Aurinkoisena lauantai-iltapäivänä saimme nauttia Poni-Haan 40v. juhlavuoden kunniaksi järjestämästä kouluratsastusdemosta. Demon piti Tintti, eli Tiina Honkakuru-Perkkiö yhdessä Pirita Långin kanssa. Demossa esiintyvä hevonen on Piritan oppilaan hevonen Color.
Tintti toimii Poni-Haan opettajana sekä valmentajana, mutta lisäksi hän on kouluratsastustuomari. Demossa katsottiinkin ratsukkoa koulutuomarin silmin. Tintti on ratsastanut vuosia kansallisella vaativalla tasolla, opettanut ja valmentanut yli 15 vuotta sekä toiminut tuomarina 7 vuotta. Pirita taas kertoi ratsastaneensa jo 25 vuotta, parhaillaan kahdeksan hevosta päivässä. Aiemmin Pirita
opetti Primus-tallilla, mutta aloitti tammikuussa Annen sijaisena meillä Poni-Haassa.
Hyvä perusratsastus vie jo pitkälle!
Aluksi katsottiin ratsastajan istuntaa. Istunnan pitäisi olla rento ja jäntevä samaan aikaan. Lantio toimii ratsastajan istunnan keskipisteenä. Tuntuman pitää olla hevosen suuhun vakaa ja nyrkit pehmeät. Mitä vähemmän hevosen suuhun kosketaan, sen parempi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ohjalla ei vaikutettaisi, mutta pyritään vaikuttamaan pohjeavuilla, painolla ja muulla vartalolla kättä enemmän. Vakaa käsi mahdollistaa pehmeän kuolaintuen.
Tehokas istunta on eleetöntä, näyttää siltä että mitään ei tapahtuisi. Piritan istunta sai yleisöltä pisteiksi 8-9, mutta Tintti arvosteli istunnaksi 6,5. Istuntanumerossa otetaan myös ratsastajan taso huomioon, sillä vielä kokemattomalta ratsastajalta ei tietenkään voi olettaa täydellistä istuntaa. Huonon numeron antaminen aloittelevalle kisaajalle ei palvele ketään, siksi istuntanumero voi joskus olla kisoissa jopa 7 – riippuu luokan tasosta ja kilpailunkin tasosta. Kansallisella tasolla Tintti kertoi melko hyvän numeron olevan kuudesta ylöspäin hänen tuomaroidessaan. Kahdeksikko on hyvä, mutta sitä pääsee antamaan harvemmin.
Istuntaa ei voi koskaan opiskella liikaa. Yleisöstä kysyttiin, voiko hyvää istuntaa harjoitella jotenkin ilman hevosta? Piritan napakka vastaus oli, että ratsastamaan oppii vain ratsastamalla. Kehonhallintaa voi toki parantaa liikunnalla ja keskivartalon tuki onkin ratsastuksessa tärkeää. Kaikki lajit tukevat ratsastamista, oli Tintin vastaus.
Kun hyvä perusratsastus ja tiet kouluradalla ovat kunnossa, on jo hyvät lähtökohdat pärjätä kisoissa.
Tintti painotti, että heikompi istunta mutta tehokas vaikuttaminen hevoseen on koulukisoissa parempi kuin täydellinen istunta ilman mitään vaikutusta hevoseen. Kouluratsastuksen tarkoitus on hevosen kuuliaisuus ja ratsukon yhteistyö. Tintti vertasi ratsukkoa tanssipariin. Ratsukon tulee mennä yhtä matkaa, toisen varpaita tallomatta. Tuomari haluaa nähdä siistiä ja hevosystävällistä ratsastusta ja rennon sekä kuuliaisen hevosen.
Älä jää kiinni epäonnistumisiin
Kilpailuluokan tulee palvella ratsukon edistymistä. On tärkeää, että radasta jää hyvä fiilis ratsastajalle ja hevoselle. Tintti kommentoi, että on parempi pärjätä hyvin kuin aina nippanappa, pitää malttaa ennen vaikeammalle tasolle siirtymistä ja luottaa valmentajan ja opettajan näkemykseen ratsukon oikeasta tasosta. Tehtävien tekeminen yksitellen on huomattavasti helpompaa kuin laittaa ne peräkkäin ja ratsastaa kokonainen ohjelma. Ratsastajan tulee miettiä vahvuutensa. Vahvuuksiin tulee panostaa radalla, sillä onnistumiset kompensoivat heikkouksia pisteissä. Joskus joutuu tyytymään keskinkertaiseen käyntiin, jos se ei ole hevosen vahvuus. Hyvä laukkaohjelma taas tuo hyvät pisteet ratsukolle, jonka laukkatyöskentely toimii hienosti.
Yleisöstä kysyttiin hyvän alku- tai lopputervehdyksen pituutta. Tämä riippuu hevosesta. Jotkut hevoset eivät oikein malttaisi pysyä paikallaan, kun taas toiset voivat hyytyä tervehdykseen. Tärkeintä on, että tervehdyksestä ei ole kiire pois. Hevosen tulee kuitenkin seisahtua, jotta liikkeestä voi antaa numeroa. Annettava numero riippuu pysähdyksen laadusta.
Pirita muistutti, ettei epäonnistumisiin saa jäädä kiinni. Vaikka alkutervehdys menisi pipariksi, tulee rata ratsastaa hymyssä suin. Joskus epäonnistumiset voivat heijastua ratsastajan aggressiiviseen apujen käyttöön ja tämä voi olla jopa syy tuomarilta viheltää ratsukko pois radalta epäurheilijamaisen ratsastuksen takia. Tällaista onneksi sattuu hyvin harvoin, yleensä huonosta ratsastuksesta annetaan huonot pisteet ja mahdollisesti kommentti ratsastajan toiminnasta. Tuomarin on aina pidettävä hevosen puolta eikä aggressiivista ratsastusta pidä katsoa läpi sormien.
Hevosen kiittäminen hyvästä suoriutumisesta esimerkiksi jonkin liikkeen kohdalla antaa positiivisen
vaikutelman ja tämä voidaan huomioida nk. alakerran pisteissä, jos esimerkiksi arvostellaan ratsukon
harmoniaa tai ratsastajan apujenkäytön numero on ”kiikun kaakun”. Mieluummin huomioidaan positiivisia asioita ja palkitaan niistä.
Videoissa lisää demosta.
Käyntityöskentelyä
Laukkatyöskentelyä
Kaiken perusta on tahti.
Ravivoltit. Pirita demonstroi huonon voltin sekä hyvän voltin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti