torstai 30. heinäkuuta 2015

Ratsastuskouluoppilaiden mestaruudet 2015: Esteratsukoiden esittely



Lahden Ratsastajat järjestää Ratsastukouluoppilaiden mestaruuskilpailut 31.7. - 2.8.2015.
Tuttuun tapaan esittelemme blogissa Poni-Haan joukkueen. Tällä kertaa kahdessa osassa. Tässä siis kisoihin lähtevät esteratsukot!

Inka Laine - Macy


Inka ja Macy estekisoissa maaliskuussa.

Olen Inka Laine, 17-vuotias junioriratsastaja. Lähden kisaaman esteitä Macy-hevosella.
Macy on kisoissa ollut järkevä, eikä esteillä kyttäile mitään turhia sekä se osaa itse katsoa esteiden välejä, joten kaikki ei jää ainoastaan ratsastajan vastuulle. Macy saattaa välillä olla hieman menevä, mutta esteistä tulee kivasti takaisin. Macy tykkää hyppäämisestä, joten sen kanssa on mukava työskennellä. Macy on käytökseltään aika tammamainen ja se kiukkuaa enemmän tai vähemmän, riippuen päivästä. Luulisin, että ihan viisaasti se osaa kisapaikalla silti käyttäytyä.
 En kauhesti Macyllä ole mennyt, vain pari kertaa kun se tuli Poni-Hakaan. Tunneilla olen sillä mennyt satunnaisesti ennen tätä kevätkautta, kunnes valmennuksessa aloin hypätä sillä yhteistyön sujuessa hyvin. Yhdet koulukisat sekä estekisat olen mennyt tällä kaudella Macyllä ja molempiin tuloksiin olen tyytyväinen.

Tuntseihin olen valmistautunut tietysti treenaamalla tunneilla ja nyt käynnissä olevissa valmennuksissa. Olen myös miettinyt omia ongelmiani, mihin täytyy keskittyä kisoissa sekä treenissä.

Huoltotiimiini kuuluu Macyn hoitaja Jenni, joka hoitaa minulle hevosen sunnuntaina, jotta saisin keskittyä mahdollisimman paljon kisasuoritukseen.
Kilpailuiden jälkeen luultavasti katsotaan, kellä aloitetaan syksyn kisakausi. Mieluusti jatkaisin estepuolta Macyn kanssa, mutta Macy on suosittu esteillä, joten saa nähdä kuinka moni sitä toivoo kisoihin. Kilpailuiden jälkeen myös keskityn kehittämään itseäni paremmaksi ratsastajaksi. Jännitysaste ei vielä ole kovin suuri, ehkä asteikolla neljästä kymmeneen, kuusi.


Christel Björkbom - Macy


Christel ja Macy samoissa estekisoissa.
Olen Christel Björkbom, kohta 19v. ja ratsastanut pienestä saakka. Kisaamisen aloitin vasta kunnolla viime vuonna. Olen lähdössä Macyn (Amazing Moon) kanssa estekisoihin Takkulaan ensimmäistä kertaa. Kilpailen sennujen 90cm luokassa.

Macyllä on enemmän kokemusta kisoista kuin itselläni, joten se varmasti käyttäytyy aikalailla samalla tavalla kotona kuin kisoissakin. Toivon, että Macy käyttäytyisi paremmin kisoissa kuntoonlaittaessa sillä kotona se on varsinainen tamma.
Päädyin Macyyn viime vuonna Suskin esteviikonloppuna, kun sain ratsastaa ekaa kertaa Macyllä. Vaikka se voi hölmöltä kuulostaakin, niin se oli rakkautta ensisilmäyksellä, vaikka Macy tuntuikin aluksi haastavalta ratsastaa.
Minulle sanotaan aika usein että Macyn luonne sopii minulle, sillä olen itsekin sähläävä kuumakalle, sekä vedän herneet nenään pienestäkin asiasta ja tuskin maltan ikinä odottaa vuoroani. Olemme Macyn kanssa elementissämme esteillä, kun taas koulutunnilla kumpikaan meistä ei oikein saa mitään aikaiseksi

Olen Macyn kanssa keväällä pyrkinyt kisaamaan jokaisissa estekisoissa Poni-Haassa. Viimeisissä kisoissa olemme osallistuneet pelkästään korkeisiin luokkiin ja saatu myös voitto kotiin! Kevään estemestaruuksissa saimme toisen sijan. Tavoitteenamme on aina voitto, mutta sitä tärkeämpää on aina puhdas rata, mikä on tähän asti onnistunut joka kerta.
En ole ennen ollut tallin ulkopuolella kisaamassa. En ota siitä sen kummempaa stressiä, sillä luotan Macyyn ja tiedän että se osaa. Olen aika paha jännittäjä jokaikisessä kisassa, joten toivon että en tartuta sitä hevoseen.
Olemme treenanneet nyt aika paljon, enkä epäile hetkeäkään että Macy olisi repsahtanut lomalla, vaan enemmänkin omasta puolesta tuntuu etten osaa edes pitää ohjia oikeiden sormien välissä kesäloman jälkeen.

Minulla ei ole mitään rutiinia ennen kisoja, mutta olen aina ennen kisoja nukkunut vähemmän kuin normaalisti jännityksen takia. Jollakin oudolla tavalla se on kuitenkin vaikuttanut positiivisesti suoritukseeni, sillä jos olen ollut liian skarppina niin olen alkanut säätämään kaikenlaista selässä radan aikana. Salainen aseeni on luotto Macyyn!

Riippumatta siitä miten kisoissa menee, niin tulen olemaan todella ylpeä ratsustani ja omasta saavutuksestani sekä muista Poni-Haan tiimiläisistä. Syksyllä jatkan sitten niin pitkään Macyn kanssa kun vaan on mahdollista, ja aiomme ottaa yhdessä kaikki mahdolliset haasteet vastaan jotka eteemme heitetään.

Jonna Vakkuri - Iines


Jonna ja Iines maaliskuun estekisoissa.
Olen Jonna Vakkuri ja ikää minulta löytyy 15 vuotta. Poni, jolla kilpailen tuntiratsastajien mestaruuksissa on 7 vuotias eestinhevostamma Agnes, tutummin Iines.
Iineksen vahvuuksia ovat sen varmuus esteillä ja sen luotettavuus niin kotona kuin kisapaikoillakin. Meille on kertynyt yhteistä historiaa n. 5 kuukautta eli koko se aika, jonka Iines on Poni-Haassa asunut.

Poni-haan omissa seurakilpailuissa olemme olleet kuusi kertaa sekä kävimme kesäkuussa kilpailemassa Kumpumäen tilan estekilpailuissa. Kilpailen Iineksellä niin koulua kuin esteitä. Parhaimpia sijoituksiamme ovat Poni-Haan ratsastajien ponien estemestaruus hopea sekä Kumpumäen tilan seurakisoissa 80cm luokan toinen sija.
Näihin kisoihin olen valmistautunut treenaamalla ahkerasti ja varmistamalla, että kaikki tarvittava löytyy. Varsinaisesti mitään onnea tuovaa tavaraa minulla ei ole paitsi onnenraippa, mutta sitä en aio käyttää Takkulassa.

Huoltotiimiini kuuluu parhaat kaverini Annina ja Tiina, jotka pitävät minut ja ponin kasassa koko viikonlopun ajan. Kuukausi sitten jännitin kisoja paljon, mutta nyt en oikeastaan ollenkaan.

Sara Pohjanne - Lassi

Sara ja Lassi Suskin esteviikonlopulla alkukesästä.



-->

Olen Sara Pohjanne, 15 vuotta.
Ratsastuksen aloitin 8-vuotiaana. Alkeiskurssilla Pon-Haassa opettajani oli ihana Synnöve "Synskä" Hagman. Poni-Haan lisäksi ratsastan myös Porvoossa. Esteratsastuksen saloihin minut johdatti kokenut "rusettihai" Lilli (Limiti DK), jolta sain hyvät perusopit Lasse ja Anneli Paakkolan opetuksessa. Lilli siirtyi laukkaamaan vihreämmille laitumille viime toukokuussa. Kokenut hevonen ehti opettaa minua useamman vuoden ajan. Poni-Haassa en toimi hoitajana, mutta TETeissä olin ensin Ranskan Beauvaisissa hoitamassa kenttäratsuja ja sitten Saksan Oberbiegelhofissa hoitamassa kouluhevosia.

Tällä hetkellä minua opettaa Ponihaassa normitunnilla Teete Laurila ja valmennustiimin tunneilla Anne Nuutinen ja Pirita Lång. Lisäksi käyn Kylmäkiven tallilla Porvoossa Sanna Andersonin koulutunneilla.

Tammikuussa Anne ehdotti minulle valmennustiimin tunneille ratsuksi Lassia (Las Wegass), jolla lähden nyt Takkulan kisoihin. Olin muutamia kertoja aiemmin mennyt Lassilla, mutta kun sain sen ensimmäisen kerran alleni valmennuksissa ajattelin, että tämä hevonen ei sovi minulle. Ensimmäiset tunnit olivat kamalia, mutta sitten yhteistyömme alkoi sujua ja nyt meitä voi jo kutsua Lassin kanssa tiimiksi. Olemme pärjänneet seuran kisoissakin. Lassi on tottunut kisaaja, joten kisapaikalla ei pahempia hölmöilyjä luultavasti ole odotettavissa. Lassin hoitaja Tiina Raitio tulee mukaan, joten taustatyö on kunnossa siltäkin osin. Lisäksi Titta ja Nekku kisaavat Takkulassa koulukisan Lassilla, joten Lassin huolto on kunnossa.

Olen valmistautunut Takkulan kisoihin käymällä valmennustiimin tunneilla. Minkäänlaista onnea tuovaa tavaraa tai maskottia minulla ei ole. Pyrin menemään tilanteeseen hyvin valmistautuneena itse suoritukseen keskittyneenä. Huoltotiimiini kuuluu lähes aina isäni ja äitini, jotka istuvat kisakatsomossa. Kilpailuiden jälkeen ratsastukset jatkuvat normaalisti.


Titta Saari - Simo 


Titta ja Simo estekisoissa maaliskuussa.

Olen Titta Saari, 23-vuotias Poni-Haan hoitajavastaava ja Poni-Haan Ratsastajien varapuheenjohtaja ja kisavastaava. Takkulassa kilpailen molemmissa lajeissa ja esteillä minulla on ratsuna 11-vuotias Saksassa syntynyt puoliveriruuna Sier Salut eli Simo tai Simppa, kuten sitä itse kutsun. Kotona Simo on sosiaalinen ja mukavuudenhaluinen, mutta kilpailuissa ja tapahtumissa se alkaa usein vähän jännittää. Simppa on nuorena kilpaillut enemmän, mutta saa nähdä miten se käyttäytyy monen vuoden tauon jälkeen. Esteet on ehdottomasti Simon juttu, ja jos se vain malttaa kuunnella minua ja nostaa jalkansa, se on todella hyvä.

Simon kanssa meillä on pitkä historia, sillä olen hoitanut sitä siitä asti, kun ruuna muutti 2011 Poni-Hakaan. Simppa on ollut myös hoidossani kahtena kesänä, kun sitä ei voitu alkuvuosina viedä muiden kanssa laitumelle. Niiltä ajoilta on myös peruja vahva suhteemme ja keskinäinen luottamus, joiden varaan lasken aika paljon kisoissakin. Vaihtoehtoisista estehevosista Simppa oli kaikkein luontevin valinta. Tunnemme toisemme niin hyvin, etten ole kovin huolissani, vaikka näitä kisoja varten ei olekaan kovin paljoa ehditty treenata. Vuosien varrella olemme hypänneet kymmeniä luokkia Poni-Haassa ja yhteisiä kilometrejä on takana paljon.

Viime vuonna hyppäsin Lassilla, jonka kanssa sijoituimme seniorien estefinaalissa jaetuksi 7. 75 lähtijän joukosta. Silloin mukana oli hirveästi tuuria ensimmäisellä esteellä, kun kannattimilta ilmaan pompannut puomi ei pudonnutkaan. Tänä vuonna aion ratsastaa vielä huolellisemmin, jotta annan hevoselle mahdollisuuden tehdä parhaansa. Simoa joudun luultavasti myös tukemaan enemmän kuin Lassia, jotta se pystyy keskittymään täysillä esteisiin. Tavoitteena on ratsastaa siisti ja puhdas rata, johon voin olla tyytyväinen. Ennen kaikkea lähden radalle pitämään hauskaa, koska kisoihin lähteminen Simpan kanssa saa yhden toiveen toteutumaan.

Viimeiset viikot on treenattu, ahkerasti tai vähemmän ahkerasti. Simpan kanssa pääasia on ollut pitää hevonen pirteänä ja tyytyväisenä. Muutama koulutunti, joilla on haettu hevosta avuille, vähän hyppyjä, jotta molemmilla on hyvä fiilis lähteä kisaradalle ja maastoilua Simpan pitämiseksi iloisena.

Huoltotiimiini kuuluu luottohoitajani Aura, joka pääsee kokeilemaan uuden hevosen hoitamista. Aura pitää viikonlopun aikana huolta sekä Lassista että Simosta. Lisäksi Netta on luvannut käydä lahjomassa Simon ennen h-hetkeä. Yhteisen kilpauramme alussa Netta hoiti usein minulle Simon kisoissa ja lahjoi sen aina ennen rataa, jostain syystä Simppa hyppäsi silloin aina puhtaasti. Toivottavasti sama taika toimii edelleen!

Juuri nyt kisastressiä on enemmän kuin jännitystä, mutta ehdin varmasti vielä jännittää ihan tarpeeksi. Kaikkein eniten sitä, miten Simppa suhtautuu kisapaikkaan ja sen hälinään. Viikonloppuna voi olla luvassa monta rentouttavaa halihetkeä, olivat ne sitten hevosta tai ratsastajaa varten.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti