Uusi juttusarja: Viikko tallipoikana, 1. osa

Tyttäreni poniharrastuksen innoittamana aloitin oman hevosharrastukseni Poni-Haassa aikuisten alkeiskurssilla kolmisen vuotta sitten ja siitä lähtien olen käynyt Teeten tunneilla lauantaisin. Lisäksi suoritin perushoitokurssin viime syksynä. Työpaikan vaihdon johdosta minulla on kerrankin useamman kuukauden kesäloma ja tästä heräsi ajatus, että olisiko mahdollisuus tutustua tallin toimintaan ja arkeen lähemmin?
Tavoitteena olisi oppia lisää hevosten hoitamisesta sekä ymmärtää, kuinka tallin arkea pyöritetään.

Kaksi puhelinsoittoa (Virpille ja Kirsille) ja harjoittelupaikka järjestyi Poni-Haasta toukokuun viimeiselle viikolle. Viikon aikana meitä olikin normaalia isompi porukka, koska vakityöntekijöiden (Kirsi, Virpi K, Sofia) lisäksi auttamassa olivat työ- ja tet-harjoittelijat Noora ja Inka sekä allekirjoittanut.

Tässä ajatuksia, tunnelmia ja kokemuksia viikon varrelta.

Prinssi, Ferrari ja Broidi

Aamu

Tallilla jokainen työpäivä alkaa heti aamusta kello 7. Toista se on toimistotöissä, jolloin yleensä vasta heräilen seiskan jälkeen ja konttorille voi mennä liukuman mukaan yhdeksän aikoihin. Onneksi on kesä tulossa ja aamut ovat valoisia, niin tämä helpotti heräämistä. Tosin ensimmäisenä aamuna heräsin jo ennen kellon soittoa – täynnä intoa ja odotusta viikon töistä.

Päivän hienoimpia hetkiä oli heti aamusta, kun avasimme oven ja astuimme tallin käytävälle. Aamunkajossa toistakymmentä päätä kurkki karsinoista ja melkoinen meteli ja hirnahtelu käynnistyy saman tien – ruokaa on tulossa! Voi sitä ponien ja hevosten tohkeisuutta. Hätäisimmät ja huonotapaisimmat yrittivät myös potkia ovia tehostaakseen vaatimuksiaan, mutta Kirsi pisti nämä tapaukset saman tien tiukkaan kuriin. Ei muuta kuin valmiiksi täytetyt heinäkärryt esiin ja ruoan jakoon.
Ahneimmat yrittävät napata kaula pitkällä ensimmäisen suupalallisen jo suoraan kärrystä tai viimeistään kädestä, kun ojensi heiniä kohti karsinaa. Varsinkin monet ponit tuntuivat olevan melko itsepäisiä tapauksia. Hevoset siirtyivät sivuun helpommin ja odottivat nöyremmin, että heinät olivat paikallaan. Jopa Lempi siirtyi rauhallisesti sivulle, odotti ja antoi laittaa heinät omalle paikalle verkkosäkkiin. Normaalisti aina ennen ratsastustuntia Lempi alkaa luimistelemaan ja tuijottaa vihaisesti, kun astuu hänen karsinaansa. Nyt ei ollut yhtenäkään päivänä kiukkua eikä huonotuulisuutta. Saman havaitsin myös Silverin kohdalla, joka on yleensä melko epäluuloisen oloinen, kun menee hänen luokse ennen tuntia.

Tammoja, etualalla Aune

Kun heinät oli jaettu, niin oli aika jakaa aamun kaurat. Jos aamun ensimmäinen reaktio oli melkoinen hirnunta ja pauke, niin kaurakärryjen lähestyessä alkoikin kuulua erikoista hyrinää ja hyminää, jota tehostettiin ojennetuin kauloin. Ruokailujen yhteydessä tulivat tutuiksi hieman mystiset koodit ja ohjeet karsinoiden ovissa (esim 3-2- 3, rip-rip- rip). Näiden perusteella siis annostellaan kullekin ponille ja hevoselle oikeat määrät heinää, kauraa, melassia ja muita vitamiineja. Lisäksi piti ottaa huomioon erikoisruokavaliot ja mahdolliset sairaslomalaiset, jotka eivät tarvinneet ruokaa yhtä paljon.

Lopuksi raavittiin haravalla heinät pois käytäviltä ja jätettiin ponit ja hevoset ruokailemaan. Oli aika pitää aamukahvin mittainen tauko.

Petri P.

Ruunia