Jokerin ja Wernerin lyhyt vierailu

Kevään lopulla tutustuimme kahteen uuteen hevoseen: Jokeriin ja Werneriin. Esittelimme ne samassa postauksessa kesäkuussa. Nyt hyvästelemme ne yhtä aikaa, kun molempien hevosten tarina päättyi samankaltaisesti vain viikon sisällä toistaan. Se oli rankka viikko, koska Flooralle jouduttiin sanomaan hyvästit vain muutamaa päivää aikaisemmin. Flooran tarinan voit lukea täältä.

Jokeri

Jokeri tuli Poni-Hakaan keväällä 2014. Alkuun kaikki Jokerista kuulemani jutut olivat negatiivisia. Heppojen lomaillessa kesällä Suskilla, olimme siellä pari päivää "hevosvahtina" Jatan kanssa, ja silloin aloin tuntea sympatiaa Jokeria kohtaan. Se laidunsi aina erossa muista ja vaikutti hyvin ulkopuoliselta, joten me annoimme sille seuraa ja rapsutuksia.

Ensimmäisellä viikolla heppojen loman jälkeen oli hoitsuleiri, jolla ratsastin kolme päivää viidestä Jokerilla. Se osoittautuikin hyvin sympaattiseksi, mutta epävarmaksi ja araksi hevoseksi. Hoitsuleirin loputtua päätin, että haluan jatkaa Jokeriin tutustumista ja katsoa, tulisiko meistä kavereita. Mietin pitkään, haluanko ottaa uuden hoitohevosen, kun olin juuri menettänyt Meten, mutta ihastus vei voiton ja niin sain Jokerista uuden hoitohevoseni.

Todella moni ihmetteli, miksi ihmeessä halusin hoitaa Jokeria, eivätkä he varmaan ikinä voi uskoa, miten kiltti hevonen se oli minulle. Oli ihanaa tehdä jostain unohdetusta jotain hyvinhoidettua ja rakastettua. Käytin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä Jokerin kanssa toimiessani, ja se palkitsi siitä päivittäin osoittamalla aina hieman lisää luottamusta.

Sofia ja Jokeri

Ratsastin Jokerilla paljon, ja löysimme todella hyvän yhteisymmärryksen myös siinä, ja suunnitelmissa olikin mennä Jokerilla kisoihin. Jokerista suunniteltiin enemmän A-tasoisten ratsua ja sen iso liike hurmasi onneksi ainakin muutaman muunkin. Sen kanssa tarvitsi usein muutaman tunnin, ennenkuin oppi, miten sitä kuului ratsastaa. Jokeri oli ratsastaessa todella palkitseva, sillä yleensä se kulki oikein ratsastajan tehdessä oikein.

Ennen kisoja kävi kuitenkin ikävästi, ja Jokeri jouduttiin ottamaan pois tunneilta. Asia mitä pelkäsin alusta asti, toteutui, ja osasin jo odottaa pahinta. Kun Jokeria koitettiin kuntouttaa, kävelin sen kanssa lähes päivittäin joko selästä tai taluttaen. Tämä aika oli sitä, mistä luulen molempien nauttineen ehkä eniten vammasta huolimatta, sillä luottamus kasvoi todella paljon. Viimeisillä viikoilla Jokeri oli todella rentoutunut ja seurallinen, se rapsutti takaisin, oli aina iloinen ja korvat hörössä kaikessa mukana. Välillä tietysti ujous iski, mutta vain harvoin. Näinä aikoina tajusin, kuinka olinkaan saanut Jokerin luottamuksen, kun olin käyttänyt tarpeeksi aikaa sen kanssa puuhailuun. Oli todella ihana tunne olla jollekin jotain, mitä oikeasti tarvitsee ja kaipaa, ja vaikka meidän yhteinen aikamme oli hyvin lyhyt, siihen mahtui todella paljon. Vaikka oli surullista menettää Jokeri näin pian, voi kuitenkin olla sen puolesta kiitollinen, kuinka hyvää sen elämä oli viimeisinä aikoina.

Lepää rauhassa Jokeri.
Sofia, Jokerin hoitaja

Jokeri sai elokuun lopulla pahan potkun toiseen takajalkaan. Tilanne näytti pahalta, mutta kun Jokeri alkoi jo pikku hiljaa kävellä paremmin ja paremmin, sen paranemista alettiin toivoa. Viikkojenkin jälkeen se käveli edelleen huonosti, eikä eläinlääkäri voinut kotona tutkia sitä paremmin, joten se vietiin klinikalle. Siellä ei osattu sanoa mitään lohdullista, koska Jokeri vaikutti ontuvan useampaa jalkaa. Niinpä jouduttiin tekemään raskas, mutta Jokerin kannalta ainoa oikea ratkaisu ja päästää se laukkaamaan kivuttomana ikivihreille laitumille. 

Werneri

Werneri saapui Poni-Hakaan keväällä 2014, samoihin aikoihin Jokerin kanssa. Se oli kiltti ja rauhallinen ja pääsikin heti tunneille. Ratsastajat pitivät siitä ja Werneri ihastutti myös opettajia käyttäytymällä tilanteessa kuin tilanteessa asiallisesti. Se oli heti esimerkiksi hyppäämässä Suskin esteviikonlopussa, suoriutuen siitä erinomaisesti. Monet odottivatkin siitä seuraavaa luottoratsua.

Tunneilla Werneri oli ongelmaton, mutta tallissa se unohti joskus, miten iso se oikeasti oli. Ei se mitään ilkeää tehnyt, mutta sitä ei aina jaksanut kiinnostaa, mitä pienet ihmiset yrittivät sille kertoa. Yksi tällainen tilanne oli juhannuksena. Ilman sen suurempaa dramatiikkaa se vain käytti kokoaan hyväksi ja päätti lähteä tutkimaan vähän Hakunilan kartanon lähistöä. Tilanne päättyi onnellisesti, koska vieraassa paikassa se ei viihtynyt kauaa yksin ja palasi pienen lenkin jälkeen tallin takapihalle, josta se käytiin ottamassa kiinni ja vietiin hevosrekkaan kesälomamatkaa varten.

Myös laumassa Werneri käytti kokoaan häikäilemättä hyväkseen. Se saattoi kävellä keskelle muita hevosia ja yksinkertaisesti luimistelemalla ja uhkailemalla raivata itselleen tietä. Se vaikutti tekevän sitä myös huvikseen ja ymmärrettävästi osalta ruunista taisi mennä hermot sellaiseen ylimielisyyteen. Useamman kerran Werneri tuli sisään tarhasta haavoilla. Sillä oli syksyllä jo aikaisemmin ikävä haava polvessa, luultavasti potkun seurauksena. Juuri kun se vamma oli parantunut, Werneri tuli eräänä elokuun lopun päivänä tarhasta sisään pahasti ontuvana. Sillä oli potkujälki lavassa, eikä hevonen juurikaan kävellyt seuraavana päivänä. Eläinlääkäri ei löytänyt jalasta mitään varsinaista vikaa, joten Wernerin toivottiin kuntoutuvan. Kun viikkojenkaan jälkeen mitään suurta edistystä ei tapahtunut, se vietiin klinikalle. Ensin löytyi lihasvaurio, jota alettiin hoitaa ja myöhemmin uudessa tutkimuksessa murtuma. Sen jälkeen oli selvää, että oikea ratkaisu Wernerinkin kohdalla oli päästää se kivuistaan.

Lepää rauhassa Werneri.