Etelä-Suomen aluemestaruudet - Poni-Haan estejoukkue

28.5. kilpaillaan Tuomarinkylässä Etelä-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruudesta esteillä. Nyt esittelyssä Poni-Haan edustusjoukkue esteillä.

Lähde mukaan kannustamaan Poni-Hakalaiset voittoon! Lähtölistat löytyvät Equipe Onlinesta.

Inka Laine - Macy

Olen Inka Laine, yksi seuran hallituksen jäsenistä ja tallin hoitajista.

Tällä kertaa esteillä kisahevosenani toimii Macy-tamma, jonka kanssa olen päässyt menemään monia kotikisoja ja myös viime vuonna olimme Takkulassa ratsastuskoulujen välisissä tuntimestaruuksissa. Macy on tuttu hevonen, joten se on hyvä vaihtoehto mestaruuskisoihin, kun ylimäärästä treeniaikaa ei ole niin paljoa kuin kesällä.

Meidän vahvuutemme on, että Macyllä on paljon esteälyä, joten se osaa itse katsoa esimerkiksi suhteutettujen ja sarjojen välejä. Eli jos ja kun jännitys iskee, niin Macy osaa omalla tavallaan pelastaa tilanteen. Heikkous on ehkä laukkojen vaihto esteiden päällä.

En ole ajatellut vielä tavoitteitani näissä kisoissa, mutta tärkeintä on lähteä pitämään hauskaa ja onnistumaan sillä tasolla, millä me ratsukkona olemme. Tietysti jos tulisi ruusukkeita niin olisihan se aika mahtavaa! Valmistaudun kisoihin keskittymällä joka hyppykerralla, jotta pystyn korjaamaan omia virheitäni ja kehittää meitä esteillä ratsukkona. Tukijoukkoihini kuuluu kannustusjoukot, mentalisoijani Sofia ja perheeni. Treenaus jatkuu varmasti kisojenkin jälkeen, mutta hevosesta ei tiedä vielä!

Melike kysyi minulta (viimeinen esittely) tykkäänkö enemmän kouluratsastuksesta vai esteistä. Kouluratsastus on mukavaa ja on siinä on mukava huomata oma kehityksensä esimerkiksi liikkeiden ratsastuksessa, mutta kyllä silti esteet vievät voiton.

Kysymykseni Titalle: Ketä pidät pahimpana vastustajana meidän tiimistämme?

Titta Saari - Simo 

Olen Titta Saari, 24-vuotias opiskelija. Minun ja Simon esittelyn on voinut lukea jo koulujoukkueen esittelystä, mutta keskitytään tässä estepuoleen.

Kisaratsuni on siis myös esteillä 12-vuotias puoliveriruuna Sier Salut eli Simo. Meillä on Simon kanssa pitkä yhteinen historia, joka alkoi jo ruunan saapuessa Poni-Hakaan 2011. Olen ratsastanut siitä asti enemmän ja vähemmän Simolla sekä myös kisannut sillä alusta alkaen. Pääasiallinen lajimme on aina ollut esteratsastus, ja viime vuonna debytoimmekin valtakunnallisissa mestaruuksissa nimenomaan esteillä.

Vahvuutemme myös estepuolella on ehdottomasti se, että tunnemme molemmat toisemme niin hyvin. Heikkoutemme on siinä, että alan usein itse säätää liikaa, varsinkin jos esimerkiksi askel ei näytä sopivan. Simo on kuitenkin kokenut estehevonen ja osaa itsekin ratkaista ongelmatilanteita. Tavoitteenani on ratsastaa tasainen ja rytmikäs rata hyvässä laukassa, jotta annan Simolle mahdollisuuden hypätä puhtaasti. Pyrin aina ratsastamaan hyvät tiet sopivassa tempossa ja oikeassa laukassa unohtamatta omaa istuntaa, joten toisen vaiheen taitoarvostelu ei vaikuta ratsastukseeni juurikaan.

Olen käynyt koko kevään Suskin estevalmennuksissa ja lisäksi hypännyt normaalisti tunneilla, unohtamatta tietenkään esteratsastuksenkin kannalta erittäin tärkeää kouluratsastusta. Nyt kisojen alla on ollut muutamia lisätunteja, mutta uskon, että normaalien tuntien rutiini riittää kisoissa hyvään suoritukseen.

Kisoista tulee luultavasti sen verran poikkeukselliset, ettei minulla ole hevosenhoitajaa, vaan hoidan Simon itse. Mukana on kuitenkin Annen lisäksi myös mahtava Poni-Haan joukkue ja kannustusjoukot, joten tukea kyllä riittää. Uskon, että joku myös suostuu pitämään Simosta kiinni radan kävelyn ajan.

Kesällä aion pitkästä aikaa pelkästään nauttia tästä ihanasta lajistamme ja jatkaa vakavampaa treenamista vasta syksyllä. Siitä, miten treenit jatkuvat ei ole vielä ihan varmuutta, mutta jollain tavalla kyllä.

Poni-Haan joukkueesta pahimpana vastustajana pidän ehkä Nekkua ja Turboa, sillä olemme Nekun kanssa olleet aina hyvin tasaväkisiä. Mutta kaikilla poni-hakalaisilla on mahdollisuudet ihan mihin vain ja jokaisella ratsukolla omat vahvuudet. Toivon tietysti menestystä kaikille!

 Kysymykseni Saralle: Mitkä ovat Lassin ja Turbon suurimmat erot ja miten se on vaikuttanut ratsastukseesi?

Sara Pohjanne - Turbo

Moi. Olen Sara Pohjanne, 16-vuotias lukiolainen ja ratsunani on Turbo Intercooler.

Opettajani Annen ohjeesta siirryin viime syksynä ratsastamaan Turbolla, jotta kehittyisin ratsastajana lisää. Olen pääosin nyt kisannut Turbolla, mutta yhteisen sävelen löytäminen Turbon kanssa kesti kauemmin kuin entisen kisaratsuni Lassin kanssa. Nyt olen oppinut mitä Turbon ja minun yhteistyö vaatii minulta.
Vastaukseni Titan kysymykseen: Lassi on mielestäni helpompi ratsastaa ja antaa enemmän virheitä anteeksi. Turbon kanssa pitää olla tarkka ja päättäväinen. Turbo vaatii tarkemman hyppyetäisyyden säätämisen.
Vahvuuksina meillä on toimiva yhteistyö. Heikkouksina sanoisin ehkä sen, että jos unohdun joskus ”matkustamaan” niin Turbo ei anna anteeksi, vaan vaatii ratsastajan tuen koko ajan. 

Tavoitteena kisoissa on saada puhdas perusrata ja tyylikäs uusinta, siten, että molemmilla on hyvä mieli kisan jälkeen.
Valmistautuminen on ollut kevään aikana pitkäjänteistä yhteistä tekemistä pääosin normitunneilla. Loppuviimeistelyn antaa muutamat ylimääräiset treenit. Häiritsevänä tekijänä on kisan sijoittuminen koeviikkojen keskelle.
Tukijoukkoihini kuuluu valmentaja Annen, Poni-Haan ratsastajien joukkueen, sekä toivottavasti ison huutojoukon lisäksi tuttuun tapaan vanhempani.

Jatkosuunnitelmia en ole vielä tarkemmin miettinyt ensikaudelle, sillä lukio on vienyt sen verran aikaa. Ratsastusta en aio kuitenkaan lopettaa.

Kysymykseni Nekulle: ”Team. Audi” kysyy, montako ”Turbo Intercooler”- voimaa on Audissasi?

Nea Niemi - Turbo 

Olen Nea-Reetta Niemi ja kilpailen Turbolla, oikealta nimeltään Turbo Intercooler.

Edellisen kisahevosen poismenon jälkeen meinannut löytyä sopivaa kisaheppaa, mutta Annen ehdotuksesta kokeilin Turboa ja kemiat kohtasivat. Turbon on miellyttämishaluinen ja osaava hevonen.
Viime syksynä menin kyseisellä hevosella muutamat estekisat ja keväällä olen mennyt sekä koulua että esteitä, reilu puoli vuotta harjoittelua takana. Turbo on tasainen ja perusvarma suorittaja, joka tuntuu minulle sopivalta hevoselta. Kunhan ratsastan tarkasti ja rohkeasti hevonen kyllä toimii.

Estepuolella tavoitteet eivät ole yhtä korkeat kuin koulussa. Tasainen ja siisti rata josta jää hyvä fiilis. Treenaan kisoihin ratsastamalla mahdollisimman paljon, niin Turbolla kuin muillakin hevosilla.

Tukijoukkoihini kuuluu koko kilpailuihin lähtevä porukka. Treenit jatkuvat kisojen jälkeen!

Saran kysymykseen viitaten, autostani löytyy vain yksi "turbo intercooler" ;)

Kysymykseni Jonnalle: Onko sinulla jotain onnea tuovaa esinettä tai rutiinia kisapäivänä?

Jonna Vakkuri - Lassi

Olen Jonna Vakkuri. Täytän syksyllä 17 vuotta ja tämä on ensimmäinen "junnuvuoteni" eli kilpailuvuoteni hevosilla. Hoidan tallilla Mukia, Iitua ja Onnia, sekä pidän ponikerhoja.

Kisakumppaninani toimii tänä vuonna Las Wegass eli Lassi, joka on kiltti 12-vuotias ruuna. Tämä hevonen on minulle aika uusi tuttavuus. Talvella rupesin etsimään hevosta jolla voisin tulevaisuudessa mennä enemmän ja kokeilin Macyä, mutta Macyllä oli jo kaksi kisaajaa, joten kokeilin muita. Sattumavaraisesti kuitenkin eräs ilta sain mennä hyppäämään Lassilla ja innostuin siitä. Sen jälkeen olen mennyt Lassilla jonkin verran. Tiedän kuitenkin Lassin olevan kisakonkari ja uskoisin, että ylimääräisiä hölmöilyjä ei tapahdu.
 Yhteistä kisa- ja ratsastushistoriaa meillä on hyvin vähän. Lassilla olen ollut yhdissä kisoissa ja silloin meni ihan hyvin. Tunneilla olen mennyt nyt jonkin verran ja ennen kisoja pääsen menemään onneksi vielä muutamia tunteja.

Heikkouksiamme voivat olla omassa ratsastuksessani oleva "takaperin ratsastus", joka kostautuu usein pohjaan tulevilla hypyillä, mutta onneksi olen saanut korjattua sitä kevään tunneilla. Vahvuuksiamme on ehkä se, että voin luottaa hevoseen vaikka yhteisiä kilometrejä on vähän.

Tavoitteeni mestaruuskisoissa on saada kokemusta ja ratsastaa hyvä rata, sekä pitää hauskaa!
Valmistaudun näihin kisoihin viettämällä Lassin kanssa aikaa, sekä treenaamalla niin esteillä kuin koulupuolellakin.
Tukijoukkoihini kuuluu Lassin hoitaja Tiina, sekä Poni-Haan joukkueen muut kisaajat.
Treenaaminen jatkuu tottakai, mutta en tiedä jatkuuko se Lassin kanssa vai jonkun muun hevosen kanssa. Saa nähdä mitä aika tuo tullessaan.

Onnea tuovaa esinettä en kisoihin ota mukaan, mutta onnea tuova "kisarutiini" on hyvä kisahoitaja (Lassin hoitaja Tiina), joka on lupautunut hoitamaan Lassia kisoissa. Pystyn itse seurailemaan ratoja sekä valmistautumaan hyvin, kun hevonen on hyvässä hoidossa.

Kysymykseni Erikalle: Jos et lähtisi mestaruuskisoihin Silverillä, kenellä lähtisit?

 Erika Henrioud - Silver

Olen Erika Henrioud, pian 16 vuotta täyttävä tyttö Helsingistä ja mestaruuskisoihin lähden Silverillä.

Silverillä menin ensimmäisen kerran noin vuosi sitten, jolloin ihastuin siihen täysin ja olen sillä kisannut hieman alle vuoden. Se on kehittynyt huimasti, mutta heikkoutena on se, että Silver ei ole mikään helpoin ratsastettava ja itse alan usein kiirehtiä liikaa.
Jos en lähtisi kisoihin Silverillä, niin olisi vaikea kuvitella jokin muu ratsu alle, sillä en ole muilla hepoilla hypännyt lähiaikoina niin paljoa.

Valmistaudun kisoihin käymällä ratsastustunneilla ja valmennuksissa, ja tavoitteena on saada ainakin kokemusta sieltä. Tukijoukkonani toimii perhe ja ystävät, sekä totta kai ratsastuksenopettajani.

Kisojen jälkeen aion jatkaa kilpailemalla Poni-Haan seurakisoissa esteillä.

Kysymykseni Christelille: Miten armeija on vaikuttanut ratsastukseesi?

Christel Björkbom - Lassi

Olen Christel Björkbom ja ratsuni on mestaruuskisoissa Lassi.

Armeijan takia en ole päässyt treenaamaan melkein ollenkaan, joten vähän lennosta tuli vaihdettua hevosta. Olen joskus todella kauan sitten kisannut Lassilla, joten hevonen on tuttu. Olen siis itse treenannut näitä kisoja varten Lassilla vain kaksi kertaa, joten tavoitteena olisi saada puhdas rata ja tietenkin lisää kokemusta isommista kisoista. Koska olen armeijassa yötä päivää, niin jään helposti paitsi tärkeistä infoista ja suoraan sanottuna olen vähän pihalla, mutta minulla on hyvä kisatiimi jotka ymmärtävät tilanteeni ja auttavat.

 Kotiudun armeijasta joulukuussa, sen jälkeen voin taas jatkaa hevosten parissa normaalisti ja alkaa panostaa enemmän kisaamiseen. Jos jotain olen armeijassa oppinut niin se, että ei pidä tyytyä vähempään ja pitää uskaltaa haastaa itsensä.

Kysymykseni Melikelle: Millä mielellä lähdet kisoihin ja mikä on jännitysasteesi tällä hetkellä?

Melike Dursun - Macy

Hei, olen Melike ja kisaan esteitä Macyllä.

Kun Macy tuli tallillemme, aloin melkeinpä heti ratsastaa sitä ja tais vierähätää kokonainen kausikin sen kanssa. Tykkään hepasta tosi paljon. Macyn kanssa yritettiin mennä kouluakin, mutta se oli melko haastavaa ja onhan se ihan selvää, että Macy on estehevonen.

Olen ollut Macyllä monissa kisoissa, enimmäkseen kuitenkin koulukisoissa.
Vahvuudet Macyssä on sen taidot esteillä, mutta se osaa olla kuitenkin hyvin haastava välillä jos se on sillä tuuulella. Silloin selässä täytyy olla vähän kokeneempi ratsastaja. Macyllä on myös hyvin iso laukka, mitä voi olla välillä vaikea koota.

Kisoissa olisi tavoitteena pärjätä hyvin ja tehdä parhaamme. Tukijoukkoina minulla on tällä kertaa Inka, toinen kisakumppani ja Macyn oma hoitaja Jenni. En ole varma jatkanko enää kisojen jälkeen kisaamista Macylla. Esteitä tulee varmasti kuitenkin treenattua, vaikka hevonen vaihtuisikin.

Tällä hetkellä minua ei jännitä kisat vielä yhtään, mutta eiköhän se jännitys vielä ilmaannu ennen kisoja!

Kysymykseni Inkalle: Kummasta tykkäät enemmän, esteistä vai koulusta? (Inkan esittely ensimmäisenä!)

Toivotamme onnea kisoihin ja raportoimme kisakuulumisia myöhemmin.