keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Annen koulukurssilla, päivä 2.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

2. Päivä

Ratsastin tiistaina (kuten maanantainakin) hoitohevosellani Nalanilla. Edellisenä päivänä olin mennyt ilman satulaa, mutta tällä kertaa sain laittaa satulan, sillä Nalanin etukainaloiden patit olivat parantuneet hyvin. Odotukseni tästä tunnista olivat korkealla, koska Nalan oli edellisenä päivänä todella kiva ja alusta asti tuli hyviä pätkiä.

Illalla alkanut sade voimistui voimistumistaan. Kun hetki ennen tuntimme alkua ulkona satoi kaatamalla, tyydyimme ratsastamaan maneesissa. Maneesi oli jaettu kahtia toisen hevostunnin kanssa, mikä teki tilasta ahtaan. Suomen kesäsäälle kun ei oikein voi mitään, oli tähän tyydyttävä.

Pitkillä ohjilla kävelyn jälkeen lyhensimme ohjia ns. puolipitkiksi, ja ratsastimme hevosia rennosti ja pyöreästi eteen-alas. Tämä onnistui Nalanin kanssa ihan hyvin! Se kulkee yleensä jännittyneenä pää kohti kattoa, mutta sain sen houkuteltua kohti tuntumaa rennoksi. Paketti kuitenkin levähti heti, kun siirryimme raviin.

Ravissa Nalan olisi sille tyypillisesti kaahottanut ja kipittänyt eteenpäin. Teimme ravissa jokaisen sivun keskelle muutaman hitaamman ja lyhyemmän askeleen. Tällä tehtävällä sai kaahotusta vähän pois, mutta jännittyneenä Nalan silti kulki. Anne neuvoi käyttämään pohkeita aina kun Nalanin pää alkoi nousta ylös. Pohkeita käyttämällä hevosta saa ratsastettua paremmin kohti ohjaa ja tuntumaa. Tässä minun olisi kuitenkin pitänyt olla itse paljon nopeampi apujeni kanssa.

Laukkaa otimme molempiin suuntiin uralla kulman pyöristäen, joten puolikkaassa maneesissa kuvio oli ympyrän tai soikion tapainen. Ensin laukkasimme oikealle, mikä on Nalanille vaikeampi suunta. Laukassakin Nalan olisi halunnut kaahottaa, ja huomasinkin monesti olevamme ihan edellä menneen Roin hännässä kiinni. Siirsin hetkeksi raviin, sillä tiedän, ettei Nala kovin hyvin osaa lyhentää laukka-askelta, ja sitä pyytäessä se rikkoo helposti itse raville. Suunnanvaihdoksen jälkeen teimme hetken töitä käynnissä, samaa tehtävää millä maanantaina aloitimme, eli askeleen lyhennystä. Tästä lyhyestä käynnistä nostimme suoraan vasemman laukan. Vasen laukka on Nalanille helpompi, joten pystyin keskittymään vähän myös omaan istuntaani. Sitä Anne kommentoikin, istuin liian etukenossa jalkoja jännittäen.

Laukkojen jälkeen annoimme hevosten kävellä pitkin ohjin. Ennen loppuraveja työskentelimme vielä käynnissä. Kokosimme käyntiä, ja teimme käännöksiä takaosan ympäri. Nalanin kanssa ongelmaksi tuli se, että hevonen olisi liikkunut myös takaosallaan sivulle. Takaosakäännösten jälkeen jatkoimme hetken harjoitusravissa, mikä meni itseltäni ihan plörinäksi. Harjoitusravissa Nalania on vaikea saada rennoksi, jos se heti aluksi on jännittynyt. Loppuraveissa keventäen se kuitenkin rentoutui hyvin.

En ollut itseeni ja Nalaniin yhtä tyytyväinen kun maanantaina, mutta sanoinkin Annelle hevosen olevan parempi ilman satulaa. Itsellä oli fiilis, että pohkeet sai paremmin käyttöön ja lähemmäs hevosta ilman satulaa. Katsotaan menenkö loppuviikon satulalla vai ilman.


- Hanski



Nalanin mielipide tunnista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti