Poni-Haassa pidettiin ratsastuspilateksen alkeiskurssi kahtena viikonloppuna, joista edellisellä olin katselemassa, ja itse mukana toisella. Kuunteluoppilaanakin sai ajatuksen päästä kiinni, mutta se avautui kunnolla vasta, kun pääsin tosi toimiin.
Teoriaosuuden aluksi jokainen esitteli lyhyesti itsensä, ratsastuskokemuksensa ja sen, mitä toivoi kurssilta. Monella oli samansuuntaisia ajatuksia: että kommunikaatio hevosen kanssa paranisi, oma tasapaino paranisi, apujen käyttö selkiytyisi ja kehon ongelmakohtiin saisi korjausta. Oma ykköstavoitteeni on tasapainon löytäminen, toiseksi apujen saaminen nopeammiksi, tehokkaammiksi ja pienemmiksi.
Suurin osa kurssilaisista oli kokeneita ja pitkään ratsastaneita aikuisia. Monella oli jo vakiintuneita virheitä istunnassaan ja osalla myös fyysisiä vaivoja.
Perusidea pilateksessa on keskivartalon tuki, joka vapauttaa lihakset toimimaan luonnollisesti ja tehokkaasti. Oikea hengitys on oleellista, liikkeet tehdään täsmällisesti sisään- ja uloshengityksen aikana.
Perusasento on seuraavanlainen: seistessä jalat asetetaan vierekkäin suoraan eteenpäin istuinluiden leveydelle. Painon tulee jakautua kolmeen tukipisteeseen, kantapäälle, päkiälle ja jalkapöydän ulkosyrjälle, polvet ovat keskellä rentoina. Lantio on rintakehän alla, lannerangan notko suoristettuna. Lonkan ulkokiertäjien avulla jalat rauhoitetaan paikalleen. Ensin hengitetään syvään sisään. Uloshengityksen aikana vatsa vedetään sisään, alavatsan lihakset tiukaksi ja ”napa selkärankaan”. Kylkikaaret liu´utetaan alas, rintakehä hieman eteenpäin ja alas. Tarkoituksena on saada vatsalihasten kautta lihaskalvoja pitkin tuki raajoihin.
Liikkeiden tulisi tapahtua liukuen ja hengityksen rytmissä. Aluksi hitaasti, tarkasti ja keskittyneesti, niin että muistijälki oikeasta asennosta jää lihasmuistiin.
Teoriasta siirryttiin ryhmissä joko ratsastamaan tai mattotunnille. Loput katselivat maneesissa ratsastajia, joita oli ohjauksessa aina kaksi kerrallaan.
Olin käynyt pilateksessa joitakin vuosia sitten, mutta opit olivat unohtuneet ja lihakset laiskistuneet. Liikkeet olivat myös hieman erilaisia, kuin mitä olin tehnyt aikaisemmin. Vetäjä oli erittäin hyvä, ja liikkeet tehokkaan tuntuisia. Tunnin rääkki meni yllättävän nopeasti. Seuraavana päivänä kyllä oli erinäisiä tuntemuksia selässä, jaloissa ja varsinkin vatsassa…
Pilateksen yksi hienoista ominaisuuksista on, että liikkeitä voi pilkkoa osasiin kunnon mukaan, ja tehdä sen verran mihin kykenee. Kun voima ja kunto kasvaa, voi lisätä liikkeiden laajuutta. Ainakin tällaiselle hitaalle tyypille menetelmä sopii hyvin, pitkät venyttävät liikkeet tuntuivat mukavilta tehdä, paitsi joissakin liikkeissä, kun lihaskuntoni asetti omat rajoituksensa. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että mikään liike tuottaisi kipua.
Oma ratsastustuntini oli viimeisenä, kello 19.30. Olin toivonut ratsukseni Nallea, koska sillä on isot liikkeet, ja halusin nimenomaan opetella pysymään hallitusti liikkeen mukana. Aluksi ratsastimme isolla keskiympyrällä käyntiä, harjoitusravia ja kevyttä ravia, Airan tarkkaillessa sitä, miten istuimme normaalisti. Emme vielä yrittäneetkään istua opetetun mukaan, vaan omalla tyylillämme.
Sitten menimme peilin viereen ja Aira kävi kummankin kanssa läpi uuden asennon ja korjasi sen kuntoon. Tässäkin ammattitaitoinen ohjaus on tärkeää. Jos olisin itse yrittänyt muuttaa asentoa vaikkapa kirjan avulla tai pelkästään ohjeita kuuntelemalla, olisin jäänyt varmasti väärään asentoon. Kun Aira paineli ja siirteli kehon osia oikeisiin suuntiin, lopputulos tuntui niin oudolta, että oli vaikea uskoa, että on oikeassa asennossa. Peilistä katsomalla saattoi kuitenkin todeta, että vaikka itsestä tuntui kuin olisi apina oksalla, selkä oli suorassa.
Lähdimme käyntiin ja tunnustelimme uutta asentoa, Airan muistutellessa vähän väliä: hengitys sisään – uloshengityksellä vatsa sisään – lantio alle – liu´uta kylkikaaret alas – lonkat ulkokiertoon… Muistuttelua todella tarvittiin koko ajan, sillä uusi asento oli vaikea pitää yllä ja vanha “ryhti” puski esiin yhä uudestaan. Harjoittelimme myös pysähdyksiä tiukentamalla vatsalihaksia.
Sitten menimme harjoitusravia Airan korjaillessa edelleen asentovirheitä ja kannustaessa, kun sujui hyvin. Huomasin suuren eron, kun vaihdoimme välillä vanhaan asentoon ja sitten taas uuteen: omassa vanhassa istunnassani pompin holtittomasti joka suuntaan, raajat heiluivat ja nousivat ylös. Tuettuna vatsalihaksilla ja lonkan ulkokiertäjillä pääsin mukaan liikkeeseen ja vaikka liike suuntautui edelleen ylös-alas, se oli hallittua eikä tuntunut niin vaikealta istua. Tietenkin aina välillä pakka hajosi, ja osat lähtivät eri suuntiin, mutta sitten otettiin uudelleen alusta: hengitys-vatsa-kylkikaaret-ulkokiertäjät. Lihaskuntoa tämä vaatii aivan toisella tavalla, mutta selkänikamat kiittävät. Aikaisemmin iskut otti vastaan selkäranka, nyt lihakset.
Myös hevosessa tuntui muutos, se tuli kevyeksi kädelle ja kulki ryhdikkäämmin. Sain myös sen kuuluisan “kuin yhtä hevosen kanssa” –tunteen, muutamaksi hetkeksi vain, mutta kuitenkin niin monta kertaa, että kokemus oli melkein valaistunut.
Seuraavaksi harjoittelimme kevennystä. Kun aiemmin olin istahtanut pyrstölleni melkolailla taaksepäin, jouduinkin opettelemaan uuden tavan kääntää lantio alle ja häntäluu eteenpäin. Näin ratsastaja ei jarruta hevosta töksähtämällä liikettä vastaan.
Harjoittelimme myös ravin hidastamista vatsalihaksia tiukentamalla. Se osoittautui taas vaikeaksi minulle, ja vanhasta muistista aloin kiskomaan ohjasta. Tässä vaiheessa alkoivat vatsalihaksetkin olla jo hapoilla.
Lopuksi laukattiin vielä, tai siis minä yritin saada Nallea laukkaamaan huonohkolla menestyksellä. Onneksi katsomossa ei enää ollut kuin yksi kurssilainen ;) En saanut koottua “tukipakettia”, avut eivät menneet läpi, hermostuin, väsyin ja halusin antaa periksi. Siihen Aira ei kuitenkaan suostunut ja yritin yhä uudelleen. En muistanutkaan miten vaikea Nallen laukka on istua. Aina muutaman laukka-askeleen jälkeen Nalle tiputti raviin. Taisinpa unohtaa myös hengittämisen.
Yksi hyvä laukannosto onnistui toiseen suuntaan, joka oli ehkä minulle, Nallelle tai molemmille helpompi. Laukkaistuntaa en siis ehtinyt harjoitella kunnolla.
Mutta ei se mitään, tätä ei opita päivässä, harjoiteltavaa riittää loppuelämäksi. Uutta kurssia odotellessa yritän muistaa opittuja asioita ja tehdä harjoituksia. Monen hyvän istuntakurssin käytyäni tämä oli kuitenkin ensimmäinen, jonka avulla oikeasti tunsin millä lihaksilla pitää ratsastaa.
Kotitehtäväksi sain paljon vatsalihastreeniä. Kaikki ratsastukset videoitiin, joten on myös mahdollisuus käydä vielä läpi tunnin anti ikään kuin ulkopuolisen silmin. Jos vastaavia tilaisuksia tulee uudelleen, suosittelen tätä lämpimästi ihan kaikille!
-Johanna Hellman
Puurojuhlaa vietettiin maneesissa 17.12 tuntien jälkeen. Puurojuhlassa oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa muutama ohjelmanumero, kun Meliken ja Pinjan kerholaiset esittivät keppihevos-katrillin. Lisäksi Juulin ja Lindan kerho esittivät ponien jouluisen muotinäytöksen, minkä voitti ylivoimaisesti Kerppu.
