Vuoden 2017 kunniaksi päätimme tehdä Poni-Haan hoitajien avulla omat versiomme suurta kansainvälistä suosiota saavuttaneesta Mannequin challengesta, eli suomeksi mannekiinihaasteesta! Haasteen ideana on, että nuoret jämähtävät paikoilleen kesken toimiensa ja tästä pysäytyskuvasta otetaan video, johon liitetään musiikkia. Tässä muutama toteutus Poni-Haasta!
Hoitsuhuone
Tallikäytävä
Haluatteko lisää samankaltaisia postauksia blogiin? Asiallista palautetta ja ideoita voi aina antaa!
Tänäkin vuonna joulukalenterimme huipentuu Lucia-juhlan tunnelmiin. Teemana oli tänä vuonna evankeliumi Poni-Haan mukaan. Lucia-juhlan käsikirjoitus oli mukailtu Stadin evankeliumista soveltuvaksi Poni-Haan historiaan, ja sen muotoilivat Anne ja Sini.
Silloin Kekkonen, joka oli niinku pressana, vähän niinku omisti koko
valtakunnan, ja sano, et firmojen täytyy maksaa sille veroja. Kaikki
jengi lähti hoitamaan hommat firmoihinsa, jokainen omaan stadiinsa. Niin
toi Chrissekin lähti Hakunilasta, Vantaa Citystä ettimään poneja omaa
firmaansa varten, jotta sekin voisi maksaa veronsa. Se lähti ponienhakureissulle ukkonsa Tojen kanssa.
Ne
löysi kymmenen ponia ja toi ne ponit Hakunilaan, ja näillä oli mukana
Suski seimeen kapaloituna, ja Pontte kans jaloissa pyörimässä, ja ne
pisti ne kans talliin.
No siellä lähellä oli jotain skidejä, jotka halus jäädä tsiigaa niiden poneja.
Pian
nää näki valon, ja totes et ois kivaa ridaa sisällä ja saada isompi
talli. Ja sit Chrisse jo alkoki heittää läppää: "Ei mitää hämminkii hei,
mä ilmotan teille jäätävän ilon ja se koskee koko jengii. Suski ja
Pontte alkaa johtaa tätä puljuu." Just tästä päivästä eteenpäin
Hakunilassa alko pyörii Ypäjän stadista tulleita ridaopeja.
No sit Suskiki lähti sinne Ypäjä-stadiin, ja kun se sieltä palas, ni
siitä tuli Master. No sit syttyki jo Hakunilan taivaalla kaikista
kirkkain tähti, eli Poni-Haka. Viisaat itävantaalaiset ajatteli: Lets go
to Hakunila, siellä me nähään mikä homma toi tähti oikeen on. Ne lähti
kiitää kohti Hakunilaa ja löysi mageen tallin, joka oli niinku tää
Poni-Haka, Laatutalli. Kun ne näki tän, ni ne kerto kaikille muilleki
ympäri stadii, et tulkaa ridaa sinne.
Siitä
päivästä saakka tääl on käyny sikana jengii, jo 40 vuotta, ja nykyään
tääl poneja ostaa ja veroja maksaa Virpi. Mut ne massit menee Saulille.
Ohjelmanumerot ovat katsottavissa myös videoina seuran sivuilta.
Joulukalenteria on ollut kiva tehdä, onhan meillä jo vankka rutiini
sekä tehokas tiimi. Niin tehokas ja rutinoitunut, että tänä vuonna
kalenteri päätettiin jo muutamaan kertaan perua sekä viimehetkillä taas
toteuttaa. Aiheita on pähkäilty ja juttuja kirjoiteltu yömyöhään. On
saatettu ehkä myös ahdistella muita kirjoittamaan meille juttuja.
Kaikesta huolimatta blogimme joulukalenteri on mielestämme onnistunut
hyvin tänäkin vuonna. Entä teistä? Olisi kiva kuulla kommentteja.
Minkälaisia juttuja haluaisitte kuulla jatkossa? Mikä luukku oli suosikkisi, mistä et niin pitänyt?
Blogitiimi toivottaa lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Palaamme näppäimistön ääreen ensi vuonna!
Mitä tapahtuu, kun kaverisi saa jonkun aivan hullun idean? Ei välttämättä mitään, mutta kun lisää soppaan joukon muita kavereita, kärsivällisen hevosen ja videokameran, on soppa valmis.
Pähkähulluihin ideoihin pitää aina kysyä tietenkin hevosen omistajan lupa!
Kisaviikonloppu Takkulassa piti sisällään kisojen lisäksi paljon muutakin. Päätimme jakaa teille kuvia, jotka eivät jostain syystä päätyneet aiempiin postauksiin...
Satu hioo vielä viimehetken liikkeet kuntoon, katsojilta loksahtavat leuat lattiaan :)
Mitäs tykkäät mun rusetista??
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...
vara-coach ja pikku-coach
Hei me syödään kebabbia!
Innostunut kisaratsu valmistautumassa lähtöön klo 7 perjantai aamuna
Tarkoitus oli hypätä samaan aikaan...
Tyttöjen uudet kilpurit, näillä voitetaan ensi vuonna!
Hehkein poseeraus-kilpailusta!
Näin yrität huijata hevosesi juomaan. Lassi sai videon jälkeen vähän apua omenoiden metsästykseen.
Tuntiratsastajien vuoden suurimmat ratsastuskilpailut ratsastettiin tänä vuonna 1.-3.8. Takkulassa Lahdessa. Poni-Haasta oli mukana kuuden ratsastajan ja neljän hevosen joukkue. Lisäksi mukana oli kisojen ehdottomasti paras ja äänekkäin kannustusjoukko. Postailimme jokaisesta päivästä kisojen aikana, kaikki Takkulan tuntseihin liittyvät postaukset löytyvät tunnisteella Takkula 2014.
Yhteenvetona tulokset Poni-Haan ratsastajien osalta:
Luokka 3A, seniorien karsintaluokka HeB:0, 41 osallistujaa
11. Titta Saari - Las Wegass 60,900%
12. Satu Hanhela - Floora 59,800%
Luokka 4, aikuisratsastajien mestaruus Aikuisratsastajamerkin kouluohjelma, 33 osallistujaa
4. Louise Lindholm - Floora 63,300%
11. Minna Riitala - Platyna II 60,500%
16. Maisu Björkbom - Platyna II 59,500%
Luokka 7, seniorien koulufinaali A-merkin kouluohjelma, 22 osallistujaa
18. Titta Saari - Las Wegass 58,611%
Luokka 8c, seniorien tervetuliaisluokka 80cm, arv. A0, 49 osallistujaa
jaettu 1. Titta Saari - Las Wegass 0vp
Luokka 11, seniorien estefinaali 90cm, arv. 367.1 (A2/tyyli), 75 osallistujaa
jaettu 7. Titta Saari - Las Wegass 0vp - 37,5p
Ratsastajien kommentteja:
"Oli ihanaa ratsastaa Flooralla. Se oli pehmeä ja kevyt. Minulla oli radalla hauskaa ja kannustus oli mahtavaa." -Lusse
"Oli hieno tunne tulla lopputervehdykseen, kun kannustusjoukot olivat niin upeat." -Maisu
"Koulukarsinta meni vähän sinne päin, finaalissa ratsastin hyvin, vaikka prosentit jäivät alhaisiksi. Esteillä Lassi heräsi ja finaalin tulos kruunasi viikonlopun. Joskus sitä tuuriakin tarvitaan. Lassi oli hieno läpi kisojen, enkä voi olla kuin tyytyväinen. Kannustusjoukot oli ehdottomasti kisojen parhaat ja omakin fiilis väkisin loistava radan jälkeen, kun kuulee huudot. Kiitos viikonlopusta kaikille!" -Titta
Videoita kisasuorituksista:
Myös Suomen ratsastajainliiton pääsihteeri Fred Sundwall nähtiin paikalla lauantaina. Sundwall lienee ollut paikalla SRL:n teemavuoden "Ratsastuskoululaisen vuosi 2014" takia. Vierailu ja palkitsemisiin osallistuminen oli hieno asia. Lue myös liiton uutiset koulumestaruuksista ja estemestaruuksista.
Hanskin ottamia kuvia viikonlopulta löydät täältä!
Torstaina 19.6. heti alkeiskurssin jälkeen laitettiin kaikki poniruunat Amia, Carusoa ja Brunoa lukuunottamatta valmiiksi. Vuorossa oli jokavuotinen ponien ratsastus laitumelle. Ponit viettävät ansaitun lomansa Sotungissa, Virpin ja Ponten hoivissa. Sen verran innokkaina nämä olivat lähtemään, että taisivat aavistaa, minne ovat pääsemässä.
Matka Sotunkiin oli kuulemma sujunut hyvin, lukuunottamatta johtoponi-Ballea säikyttänyt yllättävä vesilätäkkö pääsi yllättämään matkan varrella. Alla Inkan ottama video kun ponit päästetään irti laitumella.
Perjantaina lähtivät loput hevoset Suskin luokse laitumelle. Talli on kiinni ja avautuu jälleen 21.7.
Blogi ei suinkaan jää nyt kesätauolle, vaan postauksia on luvassa myös kesän aikana. Toivotamme lukijoillemme mukavaa kesää!
Lauantaina 6. huhtikuuta saimme nauttia
tallin omistajan, Suski Suomelan pitämästä, juhlavuoden
viimeisestä demonstraatiosta. Aiemmin vuorossa olivat Teeten,
Piritan ja Tintin havainnoillistavat kouludemonstraatiot, kun taas
Suski keskittyi esteratsastuksen saloihin.
Suski ja Onni juoksutusharjoituksissa. Liina on kiinnitetty sisäkuolainrenkaaseen. Onnilla on yllään sivuohjat.
Tapahtuma oli jaettu kahteen osaan,
jossa ensimmäisenä havainnoillistettiin nuorten hevosten
koulutusta. Esiintymässä olivat nuorten hevosten kanssa Pirita Lång
ja Onni sekä Minna Riitala ja Gina. Suski esitteli ensimmäiseksi
juoksuttamista: kuinka hevosta juoksutetaan ja missä tilanteessa se
on tarpeen. Onni pääsi juoksutettavaksi ja selvisi tehtävästään
mallikkaasti. Suski näytti, kuinka nuoret ja kokemattomat hevoset
usein tekevät epätasaista ympyrää, ja kuinka sitä tulisi liinaa
löystämällä ja kiristämällä ennakoida. Liina, hevonen ja
juoksutusraippa muodostavat kolmion, ja juoksuttaja itse katsoo
suoraan kohti hevosta: hänen ei tule olla hevosen liikkeen edellä
jarruttamassa vauhtia tai olla liikaa liikkeen jäljessä ajamassa
hevoseen lisää vauhtia. Matalilla, rauhallisilla äänillä hevosen
vauhtia hidastetaan (ra-viiin, käyn-tiiin...), ja terävillä,
käskevillä ja nousevilla äänillä hevonen menee kovempaa tai
vaihtaa askellajin nopeampaan (lauk-ka!). Jos hevonen ryöstää tai
lähtee liian kovaa, ollen juoksuttajan hallitsemattomissa, hyvä
asento estää sitä viemästä juoksuttajaa tai karkaamasta on ottaa
liinaa juoksutussuuntaan nähden ”väärään” käteen ja pitää
loppu liinasta ”oikeassa” kädessä, vieden sen selän taakse
jarruttamaan vauhtia, samalla nojaten taakse. Liinan voi laittaa
hevoselle kahdella tavalla: pujottamalla sen sisäkuolainrenkaasta
läpi, korvien takaa ja kiinni ulkokuolainrenkaaseen tai
kiinnittämällä sen vain sisäkuolainrenkaaseen.
Sitten hypättiin. Ensimmäiseksi
molemmat hevoset kävelivät rauhallisesti puomien yli käynnissä,
suoralla uralla olevilla linjoilla ja ympyrällä. Tämä auttaa
hevosia löytämään tahdin ja katsomaan jalkoihinsa. Tämäntyyppinen
tehtävä auttaa myös näkemään, onko hevosessa maailmanluokan
tähtiainesta: hyvä ja huolellinen hevonen varoo kolauttamasta
jalkojaan puomeihin, tai jos se kolauttaa, hevonen osaa myös korjata
virheensä seuraavalla kerralla. Ravissa puomit menivät yhtä
mallikkaasti kuin käynnissäkin. Samalla puututtiin molempien
ratsastajien istuntaan ja siihen, miten erilaiset istunnat auttavat
vaikuttamaan hevoseen.
Suski demonstroi Piritan istuntaa. Kuvassa myös Meri Satama
Erilaisia tapoja istua on neljä:
perusistunta, esteistunta, kevyt istunta ja liikkeen jäljessä oleva
istunta. Perusistunnassa kehon kaikki kolme palikkaa ovat
päällekkäin: lanneranka, rintaranka ja kaularanka. Ratsastajan
korvasta voi vetää suoran viivan lantiosta kantapäähän asti.
Esteistunnassa ratsastaja on lähellä satulaa, ylävartalo hieman
edessä, paino kevyesti jalustimilla. Kevyessä istunnassa ratsastaja
on kokonaan irti satulasta. Tätä istuntaa käytetään esteillä
useimmiten, ja sitä voidaan kutsua myös kahden pisteen istunnaksi:
ratsastajan paino on kahdella jalustimella, kahdessa pisteessä.
Liikkeen jäljessä ollessaan ratsastaja nojaa taakse niin, ettei
enää pysty myötäilemään hevosen liikkeitä niin joustavasti.
Tätä istuntaa käyttävät eniten kenttäratsastajat maastoradalla
ja taitavat ratsastajat ylittäessään suuria vesihautoja.
Demossa olleet esteet: katsomonpuoleisten esteiden väli 20m, samoin vastakkaisen sivun puomien väli. Punaisella merkitty kokeneiden hevosten esteet, sinisellä nuorten hevosten tehtävät. Molemmat estelinjat hypättiin tallille eli vasemmalle päin.
Nuoret hevoset hyppäsivät alkuun
pieniä esteitä, jotta into ja ilo hypätä säilyisi. On myös
varottava, ettei nuorten hevosten eteen laittaisi liian vaikeita
tehtäviä, jotta niistä ei tule epävarmoja hyppääjiä. Onni on
vielä niin nuori ja "raaka", että se on Suskin mukaan hypännyt vain
muutamia kertoja elämänsä aikana. Nuoria hevosia ratsastaessa on
varottava, ettei niitä auta liian paljon: hevosen on itse saatava
ratkaista eteen tulevat ongelmat, jotta se oppisi ajattelemaan itse
ja ratkomaan ongelmia myös ei-niin kokeneen ratsastajan kanssa.
Pirita havainnoillisti yleisölle myös norsupidätteen eli
jarrutusotteen, jonka avulla nuori tai vauhdikas hevonen saadaan
jarruttamaan vauhtiaan tehokkaasti. Norsupidätteessä toinen käsi
viedään harjan yli ”väärälle” puolelle ja toinen käsi
nostetaan ylös ja sillä jarrutetaan. Näin toinen käsi lukkiutuu
jarruttavaksi ja toisella on mahdollista vielä lisäksi hidastaa.
Ensimmäisen osion päätteeksi Gina pääsi vielä hyppäämään
sarjaa, jossa ensimmäistä ristikkoa seurasi okseri yhden askeleen välillä ja okserin jälkeen pystyeste kahden askeleen välillä.
Pienen haparoinnin jälkeen hevonen hyppäsi sarjan hyvin ja esitystä
päästiin jatkamaan seuraavaan vaiheeseen.
Pirita ja Onni käyntitehtävässä
Minna ja Gina okserilla
Estedemonstraation toisessa osassa
esiintyivät jo paljon kokeneet hevoset, Titta Saari Simon kanssa ja
Jyri Kranz Lassilla. Nämä hevoset ovat molemmat hypänneet ennen
Poni-Hakaan tuloaan isoja, yli 120cm ratoja ja ovat jo kokeneita
hyppääjiä. Nämä ratsastajat esittelivät yleisölle erilaisia
myötäämisiä ja sarjojen sekä suhteutettujen välien ratsastusta.
In and out -sarjaksi eli ”innariksi”
kutsutaan estesarjaa, jossa esteiden väliin ei mahdu yhtään
askelta, vaan hevonen hyppää suoraan edellisen esteen alastulon
jälkeen seuraavan esteen. Sarjaesteellä esteiden väliin tulee yksi tai kaksi askelta. Suhteutetut ovat tästä pidempiä välejä. Yleisesti suhteutetusta välistä puhutaan, kun esteiden välissä on 3-8 askelta. Suhteutettuun väliin hevonen
voi askelpituutta muuttamalla ottaa eri määrän askelia.
Demonstraatiossa käytettiin suhteutetussa välissä erittäin
hyödyllistä ja monipuolista 20 metrin väliä, joka normaalilla
laukka-askeleella on kuuden askeleen väli. Tätä ratsukot tulivat
ensin kuudella askeleella, sen jälkeen seitsemällä, jolloin
hevosen on pakko osata koota ja lyhentäää laukkaansa saadakseen
väliin enemmän askelia.Tämän kahdenkymmenen metrin välin voi
ratsastaa myös jopa neljällä tai kahdeksalla laukka-askeleella.
Lisäksi ratsastajat havainnoillistivat haastavaa neliöharjoitusta:
neljä puomia oli asetettu ympyrälle tasaisesti, jokainen puomi
kuuden metrin päähän ympyrän keskipisteestä. Ratsastajat
ratsastivat tätä ympyrää niin, että jokaisen puomin väliin tuli
neljä laukka-askelta. Harjoitus auttaa ratsastajaa kesittymään ja
laskemaan askelia sekä kokoamaan ja ohjaamaan hevostaan
samanaikaisesti.
Esteiden välit mitataan usein
yksinkertaisella kaavalla: hevosen laukka-askel on noin 3.5 metriä,
ponin noin 3 m. Jos esteiden väliin halutaan 4 laukka-askelta, tulee
askelten määrä kertoa askeleen pituudella ja tähän mittaan
lisätä vielä yksi laukka-askel esteeltä laskeutumista ja
seuraavalle ponnistamista varten. Tässä tapauksessa hevoselle
sopiva väli olisi 5x3.5m eli noin 17.5 metriä.
Välin pituus riippuu myös esteiden
korkeudesta eli hyppykaaresta eli siitä, kuinka paljon tilaa hevonen
tarvitsee ponnistamista varten.
Titta ja Simo keskittyvät neljän askeleen ympyrätehtävässä
Jyri ja Lassi pystyllä
Myötäämisellä hevosen kaulalle
annetaan hypyssä enemmän tilaa venyä, jolloin hevonen venyttää
myös selkäänsä. Yhdessä yleisön kanssa Suskin demonstraatiossa
löydettiin muutamia erilaisia myötäämisasteita: automaattinen,
lyhyt, pitkä sekä ei myötäämistä ollenkaan. Viimeistä näistä
ei käytetä juurikaan, sillä se on tarpeen vain taitavalla ratsastajalla, väärin
käyttäytyvien ja vaikeiden, ryöstävien hevosten kanssa.
Automaattisella myötäämisellä tarkoitetaan myötäämistä,
jolloin ratsastajan tuntuma hevosen suuhun säilyy pehmeänä, mutta
hevonen saa silti tarvitsemansa ohjan venyttääkseen kaulaansa.
Lyhyessä myötäämisessä ratsastajan käsi käy nopeasti edessä
hevosen hypätessä, mutta käsi myötää kuitenkin vähemmän kuin
automaattisessa myötäyksessä. Pitkää myötäystä eli käden
viemistä hevosen harjaa pitkin aina puoleen väliin asti käytetään
usein okserilla eli pituusesteellä, jolloin hevosen hyppykaari on
pidempi ja se tarvitsee enemmän tilaa kaulalleen.
Näitä erilaisia myötäämistyyppejä
ratsastajat havainnoillistivat maneesin peilinpuoleisella sarjalla:
ensimmäiselle ristikolle lyhyt, toiselle okserille pitkä sekä
viimeiselle pystylle automaattinen myötääminen. Lopuksi ratsukot
hyppäsivät katsomonpuoleista kahden esteen suhteutettua, joiden väli oli
20 metriä. Reippaassa laukassa esteiden väliin saatiin
sopimaan viisi askelta.
Demonstraatiossa oli mukana myös
horsebicin, ratsastusharrastusta tukevan liikuntamuodon kehittäjä
Meri Satama. Meri auttoi kaikkia ratsastajia parantamaan omaa
istuntaansa muun muassa auttamalla heitä löytämään kehonsa
kolme rakennus- ja tukipalikkaa: kaularangan, rintarangan ja
lantiorangan. Samalla sai myös yleisö liikuntaa erilaisista
harjoituksista. Omaa kehonhallintaansa voi parantaa löytämällä
oman istuntansa kriittisimmät ongelmakohdat ja tarttumalla niihin.
Hyvä tapa löytää oikea istunta on kuivaharjoittelulla kokeilla
erilaisia ääriasentoja kehossaan: työntää lantio aivan taakse ja
aivan liian eteen, kääntää lapaluut aivan yhteen vetämällä
hartiat taakse ja kääntää ne eteen vetämällä hartiat kyyryyn.
Kaularangan eri asentojen löytämistä Meri kuvasi hevosella, joka
ensin haluaa porkkanaa (työntää kaulansa pitkälle eteen) ja
sitten pelästyy ja jännittyy (vetää kaulansa ihan taakse).
Oman istunnan ongelmakohtia voi
treenata ihan arkenakin, ilman hevosta: jos ratsastaja on
toispuoleinen ja istuu vinossa, hän voi autoa tankatessa tai
hampaita pestessään seistä heikommalla jalallaan. Tämän lisäksi
kylkiin tarvittaisiin lisää treeniä. Ratsastajan kaulan ollessa
”heikko” ja väärässä asennossa, sitä voi vahvistaa
seuraavalla harjoituksella: aseta
kätesi otsallesi ja työnnä niskalla voimakkaasti kättä vasten.
Toista sama, mutta laita kätesi niskaan ja työnnä taaksepäin.
Köyryä selkää eli irti toisistaan olevia lapaluita ja etukenoa
voi korjata vaikka vessassa käydessä, mutta myös hevosen selässä esimerkiksi alku- ja
loppukäyntien aikana venyttämällä toista kättä pitkälle taakse
ja siirtämällä katseensa venyttävän käden sormiin.
Meri havainnoillistaa Titalle oikeaa istuntaa
Suski esitteli demonstraatiossaan
muutamia hyviä harjoituksia, joita myös opettajat tai ratsastajat
voivat itse hyödyntää. Nastaharjoitukseksi
kutsutaan harjoitusta, jolloin ratsastaja istuu kevyessä istunnassa ja vaihtelee painopistettään niin,
että välillä käy lähellä satulaa, melkein sitä koskettaen ja
taas nousten vielä kevyempään istuntaan. Tämä auttaa ratsastajaa
löytämään oikean painopisteen. Kokeneiden hevosten ratsastajat
demonstroivat myös harjoitusta, jossa hevosen ravatessa ratsastaja keventää viisi
askelta ja seisoo jalustimilla kevyessä istunnassa seuraavat viisi
askelta. Tämä auttaa löytämään tasapainon ja harjoittaa
koordinaatiokykyä.
Videoita näet lisää Niinan käyttäjätilin kautta (avaa video Youtubessa ja klikkaa käyttäjänimeä).
Kiitokset Suskille sekä Merille
havainnoillistavasta ja opettavaisesta demonstraatiosta.
Toivottavasti jokainen yli sadasta katsojasta sai esityksestä
aineksia omaan ratsastukseensa!