Lisää kirjavia poneja ja ruunikoita hevosia

Kolmen hevosen äkillinen lähtö jätti ison aukon hevoskalustoon. Nyt tätä aukkoa on tullut täyttämään kaksi uutta tuttavuutta. Jos jollakin on ollut ongelmia ruunikoiden erottamisessa toisistaan, uusi hevonen ei ainakaan auta asiaa. Ja uutta ponia katsoessa tulee väkisin mieleen "Mistä näitä kirjavia oikein tulee?" Nyt esittelyssä Silver ja Lettu!

Silveristä kertoo sen hoitaja Annis.

"Silver saapui Poni-Hakaan syyskuun lopussa Sipoosta. Alunperin tämä 9-vuotias ruuna on kotoisin Latviasta. Kuuleman mukaan entisessä kodissaan Silveriä kutsuttiin nimellä Möhkis, mikä kieltämättä kuvaa sitä aika hyvin; vaikka Silver ei ole kovin korkea, eikä varsinaisesti mikään työhevosmallinen, on se kuitenkin jollain tapaa tosi massivisen ja möhkön oloinen! Nimestään huolimatta Silver ei  ole kimo vaan kauniin tumma ruunikko tähdellä ja sukilla.

Silver hurmasi minut heti persoonallisuudellaan, se on vähän kuin hevosversio pusuja ja rapsutuksia rakastavasta Ami-ponista! Hoitaessa Silver on siis todella kiltti, rakastaa seuraa ja sukailua ja on kaikin puolin huipputyyppi.

Itse olen Silverin selkään päässyt vasta kerran ja kokemus vastasi aikalailla sitä mitä olen muiltakin ratsastajilta kuullut. Alkutunnista järkytys oli melkoinen kun jarrut ja ratti olivat totaalisen hukassa! Pikkuhiljaa aluksi hankalilta vaikuttaneet tehtävät alkoivat kuitenkin sujua tosi hyvin kun Silveriä muisti kehua jokaisesta onnistumisesta. Lopputunnista Silver tuntuikin jo tosi kivalta ja pehmeältä ratsastaa ja hienon oloiset liikkeetkin sillä vaikuttaisi olevan! Lisäksi se on vauhdikkuudesta huolimatta järkevän oloinen, eikä keksi tyhmyyksiä. Estekokemusta Silverillä ei ilmeisesti kovin paljoa vielä ole, mutta ehkä tähänkin tulee vielä muutos. Kunhan jarrut saadaan vähän paremmin haltuun niin Silveristä tulee varmasti tosi kiva kaikentasoisten ratsu! "

Suloinen pikkuponi Lettu taas muutti tallillemme viime viikon keskiviikkona Hämeestä.
Ruuna on kokenut konkari, onhan se jo 15-vuotias. Lettu on aiemminkin ollut tuntiratsuna. Tämä erittäin kiltti mutta herkkä kirjava poni on päässytkin jo kokeilemaan talutusratsuna olemista alkeis- ja tenavatunneilla ja on muutenkin ollut mukana tunneilla. Uuteen ympäristöön totuttelun jälkeen siitä toivottavasti saadaan osaava ja kiltti tuntiratsu erilaisille ratsastajille. Letun oikea nimi on Plet II.


Lettu kävelyllä. Kuva Anniina Etelämaa

Jokerin ja Wernerin lyhyt vierailu

Kevään lopulla tutustuimme kahteen uuteen hevoseen: Jokeriin ja Werneriin. Esittelimme ne samassa postauksessa kesäkuussa. Nyt hyvästelemme ne yhtä aikaa, kun molempien hevosten tarina päättyi samankaltaisesti vain viikon sisällä toistaan. Se oli rankka viikko, koska Flooralle jouduttiin sanomaan hyvästit vain muutamaa päivää aikaisemmin. Flooran tarinan voit lukea täältä.

Jokeri

Jokeri tuli Poni-Hakaan keväällä 2014. Alkuun kaikki Jokerista kuulemani jutut olivat negatiivisia. Heppojen lomaillessa kesällä Suskilla, olimme siellä pari päivää "hevosvahtina" Jatan kanssa, ja silloin aloin tuntea sympatiaa Jokeria kohtaan. Se laidunsi aina erossa muista ja vaikutti hyvin ulkopuoliselta, joten me annoimme sille seuraa ja rapsutuksia.

Ensimmäisellä viikolla heppojen loman jälkeen oli hoitsuleiri, jolla ratsastin kolme päivää viidestä Jokerilla. Se osoittautuikin hyvin sympaattiseksi, mutta epävarmaksi ja araksi hevoseksi. Hoitsuleirin loputtua päätin, että haluan jatkaa Jokeriin tutustumista ja katsoa, tulisiko meistä kavereita. Mietin pitkään, haluanko ottaa uuden hoitohevosen, kun olin juuri menettänyt Meten, mutta ihastus vei voiton ja niin sain Jokerista uuden hoitohevoseni.

Todella moni ihmetteli, miksi ihmeessä halusin hoitaa Jokeria, eivätkä he varmaan ikinä voi uskoa, miten kiltti hevonen se oli minulle. Oli ihanaa tehdä jostain unohdetusta jotain hyvinhoidettua ja rakastettua. Käytin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä Jokerin kanssa toimiessani, ja se palkitsi siitä päivittäin osoittamalla aina hieman lisää luottamusta.

Sofia ja Jokeri

Ratsastin Jokerilla paljon, ja löysimme todella hyvän yhteisymmärryksen myös siinä, ja suunnitelmissa olikin mennä Jokerilla kisoihin. Jokerista suunniteltiin enemmän A-tasoisten ratsua ja sen iso liike hurmasi onneksi ainakin muutaman muunkin. Sen kanssa tarvitsi usein muutaman tunnin, ennenkuin oppi, miten sitä kuului ratsastaa. Jokeri oli ratsastaessa todella palkitseva, sillä yleensä se kulki oikein ratsastajan tehdessä oikein.

Ennen kisoja kävi kuitenkin ikävästi, ja Jokeri jouduttiin ottamaan pois tunneilta. Asia mitä pelkäsin alusta asti, toteutui, ja osasin jo odottaa pahinta. Kun Jokeria koitettiin kuntouttaa, kävelin sen kanssa lähes päivittäin joko selästä tai taluttaen. Tämä aika oli sitä, mistä luulen molempien nauttineen ehkä eniten vammasta huolimatta, sillä luottamus kasvoi todella paljon. Viimeisillä viikoilla Jokeri oli todella rentoutunut ja seurallinen, se rapsutti takaisin, oli aina iloinen ja korvat hörössä kaikessa mukana. Välillä tietysti ujous iski, mutta vain harvoin. Näinä aikoina tajusin, kuinka olinkaan saanut Jokerin luottamuksen, kun olin käyttänyt tarpeeksi aikaa sen kanssa puuhailuun. Oli todella ihana tunne olla jollekin jotain, mitä oikeasti tarvitsee ja kaipaa, ja vaikka meidän yhteinen aikamme oli hyvin lyhyt, siihen mahtui todella paljon. Vaikka oli surullista menettää Jokeri näin pian, voi kuitenkin olla sen puolesta kiitollinen, kuinka hyvää sen elämä oli viimeisinä aikoina.

Lepää rauhassa Jokeri.
Sofia, Jokerin hoitaja

Jokeri sai elokuun lopulla pahan potkun toiseen takajalkaan. Tilanne näytti pahalta, mutta kun Jokeri alkoi jo pikku hiljaa kävellä paremmin ja paremmin, sen paranemista alettiin toivoa. Viikkojenkin jälkeen se käveli edelleen huonosti, eikä eläinlääkäri voinut kotona tutkia sitä paremmin, joten se vietiin klinikalle. Siellä ei osattu sanoa mitään lohdullista, koska Jokeri vaikutti ontuvan useampaa jalkaa. Niinpä jouduttiin tekemään raskas, mutta Jokerin kannalta ainoa oikea ratkaisu ja päästää se laukkaamaan kivuttomana ikivihreille laitumille. 

Werneri

Werneri saapui Poni-Hakaan keväällä 2014, samoihin aikoihin Jokerin kanssa. Se oli kiltti ja rauhallinen ja pääsikin heti tunneille. Ratsastajat pitivät siitä ja Werneri ihastutti myös opettajia käyttäytymällä tilanteessa kuin tilanteessa asiallisesti. Se oli heti esimerkiksi hyppäämässä Suskin esteviikonlopussa, suoriutuen siitä erinomaisesti. Monet odottivatkin siitä seuraavaa luottoratsua.

Tunneilla Werneri oli ongelmaton, mutta tallissa se unohti joskus, miten iso se oikeasti oli. Ei se mitään ilkeää tehnyt, mutta sitä ei aina jaksanut kiinnostaa, mitä pienet ihmiset yrittivät sille kertoa. Yksi tällainen tilanne oli juhannuksena. Ilman sen suurempaa dramatiikkaa se vain käytti kokoaan hyväksi ja päätti lähteä tutkimaan vähän Hakunilan kartanon lähistöä. Tilanne päättyi onnellisesti, koska vieraassa paikassa se ei viihtynyt kauaa yksin ja palasi pienen lenkin jälkeen tallin takapihalle, josta se käytiin ottamassa kiinni ja vietiin hevosrekkaan kesälomamatkaa varten.

Myös laumassa Werneri käytti kokoaan häikäilemättä hyväkseen. Se saattoi kävellä keskelle muita hevosia ja yksinkertaisesti luimistelemalla ja uhkailemalla raivata itselleen tietä. Se vaikutti tekevän sitä myös huvikseen ja ymmärrettävästi osalta ruunista taisi mennä hermot sellaiseen ylimielisyyteen. Useamman kerran Werneri tuli sisään tarhasta haavoilla. Sillä oli syksyllä jo aikaisemmin ikävä haava polvessa, luultavasti potkun seurauksena. Juuri kun se vamma oli parantunut, Werneri tuli eräänä elokuun lopun päivänä tarhasta sisään pahasti ontuvana. Sillä oli potkujälki lavassa, eikä hevonen juurikaan kävellyt seuraavana päivänä. Eläinlääkäri ei löytänyt jalasta mitään varsinaista vikaa, joten Wernerin toivottiin kuntoutuvan. Kun viikkojenkaan jälkeen mitään suurta edistystä ei tapahtunut, se vietiin klinikalle. Ensin löytyi lihasvaurio, jota alettiin hoitaa ja myöhemmin uudessa tutkimuksessa murtuma. Sen jälkeen oli selvää, että oikea ratkaisu Wernerinkin kohdalla oli päästää se kivuistaan.

Lepää rauhassa Werneri.

In Memoriam, Floora 19.5.2004-29.9.2014

 Tutustuin Flooraan sen tullessa Poni-Hakaan loppuvuodesta 2009. Aloin hoitaa Flooraa tammikuun alussa 2010, ollen sen ensimmäinen ja ainoa hoitaja. Ensimmäisen yhteisen ratsastustunnin jälkeen Floora hurmasi minut. Kun pyyhin sen hikiä tunnin jälkeen, huomasin ettei se ollut varmaan koskaan ennen nähnyt pesusientä, saati pyyhettä ja jouduin käyttämään hieman aikaa sen totutteluun. Tajusin, että tämä nuori tamma tarvitsee jonkun, joka pitää siitä huolta ja rauhassa totuttaa uusiin asioihin sen uudessa elämässä. Halusin olla se ihminen, enkä ole katunut hetkeäkään.

Floora ja kisahoitaja Melike Hyvinkäällä

Aluksi Floora oli todella arka, erityisesti päähän koskeminen oli sille epämieluisaa, samoin takakavioiden nostaminen. Kengitykseen Floora piti rauhoittaa. Pikku hiljaa sain luottamusta kasvatettua ja sain harjata päätä ja koskea korviin jos olin tarpeeksi rauhallinen ja varovainen. Erityisesti oikea korva oli herkkä ja suitsinkin Flooran aina "väärältä puolelta", jotta sain herkemmän korvan sujautettua ensin niskahihnan alta.

Aluksi Floora meni vain taitavimmilla ratsastajilla, koska oli todella raaka, olihan se vasta 5-vuotias ja ehtinnyt varsoakin. Teete koulutti koko ajan Flooraa eteenpäin ja pikkuhiljaa sen saattoi antaa myös kokemattomammille ratsastajille. Floora oli aina reipas ja meni mielellään eteenpäin, niin koulu- kuin estetunneillakin.

Itse sain Flooran aluksi tunneille vain silloin tällöin, mutta pikkuhiljaa aloin menemään sillä paljon enemmän (koska opettajat aina luulevat, että hoitaja haluaa ratsastaa omalla hoitsullaan) ja vähitellen yhteistyömme alkoi hioutua sille tasolle, että aloin harkita kilpailemista.

Pikku Kananen

Ensimmäiset yhteiset kisamme olivat estekisat maaliskuussa 2012, josta saimme tyyliarvostelusta luokkavoiton! Leena-open rohkaisemana menin aprillipäivänä myös koulukisoihin, suoraan helppoon A:han, josta saimme juuri ja juuri hyväksytyn tuloksen. Seuraavat kisat menivät jo huomattavasti paremmin ja siitä lähtien Floora taisikin olla ratsunani kaikissa mahdollisissa koulukisoissa. Samana syksynä otimme ensimmäisen voittomme seurakisojen helposta A:sta.Floora voitti vuonna 2013 esteillä aikuisratsastajien seuramestaruuskultaa Minna Boden kanssa ja minun kanssani senioreiden seuramestaruuskultaa. Osallistuin Flooralla toukokuussa 2013 myös Etelä-Suomen alueen Ratsastuskouluoppilaiden championaattiin, jossa sijoituimme karsinnassa kahdeksanneksi.
Tänä vuonna Minna ja Floora saivat aikuisratsastajien koulukultaa kevään seuramestaruuksissa. Elokuussa edustimme Poni-Hakaa myös valtakunnallisissa Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa Lahdessa, jossa jäimme senioreiden finaalista vain muutamalla pisteellä. Floora kilpaili Lusse Lindholmin kanssa myös aikuisratsastajien mestaruudesta sijoittuen upealla radalla neljänsiksi!

Floora oli siis oppinut Poni-Haassa ollessaan lähes kaiken mitä se osasi. Teete koulutti sitä koko ajan, välillä useammin, välillä harvemmin. Aina, jos Floora oli tunnilla ja Teete halusi näyttää ratsain jotain, valitsi hän Flooran. Suurin osa ratsastajista ihastui Flooraan sen kiltin ja innokkaan luonteen takia. Ratsastaessa se ei aina ollut helppo, mutta sitäkin palkitsevampi kun ratsastaja sai sen toimimaan.

Floora oli kiltistä luonteestaan huolimatta melkoinen persoona. Lisänimen Pikku Kananen se sai kun lähti tunnilla välillä poukkoilemaan pelästyessään tai "pelästyessään". Se oli myös hieman yllytyshullu ja usein jos joku muu heppa säikähti, piti Floorankin mennä mukaan joukkohysteriaan. Karsinassa Floora käyttäytyi kauniisti eikä kiukutellut juuri koskaan. Jos jokin asia oli sen mielestä epämiellyttävää, se vaan käänsi päänsä ja yritti katseellaan kertoa ettei tykkää.

Sairastelua

Flooran viimeinen vuosi oli haastava, keväällä se sai jalkavamman, josta toipumiseen meni pari kuukautta. Takaisin hyppäämään Floora pääsi vasta syksyllä laidunloman jälkeen ja olikin innoissaan. Viimeiset kisansa sain kisata sillä vain viikkoa ennen ähkyä, syyskuun 21.päivä. 80cm:n luokassa se oli niin innoissaan, meni korvat hörössä ja kuten aina, mieluiten kovaa! Vaikka ensimmäisestä vaiheesta tuli yksi pudotus, saimme silti toisen sijan. Hieno päätös yhteiselle taipaleelle, jonka olisin toivonut jatkuvan vielä paljon pidempään.

Sunnuntaina 28.9. sain tallilta viestin, että Flooralla epäillään ähkyä. Iltapäivän edetessä Floora vietiin Viikin hevossairaalaan hoidettavaksi, jossa sen tila näyttikin hoidon avulla hieman kohenevan. Hyvästelin Flooran ja luulin, että näen sen vielä seuraavana päivänä kun se pääsee takaisin kotiin. Yöllä Flooran kivut olivat kuitenkin yltyneet, tila heikentynyt, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Floora nukutettiin ikiuneen ja päästettiin tuskistaan.

Ihanaa Flooraa jäävät kaipaamaan suuri joukko ratsastajia, koko tallihenkilökunta sekä tietysti sen omat hoitajat.
Surumme ja ikävämme on suuri, mutta nyt sinun enää ei tarvitse kärsiä. Taivaslaitumilla saat laukata niin kovaa kun jaksat. Lepää rauhassa rakas Floora.


Satu, Flooran hoitaja