Joulukalenteri: 10. luukku

Joulukalenterin kymmenennestä luukusta paljastuu tallipäiväpostaus! Postauksen toteutti Nalanin hoitaja Hanski.

Huom! Postaus ei sisällä hienoja järjestelmäkameralla otettuja valokuvia, vaan tallilla touhutessa puhelimella räpsittyjä kuvia. Luvassa myös paljon kuvia Nalanista.

Olen hoitanut Nalania siitä asti, kun se Poni-Hakaan tuli, eli reilut kolme vuotta. Edellinen hoitohevoseni oli juuri lähtenyt, enkä aluksi halunnut alkaa hoitaa mitään muuta hevosta. Nalanilla ei kuitenkaan ollut silloin ketään hoitajaa, joten harjailin sitä silloin tällöin. Tämä "harjailu" sitten muuttui ihan viralliseksi hoitamiseksi, sillä kiinnyin nopeasti tähän kilttiin ja seuralliseen tammaan. Samalla tiellä ollaan edelleen. Tällä hetkellä hoidan Nalania maanantaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Toteutin postauksen eräänä marraskuisena sunnuntaina.

Saavuin tallille hieman ennen kolmea iltapäivällä. Heti ensimmäisenä kävin moikkaamassa Nalania, joka odotteli korvat hörössä. Vein tavarani yläkerran hoitsuhuoneeseen ja otin sieltä mukaan Nalanin harjaämpärin. 

Palasin takaisin Nalanin luokse. Se oli menossa seuraavalle tunnille, joten minulla oli reilu puoli tuntia aikaa harjata sitä. Riisuin loimen ja aloin harjaamaan. Viikonlopun aikana oli satanut sen verran lunta, että hevoset eivät olleet kovin likaisia. Harjasin kuitenkin koko hevosen hyvin läpi, putsasin kaviot ja selvitin hännän.

Seuraavaksi kävin tarkistamassa Nalanin varusteet (tai tällä hetkellä suitset, sillä Nalanilla ratsastettiin postausta kirjoittaessa ja edelleen ilman satulaa) edellisen päivän jäljiltä. Pyyhkäisin suitset kostealla sienellä ja alaturparemmin vielä satulasaippuan kanssa, sillä siihen oli jäänyt vähän kuolaa.

Ehdin vielä hetkeksi valokuvaamaan iltapäivän ensimmäistä hevostuntia. Kuvassa Satu Namin kanssa. Nami oli todella mukavan oloinen tamma, joka ei ikävä kyllä läpäissyt eläinlääkärin tarkastusta.

Minulla tosiaan oli järjestelmäkamera tallilla mukana, mutta sen kantaminen mukana koko illan olisi ollut rasittavaa ja työlästä, joten päätin toteuttaa postauksen puhelimen kameran turvin.

Tässä välissä kävin punttaamassa Nalanin ensimmäisen ratsastajan sen selkään. Nalan oli menossa jokaisen hoitajan (ja hevosen) inhokkitunnit, eli joka toisen tunnin. Tunnille, tunniksi sisään, uudestaan tunnille, tunniksi sisään ja vielä kerran tunnille. Onneksi tällaisia iltoja sattuu harvoin. Nalan olikin mennyt pitkään kahta tuntia päivässä, nyt pitkästä aikaa se meni kolme tuntia illan aikana.

Kun tulin talliin, Leena pyysi (nakitti) etsimään loput taluttajat alkeiskurssille ja talutusratsastukseen. Laitoin lopulta itseni Ferrarin kohdalle talutukseen.

Nalanin ollessa tunnilla, kävin pesemässä sen juoma- ja ruokakupin sekä suolakiven.

Hakemassa Nalania tunnilta.

Haettuani Nalanin tunnilta, harjasin sen läpi pölyharjalla ja puhdistin kaviot. Tämän jälkeen annoin Nalanin olla rauhassa, koska sille oli tulossa vielä pitkä ilta.

Harjaamisen jälkeen puhdistin harjat. Tämän teen oikeastaan jokaisen harjauskerran jälkeen, varsinkin kurakeleillä.

Viiden jälkeen ryhdyin harjaamaan Ferraria, olinhan menossa taluttamaan sitä. Minulla ei ollut kiire, joten ehdin rapsutella söpöä Ferraria paljon harjauksen lomassa. Ferrari ei ollut likainen, olihan se mennyt jo yhden tunnin iltapäivällä.

Hakemassa Ferrari-ponin varusteita.

Ferrari valmiina talutusratsastukseen. Talutettavana oli todella mukava, pieni 4-vuotias tyttö, joka osasi jo keventää ravissa todella hyvin! Talutuksesta jäi itsellekin hyvä fiilis, kun tytön ilmeestä näki ratsastuksen olleen kivaa.

Nalan meni talutuksen jälkeiselle tunnille, joten en ehtinyt laittaa sitä kuntoon. Sillä ratsasti kuitenkin yksi entinen ponihoitaja, joten uskoin hänen saavan Nalanin itse varustettua. Tunnin aikana otimme valokuvia joulukalenterin huomista luukkua varten. Söin myös tässä kohtaa.

Nalanin tultua toiselta tunniltaan harjasin sen taas läpi, puhdistin kaviot ja selvitin häntää uudestaan. Putsasin Nalanin turvan ja paikat. Kuolat pyrin pyyhkimään turvasta ja suupielistä jokaisen tunnin jälkeen. Rasvasin myös Nalanin etukainaloiden patit. Näiden pattien takia sillä ei voi käyttää satulaa, koska satulavyö hankaa patit auki. Meillä oli vielä Nalanin kanssa pieni rapsuttelu- ja silittelyhetki. On se vaan niin ihana!

Nalan ja Steven odottamassa iltaruokia.

Varustin Nalanin (=laitoin suitset päähän) sen illan viimeiselle tunnille ja kävin punttaamassa ratsastajan selkään.

Tunnin aikana kirjoitin Nalanin hoitovihkoon. Rakentelimme Titan kanssa (Sofian avustuksella) äänestyslaatikon vuoden hevosen ja ponin valintaa varten.

Olethan jo äänestänyt suosikkiasi? Voittajat julkistetaan Lucia-juhlassa 14.12., ja äänestysaikaa on vielä torstaihin 11.12 saakka.

Viimeisen tunnin loputtua harjasin Nalanin vielä viimeisen kerran tälle illalle. Puhdistin kaviot, pyyhkäisin taas kuolat suupielistä ja pyyhin suitset. Järjestin harjat siististi ämpäriin toista hoitajaa varten (ja muistin sitten, että tulisin kuitenkin itse hoitamaan Nalanin seuraavana päivänä). Sitten omat tavarat kasaan, Nalanille hyvän yön toivotukset ja kotimatkalle!