Seuran vuosikokouksen antia

 Poni-Haan ratsastajien sääntömääräinen vuosikokous järjestettiin 12.3 tallin yäkerrassa. Uusi hallitus valittiin tällä kertaa äänestämällä, sillä innokkaita oli niin monia.  Kaikki toimihenkilövalinnat tuntuivat olevan yksimielisiä ja kaikkiin tehtäviin löytyi innokkaat henkilöt.

Innokkaita kokoustajia

Esittelyssä hallituksen varsinaiset jäsenet kaudella 2016

Anna Hakala (vas. yläkulma), Rita Sohlman, Dina "Diku" Enberg, Sini Harju ja Sirpa Savasmaa. Alarivissä Liisa Nätkynmäki (vas.) ja Inka Laine. Kuva: Hanne Korpelainen

Sini Harju

Sini valittiin puheenjohtajaksi yksimielisesti. Hän toimi samassa tehtävässä myös viime kaudella.

Moikka! Olen Sini Harju ja PHR:n puheenjohtaja toista kautta. Olen ollut seuratoiminnassa aktiivisesti mukana jo -90 luvun lopulta lähtien ja useita vuosia PHR hallituksen jäsen. Minulle tärkeää on se, että tallilla kaikilla on mukavaa harrastaa. Ilmapiirin tulee olla mukava ja kannustava, haluan että jokaisella on mahdollisuus osallistua eikä tarvitse pelätä virheitä tai epäonnistumisia, niistä oppii lisää! Pyrin siihen, että oma toimintani mahdollistaisi tasapuolisen kohtelun kaikille ja haluan kannustaa kaikkia esiintymään, kehittymään ja oppimaan.

Niina Rodionoff

Niina toimii tällä kaudella varapuheenjohtajan tehtävässä.

Olen ollut PHR:n hallituksessa jo lähemmäs 10 vuotta, sillä tämä on vain niin kivaa ja porukkahan on mahtava! Olen toiminut aiemmin nuoriso-ja harrastevastaavana, mutta koska en ole enää niin nuori (heh) vastuulleni annettiin seuran viestintä. Olen myös varapuheenjohtaja.
Tehtäväni on auttaa Siniä ja tuurata tarvittaessa. Minulla on päävastuu seuran nettisivuista ja teen useimmat mainokset. Vastuualueellani on myös seuran Facebook-sivujen ylläpito ja päivittäjien ohjeistus.
Työnnän lusikkani yleensä myös moneen tapahtumaan, sillä tykkään järjestää kaikenlaista.
Minusta tuntuu, että meitä on tänä vuonna niin dynaaminen porukka kasassa, että saamme entistä enemmän aikaiseksi. Itseäni houkuttaisi lähteä esimerkiksi porukalla katsomaan jotain Ypäjän kisoista.

Satu Hanhela

 Nuoriso- ja harrastevastaava Satu sai tällä kertaa myös kisavastaavan vastuun harteilleen. Onneksi hänellä on tukenaan loistava kisatiimi, sekä toinen nuoriso- ja harrastevastaava Juuli.

Olen ollut hallituksessa mukana vuodesta 2010 alkaen ja vuodesta 2011 olen toiminut nuoriso- ja harrastevastaavana. Tälle kaudelle sain lisäksi kisavastaavan pestin. Nuorisotoiminta on iso osa seuramme toimintaa ja siihen liittyen on luvassa mm. ponikerhojen, tapahtumien ja merkkisuoritusten organisointia. Kisoihin liittyen minulla on varmasti paljon uutta ja opeteltavaa, vaikka olenkin ollut mukana kisatiimissä useamman vuoden. Onneksi meillä on kokenut ja aikaansaava tiimi, jonka kanssa järjestämme seuran 1-tason kisoja.

Niina Rodionoff ja Satu Hanhela

Rita Sohlman

Viime vuonna sihteerinä toiminut Rita valittiin uuteen hallitukseen toiseksi varapuheenjohtajaksi.

Olen Rita Sohlman, kosmetologi-yrittäjä, ja vasta valittu PHR:n toiseksi varapuheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajana tuuraan puheenjohtajaa hänen poissa ollessaan ja osallistun toiminnan suunnitteluun ja päätöksen tekoon yhdessä muiden hallituksen jäsenten kanssa. Viime vuosi sujui vauhdikkaasti hallituksen sihteerinä. Paljon on kokoustettu, suunniteltu ja järjestetty tilaisuuksia ja tapahtumia, joissa useimmissa olen ollut aktiivisesti mukana. Päivitän myös seuran netti- ja FB-sivuja. Hauskaa on ollut ja on mukava tehdä seuratyötä hyvässä porukassa! Odotan innokasta ja reipasta toimintaa myös tänäkin kautena ja toivon, että mahdollisimman moni jäsen osallistuu järjestettyihin tapahtumiin. Yhdessä teemme toiminnasta vielä hauskempaa!

Liisa Nätkynmäki

Uutena tulokkaana hallituksessa aloittava Liisa sai vastuulleen sihteerin työn. Hän huolehtii esimerkiksi kokousten pöytäkirjojen kirjoittamisesta ja lähettämisestä kokoukseen osallistuneille.

Haluan osallistua oman harrastukseni ympärillä monipuolisesti toimintaan ja olen innoissani aktiivisesta hallituksesta, nuorista toimijoista ja monipuolisesta toiminnasta seurassa ja tallissa. Olen kerännyt kokemusta yhdistystoiminnasta OP-Esimiehet ja asiantuntijat ry:ssä (jäsen ja pj), Tuusula-Seurassa (jäsen) ja Jääski-seurassa (hallituksen jäsen ja taloudenhoitaja). Lupaan lyhyitä ja täsmällisiä pöytäkirjoja nopeasti toimitettuna :)

Juuli Pohjola

 Harraste -ja nuorisovastaava Juuli valittiin hallitukseen jatkamaan hyvin alkanutta työtään mm. ponikerhojen parissa. Juuli vaikuttaa myös kisatiimissä.

Seuran ja hallituksen toimintaan olen päätynyt alunperin kerhojen kautta, kun toimin ponikerho-ohjaajana. Kerhoilun lisäksi kävin satunnaisesti kokouksissa kuuntelemassa ja innostuin enemmän hallitustoiminnasta. Kauden 2014 olin varajäsenenä ja viime kautena minut valittiin varsinaiseksi jäseneksi. Vastuualueeni on nuorisotoiminta, kuten edelliselläkin kaudella. Viime vuosi oli nuorisotoiminnan kannalta mielestäni hyvinkin aktiivinen ja onnistunut, joten pyritään jatkamaan samaan malliin! Lisäksi haluaisin kehittää nuorisotoiminnan ehdottomasti suurinta ja suosituinta osa-aluetta, eli kerhotoimintaa vielä paremmaksi.

Dina Enberg

 Viime kaudella varajäsenenä toiminut Dina eli Diku valittiin varsinaiseksi jäseneksi ja jatkamaan hyvin alkanutta rahastonhoitajan pestiään.

Vuoden olen ollut varajäsenenä ja talousvastaavana ja kisatiimin jäsenenä. Uudessa hallituksessa mukana rahastonhoitajana ja seuravaatevastaavana. Kisatiimistä jättäydyin ajan puutteen vuoksi pois. Mielenkiintoinen "työ" , aktiivinen ja aikaansaava harrastusporukka sai jatkamaan. Luvassa on tiukempi "kuittikuri" jonka avulla seuran kirjanpidon tekeminen helpottuu ;)

Anna Hakala

Uutena tulokkaana hallitukseen valittiin blogitiimin Anna, ja vastuulleen hän sai tapahtumavastaavan pestin. Kaverina hänellä on myöskin blogitiimissä vaikuttava Titta. Odottelemme siis kivoja tapahtumia ensi vuodeksi :)

Jo suhteellisen pitkään seuran toiminnassa mukana olleena halusin päästä mukaan vaikuttamaan päätöksiin, ja päätin pyrkiä mukaan hallitustoimintaan. On todella hienoa olla osa tätä huipputiimiä! Haluamme Titan kanssa luoda sellaisia tapahtumia, joista seuramme jäsenet pääsevät nauttimaan hyvin monipuolisesti, ja toivommekin, että myös seuramme jäsenet kertovat rohkeasti toiveistaan minkä tahansa tyyppisen tapahtuman suhteen. Olemme hyvin innoissamme omista ideoistamme, ja toivon mukaan saamme myös innokkaita osallistujia mukaan sitten, kun pääsemme niitä toteuttamaan.

Sirpa Savasmaa

Entinen PHR:n puheenjohtaja Sirpa tuo hallitukseen sen tarvittavan kokemuksen syvän rintaäänen.

Inka Laine

Uutena tulokkaana hallitukseen äänestettiin myös Inka. Joukon "juniori" tuo varmasti hallituksessa nuorten ääntä sekä kisaajan näkökulmaa esiin.

Olen uusi tulokas hallituksessa. Olin yhdessä kokouksessa mukana ja silloin aloin jo harkita hallitukseen liittymistä. Odotan kaikkea kivaa, saan oppia uusia asioita ja olla mukana auttamassa ja toteutamassa kaikenlaista. Minulla ei ole vielä mitään vastuualuetta, mutta luultavasti liityn Juulin tiimiin!

Hallituksen jäsenet sekä kaikki toimihenkilöt näet seuran sivuilta.

Kiitos vuodesta 2015

Vuodenvaihteen jälkeen jäi taakse taas yksi vuosi blogin historiassa, ja on aika tehdä pieni katsaus menneeseen vuoteen. Blogin ensimmäinen postaus on julkaistu 13.3. 2010, joten tätä blogia on kirjoitettu kohta jo kuuden vuoden ajan!

Kirjoitimme viime vuonna blogiin yhteensä 64 juttua. Kaiken kaikkiaan postauksia on kirjoitettu 339 kappaletta. Blogin suosio tuntuu kasvavan edelleen, vaikka juttuja teemme hieman aiempaa vähemmän. Jo vakioksi muodostuneet tuntiratsastajien mestaruuksien koostepostaukset sekä joulukalenteri ovat saaneet seurakseen jo vakiintuneen "Poni-Haan vanhat hevoset"-juttusarjan. Lisäksi olemme päässeet seuraamaan Onnin Ypäjän reissua Jatan kanssa.

Blogitiimikin tuntuu jo vakiintuneen nykyiseen muotoonsa, sillä kirjoittajat ovat pysyneet samoina jo muutaman vuoden. Kirjoitusinto vaihtelee erinäisistä yksityiselämän kiireistä riippuen.

Suosituimmat jutut viime vuodelta olivat:

1. Uusia vanhoja hevosia 
2. Poni-Haan vanhat hevoset: Mio
3. Ratsastuskouluoppilaiden mestaruudet 2015: Kouluratsukoiden esittely

Kaikkien aikojen suosituimmissa jutuissa kärjessä onVirpi Rannan esittely, Ufon esittely sekä Dikun kirjoittama "Muistoja menneistä", kaikki vuodelta 2014.

Suosituimmat joulukalenterin luukut olivat:

• 10. luukku: Poni-Haan vanhat hevoset: Ami ja Masa (tämä nostettiin Poni-Haan Facebook-seinälle, mikä selittää suuren suosion.)
• 24. luukku: Lucia-juhla 
• 6. luukku: Poni-Haan kuhat
• 18. luukku: Poni-Haan vanhat hevoset: Freddy
• 9. luukku: Sata ja yksi kesäistä tallitarinaa

Eniten kommentteja keräsivät tänä vuonna postaus jossa pyydettiin kysymyksiä kysymyspostausta varten (Uusia vanhoja hevosia), Sarasta kertova juttu sekä vuoden ensimmäisten koulukisojen postaus. Pääasiassa jutut ovat saaneet 0-3 kommenttia. Lukijoita blogillamme on yhteensä 55.

Suurimmaksi osaksi lukijamme ovat luonnollisesti Suomesta, mutta sivuamme on katsottu sen lisäksi muun muassa Saksassa, Etelä-Afrikassa ja Virossa.

Blogissa vuoden aikana nähdyt bannerit:

Mitä mieltä te, hyvät lukijat, olette blogistamme? Millaisia juttuja haluaisitte lisää?

Jäähyväiset Avalle

Viime viikolla lähti talliltamme lyhyen ajan sisään jo toinen poni, Ava. Tämä nuori poni ehti olla Poni-Haassa vain muutaman vuoden, joista ainakin viimeisen vuoden ajan se sairasteli jalkojensa kanssa pitkiä jaksoja. Ponille löytyi hyvä koti, jossa se saa tulevaisuudessa viettää leppoisia mammapäiviä.

Avasta kertoo enemmän sen hoitaja Anni.

Ava ja Anni keväällä 2015, c) Nora Oravainen

Ava lähti tallilta viime perjantaina muihin hommiin. Se pääsi Keski-Suomeen parhaaseen mahdolliseen kotiin, jossa sillä on paljon tilaa liikkua vapaana. Avan jalat olivat oireilleet jo kauan, eivätkä ne enää kestäneet tuntikäyttöä.

Ava tuli Poni-Hakaan joskus loppusyksystä 2013. Poni tuli Suomeen Latviasta, jossa sillä kilpailtiin jo paljon koulua ja esteitä sen nuoresta iästä huolimatta. Sen tultua Poni-Hakaan se ei aluksi käynyt paljoakaan tunneilla, mutta osoittautui nopeaksi oppijaksi ja alkoi käymään enemmänkin tunneilla. Joskus Ava ”säikähti” ihan olemattomiakin asioita ja järjesti pieniä omia esityksiä tunneilla. Kuitenkin Ava oli ihanteellinen poni ratsastaa.

Sen tultua Poni-Hakaan se valloitti lähes kaikkien sydämet suloisella ulkonäöllään ja ihanalla luonteellaan. Ava oli lähes aina pää käytävällä, rapsutuksia ja nameja kerjäämässä. Ponin tultua tallille en olisi uskonut, että olisin alkanut sitä hoitamaan. Kuitenkin siihen hommaan päädyin ja meidän yhteinen aikamme alkoi 3.2.2014. Silloin mietin mahtaakohan aika riittää kahdelle hoitohepalle, mutta Ava vaikutti niin suloiselta, että olihan se pakko alkaa sitäkin rapsuttelemaan. Avan kanssa ei koskaan ollut tylsää. Se oli aina todella sosiaalinen ja odotti korvat hörössä karsinassa, milloin joku tulisi sitä rapsuttelemaan. Se varmisti aina, olisiko jollakin herkkuja mukana. Ava oli aina leikkisällä tuulella, mutta osasi olla myös nätisti. Se ei koskaan ollut kärttyisä tammamainen, vaan todella kiltti.

Maaliskuussa Avaa kävi katsomassa pari sen entistä ratsastajaa Latviasta asti. He olivat niin kiintyneitä siihen, että halusivat matkustaa Suomeen vain sen takia. He moikkasivat samalla Ufoa, Ginaa, Ballea ja Vikiä, jotka ovat tulleet samasta paikasta. Heidän mielestään Ava oli erityinen poni ihanan luonteensa takia.

Ponin lähtö oli omalla tavallaan hieman koominen. Ensinnäkään tallista ei tuntunut löytyvän mistään sopivan kokoisia suojia tai matkustusloimea. Kun lopulta kaikki löytyi, oli lopputulos melko kaoottinen. Kun tuli aika lastat poni traileriin, ei se sinne helpolla mennyt. Lopulta Ava työnnettiin kirjaimellisesti traileriin. Poni taisi aavistaa, ettei enää ole tulossa takaisin tallille. Kiitos Avalle kaikesta mitä se opetti, ikävä tulee. <3

Kummastunut poni lähtöpäivänä matkalla traileriin. Stailaajina Melisa ja Jonna.

Onnellista tulevaisuutta Avalle!

Jumppaa a´la Pirita

... eli ratsastusta tukevaa oheisliikuntaa tallillamme. Tammikuussa alkoivat Poni-Haan yläkerrassa ratsastuksenopettaja Pirita Långin vetämät jumppa- ja venyttelytuokiot, jotta talli voi osaltaan tukea ratsastajiensa hyvää kuntoa ja kehonhallintaa. Liikunnalla ja hyvällä kunnolla on tutkitusti paljon hyviä vaikutuksia muun muassa ratsastajan tasapainoon, koordinaatiokykyyn ja kestävyyteen.

Aiheeseen liittyvän nettiartikkelin löydät esimerkiksi täältä. SRL:n luomaa ratsastajan terveysprofiilia pääset tarkastelemaan täältä.

Vuoden vaihteen jälkeen alkoivat Piritan jumppa- ja venyttelytunnit tallin yläkerrassa, jonne on rajattu tila suljettavalla liukuovella. Talo tarjoaa matot ja 45 minuutin hinnaksi tulee vain 10 euroa. Testasin heti selkä-vatsa-pakarajumpan, joka oli juuri sopivan haastava, mutta ei tuntunut liian raskaalta. Kuntosalitreeni ja -jumpat olivat minulle entuudestaan vieraita, olen harrastanut vain joogaa ja pilatesta, jotka ovat hitaampia lajeja. Liikesarjojen opettelu ulkoa on ollut itselleni vaikeaa, mutta Piritan ohjeilla ja toistoilla ne sujuivat hyvin. Tsemppaustakin tarvittiin, kun voimat tuntuivat hiipuvan. Mutta musiikin tahdissa jaksoi vielä yhden – kaksi – kolme kertaa. Hiki virtasi ja lihaksissa tuntui! 45 minuutin venyttely jumpan jatkeeksi tuntui ihanalta ja helpolta… Olenkin osallistunut säännöllisesti jumppaan ja suosittelen sitä lämpimästi ihan kaikille ja kaikenkuntoisille. Liikkeitä voi tehdä oman kunnon ja jaksamisen mukaan. Ratsastajalle tärkeä keskivartalon hallinta ja tasapaino paranee näin koulutetun ammattilaisen opissa turvallisesti. Samalla reissulla voi seurata ratsastustunteja ja nauttia kahvila Pullaponin herkuista, jollei oma tunti satu olemaan juuri perjantaina.

Tekstin kirjoittanut Johanna Hellman.

Piritan jumppien aikataulu:
TI klo 17.45-18.30 Selkä,-vatsa,-pakarajumppa
klo 18.30- 19.15 Venyttely
PE klo 18.45-19.30 Selkä,-vatsa,-pakarajumppa
klo 19.30- 20.15 Venyttely
Ilmoittaudu mukaan puhelinpäivystyksessä!

Testissä Kahvila Pullaponi

Tammikuun toisena päivänä avattiin Poni-Haan yläkertaan kahvila Pullaponi. Kahvilan yrittäjänä toimiva Sini Savanala on työskennellyt jo vanhan tallin aikaan 2000-luvun alussa tallin silloisessa kioskissa, jossa työskentelystä hän piti kovasti. Ennen oman kahvilan avaamista Sini on ollut töissä ravintola-alalla jo seitsemäntoista vuoden ajan, joten kynnys oman kioskin avaamiseen ei ollut korkea. "Halusin, että tässä olisi kiva kiska, joka olisi aina auki. Ajattelin, josko itse tulisin tähän yrittäjäksi ja Virpikin vähän kyseli ja toivoi sitä, joten päädyimme siihen että itse tulisin tähän pitämään kahvilaa."

Työssä kivointa on Sinin mukaan asiakkaat, jotka ovat täällä ehdottomasti työn paras puoli. "Täällä on tosi hyvä ilmapiiri olla yrittäjänä ja olla töissä, ja tosi kivoja tyyppejä. Se on se paras homma." Kahvilan toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin ja asiakkaita on Sinin mukaan ollut kivasti, ja toivottavasti heitä on jatkossakin.

Kahvilan tuotteet on valittu sen perusteella, mitä Poni-Haan kioskissa on aikaisemmin ollut, sillä tietyt asiat pitää Sinin mukaan ehdottomasti säilyttää, kuten ranskalaiset ja kuoret.  Hän kuitenkin haluaa, että kioskissa on myös muita, terveellisempiä vaihtoehtoja, ja vähän erilaista ruokaa. Tämän vuoksi kioskista löytyy nyt myös pastaa, erilaisia salaatteja ja sämpylöitä. Kioskin valikoimasta saa - ja pitää - esittää toiveita. Kioskista saa nyt myös soijalattea, joka on otettu valikoimaan juuri asiakkaan toiveesta. Sinin oma suosikkiruoka omasta kahvilasta on perinteiset kinkku-juustokuoret ja uudemmista tuotteista kanasalaatti.

Kioskissa työskentelee pääsääntöisesti Sini itse, mutta tiskin takaa löytyvät myös hänen seitsemäntoistavuotias siskonsa Emma sekä Riikka, joka on itse myös aikoinaan hoitanut Poni-Haan hevosia. Kahvilan nimen taustalla ei ole erityistä tarinaa, mutta Poni-Haassa sijaitsevalla tallilla luonnollisesti poneihin liittyvä nimi on paikallaan. Pullaponiksihan sanotaan sellaisia poneja jotka vain seisoskelevat ja jotka eivät erityisesti tee mitään, joten tällaiset "lepohepat" ovat pullaponeja.

Sinin terveiset kaikille tallilla vierailijoille: "Tulkaa ihmeessä syömään ja ottamaan kahvit tai kaakaot täältä. Olkaa ymmärtäväisiä jos tulette sankoin joukoin niin voitte hetken joutua odottamaan ruokaa, mutta toimimme tietenkin mahdollisimman nopeasti. Ideoita otetaan aina vastaan ja kaikenlaista voidaan keksiä, myydä ja tehdä."



Blogitiimin arvovaltainen, tiukka ja hyvin kriittinen raati maisteli uuden kahvilan tuotteita ja antoi niille arvosanoja välillä 1-5 sen mukaan, mikä heitä eniten miellytti.

Testi-tuotteet:

Hampurilainen (iso ja pieni)
Makuelämys: Pienempi hampurilainen on rapeampi kuin iso, ja se olikin enemmän raadin mieleen. Sisälle saa valita haluamansa täytteet, sekä valita hampurilaisen "tavallisena" tai juustolla.
Suosittelu: Pieneen nälkään tai lapsille pieni hampurilainen, tunnin jälkeiseen hirmunälkään tai iseille iso purilainen.
Arvosana: 4 isolle, 5 pienelle hampparille.

Kuoret
Makuelämys: Kuoret syötiin kaikilla lisukkeilla (juusto ja kinkku) ja kaikilla mausteilla (majoneesi, kurkkusalaatti, salaatti, sinappi, ketsuppi). Maku oli kohdillaan ja mausteet olivat hyviä. Salaattia olisimme kaivanneet enemmän, mutta muuten ei mitään valitettavaa.
Suosittelu: Kuoret on kahvilan perinteisin ruoka, jota kannattaa ehdottomasti maistaa ainakin kerran elämässään. Kuorethan on "lihis ilman lihaa", eli lämmin ruoka, jonka sisus tuunataan mieleisekseen. Se on helppo syödä myös seisten. Sopii kelle tahansa!
Arvosana: 5-

Kuoret

Ranskalaiset
Makuelämys: Sahalaitaisia ranskalaisia saa lautasen täyteen. Ranskalaiset saa samoilla täytteillä kuin kuoret, lisäksi ranskalaisiin saa valita suolaa tai grillimaustetta. Ranskikset voisivat olla vielä vähän rapeampia, muuten annos on todella hyvä. Niin hyvä, että kaverisi yrittävät varmasti napsia ruokaasi kun silmä välttää!
Suosittelu: Suureen nälkään ranskikset eivät ehkä riitä yksinään.
Arvosana: 4+

Pastat (kana, kinkku, katkarapu)
Makuelämys: Kahvilasta saa kolmea erilaista pastaa: kana-, kinkku- tai katkarapukastikkeella. Kaikissa kastikkeissa on hyvä maku. Kanakastike on mausteisin, mutta ei liian mausteinen. Kinkkukastikkeessa on vivahdus pippuria ja katkarapukastikkeessa maistuu sopivasti tilli. Annos on reiluhko, joten nälkä ei pitäisi jäädä. Kastiketta raati olisi toivonut vähän enemmän, mutta muuten testissä olleessa kanapasta-annoksessa ei ollut valitettavaa.
Suosittelu: Täyttävä ja terveellinen ateria kenelle tahansa.
Arvosana: 4

Kanapasta

Salaatti (kana, kinkku, katkarapu, feta)
Makuelämys: Vinegretessä pyöritelty salaatti on raikas ja maukas. Sopiva määrä tomaattia, kurkkua ja valittua täytettä täydennettynä mm. tuoreilla herneen versoilla. Päälle saa toiveiden mukaan majoneesia kastikkeeksi. Raati ei löytänyt salaatista valitettavaa.
Suosittelu: Terveelliseen ruokavalioon tai kun tekee mieli kevyempää ruokaa.
Arvosana: 5

Soijamaito-cappuccino
Makuelämys: Pehmeää, täyteläistä ja ihanaa.
Suosittelu: Sopii herkuttelijoille, vegaaneille, maitoallergikoille, laktoosi-intolerantikoille ja ympäristönsuojelijoille.
Arvosana: 5

Kahvilassa on myös myynnissä Elvari-koruja

Mitä saisi olla kahvin kanssa? Vitriinistä löytyy myös ihanaa porkkana-juustokakkua.

Vaihtoehtoja löytyy terveellisestä piristävän kautta limuihin.

Kiitos viime vuodesta!

Viime vuosi oli jälleen suositumpi kuin edellinen, sillä blogin suosio senkuin kasvaa. Kiitos teille siitä!

 Kirjoitimme viime vuonna yhteensä 71 juttua, mikä on hieman pienempi määrä kuin vuonna 2013. Tämä johtuu siitä, että panostimme tuntiratsastajien mestaruuskilpailuissa yhteen postaukseen per päivä, kun 2013 tilannetta seurattiin melkeinpä livenä.

Suosituimmat jutut viime vuodelta olivat:

1. Muistoja menneistä (1170 katselua)
2. Poni-Haan uusi omistaja Virpi Ranta esittäytyy (1025 katselua)
3. Unidentified Fluffy Object * (739 katselua)
4. Tuntiratsastajien mestaruuskilpailut, Poni-Haan joukkueen esittely (572 katselua)
5. Kuvapostaus: Talvitunnelmia 2011 - Tunnistatko kaikki? (399 katselua)

Blogin kirjoittajina olemme myös huomanneet, miten vastuullinen tehtävä meillä on oikean tiedon jakajina. Kun julkaisimme uuden ponin Ufon jutun, luulivat monet että Ufon oikea nimi on Unidentified Fluffy Object. Tarkoituksenamme oli vihjata otsikolla tuntemattomaan karvaiseen otukseen, mukaillen UFO-sanan tunnettua lyhennettä "Unidentified Flying Object". Vastaisuudessa pyrimme ilmaisemaan vitsimme selkeämmin ;)

Myös tuntiratsastajien mestaruuskilpailuiden juttu oli suosittu, tekstiä jaettiin esimerkiksi hevostalli.netissä ja muutamat tallit kopioivatkin idean meiltä. Tämän otimme kohteliaisuutena, varsinkin kun postaukset eivät olleet niin laadukkaita kuin meidän tekemämme :)

Tilastoista näkee myös selvästi sen, että vanhojen aikojen ja hevosten muistelut ovat suosittuja aiheita. Voisi siis kuvitella, että blogia lukevat myös vanhat Poni-Hakalaiset.

Suosituimmat joulukalenterin luukut olivat:

• Joulukalenterin 13. luukku - Poni-Haka Harlem Shake
• Joulukalenterin 22. luukku - Nasun kuulumisia
• Joulukalenterin 11. luukku - Tallin säännöt mukailtuna
• Joulukalenterin 24. luukku - Lucia-juhla
• Joulukalenterin 16. luukku - kuvia vuodelta 2005

Tänä vuonna blogissa on nähty aiempaa enemmän myös videoita. Joukostamme ei löydy harmiksemme videoiden editoinnin mestaria, mutta onneksi Youtubellakin voi amatööri onnistua (kts. Joulukalenterin 13. luukku - Poni-Haka Harlem Shake). Myös kisaratoja sekä tapahtumia on videoitu aiempaa enemmän.

Tiesittekö muuten, että Tallin tarinoita luetaan eri puolilla maailmaa?

Toivotamme blogin lukijoille ihanaa vuotta 2015. Kuulisimme mielellämme minkälaisia juttuja haluatte blogista lukea tänä vuonna. Entä olitteko tyytyväisiä joulukalenteriin?

Joulukalenteri: 23. luukku

Joulukalenterissa on tänä vuonna haastateltu Poni-Haassa asuvia yksityishevosia Maijaa (luukku 15) ja Kareliaa (luukku 21). Nyt vuorossa Annen Iitu.

Kuka olet?
Olen risteytysponi Iitu, hienolta nimeltä My Tricky Joy. Oma ihmiseni Anne on molemmat nimet minulle ristinyt.

Kerro elämästäsi: mitä kaikkea jännää sinulle on tapahtunut?
Synnyin vähän vahingossa yhdelle tallille Turun lähelle. Ihmiset siellä eivät tienneet minusta kovin paljon etukäteen, joten syntymäni jälkeen he olivat ensinnäkin yllättyneitä. Taisin myös olla jo vauvana hieman haastava tyyppi, joten ensimmäiset pari vuotta elämästäni minulla ei ollut juurikaan omaa ihmistä, eikä muuta tekemistä kuin pistää koko syntymätallini päivittäin mieleiseeni järjestykseen - myös heppakavereiden osalta.
Yhtenä päivänä tallin pihaan ilmestyi iso koppi. Olin silloin 2-vuotias. Kun Anne sitten näki minun laukkaavan villisti maneesissa, niin hän vei minut siihen koppiin, ja niin sain oman ihmisen. Sain uudessa kodissa myös uuden kaverin Maijan, joka tietysti piti laittaa järjestykseen.
Annen, Maijan, sekä Maijan ihmisten kanssa touhuttiin paljon kaikkea hauskaa ensimmäiset yhteiset vuodet, kuten esimerkiksi juostiin kilpaa ihmisten kanssa pellolla, tehtiin pitkiä retkiä metsään, ja tietysti koska olen niin kaunis, niin kävimme missikisoissa. Sain missikisoista aina hienon rusetin!



Missikisoissa 2011, esittäjänä Anne itse

Missä olet hyvä?
Olen tosi hyvä esiintymään kauniina, sekä erittäin vihaisena ja kiukkuisena. Olen myös erityisen hyvä karkaamaan tarhasta ja laitumelta.

Mistä sinua kehutaan?
Minua kehutaan aina tosi söpöksi ja kauniiksi. Anne myös kehuu tehokasta pyöristymistäni, kun olen hetkenkin laitumella. Miksiköhän en enää ole saanut olla laitumella...?? Olen saanut paljon kehuja hyppykyvyistäni, sekä esteiden että aidan yli loikatessa.

Mistä asioista tykkäät?
Tykkään tosi paljon kiukutella kaikille, joita en tunne. Mutta erityisen paljon tykkään omasta ihmisestä, reippaasta liikkumisesta, laitumesta ja kaikesta jekkuilusta!

Mistä et pidä?
 En oikein tykkää tallista, jossa on kova meteli ja paljon ihmisiä. Viihtyisin mieluiten tuttujen ihmisten kanssa. Erityisesti minua kiukuttaa, jos oman kotini lähettyvillä on paljon ihmisiä. 

Lempi-ihmisiäsi?
Ruokaihmiset ovat tosi kivoja, siis silloin kun antavat ruokaa. Oma ihminen Anne on sellainen, johon luotan aina. Minulla on ollut muutamia vakioihmisiä viime vuosina, nekin ovat olleet ihan kivoja, kun olen tutustunut heihin paremmin. Pikkuhiljaa olen tutustunut myös uusiin hoitoihmisiini Jonnaan ja Anninaan. Maijan ihminen Sini on sellainen, jota pitää aina totella.



Iitu 2009

Paras tapasi ärsyttää hoitajaa?
Uusia hoitajia en olekaan vielä ehtinyt ärsyttää bravuurinumerollani....hmm...hyvä kun muistutit... Pitäkäähän tytöt narusta tiukasti kiinni..!!

Onko sinulla heppakavereita?
Paras heppakaverini on jo kuusi vuotta ollut Maija. Jostain syystä Maija vaan on nykyään paljon suuremman näköinen, kuin silloin kuusi vuotta sitten.

Mitä hauskoja kommelluksia sinulle on sattunut?
Hauskoja kommelluksia? Niistähän minut on tehty! Koko tämä joulukalenteri olisi voinut koostua kaikista kommelluksistani, mutta kerron nyt vaikka muutaman. Olin vierailulla kesälaitumella nelivuotiskesällä paikassa, jossa ei ollut mitään ratsastusaluetta. Annen piti minua kuitenkin kouluttaa, joten hän päätti juoksuttaa minua liinassa tasaisella pellolla. Olin viettänyt pellolla aikaa jo koko kevään. Olin ollut jo kevään pois Annen luota, kun hän sai oman pikkuihmisen, joten en ollut kovin järjestelmällisesti liinassa hetkeen juossut... Päätin sitten sinkaista liinasta irti, ja laukkailla naapurin sedän golfniitylle!
Toisen hauskan jekkuilun olen tehnyt jo monet monet kerrat. Olen asunut useammassa pikkutallissa tässä vuosien varrella, ja joka kerta Anne on varoitellut niiden tallien ruokaihmisiä, että söpö ja ihana ulkonäköni ja ihana ulkonäköni ja olemukseni voi pettää ja että minut kannattaa taluttaa tarhaan napakasti, ja ketjua leuan alla pitäen. No eihän kukaan ole sitä uskonut, kun ovat kuvitelleet hallitsevansa minua, ja niinpä minä olen ihan joka tallissa jopa isoille miehille näyttänyt mistä nämä pienet ponit on tehty! Ei siihen tarvita kuin yksi terävä lähtö....ja niin minä laukkaan villinä ja vapaana!

Millaista on elää Poni-Haassa yksityishevosena, mitä kaikkea päivän aikana
yleensä teet?
Olen viimeaikoina saanut liikkua erityisen paljon, ja se on kivaa! Ennen olen ollut muutamien tyttöjen napakkana opettajana oman hevosen pitoon, he ovat olleet minulla ylläpidossa. Nyt olen kuitenkin osittain tehnyt tuntiponin hommiakin. Aamulla saan syödä, ja sitten hengailla Maijan kanssa ulkona. Kun ollaan Maijan kanssa kaksistaan tarhassa, niin minulla ei ole niin kovaa hinkua poistua tarhasta.
Kun asuttiin Maijan kanssa ekassa yhteisessä kodissa Sipoossa, niin kerran Maijan ihminen Sini toi meille tarhaan ruokaa. Olin tietysti laittamassa taas koko muuta heppajengiä omaan järjestykseeni, jolloin Sini murahti minulle kovaan ääneen. Se oli liian käskyttävää terävälle luonteelleni, joten hyppäsin tarhan reilusti yli metrin korkuisen aidan yli karkuun. Se jekkuilu on ollut ihan varsasta asti kyllä hurjan kivaa!
 Kun ollaan Maijan kanssa hengailtu päivä ulkona, niin sitten taas syön. Usein oma ihmiseni käy minua tähän aikaan halimassa. Sitten pääsenkin purkamaan energiaa ja juoksemaan reippaasti tunneilla, se on tosi hauskaa! Hoitajaihmiset hoitavat illalla hyvin, ja sitten saankin taas ruokaa.

Uuden vuoden alkaessa olen kuullut, että saan taas uuden ihmisen, joka harjoittelee hevosenpitoa minun kanssani. Ehkä pääsen hänen kanssaan taas laukkaamaan vauhdikkaasti estekisoissa!


Kuvat: Anne Nuutinen

Joulukalenteri: 19. luukku

Vuoden Hevonen ja Poni -äänestys

Myös tänä vuonna saivat tallilla käyvät ratsastajat äänestää omasta mielestään parasta tuntiponia ja -hevosta. Äänestys oli erittäin tasainen, mutta voittajiksi selviytyivät poneista Broidi ja hevosista Pete. Molemmat ovat vanhoja ja luotettavia, jokaiselle turvallisia ja opettavaisia ratsuja, jotka ovat tehneet pitkän uran Poni-Haassa.

Yhteensä hyväksyttyjä ääniä jaettiin 373, huikeaa! Onneksi jokainen tallilla asuva poni ja hevonen sai ainakin muutaman äänen, ovathan ne kaikki tehneet vuoden mittaan hyvää työtä.

Valitettavasti myös tänä vuonna äänestyksessä ilmeni vilppiä, sillä samoja poneja, myös Broidia, oli äänestetty useamman kerran. Nämä äänet ignoorattiin eivätkä ne vaikuttaneet äänestyksen lopputulokseen. Ensi vuoden äänestystä ajatellen systeemiä kehitetään tasapuolisemmaksi ja rehellisemmäksi.

Äänestyksessä Broidi sai hienosti yhteensä 21 ääntä, mikä on 5.6% kaikista äänistä. Seuraaville sijoille ylsivät poneista Balle, Ferrari, Muki, Peppi, Rölli ja Steven, joilla kaikilla pistemäärä oli suhteellisen tasainen vaihdellen välillä 16-19 ääntä. Petelle jaettiin yhteensä 15 ääntä, joka oli 4% kaikista äänistä. Muut paljon suositut hevoset olivat Ametist, Gallia, Lassi, Lempi, Macy, Nalan ja Onni, joiden kaikkien saamat pistemäärät heittelivät ainoastaan muutaman äänen eroilla välillä 10-12.

Äänestyksessä annettiin ääniä myös tallikissa Nasulle ja pihalla seisovalle puuhevoselle, ja Tipo sai erikoisäänen ilon tuottajana. Myös kaksi hoitajaa, Caruson Inka ja Maijan Anna saivat yhden äänen tässä äänestyksessä!

Nyt esittelyssä vuoden 2014 suosituimmat tuntiratsut.

Broidi
Pikku-Veli eli tuttavallisemmin Broidi, on 14-vuotias poniruuna. Broidi on tallin oma kasvatti, ja sen
täyssiskoja ovat Äidin Kulta eli Kultsi, vielä tallilla asustava Pikku-Sisko eli Zombi, sekä jo taivaslaitumilla laukkaileva Isin-Tyttö eli Styby.

Ponin jo pitkältä ajalta tuntevan ratsastuksenopettaja Anne Nuutisen sanoja vapaasti lainaten: Broidi on oikea työmyyrä. Se on yksi tallin pisimmälle koulutetuista poneista ja osaava. Tämän lisäksi se kantaa turvallisesti niin pienemmät kuin suuremmatkin ratsastajat, ja on hyvä opetusmestari sekä koulussa, että esteillä. Monipuolinen poni on myös turvallinen maastossa. Broidi on kaikkien heppojen kaveri ja tulee niiden kanssa hyvin toimeen.

-Broidi on luonteeltaan ihana, varsinkin kun siihen tutustuu paremmin. Broidi on kiva ja seurallinen poni, kun sen kanssa viettää paljon aikaa, kertoo ponin hoitaja Kira. Broidin kanssa pärjäävätkin kaikki pienimmätkin ratsastajat, ja monet ratsastajat pitävät siitä. Broidi ei tee mitään ilkeää ratsastaessa, ja se menee kaikentasoisia tunteja, Kira jatkaa. Broidi on siis Vuoden Poni -tittelinsä ansainnut!

Ponilta löytyy myös erikoinen tapa. -Broidi on outo, kun se tykkää sen mahan rapsuttamisesta. Monet ponit kun eivät tykkää mahaan koskemisesta, Kira paljastaa.

Pete

Pete, viralliselta nimeltään Peter Pan AK saavutti tänä vuonna jo 20 vuoden kunnioitettavan iän. Poni-Hakaan se tuli noin kymmenen vuotta sitten.

-Pete on tallin paras hevonen, koska se on taitava ja mukava "kaikkien hevonen". Pete käy kaikille ratsuksi, aina alkeiskurssista A+ -tunneille. Se menee kaikkea koulusta esteisiin vielä vanhemmallakin iällä innoissaan! Luonteeltaan se on täyspäinen, kiltti ja rauhallinen. Pete on tutustuttanut monia ihmisiä ratsastukseen ja ollut opettamassa ihmisiä poni-haassa jo 10 vuoden ajan. Siksi se ansaitsee vuoden hevosen tittelin, toteavat Peten hoitajat Anna-Liisa ja Isa.

Anna-Liisa kertoo Peteltä löytyvän myös huumorintajua.  -Petellä on koko ajan pilkettä silmäkulmassa. Välillä kun sillä on tylsää harjatessa, saattaa herra avata tallisolmun todella taitavasti. Se saattaa myös välillä nojata vastaan etujalkaa nostettaessa, mutta komentamisen jälkeen se lopettaa. Viesteissä Pete innostuessaan tekee välillä täyskäännöksen silloin, kun pitäisi lähteä liikkeelle. Tästä on sen omilla hoitajilla omakohtaista kokemusta!

Peten toinen hoitaja Isa kertoo Peten olevan erittäin kiltti hoidettava, joka ei ota turhaa stressiä asioista. -Pete sopii hoitohevoseksi ihan aloittelijoillekin, sillä se tulee kaikkien kanssa toimeen.

Vuoden hevosellakin on heikkoutensa, sillä Pete ei voi sietää harjan nyppimistä. Myöskään vesikarsinaan meno ei ole sen suosikkipuuhaa, mutta sinne päästyään se seisoo kyllä kiltisti paikoillaan.

Joulukalenteri: 18. luukku

Tonttu Karvakorva

ja rötöstelijät
 

Viimeksi tonttu Karvakorva seikkaili luukussa 4, jolloin se koristeli yhdessä ystäviensä kanssa hienon joulukuusen talliväen iloksi.
 

Tonttu Karvakorva seisoi hölmistyneenä tallin ulkopuolella ja tuijotti vastakkaista ulkoseinää suu ammollaan ja lakki vinossa. Kuinka kummassa tällainen oli mahdollista? Kauniissa punaisessa seinässä komeili kasa käsittämättömiä, mustia ja punaisia merkkejä, joista ei saanut mitään selvää! Karvakorva raapi päätään ja ajatteli. Olipas omituisia joulukoristeita, aivan uudenlaisia. Eikä edes kovin kauniita. Aamutoimiensa lomassa se oli nähnyt ne tallin seinässä ja päättänyt tutkia asiaa hieman lähemmin.

Tonttu päätti selvittää outojen merkkien salaisuuden hieman myöhemmin ja palasi talliin tutkimaan joulun porkkanatarvetta. Se totesi, että hyviä porkkanoita oli tallissa aivan liian vähän, ja kipitti salaisia reittejään ylös. Huomatessaan tallityöntekijöiden istuvan toimistossa kahvikupposet käsissään tonttu istui alas ilmastointiputkeen ja jäi odottamaan heidän lähtöään. Se nojasi päätään pyöreän putken laitaan ja sulki silmänsä.

”...niin, aika törkeää tuollainen kyllä on,” kuului vaimeaa puheensorinaa tontun alapuolelta. Karvakorva höristi karvaisia korviaan ja nojasi eteenpäin kuullakseen paremmin. ”On noista nuorista tullut kyllä niin röyhkeitä että pitäisi oikein opettaa niille käytöstapoja, kun ei vanhemmat ole sitä kotona tehnyt... Tulla nyt sotkemaan meidän seiniä!” nurisi toinen tallityöntekijöistä ja hörppi kahviaan nuoremman nyökytellessä vieressä. ”Eipä sille mitään oikein voi, liiketunnistinvalot voisivat ehkä säikyttää tiehensä. Enkä usko että tulevat uudestaan, tuollainen pila vaan. Kun joulukin tulee niin ei kyllä jaksaisi mitään ylimääräistä hommaa..” toinen huokaili myös.
 

Kun naiset olivat menneet, Karvakorva kipitti alas toimistoon ja kirjoitti vaivalloisesti suurella kynällä muistutuksen pienelle keltaiselle lapulle jättäen sen muistikirjan väliin. Palatessaan muiden tehtäviensä pariin se jäi pohtimaan ihmisten sanoja. "Vai että ilkivaltaa... Miksi ihmeessä, eihän siinä ole mitään järkeä!" tonttu kurtisteli kulmiaan ja käveli reippaasti edestakaisin pitkin pienen kirjavan ponin karsinaa. Ihmisten äänet kuuluivat kauempaa. "Mitä sinä aiot asialle tehdä?" kysyi pikkuinen poni höristäen pieniä korviaan tonttua kohti ja mutustaen heiniään. "Ei kai tuollaista voi sallia, vieläpä meidän tallissamme!" se puhisi ja nosteli jalkojaan. "Olet oikeassa jälleen kerran, vanha ystävä. Mutta ihmisiä on ihan tarpeetonta sekoittaa tähän. Me teemme itse asialle jotain!" tonttu päätti ja ryntäsi pois.
 

Seuraavana iltana tonttu Karvakorva istui vahdissa pitkän käytävän keskivaiheilla ikkunan kaltereiden välissä. Illan kuluessa sen silmät alkoivat lurpahdella kiinni ja muutaman kerran vanha tonttu melkein putosikin, mutta aina kuin ihmeen kaupalla sen selän taakse ilmestyi lempeä tumma turpa, joka nosti tontun takaisin pystyyn. Rehuvaraston oven alta pilkisti pieniä harmaita kuononpäitä ja puussa tallin vieressä istui joukko lintuja, joiden valkoiset takit loistivat aavemaisesti täysikuun valossa. Ja he odottivat. Ja odottivat hieman lisää.

 

 

Kun yö oli jo pitkällä, alkoi tallin pihalta kuulua hiljaisia askeleita, ja eipä aikaakaan, kun suurien tummien kasojen takaa ilmestyi kolmen tummiin pukeutuneen pojan päät. He hiipivät tallipihan poikki eivätkä kiinnittäneet huomiota tallin ikkunoihin, joista jokaisesta saattoi nähdä uteliaan silmäparin tuijottavan heitä. Taideteostaan viimeistelemään tulleet pojat eivät hätkähtäneet edes silloin kun yhden ikkunan takana syttyi pienen pieni valo, niin innokkaasti he kaivoivat repuistaan suuria suihkemaalipulloja.

Äkkiä syntyi tallinpihaan liikettä. Karvakorvan sytytettyä valonsa palamaan kipittivät pienet harmaat varjot ulos piiloistaan, suoraan poikien jalkojen yli, ali ja ohi, kadoten samaa kyytiä metsänlaitaan. Ällistyneet ilkityöntekijät huudahtelivat pelästyneinä ja vilkuilivat ympärilleen vain huomatakseen, kuinka parvi suuria harakoita oli noussut siivilleen ja liiti nyt heitä kohti. Eräs heistä, lyhyin ja nuorimman näköinen perääntyi kauhuissaan nähdessään, kuinka parvi kääntyi ilmassa suoraan poikia kohti. Muut kaksi seisoivat paikoilleen jähmettyneinä ja tuijottivat avuttomina, kuinka parvi saavutti heidät ja lensi ohi hipoen poikia siivillään ja raapaisten kevyesti kynsillään. Vielä, kun hevoset tallissa hirnuivat ja korskuivat innoissaan potkien ulkoseinää kavioillaan saivat pojat tarpeekseen ja he juoksivat peräkanaa pois samaa reittiä kuin tulivatkin, jättäen vielä täydet maalipullonsa vierimään pitkin tallinpihaa.
 

Suuren voittonsa kunniaksi jokainen hevonen tallissa hirnui iloisesti ja harakat laskeutuivat pihamaalle nokkien ystävällisesti toisiaan ja kehuen toistensa suorituksia. "Näitkö kuinka ne juoksivat, kraa! Jippii Karvakorva, joskus uudestaan!" eräs niistä sanoi lintuja kohti juoksevalle, puuskuttavalle tontulle. "Toivottavasti ne eivät tule enää takaisin," tonttu puhisi ja kiitteli samalla ystäviään avusta. "Kraa, eivät varmasti uskalla astua tänne enää jalallakaan, tai saavat saman, kraak, kohtelun uudestaan," suurin harakka rehenteli ja hymyili muille. "Missä se teidän kraak, tallikissanne on, minulla olisi sille asiaa nyt kun kerran tässä, kraak, olemme," se kääntyi Karvakorvaan päin ja katsoi sitä pienillä nappisilmillään. "Itse asiassa en tiedä. Se on joskus öisin omilla teillään kun ei illalla enää pääse sisälle. Lähden etsimään," tonttu ilmoitti ja kääntyi kannoillaan. "Siitä olisi kyllä ollut hyötyä tänään."

Koluttuaan koko tallin ja pihapiirin läpi tonttu istahti keskelle suurta käytävää ja raapi karvaista päälakeaan. Kissa ei ollut missään sen lempipaikoista, ja yleensä se oli jo tähän mennessä palannut takaisin yöllisiltä matkoiltaan. Epätoivoissaan Karvakorva laahusti takaisin tallinpihalle, jossa muutama lintu vielä istui ja odotti sitä. "Minä en löydä sitä," se ilmoitti, "ja tunnen karvaisissa varpaissani että kaikki ei ole hyvin!" Harakat katsoivat sitä ihmeissään ja pyörittelivät päitään huolissaan. Samassa luminen pihamaa peittyi suhisevien siipien pyörteeseen ja joukko pikkuruisia varpusia laskeutui kylmälle tallinpihalle. Yksi niistä laskeutui aivan Karvakorvan eteen ja katsoi sitä pikkuruisilla silmillään. "Hei taas Karvakorva," se sanoi, "löydettiin jotain kummaa. Tulkaa!"

Metsässä tallin lähettyvillä oli mustia viemäriputkia odottamassa rakennusmiehiä, jotka laittaisivat ne paikalleen syvälle maan sisuksiin. Putkien suuaukot huokuivat pimeyttä ja ne makasivat hiljaa päällekkäin, kuin odottaen heitä. Kasan laidalta alhaalta kuului ärinää ja sähinää, ja Karvakorvan ja lintujen astellessa hiljaa lähemmäksi ne vähitellen kuulivat myös sanoja. "Argh, irtoa nyt, hmph minne ne linnut nyt menivät ilkkumasta... grrr kyllä näytän niille vielä, senkin hmph grr..."



kuva Laura Mäntylä

Jos pimenevässä, kuulaassa illassa olisi kulkenut ohitse ihmisiä, olisivat he kohdanneet kumman näyn. Mustaan putkeen juuttunutta kissaa kiskoivat etutassuista siipiään voimakkaasti lyövät linnut ja sitä työnsi takaapäin pienenpieni tonttunen. Irtauduttuaan hitaasti edenneen pelastustyön jälkeen ahtaasta vankilastaan kissa lennähti kauniissa kaaressa allaan olevaan lumikasaan. Se nousi nopeasti ja ravisteli irvistellen turkkiaan. Ylpeytensä niellen kissa katsoi kaikkia auttajiaan silmiin ja lausui painokkaasti´"Kiitos kaikille avusta" istahtaen samalla aloilleen nuolemaan itsestään seikkailunsa jättämiä jälkiä.

Taivaalta putoili hiljalleen lunta saaden maiseman taianomaisen rauhalliseksi ja pysähtyneeksi. Karvakorva ja harvinaisen vaitonainen kissa kävelivät rauhallisesti takaisin tallia kohti, mutta kumpikaan heistä ei pitänyt kiirettä. Yksi variksista liiteli heidän yläpuolellaan tehden ilmassa verkkaisia kaaria kohoten aina välistä ylemmäs lyöden ilmaa voimakkailla siivillään. Kaikki olivat aivan hiljaa ja jokainen olento nautti vain pimeästä metsästä haluamatta rikkoa sen luomaa satumaista tunnelmaa. Karvakorva nosti katseensa taivaalle ja katsoi hiljalleen putoilevia hiutaleita. Yksi niistä suli hänen karvaiselle kuonolleen ja tonttu naurahti onnellisena.

Rauhallista joulua kaikille.
 

Joulukalenteri: 15. luukku

Viime vuonna haastattelimme joulukalenteriin tuntihevosia ja -poneja. Tänä vuonna kyselimme muutamilta Poni-Haassa asuvilta yksityisiltä hevosilta, minkälaista elämää ne elävät. Ensimmäisenä haastatteluvuorossa Sinin Maija.

 

 

Kuka olet?

Olen 6-vuotias musta suomenhevostamma Lavilan Maija, eli Maija tai Maikki kavereiden kesken.

Kerro elämästäsi: mitä kaikea jännää sinulle on tapahtunut?

Synnyin 20.5.2008 Eurajoella ihanan kasvattajani Liisa Mattilan luona. Eurajoella minulla oli kolme saman ikäistä kaveria, joita olen treffaillut myöhemmin kisoissa. Tutustuin ihmiseeni Siniin viiden päivän ikäisenä ja muutin Sipooseen Sinin kanssa puoli vuotta myöhemmin. Minulle oli hommattu

kavereiksi shetlanninponi Myy ja risteytysponi Iitu. Sipoossa asustelin pitkään, minulle sattui vuotiaana pieni ojaankaatumis-onnettomuus, josta oma ihmiseni Sini minut pelasti. Sen jälkeen olen todennut, että pelottavissa ja vaikeissa tilanteissa kannattaa otta Sini mukaan, niin hän voi sitten pelastaa minut tarvittaessa. Sinin kanssa ollaan reissattu paljon, mutta minusta se on ollut vaan hauskaa, reissuilla pääsee aina tutustumaan uusiin ystäviin.

Missä olet hyvä?

Olen tosi hyvä laukkaamaan ja syömään. Rakastan laukkaamista ja sitä koitan aina ehdotella ratsastajilleni, että voitaisiin laukata kovaa. Syöminen on myös lempipuuhiani ja syön erittäin mielelläni. Isojen hevosten onneksi kuuluukin syödä paljon. Olen kuulemma myös hyvä hyppäämään esteitä, mutta ne puuhat ovat jääneet nuoruusvuosilleni.

 

 

Mistä sinua kehutaan?

Minua kehutaan siitä, että olen kiltti ja suostun aina kaikkiin ihmisten hömpötyksiin. Minusta ihmiset ovat hauskoja ja niiden kanssa on kiva tehdä kaikkea, hyvää viihdykettä. Yleensä myös kun tekee jotain hassua, tai suostuu johonkin todella outoon, niin ihmiset tarjoilevat enemmän herkkuja.

Mistä asioista tykkäät?

Tykkään rapsutuksista. On ihanaa kun joku rapsuttaa oikein kunnolla, erityisesti kaulasta. En pysty keskittymään mihinkään muuhun kunnon rapsutuksen aikana. Tykkään myös kaikista hevos- ja ihmiskavereista.

Mistä et pidä?

En tykkää kauheasti koirista, yksi Tyyne-koira on poikkeus. Muita koiria siedän, mutta en tykkää jos ne tulevat ihan iholle ja häsläävät.

Lempi-ihmisiäsi?

Oma ihmiseni Sini, Karelian ja Iitun omistaja Anne, kaikki hoitajani: Inka, Melike ja Anna sekä vuokraajani Diku. Tallimestarit ovat myös kivoja, koska he antavat ruokaa. Tallimestari Kirsi myös hieroo minua, joten hän on erityisen mukava.

Paras tapasi ärsyttää hoitajaa?

Kun käytävällä tapahtuu kummia asioita, en millään malta pysyä paikallani ja seistä rauhassa, vaan haluan olla mukana siellä missä tapahtuu, ja se saa joskus hoitajani huokailemaan. En pidä siitä kun naamaani pyyhitään sienellä ja nostan pääni silloin oikein korkealle. Pohjimmiltaan olen tosi kiltti, mutta välillä ulkona kävellessä on pidettävä silmällä pensaissa vaanivia pelottavia mörköjä, kun nuo hölmöt ihmiset tuppaavat välillä puhumaan keskenään liian innokkaasti.

Onko sinulla heppakavereita?

Minulla on paljon heppakavereita. Iitu on ihan paras, ollaanhan me jo 6 vuotta oltu kavereita. Myös Karelia on tosi kiva, vaikka nykyään meillä tulee välillä riitoja. Karelia ei vissiin tykkää, kun ulkoilen taas kesän jälkeen Iitun kanssa. Olen hyvä tutustumaan uusiin ystäviin ja tulen yleensä kaikkien kanssa juttuun. Ponit ovat useammin enemmän minun mieleeni kuin hevoset.

Mistä sinut tunnistaa?

Minut tunnistaaa siitä, että olen kuulema todella isokokoinen ja väriltäni musta. Puen yleensä päälleni jotain kimaltavaa ja kauniita värejä.

Mitä hauskoja kommelluksia sinulle on sattunut?

Vaikka mitä. Suosittelen ehdottomasti muillekin hevosille, että suostutte ihmisten hörhötyksiin, saatte elämäänne sisältöä ja viihdykettä. Olen ollut mukana mm. jossain ihmisten kummallisessa videossa, jossa selässäni oli viisi tyttöä ja ne joivat limpparia.

 

(toim. huom. Maija on ollut mukana monissa metkuissa, joista blogiin päätyneet jutut löydät täältä ja täältä)

 

Millaista on elää Poni-Haassa yksityishevosena, mitä kaikkea päivän aikana
yleensä teet?

 

Olen tykännyt asua Poni-Haassa. Minulle ei sovi liian pienessä tallissa asuminen, siellä ei tapahdu tarpeeksi ja tylsistyn kuoliaaksi. Poni-Haassa on kivaa, kun siellä on osa päivästä rauhallista ja osan päivästä taas tapahtuu tosi paljon. Päiväni kuluu yleensä niin, että ensimmäisenä aamulla saan ruokaa. Kun olen syönyt, menen ulkoilemaan ystäväni Iitun kanssa. Vaihdamme kuulumisia ja rapsuttelemme, juoruamme vähän muista hevosista takapihalla. Kun menemme sisään, on taas ruoka-aika. Tämän jälkeen menen usein jonkun ihmisen kanssa ratsastettavaksi. Sitten alkaakin jo tunnit ja hirmukiva vilinä tallissa. Tuntien aikana lähdemme yleensä maastokävelylle jonkun hoitajani ja Karelian ja sen hoitajan kanssa. lllalla vuorossa on vielä iltapala tuntien päätyttyä ja sitten nukkumaanmeno.

 

Joulukalenteri: 14. luukku

Myös tänä syksynä ovat tallillamme pyörineet tuttuun tapaan seuran järjestämät ponikerhot. Kerhoissa harjoitellaan useimmiten johonkin hoitomerkkiin liittyviä asioita ja kerhon päätteeksi suoritetaan itse merkki. Kerhot kestävät yhden kauden kerrallaan ja ne kokoontuvat yleensä kerran viikossa tunnin ajan. Tänä syksynä kerhoja on neljä.

Tässä postauksessa ponikerhot esittäytyvät ja keksivät jonkin haasteen toiselle ponikerholle. Samalla he itse suorittavat toiselta ryhmältä saamansa haasteen.


Tiistain ponikerho

Tiistain ponikerholaisia on kahdeksan ja kerhoa vetävät Anna ja Tiina. Kerho suorittaa syksyn aikana perushoitomerkin, ja se on harjoitellut ponien normaaleja hoitotoimenpiteitä, tutustunut hevosten varusteisiin sekä päässyt tutustumaan hoitajan erilaisiin tehtäviin. Viimeisellä kerhokerralla ponikerho lähtee talviretkelle läheiselle laavulle.


Kaikki kerholaiset vasemmalta oikealle: Tiina (ohjaaja), Sonja, Jadelyn, Vilma, Ronja, Emma N, Emma K, Enni ja Seela.

Tiistain kerho sai viimeiseksi haastatellulta ryhmältä haasteeksi tehdä kerholaisista ihmispyramidin.

Pyramidia tekemässä ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle Jadelyn, Emma K, Emma N, Sonja, Enni ja Seela.

Keskiviikon ponikerho

Keskiviikkona kokoontuva ponikerho suorittaa minimerkkiä. 8-10-vuotiaita kerholaisia on seitsemän ja kerhoa vetävät Nora ja Jonna.

Keskiviikon kerho sai tiistain ponikerholta haasteeksi juosta juoksukisa yläkentän ympäri niin, että parista toinen on toisen reppuselässä. Haaste ei ollut kerholaisille vaikea ja voittajaa ei oikeastaan tullut sillä he suorittivat sen leikkimielisesti. Siis kaikki voittivat!




Haasteessa mukana vasemmalta oikealle Onnia ja Senja, Sole ja Sara, Laura ja Siru, vetäjät Jonna, vetäjä Nora sekä Aurora.

Kerhossa tytöt ovat kerranneet vanhoja asioita sekä opetelleet uusia perushoitomerkkiin liittyen. Nyt syksyllä kerhossa he ovat harjanneet hevosia paljon ja tutustuneet esimerkiksi erilaisiin suojiin, pintelöintiin ja loimittamiseen. Keskiviikon kerho on myös saanut hienon mahdollisuuden tutustua kisahevosen hoitamiseen Annen ja Karelian johdolla.


Torstain ponikerho

6-9 -vuotiaiden tenavien kerho kokoontuu joka toinen torstai eikä tänä syksynä suorita erityistä merkkiä. Viiden henkilön kerhon vetäjänä toimii Satu. Hän piti tälle tenavaryhmälle tuntia aiemmin, mutta sen loputtua aloittivat he kerhon yhdessä. Kerho suoritti viime keväänä minimerkin ja he ovat käyneet paljon läpi esimerkiksi ponien kuntoonlaittoa ja harjaamista sekä hevosen  värejä ja merkkejä. Kerholaiset myös leikkivät paljon.

Torstain kerho sai keskiviikon ponikerholta haasteeksi tehdä pienimuotoisen esteradan ja suorittaa sen parin kanssa. Maneesissa oli tunnit menossa, joten kerholaiset tekivät radan ulos ja käyttivät sieltä löytyviä materiaaleja. Paikkana radassa toimi rehula ja takapiha. Rataan kuului puomin virkaa toimittavia luutia sekä lisäksi kottikärryjä, kaurakauhoja ja ämpäri. Radan alku eli puomit ja lyhyt kierros ulkona mentiin keppareilla ravaten tai laukaten, jonka jälkeen kepparit luovutettiin seuraaville. Parit siirtyivät kaurakärrylle, josta molemmat annostelivat yhden kauhallisen kauraa ämpäriin. Ämpäri nostettiin kottikärryyn ja kottikärry työnnettiin takaisin lähtöviivalle. Haastavimmaksi osioksi muodostuikin kottikärryn kuljettaminen kahdestaan. Ohjaaminen oli haastavaa, koska kottikärryt olivat niin isot. Törmäyksiäkin tuli, tosin vain muihin kottikärryihin. Kiemurtelusta huolimatta kummankin parin kauraämpärit pysyivät pystyssä!

Kottikärryjen kuljetusta

Kottikärryjen kuljetusta

Kaurojen annostelua

Esteet takapihalla

Lauantain ponikerho

Lauantain ponikerho suorittaa myöskin perushoitomerkkiä. Kerhoa toimii Meliken ja Inkan johdolla. Perushoitomerkkiin kuuluvien asioiden lisäksi kerholaiset ovat tutustuneet hevosen lääkintään ja ruokintaan. Tämän lisäksi kerho on päässyt suunnistamaan ja etsimään hevosenkenkiä tallin ympäristöstä.



Kerholaiset piirtämässä.

Haasteen sarjakuvia piirtämässä vasemmalta oikealle Pinja, Tuuli, Liisa, ohjaaja Melike, Eveliina, Salla ja Anne

Lauantain ponikerho sai torstain ponikerholta haasteeksi piirtää sarjakuvan. Tämä toteutettiin kahden tai kolmen hengen ryhmissä, joista jokainen ryhmä sai piirtää oman näkemyksensä siitä, mitä he tekevät tullessaan tunnille. Näissä sarjakuvissa esiintyi tavallisia toimenpiteitä, kuten listan tarkkailua, harjausta ja varusteiden huoltoa.


Ponikerhoihin ovat tervetulleita kaikki seuran 6-12-vuotiaat jäsenet. Erilaisia hoitomerkkejä pääsee suorittamaan myös säännöllisin väliajoin järjestettävissä suoritustilaisuuksissa. Ilmoittautuminen kevään ponikerhoihin alkaa joulu-tammikuussa. Linkki seuran nuorisotoiminnan sivuille löytyy täältä.