Annen koulukurssilla, päivä 5.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

5. Päivä

Viimeinen kerta kurssia.
Aloitimme tunnin tuttuun tapaan ratsastamalla hevoset lyhyille askelille ensin käynnissä, sitten ravissa.
Tunnin teemana oli sulkutaivutus jota teimme ensin käynnissä volteilla pitkillä sivuilla. Pete hoksasi kyllä heti mitä piti tehdä, kun annoin oikeat avut. En ole muistaakseni sulkutaivutusta koskaan ratsastanut, joten minulla meni hetki päästä jyvälle. Teimme myös pitkien sivujen lopussa täyskaarron ja ratsastimme linjaa pitkin sulkutaivutusta. Kun sain ideasta kiinni, sain jopa kehuja! Tämä ei ollutkaan ravissa enää niin helppoa, mutta sain pieniä pätkiä onnistumaan ihan hyvin. Jälleen ongelmanani oli jalan seikkaileminen. Se kun halusi lähteä nousemaan aina kun käytin pohjetta. Jalka pysyi alhaalla kun keskityin vain siihen, mutta silloin heppa jolkotteli pitkänä pötkönä. Tässä riittää minulla vieläkin työsarkaa.

Emme ratsastaneet tänään laukassa kulmia, mutta kokosimme laukkaa ympyrällä. Oma kuntoni alkoi olla lopputunnista jälleen lopussa, joten en onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Pete kyllä lyhensi hieman, mutta rikkoi myös pari kertaa raville.

Kurssi oli mielettömän hyvä ja oli kiva olla vaihteeksi Annen opetuksessa. Olin vähän liian hyvässä ryhmässä, mutta ehkä senkin ansiosta pistin itseni likoon täysin. Annoin kaikkeni ja opin paljon uutta. Ratsuna Pete oli minulle varmaan paras mahdollinen, sillä se teki nöyrästi kaiken mitä pyysin.
Tästä pitäisi päästä pian jatkamaan, etteivät uudet opit unohdu.

Hanskin mielipide kurssista:

Tekee hyvää vaihtelua ratsastaa eri opettajien silmän alla, ja Annen opetus olikin ihan omaa luokkaansa. Olen Niinan tavoin enemminkin B- kuin A-tasoinen ratsastaja, mutta Anne osasi suhteuttaa opetuksen jokaisen oman tason mukaan. Varsinkin kun ratsastin Nalanilla ilman satulaa, ei ratsastuksestani voinut vaatia samaa kuin muilta ryhmäläisiltä. 

Oli kiva päästä ratsastamaan samalla hevosella koko viikon. Fiilis on ihan erilainen kuin kerran viikossa ratsastaessa. Nalan parani viikon loppua kohden päivä päivältä, ja olin siihen (ja myös itseeni) tyytyväinen.

Annen koulukurssilla, päivä 4.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

4. Päivä

Kurssini on jatkunut Nalanin kanssa, ilman satulaa. Torstaina pääsimme vihdoin takaisin yläkentälle!

Aloitimme tunnin taas puolipitkin ohjin käynnissä, hakien hevoset rentoon eteen-alas-muotoon. Nalanin kanssa ongelmana on sen halu lähteä kipittämään heti ohjien oton aikana. Harjoittelinkin viikon aikana ottamaan ohjat käteen todella rauhallisesti niin, ettei hevonen kiihdyttäisi käyntiä.

Lyhyillä käyntiaskelilla aloitimme tekemään voltteja. Muutaman normaalin voltin jälkeen oli tarkoitus jatkaa volteilta sulkutaivutuksessa. Itse en ollut sulkutaivutusta aikaisemmin juuri harjoitellut, enkä kyllä ollut ihan varma Nalanistakaan. Sen ainakin huomasin, että hevosen taivuttaminen oli helpompaa ilman satulaa. Jatkoimme samaa tehtävää myös ravissa.

Oikea laukka meni taas itseltäni plörinäksi. Laukkasimme muutaman kierroksen keskiympyrällä, jonka jälkeen ympyrältä oli tarkoitus jatkaa välillä jompaan kumpaan päätyyn ja tehdä kunnolliset kulmat laukassa. Sen jälkeen takaisin ympyrälle ja hetken päästä uusi kentän pääty laukassa. Ympyrällä laukkaaminen sujui kyllä hyvin, mutta heti kun ohjasin Nalanin ympyrältä suoralle uralle kohti päätyä, se olisi halunnut kaahottaa tuhatta ja sataa. Pari kertaa pääsin päätyyn tekemään kulmat, mutta sitten ongelmaksi tuli toinen pitkä sivu kulmien jälkeen, jolloin Nalan olisi taas halunnut mennä kovempaa kuin minä.

Hetken huilin jälkeen jatkoimme samalla idealla vasemmalle, mutta jakaantuen kahteen päätyyn. Tarkoitus oli tehdä kaksi kunnollista kulmaa ja niiden jälkeen puoliympyrä, taas kulmat, puoliympyrä jne. Tämä onnistui paljon paremmin, Nalan pystyi lyhyessä laukassa ja ajoittain pysyi myös tuntumalla rennosti.

Loppuraveissa Nalan oli superhyvä! Rentoutui tuntumalle ja meni täysin sitä vauhtia kun itse halusin. Tästä olisi melkein voinut jatkaa toisen tunnin heti perään.

- Hanski

Annen koulukurssilla, päivä 3.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

3. Päivä

Tälläkin kertaa minulla oli ilo ratsastaa Petellä.

Teimme tunnilla aika samoja harjoituksia kuin edellisinäkin päivinä. Lyhensimme käyntiä, mutta lisäksi työstimme hevosia pitkään harjoitusravissa volteilla. Tavoitteena oli nostaa pohkeilla hevosen vatsalihaksia ylös. Samalla piti istua hieman pystymmässä ja omalla istunnalla hidastaa, sekä välillä siirtyä käyntiin. Tässä olikin melkoinen työsarka itselläni. Jouduin keskittymään täysillä omaan istuntaani joten ravin ratsastamiseen minulla ei riittänyt enää paukkuja niin että olisin ollut täysin tyytyväinen. Varsinkin, kun tuntui että ravasimme pitkään ja oma kuntoni ei meinannut riittää. Sitten kun ratsastajaa alkoi väsyttämään, alkoi paketti hajota pala palalta... Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen omaan istuntaani, sillä se oli jo paljon parempi mitä aiemmin. Sain jopa pari kehua :)

Jalka jalustimessa, jipii!

Ratsastimme sateen vuoksi maneesissa, joten suurimmat laukkatyöskentelyt taisivat jäädä huomiselle. Teimme kuitenkin muutamia siirtymisiä, tavoitteena hidastaa istunnalla, ei ohjalla.

Tänään keskityin myös tahtiin, eikä Pete ollut liian hätäinen tai kipittänyt. Se olisi saanut kyllä olla terävämpi, mutta kuskilla oli täysi työ istua kyydissä oikein päin :)
Pete on kyllä ihan mahtava opetushevonen. Kiltti, osaava muttei anna mitään ilmaiseksi. Mistä tallille saisi lisää Petejä?

Niina

Annen koulukurssilla, päivä 2.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

2. Päivä

Ratsastin tiistaina (kuten maanantainakin) hoitohevosellani Nalanilla. Edellisenä päivänä olin mennyt ilman satulaa, mutta tällä kertaa sain laittaa satulan, sillä Nalanin etukainaloiden patit olivat parantuneet hyvin. Odotukseni tästä tunnista olivat korkealla, koska Nalan oli edellisenä päivänä todella kiva ja alusta asti tuli hyviä pätkiä.

Illalla alkanut sade voimistui voimistumistaan. Kun hetki ennen tuntimme alkua ulkona satoi kaatamalla, tyydyimme ratsastamaan maneesissa. Maneesi oli jaettu kahtia toisen hevostunnin kanssa, mikä teki tilasta ahtaan. Suomen kesäsäälle kun ei oikein voi mitään, oli tähän tyydyttävä.

Pitkillä ohjilla kävelyn jälkeen lyhensimme ohjia ns. puolipitkiksi, ja ratsastimme hevosia rennosti ja pyöreästi eteen-alas. Tämä onnistui Nalanin kanssa ihan hyvin! Se kulkee yleensä jännittyneenä pää kohti kattoa, mutta sain sen houkuteltua kohti tuntumaa rennoksi. Paketti kuitenkin levähti heti, kun siirryimme raviin.

Ravissa Nalan olisi sille tyypillisesti kaahottanut ja kipittänyt eteenpäin. Teimme ravissa jokaisen sivun keskelle muutaman hitaamman ja lyhyemmän askeleen. Tällä tehtävällä sai kaahotusta vähän pois, mutta jännittyneenä Nalan silti kulki. Anne neuvoi käyttämään pohkeita aina kun Nalanin pää alkoi nousta ylös. Pohkeita käyttämällä hevosta saa ratsastettua paremmin kohti ohjaa ja tuntumaa. Tässä minun olisi kuitenkin pitänyt olla itse paljon nopeampi apujeni kanssa.

Laukkaa otimme molempiin suuntiin uralla kulman pyöristäen, joten puolikkaassa maneesissa kuvio oli ympyrän tai soikion tapainen. Ensin laukkasimme oikealle, mikä on Nalanille vaikeampi suunta. Laukassakin Nalan olisi halunnut kaahottaa, ja huomasinkin monesti olevamme ihan edellä menneen Roin hännässä kiinni. Siirsin hetkeksi raviin, sillä tiedän, ettei Nala kovin hyvin osaa lyhentää laukka-askelta, ja sitä pyytäessä se rikkoo helposti itse raville. Suunnanvaihdoksen jälkeen teimme hetken töitä käynnissä, samaa tehtävää millä maanantaina aloitimme, eli askeleen lyhennystä. Tästä lyhyestä käynnistä nostimme suoraan vasemman laukan. Vasen laukka on Nalanille helpompi, joten pystyin keskittymään vähän myös omaan istuntaani. Sitä Anne kommentoikin, istuin liian etukenossa jalkoja jännittäen.

Laukkojen jälkeen annoimme hevosten kävellä pitkin ohjin. Ennen loppuraveja työskentelimme vielä käynnissä. Kokosimme käyntiä, ja teimme käännöksiä takaosan ympäri. Nalanin kanssa ongelmaksi tuli se, että hevonen olisi liikkunut myös takaosallaan sivulle. Takaosakäännösten jälkeen jatkoimme hetken harjoitusravissa, mikä meni itseltäni ihan plörinäksi. Harjoitusravissa Nalania on vaikea saada rennoksi, jos se heti aluksi on jännittynyt. Loppuraveissa keventäen se kuitenkin rentoutui hyvin.

En ollut itseeni ja Nalaniin yhtä tyytyväinen kun maanantaina, mutta sanoinkin Annelle hevosen olevan parempi ilman satulaa. Itsellä oli fiilis, että pohkeet sai paremmin käyttöön ja lähemmäs hevosta ilman satulaa. Katsotaan menenkö loppuviikon satulalla vai ilman.


- Hanski

Nalanin mielipide tunnista

Annen koulukurssilla, päivä 1.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

1. Päivä

Tuntilistaa katsoessani tunnistin hyviä ratsastajia nimeltä ja totesin että nyt ratsastettaisiin tasokkaassa seurassa. Onneksi listassa luki myös, että ratsunani olisi kaverien kesken "Turva-Pete", joten ratsuuni voisin ainakin luottaa. Pieniä perhosia lepatteli vatsassani, sillä tämä oli myös ensimmäinen kertani Annen opetuksessa.

Ulkona oli kiva sää, mutta Peteä ötökät inhottivat. Onneksi tunnilla Pete malttoi silti keskittyä suurimmaksi osin.
Tunnin aluksi Anne kertoi, että kurssin tavoitteena oli ratsastaa hevosia kootumpana kohti kurssin loppua, helpon A:n asioita. Itsehän olen ehkä B-tason ratsastaja, jolla on juuri puolen vuoden ratsastustauko takana. Ei se menoa haittaa, päätin tehdä parhaani ja ylittää itseni vaikken olisikaan yhtä taitava kuin muut.

Aloitimme tunnin ratsastamalla lyhyttä käyntiä niin, että hevonen odottaisi. Pete lyhensi hienosti askelta, mutta välillä piti tietenkin potkia muutama ötökkä hittoon häiritsemästä. Tavoitteena oli mennä käyntiä, josta voisi myös nostaa halutessaan laukan. Käynnin jälkeen lähdimme raviin niin, ettei hevonen silti pidentäisi askelta.

Teimme tunnilla ihan perus asioita, laukkasimme ympyrällä ja teimme loivaa kiemurauraa. Hommia silti riitti. Oma perussyntini on jalan seikkaileminen jalustimessa, siihen sain hyvän ohjeen rentouttaa pakaroita. Jalka pysyi ajoittain paremmin alhaalla ja olinkin innoissani tästä uudesta ahaa-elämyksestä.

Niina ja Pete vuonna 2010 :)

 Teimme myös käyntivoltteja pitkillä sivuilla ja pienensimme niitä niin, että etuosa teki suurempaa ympyrää kuin takaosa. Itselläni oli hahmottamisvaikeuksia ja salaa vakoilinkin miten taitavammat tehtävän tekivät.  Pete meinasi mielummin väistää pohjetta, mutta Annen ohjeilla saimme pieniä onnistumisia.

Pete oli aika kiva ratsastaa, vaikka olikin kuulemma mennyt edellisen viikon ponitunteja. Itse ratsastin Peten liian hätäiseksi, lopputuntia kohti parani huomattavasti kun tajusin ettei tarvitse niin lujaa posottaa. On pakko vielä todeta, että on ihanaa kun tallillamme on monta erilaista opettajaa! Jokaiselta voi napata parhaat neuvot omaan ratsastukseensa.

Niina

Joulukalenteri: 19. luukku

Aikuisten alkeiskurssilla 3/3

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 8

Jännitti aika paljon. Olin miettinyt mun taistelusuunnitelmaa niin paljon, että tiesin varmuudella mitä tekisin. Se, ettei ne laukat onnistunut, oli mun syy. Mähän olin vaan söheltänyt. Olin varmaan vetänyt ohjista laukannostossa, tai en ollut antanut laukkapohkeita kunnolla. Raipasta Hopsu sitten pukitti, kun ei varmaan edes tajunnut mitä piti tehdä.
Menin kunnon taisteluasenteella sinne karsinaankin, ettei Hopsu saanut kyllä yhtään armoa. Sillä oli joku eri hoitaja nyt, joka piti Hopsun tosi hyvin ruodussa. Suitset sain parin yrityksen jälkeen päähän ja satulan itse selkään.

Oltiin Hopsun kanssa ensimmäistä kertaa ulkokentällä, tosin sillä pienemmällä poni-kentällä. Aurinko porotti ihan kunnolla. Kuumahan siinä tuli, ja heppa-kammoinen täti lopetti kesken jo ennen laukkoja pahoinvoinnin takia. Hopsu ei oikonut hirveästi, mutta ehkä sen takia että reunoilla kasvoi ruohoa =)
Tehtiin taas laukat yksitellen. Päätin ravata ensin ja nostaa siitä laukan enkä hötkyillä siitä käynnistä jo antamalla miljoonaa apua samaan aikaan. Ja se onnistui!!! Laukattiin alusta loppuun ja joka kerta! Ei mitään ongelmia. Pientä oikomista oli kulmissa, mutta ei menty sentään kentän keskeltä niinkuin aiemmin. Ratsastajalla oli hymy herkässä, mutta Teete  sanoi vaan, että paremmin kuin viime kerralla. Ehkä se suuttui siitä, kun valitin Hopsusta eilen. Kaikki mun ryhmäläiset kehui kyllä senkin edestä tunnin jälkeen ja mulla oli niin hyvä olo! Kehuin Hopsua oikein kovasti, ja kerrankin näin sen korvat pystyssä. Se näytti melkein ystävälliseltä, eikä yrittänyt purra mua boxissa. Paljon uusia asioita siis koettu tänään.
Hassua, miten mä eilen inhosin ratsastamista, ja tänään taas rakastan sitä. Syksyllä voisi ehkä jatkaa?

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 9

Tänään mentiin yläkentälle ja ratsastettiin enimmäkseen reittejä. Opittiin täyskaarto ja pujoteltiin tötsiä. Hopsu oli ihan hyvällä tuulella ja pysyi uralla. Jippii!
Tänään laukkaaminen oli vapaaehtoista, mutta en saanut Hopsua yrityksistä huolimatta laukkaamaan. Nyt en enää tiennyt, mitä tein väärin. Raippaa en kyllä antanut, joten pukkejakaan ei ollut tarjolla. Laukkaamattomuus ei nyt hirveästi haitannut, mutta jäi kyllä kaivelemaan miksei se onnistunut.

Tunti meni tosi nopeasti ohi. Tunnin jälkeen harjasimme yhden tuntilaisen kanssa Leevi, kun sillä ei ollut hoitsua. Oli kivaa kokeilla harjaamista itsenäisesti.

Huomenna voisin ehkä saada Tuiskun tai jonkun muun, koska heppakammo-täti ei tule. Heppakammo-täti ei uskalla ratsastaa muilla hevosilla. Mutta vaikka Hopsu mulla olisikin, se olisi toivottavasti viimeinen kerta sitä hapannaamaa ;)

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 10

Tuisku

Heppakammo-täti oli ilmoittanut etukäteen, ettei tule tänään ratsastamaan, mutta sillä oli silti listassa Tuisku. Se täti on muuten saanut mennä koko kurssin Tuiskulla. Musta Tuisku oli kivannäköinen ja halusin kokeilla sitä, joten kysyin poni-ope Tintiltä, voisinko vaihtaa Hopsun siihen. Onneksi se sopi, olin tosi iloinen!
Menin Tuiskua katsomaan, ja sillä oli hoitsuna Sharon jonka itseasiassa tiesinkin jo ulkonäöltä.
Sharon oli tosi kiva ja kyselin hirveesti hoitamiseen liittyviä juttuja.

Tuisku oli ihan erilainen kuin Hopsu. Sillä oli karsinan ovi auki, mutta se seisoi ihan hievahtamatta paikallaan kun sitä harjasi. Ei edes yrittänyt lähteä mihinkään! Se ei näykkinyt, ja sen takaakin sai kävellä kun se ei kuulemma potki. Aivan ihana heppa!

Tunnilla Tuiskua sai vähän hoputtaa, mutta se oikeasti sitten kävelikin reippaammin eikä tarvinnut koko ajan paukuttaa jaloilla. Laukka sillä nousi todella helposti. Yksi mies tippui Zapalilta laukassa, joten ensi viikolla saadaan perinteen mukaan kakkua! Ei kuulemma käynyt pahasti.
Tunnin jälkeen riisuin varusteet ja Sharon opetti mua harjaamaan. Nyt opin vihdoinkin senkin kunnolla. Tuisku oli toiselta puolelta ihan pölyinen, mutta toiselta ei yhtään.
Teete kyseli meiltä, että ketä kiinnostaa jatkokurssi. Kaikki viittasi, myös se selästä tippunut setä pienen mietinnän jälkeen. Toivottavasti päästäisiin kaikki samaan ryhmään. Ensi viikolla vaihtuu hevoset. En varmaan saa Tuiskua, mutta sitä toivoisin eniten. Ei ole kyllä mitään mitä en erityisesti haluaisi, paitsi ehkä Zabrina kun se on aika pieni ja säikyn oloinen.

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 11

Kyllä jännitti, että mikä heppa siellä odottaa. Leevihän se siellä taas… Leevi odotteli ilman hoitajaa, joten tuli aika kiire laittaa se kuntoon. Pintelit laitoin suurinpiirtein oikein, koska yks hoitsu tarkisti ne. Suitsissa tarvitsin vielä apua, koska sillä on jotkut erikoiskuolaimet jotka voi mennä väärinpäin suuhun jos  ei ole tarkkana. Satulan laitoin itse. Leevi oli ihan sairaan mutainen, tosi kiire tuli. Jännitti vähän laukata Leevillä, koska olin sillä laukannut aiemmin vaan pari askelta ja se on niin reipas.
Hyvinhän se meni. Aika hassua, jalustin tippui kerran vauhdissa ja pysyin ihan hyvin kyydissä, kunnes Leevi hidasti raviin ja meinasin tippua =) Ongelmia oli lähinnä kun edellinen lähti laukkaamaan, eikä Leevi voinut ymmärtää, miksei se saa vielä mennä. Onneksi jarrut toimi jo paremmin.
Tunnin jälkeen harjailin vielä vähän aikaa. Selästä pudonnut setä tarjosi yläkerran kahvilassa kuivaa kakkua. Tosin kakku taisi olla vaimon tekemää…

Illalla hoitajavastaava laittoi viestiä ja käski kysymään Teeteltä lupaa hoitamiseen. Hyvät tilaisuudet on harvassa, mutta pakko se on kysyä.

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 12

Luulin että menen jollain uudella hepalla tämän viikon, mutta vanha hapannaama Hopsu odotti minua karsinassaan.
Hopsu oli outo, sillä se oli hyvällä tuulella! Se ei yrittänyt purra mua, mutta ehkä hoitajan läsnäolo auttoi. Olimme ensimmäiset valmiina ja mä käytin luppoajan hepan paijailuun. Hopsu nautti niin, että meinasi nukahtaa. Aina kun paijaaminen loppui, se tuuppasi mua käskevästi. Olin ihan äimistynyt =)

Tunnilla mentiin ihan reippaasti, kun potki… Ainiin ja kaikista tärkein: kukaan ei ollut auttamassa selkään, roikkumassa tai mitään. Pääsin ihan itse selkään, säädin jalustimet ja kiristin vyön. Olen siis oppinut jotain!
Laukat sujui toiseen suuntaan paremmin kuin toiseen, mikä oli tänään myös outoa. 

Olin nukkunut tosi huonosti, kun olin päättänyt tänään kysyä hoitsu-asiaa Teeteltä. Tunnin lopuksi sitten kysyin, ja pienen mietinnän jälkeen Teete sanoi JOO! Se sanoi, että mun pitää vain kysyä kokeneemmilta hoitajilta apua aluksi. Kun Hopsu oli hoidettu loppuun, moikkasin Wattia, mutta se näytti siltä että haluaa omaa rauhaa.

Kysyin Blondin hoitajalta että onko Watilla hoitajaa, niin se sanoi että on yksi joka käy joskus, mutta että se tarvitsisi kyllä hoitajaa. Se sanoi että joku Iina neuvoo mua huomenna tunnin jälkeen, se on kai hoitajavastaava. Eli toisinsanoen: MULLA ON NYT HOITOHEVONEN!!!! Helpotus, huojennus ja vielä uusi erilainen jännitys ;)
Huomenna on sitten ensimmäinen hoitopäivä. Tavoite on nyt saavutettu, olen tosi tosi onnellinen! Kunpa kaikki vaan menis hyvin Watin kanssa. Eiköhän, se on kuitenkin tosi kiltti.

Watti

Tämä juttusarja joulukalenterissa päättyi tähän. Kommentoikaa, haluatteko lukea alkeiskurssin tapahtumia vielä jatkossa?

Joulukalenteri: 15. luukku

Aikuisten alkeiskurssilla 2/3

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 4

Leevi oli edelleen kohtaloni. Leevin hoitsu oli eilen luvannut opettaa mua harjaamaan, mutta tulin liian myöhässä paikalle... Ärsytti.

Tänään oltiin taas ensimmäisinä osastossa, eikä taluttajia enää ollut. Ravaaminen alkoi jo sujumaan, mutta kun piti käynnistä pysähtyä, ei jarruja enää löytynytkään. Hermot meni sekä kuskilta, että hevoselta. Oli muuten jo hiukan tylsää tehdä samoja juttuja uudestaan koko ajan. Ollaan nyt tehty tosi paljon sellaista, että jonon ensimmäinen kääntää hevosen keskelle ja ohjaa jonon viimeiseksi, tai sitten ravattu ensimmäisestä viimeiseksi. Leevi ei tahtoisi odottaa omaa vuoroaan ja Teeten pitää useimmiten auttaa roikkumalla ohjista :(
Milloinkohan me oikein laukataan? Jännittää =) Tunnin lopuksi tehtiin taas pieni lenkki ulkona taluttajien kanssa. Oltiin Fredin takana ja ihan sen hännässä kiinni koko ajan kun Leevi käveli niin reippaasti. Olisin halunnut antaa pidemmät ohjat, mutta piti pidätellä koko ajan. Sitten kun heppa ei katsonut jalkoihinsa, kompuroitiin ja se maastolenkki oli kaikkea muuta kuin rentouttava…

Huomenna uusi yritys sen harjauksen kanssa. Haluaisin tunnilla kokeilla jotain muuta heppaa jo, vaikka Leevi onkin ihan kiva. Jos sais jonkun laiskimuksen, niin voisin harjoitella raipan käyttöä.
Ihanaa, kun on olllut niin mukavat hoitajat auttamassa. Kohta osaan jo itse satuloida ja harjata. Jihuu!

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 5

Kun kävelin tallille, oli hirveän hiostava ilma ja ukkonen jyrähteli. Talliin päästyäni alkoi hirveä kaatosade ja meteli maneesissa oli ihan järkyttävä. Pelotti vähän, että miten hepat reagoi.
Kaikki hoitsut oli vissiin lomailemassa, kun siellä ei ollut melkein ketään. Mullakin piti olla se harjaus-opetus, mutta ketään ei näkynyt =(
Menin Leevin boxiin, mutta se raukka pelkäsi mua. Yksi hoitaja tuli auttamaan ja myöhemmin pari muutakin. Kaikki mitä tein oli väärin. Turparemmi meni väärästä kohtaa ja pintelit oli liian löysällä. Ärsytti oma tunarointini tosi paljon, luulin osaavani jo jotain. Saatiin sitten yhteistuumin Leevi valmiiksi ja talutin sen yksin maneesiin.
Tällä kertaa oltiin Fredin takana, missä oli hyvät ja huonot puolensa… Leevillä oli kyllä jarrut, mutta toisaalta tuntui että se matki Frediä kaikessa eli mä vaan matkustin. Ongelmia tuli sitten kun Fredin piti yksin ravata kierros ja meidän piti seisoa paikallaan. Teetekin roikkui ohjissa taas =D Noissa ravi-harjoituksissa Unelma ja Tahta vahingossa laukkasi ja Teete sanoi, että laukkaa piti kokeilla vasta myöhemmin, mutta voidaan jo kokeilla jos halutaan. Minä ja se toinen nuorempi mimmi oltiin ensimmäiset, joten muiden kauhuksi haluttiiin tietenkin kokeilla. Leevi pomputti ravissa niin paljon, että sain vain pari askelta laukkaa kun pohkeet heilui niin paljon. Mutta se oli i-ha-naa!
Oli tosi kiva että vähän edettiin, mutta silti mua jäi jotenkin ärsyttämään tunnin jälkeen, tuntui että olisin pystynyt paljon parempaan…
Ensi viikolla kokeillaan kuulemma muita heppoja… Jänskää!

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 6

Hopsu

Noniin, tänään pääsen kokeilemaan Hopsua! Tiesin jo, että se on laiska, mutta se oli näköjään myös ilkeä… Leevi aina teki parhaansa ja oli kiltisti karsinassa, mutta Hopsu oli kunnon porsas! Hoitaja oli harjannut sen jo valmiiksi, mutta sain laittaa kamat ja ne menikin tosi hyvin. Mä osasin!! Hopsu, eli Hopea Prinssi oli aika karsee boxissa ja meinas näykkäistä mua, mutta sain sen jotenkin kuntoon silti. Se on niin pieni, ettei sitä voi ottaa niin todesta, vaikka varoinkin sen hampaita =)

Tunnilla sainkin alkaa harjoittelemaan pohkeiden käyttöä ihan kunnolla. Jouduin potkimaan koko ajan sitä eteenpäin, mut menikin ihan reippaasti sitten. Laukka-harjoitus meni ihan penkin alle, kun Hopsu oikoi kentän poikki… Sain kyllä jotain tuntumaa laukasta. Yhen harkan sain tehdä kolme kertaa kun muut meni yhden. Mut pääasia, et selviydyin kaikesta voittajana ja jäi ihan hyvä mieli… Teete sanoi, että ei oo koskaan nähnyt Hopsun ravaavan niin hyvin. Ihan jees, mutta oli tarkoitus laukata.

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 7

Kaikki meni ihan pieleen heti alusta alkaen… Olin nukkunut liian vähän, töissä meni niin ja näin ja uljas ratsuni Hopsukin oli tosi ilkeällä tuulella.
Suitsia en saanut itse päähän, satula meni ihan ok… Muuten meni ratsastuskin ihan hyvin, paitsi ne meidän laukat... Mentiin taas monta extrakierrosta ja Hopsu jopa pukitti keskellä kenttää yhdessä vaiheessa. Kun Teete tuli lähemmäs, se lähti karkuun. Itku meinasi päästä.
Heppa-kammoinen tätikin laukkaili ihan tyytyväisenä siellä ilman mitään ongelmia. HÖH!!!
Lopuksi mentiin vähän pitemmälle lenkille maastoon taluttajien kanssa, mikä oli tällä kertaa ihan rentouttavaa. Hopsu oli kumma kyllä ainoa, joka ei syönyt maastossa ja meni muutenkin hyvin. Ravattiinkin pikku pätkä maastossa.
Valittelin Teetelle Hopsun laiskuutta, ja se sanoi mulle että ota pitempi raippa, eikä se ilmaiseksi mene. Olin aika ihmeissäni kun olin hikipäissäni sitä hevosta polkenut koko tunnin eteenpäin. Se perhanan Hopsu on nyt mulla varmaan koko viikon. Miksi mä toivoin laiskaa hevosta?? Sen jälkeen kun olin toipunut pienestä ratsastus-masennuksestani, tuli tilalle kova taisteluasenne. Perhana huomenna me  laukataan URAA pitkin ensimmäisestä viimeiseksi, vaikka se olisi mun viimeinen tekoni.

Joulukalenteri: 10. luukku

Aikuisten alkeiskurssilla 1/3

Joulukalenterin 10. luukussa kurkistetaan vanhoihin alkeiskurssimuistoihin. Niina aloitti uudestaan ratsastamaan kesällä 2004 ja tässä kolmen postauksen juttusarjassa pääsette lukemaan millaista oli aikuisten alkeiskurssilla ja miten Niina päätyi hoitamaan ensimmäistä hoitohevostaan Wattia.

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 1

Miten paljon voi aikuista ihmistä jännittää? Näköjään aika paljon, sillä yöunet ovat olleet vähissä eikä päässä pyöri kuin hepat, hepat ja hepat :) Jännitystäni helpotti hieman, että aiemmasta kaukaisesta alkeiskurssista tiesin, että alussa meillä olisi taluttajat. Se taas ei auttanut viimehetken paniikkiin yhtään, että myöhästyin tallille menevästä bussista. Onneksi olin kuitenkin tallilla juuri sopivasti. 

Zapal

Opettajamme Terhi Laurila, eli Teete esittäytyi ja tutustuimme aluksi talliin. Teete näytti meille miten hevoselle puetaan varusteet ja noustaan selkään. Näyttää helpolta, tiedän kokemuksesta ettei se sitä ole, ainakaan aluksi!

Meitä oli kahdeksan uutta ja hermostunutta alkeiskurssilaista joista jopa kolme miestä (harvinaista?). Yksi nainen tunnusti jo hevoskammoaan, mikähän sai hänet tulemaan alkeiskurssille? Tämä jäi epäselväksi...

Teete jakoi hepat ja mä sain Zapal-nimisen hevosen josta mulla kumma kyllä ei ollut minkäänlaista käsitystä etukäteen. Olin käynyt aika ahkerasti tallilla tutustumassa ja monien hevosten nimet olivat jo tuttuja minulle.
Kerkesimme ratsastamaan lopulta puoli tuntia. Pääsin muihin verrattuna hyvin selkään, siis ilman jakkaraa ja alle kymmenessä minuutissa ;) Ratsastus meni ihan nappiin ekaksi kerraksi ja Zapal oli kiltisti. Ravattiin, ja se olikin pahempaa mitä muistin! Pysyin kuitenkin hyvin tasapainossa, kun muut pitivät harjasta ja satulasta kiinni. Ei se silti helppoa ollut...

Ihan liian nopeasti oli ratsastus ohi. Sain taluttaa Zapalin talliin, tosin taluttaja piti toiselta puolelta kiinni. Noin pienikin asia tuntui tosi kivalta. Sain ottaa myös satulan pois ja kiitin vielä heppaa tunnista. Aika meni hirveän nopeasti!

Ainiin, Teete sanoi että ratsastetaan samoilla hevosilla koko viikko!

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 2

Samoilla hevosilla piti mennä koko viikko, mut mullapa luki listassa Leevi! En tiennyt tästäkään hevosesta paljoa, mutta ehkä vähän harmitti silti. Toisaalta, en kyllä olisi Zapalia ja Leeviä toisistaan erottanut, jos ne olisi vierekkäin laittanut.

Autoin hoitajaa laittamaan varusteet, minusta oli varmaan suunnaton apu ;) Suitsien laittoa en vielä päässyt kokeilemaan, koska ne kuolaimet oli kuulemma sille hoitsullekin oudot. Ne oli jotkut erikoiset mitkä piti olla oikeinpäin suussa. Pintelit sentään opin laittamaan, Leeville tulikin sellaiset joka jalkaan.
Leevin hoitaja oli tosi mukava, juteltiin tosi paljon kaikkea. Kerroin sille aiemmasta alkeiskurssista millä olin joskus kauan sitten ja se kertoi minkälainen Leevi, eli Flensburg on ratsastaa. Kuulemma reipas ja ravi on kauhee, jaiks!

Tunnilla meillä oli taluttajat vielä, vaikkei välttämättä olisi tarvinnutkaan. Itsehän  siis osaan jo ratsastaa, hehe. Ja se ravi tosiaan oli jotakin aivan järkyttävää. Hädintuskin pysyin siellä tasapainossa, kun en alentunut kiinnikään pitämään. Onneksi Teete opetti keventämään, niin homma helpottui melkoisesti. Kun Teeten piti näyttää mallia miten kevennetään, se kysyi kuka voisi lainata hevosta. Kukaan muu ei voinut ku minä, sillä ne ei olis päässyt selkään ilman jakkaraa =D Siispä Leevillä näytettiin mallia…

Tunti meni tosi hyvin ja mua kehuttiin aika paljon! Tunnin lopuksi päästiin ”maastoon”. Aika hyvin toiselle kerralle. Mentiin vaan ihan pieni lenkki yläkentälle ja takaisin. Se olikin jännää, koska oltiin koko ajan Unelman niskassa kun Leevi oli niin reipas. Leevi meinas jo hermostua, muakin jännitti kun joutui jarruttamaan koko ajan.
Varusteita en saanut ottaa pois, kun heppa jatkoi heti perään kankikurssille ja sai suuhunsa hirveän määrän kuolaimia.

Tallilla on yksi ihanan kiltin oloinen iso ruuna Watti, joka kaipaa hoitajaa. Voi kun saisi oman hoitsun... Illalla selasin Poni-Hakalaisten keskustelupalstaa ja löysin sieltä hoitajavastaavan numeron. Laitoin viestiä, vaikka olenkin varmaan ihan liian kokematon :(

Leevi

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 3

Leevi oli mulle sitten ilmeisesti parempi ratsu, kuin Zapal sillä se oli mulle taas merkattu listaan. Leevillä oli eri hoitsu tällä kertaa, mutta tämäkin oli ihan kiva. Sain melkein kokonaan itse laitettua suitset ja satulakin meni ihan mallikkaasti. Leevin hoitaja lupasi opettaa mua harjaamaan huomenna, ihanaa!

Aluksi ratsastettiin jonossa (siis osastossa) toisena, mutta Tuiskun ratsastaja mokaili (vaikka sillä oli taluttaja!), sain olla Leevin kanssa sitten ensimmäinen. Tosi mukavaa, ei tarvinnut pysähdellä muiden takia koko ajan. Leevi tosin meni aika reippaasti ja sain silti jarrutella koko ajan. Sitten kun olisi pitänyt pysähtyä, sain kiskoa ohjista ihan kunnolla, eikä siltikään meinannut aina pysähtyä kun vasta nenä seinässä. Tänään oli vähän haastavampaa jo, hepalla ei selvästikään ollut edellisestä mallia kun mentiin ekana. Normaalisti heppa on lähtenyt ravaamaan kun edellinenkin lähtee, nyt jouduin jopa antamaan pohkeita.
Oltiin melkein koko tunti ilman taluttajia, mutta välillä ne pyöri siinä vieressä. Teete kysyi, että olenko ennen ratsastanut, ja sanoin että vähän. Se toinen mun ikäinen tyttö on kans ratsastanut joskus aikaisemmin ja se valitteli kun sen heppa Hopsu oli niin laiska. Oon tosi tyytyväinen, etten ole saanut noita pullaponeja, vaan tällaisen vähän reippaamman. Ei tarvitse paljoa pohkeita vaan enemmänkin jarruja =)

Watista oli ilmoitus ilmoitustaululla, että etsii hoitajaa. Täytyy ottaa numero ylös ja soitella… Ajattelin soittaa vasta ensi viikolla, että opin ensin vähän enemmän. Siitä hoitajavastaavastakaan ei ole kuulunut mitään. Ehkä olin vähän hätiköivä kun laitoin jo sille viestiä. Silittelin Wattia ja ihmettelin sen suuruutta =)

Mutta, tunnilla oli tosi hauskaa ja kuumakin tuli. Lihakset on koko ajan kipeänä, koskakohan helpottaa...


Minkälaisia muistoja teillä on alkeiskurssiltanne? :)

Joulukalenteri: 1. luukku

Tervetuloa seuraamaan blogin ihkaensimmäistä joulukalenteria! Luvassa on erilaisia lyhyitä juttusarjoja sekä monia hyödyllisiä ja hauskoja postauksia. Toivottavasti pidätte lukemastanne :)

Yksityistunnilla kadonneita istuinluita etsimässä

Noin kuukausi sitten pääsin kokeilemaan elämäni ensimmäistä kertaa yksityistuntia Tiina Honkakuru-Perkkiön, eli Tintin opetuksella. Sain toivoa aihetta sekä ratsua. Aiheen valinta oli vaikea, sillä tuntui että monessa asiassa olisi petrattavaa. Aiheeksi toivoin lopulta istuntaa, sillä istunnassani on paljon parantamisen varaa, eikä normaalilla ratsastustunnilla yleensä istuntaan kerkiä kiinnittämään huomiota tarpeeksi paljon. Istunta on myös edesauttaa montaa muuta asiaa, kuten hevoseen vaikuttamista. Ratsuksi toivoin Metteä, sillä minusta tuntui, etten osaa Meten harjoitusravissa istua tarpeeksi tiiviisti satulaan ja Meten kanssa käväisen välillä kisoissa mittailemassa taitojani ja hankkimassa elämääni lisäjännitystä.

Tunnin aluksi Tintti kysyi, mitä asioita haluaisin harjoitella. Asioitahan tulisi miljoonia mieleen, mutta silloin tunti ei riittäisi mihinkään. Toivoin, että harjoittelisimme erityisesti siirtymisiä, sillä esimerkiksi laukasta raviin tai ravista käyntiin siirtymisissä minun on vaikeaa aktivoida vatsalihakseni ja käyttää istuinluitani oikein. Lisäksi painopisteeni heilahtaa helposti. Ohjista vetäminen ja jalustimiin tukeutuminen on yksi helmasynneistäni, siis yksi niistä monista :). Muita istuntavirheitäni on muunmuassa polven nouseminen erityisesti pohjetta käyttäessä sekä oma vinouteni mikä hankaloittaa istumista ympyrällä ja voltilla. Hyviksi asioiksi istunnassani voisin sanoa sen, että tiedostan ongelmat ja teen töitä niiden ratkomiseksi. Jalkakaan ei nouse enää niin villisti, kuin joskus. Aiempien istuntakurssien ansiosta olen oppinut kääntämään istuinluuni oikein päin, ja mielestäni ne pysyvätkin oikein päin melko hyvin.

Istuntaa on hyvä katsoa eri suunnista, takaa näkee vinoudet hyvin. Myös hevosen vinous voi vinouttaa ratsastajaa.

Tintti: Otimme tunnin tavoitteeksi parantaa Niinan lantion asentoa ja mukautumista liikkeeseen. Ongelmana on aiemmin ollut lantion kallistuminen eteenpäin, minkä vuoksi Niinan on vaikea pysyä rennosti liikkeen mukana. Tästä seuraa jännitystä, puristautumista ja siitä taas mukautumisen ongelmat. Koska yhdellä tunnilla ei kaikkea ehdi saada kuntoon, päätimme yhdessä tehdä yksinkertaisia harjoitteita asioiden korjaamiseksi. Teimme perusharjoituksia ja siirtymisiä aluksi suorilla urilla ja sitten kaarevilla. Sovimme, että ensin työskentelemme koulutunnin tapaan ja lopuksi vielä laitamme Niinan liinaan, jotta voi paremmin keskittyä itseensä.

Niina: Aloitimme etsimällä istuinluitani ensin käynnissä. Korjasin asentoani koko ajan, että istuinluuni tuntuisivat yhtä paljon koko ajan. Tein käynnistä pysähtymisiä istunnalla. Kun hoksasin idean, eli käänsin istuinluitani eteenpäin ja tiivistin istuntaani, Mette kuunteli todella hyvin ja tuntuikin, että se lukisi ajatuksiani.

Käyntiharjoittelun jälkeen siirryin kevyeen raviin jossa Tintti neuvoi tiputtamaan jalkaa enemmän alaspäin. Tämä rauhoitti jalkaani paljon, joka monesti jumputtaa ihan turhaan liikkeen mukana. Suurimmat ongelmani ovat kuitenkin harjoitusravissa ja käytimmekin paljon aikaa ravisiirtymisiin. Kun laukkasin kumpaankin kierrokseen ympyrällä, huomasimme kumpikin miten hankala minun on istua oikeassa kierroksessa. Olin tiedostanut vinouteni jo aiemmin, mutta oikeastaan nyt kun keskityin pelkästään omaan istuntaani tajusin, kuinka vino oikeastaan olenkaan.

Tintti: Aluksi kävimme läpi vatsalihasten aktivoinnin pidättämisessä, erityisesti alavatsan sekä selän lihasten tukevoittamista pidätteen aikana. Joskus on vaikea muistaa pidättää ensin omalla keholla, käyttää lihaksia ja osata rentouttaa ne hevosen reagoidessa oikein. Yksi haastavimmista asioista on osata vastustaa liikettä olematta jäykkä ja kankea. Hevoset lakkaavat käyttämästä selkäänsä siirtymisissä, kun ratsastaja jäykistyy tai hänen lonkkanivelensä eivät pysty mukautumaan hevosen liikkeeseen esimerkiksi vääränlaisen lantion asennon vuoksi. Vatsalihasten tehokas käyttö on mahdollista vain, kun lantio toimii oikeassa asennossa.

Laukassa erityisesti kaarevalla uralla Niinan lantio painui jatkuvasti vasemmalle etenkin oikeassa kierroksessa. Tästä seurasi, että hevonen ei meinannut kääntyä ja Niinan oli vaikea seurata laukan pyöreää liikettä. Kun Niina sai lantiota enemmän oikealle ja painon jakautumaan tasaisemmin molemmille istuinluille lantion ollessa oikeassa asennossa, hän myös löysi rennon mukautumisen ja lakkasi puristamasta. Painon jakautuessa tasaisemmin alkoi hevonenkin löytää reittiä paremmin. Tästä puolestaan seurauksena oli, että Niinan oli yhä helpompaa käyttää apuja ja viestit myös tavoittivat hevosen.

Alaselän notko katosi lantion löytäessä paremman asennon. Myös jalat rentoutuivat ja jalustimet alkoivat pysyä paremmin jalassa.

Niina: Loppupuolikkaan tunnista käytimme liinassa työskentelyyn. Olin etukäteen kuvitellut tämän olevan se helpoin osuus tunnista koska minunhan "piti vain istua kyydissä". Olin todella väärässä, sillä tuntui etten pysy satulassa ollenkaan. Sain tehdä todella paljon töitä, sillä painoni heitteli lähinnä ulkopuolelle. Yritin kääntää lantiotani liikkeen mukaan. Helpommin sanottu kuin tehty!

Yritin siirtää Metteä laukasta raviin ja ravista käyntiin pelkällä istunnalla. Hevonen tuntui olevan hieman ymmällään ratsastajasta, jonka avut eivät luultavasti olleet maailman selkeimpiä. Sain kuitenkin Meten hidastamaan ja tämäkin oli jo työvoitto minulle. Metteä ei kovin usein juoksuteta liinassa ja Meten ympyrä oli aika kulmikas liinan välillä löystyessä ja kiristyessä, joten ehkä jotakin voidaan laittaa myös sen piikkiin.


Tintti: Niina selvisi liinaharjoittelusta erinomaisesti, sillä se on melkoisen haastavaa ja vaatii aikaa, että uskaltaa rentoutua ja alkaa enemmän keskittyä istumiseen. Muutamien toistojen jälkeen hevonen alkoi kuunnella Niinan istuntaa paremmin ja myös siirtymiset helpottuivat. Jotta harjoituksesta saataisiin enemmän tehoa ja vaikuttavuutta, tulisi harjoitella usein ja muistaa pitää myös lyhyitä palautumistaukoja, jotta ratsastaja jaksaa tehdä harjoitukset oikein. Ensimmäisen kerran tavoite oli lähinnä saada ratsastaja käyttämään kehoaan käsillä jarruttamisen sijaan ja siinä onnistuimme erinomaisesti.

Liinatyöskentely on todella tehokas ja mukava tapa keskittyä istunnan ongelmiin. Tänään kuitenkin haastavaa oli, että Mette ei ole liinassa kovin usein ja sen oli vaikea pitää tasainen ympyrä. Kulmikkuudesta oli toisaalta hyötyä, Niina käytti vartaloaan varsin monipuolisesti ja joutui poistumaan mukavuusalueeltaan usein. Tämän tyyppinen harjoittelu olisi hyvä tehdä kuuriluontoisesti useamman kerran peräkkäin, jotta oppiminen tehostuu ja onnistuneita toistoja saataisiin enemmän. Myös hevosen jaksaminen tulee huomioida!

Niina: Tuntui, että tunti ei riittänyt ollenkaan ja harjoituksia tulisi ehdottomasti jatkaa. Oli erittäin hyvä, että sain keskittyä ainoastaan omaan itseeni, hevosen tuli liikkua vain oikeassa askellajissa. Tähän Mette sopi hyvin, sillä se meni tasan yhtä reippaasti tai rauhallisesti kuin pyysinkin. Mielestäni tällaiselle tunnille hyvä ratsu on sellainen, jota ei tarvitse jännittää sillä jo ajatus yksityistunnista voi olla hieman jännittävä :) Jännitin tuntia ihan turhaan, sillä Tintti ei vaatinut minulta enempää kuin mihin pystyin. Tehtäviä muokattiin minulle sopivaksi, ainakin tuntui siltä että hankaliin asioihin ja vaikeampaan kierrokseen käytimme enemmän aikaa.


Suosittelen yksityistunteja, jos niitä on mitenkään mahdollista ottaa. Jos itse ei ole ihan varma aiheesta tai hevosesta, kannattaa kuunnella opettajan mielipidettä. Istuntatunti ei ainakaan koskaan ole haitaksi kenellekään :)

Konkreettinen apu istunnan kanssa onnistuu yksityistunnilla kaikessa rauhassa

Tintti: Tunti onnistui hyvin ja Niina oli loistava oppilas. Hän jaksoi keskittyä ja kokonaisvaltaisesti pyrki tiedostamaan istuntansa ongelmakohdat ja korjaamaan niitä aktiivisesti. Tottahan on, että oppiminen tässä asiassa on pitkälti omasta oivalluksesta kiinni ja siitä, että muistaa ja päättäväisesti myös itse korjaa itseään. Opettaja antaa ikään kuin työkalut ja oppilas sitten käyttää niitä J. Oma pyrkimykseni yksityisopetuksessa on antaa ratsastajalle välineitä, joita hyödyntää sitten ns. tavallisella ratsastustunnilla. Niinan tapauksessa on tästä ollut paljon hyötyä; hän oli istuntakurssilla viime kesänä ja nyt kehonhallinnan ollessa parempi on tulos nähtävissä myös tavallisella tunnilla.

Yksityistunnit sopivat kenelle tahansa, joka haluaa oppia tehokkaasti ja päästä keskittymään omaan ratsastamiseen yksilöllisesti. Tunnille voi toivoa hevosta ja aihetta. Yksityistunnille voi tulla yksin tai kaverin kanssa. Tuntien varaukset tehdään joko suoraan siltä opettajalta, kenen tunnin haluaa tai sitten puhelinpäivystyksestä. Yksityistunnit pidetään aina normaalituntien ulkopuolella ja hevostilanteen mukaan. Tervetuloa varaamaan!