torstai 12. toukokuuta 2016

Etelä-suomen aluemestaruudet - Poni-Haan koulujoukkue

Tuomarinkylän Ratsastajat Ry järjestää Etelä-Suomen alueen ratsastuskouluoppilaiden koulumestaruudet 14.5. Tässä Poni-Haan joukkueen esittely.

Lähdössä kannustamaan? Lähtölistat löytyvät Kipasta.

 Titta Saari - Simo

Olen Titta Saari, 24-vuotias opiskelija.

Kisaratsuni on 12-vuotias puoliveriruuna Sier Salut eli Simo. Meillä on Simon kanssa pitkä yhteinen historia, joka alkoi jo ruunan saapuessa Poni-Hakaan 2011. Lassin jälkeen uutta kisahevoseta mietittäessa Simo oli luonnollinen vaihtoehto. Se on yritteliäs ja osaava hevonen, jonka kanssa meillä sopii kemiat hyvin yhteen.

Olen vuodesta 2011 asti enemmän ja vähemmän ratsastanut Simolla. Alkuun kisasin pääasiassa esteitä, mutta on koulukisojakin mahtunut aina joukkoon. Viime vuonna pääsimme ensimmäisiin yhteisiin valtakunnallisiin mestaruuksiimme, mutta sitä ennen meillä on yhdessä mm. PHR:n sennujen estemestaruus ja kouluhopeaa takataskussa.

Vahvuutemme ratsukkona on ehdottomasti se, että tunnemme molemmat toisemme niin hyvin. Heikkoudeksi voisin mainita ehkä sen, että Simo vaatii minulta huomattavasti enemmän tukea radalla kuin edellinen kisahveoseni Lassi, joten oma herpaantumiseni vaikuttaa tulokseen paljon enemmän.
Tavoitteenani on ratsastaa ehjä ja tasapainoinen rata, johon voin itse olla tyytyväinen. Mikäli pystyn ratsastamaan jokaisen tehtävän huolellisesti ja keskittymään koko radan, olemme omalla tasollamme, eikä muuta voi vaatia.

Valmistaudun näihin kisoihin käymällä normaalisti tunneilla ja muutamissa ylimääräisissä valmennuksissa. Lisäksi pitää tietysti kaivaa kisakamat kaapista ja varmistaa, että ne ovat valmiina koitosta varten.
Näihin kisoihin lähdemme luultavasti Simon toisen ratsastajan Minnan kanssa ajatuksella, että hoidamme ratsumme itse ja autamme toinen toistamme.

Oppiminen ei varsinkaan tässä lajissa lopu koskaan, joten treenaaminen jatkuu varmasti. Kesä on luultavasti ensimmäinen moneen vuoteen, kun treenaaminen on vähemmän vakavaa, mutta syksyllä jatketaan taas jossain muodossa.

Viitaten Sofan esittämään kysymykseen postauksen lopussa, Hemuli jää tällä kertaa kotiin kannustamaan, eikä pääse mukaan kisoihin. Aiemmissa postauksissa on kerrottu, kuinka se on minulla aina yleensä mukana onnea tuomassa.

Kysymykseni Minnalle: Mikä on hauskin muistosi tallin ulkopuolisista kisoista?


Minna Riitala - Simo

Olen Minna Riitala ja kilpailen aikuisratsastajien luokassa Simolla. Alun perin Ginan piti toimia kisaratsunani, mutta kun Gina lähti, niin kisaratsukin meni vaihtoon. Simoon päädyttiin, koska se oli lähdössä kisoihin jo Titan kanssa ja sillä ei ollut vielä toista ratsastajaa.

Olen ehtinyt ratsastaa Simolla muutaman kerran ja seuran mestaruuskisoissa onnistuimme helppo B-tason kisaradallakin ihan mallikkaasti. Simo on näyttävä, laadukas ja osaava hevonen. ESRAn kisoissa vaikeustaso nousee helppo A-tasolle ja rennon kisasuorituksen tekeminen on vaikeampaa.
Iloisella tsemppifiiliksellä ja opettajien vinkit mielessä uskon, että ratsastamme tyylikkäästi maaliin ja voimme olla esitykseemme tyytyväisiä.

Kisoihin olen valmistautunut pääosin normitunneilla ja erityiset kisavalmennukset ovat tällä kertaa jääneet vähemmälle. Muut kilpailijat elävät ihanasti mukana onnistumisissa ja tsemppaavat epäonnistumisten kohdatessa. Hienoa on myös se, että tsemppausta tulee Poni-Haassa usein myös ihmisiltä, jotka eivät itse kisaa tai joita en entuudestaan tunne.


Ratsastuksessa riittää aina uutta opittavaa ja opittujenkin taitojen ylläpito sekä virheiden tai ongelmakohtien korjaaminen vaatii työtä, joten harjoiteltavaa riittää. Simon kanssa on ollut kivaa, mutta treenaaminen jatkuu vaikka hevonen vaihtuisikin.

En muista mitään yksittäistä hauskaa tapausta ulkopuolisista kisareissuista, aina on ollut hauskaa monella eri tavalla. Kivoja sattumuksia, huvittavia mokailuja, iloisia onnistumisia ja joskus vaan väsymyksestä johtuvaa hysteeristä naurua.
 
Kysymykseni Nekulle: Mikä on suosikkilaitteesi Linnanmäellä?

Nea Niemi -  Turbo

Olen Nea-Reetta Niemi. Kisaratsunani näissä kisoissa toimii Turbo, eli oikealta nimeltään Turbo Intercooler. 

Edellisen kisahevosen poismenon jälkeen en meinannut löytää sopivaa kisaratsua, mutta Annen ehdotuksesta kokeilin Turboa ja kemiamme kohtasivat. 
Turbo on miellyttämishaluinen ja osaava hevonen. Viime syksynä menin kyseisellä hevosella muutamat estekisat ja keväällä olen mennyt sekä koulua että esteitä. Yhteistä treeniä meillä on reilu puoli vuotta.

Turbo on tasainen ja perusvarma suorittaja, joka tuntuu minulle sopivalta hevoselta. Kunhan ratsastan tarkasti ja rohkeasti, hevonen kyllä toimii. Tavoitteenani kisoissa on tasainen ja siisti rata, jossa esitän kaikki liikkeet erikseen. Yritän myös olla itse jäätymättä!
Kisoja varten valmistaudun ratsastamalla mahdollisimman paljon, niin Turbolla kuin muillakin hevosilla.

Tukijoukkoihini kuuluu koko kilpailuihin lähtevä porukka. Erityisesti Turbon toinen ratsastaja Annis, joka pitää jalat maassa, hoitaja Anna, jonka ansiosta tiedän että kaikki asiat on kunnossa, Tintti, joka on treenannut minua kohti kisoja ja Anne, joka saa minut skarppaamaan niin treeneissä kuin kisoissa. 
Treenit jatkuu kisojen jälkeen!

Minnan esittämään kysymykseen viitaten, Lintsin paras laite on tietenkin Kieppi!

Kysymykseni Annikselle: Mikä Antti Tuiskun biiseistä on mielestäsi paras?

Anniina Etelämaa - Turbo 

Olen Anniina Etelämaa, tallilla minut tunnetaan paremmin nimellä Annis.
Olen käynyt Poni-Haassa vuodesta 1996 lähtien ja hoitanut useita tuntihevosia vuosien varrella. Tällä hetkellä olen mukana seuran kisatiimissä järjestäen seuramme omia kilpailuja ja lisäksi hoidan Silveriä.

ESRAssa kilpailemme Turbon kanssa senioriratsastajien mestaruudesta. Turbo, eli viralliselta nimeltään Turbo Intercooler on 11-vuotias Suomessa syntynyt ruuna. Se on luonteeltaan hyvin kiltti ja yhteistyökykyinen sekä rehellinen - se ei juurikaan keksi keinoja laistaakseen hommista vaan tekee juuri sen mitä ratsastaja osaa pyytää. Turbo ei ehkä ole kaikkein näyttävin liitokavio, mutta kompensoi sen teknisellä osaamisellaan ja tasaisuudellaan.

Turbo tuli Poni-Hakaan viime syksynä ja pääsin melko pian kokeilemaan sitä tunnilla. Normaalisti pidän herkistä ja vähän haastavammistakin hevosista, mutta toisaalta olin yrittänyt jo pidempään löytää hevosen jolla voisin kilpailla helppoa A:ta. Turbo oli jo tullessaan osaava, tasainen ja yhteistyöhaluinen, joten ihastuin siihen saman tien ja osallistuimmekin ensimmäisiin yhteisiin kisoihimme helppoon A:han jo muutaman tunnin harjoittelun jälkeen hyvin tuloksin. Siitä eteenpäin olen treenannut Turbolla aktiivisesti ja käynyt seuramme omissa I-tason kisoissa.

Vahvuutemme on ehdottomasti Turbon tasaisuus ja meidän molempien rauhallinen luonne, joiden avulla uskon että selviämme ilman turhaa hermoilua kotitallin ulkopuolellakin. Turbo suorittaa kyllä tehtävät tasaisen varmasti, mutta se tykkäisi kulkea omalla mukavuusalueellaan joko liian lyhyessä ”wc-ankka-muodossa” tai liian syvällä kuolaimen takana. Haasteena minulla on siis saada se ryhdikkääksi, onnistua esittämään sen liikkeet mahdollisimman näyttävinä ja muistaa pitää se radalla tarpeeksi energisenä samalla kun itse yritän pitää pääni kasassa.

En ole aikaisemmin kilpaillut Poni-Haan ulkopuolella, joten tärkeimpänä tavoitteenani on pystyä uudesta tilanteesta huolimatta ratsastamaan ehjä ja siisti rata sekä suoriutumaan mahdollisimman hyvin omalla tasollani. Hevoseen luotan kyllä kunhan muistan itse ratsastaa tarpeeksi hyvin!
Olen saanut ratsastaa Turbolla ison osan kevätkauden tunneista, siitä kiitos opeille! Lisäksi olemme kevätkaudella käyneet Piritan, Annen ja Leenan pienryhmätunneilla, joilta olen saanut paljon hyviä täsmäohjeita ja ahaa-elämyksiä normaalitunneilla sovellettavaksi. Yritän siis keskittyä muistamaan kaikki nämä vinkit! Lisäksi käyn rataa paljon mielessäni läpi jotta muistan sen hyvin sekä tiedän mitkä kohdat ovat meille haastavimpia ja miten ratsastamalla selviämme niistä parhaiten. 

Meillä on tallilla superhyvä porukka, joilta saa aina kannustusta ja tukea treeniin ja kisoihin! Kisoja silmälläpitäen tärkeänä tukena ja tsempparina on ollut Turbon toinen ratsastaja Nekku ja kisapäivänä meitä lähtee mukaan auttamaan kisahoitajamme Anna.

Kisojen jälkeen on varmasti kiva ottaa hetki rennommin, mutta toivon että yhteistyö Turbon kanssa jatkuisi ja pääsisimme jatkamaan kilpailemista entistä paremmin tuloksin taas syyskauden kisoissa!

Antti Tuiskun biiseistä paadipapiidipaadin sanoitukset osuvat lähelle itseäni, mutta kisafiilikseen minut saa ehkä kuitenkin Peto on irti.

Kysymykseni Melikelle: Parhaat vinkkisi esim. aloittelevalle kisaajalle; miten onnistua keskittymään ja ratsastamaan parhaansa mukaan jännityksestä huolimatta? 


Melike Dursun - Netta

Hei, olen Melike. Kisaratsunani toimii näissä kisoissa Netta.

Edellinen kisahevoseni oli sen verran haastava, joten päätin etsiä toisen hevosen. Monet hyvät hevoset olivat jo varattu joten täytyi löytää hevonen joka oli vapaa muilta kisaajilta, kiva ratsastaa ja jolla voisi kisaa isommissakin kisoissa. Kokeilin muutamia eri hevosia, mutta Netta oli niistä kivoin. Aluksi Netta oli melko voimaton eikä se jaksanut kuin ihan lyhyitä pätkiä kantaa itseään. Huomaan, että hevonen on muuttunut nyt ihan muutamissa kuukausissa ja jaksaa mennä tyylikkäästi jo helppo A:ta. Meille ei ole ratsukkona kertynyt vielä paljoa kisakokemusta näin lyhyessä ajassa, mutta kaikki yhteiset kisamme ovat menneet todella hyvin ja olen päässyt ruusukkeillekin.

Netan vahvuus on sen tasaisuus, se tekee kaiken mitä siltä pyytää. Kuitenkin muutamat vaativammat tehtävät kuten raviväistö ovat sille hankalia. Vaikka Netta on kehittynyt paljon sen heikkouksia on väsähtäminen, etupainoiseksi jääminen ja painuminen liian alas mistä tuomarit ja opettajat aika usein myös huomauttavat. Nämä ovat meidän yhteiset suuremmat kisat joten tavoitteena ei ole voitto. Tämä on myös ensimmäinen seniorivuoteni, joten toiset kilpailijat ovat paljon parempia kuin aikaisempina kertoina poniratsastajana.

Kisat eivät ole kovin kaukana, joten sen suuremmin ei tarvitse valmistella ennen kisoja. Tietenkin treenaus ja henkisesti valmistautuminen on tärkeitä asioita.Tukijoukkonani on varmaankin Poni-Haan porukka jotka kisoihin tulevat, oma perheeni, valmentajani sekä toinen kisakumppanini Maisu joka ratsastaa myös Netalla.

Uskoisin että Netalla kisaaminen ja treenaus jatkuu ESRAnkin jälkeen. Uskon myös että kehittymisen varaa on paljon vielä kisojen jälkeenkin.

Kisajännitykseen paras apu on kuvitella että ratsastaa tunnilla, eikä ajattele kisasuoritusta sen erikoisempana tilanteena. Jokainen tehtävä kannattaa tehdä rauhassa omissa osissaan, eikä saa olla kiire seuraavaan tehtävään. Kun on ratsastanut paljon ratoja, niin jännitys kyllä katoaa.

Kysymykseni Maisulle: Parhaat vinkkisi, miten keskittyä täysillä omaan suoritukseen kisaradalla?


Maisu Björkbom - Netta

Olen Maisu Björkbom ja ratsunani näissä kisoissa toimii Netta, eli Orneta Q, kiltti ja nätti "tädinkuljetin". Yhteistyötämme on rakennettu tämän kevätkauden tunneilla.

Netta on miellyttävä hevonen ratsastaa ja sillä on myös potentiaalia kehittyä vieläkin paljon paremmaksi. Ratsastajalla taas on vuosien kisakokemusta, mutta nyt keväällä on tullut ihan puskista radan unohtamisia! Tavoitteenani on siisti, ehjä ja tasainen suoritus. Kiva kisafiilis koko tiimin kanssa tekee kisapäivästä täydellisen.

Mennessäni radalle tiedän, että ratsunani on Suomen kaunein, ihanin ja paras hevonen, minun mielestäni! Nyt on tilaisuus osoittaa se myös 1-3 henkilölle lähinnä rataa. Itse rata on kiveen kirjoitettu, joten askelmerkit tulee asettaa kohdilleen. Treenit ovat takana, nyt on Grande Finale, estradi on meidän, nauti ja elä hetkessä!

Kysymykseni Sofialle: Ratsastat hienosti kaikkia hevosia, jos saisit Ametistin lisäksi ottaa toisenkin hevosen ESRAn kisoihin, kenet valitsisit?


Sofia Hemming - Lassi

Olen Sofia Hemming, 17-vuotias junnuratsastaja. Kisahevosenani on Las Wegass, eli tutummin Lassi. 

Pienten vastoinkäymisten jälkeen päädyin Lassiin. Hevonen ei ole kauhean tuttu, oikeastaan vain pari kertaa mennyt kyseisellä hevosella, joten kisahistoriaa ei ole ollenkaan.
Heikkoutena olemme molemmat toisillemme vieraita, mutta vahvuutena se, että meillä molemmilla kaikenlaisilta radoilta kokemusta. Lassin vahvuus on tasaisuus ja toisaalta siinä on ratsastettavuudessa samoja piirteitä kuin Ametistissa.

Tavoitteenani on ratsastaa hyvä rata, johon voi itse olla tyytyväinen. Koska ratsu vaihtui lennosta, niin valmistautuminen jää vähäiseksi. Tukijoukkonani toimii Lassin kisahoitaja Tiina, henkisenä tukena hyvä ystäväni Inka ja tietty muutkin tiimiläiset. Treenaus jatkuu kisojenkin jälkeen.

Kysymykseni Titalle: Onko "onnenhemulisi" mukana kisoissa?"


Sofia ja Ametist




Blogitiimi lähettää isot tsempit kouluratsukoille Tuomarinkylään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti