Lisää kirjavia poneja ja ruunikoita hevosia

Kolmen hevosen äkillinen lähtö jätti ison aukon hevoskalustoon. Nyt tätä aukkoa on tullut täyttämään kaksi uutta tuttavuutta. Jos jollakin on ollut ongelmia ruunikoiden erottamisessa toisistaan, uusi hevonen ei ainakaan auta asiaa. Ja uutta ponia katsoessa tulee väkisin mieleen "Mistä näitä kirjavia oikein tulee?" Nyt esittelyssä Silver ja Lettu!

Silveristä kertoo sen hoitaja Annis.

"Silver saapui Poni-Hakaan syyskuun lopussa Sipoosta. Alunperin tämä 9-vuotias ruuna on kotoisin Latviasta. Kuuleman mukaan entisessä kodissaan Silveriä kutsuttiin nimellä Möhkis, mikä kieltämättä kuvaa sitä aika hyvin; vaikka Silver ei ole kovin korkea, eikä varsinaisesti mikään työhevosmallinen, on se kuitenkin jollain tapaa tosi massivisen ja möhkön oloinen! Nimestään huolimatta Silver ei  ole kimo vaan kauniin tumma ruunikko tähdellä ja sukilla.

Silver hurmasi minut heti persoonallisuudellaan, se on vähän kuin hevosversio pusuja ja rapsutuksia rakastavasta Ami-ponista! Hoitaessa Silver on siis todella kiltti, rakastaa seuraa ja sukailua ja on kaikin puolin huipputyyppi.

Itse olen Silverin selkään päässyt vasta kerran ja kokemus vastasi aikalailla sitä mitä olen muiltakin ratsastajilta kuullut. Alkutunnista järkytys oli melkoinen kun jarrut ja ratti olivat totaalisen hukassa! Pikkuhiljaa aluksi hankalilta vaikuttaneet tehtävät alkoivat kuitenkin sujua tosi hyvin kun Silveriä muisti kehua jokaisesta onnistumisesta. Lopputunnista Silver tuntuikin jo tosi kivalta ja pehmeältä ratsastaa ja hienon oloiset liikkeetkin sillä vaikuttaisi olevan! Lisäksi se on vauhdikkuudesta huolimatta järkevän oloinen, eikä keksi tyhmyyksiä. Estekokemusta Silverillä ei ilmeisesti kovin paljoa vielä ole, mutta ehkä tähänkin tulee vielä muutos. Kunhan jarrut saadaan vähän paremmin haltuun niin Silveristä tulee varmasti tosi kiva kaikentasoisten ratsu! "

Suloinen pikkuponi Lettu taas muutti tallillemme viime viikon keskiviikkona Hämeestä.
Ruuna on kokenut konkari, onhan se jo 15-vuotias. Lettu on aiemminkin ollut tuntiratsuna. Tämä erittäin kiltti mutta herkkä kirjava poni on päässytkin jo kokeilemaan talutusratsuna olemista alkeis- ja tenavatunneilla ja on muutenkin ollut mukana tunneilla. Uuteen ympäristöön totuttelun jälkeen siitä toivottavasti saadaan osaava ja kiltti tuntiratsu erilaisille ratsastajille. Letun oikea nimi on Plet II.


Lettu kävelyllä. Kuva Anniina Etelämaa

Jokerin ja Wernerin lyhyt vierailu

Kevään lopulla tutustuimme kahteen uuteen hevoseen: Jokeriin ja Werneriin. Esittelimme ne samassa postauksessa kesäkuussa. Nyt hyvästelemme ne yhtä aikaa, kun molempien hevosten tarina päättyi samankaltaisesti vain viikon sisällä toistaan. Se oli rankka viikko, koska Flooralle jouduttiin sanomaan hyvästit vain muutamaa päivää aikaisemmin. Flooran tarinan voit lukea täältä.

Jokeri

Jokeri tuli Poni-Hakaan keväällä 2014. Alkuun kaikki Jokerista kuulemani jutut olivat negatiivisia. Heppojen lomaillessa kesällä Suskilla, olimme siellä pari päivää "hevosvahtina" Jatan kanssa, ja silloin aloin tuntea sympatiaa Jokeria kohtaan. Se laidunsi aina erossa muista ja vaikutti hyvin ulkopuoliselta, joten me annoimme sille seuraa ja rapsutuksia.

Ensimmäisellä viikolla heppojen loman jälkeen oli hoitsuleiri, jolla ratsastin kolme päivää viidestä Jokerilla. Se osoittautuikin hyvin sympaattiseksi, mutta epävarmaksi ja araksi hevoseksi. Hoitsuleirin loputtua päätin, että haluan jatkaa Jokeriin tutustumista ja katsoa, tulisiko meistä kavereita. Mietin pitkään, haluanko ottaa uuden hoitohevosen, kun olin juuri menettänyt Meten, mutta ihastus vei voiton ja niin sain Jokerista uuden hoitohevoseni.

Todella moni ihmetteli, miksi ihmeessä halusin hoitaa Jokeria, eivätkä he varmaan ikinä voi uskoa, miten kiltti hevonen se oli minulle. Oli ihanaa tehdä jostain unohdetusta jotain hyvinhoidettua ja rakastettua. Käytin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä Jokerin kanssa toimiessani, ja se palkitsi siitä päivittäin osoittamalla aina hieman lisää luottamusta.

Sofia ja Jokeri

Ratsastin Jokerilla paljon, ja löysimme todella hyvän yhteisymmärryksen myös siinä, ja suunnitelmissa olikin mennä Jokerilla kisoihin. Jokerista suunniteltiin enemmän A-tasoisten ratsua ja sen iso liike hurmasi onneksi ainakin muutaman muunkin. Sen kanssa tarvitsi usein muutaman tunnin, ennenkuin oppi, miten sitä kuului ratsastaa. Jokeri oli ratsastaessa todella palkitseva, sillä yleensä se kulki oikein ratsastajan tehdessä oikein.

Ennen kisoja kävi kuitenkin ikävästi, ja Jokeri jouduttiin ottamaan pois tunneilta. Asia mitä pelkäsin alusta asti, toteutui, ja osasin jo odottaa pahinta. Kun Jokeria koitettiin kuntouttaa, kävelin sen kanssa lähes päivittäin joko selästä tai taluttaen. Tämä aika oli sitä, mistä luulen molempien nauttineen ehkä eniten vammasta huolimatta, sillä luottamus kasvoi todella paljon. Viimeisillä viikoilla Jokeri oli todella rentoutunut ja seurallinen, se rapsutti takaisin, oli aina iloinen ja korvat hörössä kaikessa mukana. Välillä tietysti ujous iski, mutta vain harvoin. Näinä aikoina tajusin, kuinka olinkaan saanut Jokerin luottamuksen, kun olin käyttänyt tarpeeksi aikaa sen kanssa puuhailuun. Oli todella ihana tunne olla jollekin jotain, mitä oikeasti tarvitsee ja kaipaa, ja vaikka meidän yhteinen aikamme oli hyvin lyhyt, siihen mahtui todella paljon. Vaikka oli surullista menettää Jokeri näin pian, voi kuitenkin olla sen puolesta kiitollinen, kuinka hyvää sen elämä oli viimeisinä aikoina.

Lepää rauhassa Jokeri.
Sofia, Jokerin hoitaja

Jokeri sai elokuun lopulla pahan potkun toiseen takajalkaan. Tilanne näytti pahalta, mutta kun Jokeri alkoi jo pikku hiljaa kävellä paremmin ja paremmin, sen paranemista alettiin toivoa. Viikkojenkin jälkeen se käveli edelleen huonosti, eikä eläinlääkäri voinut kotona tutkia sitä paremmin, joten se vietiin klinikalle. Siellä ei osattu sanoa mitään lohdullista, koska Jokeri vaikutti ontuvan useampaa jalkaa. Niinpä jouduttiin tekemään raskas, mutta Jokerin kannalta ainoa oikea ratkaisu ja päästää se laukkaamaan kivuttomana ikivihreille laitumille. 

Werneri

Werneri saapui Poni-Hakaan keväällä 2014, samoihin aikoihin Jokerin kanssa. Se oli kiltti ja rauhallinen ja pääsikin heti tunneille. Ratsastajat pitivät siitä ja Werneri ihastutti myös opettajia käyttäytymällä tilanteessa kuin tilanteessa asiallisesti. Se oli heti esimerkiksi hyppäämässä Suskin esteviikonlopussa, suoriutuen siitä erinomaisesti. Monet odottivatkin siitä seuraavaa luottoratsua.

Tunneilla Werneri oli ongelmaton, mutta tallissa se unohti joskus, miten iso se oikeasti oli. Ei se mitään ilkeää tehnyt, mutta sitä ei aina jaksanut kiinnostaa, mitä pienet ihmiset yrittivät sille kertoa. Yksi tällainen tilanne oli juhannuksena. Ilman sen suurempaa dramatiikkaa se vain käytti kokoaan hyväksi ja päätti lähteä tutkimaan vähän Hakunilan kartanon lähistöä. Tilanne päättyi onnellisesti, koska vieraassa paikassa se ei viihtynyt kauaa yksin ja palasi pienen lenkin jälkeen tallin takapihalle, josta se käytiin ottamassa kiinni ja vietiin hevosrekkaan kesälomamatkaa varten.

Myös laumassa Werneri käytti kokoaan häikäilemättä hyväkseen. Se saattoi kävellä keskelle muita hevosia ja yksinkertaisesti luimistelemalla ja uhkailemalla raivata itselleen tietä. Se vaikutti tekevän sitä myös huvikseen ja ymmärrettävästi osalta ruunista taisi mennä hermot sellaiseen ylimielisyyteen. Useamman kerran Werneri tuli sisään tarhasta haavoilla. Sillä oli syksyllä jo aikaisemmin ikävä haava polvessa, luultavasti potkun seurauksena. Juuri kun se vamma oli parantunut, Werneri tuli eräänä elokuun lopun päivänä tarhasta sisään pahasti ontuvana. Sillä oli potkujälki lavassa, eikä hevonen juurikaan kävellyt seuraavana päivänä. Eläinlääkäri ei löytänyt jalasta mitään varsinaista vikaa, joten Wernerin toivottiin kuntoutuvan. Kun viikkojenkaan jälkeen mitään suurta edistystä ei tapahtunut, se vietiin klinikalle. Ensin löytyi lihasvaurio, jota alettiin hoitaa ja myöhemmin uudessa tutkimuksessa murtuma. Sen jälkeen oli selvää, että oikea ratkaisu Wernerinkin kohdalla oli päästää se kivuistaan.

Lepää rauhassa Werneri.

In Memoriam, Floora 19.5.2004-29.9.2014

 Tutustuin Flooraan sen tullessa Poni-Hakaan loppuvuodesta 2009. Aloin hoitaa Flooraa tammikuun alussa 2010, ollen sen ensimmäinen ja ainoa hoitaja. Ensimmäisen yhteisen ratsastustunnin jälkeen Floora hurmasi minut. Kun pyyhin sen hikiä tunnin jälkeen, huomasin ettei se ollut varmaan koskaan ennen nähnyt pesusientä, saati pyyhettä ja jouduin käyttämään hieman aikaa sen totutteluun. Tajusin, että tämä nuori tamma tarvitsee jonkun, joka pitää siitä huolta ja rauhassa totuttaa uusiin asioihin sen uudessa elämässä. Halusin olla se ihminen, enkä ole katunut hetkeäkään.

Floora ja kisahoitaja Melike Hyvinkäällä

Aluksi Floora oli todella arka, erityisesti päähän koskeminen oli sille epämieluisaa, samoin takakavioiden nostaminen. Kengitykseen Floora piti rauhoittaa. Pikku hiljaa sain luottamusta kasvatettua ja sain harjata päätä ja koskea korviin jos olin tarpeeksi rauhallinen ja varovainen. Erityisesti oikea korva oli herkkä ja suitsinkin Flooran aina "väärältä puolelta", jotta sain herkemmän korvan sujautettua ensin niskahihnan alta.

Aluksi Floora meni vain taitavimmilla ratsastajilla, koska oli todella raaka, olihan se vasta 5-vuotias ja ehtinnyt varsoakin. Teete koulutti koko ajan Flooraa eteenpäin ja pikkuhiljaa sen saattoi antaa myös kokemattomammille ratsastajille. Floora oli aina reipas ja meni mielellään eteenpäin, niin koulu- kuin estetunneillakin.

Itse sain Flooran aluksi tunneille vain silloin tällöin, mutta pikkuhiljaa aloin menemään sillä paljon enemmän (koska opettajat aina luulevat, että hoitaja haluaa ratsastaa omalla hoitsullaan) ja vähitellen yhteistyömme alkoi hioutua sille tasolle, että aloin harkita kilpailemista.

Pikku Kananen

Ensimmäiset yhteiset kisamme olivat estekisat maaliskuussa 2012, josta saimme tyyliarvostelusta luokkavoiton! Leena-open rohkaisemana menin aprillipäivänä myös koulukisoihin, suoraan helppoon A:han, josta saimme juuri ja juuri hyväksytyn tuloksen. Seuraavat kisat menivät jo huomattavasti paremmin ja siitä lähtien Floora taisikin olla ratsunani kaikissa mahdollisissa koulukisoissa. Samana syksynä otimme ensimmäisen voittomme seurakisojen helposta A:sta.Floora voitti vuonna 2013 esteillä aikuisratsastajien seuramestaruuskultaa Minna Boden kanssa ja minun kanssani senioreiden seuramestaruuskultaa. Osallistuin Flooralla toukokuussa 2013 myös Etelä-Suomen alueen Ratsastuskouluoppilaiden championaattiin, jossa sijoituimme karsinnassa kahdeksanneksi.
Tänä vuonna Minna ja Floora saivat aikuisratsastajien koulukultaa kevään seuramestaruuksissa. Elokuussa edustimme Poni-Hakaa myös valtakunnallisissa Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa Lahdessa, jossa jäimme senioreiden finaalista vain muutamalla pisteellä. Floora kilpaili Lusse Lindholmin kanssa myös aikuisratsastajien mestaruudesta sijoittuen upealla radalla neljänsiksi!

Floora oli siis oppinut Poni-Haassa ollessaan lähes kaiken mitä se osasi. Teete koulutti sitä koko ajan, välillä useammin, välillä harvemmin. Aina, jos Floora oli tunnilla ja Teete halusi näyttää ratsain jotain, valitsi hän Flooran. Suurin osa ratsastajista ihastui Flooraan sen kiltin ja innokkaan luonteen takia. Ratsastaessa se ei aina ollut helppo, mutta sitäkin palkitsevampi kun ratsastaja sai sen toimimaan.

Floora oli kiltistä luonteestaan huolimatta melkoinen persoona. Lisänimen Pikku Kananen se sai kun lähti tunnilla välillä poukkoilemaan pelästyessään tai "pelästyessään". Se oli myös hieman yllytyshullu ja usein jos joku muu heppa säikähti, piti Floorankin mennä mukaan joukkohysteriaan. Karsinassa Floora käyttäytyi kauniisti eikä kiukutellut juuri koskaan. Jos jokin asia oli sen mielestä epämiellyttävää, se vaan käänsi päänsä ja yritti katseellaan kertoa ettei tykkää.

Sairastelua

Flooran viimeinen vuosi oli haastava, keväällä se sai jalkavamman, josta toipumiseen meni pari kuukautta. Takaisin hyppäämään Floora pääsi vasta syksyllä laidunloman jälkeen ja olikin innoissaan. Viimeiset kisansa sain kisata sillä vain viikkoa ennen ähkyä, syyskuun 21.päivä. 80cm:n luokassa se oli niin innoissaan, meni korvat hörössä ja kuten aina, mieluiten kovaa! Vaikka ensimmäisestä vaiheesta tuli yksi pudotus, saimme silti toisen sijan. Hieno päätös yhteiselle taipaleelle, jonka olisin toivonut jatkuvan vielä paljon pidempään.

Sunnuntaina 28.9. sain tallilta viestin, että Flooralla epäillään ähkyä. Iltapäivän edetessä Floora vietiin Viikin hevossairaalaan hoidettavaksi, jossa sen tila näyttikin hoidon avulla hieman kohenevan. Hyvästelin Flooran ja luulin, että näen sen vielä seuraavana päivänä kun se pääsee takaisin kotiin. Yöllä Flooran kivut olivat kuitenkin yltyneet, tila heikentynyt, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Floora nukutettiin ikiuneen ja päästettiin tuskistaan.

Ihanaa Flooraa jäävät kaipaamaan suuri joukko ratsastajia, koko tallihenkilökunta sekä tietysti sen omat hoitajat.
Surumme ja ikävämme on suuri, mutta nyt sinun enää ei tarvitse kärsiä. Taivaslaitumilla saat laukata niin kovaa kun jaksat. Lepää rauhassa rakas Floora.


Satu, Flooran hoitaja

Mikäs siinä on kauniissa säässä hypellessä

Seuran estekilpailukausi avattiin tänään sunnuntaina 21.9 kauniissa syyssäässä. Hieman totuttua pienemmän osallistujamäärän vuoksi kisojen aikaista herätystä siirrettiin hieman myöhemmäksi, kun aikaa kerran oli riittävästi. Syksyinen aamu antoi mahdollisuuden pitää kisat ulkona, ja siitä nautittiinkin täysin rinnoin, kun vielä oli mahdollisuus. Kohta onkin jo aika siirtyä talven tieltä sisätiloihin.

Luokkina tänään mittelöitiin puomi- ja ristikkoluokassa, 60 sentissä ja 80 sentissä. Ensimmäisessä luokassa ei jaettu palkintoja vähäisen osallistujamäärän vuoksi, mutta molemmat ratsukot saivat taitoarvostelulla arvioidussa luokassa täsmälleen saman pistemäärän. Luokassa 2 sijoille ylsi neljä ratsukkoa. Luokan voitti  Anna Hakala (Las Wegass), ja sijoittuneita olivat järjestyksessä Erika Henrioud Charronilla, Sara Pohjanne Sier Salutilla sekä Tiina Raitio Pikkuveljellä.

Kolmannessa luokassa puhtaita ratoja ja uusintoja nähtiin vain yksi. Luokan voitti Erika Tikkanen hevosella Amazing Moon, ja toiseksi sijoittui Satu Hanhela Flooralla. Onnea kaikille kisoissa pärjänneille! Kaikki tulokset näet seuran sivujen kisakalenterista, jonne pääset tästä linkistä.

Anna ja Lassi

Erika ja Macy

Liukuva verryttely sujui kokeneilta kisaajilta mallikkaasti ja verryttelyssä apuna ollut opettaja Piritakin auttoi ratsukoita suoriutumaan radoista paremmin. Uusi, mahdollisesti kaikkiin kisoihin tuleva käytäntö opettajan paikallaolosta verryttelyssä voi rohkaista myös uusia kisaajia mukaan kokeilemaan rajojaan. Hienoja suorituksia oli tänään ilo katsella. Aikataulu kisoissa piti pienistä kömmähdyksistä huolimatta, ja meille oli taas kerran annettu upea mahdollisuus kokeilla rajojamme omissa seurakisoissa. Kiitos siitä!

60cm -luokan kisaajat radankävelyssä Piritan johdolla.

Uutuutena näissä kisoissa nähtiin seuran buffa, jonne jokainen sai tuoda itsetehtyjä tai valmiita myyntituotteita. Näistä myydyistä tuotteista niiden tuoja sai korvauksen. Mukavasti tarjolla olikin esimerkiksi kahvia, voileipiä ja kääretorttua, joten kisaajia ja kannustajia hemmoteltiin oikein olan takaa. Tarjoilun järjestämistä kehitetään edelleen, joten parannusta sen toimivuuteen on varmasti luvassa. Samaa järjestelyä kuitenkin aiotaan jatkaa, joten vaikka et itse kisaisikaan, voit katsojana tulla seuraamaan hienoja kisoja ja samalla leipomalla kantaa oman kortesi kekoon seuran toiminnan puolesta.

Tervetuloa seuraamaan ja osallistumaan seuraaviin kouluratsastuskilpailuihin 5.10. Estekilpailujen pariin pääsemme taas 19.10.

Lisää kuvia täällä!

Hevoskuulumisia

Tästä on jo hetki kulunut ja bloginkin puolella on useammassa kommentissa kysytty Atesta. Atte ontui viime syksystä enemmän ja vähemmän koko ajan. Se käytettiin klinikalla tutkimuksissa, joiden tulos oli karu: nivelrikkoa, kinnerpatit ja sädeluuontumaa. Atte ei kestänyt edes kevyellä käytöllä tunneilla, vaikka sitäkin yritettiin. Niinpä se päätettiin päästää kivuistaan. Ratkaisu ei ollut mukava, koska ruuna oli vasta 9-vuotias, mutta noiden vaivojen kanssa oli selvää, ettei Atte olisi voinut elää kivutonta elämää. Nyt ei tarvitse enää miettiä, voiko ystävällinen ruuna hyvin.

Atte tuli Poni-Hakaan syksyllä 2012 hyvin raakana ja vähän ratsastettuna. Alkuun se meni tunneilla kovaa, mutta pikku hiljaa se rauhoittui ja oppi uutta. Ruunalla oli hienot askellajit ja ehdottomasti yhdet tallin hienoimmista raviväistöistä. Sillä oli ystävällinen, joskin hieman kujeileva luonne ja aina sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Tunneilla Atte aiheutti toisinaan hämminkiä esittämällä omia liikkeitä annettujen tehtävien lomassa. Monet eivät siksi tykänneet Atesta, mutta vähintään yhtä monet halusivat ratsastaa hevosella. Atella olikin oma vankka kannattajakuntansa, joka jää varmasti kaipaamaan tätä persoonallista hevosta. Lepaa rauhassa Atte!

Atte

Tunneilla on kuitenkin näkynyt uusi ruunikko. Heinäkuussa tallille muuttanut Orneta Q eli tuttavallisemmin Netta on vihdoin päässyt aloittamaan tuntityöt. Netta sai ison haavan kankkuunsa vai muutaman päivän tallilla asuttuaan ja oli pitkään sairaslomalla sen takia. Nyt tamma on ollut tunneilla muutaman viikon ja osoittautunut hyvin kiltiksi ja ystävälliseksi hevoseksi. Se on 9-vuotias virolaistamma, jolla on suvussa paljon trakehneria, mikä tuo siihen mukavaa keveyttä. Se on rehellinen ja luottavainen hevonen, jolle on toistaiseksi tuntunut käyvän kaikki. Netalla on kivan näköiset liikkeet ja yrittelijäs luonne, joten jäämme innolla odottamaan, missä vaiheessa tamma nähdään ensimmäistä kertaa kouluradalla.

Jatta ja Netta

Poni-Haan uusi omistaja Virpi Ranta esittäytyy

Poni-Haka vaihtoi omistajaa syyskuun alussa. Lue mitä Virpi kertoo itsestään.

Kuka olet?

Nalan pääsi poseeraamaan Virpin kanssa.

Olen Virpi Ranta, heppatyttö kiireestä kantapäähän. Koulutukseltani olen kauppatieteitten maisteri ja työurani tähän asti olen tehnyt liike-elämän palveluksessa. Asun Helsingin Tapaninvainiossa hyvin lähellä Tuomarikylän kartanoa ja talleja.
Ratsastuksen aloitin 7-vuotiaana Messilässä, oman ensimmäisen hevosemme saimme ollessani 8-vuotias ja siitä se kipinä lähti. Lukioaikana sain sitten mahtavan hevosen nimeltä Happy Fellow, joka oli täysiverinen ja entinen laukkahevonen mutta siitä tuli kaikkien yllätykseksi täydellinen kouluratsastushevonen, joka sopi minulle mainiosti. Olin junnu ja nuori ratsastaja -vuosina Suomen maajoukkueessa ja valmentauduin Kyran luona Ruskeasuolla. Lukion jälkeen vietin myös vuoden Saksassa sen kanssa oppien aika paljon lisää kouluratsastuksesta.
Näiden aikojen jälkeen olen myös valmentanut lähinnä tuolla Lahden seudulla ja vasta myöhemmin kouluttauduin tuomariksi.
Olin myös pitkään poissa hevoskuvioista kun lapseni olivat pieniä mutta aina minä vain löydän itseni tuolta kentän reunalta yhä uudestaan ja uudestaan.

Miten päädyit Poni-Haan omistajaksi?
Päädyin omistajaksi suhteellisen pitkän prosessin jälkeen. Olen jo pidempään etsinyt uutta suuntaa työelämääni ja oma yritys on ollut toivelistalla pitkään. Sitten mietin että millä alalla voisin toimia. Ykköseksi tuli aina hevosala, sillä en viihdy siisteissä sisätöissä kovin hyvin. Olen kiertänyt useita tiloja ja vaihtoehtoja katsomassa. Melkein jo päädyin ratsastuskouluyritytäjäksi toiselle paikkakunnalle mutta sen kohteen taustatekijät eivät aivan vastanneet toiveitani. Sitten kuulin parinkin eri lähteen kautta, että Poni-Haka voisi olla myytävänä. Olimme yhteydessä ja siitä keskustelu Fagerströmien kanssa lähti liikkeelle ja pääsimme yhteisymmärrykseen kaupan ehdoista. Nyt olen tässä.

Itse asiassa Poni-Haan osti perustamamme yritys nimeltä Poni-Haan palvelut Oy, jonka osakkeenomistajia ovat enemmistöosuudella minä, tyttäreni Viia 21v. joka opiskelee tällä hetkellä Rovaniemellä Lapin yliopistossa kuvataiteiden opettajaksi, toinen tyttäreni Virve 17v, joka juuri lukee syksyn yo-kirjoituksiin sekä isäni Matti Uimonen 89v. pienellä osuudella. Isäni mukaantulo mahdollisti tämän kaupan ja hän toimii taustalla osarahoittajan ominaisuudessa.
Molemmat tytöt ovat ratsastaneet, joskin Viia lopetti hevostouhut jossain vaiheessa mutta Virve ratsastaa edelleen ja käy jatkossa Suskin estetunnilla perjantaisin.

Oliko sinulla jotakin historiaa Poni-Haasta tai jokin käsitys paikasta entuudestaan?
Poni-Hakahan on tuttu kaikille pidempään ratsastaneille ihmisille. Chrissen maine mahtavana tallinpitäjänä oli tiedossa jo yli 30 vuotta sitten ja sittemmin Suskin hieno kilpaura tuki tätä asetelmaa. Emme ole kuitenkaan tunteneet Suskin kanssa sen paremmin, koska minä ratsastin koulua ja Suski hyppäsi. Suski on myös muutaman vuoden minua nuorempi joten tiemme eivät tuolloin kohdanneet.

Poni-Haassa olen ollut tuomarina silloin tällöin ja siinä sain käsityksen sangen laadukkaasta ratsastuskoulusta, jossa oppilaat ovat selvästi saaneet hyvää opetusta. Olen ollut tuomarina lähes jokaisessa suuremmassa ratsastuskoulussa pääkaupunkiseudulla, joten olen nähnyt alueen tason. Eli minulla on sangen positiivinen käsitys Poni-Haasta.

Onko muutoksia tallin toimintaan tulossa ja mitä ne koskevat? Ollaanko varusteita uusimassa?
Ihan ensi hätään tuskin mitään hirvittävän suuria ja radikaaleja muutoksia on tulossa toimintaan mutta varmasti kehitämme toimintaa eteenpäin pala kerrallaan ratsastajien toiveita kuunnellen. Mahdollisuuksien mukaan toivon, että voisimme kouluttaa joitakin hevosia eteenpäin jotta voisimme tarjota entistä vaativamman tason tunteja edistyneemmille ratsastajille.
Toinen sydäntä lähellä oleva asia on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Ratsastusta voi kuivaharjoitella muulla liikunnalla ja toivon, että voimme tarjota siihen apua. Kolmannekseen toivon, että voimme aktivoitua myös lisäkurssien ja erilaisten tapahtumien järjestäjänä, puitteethan Poni-Haassa ovat erinomaiset verrattuna mihin tahansa muuhun paikkaan.

Kaiken kaikkiaan toivon Poni-Haassa ratsastavilta palautetta, jotta voimme kehittää toimintaa juuri siihen suuntaan, mitä asiakkaat toivovat. Suhtaudun avoimesti uusiin ehdotuksiin ja toiveisiin, sillä me olemme palveluyritys ja me olemme olemassa asiakkaitamme varten.

Varusteiden osalta totean sen, että olemme hankkimassa nyt ihan ensi hätään uudet satulahuovat hevosille sillä entiset alkavat olla aika kuluneita. Muita varusteita hankitaan tarpeen mukaan.

Mitä asioita pidät tärkeänä ratsastuskoulutoiminnassa?
Ratsastuskoulu on todella kokonaisvaltainen juttu, jossa yhdistyvät niin ratsastus, hevosen hoito kuin sosiaalinenkin puoli. Turvallisuus nousee prioriteeteissani sangen korkealle. Myös laadukas opetus ja hyvät hevoset ovat toki tärkeitä asioita. Koen, että meidän tehtävämme on myös opettaa oppilaillemme hevosmiestaitoja. Kaupungissa asuava nykyihminen ei aina saa kosketusta eläimiin samalla tavalla kuin aikaisemmin maalla asuvat saivat ja ratsastuskoulu on hyvä paikka opppia eläinten käyttäytymisestä lisää.
Myös yhteiset tapahtumat ja tekemiset ovat tärkeitä koska tallilla tapaa samanhenkisiä reippaita ulkoilmassa viihtyviä ihmisiä, joiden kanssa on mukava viettää aikaa muutenkin kuin vain hevosen selässä.

Mikä oli ensivaikutelmasi Poni-Haasta?
Se on aina ollut hyvin positiivinen. Mukavia ja mutkattomia ihmisiä, kivoja hevosia ja poneja sekä tarkoituksenmukaiset puitteet.

Oletko jo tutustunut uusiin työkavereihisi, eli Poni-Haan hevosiin ja miltä ne vaikuttavat mielestäsi? Onko joukosta noussut jo suosikkeja?
Vielä en ole kovin hyvin ehtinyt tutustua hevosiin mutta pikku hiljaa alan oppia niiden nimiä ja persoonia. Löydän aina kaikista hevosista sen hevosen hyvät puolet joten en oikein osaa suosikkia valita. Paitsi että Prinssi on tietenkin vienyt jo sydämeni. Kuinka ylpeänä se tekee työtään pää pystyssä, silmät loistaen ja kuinka hienosti se matkustaa kärryssä ja jaksaa kantaa lapsia aina vaan uudestaan ja uudestaan mitään säikkymättä. Mahtava poni!

Minkälaisena paikkana näet Poni-Haan esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden päästä?
Tottakai Suomen parhaana ratsastuskouluna, jossa on tyytyväiset asiakkaat, kivat (ja toivottavasti myös terveet) hevoset, motivoitunut henkilökunta, viimeistellyt puitteet ja kaiken kaikkiaan mahtava meininki.

Kutsumua-haaste Poni-Hakalaisittain

Instagramissa ja Facebookissa on viime viikkojen ajan levinnyt Kutsu mua-haaste koulukiusaamista vastaan. Kuvassa yliviivattuna on ainakin yksi sana, jolla kyseistä henkilöä on haukuttu aiemmin. Sen alla on sana tai sanoja, joilla henkilö haluaisi itseään kutsuttavan.
Poni-Hakalaiset innostuivat haasteesta. Tässä muutama kuva.



Sadun ja Flooran yhteinen haaste



Onni



Ope-Pirita



Kaikkien luottokyyti Roy

Blogissa julkaistaan lähiviikkojen aikana Poni-Haan uuden omistajan Virpi Rannan haastattelu. Heittäkää kommentteihin kysymyksiä, joihin haluaisitte vastauksen Virpiltä!

Poni-Haan vanhat hevoset: Kaapo

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Kaaposta, josta kertoo Anna, blogin vakikirjoittaja ja Kaapon hoitaja. Kaapo lähti talliltamme joulukuussa 2013.

Kaapo

Muutettuaan Poni-Haasta Kaapon jo siellä alkaneet oireilut ja vastustelut ratsastaessa jatkuivat myös sen siirryttyä yksityisomistukseen. Se ontui vaihtelevasti koko kuluneen seitsemän kuukauden ajan. Valitettavasti tämä herrasmiesruuna nukkui 13.8.2014 vihreämmille laitumille.

Erilaisia  hoitoja kokeiltiin ja testailtiin, mutta mikään ei tuottanut toivottua tulosta, joten hevonen päästettiin pois pitkittyneistä kivuistaan. Myös hevosen vatsa oireili ja Kaapo sairastikin ainakin kaksi ähkyä tänä aikana. Poni-Haassa vajaat kaksi vuotta asunut Kaapo ei voinut oikein hyvin siellä asuessaankaan, ja siirryttyään yksityishevoseksi toivottiin, että protestointi aiheutuivat ehkä siitä, että se ei kestänyt ratsastuskoulukäyttöä. Kivut ratsastaessa tuntuivat kuitenkin vain lisääntyvän ja loppujen lopuksi todettiin, että hevosen nivelet ovat niin huonossa kunnossa, ettei se olisi tullut kestämään kunnolla ja terveenä säilyen edes kevyttä harrastekäyttöä.

Kaapo ehti olla omistajallaan noin kahdeksan kuukautta, ja sinä aikana se antoi ja opetti kaikkensa niin omistajalleen kuin hoitajalleenkin. Tuusulaan yksityistallille muutettuaan Kaapo virkistyi silminnähden, ja se osoittautuikin virkeämmäksi luonteeksi kuin Poni-Haassa ollessaan siitä olisi voinut kuvitella. Sosiaalinen hevonen osoittautui hyvin läheisriippuvaiseksi ja yksin jäätyään se selkeästi hermostui. Kilttinä hevosena Kaapo kuitenkin luotti käsittelijäänsä, ja vaikka ilman hevosseuraa ollessaan se näkikin puskissa usein hirviöitä ja muita kammottavuuksia, se ei koskaan tahallaan tehnyt mitään ilkeää.

Poni-Haassa ollessaan Kaapon kanssa ei paljon maastoiltu sillä sitä pidettiin ehkä isossa porukassa epävarmana ja muita villitsevänä, mutta keväällä teiden pinnan sulaessa sitä alettiin totuttaa myös tallipihan ulkopuolella liikkumiseen. Aluksi hermostuneesta ja säntäilevästä hevosesta kuoriutui lopulta rauhallinen, ihmisen seuraan luottava hevonen, joka ei hätkähtänyt edes lujaa ohikiitäviä autoja. Pitkien kävelyjaksojen aikana myös ihmiset malttoivat pidentää maastoilumatkoja hiljalleen, jolloin myös hevosen luottamus ulkona liikkumiseen kerääntyi pikkuhiljaa. Loppuaikana Kaapon kanssa saattoi samoilla Tuusulan metsissä monta tuntia yhteen menoon, ja se selkeästi nautti saadessaan olla maastossa ja kävellä hiljaisia metsäpolkuja ristiin rastiin.

Uudessa kodissaan Tuusulassa Kaapo sai myös uusia ystäviä. Kesän se vietti laitumella yhdessä kolmen muun ruunan kanssa ja tutustui myös maastolenkillä törmättyyn toiseen ruunaan. Laumassa Kaapo oli aina kaikkien kaveri ja kiersikin hevosen luota toiselle tehden niihin lähempää tuttavuutta. Kesän aikana sille ehtikin kertyä muiden tapaan heinämahaa muuten niin siroon vartaloon.

Suloista Kaapoa jäi kaipaamaan joukko ihmisiä, jotka oppivat tuntemaan sen valoisan ja huumorintajuisen persoonan. Samanlaista hevosta ei helposti tule vastaan. Luultavasti ei koskaan.

Poni-Haan vanhat hevoset: Hopsu

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Hopsusta, josta kertoo Ellu, Hopsun omistaja. Hopsu lähti talliltamme eläkepäivien viettoon viime talvena.

Hopsu 

Olisikohan se ollut ensirakkautta vuonna 2003, kun hyppäsin Hopsulla ensi kertaa Poni-Haassa. Siitä päivästä lähtien onnistui herra pitämään itsensä minun sydämessäni. Sinä päivänä kun sain soiton ”mitäs jos Hopsu muuttaisi nyt sinne?”, tämä tyttö itki onnesta. Saisin viettää Hopsun kanssa eläkepäiviä ja nauttia herran fiksusta seurasta.


Hopsu muutti 8.12.2013 luokseni Virolahdelle eläkepäiviä viettämään. Pappa on voinut hyvin ja nauttinut elämästään maalla lehmien, lampaiden ja tietenkin muiden hevosten kanssa.
Muutettuaan ja pikku hiljaa kotiuduttuaan vanhasta papasta kuoriutui yllättäen 4-vuotias oripoika! Voin sanoa että ei moni uskoisi kuinka reippaasti ja innoissaan Hopsu (”tallin laiskin”) on liikkunut! Talvikausi nautittiin maastoilusta, ohjas-ajosta (herra muisti hyvin mikä juttu se on!) ja pellolla ratsastuksesta.

Alkuvuodesta sain kokea yllätyksen Hopsun kanssa. Näiden yhteisten vuosien jälkeen, vihdoin ja viimein Hopsu näytti miten tämä tyttö saadaan alas selästä. En ikinä ollut uskonut että Hopsu osaa pukittaa!

Hopsu on kuitenkin alkuintoilun, kotiutumisen ja uuden elämän opettelun jälkeen hyvin kotiutunut maalle. Maastoonkin voimme hyvin lähteä keskenämme. Tallin pihaan tullessa pitää Hopsun aina ilmoittaa kaikille että hän on palannut, jolloin Hopsu kokoaa itsensä ja hirnuu.
Hopsu on päässyt vielä toimimaan talutusponinakin (tosin todella harvoin), ja niin kiltisti kuljettaa lapsia eteenpäin, kun taas kokeneempia ratsastajia hän hieman tykkää ”testailla”.

Tällä hetkellä Hopsu nauttii kesästä kahden uuden ystävänsä, shetlanninponien Keijon ja Dassen kanssa. Eli Hopsu voi pulleasti, mutta hyvin onnellisesti.

Juuri eillen tallilla käydessäni totesin ystävälleni, että tämä kesä on tehnyt vielä lisää hyvää Hopsulle. Ilme ja käyttäytyminen on muuttunut niin paljon positiivisempaan suuntaan, että on vain ilo nähdä kuinka tuon hevosen silmistä näkee onnellisuuden. Hopsu on kesän aikana päässyt myös parisen kertaa ”valmentamaan” poniystäviään raviradalla. Voi sitä riemun määrää kun vanha herra tajusi, että siellähän voi pukitella ja laukata niin kovaa kun jaksaa!
Pääsääntöisesti Hopsun kesä on mennyt maastoillessa ja laiduntaessa.

Mukavaa ja hauskaa kesän jatkoa Poni-Hakalaisille!

Toivottaa Hopsu ja Ellu

Omistatko sinä Poni-Haasta lähteneen hevosen tai ponin? Kuulisimme mielellämme kuulumisia! Vapaamuotoisen esittelyn voit lähettää osoitteeseen niina.rodionoff(a)gmail.com.

Takkula 2014: Behind the scenes

Kisaviikonloppu Takkulassa piti sisällään kisojen lisäksi paljon muutakin. Päätimme jakaa teille kuvia, jotka eivät jostain syystä päätyneet aiempiin postauksiin...

Satu hioo vielä viimehetken liikkeet kuntoon, katsojilta loksahtavat leuat lattiaan :) 

Mitäs tykkäät mun rusetista??

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

vara-coach ja pikku-coach

Hei me syödään kebabbia!

Innostunut kisaratsu valmistautumassa lähtöön klo 7 perjantai aamuna

Tarkoitus oli hypätä samaan aikaan...

Tyttöjen uudet kilpurit, näillä voitetaan ensi vuonna!

Hehkein poseeraus-kilpailusta!

Näin yrität huijata hevosesi juomaan. Lassi sai videon jälkeen vähän apua omenoiden metsästykseen.

Hyi mun jalka osui pohjaan! Hukun!!

Mikä kuvista oli sinun suosikkisi?