Joulukalenteri: 15. luukku

 Onni matkassa - kehitystä!

Onnissa tapahtuneen hurjan muutoksen huomaa heti kun karsinan oven avaa. Kaltereiden takaa se vielä luimistelee vanhasta tottumuksesta, sitten pitää vielä hetki kyräillä, mutta vähän kun rapsuttaa korvan tyvestä niin sen ilme kirkastuu. Tutulla kuviolla kaviot putsataan ja hevonen viedään vesariin. Nykyään Onni jopa kävelee sinne eikä raahaudu perässä. Vesarin reunalla ei hidastella ja kysellä että onko pakko, siihen se kääntyy kauniisti ja pysähtyy odottamaan kiinni laittamista.
Tallipihasta lähdetään hyväntuulisena liikkeelle eikä jokaista askelta kauemmalle Haimi-hallillekaan tarvitse käskeä. Ratsastettaessahan Onni on vallan villiintynyt. Täällä vierailleen Annen ehdotuksesta ollaan otettu laukat alkuverkassa ja kyllä se vähän pukitteleekin mennessään. Tällä energialla takaosa tulee huomattavasti paremmin mukaan ja tänään ravi tuntui kuin olisi ison jumppapallon päällä istunut, pehmeää ja elastista. 

Viikonloppuisin me ollaan yleensä hypätty, niin nytkin. Aloitettiin ravipuomeilla, ja niissä pidemmät välit kuin yleensä, mutta muutaman kerran jälkeen Onni alkoi kiihtyä niin paljon, että viimeiset välit jäi melkein ahtaaksi. Sitten tultiin neljää kavalettia innarivälein laukassa,ja niiden jälkeen piti aina vähän singahtaa kun Opistohallin pitkän sivun baana aukesi. Yhden askeleen sarjan jälkimmäistä osaa nostettiin aina 90cm asti ja hienosti Onni leiskautteli yli. Yhdelle pystylle se kerran kolautti ja oikein ärhäkästi potkaisi sivulle kun harmitti, seuraavalla kerralla sujuvasti nosteli kinttunsa yli. Ja laukka tuli niiiiin hyväksi, se kokosi itseään ja jäi odottamaan, pystyin laukkaamaan kierroksen ympäri melkein koko maneesia, vielä siinä vaikeammassa oikeassa laukassa, pitkällä sivullakaan ei lähtenyt jyräämään vaan laukkasi ehdottomasti parhaiten tähän mennessä.

Yksi K.N. Specialkin me mentiin keskiviikkokisoissa, muutamalla ylimääräisellä käyntisiirtymisellä tosin, kun Onni pullisti alakaulansa ja lähti jyräämään, mutta ihan säädyllisesti selvittiin lopputervehdykseen asti. Tulos ei päätä huimannut, 56%, mutta laukka on vielä sen verran holtitonta suurimman osan ajasta ettei paljon muuta voi vielä odottaakaan.
Kauden viimeiset estekisat jäi väliin rokotuksen harmillisen huonon ajoituksen takia, mutta niihin sitten tammikuussa hyvin treenattuna.

Mutta kyllä ehdottomasti parasta on se asenteen muutos mikä nyt yhtäkkiä näkyy niin selvästi. Töihin lähdetään iloisesti ja mitä sitten jos on vähän pöllöenergiaa, Onni on hyväntuulinen ja jaksaa työskennellä monta päivää putkeen. Hiittisuoralla voi aina käydä sitten ylimääräisiä höyryjä purkamassa ja mieltä virkistämässä.

-Jatta

Onni matkassa - treeni alkaa

Tässä juttusarjassa seuraamme Onnin elämää Ypäjällä Jatan ja Emilian matkassa. Onni lähti ylläpitoon syyskuussa ja palaa luultavasti ensi vuoden puolella takaisin tuntihevosen töihin.

Treeni alkaa

Viime viikolla tiistai-illan hämärtyessä kääräisin Onnille sen ehkä ensimmäiset pintelit jalkaan ja heitin tyylikkääksi klipatun pyllyn päälle viltin. Suuntasimme mm. Anne- ja Pirita-opettajien valmentajan Kikin tunnille. "Pienessä" maneesissa (Poni-Haan maneesin kokoinen wanha maneesi, näistä Ypäjän neljästä pienin) oli hieman hulina käynnissä ja osa keskittymisestä meni siihen, mutta hyvin me saatiin lopulta kuitenkin käyntiväistöt, pysähdykset ravista ja laukannostot tehtyä.
Me ollaan vähän säästelty Onnia ja varottu ettei laiteta sille liian raskaita tai vaikeita tehtäviä että saataisiin vaan mentyä hyvällä fiiliksellä eteen ja pidettyä työmotivaatiota olemassa, mutta Kiki tuumasi että sitten tehdään laukannostoja käynnistä, kyllä se siitä sitten oppii. Ei me kertaakaan päästy suoraan käynnistä laukkaan mutta kyllä se laukkaan pääseminen helpottui vähän.

Torstaina sitten hypättiin, minä ensin iltapäivällä opiston punarautiaalla suokkilapsella meidän ryhmänohjaajan tunnilla ja sitten illalla samaa rataa samassa hallissa saman open tunnilla, mutta eri punarautiaalla. Oltiin jo ihan valmistauduttu vauhdikkaaseen menoon, mutta Onni yllätti kaikki. Onni meni yli kaikesta mitä pyysin, mutta oli enemmänkin vähän hidas kuin yhtään villi. Vasta vikaan tehtävään se vähän syttyi. Radalla kuitenkin jokaiselta tehtävältä tultiin alas myötälaukassa ja hevonen kääntyi hyvin, toisin kuin sileällä laukassa. Ympyrällä se lähtee usein toiselta pitkältä sivulta oikein ampaisemaan kohti toista, toivoen selvästi että joko hädissään otettaisiin se käyntiin tai että pääsisi pullahtamaan toiseen suuntaan. Toistaiseksi sitä ei ole onnistanut, katsotaan kauanko se jaksaa jatkaa...

On muuten jännää kävellä metsätiellä niin pimeässä ettei hevostaan näe, saatika sitten tietä, mutta Onni taisi nähdä mua paremmin kun pysyttiin tiellä ja päästiin valkkujen jälkeen talliin vajaan kilometrin päähän ilman sen suurempia kommelluksia. Estetunnilta palattaessa luokkakavereiden hevoset vähän riehaantuivat, mutta fiksu Onni kiltisti seisoi ja odotti että kaveri sai hevosensa pois ojasta.

Seuraavilla koulutunneilla ollaan saatu muutama hyvä laukannosto ravista, hyviä käyntiväistöjä, päästy ravissa lävistäjä suorana ja laukassa pätkiä peräänannossa. Ollaan me vissiin jotain tehty oikein kun Onni ilmoitti että nyt ei jaksa enää kantaa ja koitti juosta alta koko tunnin. Kikikin totesi että kyllähän tämä ensimmäinen kuukausi menee vähän niin ja näin, mutta kyllä se alkaa sitten jaksaa paremmin.
Perjantaina väsynyt heppa sai ulkoilla koko päivän ja auringonlaskun aikaan käytiin peltojen keskellä kävelemässä melkein tunnin lenkki. Oli aika zen-fiilis seistä rauhallisen hevosen kanssa katsomassa ehkä viiden metrin päässä rauhallisesti laiduntavia peuroja. Huomenna katsomaan pukitetaanko Jatta ojaan jos käydään hiittisuoralla laukkaamassa :)

-Jatta

Onni matkassa - Uusi alku

Tässä juttusarjassa seuraamme Onnin elämää Ypäjällä Jatan ja Emilian matkassa. Onni lähti ylläpitoon syyskuussa ja palaa luultavasti ensi vuoden puolella takaisin tuntihevosen töihin.

Uusi alku 

Perjantaiaamuna puoli yhdeksältä vein punarautiaan suokkiruunan meidän ekalle yhteiselle estetunnille. Vähän tuli esteistä lisäkierroksia ja me suorastaan lennettiin kaiken yli... Sitten vein Hyrrän pikapikaa talliin ja lennettiin katsomaan jo talliin vietyä Onnia.

Olen siis opiskelemassa ratsastuksenohjaajaksi Ypäjällä, ja Onni tuli ylläpitoon minulle ja luokkakaverilleni Emilialle. Meillä alkaa keväällä työharjoittelu ja tarkoituksena sitä ennen treenata ja kisata Onnin kanssa niin paljon kuin ehditään.

Nyt on vajaa viikko takana, ja muutos on jo ihan valtava. Poni-Haassa viimeisimmät käyttöohjeet taisivat olla, että houkuttele Onni ovelle heinällä, vie suitsilla vesariin, laita siinä. Täällä se ei ole kunnolla edes luimistellut kertaakaan, sen voi harjata irti karsinassa, tulee tarhasta ja karsinassa korvat hörössä vastaan, painaa päätä syliin raavittavaksi. Mielellään se tuntuu töitäkin tekevän kun on vähän vaihtelua.
Yksin maastoilu on vielä aika jännää, pieni pör pör pör kuuluu aina mennessä. Mutta selvästi kisahevosainesta siinä on, viikonloppuna oli kansalliset estekisat ja rekkoja ja koppeja ja hulinaa sen mukaisesti ja me käveltiin pitkin ohjin kaiken keskellä eikä yhtään hirvittänyt!

Perjantaina olisi ensimmäinen tunti vuorossa, katsotaan mitä mieltä ammattilainen on meidän viikon aikaansaannoksista.

-Jatta