita?
Paras heppakaverini on jo kuusi vuotta ollut Maija. Jostain syystä Maija vaan on nykyään paljon suuremman näköinen, kuin silloin kuusi vuotta sitten.
Mitä hauskoja kommelluksia sinulle on sattunut?
Hauskoja kommelluksia? Niistähän minut on tehty! Koko tämä joulukalenteri olisi voinut koostua kaikista kommelluksistani, mutta kerron nyt vaikka muutaman. Olin vierailulla kesälaitumella nelivuotiskesällä paikassa, jossa ei ollut mitään ratsastusaluetta. Annen piti minua kuitenkin kouluttaa, joten hän päätti juoksuttaa minua liinassa tasaisella pellolla. Olin viettänyt pellolla aikaa jo koko kevään. Olin ollut jo kevään pois Annen luota, kun hän sai oman pikkuihmisen, joten en ollut kovin järjestelmällisesti liinassa hetkeen juossut... Päätin sitten sinkaista liinasta irti, ja laukkailla naapurin sedän golfniitylle!
Toisen hauskan jekkuilun olen tehnyt jo monet monet kerrat. Olen asunut useammassa pikkutallissa tässä vuosien varrella, ja joka kerta Anne on varoitellut niiden tallien ruokaihmisiä, että söpö ja ihana ulkonäköni ja ihana ulkonäköni ja olemukseni voi pettää ja että minut kannattaa taluttaa tarhaan napakasti, ja ketjua leuan alla pitäen. No eihän kukaan ole sitä uskonut, kun ovat kuvitelleet hallitsevansa minua, ja niinpä minä olen ihan joka tallissa jopa isoille miehille näyttänyt mistä nämä pienet ponit on tehty! Ei siihen tarvita kuin yksi terävä lähtö....ja niin minä laukkaan villinä ja vapaana!
Millaista on elää Poni-Haassa yksityishevosena, mitä kaikkea päivän aikana
yleensä teet?
Olen viimeaikoina saanut liikkua erityisen paljon, ja se on kivaa! Ennen olen ollut muutamien tyttöjen napakkana opettajana oman hevosen pitoon, he ovat olleet minulla ylläpidossa. Nyt olen kuitenkin osittain tehnyt tuntiponin hommiakin. Aamulla saan syödä, ja sitten hengailla Maijan kanssa ulkona. Kun ollaan Maijan kanssa kaksistaan tarhassa, niin minulla ei ole niin kovaa hinkua poistua tarhasta.
Kun asuttiin Maijan kanssa ekassa yhteisessä kodissa Sipoossa, niin kerran Maijan ihminen Sini toi meille tarhaan ruokaa. Olin tietysti laittamassa taas koko muuta heppajengiä omaan järjestykseeni, jolloin Sini murahti minulle kovaan ääneen. Se oli liian käskyttävää terävälle luonteelleni, joten hyppäsin tarhan reilusti yli metrin korkuisen aidan yli karkuun. Se jekkuilu on ollut ihan varsasta asti kyllä hurjan kivaa!
Kun ollaan Maijan kanssa hengailtu päivä ulkona, niin sitten taas syön. Usein oma ihmiseni käy minua tähän aikaan halimassa. Sitten pääsenkin purkamaan energiaa ja juoksemaan reippaasti tunneilla, se on tosi hauskaa! Hoitajaihmiset hoitavat illalla hyvin, ja sitten saankin taas ruokaa.
Uuden vuoden alkaessa olen kuullut, että saan taas uuden ihmisen, joka harjoittelee hevosenpitoa minun kanssani. Ehkä pääsen hänen kanssaan taas laukkaamaan vauhdikkaasti estekisoissa!
Kuvat: Anne Nuutinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti