Joskus tääkin tie on vaan pakko hyvästellä

Viel kun lanka lampussa hehkuu

Kaikki kuittaa, kun haippi huippaa

Mut joskus viimeinen valo sammuu

Koita muistaa, tää ei oo ikuista

Tämä postaus on blogin viimeinen tällä kokoonpanolla kirjoitettuna. Kiitos kaikille ihanille lukijoille, vieraileville kirjoittajille, kuvaajille ja haastateltaville. Blogin tekeminen on ollut antoisaa. Haikein mielin lopetamme kuitenkin tämän blogin kirjoittamisen tähän.
Blogi jätetään avoimeksi ja kommentteja voi edelleen kirjoittaa, mutta uusia postauksia ei enää tule.


Titta ja Niina perustivat blogin vuonna 2010 kertomaan tallin tapahtumista, ja ensimmäinen postaus julkaistiin 13.3.2010. Ensimmäisen vuoden lyhyet tietoiskut kertoivat, mitä tallilla tapahtuu. Kuukauden kuva ja kuukauden hoitaja kuuluivat blogin alkuaikoihin. Postauksiin lisättyjen kuvien määrä lisääntyi seuraavina vuosina. Tiimi sai syksyllä 2012 uutta verta, kun Hanski päätyi kirjoittamaan ja kuvaamaan Tallin tarinoita. Samalla myös kuvien määrä ja laatu paranivat.

Annan ura blogin kirjoittajana alkoi Lappeenrannan tuntiratsastajien mestaruuksissa elokuussa 2013, kun tarvittiin joku kirjoittamaan lyhyitä päivityksiä päivän tapahtumista blogin lukijoille. Virallinen esittely uudesta kirjoittajasta julkaistiin syyskuussa. Vuosi oli blogin historiassa tuottoisin, sillä postauksia julkaistiin yhteensä 96, joskin näistä 15 oli Lappeenrannan lyhyitä online-päivityksiä. Samana vuonna julkaistiin myös ensimmäisen kerran joulukalenteria, ja perinnettä jatkettiin seuraavina vuosina. Kalenterista löytyvät esimerkiksi hevosten haastatteluita, tapahtumareportaaseja, kuvapostauksia ja hoitajaesittelyitä. Myös Poni-Haassa asustava tonttu Karvakorva pääsi seikkailemaan tarinoiden muodossa. Vuonna 2014 kirjoitettiin jonkin verran erikoispostauksia, joissa kerrottiin esimerkiksi Chrisse Fagerströmin kirjoittamasta Ratsutallin tarinoita -sarjasta, tallista sen alkuaikoina ja onnistuneesta facebook-haasteesta. Niinkuin uudet hevoset ja ponit, myös tallin henkilökunta on esitelty blogissa. Poni-Haan uusi omistaja Virpi Ranta esiteltiin blogissa lokakuussa 2014.

Pakko mennä pelkäl sydämellä

Joskus tääki tie on vaa pakko hyvästellä

Blogiin on vuosien saatossa päässyt kirjoittamaan myös moni ulkopuolinen kirjoittaja, mutta suurin osa postauksista on blogitiimin omaa käsialaa. Myös lyhyet haastattelut ovat elävöittäneet tekstejä. Viime vuosina tapahtumista kertominen ja niihin liittyvät jutut ovat olleet blogissa pääosana.  Myös muutamia kysymyspostauksia on julkaistu, ja juttusarjassa kerrottiin Poni-Haan vanhojen hevosten kohtaloista. Yhteensä postauksia on julkaistu näiden kuuden vuoden aikana 345 kappaletta. Niitä pääset selaamaan esimerkiksi aiheen tai kirjoittajan mukaan tunnisteista sivun laidasta.



Oletko kiinnostunut Poni-Haan blogin kirjoittamisesta? Laita sähköpostia niina.rodionoff@gmail.com, niin saat tunnukset käyttöösi.

Kiitos.

Yhdessä kuljetaan

Punaiseen auringonlaskuun

Ja jengi kyselee perään

Molemmat tunnetaan

Et jotai rinnassa hehkuu

Eikä oo pimeää enää

Hehkuu: JVG

Etelä-Suomen aluemestaruudet - Poni-Haan estejoukkue

28.5. kilpaillaan Tuomarinkylässä Etelä-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruudesta esteillä. Nyt esittelyssä Poni-Haan edustusjoukkue esteillä.

Lähde mukaan kannustamaan Poni-Hakalaiset voittoon! Lähtölistat löytyvät Equipe Onlinesta.

Inka Laine - Macy

Olen Inka Laine, yksi seuran hallituksen jäsenistä ja tallin hoitajista.

Tällä kertaa esteillä kisahevosenani toimii Macy-tamma, jonka kanssa olen päässyt menemään monia kotikisoja ja myös viime vuonna olimme Takkulassa ratsastuskoulujen välisissä tuntimestaruuksissa. Macy on tuttu hevonen, joten se on hyvä vaihtoehto mestaruuskisoihin, kun ylimäärästä treeniaikaa ei ole niin paljoa kuin kesällä.

Meidän vahvuutemme on, että Macyllä on paljon esteälyä, joten se osaa itse katsoa esimerkiksi suhteutettujen ja sarjojen välejä. Eli jos ja kun jännitys iskee, niin Macy osaa omalla tavallaan pelastaa tilanteen. Heikkous on ehkä laukkojen vaihto esteiden päällä.

En ole ajatellut vielä tavoitteitani näissä kisoissa, mutta tärkeintä on lähteä pitämään hauskaa ja onnistumaan sillä tasolla, millä me ratsukkona olemme. Tietysti jos tulisi ruusukkeita niin olisihan se aika mahtavaa! Valmistaudun kisoihin keskittymällä joka hyppykerralla, jotta pystyn korjaamaan omia virheitäni ja kehittää meitä esteillä ratsukkona. Tukijoukkoihini kuuluu kannustusjoukot, mentalisoijani Sofia ja perheeni. Treenaus jatkuu varmasti kisojenkin jälkeen, mutta hevosesta ei tiedä vielä!

Melike kysyi minulta (viimeinen esittely) tykkäänkö enemmän kouluratsastuksesta vai esteistä. Kouluratsastus on mukavaa ja on siinä on mukava huomata oma kehityksensä esimerkiksi liikkeiden ratsastuksessa, mutta kyllä silti esteet vievät voiton.

Kysymykseni Titalle: Ketä pidät pahimpana vastustajana meidän tiimistämme?

Titta Saari - Simo 

Olen Titta Saari, 24-vuotias opiskelija. Minun ja Simon esittelyn on voinut lukea jo koulujoukkueen esittelystä, mutta keskitytään tässä estepuoleen.

Kisaratsuni on siis myös esteillä 12-vuotias puoliveriruuna Sier Salut eli Simo. Meillä on Simon kanssa pitkä yhteinen historia, joka alkoi jo ruunan saapuessa Poni-Hakaan 2011. Olen ratsastanut siitä asti enemmän ja vähemmän Simolla sekä myös kisannut sillä alusta alkaen. Pääasiallinen lajimme on aina ollut esteratsastus, ja viime vuonna debytoimmekin valtakunnallisissa mestaruuksissa nimenomaan esteillä.

Vahvuutemme myös estepuolella on ehdottomasti se, että tunnemme molemmat toisemme niin hyvin. Heikkoutemme on siinä, että alan usein itse säätää liikaa, varsinkin jos esimerkiksi askel ei näytä sopivan. Simo on kuitenkin kokenut estehevonen ja osaa itsekin ratkaista ongelmatilanteita. Tavoitteenani on ratsastaa tasainen ja rytmikäs rata hyvässä laukassa, jotta annan Simolle mahdollisuuden hypätä puhtaasti. Pyrin aina ratsastamaan hyvät tiet sopivassa tempossa ja oikeassa laukassa unohtamatta omaa istuntaa, joten toisen vaiheen taitoarvostelu ei vaikuta ratsastukseeni juurikaan.

Olen käynyt koko kevään Suskin estevalmennuksissa ja lisäksi hypännyt normaalisti tunneilla, unohtamatta tietenkään esteratsastuksenkin kannalta erittäin tärkeää kouluratsastusta. Nyt kisojen alla on ollut muutamia lisätunteja, mutta uskon, että normaalien tuntien rutiini riittää kisoissa hyvään suoritukseen.

Kisoista tulee luultavasti sen verran poikkeukselliset, ettei minulla ole hevosenhoitajaa, vaan hoidan Simon itse. Mukana on kuitenkin Annen lisäksi myös mahtava Poni-Haan joukkue ja kannustusjoukot, joten tukea kyllä riittää. Uskon, että joku myös suostuu pitämään Simosta kiinni radan kävelyn ajan.

Kesällä aion pitkästä aikaa pelkästään nauttia tästä ihanasta lajistamme ja jatkaa vakavampaa treenamista vasta syksyllä. Siitä, miten treenit jatkuvat ei ole vielä ihan varmuutta, mutta jollain tavalla kyllä.

Poni-Haan joukkueesta pahimpana vastustajana pidän ehkä Nekkua ja Turboa, sillä olemme Nekun kanssa olleet aina hyvin tasaväkisiä. Mutta kaikilla poni-hakalaisilla on mahdollisuudet ihan mihin vain ja jokaisella ratsukolla omat vahvuudet. Toivon tietysti menestystä kaikille!

 Kysymykseni Saralle: Mitkä ovat Lassin ja Turbon suurimmat erot ja miten se on vaikuttanut ratsastukseesi?

Sara Pohjanne - Turbo

Moi. Olen Sara Pohjanne, 16-vuotias lukiolainen ja ratsunani on Turbo Intercooler.

Opettajani Annen ohjeesta siirryin viime syksynä ratsastamaan Turbolla, jotta kehittyisin ratsastajana lisää. Olen pääosin nyt kisannut Turbolla, mutta yhteisen sävelen löytäminen Turbon kanssa kesti kauemmin kuin entisen kisaratsuni Lassin kanssa. Nyt olen oppinut mitä Turbon ja minun yhteistyö vaatii minulta.
Vastaukseni Titan kysymykseen: Lassi on mielestäni helpompi ratsastaa ja antaa enemmän virheitä anteeksi. Turbon kanssa pitää olla tarkka ja päättäväinen. Turbo vaatii tarkemman hyppyetäisyyden säätämisen.
Vahvuuksina meillä on toimiva yhteistyö. Heikkouksina sanoisin ehkä sen, että jos unohdun joskus ”matkustamaan” niin Turbo ei anna anteeksi, vaan vaatii ratsastajan tuen koko ajan. 

Tavoitteena kisoissa on saada puhdas perusrata ja tyylikäs uusinta, siten, että molemmilla on hyvä mieli kisan jälkeen.
Valmistautuminen on ollut kevään aikana pitkäjänteistä yhteistä tekemistä pääosin normitunneilla. Loppuviimeistelyn antaa muutamat ylimääräiset treenit. Häiritsevänä tekijänä on kisan sijoittuminen koeviikkojen keskelle.
Tukijoukkoihini kuuluu valmentaja Annen, Poni-Haan ratsastajien joukkueen, sekä toivottavasti ison huutojoukon lisäksi tuttuun tapaan vanhempani.

Jatkosuunnitelmia en ole vielä tarkemmin miettinyt ensikaudelle, sillä lukio on vienyt sen verran aikaa. Ratsastusta en aio kuitenkaan lopettaa.

Kysymykseni Nekulle: ”Team. Audi” kysyy, montako ”Turbo Intercooler”- voimaa on Audissasi?

Nea Niemi - Turbo 

Olen Nea-Reetta Niemi ja kilpailen Turbolla, oikealta nimeltään Turbo Intercooler.

Edellisen kisahevosen poismenon jälkeen meinannut löytyä sopivaa kisaheppaa, mutta Annen ehdotuksesta kokeilin Turboa ja kemiat kohtasivat. Turbon on miellyttämishaluinen ja osaava hevonen.
Viime syksynä menin kyseisellä hevosella muutamat estekisat ja keväällä olen mennyt sekä koulua että esteitä, reilu puoli vuotta harjoittelua takana. Turbo on tasainen ja perusvarma suorittaja, joka tuntuu minulle sopivalta hevoselta. Kunhan ratsastan tarkasti ja rohkeasti hevonen kyllä toimii.

Estepuolella tavoitteet eivät ole yhtä korkeat kuin koulussa. Tasainen ja siisti rata josta jää hyvä fiilis. Treenaan kisoihin ratsastamalla mahdollisimman paljon, niin Turbolla kuin muillakin hevosilla.

Tukijoukkoihini kuuluu koko kilpailuihin lähtevä porukka. Treenit jatkuvat kisojen jälkeen!

Saran kysymykseen viitaten, autostani löytyy vain yksi "turbo intercooler" ;)

Kysymykseni Jonnalle: Onko sinulla jotain onnea tuovaa esinettä tai rutiinia kisapäivänä?

Jonna Vakkuri - Lassi

Olen Jonna Vakkuri. Täytän syksyllä 17 vuotta ja tämä on ensimmäinen "junnuvuoteni" eli kilpailuvuoteni hevosilla. Hoidan tallilla Mukia, Iitua ja Onnia, sekä pidän ponikerhoja.

Kisakumppaninani toimii tänä vuonna Las Wegass eli Lassi, joka on kiltti 12-vuotias ruuna. Tämä hevonen on minulle aika uusi tuttavuus. Talvella rupesin etsimään hevosta jolla voisin tulevaisuudessa mennä enemmän ja kokeilin Macyä, mutta Macyllä oli jo kaksi kisaajaa, joten kokeilin muita. Sattumavaraisesti kuitenkin eräs ilta sain mennä hyppäämään Lassilla ja innostuin siitä. Sen jälkeen olen mennyt Lassilla jonkin verran. Tiedän kuitenkin Lassin olevan kisakonkari ja uskoisin, että ylimääräisiä hölmöilyjä ei tapahdu.
 Yhteistä kisa- ja ratsastushistoriaa meillä on hyvin vähän. Lassilla olen ollut yhdissä kisoissa ja silloin meni ihan hyvin. Tunneilla olen mennyt nyt jonkin verran ja ennen kisoja pääsen menemään onneksi vielä muutamia tunteja.

Heikkouksiamme voivat olla omassa ratsastuksessani oleva "takaperin ratsastus", joka kostautuu usein pohjaan tulevilla hypyillä, mutta onneksi olen saanut korjattua sitä kevään tunneilla. Vahvuuksiamme on ehkä se, että voin luottaa hevoseen vaikka yhteisiä kilometrejä on vähän.

Tavoitteeni mestaruuskisoissa on saada kokemusta ja ratsastaa hyvä rata, sekä pitää hauskaa!
Valmistaudun näihin kisoihin viettämällä Lassin kanssa aikaa, sekä treenaamalla niin esteillä kuin koulupuolellakin.
Tukijoukkoihini kuuluu Lassin hoitaja Tiina, sekä Poni-Haan joukkueen muut kisaajat.
Treenaaminen jatkuu tottakai, mutta en tiedä jatkuuko se Lassin kanssa vai jonkun muun hevosen kanssa. Saa nähdä mitä aika tuo tullessaan.

Onnea tuovaa esinettä en kisoihin ota mukaan, mutta onnea tuova "kisarutiini" on hyvä kisahoitaja (Lassin hoitaja Tiina), joka on lupautunut hoitamaan Lassia kisoissa. Pystyn itse seurailemaan ratoja sekä valmistautumaan hyvin, kun hevonen on hyvässä hoidossa.

Kysymykseni Erikalle: Jos et lähtisi mestaruuskisoihin Silverillä, kenellä lähtisit?

 Erika Henrioud - Silver

Olen Erika Henrioud, pian 16 vuotta täyttävä tyttö Helsingistä ja mestaruuskisoihin lähden Silverillä.

Silverillä menin ensimmäisen kerran noin vuosi sitten, jolloin ihastuin siihen täysin ja olen sillä kisannut hieman alle vuoden. Se on kehittynyt huimasti, mutta heikkoutena on se, että Silver ei ole mikään helpoin ratsastettava ja itse alan usein kiirehtiä liikaa.
Jos en lähtisi kisoihin Silverillä, niin olisi vaikea kuvitella jokin muu ratsu alle, sillä en ole muilla hepoilla hypännyt lähiaikoina niin paljoa.

Valmistaudun kisoihin käymällä ratsastustunneilla ja valmennuksissa, ja tavoitteena on saada ainakin kokemusta sieltä. Tukijoukkonani toimii perhe ja ystävät, sekä totta kai ratsastuksenopettajani.

Kisojen jälkeen aion jatkaa kilpailemalla Poni-Haan seurakisoissa esteillä.

Kysymykseni Christelille: Miten armeija on vaikuttanut ratsastukseesi?

Christel Björkbom - Lassi

Olen Christel Björkbom ja ratsuni on mestaruuskisoissa Lassi.

Armeijan takia en ole päässyt treenaamaan melkein ollenkaan, joten vähän lennosta tuli vaihdettua hevosta. Olen joskus todella kauan sitten kisannut Lassilla, joten hevonen on tuttu. Olen siis itse treenannut näitä kisoja varten Lassilla vain kaksi kertaa, joten tavoitteena olisi saada puhdas rata ja tietenkin lisää kokemusta isommista kisoista. Koska olen armeijassa yötä päivää, niin jään helposti paitsi tärkeistä infoista ja suoraan sanottuna olen vähän pihalla, mutta minulla on hyvä kisatiimi jotka ymmärtävät tilanteeni ja auttavat.

 Kotiudun armeijasta joulukuussa, sen jälkeen voin taas jatkaa hevosten parissa normaalisti ja alkaa panostaa enemmän kisaamiseen. Jos jotain olen armeijassa oppinut niin se, että ei pidä tyytyä vähempään ja pitää uskaltaa haastaa itsensä.

Kysymykseni Melikelle: Millä mielellä lähdet kisoihin ja mikä on jännitysasteesi tällä hetkellä?

Melike Dursun - Macy

Hei, olen Melike ja kisaan esteitä Macyllä.

Kun Macy tuli tallillemme, aloin melkeinpä heti ratsastaa sitä ja tais vierähätää kokonainen kausikin sen kanssa. Tykkään hepasta tosi paljon. Macyn kanssa yritettiin mennä kouluakin, mutta se oli melko haastavaa ja onhan se ihan selvää, että Macy on estehevonen.

Olen ollut Macyllä monissa kisoissa, enimmäkseen kuitenkin koulukisoissa.
Vahvuudet Macyssä on sen taidot esteillä, mutta se osaa olla kuitenkin hyvin haastava välillä jos se on sillä tuuulella. Silloin selässä täytyy olla vähän kokeneempi ratsastaja. Macyllä on myös hyvin iso laukka, mitä voi olla välillä vaikea koota.

Kisoissa olisi tavoitteena pärjätä hyvin ja tehdä parhaamme. Tukijoukkoina minulla on tällä kertaa Inka, toinen kisakumppani ja Macyn oma hoitaja Jenni. En ole varma jatkanko enää kisojen jälkeen kisaamista Macylla. Esteitä tulee varmasti kuitenkin treenattua, vaikka hevonen vaihtuisikin.

Tällä hetkellä minua ei jännitä kisat vielä yhtään, mutta eiköhän se jännitys vielä ilmaannu ennen kisoja!

Kysymykseni Inkalle: Kummasta tykkäät enemmän, esteistä vai koulusta? (Inkan esittely ensimmäisenä!)

Toivotamme onnea kisoihin ja raportoimme kisakuulumisia myöhemmin.

Etelä-suomen aluemestaruudet - Poni-Haan koulujoukkue

Tuomarinkylän Ratsastajat Ry järjestää Etelä-Suomen alueen ratsastuskouluoppilaiden koulumestaruudet 14.5. Tässä Poni-Haan joukkueen esittely.

Lähdössä kannustamaan? Lähtölistat löytyvät Kipasta.

 Titta Saari - Simo

Olen Titta Saari, 24-vuotias opiskelija.

Kisaratsuni on 12-vuotias puoliveriruuna Sier Salut eli Simo. Meillä on Simon kanssa pitkä yhteinen historia, joka alkoi jo ruunan saapuessa Poni-Hakaan 2011. Lassin jälkeen uutta kisahevoseta mietittäessa Simo oli luonnollinen vaihtoehto. Se on yritteliäs ja osaava hevonen, jonka kanssa meillä sopii kemiat hyvin yhteen.

Olen vuodesta 2011 asti enemmän ja vähemmän ratsastanut Simolla. Alkuun kisasin pääasiassa esteitä, mutta on koulukisojakin mahtunut aina joukkoon. Viime vuonna pääsimme ensimmäisiin yhteisiin valtakunnallisiin mestaruuksiimme, mutta sitä ennen meillä on yhdessä mm. PHR:n sennujen estemestaruus ja kouluhopeaa takataskussa.

Vahvuutemme ratsukkona on ehdottomasti se, että tunnemme molemmat toisemme niin hyvin. Heikkoudeksi voisin mainita ehkä sen, että Simo vaatii minulta huomattavasti enemmän tukea radalla kuin edellinen kisahveoseni Lassi, joten oma herpaantumiseni vaikuttaa tulokseen paljon enemmän.
Tavoitteenani on ratsastaa ehjä ja tasapainoinen rata, johon voin itse olla tyytyväinen. Mikäli pystyn ratsastamaan jokaisen tehtävän huolellisesti ja keskittymään koko radan, olemme omalla tasollamme, eikä muuta voi vaatia.

Valmistaudun näihin kisoihin käymällä normaalisti tunneilla ja muutamissa ylimääräisissä valmennuksissa. Lisäksi pitää tietysti kaivaa kisakamat kaapista ja varmistaa, että ne ovat valmiina koitosta varten.
Näihin kisoihin lähdemme luultavasti Simon toisen ratsastajan Minnan kanssa ajatuksella, että hoidamme ratsumme itse ja autamme toinen toistamme.

Oppiminen ei varsinkaan tässä lajissa lopu koskaan, joten treenaaminen jatkuu varmasti. Kesä on luultavasti ensimmäinen moneen vuoteen, kun treenaaminen on vähemmän vakavaa, mutta syksyllä jatketaan taas jossain muodossa.

Viitaten Sofan esittämään kysymykseen postauksen lopussa, Hemuli jää tällä kertaa kotiin kannustamaan, eikä pääse mukaan kisoihin. Aiemmissa postauksissa on kerrottu, kuinka se on minulla aina yleensä mukana onnea tuomassa.

Kysymykseni Minnalle: Mikä on hauskin muistosi tallin ulkopuolisista kisoista?

Minna Riitala - Simo

Olen Minna Riitala ja kilpailen aikuisratsastajien luokassa Simolla. Alun perin Ginan piti toimia kisaratsunani, mutta kun Gina lähti, niin kisaratsukin meni vaihtoon. Simoon päädyttiin, koska se oli lähdössä kisoihin jo Titan kanssa ja sillä ei ollut vielä toista ratsastajaa.

Olen ehtinyt ratsastaa Simolla muutaman kerran ja seuran mestaruuskisoissa onnistuimme helppo B-tason kisaradallakin ihan mallikkaasti. Simo on näyttävä, laadukas ja osaava hevonen. ESRAn kisoissa vaikeustaso nousee helppo A-tasolle ja rennon kisasuorituksen tekeminen on vaikeampaa.
Iloisella tsemppifiiliksellä ja opettajien vinkit mielessä uskon, että ratsastamme tyylikkäästi maaliin ja voimme olla esitykseemme tyytyväisiä.

Kisoihin olen valmistautunut pääosin normitunneilla ja erityiset kisavalmennukset ovat tällä kertaa jääneet vähemmälle. Muut kilpailijat elävät ihanasti mukana onnistumisissa ja tsemppaavat epäonnistumisten kohdatessa. Hienoa on myös se, että tsemppausta tulee Poni-Haassa usein myös ihmisiltä, jotka eivät itse kisaa tai joita en entuudestaan tunne.

Ratsastuksessa riittää aina uutta opittavaa ja opittujenkin taitojen ylläpito sekä virheiden tai ongelmakohtien korjaaminen vaatii työtä, joten harjoiteltavaa riittää. Simon kanssa on ollut kivaa, mutta treenaaminen jatkuu vaikka hevonen vaihtuisikin.

En muista mitään yksittäistä hauskaa tapausta ulkopuolisista kisareissuista, aina on ollut hauskaa monella eri tavalla. Kivoja sattumuksia, huvittavia mokailuja, iloisia onnistumisia ja joskus vaan väsymyksestä johtuvaa hysteeristä naurua.
 
Kysymykseni Nekulle: Mikä on suosikkilaitteesi Linnanmäellä?

Nea Niemi -  Turbo

Olen Nea-Reetta Niemi. Kisaratsunani näissä kisoissa toimii Turbo, eli oikealta nimeltään Turbo Intercooler. 

Edellisen kisahevosen poismenon jälkeen en meinannut löytää sopivaa kisaratsua, mutta Annen ehdotuksesta kokeilin Turboa ja kemiamme kohtasivat. 
Turbo on miellyttämishaluinen ja osaava hevonen. Viime syksynä menin kyseisellä hevosella muutamat estekisat ja keväällä olen mennyt sekä koulua että esteitä. Yhteistä treeniä meillä on reilu puoli vuotta.

Turbo on tasainen ja perusvarma suorittaja, joka tuntuu minulle sopivalta hevoselta. Kunhan ratsastan tarkasti ja rohkeasti, hevonen kyllä toimii. Tavoitteenani kisoissa on tasainen ja siisti rata, jossa esitän kaikki liikkeet erikseen. Yritän myös olla itse jäätymättä!
Kisoja varten valmistaudun ratsastamalla mahdollisimman paljon, niin Turbolla kuin muillakin hevosilla.

Tukijoukkoihini kuuluu koko kilpailuihin lähtevä porukka. Erityisesti Turbon toinen ratsastaja Annis, joka pitää jalat maassa, hoitaja Anna, jonka ansiosta tiedän että kaikki asiat on kunnossa, Tintti, joka on treenannut minua kohti kisoja ja Anne, joka saa minut skarppaamaan niin treeneissä kuin kisoissa. 
Treenit jatkuu kisojen jälkeen!

Minnan esittämään kysymykseen viitaten, Lintsin paras laite on tietenkin Kieppi!

Kysymykseni Annikselle: Mikä Antti Tuiskun biiseistä on mielestäsi paras?

Anniina Etelämaa - Turbo 

Olen Anniina Etelämaa, tallilla minut tunnetaan paremmin nimellä Annis.

Olen käynyt Poni-Haassa vuodesta 1996 lähtien ja hoitanut useita tuntihevosia vuosien varrella. Tällä hetkellä olen mukana seuran kisatiimissä järjestäen seuramme omia kilpailuja ja lisäksi hoidan Silveriä.

ESRAssa kilpailemme Turbon kanssa senioriratsastajien mestaruudesta. Turbo, eli viralliselta nimeltään Turbo Intercooler on 11-vuotias Suomessa syntynyt ruuna. Se on luonteeltaan hyvin kiltti ja yhteistyökykyinen sekä rehellinen - se ei juurikaan keksi keinoja laistaakseen hommista vaan tekee juuri sen mitä ratsastaja osaa pyytää. Turbo ei ehkä ole kaikkein näyttävin liitokavio, mutta kompensoi sen teknisellä osaamisellaan ja tasaisuudellaan.

Turbo tuli Poni-Hakaan viime syksynä ja pääsin melko pian kokeilemaan sitä tunnilla. Normaalisti pidän herkistä ja vähän haastavammistakin hevosista, mutta toisaalta olin yrittänyt jo pidempään löytää hevosen jolla voisin kilpailla helppoa A:ta. Turbo oli jo tullessaan osaava, tasainen ja yhteistyöhaluinen, joten ihastuin siihen saman tien ja osallistuimmekin ensimmäisiin yhteisiin kisoihimme helppoon A:han jo muutaman tunnin harjoittelun jälkeen hyvin tuloksin. Siitä eteenpäin olen treenannut Turbolla aktiivisesti ja käynyt seuramme omissa I-tason kisoissa.

Vahvuutemme on ehdottomasti Turbon tasaisuus ja meidän molempien rauhallinen luonne, joiden avulla uskon että selviämme ilman turhaa hermoilua kotitallin ulkopuolellakin. Turbo suorittaa kyllä tehtävät tasaisen varmasti, mutta se tykkäisi kulkea omalla mukavuusalueellaan joko liian lyhyessä ”wc-ankka-muodossa” tai liian syvällä kuolaimen takana. Haasteena minulla on siis saada se ryhdikkääksi, onnistua esittämään sen liikkeet mahdollisimman näyttävinä ja muistaa pitää se radalla tarpeeksi energisenä samalla kun itse yritän pitää pääni kasassa.

En ole aikaisemmin kilpaillut Poni-Haan ulkopuolella, joten tärkeimpänä tavoitteenani on pystyä uudesta tilanteesta huolimatta ratsastamaan ehjä ja siisti rata sekä suoriutumaan mahdollisimman hyvin omalla tasollani. Hevoseen luotan kyllä kunhan muistan itse ratsastaa tarpeeksi hyvin!
Olen saanut ratsastaa Turbolla ison osan kevätkauden tunneista, siitä kiitos opeille! Lisäksi olemme kevätkaudella käyneet Piritan, Annen ja Leenan pienryhmätunneilla, joilta olen saanut paljon hyviä täsmäohjeita ja ahaa-elämyksiä normaalitunneilla sovellettavaksi. Yritän siis keskittyä muistamaan kaikki nämä vinkit! Lisäksi käyn rataa paljon mielessäni läpi jotta muistan sen hyvin sekä tiedän mitkä kohdat ovat meille haastavimpia ja miten ratsastamalla selviämme niistä parhaiten. 

Meillä on tallilla superhyvä porukka, joilta saa aina kannustusta ja tukea treeniin ja kisoihin! Kisoja silmälläpitäen tärkeänä tukena ja tsempparina on ollut Turbon toinen ratsastaja Nekku ja kisapäivänä meitä lähtee mukaan auttamaan kisahoitajamme Anna.

Kisojen jälkeen on varmasti kiva ottaa hetki rennommin, mutta toivon että yhteistyö Turbon kanssa jatkuisi ja pääsisimme jatkamaan kilpailemista entistä paremmin tuloksin taas syyskauden kisoissa!

Antti Tuiskun biiseistä paadipapiidipaadin sanoitukset osuvat lähelle itseäni, mutta kisafiilikseen minut saa ehkä kuitenkin Peto on irti.

Kysymykseni Melikelle: Parhaat vinkkisi esim. aloittelevalle kisaajalle; miten onnistua keskittymään ja ratsastamaan parhaansa mukaan jännityksestä huolimatta? 

Melike Dursun - Netta

Hei, olen Melike. Kisaratsunani toimii näissä kisoissa Netta.

Edellinen kisahevoseni oli sen verran haastava, joten päätin etsiä toisen hevosen. Monet hyvät hevoset olivat jo varattu joten täytyi löytää hevonen joka oli vapaa muilta kisaajilta, kiva ratsastaa ja jolla voisi kisaa isommissakin kisoissa. Kokeilin muutamia eri hevosia, mutta Netta oli niistä kivoin. Aluksi Netta oli melko voimaton eikä se jaksanut kuin ihan lyhyitä pätkiä kantaa itseään. Huomaan, että hevonen on muuttunut nyt ihan muutamissa kuukausissa ja jaksaa mennä tyylikkäästi jo helppo A:ta. Meille ei ole ratsukkona kertynyt vielä paljoa kisakokemusta näin lyhyessä ajassa, mutta kaikki yhteiset kisamme ovat menneet todella hyvin ja olen päässyt ruusukkeillekin.

Netan vahvuus on sen tasaisuus, se tekee kaiken mitä siltä pyytää. Kuitenkin muutamat vaativammat tehtävät kuten raviväistö ovat sille hankalia. Vaikka Netta on kehittynyt paljon sen heikkouksia on väsähtäminen, etupainoiseksi jääminen ja painuminen liian alas mistä tuomarit ja opettajat aika usein myös huomauttavat. Nämä ovat meidän yhteiset suuremmat kisat joten tavoitteena ei ole voitto. Tämä on myös ensimmäinen seniorivuoteni, joten toiset kilpailijat ovat paljon parempia kuin aikaisempina kertoina poniratsastajana.

Kisat eivät ole kovin kaukana, joten sen suuremmin ei tarvitse valmistella ennen kisoja. Tietenkin treenaus ja henkisesti valmistautuminen on tärkeitä asioita.Tukijoukkonani on varmaankin Poni-Haan porukka jotka kisoihin tulevat, oma perheeni, valmentajani sekä toinen kisakumppanini Maisu joka ratsastaa myös Netalla.

Uskoisin että Netalla kisaaminen ja treenaus jatkuu ESRAnkin jälkeen. Uskon myös että kehittymisen varaa on paljon vielä kisojen jälkeenkin.

Kisajännitykseen paras apu on kuvitella että ratsastaa tunnilla, eikä ajattele kisasuoritusta sen erikoisempana tilanteena. Jokainen tehtävä kannattaa tehdä rauhassa omissa osissaan, eikä saa olla kiire seuraavaan tehtävään. Kun on ratsastanut paljon ratoja, niin jännitys kyllä katoaa.

Kysymykseni Maisulle: Parhaat vinkkisi, miten keskittyä täysillä omaan suoritukseen kisaradalla?

Maisu Björkbom - Netta

Olen Maisu Björkbom ja ratsunani näissä kisoissa toimii Netta, eli Orneta Q, kiltti ja nätti "tädinkuljetin". Yhteistyötämme on rakennettu tämän kevätkauden tunneilla.

Netta on miellyttävä hevonen ratsastaa ja sillä on myös potentiaalia kehittyä vieläkin paljon paremmaksi. Ratsastajalla taas on vuosien kisakokemusta, mutta nyt keväällä on tullut ihan puskista radan unohtamisia! Tavoitteenani on siisti, ehjä ja tasainen suoritus. Kiva kisafiilis koko tiimin kanssa tekee kisapäivästä täydellisen.

Mennessäni radalle tiedän, että ratsunani on Suomen kaunein, ihanin ja paras hevonen, minun mielestäni! Nyt on tilaisuus osoittaa se myös 1-3 henkilölle lähinnä rataa. Itse rata on kiveen kirjoitettu, joten askelmerkit tulee asettaa kohdilleen. Treenit ovat takana, nyt on Grande Finale, estradi on meidän, nauti ja elä hetkessä!

Kysymykseni Sofialle: Ratsastat hienosti kaikkia hevosia, jos saisit Ametistin lisäksi ottaa toisenkin hevosen ESRAn kisoihin, kenet valitsisit?

Sofia Hemming - Lassi

Olen Sofia Hemming, 17-vuotias junnuratsastaja. Kisahevosenani on Las Wegass, eli tutummin Lassi. 

Pienten vastoinkäymisten jälkeen päädyin Lassiin. Hevonen ei ole kauhean tuttu, oikeastaan vain pari kertaa mennyt kyseisellä hevosella, joten kisahistoriaa ei ole ollenkaan.
Heikkoutena olemme molemmat toisillemme vieraita, mutta vahvuutena se, että meillä molemmilla kaikenlaisilta radoilta kokemusta. Lassin vahvuus on tasaisuus ja toisaalta siinä on ratsastettavuudessa samoja piirteitä kuin Ametistissa.

Tavoitteenani on ratsastaa hyvä rata, johon voi itse olla tyytyväinen. Koska ratsu vaihtui lennosta, niin valmistautuminen jää vähäiseksi. Tukijoukkonani toimii Lassin kisahoitaja Tiina, henkisenä tukena hyvä ystäväni Inka ja tietty muutkin tiimiläiset. Treenaus jatkuu kisojenkin jälkeen.

Kysymykseni Titalle: Onko "onnenhemulisi" mukana kisoissa?"

Sofia ja Ametist

Blogitiimi lähettää isot tsempit kouluratsukoille Tuomarinkylään!

Joulukalenteri: 24. luukku

Lucia-juhla

Tänäkin vuonna joulukalenterimme huipentuu Lucia-juhlan tunnelmiin. Teemana oli tänä vuonna evankeliumi Poni-Haan mukaan. Lucia-juhlan käsikirjoitus oli mukailtu Stadin evankeliumista soveltuvaksi Poni-Haan historiaan, ja sen muotoilivat Anne ja Sini.

Silloin Kekkonen, joka oli niinku pressana, vähän niinku omisti koko valtakunnan, ja sano, et firmojen täytyy maksaa sille veroja. Kaikki jengi lähti hoitamaan hommat firmoihinsa, jokainen omaan stadiinsa. Niin toi Chrissekin lähti Hakunilasta, Vantaa Citystä ettimään poneja omaa firmaansa varten, jotta sekin voisi maksaa veronsa. Se lähti ponienhakureissulle ukkonsa Tojen kanssa.

Ne löysi kymmenen ponia ja toi ne ponit Hakunilaan, ja näillä oli mukana Suski seimeen kapaloituna, ja Pontte kans jaloissa pyörimässä, ja ne pisti ne kans talliin.

No siellä lähellä oli jotain skidejä, jotka halus jäädä tsiigaa niiden poneja.

Pian nää näki valon, ja totes et ois kivaa ridaa sisällä ja saada isompi talli. Ja sit Chrisse jo alkoki heittää läppää: "Ei mitää hämminkii hei, mä ilmotan teille jäätävän ilon ja se koskee koko jengii. Suski ja Pontte alkaa johtaa tätä puljuu." Just tästä päivästä eteenpäin Hakunilassa alko pyörii Ypäjän stadista tulleita ridaopeja.

No sit Suskiki lähti sinne Ypäjä-stadiin, ja kun se sieltä palas, ni siitä tuli Master. No sit syttyki jo Hakunilan taivaalla kaikista kirkkain tähti, eli Poni-Haka. Viisaat itävantaalaiset ajatteli: Lets go to Hakunila, siellä me nähään mikä homma toi tähti oikeen on. Ne lähti kiitää kohti Hakunilaa ja löysi mageen tallin, joka oli niinku tää Poni-Haka, Laatutalli. Kun ne näki tän, ni ne kerto kaikille muilleki ympäri stadii, et tulkaa ridaa sinne.

Siitä päivästä saakka tääl on käyny sikana jengii, jo 40 vuotta, ja nykyään tääl poneja ostaa ja veroja maksaa Virpi. Mut ne massit menee Saulille.

Ohjelmanumerot ovat katsottavissa myös videoina seuran sivuilta.

Lisää kuvia täällä.

Joulukalenteria on ollut kiva tehdä, onhan meillä jo vankka rutiini sekä tehokas tiimi. Niin tehokas ja rutinoitunut, että tänä vuonna kalenteri päätettiin jo muutamaan kertaan perua sekä viimehetkillä taas toteuttaa. Aiheita on pähkäilty ja juttuja kirjoiteltu yömyöhään. On saatettu ehkä myös ahdistella muita kirjoittamaan meille juttuja. Kaikesta huolimatta blogimme joulukalenteri on mielestämme onnistunut hyvin tänäkin vuonna. Entä teistä? Olisi kiva kuulla kommentteja. Minkälaisia juttuja haluaisitte kuulla jatkossa? Mikä luukku oli suosikkisi, mistä et niin pitänyt?

Blogitiimi toivottaa lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Palaamme näppäimistön ääreen ensi vuonna!

Joulukalenteri: 22. luukku

Lucia-juhlan muita palkittuja

Aiemmissa luukuissa olemme jo esitelleet vuoden hevosen- ja ponin sekä palkitut hoitajat. Nyt vuorossa on seuran palkitsemat henkilöt.

Ei niin laadukas otos Niinasta ja Hanskista :)

Hanna Mäntynen

Blogitiimiin kuuluva Hanski palkittiin Lucia-juhlassa. Hanski on kuvannut kisoissa, tapahtumissa sekä hän on ottanut esimerkiksi mainoskuvat seuratuotteista. Hanski on aina tarvittaessa auttanut seuraa erilaisten kuvauspalveluiden muodossa. Hyvä Hanski!

Niina Rodionoff

Myöskin blogiitiimiin kuuluva Niina palkittiin seura-aktiivisuudestaan. Niina on tällä hetkellä seuran varapuheenjohtaja sekä viestintävastaava. Esimerkiksi seuran nettisivut ovat Niinan aikaansaannoksia. Niina on myös yleensä apuna missä vain tarvitaan. 

Natalia Tuomola

Natalia Tuomola on edustanut Poni-Haan ratsastajia monella eri hevosella. Tällä hetkellä kisakumppanina on jo toista kisakautta ruuna Punktir ja suomenhevostamma Kotoalli.

Leena Malmivirta

Vuosia seuran hallituksen kirjanpitäjänä toiminutta Leenaa kiitettiin arvokkaasta työstään seuran hyväksi.

Ida Tynjälä

Ida sai jatkossa kiertopalkinnoksi kaavaillun Tsemppari-palkinnon aktiivisesta osallistumisesta seuran kilpailuihin ja hyvästä asenteesta niin muihin kisaajiin kuin kisaponiinkin. Tsemppari-palkinto jaetaan sille, joka jaksaa luoda suhteen vaikeanakin pidettyyn poniin tai hevoseen ja osoittaa pitkäjänteisyyttä sen kanssa työskentelyyn, vaikka kisoissa ei heti palkintosijoille pääsisikään. Idan kisaponi on tällä kaudella ollut pääasiassa Terttu.

Rankingtulokset

Ponien kouluranking: Nelly Auvinen

Nelly on kisannut vuokraponillaan Iitulla aktiivisesti sekä koulu- että estekisoissa.

Juniorien kouluranking: Sofia Hemming

Sofia saavutti tänä vuonna rankingkisan voiton huimalla erolla seuraavaan. Kisahevosellaan Ametistilla hän on kisannut sekä seuran omissa kisoissa että edustanut talliamme kesällä Takkulassa tuntiratsastajien mestaruuskisoissa.

Senioreiden kouluranking: Titta Saari

Useana vuonna rankinglistojen kärkeä hallinnut Titta saavutti myös tänä vuonna rankingvoiton kouluratsastuksessa. Tänä vuonna hän on kisannut Takkulan tuntiratsastajien mestaruuksissa Lassilla sekä seuran omissa kisoissa Wandalla.

Ponien esteranking: Nelly Auvinen

Koulurankingin tapaan Nelly saavutti myös esterankingin ykkössijan Iitulla.

Junioreiden esteranking: Sara Pohjanne

Poni-Haan junioriesteratsastajia Takkulassa edustanut Sara saavutti esterankingien ykkössijan hyppäämällä Lassin sekä Turbon kanssa.

 Senioreiden esteranking: Christel Björkbom

Esteillä aktiivisesti Macyn kanssa kisannut Christel saavutti rankingvoiton muutaman pisteen erolla seuraavaan. Myös tämä ratsukko nähtiin yhdessä Takkulassa.

Este- ja koulurankingeista palkitut: Christel, Sara, Nelly, Sofia ja Titta.

Blogitiimi onnittelee kaikkia palkittuja!

Joulukalenteri: 20. luukku

Haastattelussa tällä kertaa rautias pikkutamma Wanda

1. Kuka olet?

Olen hollantilainen puoliveritamma Wanda, oikealta nimeltäni Wilanda. Hoitajani kutsuu minua myös Wadelmaksi tai Wantuksi.

2. Kerro elämästäsi: Kuinka vanha olet, milloin tulit Poni-Hakaan?

Olen 12-vuotias ja Poni-Hakaan tulin tänä keväänä, eli kahdeksan kuukautta sitten. Sitä ennen asuin viisi vuotta Tampereella ratsastuskoulussa, jonne olin muuttanut suoraan syntymämaastani Hollannista.

3. Missä olet hyvä?

Kauniilta näyttämisen lisäksi olen hyvä hyppäämään. Suoriutuisin tehtävistä ilman ratsastajiakin, varsinkin kun he yleensä haluavat vain hidastaa menoani. Ei niitä kisoja matelemalla voiteta.

4. Mistä sinua kehutaan?

Minua kehutaan kiltistä luonteestani ja reippaudesta tunneilla. Lisäksi saan kiitosta kauniista ulkonäöstäni, vaikka se ei olekaan omaa ansiotani. Osaan myös hypätä ja saan siitä usein kehuja ratsastajilta.

Titta ja Wanda kisoissa syksyllä

5. Mistä asioista tykkäät?

Tykkään mennä kovaa. Liian usein ratsastajat haluavat päättää vauhdista. Jos minä saisin päättää, olisimme tunneilla nopeampia kuin kukaan muu. Tykkään myös rauhallisista rapsutteluhetkistä kilttien ihmisten kanssa, vaikka en sitä mielelläni myönnäkään. Onneksi hoitajani osaa arvata, mistä kutisen. Myös syöminen on mukavaa, kukapa siitä ei pitäisi.

6. Mistä et pidä?

En tykkää siitä, että ihmiset ilmestyvät karsinaani varoittamatta tai tervehtimättä. Karsinani on minun kotini ja haluan olla siellä kuningatar. Kiire on minusta myös ikävä asia, se on jopa vähän pelottavaa. Ja kuten sanoin aiemmin, on tylsää mennä hitaasti. Siksi kouluratsastus ei olekaan suosikkilajini (vaikka tykkäänkin myös siitä), siinä pitää ajatella hirveän montaa asiaa ja mennä rauhassa.

7. Lempi-ihmisiäsi?

Tykkään ihmisistä, joilla on minulle aikaa. Poni-Haassa minun kanssani on eniten viettänyt aikaa Titta ja hän on ainakin tähän asti ollut kiltti. Myös tallihenkilökunta on mukavaa, koska heiltä saa ruokaa.

8. Onko sinulla heppakavereita?

Lakonta oli paras ystäväni, ja kaipaan häntä todella paljon. Nykyään olen laumassa hieman yksinäinen, koska en uskalla lähestyä juurikaan muita. Ne yleensä vain luimistelevat minulle. Ladyn kanssa olemme alkaneet ystävystyä ja Viki on ollut seuranani usein, vaikka emme parhaita kavereita olekaan.

9. Mistä sinut tunnistaa?

Parhaiten minut tunnistaa harjassani olevasta tummasta raidasta, jollaisia ei kovin usein näe. Muita tuntomerkkejä ovat kauniin punaruskea karva, läsi ja sukat.

10. Onko elämässäsi tapahtunut jotain jännää? Missä kaikkialla olet käynyt?

Koko elämäni on hyvin jännittävä, jokainen päivähän on erilainen ja täynnä uusia asioita. Jännittävimpiä ovat varmasti olleet koti-Hollannista muutto tänne kylmään Suomeen ja keväällä muutto Poni-Hakaan. Viimeaikojen jännittävin tilanne oli viime viikon Lucia-juhla, jossa hyppäsin Titan kanssa. Jo harjoitukset olivat jännittävät, mutta itse juhla oli todella jännittävä, mutta hyvällä tavalla. Pääsin näyttämään kykyjäni estehevosena kaikille.

+ Hoitajat kertovat: Tätä et tiennyt Wandasta!

- Wandan lempinimi oli entisessä kodissa Wilma

- Wanda on perinyt värinsä ja merkkinsä isältään, kouluori Amsterdamilta

- Meni koko kesä, että Wandaa pääsi taputtamaan laitumella, jos ei ollut sisääntuloaika.

Joulukalenteri: 19. luukku

Laumaelämää

Eri tilanteissa jaksetaan muistuttaa, että hevonen on laumaeläin. Se tulee ilmi arkipäiväisissä tilanteissa yllättävän usein. Kun yksi hevonen säikähtää, muut lähtevät helposti mukaan. Luonnossa on aina parempi katsoa kuin katua eli siis paeta, jos siihen on aihetta ja vasta sitten tarkistaa, oliko jotain oikeasti vaarallista. Hevoset myös mielellään seuraavat toisiaan, minkä jokainen on varmasti huomannut joskus tunnillakin, kun oma ratsu on lähtenyt edellisen perään avuista välittämättä.

Sen lisäksi, että laumaeläimen vaistot vaikuttavat hevosten käsittelyyn esimerkiksi yllä mainituissa tilanteissa, se pitää ottaa huomioon myös hevosten hoidossa. Hevosta ei esimerkiksi voi pitää yksin tallissa, vaan sillä on aina oltava lajikumppanin seuraa. Tarkoittaen siis asumista, suurin osa hevosista voi olla tallissa yksin esimerkiksi, jos muut ovat ulkoilemassa. Lisäksi hevosille pitäisi pyrkiä tarjoamaan päivittäinen ulkoilu lajitovereiden kanssa laumassa tai pareittain. 

Poni-Haassa tuntihevoset ulkoilevat päivittäin. Laumoja on tällä hetkellä kolme: ruunat, ponitammat ja hevostammat. Muutamia vuosia sitten kaikki tammatkin olivat yhdessä laumassa, mutta lauman kasvaessa katsottiin parhaaksi jakaa se puoliksi, koska tarhasta loppui tila. Isojen laumojen lisäksi on yleensä aina muutama hevonen, joita ei voida tarhata syystä tai toisesta muiden kanssa. Tällä hetkellä tuntihevosista Bambi ja Nalan tarhailevat kahdestaan, koska ne olivat laumassa niin kovia pomottajia, että alempiarvoisilla oli vähän liian tukalat paikat niiden kanssa. Keskenään ne viihtyvät vallan mainiosti ja isojen tammojenkin laumaan on palautunut rauha.

Tammat tulossa sisään. Ensimmäisenä sisään tulevat yleensä arvoasteikon yläpäässä olevat hevoset, kuten tässäkin.
Kärjessä Gina ja Lempi. Bambi on luultavasti tullut tarhasta ensimmäisenä, mutta jäänyt syömään ja
kuvasta näkee, ettei se ole tyytyväinen kun muut menevät ohi.

Tällaisia tapauksia on aina sillon tällöin. Jos joku muistaa rautiaan Koviksen muutamien vuosien takaa, hän saattaa myös muistaa, ettei sitä voitu myöskään pitää laumassa. Kovis oli muita hevosia kohtaan sen verran orimainen, että se stressasi valtavasti isossa laumassa. Kovis tarhasikin Helinän kanssa. Helinää ei voitu nuorempana pitää laumassa, koska se oli niin kova potkimaan muita. Mutta kahdestaan nämä kaksi viihtyivät vallan mainiosti. Käytöksen lisäksi toinen syy tarhata hevosia yksin on terveys. Esimerkiksi ontuvia hevosia ei laiteta laumaan, vaan ne tarhataan yksin, jotta ne saavat olla rauhassa ja liikkua oman mielensä mukaan. Terveyteen voidaan myös laskea kenkien pysyminen jalassa. Toisilta hevosilta kengät putoavat hyvin helposti ja yleensä ne ovat vielä hevosia, joiden ei olisi hyvä mennä tunnille ilman kenkää. Esimerkiksi Simo oli tullessaan tällainen. Niinpä se tarhattiin yksin, jotta kenkä saatiin pysymään jalassa. Nykyisin Simon kaviot ovat hyvässä kunnossa, eikä se pudottele enää kenkiään. Niinpä se voi olla laumassa. Simon kohdalla huomattiin myös hyvin, miten paljon lauma ja lajitoverit merkitsevät hevosille. Simo säikkyi muutama vuosi sitten tunneilla vastaan tulevia hevosia. Tämä ongelma poistui kokonaan, kun se pääsi laumaan takaisin. Siitä tuli muutenkin rauhallisempi ja silloin itse tajusin taas, miksi lajitovereiden tärkeydestä hevosille puhutaan niin paljon.

Tässäkin korkeampiarvoiset tulevat ensin sisään. Isot hevoset ja Söpö, jonka ohi ei joskus uskalla tulla kukaan.

Mitä laumassa hevosten kesken sitten tapahtuu? Jokaisella laumalla on aina johtaja. Tällä hetkellä hevostammoja johtaa Lempi ja korkealla laumassa on myös Gina. Hevostammoista alimpana ovat Viki ja Wanda. Muut ovat jossain siinä välissä, joskin arvojärjestystä on vaikea sanoa, vaikka se hevosilla onkin tarkkaan tiedossa. Ponitammojen laumassa Typy on härskillä käytöksellä saanut kaikki muut väistämään itseään ja onkin korkealla arvoasteikossa. Myös Terttu osaa pitää paikkansa. Alimpana ovat Peppi, Pingis ja Iines, joka on jäänyt korkeammalla olevien silmätikuksi. Ruunalaumassa tilanne ei ole aivan yhtä selkeä. Kipakkakavioiset Söpö ja Ufo saavat kyllä hevoset väistämään, mutta hevosilla on koko puolellaan ja yleensä laumaa johtaa joku isommista hevosista. Pääsääntöisti arvoasteikossa hevoset ovat yläpäässä ja ponit alapäässä, toki poikkeuksia aina on. Ruunalaumalla ei kuitenkaan ole ollut moneen vuoteen yhtä selkeää johtajaa, kuin mitä edesmennyt Ilpo oli. Se piti ison lauman kurissa arvovaltaisena ja ilman riitoja. Lempissä on johtajana paljon samaa, kun taas ponilaumassa johtaja ei ole kokenein ja ansainnut paikkaansa auktoriteetillaan, vaan yksinkertaisesti se joka uskaltaa esittää kovinta.

Hevoslauman seuraaminen on mielenkiintoista. Jos siihen on joskus mahdollisuus, kannattaa ottaa aikaa ja jäädä tarkkailemaan hevosten käytöstä. Aluksi tarhassa ei välttämättä näytä tapahtuvan mitään, mutta hetken seurailun jälkeen alkaa huomata hienovaraisia merkkejä, joilla hevoset viestivät toisilleen. Kun ylempiarvoinen haluaa kävellä jostain, sen tarvitsee vain vähän luimistaa korviaan ja arvoasteikolla alempana olevat väistävät. Useamman kerran samaa laumaa tarkkailemalla voi myös alkaa löytää hevosten ystävyyssuhteita. Esimerkiksi ruunalaumassa Antti, Simo ja Lassi pitävät usein yhtä. Onkin tavallista, että samannäköiset ja -luonteiset hevoset viihtyvät toistensa kanssa. Esimerkiksi Gina ja Lempi ovat tarhassa kavereita, vaikka tallissa esittävätkin jotain muuta. Osa ystävyyksistä voi kestää todella pitkäänkin. Broidi ja Pete ovat olleet ystäviä varmaan siitä asti, kun Broidi on muuttanut Poni-Hakaan. Välissä ne ovat olleet eri laumoissa, mutta joka kerta samaan tarhaan päästessään ne ovat ystäviä. Toisaalta laumassa voi joskus myös huomata, että joku korkea-arvoisemmista hevosista ottaa toisen suojelukseensa. Yksi liikuttavimmista tällaisista ystävyyksistä oli tallilla ennen asuneiden Hopsun ja Kerpun ystävyys. Hopsu suojeli pientä ystäväänsä laumassa, eikä kukaan kyllä uskaltanutkaan Kerppua härnätä, jos Hopsu oli vieressä.

Samannäköiset Kikka ja Zombi ystävystyivät nopeasti.

Yksi mielenkiintoinen esimerkki laumaelämän vaikutuksista on Macy. Se laitettiin tullessaan ponitammojen laumaan, jossa se kovaluontoisena laittoi pienemmät ponit heti järjestykseen ja suorastaan pompotteli niitä mielensä mukaan. Siihen aikaan kesällä tammalaumat yhdistettiin laitumelle, kun hevoset lomailivat Suskin luona. Siellä ilmeisesti Bambi ja Lempi olivat laittaneet nenilleen hyppineen Macyn järjestykseen ja lomalta kotiin palasi suhteellisen nöyrä pikkuhevonen. Talven mittaan se kuitenkin sai taas kohotusta itsetunnolleen kun sekä ponit että ratsastajat väistivät sitä. Tänä keväänä tilanne oli siinä pisteessä, että Macy suorastaan kiusasi poneja niiden päästessä laitumelle. Niinpä kesällä päätettiin laittaa itsestään hieman liikoja luullut pikkuheppa taas muistelemaan käytöstapoja isojen tyttöjen kanssa. Vaikka aiemmin mainitsin Lempin olevan oikeudenmukainen ja rauhallinen johtaja, se ei siedä paikkansa kyseenalaistamista laumassa. Vielä vähemmän sitä sietää Bambi, joka on myös Lempiä äkkipikaisempi. Macy kyllä muisti, kuka sille oli näyttänyt kaapin paikan edellisenä kesänä, koska laitumelle päästyään se lähti kiireen vilkkaa lauman reunalle ja kiersi Bambin kaukaa. Alkuun Macy oli laumassa alhaalla, mutta ystävystyttyään Lempin kanssa se on vähän päässyt korkeammalle ja on nykyään keskikastissa.

Tammat ovat muutenkin ruunia kylmempiä uusille tulokkaille. Ruunat hyväksyvät uudet hevoset yleensä helposti ja ne löytävät paikkansa laumassa nopeasti. Tammat, varsinkin hevostammat, pitävät uudet laumanjäsenet melko pitkään ulkopuolella ydinporukasta. Tämä vielä korostuu, kun laumassa ei ole yhtäkään korkea-arvoista sovittelijaa. Aikanaan Mette otti aina äidillisesti uudet hevoset suojaansa, mikä helpotti niiden sopeutumista. Nykyään alempiarvoiset ovat oma pienempi porukkansa ja uudet hevoset liittyvät siihen, ennen kuin pääsevät laumaan tasa-arvoisiksi jäseniksi.

Hevosten tarhaamisesta voidaan mainita vielä sen verran, että Poni-Haassa laumat päästetään vapaina aidattuja kujia pitkin aamulla tarhaan ja päivällä talliin. Hevosia on niin paljon, että taluttamiseen menisi koko päivä ja toisaalta hevoset eivät kyllä malttaisi odottaa ruoka-aikaan tarhassa tarpeeksi pitkään. Uusia hevosia talutetaan aina muutamia kertoja ja sen jälkeen ne ottavat mallia pidempään tallilla asuneista. Yllättävän nopeasti hevoset oppivat, missä ne asuvat ja suurin osa menee suoraan omaan karsinaansa. Joskus ne eksyvät vääriin paikkoihin, mutta usein hetken mietittyään tajuavat sen myös itse ja vaihtavat karsinaa. Paitsi silloin, jos on kiire. Silloin yksikään hevosista ei tunnu löytävän edes vahingossa omaan kotiinsa.

Joulukalenteri: 13. luukku

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Edellisen uusista hevossita kertovan postauksen jälkeen on talliin ehtinyt taas muuttaa monta uutta asukkia, sekä muutama vanhakin. Ruunalaumaan ovat liittyneet tunneilla jo pidempään ihastuttaneet Aku ja Turbo. Hevostammojen joukkoon taas saatiin sirpakka Lady. Lisäksi kuun vaihteessa Samppa ja Typy palasivat takaisin kotiin Takkulan visiitiltään.

Uusista hevosista Turbo lienee saanut suurimman määrän ihailijoita. Siitä tuntuu pitävän jokainen sillä ratsastanut. Kiltin luonteensa ja koulutustasonsa ansiosta sopii kaikille ratsastajille aina aloittelijoista kokeneempiin. Turbo onkin oikein miellyttävä herrasmies. Se on 9-vuotias Suomessa syntynyt ruuna, oikealta nimeltään Turbo Intercooler. Se on väriltään rautias ja päässä sillä on katkopiirto. Moni on sanonut sen muistuttavan ulkonäöltään paljon edesmennyttä Flooraa. Turbo on ennen Poni-Hakaan tuloaan kilpaillut seuratasolla sekä koulua että esteitä ja on Poni-Haassakin osallistunut hyvällä menestyksellä omiin kilpailuihimme. Turbo on oiva lisä tuntihevosten joukkoon ja tulee varmasti saamaan vielä lisää ihailijoita sekä kunnostautumaan kilpakentillä.

Turbo kisoissa

 Aku on sekin oikein mukava nuori mies. Se on luonteeltaan mitä herttaisin ja yrittelijäin, minkä takia lähes kaikki sillä ratsastaneet pitävät siitä. Aku on 6-vuotias nuori ruuna, joka on muuttanut Suomeen Virosta. Se on koulupuolella vielä melko raaka, mutta esteitä se osaa hypätä. Sillä on vielä hieman huono kunto, joten estekisoihin asti ei ole päästy, mutta koulukisoissa Aku on jo nähty hyvällä menestyksellä. Akusta tulee varmasti oikein mukava hevonen kaiken tasoisille ratsastajille, kunhan se vähän kasvaa ja saa kokemusta.

Tammalauman vahvistus Lady on vähän herkempi tapaus. Se on 12-vuotias Saksassa syntynyt hannovertamma, joka on ostettu Suomeen neljä vuotta sitten. Viralliselta nimeltään Lady Croft oleva tummanruunikko on kiltti, mutta herkkäluonteinen. Se on kevyt ratsastettava ja löytänyt jo omat ihailijansa kokeneempien ratsastajien joukosta. Se on reipas ja eteenpäin menevä ratsu, jolla on näyttävät liikkeet. Lady on myös päässyt jo näyttämään osaamistaan kouluradalle kisoissa, hyvällä menestyksellä sekin. Esteillä Lady on vähän kokemattomampi, mutta tykkää hypätä. Myös Ladylta odotetaan paljon varsinkin koulupuolella.

Typy kisoissa keväällä 2015

Lisäksi Samppa ja Typy palasivat takaisin kotiin. Ne olivat kesän Takkulassa, mutta tuotiin nyt takaisin Poni-Hakaan. Molemmat ovat jo palanneet takaisin tuntitöihin ja tuttuun arkeen.

Samppa toukokuussa 2015

Joku saattaa miettiä, miten näin monta uutta hevosta on mahtunut talliin. Ihana Gallia myytiin eläkkeelle marraskuun alussa. Se asustelee kyllä Poni-Haassa edelleen, pihalle tehdyssä uudessa ulkotallissa. Gallian osti sen hoitaja Johanna ja tamma saa nyt nauttia vanhojen kavereiden seurasta ja kevyemmästä työstä.

Toinen karsina vapautui marraskuun lopulla, kun kaunis opetusmestarimme Lakonta menehtyi Viikin hevosklinikalla. Se oli viety sinne ähkyoireiden takia ja sen eteen tehtiin kaikki voitava. Lakontasta kerrottiin joulukalenterin luukussa seitsemän.