perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kun unelmat käyvät toteen - Amin ja Jonnan tarina

Kun aloitin hoitamaan Amia melkein kahdeksan vuotta sitten, ei mielessä käynytkään hevosen osto.  Niin vain vuodet vierivät ja minäkin kasvoin. Noin pari vuotta sitten tajusin, että Ami ei ole vain hoitoponi vaan  elämäni hevonen ja haluan tarjota sille eläkekodin.

Lopulta, vihdoin ja viimein 14.6. Ami siirtyi omistukseeni.  Poni pääsi pienelle ihanalle tallille, jossa on mukava talliporukka ja kivoja heppakavereita.  Ponihaan vanhat asukit ottivat Amin ilolla vastaan. Ville, Masa ja Hali olivat ihmeissään nähdessään vanhaa kaveria. Erityisesti Ville oli aivan innoissaan tutusta ponista.


Ei ole montaa ihmistä, joka jaksaisi katsoa sellaista säheltävää ponia.  Silti siinä on jotain mikä tekee siitä niin rakkaan.  On ihana nähdä kuinka se on saanut uusia kavereita ja pikkuhiljaa tottuu uuteen paikkaan. 

Amille ehkä suurin muutos on ollut se, että heppakaverit eivät ole kokoaikaa läsnä. Se joutuu olemaan tallissa sen aikaa yksin kun harjaan sen ennen/jälkeen ratsastuksen, loimittamaan ja kylmäämään jalan.
Nykyisin Amilla on ötökkäloimi ja huppu, jotta silläkin on mukavampaa olla laitumella. Eivät enää hyttyset kiusaa samalla tavalla kuin ennen ja ponin mahakin on parantunut paljon.

Vaikka hevosenomistaminen tuo mukanaan suuren vastuun ja stressiä, en siltikään vaihtaisi tätä pois. Se on kaikki sen arvoista! Tämän takia olen tehnyt paljon töitä. Amilla on nyt ympärillään vain tuttuja ihmisiä ja mukavia hevoskavereita, se saa nauttia hyvistä eläkepäivistä kanssani.

-Jonna


2 kommenttia:

  1. Ihanaa törmätä tähän postaukseen. Tutustuin Amiin eli tuollon vielä "Amigoon" ennen sen elämää Ponihaassa.

    "Amigo" oli tuolloin jäänyt pienelle tallille lähinnä kilpahevosten seuraponiksi, kun sen omistajilla ei ollut sitä aikaa enää ratsastaa. Se oli todella kiltti mutta myös omapäinen ponipersoona ja muistan kuinka melkein 15 vuotta sitten se tuntui valtavan suurelta, vaikka eipä tuo mikään valtava ole, nyt kun kuvia katsoo... :)

    Silloin sen lähtiessä mietittiin miten mahtaa niin herkkä ja vauhdikas poni sopeutua ratsastuskouluelämään, mutta ilmeisen hyvin sen elämässä on käynyt. Ja nyt vielä eläkkeelle oman ihmisen luo, ihana kuulla.

    VastaaPoista