torstai 17. huhtikuuta 2014

Suskin estedemo - ratsastajan näkökulmasta

Sain kunnian päästä ratsastamaan Suskin estedemoon, josta Anna, Hanski ja Niina jo tekivätkin hienon postauksen. En aio kertoa teille samoja asioita uudestaan. Sen sijaan haluan jakaa omia fiiliksiäni, miltä tuntui ratsastaa isolle yleisölle, mitä tein oikein ja mitä väärin.
Ennen demoa ehdin jännittää kaikkea mahdollista. Miten Simo käyttäytyy, mitä teen jos se hermostuu, mitä jos teen tyhmiä virheitä, mitä jos en osaa ratsastaa, mitä jos, mitä jos, mitä jos... Lopulta olin juuri ennen demoa rauhallisempi kuin osasin odottaa, mutta samalla jännittyneempi kuin olin pelännyt. Kliseisesti sanottuna hermostuminen kuitenkin katosi, kun pääsin Simon selkään ja sain hetken rauhan sen kanssa kahdestaan. Maneesiin tullessamme olin luottavainen ja muistin Suskin sanoman, että jokainen virhe on opettavainen yleisölle.

Alkuun Simo oli vähän hidas pohkeelle ja jäin jumputtamaan sitä, mistä Suski heti huomauttikin. Sain hevosen sitten heräteltyä, mikä ei muuten ollut täysin ongelmatonta. Hyppään mielelläni todella lyhyellä raipalla ja se toimii hyvin siihen asti, että hevonen ei liiku eteenpäin. Nytkin jouduin kolmesti yrittämään, että onnistuin lopulta saamaan Simoon jonkun reaktion ja onnistuin silloinkin pudottamaan sisäohjan. Tämän saattoi joku huomatakin. Ravitehtävistä pitää sanoa se, että molemmat tehtävät ovat olleet todella hankalia silloin, kun olen aloittanut Suskin tunneilla. Mutta samalla kun ne ovat muuttuneet helpommiksi, kevyt istuntani on parantunut. Joten suosittelen treenaamaan sekä nastaharjoitusta, että ravissa tehtyjä kevennysharjoituksia, mikäli vain mahdollista.


 Ensimmäinen puomitehtävä oli aivan "peruskauraa", mutta siitä huolimatta sen kanssa oli vaikeuksia. Älkää siis aliarvioiko puomitehtävien tärkeyttä. En saanut askelta osumaan ensimmäiselle puomille kunnolla, mutta Simo korjasi virheen hienosti. Yleensä olen aika hyvin perillä siitä, minkä mittainen Simon laukka on, mutta jostain syystä nyt ei ollut niin, kuusi askelta ei meinannut mahtua puomiväliin ja seitsemään lyhensin jo liikaa. Kyllähän me sitten päästiin tehtävä halutusti sekä kuudella että seitsemällä, mutta sai siihen jo vähän ratsastaakin.

Keskityin sitten vielä enemmän neljän puomin ympyrään. Tehtävä saattoi näyttää ulos päin helpolta, koska sekä minä että Jyri onnistuimme siinä heti. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Yhtäkään askelta hevosen ei voinut antaa mennä itse, sillä sen jälkeen olisi ollut jo myöhässä seuraavaa puomia ajatellen. Osa on varmasti ratsastanut ympyrällä yhtä puomia. Jo silloin on vaikea saada askel osumaan kierros toisensa jälkeen hyvin. Tässä pitää saada askel osumaan, pitää ympyrä symmetrisenä ja laukka saman mittaisena. Kuten Suski sanoi ja yleisö ehkä näki, Simo kaatui osan ympyrästä sisään ja valui toisella puolen ulos. Olin aluksi vähän hidas korjaamaan ja tiestä katosi sujuvuus, mutta pääsin kierroksen jälkeen hevosen edelle tilanteessa ja viimeinen ympyrä oli aika hyvä. Itse olin oikeastaan melkein tyytyväisin tähän tehtävään koko demosta. Tehtävä kuitenkin vaatii sekä ratsastajalta että hevoselta keskittymistä ja toisen kuuntelemista.

Seuraavana oli myötäämistehtävä, joka ei sujunut meiltä ihan niinkuin piti. Tai oikeastaan ei sujunut minulta niin kuin piti, Simppa kyllä hyppäsi hyvin. Varsinkin automaattisen myötäämisen kanssa olin vähän hukassa, enkä saanut yhtäkään onnistunutta automaattista myötäämistä tehtyä. Ajattelematta onnistun siinä, mutta jos alan keskittyä asiaan, en saa tuntumaa säilytettyä.


Suhteutetulla ensimmäisellä kerralla unohdin itse täysin ratsastaa, mikä johti siihen, että väli oli kaikkea muuta kuin sujuva. Kuusi askelta oli muutenkin vähän lyhyt 20m väliin esteillä, joten sinne sai tulla tosi rauhassa sisään. Tässä taas näki sen, että en hahmottanut nyt ollenkaan Simon askelpituutta. Viisi askelta oli sitten sujuva ja oli oikein kiva päästä hyppäämään vähän isompia esteitä muutaman kerran. Simokin oli ihan liekeissä. Sen huomasi varsinkin viimeisellä kerralla, kun se tuli ensimmäiselle esteelle ihan pohjaan ja vastasi sen jälkeen hyvin pohkeeseen. Onneksi, muuten okseri olisi kyllä ollut vähän iso.

Kaiken kaikkiaan olin Simoon tosi tyytyväinen, itseeni en niinkään. Olin ajoittain kyllä tilanteen tasalla mutta vähintään yhtä monta kertaa ihan unessa. Onneksi Simppa on kiltti ja auttoi niissä tilanteissa. Se myös muistutti, ettei se ole hävittänyt luonnettaan mihinkään, kun piti taas vähän esittää omia kuvioita. Meri Sataman istuntavinkit olivat ainakin itselleni hyödyllisiä, toivottavasti niistä oli apua yleisöllekin.

4 kommenttia:

  1. voiko toteuttaa sellaisen tekstin jossain vaiheessa missä kerrotaan näistä suht uusista tulokkaista : ava, macy, ufo ?:) täää oli kiinnostava tää postaus!

    VastaaPoista
  2. Näistä uusista tulokkaista on jotain jo tullessaan kerrottu, joten isompaa juttua ei näillä näkymin ole tulossa. Mitä näistä uusista haluaisitte tietää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jotai haastattelui "ponien suusta" tyylillä hoitajien kirjottaman olis musta mielekiintost lukee :)

      Poista
    2. Esim. Miksi tämä poni oli mieleinen ja se hankittiin? Sitte kertoo niitten luonteesta ja vaikka haastatella hoitajia:)

      Poista