Working equitation-kurssilla

Minkä harrastuksen voit viedä mukanasi mihin tahansa maailmassa ja aina hyödyntää taitojasi ja löytää ystäviä ja mistä saat aina iloa pienistä kehittymisen askelista?
Ratsastus eri muodoissaan. Meillä oli ilo ja uutuuden jännitys olla Poni-Haan pilottiryhmä working equitation –kurssilla (WE) 30-31.7.2016. Siitä tuli osallistujille uusi intohimo! Uusi näkökulma omaan kunnianhimoiseen harrastukseen ja uusi tapa käyttää kaikkea lajin parissa opittua hyväksi.

Working equitation on erilaisten tehtävien tekemistä ratsukkona. Se on paitsi hauskaa ja ihmisiä yhdistävää hevostelua, myös haastavaa - siis kaikkea jo ratsastuksessa opittua ja yhteistyökyvykkyyttä sekä hevoselle annettavia ymmärrettäviä vinkkejä testaavaa ja edellyttävää. Valmentajamme Ami Sunna ”otti luulot” heti kisamielisiltä osallistujilta pois. Ei suoriteta, ei hätäillä, ei kiirehditä!

Antti ihmettelee pressulla päällystettyä tynnyriä.

Ykkösasia hevosia vietäessä uusiin tehtäviin on rauhallisuus, hitaasti eteneminen, tehtävien pilkkominen osiin, hevosen luottamuksen ja itsetunnon rakentaminen pienten onnistumisten kautta. Ratsastaja ei siis saa ryppyotsaisesti suorittaa eikä heti vaatia liikaa niin hevoselta kuin itseltäkään. Tehtävien laatu ja nopeus paranee yhteisen oppimisen ja vaiheittain tekemisen kautta. Ratsastajan ja hevosen keskinäinen luottamus on tärkeää ja se, että hevonen oivaltaa tehtävien niksejä ja ymmärtää ratsastajan kertoman tahtotilan.

Eteneminen tapahtuu niin, että voit jopa nähdä hevosen aivojen raksutuksen, kun se pohtii sinun apujasi ja pyyntöjäsi sekä tehtävän outoa rekvisiittaa tutulla kentällä ja omien jalkojensakin siirtelyä – HOKS!

Ami ymmärrytti meille lajin luonteen, tavoitteet ja perusperiaatteet. Treenit olivat innostavia ja hauskoja – kuin pikkulapset väliin ilakoimme. Pienryhmässä sai harjoitella samaa tehtävää monia kertoja, jotta itse ratsastaja oppi tekemään oikein ja sen ohessa hevonen ymmärsi ja treenasi monta kertaa. Treenasimme niin että koko puolitoistatuntinen kului kelloa vilkuilematta.

Askel kerrallaan, vaikka porkkanan voimin

Millaisia tehtäviä teimme? Ratsastimme puomin ylle pysähdykseen siten, että puomi jäi hevosen jalkojen väliin ja siitä sivuttain väistöä puomin pysyessä koko ajan jalkojen välissä. Ensi pari askelta, sitten puolikkaan puomin verran. Ohjien ollessa vasemmassa kädessä tietyssä otteessa ja oikein käden toimiessa tehtävissä pyydystimme vapaaseen käteemme tynnyristä pitkän ”kolisevan” kepin ja siirsimme sen toiseen tynnyriin kentän toisessa päässä sekä käynnissä, ravissa että jotkut hevoset jopa laukassa. Ratsastajan sihti ja tarttuma olivat tärkeät. Joku hevonen haisteli ja tutustui tynnyriin pitkän aikaa korvat tötteröllä, joku ei oikein suostunut menemään lähellekään, joku parkkeerasi viereen noteeraamatta tynnyriä lainkaan, joku liikkui askellajissa ohi läheltä ja joku varmuuden vuoksi väisti vähän kauempaa. Ratsastajat kurottelivat ja kumartelivat ja paransivat omaa tekemistään. Kaikki saivat lopulta suorituksen.

Kepin siirtäminen onnistui niin käynnissä...

...kuin laukassakin.

Puomeista tehty T-muoto tarkoitti peruutustehtävää: ensin pysähdyksestä taaksepäin, hevosen etuosan kääntäminen jotta takaosa osoittaa T:n vartta kohti ja sitten peruutus kulman yli pitkästi taaksepäin. Ei saisi korjailla välillä vaan tavoite on tehdä peruutus yhtäjaksoisesti A-S-K-E-L kerrallaan hitaasti.

Typy ja Veera peruutustehtävässä.

Portin avaus oli mieletön kokemus: pysähdykseen seis portin paalun viereen, portin salvan avaus, hevonen taaksepäin ja läpi portin, kääntyminen, peruutus taaksepäin ja salvaremmi koko ajan kädessä lukitus takaisin. Vesitehtävä kuuluu aina treeneihin mukaan. Pressu maassa esitti vettä ja sen yli piti kulkea. Kapeasta pressusta siirryttiin vaiheittain ”syvempään ja leveämpään” jokeen. Joku haistatti meillä pitkät noin vain ylittäen joen suvereenisti, joku haisteli ja melkein maisteli ja totesi vaarattomaksi astellen sujuvasti sitten yli, eräs konkari estetykki vierasti totaalisesti pressua, joka kahisi kavion askeltaessa siihen. Konkarille ei auttanut edessä eikä vieressä mallikkaasti kulkeneiden kavereiden esimerkki ja rohkaisu, mutta se saatiin pressun toisella puolella ojennettujen porkkanoiden avulla kävelemään vihdoin tosi coolisti yli (kiitos porkkanatäti). Jotkut hevoset tekivät kissamaisen loikan sen yli (ylös suoraan ja neljälle jalalle takaisin maahan).

Royta rohkaistiin porkkanapussin avulla kävelemään pressun yli. Tämän jälkeen pressussa ei ollut enää ongelmaa, ja yli tultiin sujuvasti monta kertaa.

Lettu näyttää mallia pressuesteen hyppäämisessä.

Toisena päivänä pressun yllä oleva ristikko olikin jo leikkien suoritettavissa – niin ne opit ja treenit menivät perille. Pujottelurataa tehtiin hevosen takaosaa siirtämällä, ei taivuttamalla. Pujottelutehtävä sujui käynnissä ja ravissa kaikilta, mutta vain yksi notkea kumihevonen teki sen laukassa.

Onnistumisia

Mutta miten valloittavia tyyppejä olivatkaan nuo hevosemme! Joku suoritti tehtävän heti rohkeasti, joku käyttäytyi ponimaisen ilkikurisesti ja persoonallisesti pressutehtävässä kiskaisten koko pressun suuhunsa ja ravistellen sitä muille kauhistuttavaa rahinaa ja kahinaa pitäen. Epäluuloiset kaverit varmistelivat ja rohkaistuivat kerta toisensa jälkeen. Nuoret pohtivat jalkojaan ja apuja ja saivat onnistumisen kokemuksia. Moneen osaan puretut tehtävät olivat selkeästi kurssin avainsana. Hevoset saivat rohkeutta ja itseluottamusta ja hoksasivat tehtävät, sillä kahden päivän aikana niiden suoritus parani mahdottomasti. Osa hevosista myös rentoutui tehtävien avulla silminnähden huokaisten ja myödätenkin, mitä ei aina niin helposti tunnillakaan tapahdu.

Mara seisoi kiltisti paikallaan portin kiinnilaitossa.

Tämä oli niin hyödyllistä ja oivaa ja kivaa ja iloa tuottavaa, että toivoisin pääseväni kurssille toistekin. Ami voisi ratsastajiakin temppuuttaa vielä enemmän kurssin ulkopuolella. Kokonaista kolme ryhmää ratsastajia ja 15 hevosta/ponia nuoresta konkariin (niin hevoset kuin ratsastajat) olivat viikonloppuna treenaamassa. Katsomossakin oli kannustavaa porukkaa ja oli kuulemma hauska seurata hevosten luonteen mukaisia alkureaktioita ja parin etenemistä. Mukana oli prosentuaalisesti myös normaalia enemmän miehiä. Wau.

Kiitos Ami Sunna uudesta elämyksestä ja kannustamisesta ja Virpi Ranta mahdollistamisesta sekä pilottiryhmän treenikaverit: Satu, Viia, Johanna, Eve.


Liisa Lyyra

Hei hei Anne!

Monelle tuli ehkä yllätyksenä, kun pidetty opettaja Anne Nuutinen lähti Poni-Haasta melko nopealla aikataululla kesken kesäkauden. Kaikki on kuitenkin hyvin, Annen voi bongata nykyään ratsastuskoulu Ainosta tunteja pitämästä. Annen omistuksessa olevat Karelia sekä Iitu muuttivat näin ollen myös pois Poni-Haasta.

Anne aloitti ratsastuksen Poni-Haassa alkeiskurssilla vuonna 1990, eli voi sanoa hänen olevan Poni-Haan kasvatti. Tuntihevosten hoitamisen jälkeen mukaan astuivat Suskin ja Kimmon hevoset. Sittemmin Anne osti omakseen Chrissen kasvatin, upean suomenhevosoriin Hopean Pojun.
Ratsastuksenopettajaksi valmistumisen jälkeen Anne toimi opettajana Primus-tallilla, josta palasikin juurilleen Poni-Hakaan 2012.

"Terveisiä kaikille ja intoa treeneihin! Toivotan kaikille mukavaa syyskautta, hymyillään kun tavataan." -Anne.


Annen tilalla aloitti elokuussa Petra Larni, josta on myöhemmin tulossa esittely.

 Joskus on luovuttava jostain, jos haluaa saada jotain uutta

 

Anne jättää suuren aukon Poni-Haan opettajakuntaan aina positiivisella asenteellaan sekä energisellä olemuksellaan. Toivotamme Annelle onnea uusiin haasteisiin. Ei sanota hyvästi, sanotaan "hei hei!"

Anne esiteltiin blogissa marraskuussa 2012.

Annen esittely seuran sivuilla.

Kiitos Pirita!

Pirita Lång poistui Poni-Haan opettajavahvuudesta lauantaina 12.3. hieman yllättäen uusien haasteiden pariin Kilon ratsastuskouluun opettajaksi. Annen "äitiyslomasijaisena" toiminut Pirita jättää nyt suuren aukon opettajakuntaan.

Tässä muutamia terveisiä, toivottavasti näemme vielä!

"2014 keväällä Pirita piti koulumestaruuskisojen jälkeen "puhuttelun" kisaajille. Hän ihmetteli monen ratsastajan epävarmuutta ja sitä, miten negatiivisesti he itsestään ja taidoistaan ajattelivat. Hän korosti sitä, että kukin varmasti tekee parhaansa, ja että kisaamisen pitäisi olla kivaa!
Pirita lanseerasi myös sen, että joku opettajista on aina kisoissa paikalla valvomassa verryttelyä, ja samalla ohjaamassa ja neuvomassa ratsastajia. Hieno idea mielestäni, ja onneksi se heti toteutettiinkin."

"Kesä 2014 oli minulle tärkeä kesä, kun treenasin ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksiin. Valmentajana Pirita opetti minulle paljon sinä kesänä. Opin kehittämään taitojani ratsastajana ja ihmisenä. Silloin vaadin itseltäni paljon ja petyin monesti kisojen ja tuntien jälkeen. Pirita opetti sen, että pitää olla tyytyväinen siihen suoritukseen mitä saan annettua. Tietenkin opin paljon uusia asioita mutta eniten kehityin ihmisenä. Jos kisat ei mennyt odotuksien mukaan, Pirita kertoi virheet ja kannusti eteenpäin."

"Pirita potkaisi persuksille sanomalla tiukemmin asioista, mikä oli aina silloin tarpeen ratsastaessa. Tätä kautta hän sai minut kehittymään ja alkamaan luottaa itseeni ratsastajana. Myös tuntien ulkopuolella tulimme toimeen, joten kaipaus tulee olemaan suuri."

"Vaikka Pirita kerkesi olemaan Poni-Haassa vasta vähän aikaa, oli hän mielestäni yksi parhaimmista opettajista. Pirita osasi neuvoa konkreettisesti ja hänen tunneillaan sain paljon onnistumisen tunteita. Pirita vaati paljon, muttei koskaan liikaa. Aivan mahtava tyyppi muutenkin!" 
 

"Sen aikaa mitä Pirita mua opetti, niin oli tosi hyvää opetusta ja opin paljon uutta, Pirita oli kyllä yks parhaista!"

"Pirita on parhaita opettajia, joita olen koskaan tavannut: tiukka ja erittäin ammattitaitoinen olematta liian ankara tai pelottava. Hänen vahvuutensa piilee monipuolisuudessa, sillä jokainen saa hänen opetuksessaan jotain irti: niin pienet ponilapset kuin tavoitteelliset kisaajatkin. Toivottavasti elämä tuo hänen eteensä vielä paljon hienoja hetkiä ja hyviä oppilaita. Minulle hän opetti ratsastuksen lisäksi itsensä hyväksymistä ja omien taitojen arvostamista. Kiitos kaikesta, mitä olet eteemme tehnyt!"

"Pirita on suurin syy siihen, että pystyn ratsastamaan nykyään sillä tasolla kuin ratsastan. Hän on kannustanut pois mukavuusalueelta ja jaksanut muistuttaa samoista asioista kerta toisensa jälkeen. Olen myös monta kertaa ollut luovuttamassa ja Pirita on ollut oikeassa paikassa tiukka ja käskenyt jatkaa. Joka kerta ohjetta on kannattanut noudattaa. Pirita on vaativa opettaja, mutta on myös opettanut suhteuttamaan vaatimukset lähtötasoon. Kiitos Pirita!"

 

"Pirita tuli meidän opeksi juuri kun oltiin vaihdettu poneilta hevosille ja olin itse palannut pitkältä sairaslomalta jännittyneenä ratsastajan irvikuvana. Haluaisin kiittää Piritaa siitä miten paljon hän on jaksanut minuakin potkia eteenpäin ja miten hän pala palalta on saanut itseluottamusta rakennettua takaisin."

"Pirita on kannustanut nousemaan takaisin ratsaille tippumisen jälkeen ja olen suorittanut hänen kanssaan perusmerkin. Hän on tosi hyvä opettaja, koska hänellä on vahva ja tiukka luonne."

"Piritan loppukommentti on jäänyt mieleen: Lopetit kyydissä matkustelun ja opit ratsastamaan. Pirita lupasi tulla parin vuoden päästä takaisin. Sitä odotellessa!"
 

Poni-Haan uusi omistaja Virpi Ranta esittäytyy

Poni-Haka vaihtoi omistajaa syyskuun alussa. Lue mitä Virpi kertoo itsestään.

Kuka olet?

Nalan pääsi poseeraamaan Virpin kanssa.

Olen Virpi Ranta, heppatyttö kiireestä kantapäähän. Koulutukseltani olen kauppatieteitten maisteri ja työurani tähän asti olen tehnyt liike-elämän palveluksessa. Asun Helsingin Tapaninvainiossa hyvin lähellä Tuomarikylän kartanoa ja talleja.
Ratsastuksen aloitin 7-vuotiaana Messilässä, oman ensimmäisen hevosemme saimme ollessani 8-vuotias ja siitä se kipinä lähti. Lukioaikana sain sitten mahtavan hevosen nimeltä Happy Fellow, joka oli täysiverinen ja entinen laukkahevonen mutta siitä tuli kaikkien yllätykseksi täydellinen kouluratsastushevonen, joka sopi minulle mainiosti. Olin junnu ja nuori ratsastaja -vuosina Suomen maajoukkueessa ja valmentauduin Kyran luona Ruskeasuolla. Lukion jälkeen vietin myös vuoden Saksassa sen kanssa oppien aika paljon lisää kouluratsastuksesta.
Näiden aikojen jälkeen olen myös valmentanut lähinnä tuolla Lahden seudulla ja vasta myöhemmin kouluttauduin tuomariksi.
Olin myös pitkään poissa hevoskuvioista kun lapseni olivat pieniä mutta aina minä vain löydän itseni tuolta kentän reunalta yhä uudestaan ja uudestaan.

Miten päädyit Poni-Haan omistajaksi?
Päädyin omistajaksi suhteellisen pitkän prosessin jälkeen. Olen jo pidempään etsinyt uutta suuntaa työelämääni ja oma yritys on ollut toivelistalla pitkään. Sitten mietin että millä alalla voisin toimia. Ykköseksi tuli aina hevosala, sillä en viihdy siisteissä sisätöissä kovin hyvin. Olen kiertänyt useita tiloja ja vaihtoehtoja katsomassa. Melkein jo päädyin ratsastuskouluyritytäjäksi toiselle paikkakunnalle mutta sen kohteen taustatekijät eivät aivan vastanneet toiveitani. Sitten kuulin parinkin eri lähteen kautta, että Poni-Haka voisi olla myytävänä. Olimme yhteydessä ja siitä keskustelu Fagerströmien kanssa lähti liikkeelle ja pääsimme yhteisymmärrykseen kaupan ehdoista. Nyt olen tässä.

Itse asiassa Poni-Haan osti perustamamme yritys nimeltä Poni-Haan palvelut Oy, jonka osakkeenomistajia ovat enemmistöosuudella minä, tyttäreni Viia 21v. joka opiskelee tällä hetkellä Rovaniemellä Lapin yliopistossa kuvataiteiden opettajaksi, toinen tyttäreni Virve 17v, joka juuri lukee syksyn yo-kirjoituksiin sekä isäni Matti Uimonen 89v. pienellä osuudella. Isäni mukaantulo mahdollisti tämän kaupan ja hän toimii taustalla osarahoittajan ominaisuudessa.
Molemmat tytöt ovat ratsastaneet, joskin Viia lopetti hevostouhut jossain vaiheessa mutta Virve ratsastaa edelleen ja käy jatkossa Suskin estetunnilla perjantaisin.

Oliko sinulla jotakin historiaa Poni-Haasta tai jokin käsitys paikasta entuudestaan?
Poni-Hakahan on tuttu kaikille pidempään ratsastaneille ihmisille. Chrissen maine mahtavana tallinpitäjänä oli tiedossa jo yli 30 vuotta sitten ja sittemmin Suskin hieno kilpaura tuki tätä asetelmaa. Emme ole kuitenkaan tunteneet Suskin kanssa sen paremmin, koska minä ratsastin koulua ja Suski hyppäsi. Suski on myös muutaman vuoden minua nuorempi joten tiemme eivät tuolloin kohdanneet.

Poni-Haassa olen ollut tuomarina silloin tällöin ja siinä sain käsityksen sangen laadukkaasta ratsastuskoulusta, jossa oppilaat ovat selvästi saaneet hyvää opetusta. Olen ollut tuomarina lähes jokaisessa suuremmassa ratsastuskoulussa pääkaupunkiseudulla, joten olen nähnyt alueen tason. Eli minulla on sangen positiivinen käsitys Poni-Haasta.

Onko muutoksia tallin toimintaan tulossa ja mitä ne koskevat? Ollaanko varusteita uusimassa?
Ihan ensi hätään tuskin mitään hirvittävän suuria ja radikaaleja muutoksia on tulossa toimintaan mutta varmasti kehitämme toimintaa eteenpäin pala kerrallaan ratsastajien toiveita kuunnellen. Mahdollisuuksien mukaan toivon, että voisimme kouluttaa joitakin hevosia eteenpäin jotta voisimme tarjota entistä vaativamman tason tunteja edistyneemmille ratsastajille.
Toinen sydäntä lähellä oleva asia on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Ratsastusta voi kuivaharjoitella muulla liikunnalla ja toivon, että voimme tarjota siihen apua. Kolmannekseen toivon, että voimme aktivoitua myös lisäkurssien ja erilaisten tapahtumien järjestäjänä, puitteethan Poni-Haassa ovat erinomaiset verrattuna mihin tahansa muuhun paikkaan.

Kaiken kaikkiaan toivon Poni-Haassa ratsastavilta palautetta, jotta voimme kehittää toimintaa juuri siihen suuntaan, mitä asiakkaat toivovat. Suhtaudun avoimesti uusiin ehdotuksiin ja toiveisiin, sillä me olemme palveluyritys ja me olemme olemassa asiakkaitamme varten.

Varusteiden osalta totean sen, että olemme hankkimassa nyt ihan ensi hätään uudet satulahuovat hevosille sillä entiset alkavat olla aika kuluneita. Muita varusteita hankitaan tarpeen mukaan.

Mitä asioita pidät tärkeänä ratsastuskoulutoiminnassa?
Ratsastuskoulu on todella kokonaisvaltainen juttu, jossa yhdistyvät niin ratsastus, hevosen hoito kuin sosiaalinenkin puoli. Turvallisuus nousee prioriteeteissani sangen korkealle. Myös laadukas opetus ja hyvät hevoset ovat toki tärkeitä asioita. Koen, että meidän tehtävämme on myös opettaa oppilaillemme hevosmiestaitoja. Kaupungissa asuava nykyihminen ei aina saa kosketusta eläimiin samalla tavalla kuin aikaisemmin maalla asuvat saivat ja ratsastuskoulu on hyvä paikka opppia eläinten käyttäytymisestä lisää.
Myös yhteiset tapahtumat ja tekemiset ovat tärkeitä koska tallilla tapaa samanhenkisiä reippaita ulkoilmassa viihtyviä ihmisiä, joiden kanssa on mukava viettää aikaa muutenkin kuin vain hevosen selässä.

Mikä oli ensivaikutelmasi Poni-Haasta?
Se on aina ollut hyvin positiivinen. Mukavia ja mutkattomia ihmisiä, kivoja hevosia ja poneja sekä tarkoituksenmukaiset puitteet.

Oletko jo tutustunut uusiin työkavereihisi, eli Poni-Haan hevosiin ja miltä ne vaikuttavat mielestäsi? Onko joukosta noussut jo suosikkeja?
Vielä en ole kovin hyvin ehtinyt tutustua hevosiin mutta pikku hiljaa alan oppia niiden nimiä ja persoonia. Löydän aina kaikista hevosista sen hevosen hyvät puolet joten en oikein osaa suosikkia valita. Paitsi että Prinssi on tietenkin vienyt jo sydämeni. Kuinka ylpeänä se tekee työtään pää pystyssä, silmät loistaen ja kuinka hienosti se matkustaa kärryssä ja jaksaa kantaa lapsia aina vaan uudestaan ja uudestaan mitään säikkymättä. Mahtava poni!

Minkälaisena paikkana näet Poni-Haan esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden päästä?
Tottakai Suomen parhaana ratsastuskouluna, jossa on tyytyväiset asiakkaat, kivat (ja toivottavasti myös terveet) hevoset, motivoitunut henkilökunta, viimeistellyt puitteet ja kaiken kaikkiaan mahtava meininki.

Esittelyssä Poni-Haan opettajat: Pirita

Pirita ja Onni

Uusin ope-vahvistus Pirita Lång on jo monelle tallilla kävijöille tuttu. Hän aloitti vuoden vaihteessa tallipäällikkönä Annen äitiysloman sijaisena. Lue mitä Pirita kertoo itsestään!

Milloin aloitit ratsastuksen?

Aloitin ratsastuksen ponitalutuksessa Messilän kartanon ratsastuskoulusssa vuonna 1988. Siitä matka jatkui alkeiskurssille ja loppua ei näy.

Koulutus, ura?

Aloitin hevosalan opiskelut Ypäjän hevosopistossa vuonna 1998. Ypäjällä opiskelin yhteensä viisi vuotta. Taskussa on neljä eri hevosalantutkintoa; hevosenhoitaja, remonttiratsastaja, ratsastuksenohjaaja ja ratsastuksenopettajan ammattitutkinto. Ammattitutkinnon suoritin työn ohessa vuonna 2008-2010. Lisäksi olen I- tason valmentaja sekä IVK-koulutuomari.

Valmistuin 2003 ratsastuksenohjaajaksi. Valmistumisen jälkeen työskentelin kesän Rautalammin ratsastuskeskuksessa. Syksyllä sain työtarjouksen Leppävaaran ratsastuskoulusta, jossa opetin 2003-2007. Vuonna 2007 siirryin ratsastuskoulutoimintaansa aloittavalle Primus Tallille. Primustallilla työskentelin vastaavana ratsastuksenopettajana useamman vuoden. Perustin toiminimen vuonna 2013, jonka jälkeen valmensin myös yksityisiä ratsukoita ratsastuskoulutuntien lisäksi. Vuoden 2014 alusta siirryin Poni- Hakaan Anne Nuutisen äitiyslomansijaiseksi.

Viime talvena valmistuin Personal Traineriksi. Lähellä sydäntäni on kaikenlainen liikunta. Suunnitelmissani on kehittää ratsastajille suunnattua oheisliikuntaa ja lajia tukevaa harjoittelua.

Kilpailu-ura?

Olen kilpaillut pääsosin kouluratsastuksessa helppo A- tasolla. Esteillä olen kisannut jonkin verran nuorilla hevosilla ja muutamat kenttäkilpailutkin mukaan mahtuu.

Oma(t) hevoset?

En ole koskaan omistanut omaa hevosta. Olen ollut onnekas saadessani ratsastaa paljon erilaisia hevosia. Tällä hetkellä ratsastan ja valmentaudun 16 vuotiaalla Rahmaninovilla, jonka kanssa olisi tarkoitus startata VaB tasolla.

Lempi tuntiponi-ja hevonen, miksi?

Urani varrella minulle on kertynyt monia suosikki ratsastuskouluhevosia. Tällainen poni tai hevonen omaa pitkän pinnan, suuren sydämen, ripauksen huumorintajua ja oikeanlaisen rakenteen. Tällä hetkellä sydäntäni lähellä ovat Steven ja Lassi.

Millainen on hyvä oppilas?

Hyvä oppilas on avoin uusille opeille ja varsinkin erilaisille hevosille. Hän on myös vastaanottavainen ja realistinen omien taitojensa suhteen. Hän omaa myös halun oppia hyväksi hevosmieheksi. Ratsastusta voi harrastaa monella tapaa, sen vuoksi tämä on hieno laji.
Ratsastus on kuitenkin urheilua. Odotukset ratsuamme kohtaan on usein korkealla. Emme saa unohtaa omaa fyysistä harjoitteluamme. Jos haluaa hyväksi ratsastajaksi täytyy harrastaa ratsastusta tukevaa oheisliikuntaa.

Opettajan urasi tähtihetki?

Tähtihetkiä tässä työssä tulee joka päivä. Työpäivän jälkeen tulee usein hymy huulille kun miettii, että on saanut annettua jollekkin ratsastajalle onnistumisen tunteen. Oppilaiden menestys kilpailuissa on yksi tähtihetkistä. Useat mitalit tuntiratsastajien mestaruuskilpailuista kertovat, että on saanut opetettua ja treenattua oppilaitaan oikeean suuntaan.

Mukavinta työssäsi?

Hevoset ovat ehdottomasti työssäni parasta. Jokainen päivä on erilainen. Nautin myös opettamisesta. Kun yhdistää hevoset ja opettamisen niin siinä se on.
 

Esittelyssä Poni-Haan opettajat: Suski

Suski ja Onni

Opettajien esittelyt jatkuvat pitkän tauon jälkeen. Nyt esittelyssä on tallin omistaja Susann Suomela, eli tutummin Suski.

1. Milloin aloitit ratsastuksen?

Vuonna 1973.

2. Koulutus, ura? 

Ratsastuksenohjaaja 1986, ratsastuksen opettaja 1987, A-valmentajakoulutus 1995, Helsinginkauppakorkeakoulun järjestämä yrittäjäkoulutus 1996, Master opettaja 2001, Yrittäjän ammattitutkinto 2000. 

3. Kilpailu-ura? 

Olen kilpaillut lähinnä poneilla esteratsastusta vuosina 1976-1981sekä juniorina maajoukkueessa 1983-85. Olen kouluttanut ja kilpailuttanut nuoria hevosia nolla tasosta 110-140 tasolle usean vuoden ajan, lisäksi jonkin verran kansainvälisiä kilpailuja lähinnä Suomessa ja Baltian maissa 150 tasolla. 

4. Lempi tuntiponi, miksi? 

Edesmennyt Styby oli aivan mieletön poni. Kuinka monta ratsastajaa sekin saattoi hyvään alkuun, jopa hevosalan nykyisiä ammattiaisia!
Poneista ei ole mikään pompsahtanut Kerpun ja Stybyn jälkeen selkeästi lemppariksi. Kaikki ovat omalla persoonallisella tavallaan hienoja.

5. Lempi tuntihevonen, miksi? 

Kaikki ovat ehdottomia sydänkäpyjäni ja niillä on kaikilla omat persoonalliset piirteensä. Unelma oli aikoinaan myös ratsastuskoulun unelmahevonen, kävin sillä itsekin opettajien täydennyskoulutuksissa aikanaan.

Nykyisistä hevosista Floora ja Bambi ovat molemmat ihania ystävällisiä hevosia, joilla on iso sydän. He ovat herkkiä, kilttejä, osaavia ja menevät kaiken tasoisilla luotettavasti.

6. Millainen on hyvä oppilas? 

Hyvä oppilas on psyykkisiltä ominaisuuksiltaan vastaanottavainen, kiinnostunut, innostunut, positiivinen ja sellainen, joka ei syytä hevosta vaan miettii miten voisi toimia, jotta yhteistyö sujuisi paremmin. Hyvä oppilas hyväksyy sen, että hevosillakin on huonot päivänsä.

Fyysisiltä ominaisuuksiltaan hyvä oppilas on jäntevä, rento, hevosen kanssa "mukautuva" henkilö. Hän osaa vaatia hevoselta ja palkintona antaa hevoselle rauhan ja pehmeästi mukautuu hevosen kanssa yhteistyöhön. Kropan tunteminen on hyvä ominaisuus, silloin osaa tuntea ja korjata myös itse virheitään. 

7. Opettajan urasi tähtihetki? 

Ehdottomasti se, kun istuin Oulussa hevosen selässä odottamassa starttia esterataan ja minulle soitettiin Takkulasta, että kolme oppilastani Poni-Haan poneilla olivat neljän parhaan joukossa ratsastuskouluoppilaitten mestaruuskilpailuissa.

Päivittäisiä huippuhetkiä tulee, kun hevoset liikkuvat tyytyväisinä ja hyvin ja ratsastajat saavat uusia oivalluksia. 

8. Mukavinta työssäsi? 

Välillä haluaisin opettaa enemmän, sillä tuntien pitäminen on ehdottoman antoisaa. Suuri osa työstäni kuluu nimittäin paperihommissa hoitaen Poni-Haan asioita. Aamuryhmäläisistäni on tulleet minulle läheisiä ja tykkään siitä hengestä joka meillä vallitsee.

Jos lonkkani eivät kipeytyisi ratsastuksesta, tykkäisin myös läpiratsastaa meidän heppoja. Se on hienoa, kun istut puupökkelön kyytiin ja jonkun ajan päästä puupökkelö muuttuu mukavaksi ja miellyttäväksi ratsuksi.

Meidän työyhteisömme on super ja kokonaisuudessaan koko Poni-Haan porukka!

9. Hauskin kommelluksesi hevosten kanssa? 

Yksi tapahtuma oli Ypäjän hallikilpailuissa, kun en saanut pidätettä läpi hevoselta kolmoissarjan jälkeen. Otin sitten tehokkaamman pidätteen sillä seurauksella, että hevonen vastasi töksähtämällä paikalleen ja minä lensin kaaressa suoraan maneesin ikkunaa päin! Silmäkulmastani näin, kuinka ihmiset hyppäsivät ikkunan takaa sivuun, sillä ikkunan takana oli kahvila jossa ihmiset istuivat nenät kiinni lasissa ;)

10. Hevosaiheinen mottosi?

Kannattaa pysyä nöyränä jokaisella hevosella on meille opetettavaa ja annettavaa.

Videopostaus: Kouluratsastusdemo 1.3.2014

 

Aurinkoisena lauantai-iltapäivänä saimme nauttia Poni-Haan 40v. juhlavuoden kunniaksi järjestämästä kouluratsastusdemosta. Demon piti Tintti, eli Tiina Honkakuru-Perkkiö yhdessä Pirita Långin kanssa. Demossa esiintyvä hevonen on Piritan oppilaan hevonen Color.

 

Tintti toimii Poni-Haan opettajana sekä valmentajana, mutta lisäksi hän on kouluratsastustuomari. Demossa katsottiinkin ratsukkoa koulutuomarin silmin. Tintti on ratsastanut vuosia kansallisella vaativalla tasolla, opettanut ja valmentanut yli 15 vuotta sekä toiminut tuomarina 7 vuotta. Pirita taas kertoi ratsastaneensa jo 25 vuotta, parhaillaan kahdeksan hevosta päivässä. Aiemmin Pirita

opetti Primus-tallilla, mutta aloitti tammikuussa Annen sijaisena meillä Poni-Haassa.

 

Hyvä perusratsastus vie jo pitkälle!

Aluksi katsottiin ratsastajan istuntaa. Istunnan pitäisi olla rento ja jäntevä samaan aikaan. Lantio toimii ratsastajan istunnan keskipisteenä. Tuntuman pitää olla hevosen suuhun vakaa ja nyrkit pehmeät. Mitä vähemmän hevosen suuhun kosketaan, sen parempi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ohjalla ei vaikutettaisi, mutta pyritään vaikuttamaan pohjeavuilla, painolla ja muulla vartalolla kättä enemmän. Vakaa käsi mahdollistaa pehmeän kuolaintuen.

Tehokas istunta on eleetöntä, näyttää siltä että mitään ei tapahtuisi. Piritan istunta sai yleisöltä pisteiksi 8-9, mutta Tintti arvosteli istunnaksi 6,5. Istuntanumerossa otetaan myös ratsastajan taso huomioon, sillä vielä kokemattomalta ratsastajalta ei tietenkään voi olettaa täydellistä istuntaa. Huonon numeron antaminen aloittelevalle kisaajalle ei palvele ketään, siksi istuntanumero voi joskus olla kisoissa jopa 7 – riippuu luokan tasosta ja kilpailunkin tasosta. Kansallisella tasolla Tintti kertoi melko hyvän numeron olevan kuudesta ylöspäin hänen tuomaroidessaan. Kahdeksikko on hyvä, mutta sitä pääsee antamaan harvemmin.

Istuntaa ei voi koskaan opiskella liikaa. Yleisöstä kysyttiin, voiko hyvää istuntaa harjoitella jotenkin ilman hevosta? Piritan napakka vastaus oli, että ratsastamaan oppii vain ratsastamalla. Kehonhallintaa voi toki parantaa liikunnalla ja keskivartalon tuki onkin ratsastuksessa tärkeää. Kaikki lajit tukevat ratsastamista, oli Tintin vastaus.

Kun hyvä perusratsastus ja tiet kouluradalla ovat kunnossa, on jo hyvät lähtökohdat pärjätä kisoissa.

Tintti painotti, että heikompi istunta mutta tehokas vaikuttaminen hevoseen on koulukisoissa parempi kuin täydellinen istunta ilman mitään vaikutusta hevoseen. Kouluratsastuksen tarkoitus on hevosen kuuliaisuus ja ratsukon yhteistyö. Tintti vertasi ratsukkoa tanssipariin. Ratsukon tulee mennä yhtä matkaa, toisen varpaita tallomatta. Tuomari haluaa nähdä siistiä ja hevosystävällistä ratsastusta ja rennon sekä kuuliaisen hevosen.

Älä jää kiinni epäonnistumisiin

Kilpailuluokan tulee palvella ratsukon edistymistä. On tärkeää, että radasta jää hyvä fiilis ratsastajalle ja hevoselle. Tintti kommentoi, että on parempi pärjätä hyvin kuin aina nippanappa, pitää malttaa ennen vaikeammalle tasolle siirtymistä ja luottaa valmentajan ja opettajan näkemykseen ratsukon oikeasta tasosta. Tehtävien tekeminen yksitellen on huomattavasti helpompaa kuin laittaa ne peräkkäin ja ratsastaa kokonainen ohjelma. Ratsastajan tulee miettiä vahvuutensa. Vahvuuksiin tulee panostaa radalla, sillä onnistumiset kompensoivat heikkouksia pisteissä. Joskus joutuu tyytymään keskinkertaiseen käyntiin, jos se ei ole hevosen vahvuus. Hyvä laukkaohjelma taas tuo hyvät pisteet ratsukolle, jonka laukkatyöskentely toimii hienosti.

Yleisöstä kysyttiin hyvän alku- tai lopputervehdyksen pituutta. Tämä riippuu hevosesta. Jotkut hevoset eivät oikein malttaisi pysyä paikallaan, kun taas toiset voivat hyytyä tervehdykseen. Tärkeintä on, että tervehdyksestä ei ole kiire pois. Hevosen tulee kuitenkin seisahtua, jotta liikkeestä voi antaa numeroa. Annettava numero riippuu pysähdyksen laadusta.

Pirita muistutti, ettei epäonnistumisiin saa jäädä kiinni. Vaikka alkutervehdys menisi pipariksi, tulee rata ratsastaa hymyssä suin. Joskus epäonnistumiset voivat heijastua ratsastajan aggressiiviseen apujen käyttöön ja tämä voi olla jopa syy tuomarilta viheltää ratsukko pois radalta epäurheilijamaisen ratsastuksen takia. Tällaista onneksi sattuu hyvin harvoin, yleensä huonosta ratsastuksesta annetaan huonot pisteet ja mahdollisesti kommentti ratsastajan toiminnasta. Tuomarin on aina pidettävä hevosen puolta eikä aggressiivista ratsastusta pidä katsoa läpi sormien.

Hevosen kiittäminen hyvästä suoriutumisesta esimerkiksi jonkin liikkeen kohdalla antaa positiivisen

vaikutelman ja tämä voidaan huomioida nk. alakerran pisteissä, jos esimerkiksi arvostellaan ratsukon

harmoniaa tai ratsastajan apujenkäytön numero on ”kiikun kaakun”. Mieluummin huomioidaan positiivisia asioita ja palkitaan niistä.

Videoissa lisää demosta.

Käyntityöskentelyä



Laukkatyöskentelyä



Kaiken perusta on tahti.



Ravivoltit. Pirita demonstroi huonon voltin sekä hyvän voltin.

Joulukalenteri: 1. luukku

Tervetuloa seuraamaan blogin ihkaensimmäistä joulukalenteria! Luvassa on erilaisia lyhyitä juttusarjoja sekä monia hyödyllisiä ja hauskoja postauksia. Toivottavasti pidätte lukemastanne :)

Yksityistunnilla kadonneita istuinluita etsimässä

Noin kuukausi sitten pääsin kokeilemaan elämäni ensimmäistä kertaa yksityistuntia Tiina Honkakuru-Perkkiön, eli Tintin opetuksella. Sain toivoa aihetta sekä ratsua. Aiheen valinta oli vaikea, sillä tuntui että monessa asiassa olisi petrattavaa. Aiheeksi toivoin lopulta istuntaa, sillä istunnassani on paljon parantamisen varaa, eikä normaalilla ratsastustunnilla yleensä istuntaan kerkiä kiinnittämään huomiota tarpeeksi paljon. Istunta on myös edesauttaa montaa muuta asiaa, kuten hevoseen vaikuttamista. Ratsuksi toivoin Metteä, sillä minusta tuntui, etten osaa Meten harjoitusravissa istua tarpeeksi tiiviisti satulaan ja Meten kanssa käväisen välillä kisoissa mittailemassa taitojani ja hankkimassa elämääni lisäjännitystä.

Tunnin aluksi Tintti kysyi, mitä asioita haluaisin harjoitella. Asioitahan tulisi miljoonia mieleen, mutta silloin tunti ei riittäisi mihinkään. Toivoin, että harjoittelisimme erityisesti siirtymisiä, sillä esimerkiksi laukasta raviin tai ravista käyntiin siirtymisissä minun on vaikeaa aktivoida vatsalihakseni ja käyttää istuinluitani oikein. Lisäksi painopisteeni heilahtaa helposti. Ohjista vetäminen ja jalustimiin tukeutuminen on yksi helmasynneistäni, siis yksi niistä monista :). Muita istuntavirheitäni on muunmuassa polven nouseminen erityisesti pohjetta käyttäessä sekä oma vinouteni mikä hankaloittaa istumista ympyrällä ja voltilla. Hyviksi asioiksi istunnassani voisin sanoa sen, että tiedostan ongelmat ja teen töitä niiden ratkomiseksi. Jalkakaan ei nouse enää niin villisti, kuin joskus. Aiempien istuntakurssien ansiosta olen oppinut kääntämään istuinluuni oikein päin, ja mielestäni ne pysyvätkin oikein päin melko hyvin.

Istuntaa on hyvä katsoa eri suunnista, takaa näkee vinoudet hyvin. Myös hevosen vinous voi vinouttaa ratsastajaa.

Tintti: Otimme tunnin tavoitteeksi parantaa Niinan lantion asentoa ja mukautumista liikkeeseen. Ongelmana on aiemmin ollut lantion kallistuminen eteenpäin, minkä vuoksi Niinan on vaikea pysyä rennosti liikkeen mukana. Tästä seuraa jännitystä, puristautumista ja siitä taas mukautumisen ongelmat. Koska yhdellä tunnilla ei kaikkea ehdi saada kuntoon, päätimme yhdessä tehdä yksinkertaisia harjoitteita asioiden korjaamiseksi. Teimme perusharjoituksia ja siirtymisiä aluksi suorilla urilla ja sitten kaarevilla. Sovimme, että ensin työskentelemme koulutunnin tapaan ja lopuksi vielä laitamme Niinan liinaan, jotta voi paremmin keskittyä itseensä.

Niina: Aloitimme etsimällä istuinluitani ensin käynnissä. Korjasin asentoani koko ajan, että istuinluuni tuntuisivat yhtä paljon koko ajan. Tein käynnistä pysähtymisiä istunnalla. Kun hoksasin idean, eli käänsin istuinluitani eteenpäin ja tiivistin istuntaani, Mette kuunteli todella hyvin ja tuntuikin, että se lukisi ajatuksiani.

Käyntiharjoittelun jälkeen siirryin kevyeen raviin jossa Tintti neuvoi tiputtamaan jalkaa enemmän alaspäin. Tämä rauhoitti jalkaani paljon, joka monesti jumputtaa ihan turhaan liikkeen mukana. Suurimmat ongelmani ovat kuitenkin harjoitusravissa ja käytimmekin paljon aikaa ravisiirtymisiin. Kun laukkasin kumpaankin kierrokseen ympyrällä, huomasimme kumpikin miten hankala minun on istua oikeassa kierroksessa. Olin tiedostanut vinouteni jo aiemmin, mutta oikeastaan nyt kun keskityin pelkästään omaan istuntaani tajusin, kuinka vino oikeastaan olenkaan.

Tintti: Aluksi kävimme läpi vatsalihasten aktivoinnin pidättämisessä, erityisesti alavatsan sekä selän lihasten tukevoittamista pidätteen aikana. Joskus on vaikea muistaa pidättää ensin omalla keholla, käyttää lihaksia ja osata rentouttaa ne hevosen reagoidessa oikein. Yksi haastavimmista asioista on osata vastustaa liikettä olematta jäykkä ja kankea. Hevoset lakkaavat käyttämästä selkäänsä siirtymisissä, kun ratsastaja jäykistyy tai hänen lonkkanivelensä eivät pysty mukautumaan hevosen liikkeeseen esimerkiksi vääränlaisen lantion asennon vuoksi. Vatsalihasten tehokas käyttö on mahdollista vain, kun lantio toimii oikeassa asennossa.

Laukassa erityisesti kaarevalla uralla Niinan lantio painui jatkuvasti vasemmalle etenkin oikeassa kierroksessa. Tästä seurasi, että hevonen ei meinannut kääntyä ja Niinan oli vaikea seurata laukan pyöreää liikettä. Kun Niina sai lantiota enemmän oikealle ja painon jakautumaan tasaisemmin molemmille istuinluille lantion ollessa oikeassa asennossa, hän myös löysi rennon mukautumisen ja lakkasi puristamasta. Painon jakautuessa tasaisemmin alkoi hevonenkin löytää reittiä paremmin. Tästä puolestaan seurauksena oli, että Niinan oli yhä helpompaa käyttää apuja ja viestit myös tavoittivat hevosen.

Alaselän notko katosi lantion löytäessä paremman asennon. Myös jalat rentoutuivat ja jalustimet alkoivat pysyä paremmin jalassa.

Niina: Loppupuolikkaan tunnista käytimme liinassa työskentelyyn. Olin etukäteen kuvitellut tämän olevan se helpoin osuus tunnista koska minunhan "piti vain istua kyydissä". Olin todella väärässä, sillä tuntui etten pysy satulassa ollenkaan. Sain tehdä todella paljon töitä, sillä painoni heitteli lähinnä ulkopuolelle. Yritin kääntää lantiotani liikkeen mukaan. Helpommin sanottu kuin tehty!

Yritin siirtää Metteä laukasta raviin ja ravista käyntiin pelkällä istunnalla. Hevonen tuntui olevan hieman ymmällään ratsastajasta, jonka avut eivät luultavasti olleet maailman selkeimpiä. Sain kuitenkin Meten hidastamaan ja tämäkin oli jo työvoitto minulle. Metteä ei kovin usein juoksuteta liinassa ja Meten ympyrä oli aika kulmikas liinan välillä löystyessä ja kiristyessä, joten ehkä jotakin voidaan laittaa myös sen piikkiin.


Tintti: Niina selvisi liinaharjoittelusta erinomaisesti, sillä se on melkoisen haastavaa ja vaatii aikaa, että uskaltaa rentoutua ja alkaa enemmän keskittyä istumiseen. Muutamien toistojen jälkeen hevonen alkoi kuunnella Niinan istuntaa paremmin ja myös siirtymiset helpottuivat. Jotta harjoituksesta saataisiin enemmän tehoa ja vaikuttavuutta, tulisi harjoitella usein ja muistaa pitää myös lyhyitä palautumistaukoja, jotta ratsastaja jaksaa tehdä harjoitukset oikein. Ensimmäisen kerran tavoite oli lähinnä saada ratsastaja käyttämään kehoaan käsillä jarruttamisen sijaan ja siinä onnistuimme erinomaisesti.

Liinatyöskentely on todella tehokas ja mukava tapa keskittyä istunnan ongelmiin. Tänään kuitenkin haastavaa oli, että Mette ei ole liinassa kovin usein ja sen oli vaikea pitää tasainen ympyrä. Kulmikkuudesta oli toisaalta hyötyä, Niina käytti vartaloaan varsin monipuolisesti ja joutui poistumaan mukavuusalueeltaan usein. Tämän tyyppinen harjoittelu olisi hyvä tehdä kuuriluontoisesti useamman kerran peräkkäin, jotta oppiminen tehostuu ja onnistuneita toistoja saataisiin enemmän. Myös hevosen jaksaminen tulee huomioida!

Niina: Tuntui, että tunti ei riittänyt ollenkaan ja harjoituksia tulisi ehdottomasti jatkaa. Oli erittäin hyvä, että sain keskittyä ainoastaan omaan itseeni, hevosen tuli liikkua vain oikeassa askellajissa. Tähän Mette sopi hyvin, sillä se meni tasan yhtä reippaasti tai rauhallisesti kuin pyysinkin. Mielestäni tällaiselle tunnille hyvä ratsu on sellainen, jota ei tarvitse jännittää sillä jo ajatus yksityistunnista voi olla hieman jännittävä :) Jännitin tuntia ihan turhaan, sillä Tintti ei vaatinut minulta enempää kuin mihin pystyin. Tehtäviä muokattiin minulle sopivaksi, ainakin tuntui siltä että hankaliin asioihin ja vaikeampaan kierrokseen käytimme enemmän aikaa.


Suosittelen yksityistunteja, jos niitä on mitenkään mahdollista ottaa. Jos itse ei ole ihan varma aiheesta tai hevosesta, kannattaa kuunnella opettajan mielipidettä. Istuntatunti ei ainakaan koskaan ole haitaksi kenellekään :)

Konkreettinen apu istunnan kanssa onnistuu yksityistunnilla kaikessa rauhassa

Tintti: Tunti onnistui hyvin ja Niina oli loistava oppilas. Hän jaksoi keskittyä ja kokonaisvaltaisesti pyrki tiedostamaan istuntansa ongelmakohdat ja korjaamaan niitä aktiivisesti. Tottahan on, että oppiminen tässä asiassa on pitkälti omasta oivalluksesta kiinni ja siitä, että muistaa ja päättäväisesti myös itse korjaa itseään. Opettaja antaa ikään kuin työkalut ja oppilas sitten käyttää niitä J. Oma pyrkimykseni yksityisopetuksessa on antaa ratsastajalle välineitä, joita hyödyntää sitten ns. tavallisella ratsastustunnilla. Niinan tapauksessa on tästä ollut paljon hyötyä; hän oli istuntakurssilla viime kesänä ja nyt kehonhallinnan ollessa parempi on tulos nähtävissä myös tavallisella tunnilla.

Yksityistunnit sopivat kenelle tahansa, joka haluaa oppia tehokkaasti ja päästä keskittymään omaan ratsastamiseen yksilöllisesti. Tunnille voi toivoa hevosta ja aihetta. Yksityistunnille voi tulla yksin tai kaverin kanssa. Tuntien varaukset tehdään joko suoraan siltä opettajalta, kenen tunnin haluaa tai sitten puhelinpäivystyksestä. Yksityistunnit pidetään aina normaalituntien ulkopuolella ja hevostilanteen mukaan. Tervetuloa varaamaan!

Esittelyssä Poni-Haan opettajat: Tintti

Tällä kertaa esittelyssä on sekä poni- että hevostunteja pitävä Tiina Honkakuru-Perkkiö, eli tutummin Tintti. 

1. Milloin aloitit ratsastuksen?

Aloitin ratsastuksen vuonna 1983 Poni-Haassa talutusratsastuksella. Ikää oli 5v.

2. Koulutus, ura?

Peruskoulun ja lukion jälkeen opiskelin Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulussa Sihteerityön ja kielten koulutusohjelmassa. Samaan aikaan työskentelin Alma Medialla MTV3:n Internet myyntiassistentin hommissa kolmisen vuotta. Aloin pitämään Poni-Haassa sunnuntaitunteja epäsäännöllisesti vuonna 1999 ja vuonna 2000 minut vakinaistettiin. Päätin hakea Ypäjälle ratsastuksenohjaajakoulutukseen, koska halusin saada koulutuksen alalle. Ratsastuksenohjaajaksi valmistuin vuonna 2004. Arcanum -hevoshierojaksi valmistuin vuonna 2005. Ratsastuksenopettajan ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen suoritin 2006-2008. Koulutuomarioikeudet sain vuonna 2007, ryhmäratsastustuomarioikeudet 2011. 2011-2012 suoritin SRL:n I –tason valmentajakoulutuksen ja nyt suoritan SRL:n II tason lajivalmentajakoulutusta.

3. Kilpailu-ura?

Hankittuani ensimmäisen oman hevoseni Leksan kiinnostuin myös kilpailemisesta. Aloitin kilpailemaan seura- ja aluetasolla Helppo A- ja vaativa B-luokissa. Esteratsastuksessa olen kilpaillut vain seuratasolla lähinnä opetushevosilla ja omilla koulutus- ja virkistysmielessä. Nykyisen hevoseni Mellin kanssa olen kilpaillut alue- ja kansallisella tasolla kouluratsastuksessa hyvällä menestyksellä avoimella kansallisella Vaativa B-tasolla asti.

4. Oma(t) hevoset?

Omia hevosia minulla on ollut kaksi. Ensimmäisen oman hevoseni lipizzaruuna Leksan (Neapolitano IX-13) ostin vuonna 2001. Leksa oli ollut silloisen valmentajani Kimmo Sulkalan kilpahevosena useita vuosia ja kilpaillut aina Intermediate I-tasolla. Se kuitenkin osasi myös kaikki Grand Prix –liikkeet, joten oli oivallinen opetusmestari minulle. Sillä oli myös kultainen luonne, minkä ansiosta myös muiden hevosen omistamiseen liittyvien asioiden opettelu oli helppoa. Leksa pääsi puolieläkeläiseksi vuonna 2004, jolloin ostin nuoren hevosen uudeksi kilpahevosekseni.





Kiki ja Melli


Nykyinen hevoseni hannovertamma Melli (Dolce) tuli minulle 2004 Saksasta ollessaan 4; sitä oli ratsastettu parisen kuukautta, joten olen kouluttanut sen aika lailla alusta itse. Melli osoittautui varsin lahjakkaaksi ja fiksuksi. Sen kanssa pääsin nuorten hevosten sarjakilpailuihin ja se kvalifioitui sekä 5- että 6-vuotiaiden hevosten sarjakilpailujen finaaleihin 2005 (4.) ja 2006 (8.). Nuorena se on myös mennyt jotain seuraestekisoja, koska halusin kouluttaa sitä monipuolisesti. Hypätä siis osaa ja tykkää kovasti, vaikka kouluhevonen ”ammatiltaan” onkin.
Vuonna 2007 Melli voitti yhdessä valmentajani Kiki Nybergin kanssa 7 –vuotiaiden hevosten Racing -sarjakilpailun ollen samalla vuoden 2007 paras 7-vuotias kouluhevonen Suomessa; se voitti kaikki osakilpailut ja finaalin. Tuolloin se myös hyväksyttiin oldenburgin pääkantakirjaan kantakirjaustilaisuudessa Ypäjällä, se on lisäksi rekisteröity hannoverin pääkantakirjaan.

Sittemmin kilpailin sillä itse kaksi kautta Vaativa B-tasolla ja opettelimme uusia asioita. Kaudet 2010 - 2011 se kilpaili jälleen valmentajani kanssa minun ollessani sairaana ja äitiyslomalla; tuloksena useita voittoja ja sijoituksia Vaativa B-, A, Prix St. Georges –tasolla ja samalla se nousi Intermediate I –tasolle oikein lupaavasti. Kaudella 2012 se keräsi useita sijoituksia Kikin alla PSG ja Intermediate I –tasolta ja näyttää kehittyvän edelleen kohti vaikeampia luokkia.

Luonteeltaan Melli on mukava, mutta melko kovaluontoinen ja tarvitsee johdonmukaista käsittelyä jatkuvasti, jotta hyvä käytös säilyy. Ei turhia pelkää tai jännitä ja siksi sen kanssa matkustaminen ja kaikki toimiminen on todella miellyttävää ja helppoa. Sillä on mielestäni täydellinen kilpahevosen luonne muuten, mutta joskus se on vähän turhan mukavuudenhaluinen J

5. Lempi tuntiponi, miksi?

No sellaista on oikeastaan vaikea nimetä, koska kaikki ovat mukavia omalla tavallaan. Jos joku nyt pitää valita, niin tällä hetkellä tallissa olevista taitaa ykköspaikan viedä Pikku-Veli. Tämä siksi, että se on erittäin monipuolinen: se sopii niin kokeneemmille kuin kokemattomillekin aloittelijoille, hyppää mukavasti ja kiltisti, on järkevä maastossa ja kiltti hoitaa ja käsitellä. Hyvä tuntiponi on mielestäni hyväluonteinen, monipuolinen ja osaava ja ”Broidi” on kaikkia näitä.

6. Lempi tuntihevonen, miksi?

Tämän valinta on ihan yhtä vaikeaa kuin poninkin ja samasta syystä. Ehkä tässä pisimmän korren vie Peter Pan eli tuttavallisemmin Pete, koska se on järkevä, kiltti ja mukava, erittäin monipuolinen ja osaava. Sopii aloitteleville, mutta pystyy opettamaan kokeneellekin ratsastajalle paljon ja on teknisesti osaava.

7. Millainen on hyvä oppilas?

Hyvä oppilas on vastaanottavainen ja harrastaa ratsastusta omasta tahdostaan (=motivoitunut). Hänellä on hyvä keskittymiskyky ja hän on kiinnostunut opettelemaan asioita pitkäjänteisesti. Oppilaalla on kyky lukea hevosta ja mukautua siihen, hyvä rytmitaju ja kehonhallinta. Oppilas ymmärtää olevansa ratsukon osa ja tekee yhteistyötä hevosen kanssa, hän myös ymmärtää hevosta eläimenä eikä pidä sitä ”välineenä”. Hyvä oppilas sitoutuu harjoitteluun ja ratsastaa nöyrästi kaikenlaisilla hevosilla yrittäen oppia mahdollisimman paljon. Hän ymmärtää, että kaikenlaisilla hevosilla ratsastaminen tuo taitoa lisää, ei vie sitä pois. Rohkeus ja hyvät hevosmiestaidot ovat olennainen osa hyvän oppilaan persoonaa. Hyvän oppilaan tärkein ominaisuus on oikeanlainen asenne ja luottamus opettajaansa, sillä se on viime kädessä se, mikä mahdollistaa oppimisen. Sanonkin usein oppilaille, että ”jos ette ihan luota itsenne ettekä hevoseenne, niin luottakaa minuun, niin asiat järjestyvät” .

8. Opettajan urasi tähtihetki?

No näitä on monia, vaikea nimetä yhtä. Ehkä yksi parhaista hetkistä oli se, kun 2010 oppilaani voittivat Etelä-Suomen Ratsastuskoulujen välisissä mestaruuskilpailuissa joukkuekultaa ja lisäksi henkilökohtaisia mitaleja tuli useita. Tämä oli siksi niin hienoa, että niihin kisoihin kulminoitui vuosien suunnitelmallinen työ ja osoitti, että asioita pitkäjänteisesti tekemällä voi myös ratsastuskoulussa opettaminen olla ammatillisesti erittäin palkitsevaa ja laadukasta. Ja tietenkin kaikkien koulutusten suorittaminen kunnialla on aina pieni tähtihetki elämässä.

9. Mukavinta työssäsi?

Kaikkein mukavinta on se, kun oppilas on oivaltanut ja onnistunut tunnilla - tasosta tai taidosta riippumatta.

10. Hauskin kommelluksesi hevosten kanssa?

No kyllä se taitaa olla se kerta, kun enoni vanhalla ravurilla olin pellolla talvisella rekiajelulla ja tipuin vauhdikkaasta kyydistä mutkassa. Hevonen rekineen jatkoi matkaa ja minä kävelin kotiin pakkasessa. Kiukku muuttui nauruksi siinä matkan varrella, vaikka aluksi ei kyllä yhtään hymyilyttänyt. Ikää taisi olla 13 ja rapiat…

11. Hevosaiheinen mottosi?

Keskinkertainen pääsee ahkeruudellaan pidemmälle kuin lahjakas ilman sitä. Pätee niin hevosiin kuin ihmisiinkin.

Melli

Esittelyssä Poni-Haan opettajat: Anne

Uusin ope-vahvistus sekä samalla uusi Poni-Haan tallipäällikkö on "aina" ollut Poni-Hakalainen, joskus vain pitää käydä muualla palatakseen kotiin. Tässä Annen haastattelu.


1. Milloin aloitit ratsastuksen?
Aloitin ratsastuksen Poni-Haassa alkeiskurssilla vuonna 1990, eli olen alkuperäinen Poni-Haan "kasvatti".

2. Koulutus, ura?
Peruskouluaikaan olin jo aktiivisena hevosenhoitajana Poni-Haassa, ja tuntihevosten jälkeen hoidin Suskin estehevosia ja Sulkalan Kimmon kouluhevosia. Lukion jälkeen hevosten ohella tein kuitenkin töitä vaatealalla, kunnes päätin hakeutua hevosalle kokonaan. Valmistuin Ypäjältä ratsastuksenohjaajaksi vuonna 2004, jonka jälkeen työskentelin muutamassa suuremmassa tallissa ja ratsastuskoulussa freelancerina, ja pian vakituisena opettajana isossa koulussa Vantaalla lähellä Hyrylää.
Kävimme Tintin kanssa samaan aikaan ratsastuksenopettaja-opinnot 2006-2007 Ypäjällä, mutta omien ja hevosten sairastelujen ja vammojen vuoksi valmistuin vihdoin vasta nyt kesällä 2012. Oman hevosalan yrityksen perustin syksyllä 2011, joka toi paljon uusia haasteita ja kokemuksia, mutta nyt se jäi hattuhyllylle, kun astuin Poni-Haan saappaisiin virallisesti 

3. Kilpailu-ura?
Aloitin kilpailemisen Poni-Haassa suurinpiirtein vuonna 1995. Ihanalla edesmenneellä Isin-Tytöllä kilpailin ponivuosina seura- ja aluetasolla, ja useana vuonna RKO-mestaruuksissa. Myöhemmin kilpailin kansallisia koulu- ja estekilpailuita omalla suomenhevosori Hopean Pojulla, joka oli Chrisse Fagerströmin kasvatti ja täysveli muille Hopean suokeille. Pojun kanssa ylsimme aina 120cm esteluokkiin ja vaativan B:n kouluradoille. Nyt tähtäimessä ovat nuorten hevosten luokat Karelian kanssa. Parhaat onnistumiset kilpailuissa ovat kuitenkin tulleet aina ihan helpoissa ja pienissä luokissa, kun koulutettava hevonen tai poni pysyy radalla, hyppää kiltisti kaikki pienet esteet, tai tekee pysähdyksen ravista!

Anne ja Poju

4. Oma(t) hevoset?
Nyt jo vihreillä niityillä laukkaavaa Hopean Pojua ei sovi unohtaa tässä kohdassa. Tällä hetkellä minulla on 6-vuotias pieni ja kipakka ponitamma My Tricky Joy eli Iitu, ja 4-vuotias hannovertamma Karelia Carrus eli Karelia. Iitu asuu toisella tallilla, ja opettaa vuokraajalleen hevosenpidon arkea.

5. Lempi tuntiponi, miksi?
Mahtavia persoonia ovat Rölli, Steven, Prinssi ja Kerppu. Meillä on ihania ja taitavia poneja talli täynnä, mutta Rölli ja Steven erityisesti niiden energisen, positiivisen ja innokkaan asenteensa takia, ja Prinssi, koska "me ollaan oltu kavereita ihan alusta asti", ja Kerpun työvuosia ja metkuja on vaan jokaisen kunnioitettava!

 6. Lempi tuntihevonen, miksi?
Mielestäni tallissa on todella hienoja ja ihania hevosia kaikissa karsinoissa. Della ja Bambi ovat viimeisimpinä olleet satulan alla, ne palkitsevat hyvästä ratsastuksesta. uusimmat hevoset ovat mahtavia kaikki. Täytyy kuitenkin sanoa, että Hopsukin näytti epäilijöille taivaan merkit, kun ratsastin sillä tovi sitten laukassa sulkuja ja vaihtoja... Se on viisas, tietää milloin kannattaa, ja erityisesti milloin ei kannata... Työmyyrät ja palkitsevat hevoset ovat lemppareitani.

7. Millainen on hyvä oppilas?
Innostunut, motivoitunut, ja ratsastusharrastuksen sekä erilaisten hevosten haasteet ymmärtävä. Lapset ovat mahtavia, kun saavat iloa kävelylenkistä maastossa tai ristikon ylittämisestä. Nuoret kasvavat itse vauhdilla, ja hallitsevat istuntaansa ja apujen käyttöä kerta kerralta paremmin. Aikuiset pohtivat kuulemaansa ja oppimaansa, ja kehittyvät edelleen, vaikka ratsastusvuosia olisikin takana jo 50!

Anne ja Iitu

8. Opettajan urasi tähtihetki?
Aiemmin oppilaanani ollut entinen ratsastuskouluoppilas on nuoresta iästään huolimatta edennyt kansallisten poniesteratsastajien kärkeen, ja voitti tänä vuonna Ponicupin. Alan lehden etusivulla oli hieno koko sivun kuva tästä ratsukosta, se tuntui mahtavalta.

9. Mukavinta työssäsi?
Ehdottomasti työkaverit, eli ihmisten lisäksi hevoset ja ponit. Palkitsevaa on myös seurata ratsastajien kehittymistä harrastuksessa. On hienoa, kun omia oppilaita näkee hevosalalla töissä, tai kilpailemassa omilla ratsuillaan. Mukavia ja piristäviä hetkiä tuo myös ratsastajien iloiset ilmeet tunnin jälkeen.

10. Hauskin kommelluksesi hevosten kanssa?
Niitä on paljon... Aikanaan, kun kiersin paljon Suomea Pojun kanssa kilpailuissa, meille sattui aina jokin autoon tai traileriin liittyvä ongelma. On istuttu valtatien reunalla ottamassa aurinkoa hevosen kanssa, kun rengas pyyhkäisi ohituskaistaa, on ajettu 85 kilomeriä harhaan ja takaisin keskellä yötä... Pojun kisareissuista on eniten hauskoja muistoja.

11. Hevosaiheinen mottosi?
Ratsastus on urheilulaji. Ratsastajan tärkein varuste on hevonen. Haluamme hevosen olevan kiltti, herkkä, miellyttävä ja yhteistyöhaluinen, joten pidämme hevosista yhtä hyvää huolta kuin itsestämmekin urheilijana. :)

Karelia

Esittelyssä Poni-Haan opettajat: Leena

1. Milloin aloitit ratsastuksen?

v.1988 Poni-Haassa alkeiskurssilla

2. Koulutus, ura?

Ypäjältä valmistunut 2004 ratsastuksen ohjaajaksi, ratsastuksenopettajatutkinto 2012. Toinen ammattini on sairaanhoitaja.

3. Kilpailu-ura?

Aluetasolla koulua, esteitä ja jokunen kenttäkilpailu.

4. Oma(t) hevosesi? 
Askada, eli Ada. Poni-Haan entinen tuntihevonen.

5. Lempi tuntiponi- ja hevonen, miksi?

Kaikki ovat mukavia ja opettavaisia omalla tavallaan. Simo ja Ultra ovat tulleet tutuimmiksi koska ovat olleet ratsastuksenopettajalinjalla minulla hevosina.

6. Millainen on hyvä oppilas?

Motivoitunut

7. Opettajan urasi tähtihetki?

Kun oppilas on ylittänyt itsensä, esimerkiksi hypännyt hyppykammosta huolimatta esteitä. Tai kun itse olen ylittänyt itseni jossain ratsastusasiassa.

8. Mukavinta työssäsi?

Monipuolisuus. Saa olla ihmisten ja hevosten kanssa tekemisissä.

9. Hauskin kommelluksesi hevosten kanssa?

Kun edellinen hevoseni Impala (myös P-H:n entinen tuntihepo) karkasi tallista laitumelle niin ettei kukaan huomannut mitään. Se hiipi käynnissä ulos niin ettei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota. Impala oli monella tapaa persoonien persoona.

10. Hevosaiheinen mottosi?

Jokaiselta hevoselta oppii jotain, hevonen on tärkein opettaja! Hyvän hevosmiestaidon/hevosenhoidon opetteleminen on yhtä tärkeää kuin ratsastuksen oppiminen ratsastuskoulussa.

Esittelyssä Poni-Haan opettajat: Teete

Teete ja Helmi

Seuraavaksi esittelyssä hevosopettaja Terhi "Teete" Laurila.


1. Missä aloitit ratsastuksen?
Ruskeasuolla
2. Koulutuksesi?
Maatalous-metsätieteiden maisteri, Filosofian tohtori, Ratsastuksenopettaja
3. Saavutuksesi?
Suomenhevosten mestaruuksista kenttäratsastuksessa: 1 pronssi, 2 hopeaa ja 3 kultamitalia (1992-1998) Kouluratsastuksesta 1 pronssi ja 6 hopeamitalia Veteraanien koulumestaruuksista 3 kulta ja 1 hopeamitali (2007-2011)
4. Omat hevosesi?
Nette (SG Anisette) 12v. pv tamma, Nökö (Moondelight Lord Loxley) 3v. Welshcob ruuna
5. Lempi tuntiponi, miksi?


Broidi, omakouluttama/sisäänratsastama

Historian havinaa: Teete ja Mano-Pekka

6. Lempi tuntihevonen, miksi?


Hopsu! Sillä on eniten huumorintajua


7.Millainen on hyvä oppilas?
Keskittyy ja yrittää. Realistinen käsitys omista kyvyistä


8. Opettajan urasi tähtihetki?


Aina kun oppilas oivaltaa asian


9. Mukavinta työssäsi?


Tapaa mukavia ihmisiä. Saa olla hevosten kanssa




Pssst... Olethan huomannut, että Teete kirjoittaa kolumnia Hippos-lehteen?