Hyvästi Paroni!

Tässä vaikein blogipäivitys, mitä olen kirjoittanut.

Rakas hoitohevoseni Paroni on jouduttu lopettamaan tänään Viikin hevossairaalassa.
Kaikki alkoi tiistaina, jolloin Paroni oli loukannut jalkansa ulkoillessaan laumassa. Kukaan ei ollut nähnyt tapahtumaa, voi olla että Paroni on kaatunut tai sitä on potkaistu. En osannut huolestua, vaikka Anne varoitteli jo pahimmasta mahdollisesta. Eihän siinä niin voisi käydä, juurihan luovuimme Stybystä. Oli liian aikaista luopua jo toisesta tuntihevosesta.

Paroni odotteli tallissa korvat pystyssä. Paronin toinen hoitaja Oona oli tullut myös tallille tilanteen kuultuaan. Eläinlääkäri oli tarkistanut hevosen aiemmin, muttei tietysti voinut varmasti sanoa vamman laajuutta. Hän katsoisi hevosen aamulla uudestaan, jos jalka ei olisi yhtään parempi.
Hoidimme Paronia illan yhdessä kylmäillen jalkaa ja harjaamalla hevosen. Jos sen pitäisi lähteä aamulla Viikkiin röntgeniin, sen pitäisi tietysti olla siistinä. Näin yritin myös Paronille vakuutella pestessäni sen naamaa mudasta. Paroni  ei silti innostunut naamanpesusta.
Illalla totesimme että jalka näyttää aika hyvältä! Paroni sai hieman koukistettua sitä ja varasi painoa jalalle ihan hyvin. Turvotuskaan ei ollut paha.

Aamulla sain soiton, jos haluaisin lähteä mukaan Viikkiin niin minun pitäisi tulla nopeasti. Olin matkalla töihin, mutta vaihdoin äkkiä suuntaa. Tämä voisi olla viimeinen hetki nähdä Paronia.
Tallilla Paroni odotteli ja tuntui kaipaavan ulos laumaan, missä kaikki muut olivat. Lähdimme viemään Paronia autoon. Paroni käveli todella surkeasti, jalka oli kuin tunkki eikä koukistunut ollenkaan. Paroni on normaalisti helppo lastattava, mutta tänään se tuntui sanovan etten voi, sattuu. Lastaaminen kesti aika kauan kun sen oli niin vaikea ottaa askelia pienelle rampille. Lopulta hevonen saatiin kuitenkin autoon.
Viikissä autosta pois lastaaminen sujui ihan hyvin, ehkä oli helpompi tulla alaspäin ramppia.

Hieman huolestunut ilme!

Meitä oli jo odoteltu, vastassa oli lääkäri ja monta hoitajaa joista varmaan osa oli opiskelijoita. Paronin oli todella vaikea kävellä. Hitaasti se otti aina askeleen ja pitihän sitä tietenkin myös tuijottaa outoja maisemia. Lääkäri toi onneksi kipulääkettä jolloin heti käveleminen helpottui. Kuitenkin matkaa pihan poikki jouduttiin tekemään niin, että Ponte veti riimunnarusta ja lääkäri työnsi peffasta. Kaikessa surullisuudessaan tilanne oli hieman huvittava. Kuulemma usein potilaita ei jouduta työntämään sisään tutkimuksiin :)

Paroni pääsi heti röntgeniin. Tajusin hevosen olevan pihalla kuin lumiukko sen lampsiessa kiltisti sisään outojen häkkyröiden ympyröimäksi. Pääsin avustamaan kuvan otossa ja pitelin kipeää jalkaa ylhäällä. Hevonen seisoi täysin liikkumattomana. Kuva oli samantien valmis ja pahin pelko toteutui: Jalassa oli murtuma. Alettiin miettimään kannattaako jalan leikkaaminen. Paroni jätettiin Viikkiin vielä odottamaan.

Potilas odottaa tuloksia

Ilmoitin Paronin hoitajalle Terhille tilanteen. Hän on tällä hetkellä ruotsissa au pairina ja oli jo aiemmin puhunut että ostaisi Paronin vielä jokin päivä itselleen. Hän oli tietysti jo huolissaan ja olikin yhteydessä heti Poni-Hakaan. Olin mielettömän helpottunut, kun kuulin että Terhille annettiin mahdollisuus ostaa Paroni itselleen. Terhi varmisti eläinlääkäreiltä että Paronista voisi hyvinkin tulla vielä hyvä harrastehevonen, ehkä enemmänkin. Leikkauskaan ei pitäisi olla vaikea, vaikka niissä onkin aina riskinsä. Terhi päätti ottaa riskin ja lensi suomeen.

Hevossairaalassa, viimeiset rapsut.

Torstaina illalla kävin Viikissä toivottamassa onnea leikkaukseen. Paroni oli todella pirteä ja tuntui siltä että kipeä jalka vain haittasi menoa.

Perjantaina Paroni leikattiin. Puolenpäivän aikaan Terhi soitti minulle ja kertoi leikkauksen menneen hyvin. Sitten ne huonot uutiset: Pahaksi onneksi Paroni oli herätessään varannut liikaa painoa kipeälle jalalleen.... Jalka katkesi. Paroni jouduttiin lopettamaan heti. Onneksi hevonen ei kerennyt tajuamaan tilanteesta mitään.

Kaikki tapahtui niin nopeasti, koko viikosta on hieman hatarat muistikuvat... Ikävöimme sinua Paroni! Yritimme parhaamme.


                      Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
Barone Manfredo 18.6.2001 - 31.8.2012

Tässä loppukevennys. Paronimaista jekkuilua :)

R.I.P Isin-Tyttö

1991-2012

Yksi tallin suosituimmista tuntiponeista nukkui eilen ikiuneen rauhassa kotitallilla. Stybyllä oli paha ähky ja vaikka sitä hoidettiin parhaalla mahdollisella tavalla ja tehtiin kaikki mitä voitiin, lopulta ei enää ollut vaihtoehtoja ja oli aika päästää poni kärsimyksistään viimeisenä kiitoksena yhteisistä vuosista. Styby opetti monille ratsastajille paljon niin ratsastuksesta kuin hevosten hoitamisestakin. Se vei myös monet ratsastajat kilpailuihin ja olikin mitä loistavin opetusponi kokemattomille ratsastajilleen. Stybyn lähtö jättää suuren aukon tallille. Jäämme varmasti kaikki kaipamaan tätä loistavaa ponia. Lepää rauhassa Isin-Tyttö. Ja kiitos!

Esittelyssä Poni-Haan opettajat: Leena

1. Milloin aloitit ratsastuksen?

v.1988 Poni-Haassa alkeiskurssilla

2. Koulutus, ura?

Ypäjältä valmistunut 2004 ratsastuksen ohjaajaksi, ratsastuksenopettajatutkinto 2012. Toinen ammattini on sairaanhoitaja.

3. Kilpailu-ura?

Aluetasolla koulua, esteitä ja jokunen kenttäkilpailu.

4. Oma(t) hevosesi? 
Askada, eli Ada. Poni-Haan entinen tuntihevonen.

5. Lempi tuntiponi- ja hevonen, miksi?

Kaikki ovat mukavia ja opettavaisia omalla tavallaan. Simo ja Ultra ovat tulleet tutuimmiksi koska ovat olleet ratsastuksenopettajalinjalla minulla hevosina.

6. Millainen on hyvä oppilas?

Motivoitunut

7. Opettajan urasi tähtihetki?

Kun oppilas on ylittänyt itsensä, esimerkiksi hypännyt hyppykammosta huolimatta esteitä. Tai kun itse olen ylittänyt itseni jossain ratsastusasiassa.

8. Mukavinta työssäsi?

Monipuolisuus. Saa olla ihmisten ja hevosten kanssa tekemisissä.

9. Hauskin kommelluksesi hevosten kanssa?

Kun edellinen hevoseni Impala (myös P-H:n entinen tuntihepo) karkasi tallista laitumelle niin ettei kukaan huomannut mitään. Se hiipi käynnissä ulos niin ettei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota. Impala oli monella tapaa persoonien persoona.

10. Hevosaiheinen mottosi?

Jokaiselta hevoselta oppii jotain, hevonen on tärkein opettaja! Hyvän hevosmiestaidon/hevosenhoidon opetteleminen on yhtä tärkeää kuin ratsastuksen oppiminen ratsastuskoulussa.

Syksy lähestyy

Syyskausi on ollut käynnissä jo viikon, joten monet ovatkin varmaan jo käyneet tallilla. Hevoset asuvat edelleen jaba-karsinoissa pihalla, sillä myöhästyneet tallielementit saapuivat vasta viime viikolla. Nyt tallia on kuitenkin päästy jo rakentamaan eteenpäin ja toiveissa olisi päästä syyskuun alussa muuttamaan sisälle. Toivottavasti kuitenkin ennen syksyn sateita. Vaikka koko kesähän tässä on satanut.

Ajankohtaiset ohjeet ja karsinakartat löytyy aina tuntilistan luota, uuden sisäänkäynnin aulasta sekä yksityistallin ovesta. Myös hoitajat osaavat auttaa, joten rohkeasti vain kysymään, mikäli jonkin asia on epäselvä.

Syksyn kunniaksi etsimme blogiin myös uusia kirjoittajia. Mikäli käyt säännöllisesti Poni-Haassa ja tunnet halua kirjoitella blogiin muutaman kerran kuukaudessa, ota rohkeasti yhteyttä niin jutellaan. Tässä voi muuten käydä niin, ettei blogia juuri päivitetä syksyn aikana. Myös satunnaiset kirjoittelijat ovat tervetulleita.

Hauskaa alkanutta syksyä joka tapauksessa kaikille tasapuolisesti!

Tuntiratsastajien mestaruudet Lahden Takkulassa 3-4.8.2012

Tänä vuonna Poni-Hakalaiset edustivat seitsemän ratsukon voimin kouluratsastuksessa. Ratsukot olivat:

Melike Dursun - Pikku-Veli
Satu Hanhela - Pikku-Veli
Titta Saari - Lassi
Minna Riitala - Lempi
Maisu Björkbom - Lempi
Jutta Viinikka - Mette
Louise Lindholm - Mette

Joukkueen valmentajana toimi Tintti.

Jutta ja Mette, sennuluokassa  19.  61,1%

Melike ja Broidi, poniluokassa 33.  55%

Titta ja Lassi. Sijoitus karsinnoissa 5. 65,3 % . Finaalissa16. 59,9 %

Satu ja Broidi, sennuissa 26. 59,6%

Maisu ja Lempi, aikuisratsastajien luokassa 6. 62,9 %

Lusse ja Mette, aikuisratsastajien luokassa 8. 62,1%

Minna ja Lempi, sennuissa 14. 62,2 %

Sennukarsintojen palkintojenjako, Titta viides!

Perjantaina ratsastettiin karsinnat senioriluokissa sekä juniori- ja poniratsukoissa. Aikuisratsastajien mestaruudet ratkottiin jo perjantaina. Aikuisratsastajien taso oli korkealla, eikä valitettavasti sijoituksia tullut Poni-Hakalaisille vaikka ratsastajat saivatkin hyvät prosentit.
Tulokset kokonaisuudessaan löytyvät Equipesta: http://online.equipe.com/sv/competitions/4743

Alunperinhän Ultran oli tarkoitus lähteä kisoihin Titan ja Sadun kanssa, mutta hevonen alkoikin ontumaan juuri ennen kisoja. Onneksi varahevossuunnitelma oli tehty, joten Titta vaihtoi lennosta Lassiin ja Satu Broidiin. He pääsivät ratsastamaan uusilla kilpureillaan puoli tuntia kisoja edeltävänä päivänä. Hyvin tytöt silti ratsastivat, Titta ratsasti karsinnoissa upeasti viidenneksi!

Pientä lisäjännitystä aikaiseen lähtöön perjantaina toi Lempin lastaaminen, joka ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Onneksi joku muisti, että Lempin on vaikea kääntyä oikealle, joten Lempi saikin paikan toiselta puolelta isoa hevosautoa. Lempi marssikin kiltisti sisään heti todettuaan että tämä onnistuu kyllä!
Kisapaikalla kaikki hevoset osasivat käyttäytyä moitteettomasti, tuntui kun ne olisivat nauttineet kisojen tuomasta vaihtelusta ja pistivät parastaan.

Hevosten purku Takkulassa

Broidin varusteita säätämässä hoitaja, kaksi kisaajaa sekä valmentaja :)

Kannustusjoukkoja

 Kisat olivat jälleen hieno kokemus kaikille. Ensi vuonna toivottavasti taas tuntsareihin, ovathan ne sentään kesän kohokohta!

Lisää kuvia Minna Riitalan kuvasivuilta: http://riimin.kuvat.fi/kuvat/Poni-Haka/2012+Takkula/