Joulukalenteri: 18. luukku

Poni-Haan vanhat hevoset: Freddy

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Freddy Teddy -nimisestä isosta ruunasta, joka lähti Poni-Haasta eläkkeen viettoon kesällä 2006 hoitajalleen Riialle.

Tässä kun alkaa olla kohta 10 vuotta siitä kun Freddyn kanssa yhdessä lähdettiin Peehoosta niin ajattelin kirjoitella kuulumisia että miten nämä vuodet ovat menneet. Ja koska Niina pyysi (ja pyysi ja pyysi:D)

Kylläpä on painavat kaviot!

Vuonna 2006 Freddyn tuntihevosura lähestyi loppuaan ja mun piti miettiä että miten päätän jatkaa harrastusta. Olin hoitanut äijää silloin kuutisen vuotta ja muutenkin oma ratsastuskoulu-urani oli pitkä. Päätin sitten ottaa askeleen eteenpäin (jota en ikinä olisi uskaltanut ottaa jos olisin omannut samat tiedot kun nyt!) kun armaani tuli myyntiin. Nimi paperiin ja hevonen lomansa jälkeen kopissa uutta tallia kohti. Olin saanut sille paikan eräältä pikkutallilta joka siinä keskikesän valossa vaikutti mukavalta ja talliporukka kivalta. No, osittain oikein.
Talven tullen tuli myös ensimmäinen oppituntini hevosen omistamisessa: kaikki tallit eivät ole sitä miltä näyttää. Tuli ongelmia hoidon suhteen ja tallinpitäjä paljastui hyvin äkkipikaiseksi. Paikka oli Korkin talli jota ei nykyisin enää taida olla. Freddy parka pääsi laihtumaan liikaa syystä että mulle valehdeltiin päin naamaa että juu juu, saa se oikean määrän ruokaa. Sen kun tajusin niin etsin salamana toisen tallipaikan. Näin päädyimme keväällä Sakun tallille tai kuten minä sanoisin, ojasta allikkoon. Meni taas tallipaikka vaihtoon. Oppitunti numero 2. Hienot puitteet ei takaa mitään. Kolmatta kertaa mua ei huijata. Saatiin tallipaikka Järvenpään ratsastusseuran tallilta, joka tuntui ja tuntuu vieläkin kotoisalta vaihtoehdolta meille kun ollaan ratsastuskouluympäristöön totuttu. Mukava talli, hyvä porukka, luotettava hoito... (paitsi parin ekan kuukauden jälkeen toinen tallimestari katos kun pieru saharaan. Kävi ilmi että hän oli jonkun saksalaisen Bandidos-pomon exä joka oli maanpaossa :D). Nyt kun oltiin kunnon tallilla niin ei meillä ollu hätäpäiviä. Freddy viihtyi vaikka se oli vähän dementiapotilas kun aika monta vuotta musta tuntui että se kuvittelee olevansa vielä Poni-Haassa, koska se oli aina niin hämmentynyt kun lähdettiin karsinasta.

Se on kova puhisemaan. Luonne on kyllä ihan samana pysynyt. Jos lapset tulee silittelemään niin sankarimme vaan huokaisee ja kääntää pään pois, eli se homma mistä herra on eläköitynyt on ihmisten viihdyttäminen koska hän on nyt vakavasti otettava yksäri! Mähän ostin Freddyn ihan ilman ostotarkastusta tai mitään, mutta siihen oli syynä se että pitkään oli tunnettu ja niin harvoin se oli saikuttanut niin ei siinä kummempaa todennäköisesti ole. Kinnerpateista tiesin ja siitä että sen takapää on aika vammanen kengittää. Luonnollisesti tämä johti siihen että kengittäjää oli vaikea saada paikalle. Ratkaisin pulman opettelemalla itse kengittämään kun tottakai tuttu venkura on helpompi kun vieras. JRS-tallilla ollaan viihdytty nyt melkein 8 vuotta. Pari kesää on vietetty Storgårdissa laitumella koska Järssin laitumet on olleet pois käytöstä ja herra tarvii laidunlomansa. Näin vanhoilla päivilläänkään sitä ei ole haitannut tollanen nopea muutto, vaan se on jopa ollut ihan innoissaan. Voisin muuten sanoa että kyllä se mua seuraa vaikka heikoille jäille mutta tosiasiassa jos siitä olisi kyse, niin se sanoisi mulle että tyhmä akka, tonne en mene. Niinkuin se tekee myöskin nähdessään vesiletkun/kastelukannun/banaanilaatikon/glitteriä/sulan kohdan lumisessa maassa tai lumisen kohdan sulassa maassa nähdessään. No, jokaisella on omat juttunsa.

Freddy on yleensä tarhaillut kaverin kanssa vaikka se onkin vähän syrjäänvetäytyvä. Karsinoissa on joutunut olemaan väliseinät koska se ei tykkää kun muut katsoo kun se syö tai juo tai on. Nyt parina viime vuotena siitä on tullut leppoisampi muille hevosille vaikka ruokakuppi saa kyllä kyytiä vieläkin jos joku on hänen käytäväosuudellaan. Sillä on myös vaimo. Myös jo iäkkäämpi tamma joka on ollut sen karsinanaapuri kaikki nämä järssivuodet. Siinä ne kiukuttelee toisilleen kuin mikä tahansa vanha pariskunta. Jo heti ensi hetkistä ajattelin että Freddy on ensimmäiseksi hevoseksi painonsa arvoinen kultaa. Ostajalle, ei onneksi myyjälle.
 Ja olen vieläkin samaa mieltä. Se on ollut terästä. Selvinnyt kahdesta ihme tallista ilman vatsahaavaa toisin kuin monet muut, vaan kaks kertaa ollaan käyty klinikalla, hakemassa kortisonia kinnerpatteihin ja nyt viimeisen vuoden aikana on ollut ongelmia hampaiden kanssa mutta se saatiin korjattua parilla raspauksella joten nyt nyt heinä rouskuu taas niinkuin ennenkin. Viime klinikkareissulla about 4 vuotta sitten tehtiin taivutukset ja kaikki nivelet 0/5 tai 1/5 eli ehkä se tolpillaan pysyy vielä tovin.

Eka päivä laitsaa kesä 2015

Kesällä meillä olis sitten merkkipäivä, kymmenen vuotta ollaan sit pidetty yhtä, ja jos sinne asti päästään, niin Freddy on ollut mulla jopa pidempään mitä se oli Peehoossa! Kymmeneen vuoteen on mahtunut kyllä kaikkea, on koettu Tuusulan loppumattomat maastot, käyty koulu- ja estevalmennukset, kuntouduttu, harrastettu ja otettu loman kannalta. Tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä, virkeämielinen joskin mukavuudenhaluinen 26-vuotias on ratsastettavuudeltaan parempi kuin kymmenen vuotta sitten, ja tässä vähän aikaa sitten se jopa hörisi mulle ekan kerran kun menin hakemaan sitä tarhasta! Vähän hitaasti lämpeevä kaveri mut semmonen se on, mun Freddy.

Terkkuja Poni-Hakaan ja hyvää joulua, toivottaa Riia ja Freddy