Annen koulukurssilla, päivä 1.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

1. Päivä

Tuntilistaa katsoessani tunnistin hyviä ratsastajia nimeltä ja totesin että nyt ratsastettaisiin tasokkaassa seurassa. Onneksi listassa luki myös, että ratsunani olisi kaverien kesken "Turva-Pete", joten ratsuuni voisin ainakin luottaa. Pieniä perhosia lepatteli vatsassani, sillä tämä oli myös ensimmäinen kertani Annen opetuksessa.

Ulkona oli kiva sää, mutta Peteä ötökät inhottivat. Onneksi tunnilla Pete malttoi silti keskittyä suurimmaksi osin.
Tunnin aluksi Anne kertoi, että kurssin tavoitteena oli ratsastaa hevosia kootumpana kohti kurssin loppua, helpon A:n asioita. Itsehän olen ehkä B-tason ratsastaja, jolla on juuri puolen vuoden ratsastustauko takana. Ei se menoa haittaa, päätin tehdä parhaani ja ylittää itseni vaikken olisikaan yhtä taitava kuin muut.

Aloitimme tunnin ratsastamalla lyhyttä käyntiä niin, että hevonen odottaisi. Pete lyhensi hienosti askelta, mutta välillä piti tietenkin potkia muutama ötökkä hittoon häiritsemästä. Tavoitteena oli mennä käyntiä, josta voisi myös nostaa halutessaan laukan. Käynnin jälkeen lähdimme raviin niin, ettei hevonen silti pidentäisi askelta.

Teimme tunnilla ihan perus asioita, laukkasimme ympyrällä ja teimme loivaa kiemurauraa. Hommia silti riitti. Oma perussyntini on jalan seikkaileminen jalustimessa, siihen sain hyvän ohjeen rentouttaa pakaroita. Jalka pysyi ajoittain paremmin alhaalla ja olinkin innoissani tästä uudesta ahaa-elämyksestä.

Niina ja Pete vuonna 2010 :)

 Teimme myös käyntivoltteja pitkillä sivuilla ja pienensimme niitä niin, että etuosa teki suurempaa ympyrää kuin takaosa. Itselläni oli hahmottamisvaikeuksia ja salaa vakoilinkin miten taitavammat tehtävän tekivät.  Pete meinasi mielummin väistää pohjetta, mutta Annen ohjeilla saimme pieniä onnistumisia.

Pete oli aika kiva ratsastaa, vaikka olikin kuulemma mennyt edellisen viikon ponitunteja. Itse ratsastin Peten liian hätäiseksi, lopputuntia kohti parani huomattavasti kun tajusin ettei tarvitse niin lujaa posottaa. On pakko vielä todeta, että on ihanaa kun tallillamme on monta erilaista opettajaa! Jokaiselta voi napata parhaat neuvot omaan ratsastukseensa.

Niina