Vuoden hoitajat 2016

Lucia-juhlassa palkitaan perinteisesti kaksi erinomaisesti tehtävänsä hoitanutta hoitajaa. Tänä vuonna palkinnon sai hevoshoitajista Macya ja Akua hoitava Salla Kammonen ja ponihoitajista palkittiin Ufoa ja Anttia hoitava Alisa Elo.

Vuoden hevoshoitaja:

Salla ja Aku.

Kuka olet?
- Olen Salla Kammonen 17v.

Keitä hoidat?
- Hoidan tällä hetkellä Macya ja Akua.

Mikä on tallihistoriasi, milloin aloitit ratsastuksen ja milloin aloit hoitamaan hoitsujasi?
- Kävin pienenenä talutustunneilla ja "virallisesti" ratsastuksen aloitin Poni-Haan alkeiskurssilla vuonna 2009.
Ensimmäinen hoitohevoseni oli Kaapo ja tämän lähdettyä Poni-Haasta aloin hoitamaan Macyä, jota olen hoitanut vuoden 2013 alusta. Vuoden 2015 syksyllä sain toisen hoitohevoseni Akun.

Millaisia persoonia hoitohevosesi ovat ja mitkä ovat parhaat kokemuksesi niiden kanssa?
- Macy on tamma isolla T:llä, jolla on temperamenttinen mutta silti ihana ja omalla tavallaan suloinen luonne enkä vaihtaisi sitä keneenkään!  En osaa nimetä tiettyä parasta muistoa Macyn kanssa vaan kaikki ovat omalla tavallaan parhaita ja parasta on se että jokainen päivä on erilainen.
Aku on luonteeltaan suloinen sylivauva joka kaipaa huomiota ja paljon rapsutuksia. Sama Akun kanssa: en osaa sanoa tiettyä parasta muistoa.

Miten kuvailisit hyvää hoitajaa?
- Hyvä hoitaja touhuaa hevosen kanssa, rakentaa luottamusta, harjaa sitä ja huoltaa varusteita. Ylipäätänsä ylläpitää terveyttä. Hyvä hoitaja on positiivinen ja tulee tallille aina hoitsujensa vuoksi ja hoitaa ne kunnolla, sekä auttaa mielellään muita hoitajia ja ratsastajia.

Vuoden ponihoitaja:

Alisa ja Ufo.

Kuka olet?
- Olen Alisa Elo 13v.

Keitä hoidat?
- Hoidan Ufoa ja Anttia.

Mikä on tallihistoriasi, milloin aloitit ratsastuksen ja milloin aloit hoitamaan hoitsujasi?
- Poni-haassa on tullut pienenä käytyä katsomassa siskoni tunteja kunnes 2010 pääsin aloittamaan aluksi satunnaisesti talutuksissa käyden ja jonkin ajan päästä vakituisesti tenava tunneilla. Kesällä 2011 kävin alkeiskurssin ja ratsastanut siitä lähtien kerran viikossa. Ufoa aloin hoitamaan syyskuussa 2014 ja Antilla aloitin vasta tänä syksynä.

Millaisia persoonia hoitohevosesi ovat ja mitkä ovat parhaat kokemuksesi niiden kanssa?
- Ufo on hyvin monipuolinen poni sen mieliala vaihtelee yleensä ihmisenkin mukaan. Välillä Ufo on todella seurallinen ,ja rauhallinen joskus jopa alkaa nukkumaan kesken harjauksen, kun toisinaan huonolla tuulella Ufo saattaa vähän yrittää potkiskella ja näykkiä. Ufo on silti todella suloinen ja tekee aina päivästä paremman. Paras kokemukseni Ufon kanssa on kun suoritin sillä perushoito merkin joka johti myöhemmin Ufon hoitamiseen.

Antti tuntuu aina olevan yhtä hyvän tuulinen kun karsinaan menee, vaikka Anttia en kovin hyvin vielä tunnekkaan. Antti kyllä tässä on näyttänyt mielipiteensä karsinanaapureistaan koska tässä lähiaikoina Antti muutti Wandan ja Vikin väliin ja kun herrasmies Antti ei vain voi sietää tammoja. Loimet ja satulat eivät myöskään kuulu Antin lemppareihin selkäkipujen takia. Anttia kun en ole kauaa hoitanut niin yhteisiä kokemuksiakaan ei hirveästi ole.

Miten kuvailisit hyvää hoitajaa?
- Hyvä hoitaja on positiivinen, osaa asiansa mutta on aina valmis oppimaan lisää, auttaa muitakin kuin omia hoitsuja, tekee hoitajien päivittäiset vastuut kunnolla, noudattaa tallin sääntöjä ja hoitaa oman hoitsun huolella.

Joulukalenteri: 20. luukku

Esittelyssä Lucia-juhlassa palkitut henkilöt

Lucia-juhlassa palkitaan henkilöitä, jotka ovat jollakin tavoin ansainneet tunnustusta. Perinteisin palkinto on vuoden hoitaja sekä seuran ranking-palkinnot, mutta tänäkin vuonna muutama muukin henkilö sai tunnustusta.

Vuoden hoitaja Inka Aro

Vuoden hoitajaksi valittiin 12-vuotias Inka. Inka on hoitanut Zombia noin kahdeksan kuukautta, ja päätyi siis ponin hoitajaksi viime keväänä. Samaan aikaan olivat vapaana Beeta ja Zombi, eikä valinta näiden kahden välillä ollut vaikea, sillä Zombi oli Inkan lempiponi jo silloin, eikä hän ollut juuri käsitellyt Beetaa. Vuoden hoitajan palkinto tuli Inkalle yllätyksenä.

Inkan mielestä hoitamisessa on parasta oma hoitoponi ja siihen kiintyminen, sekä kaverit tallilla. Inkan lempipuuhaa tallilla onkin Zombin harjaaminen ja sen kanssa oleminen.

-Hyvä hoitaja tekee tarkasti kaikki hoitajille kuuluvat asiat, Inka kertoo. Hän aikoo hoitaa tallilla ainakin niin kauan, kuin Zombi siellä asuu, eikä kiirehdi haalimaan enempää hoitoponeja.

Perusteluina Vuoden hoitajaksi Inkan kehuttiin olevan hyvä ja esimerkillinen hoitaja, joka auttaa aina muidenkin kuin oman hoitoponin kanssa.

Toivotamme Inkalle hyvää jatkoa hoitamisen parissa!

Vuoden ratsastuskoululainen Satu Hanhela

Ratsastajainliiton teemavuoden kunniaksi kaikki jäsentallit ovat saaneet palkita omasta asiakaskunnastaan Vuoden Ratsastuskoululaisen. Poni-Haka päätti yhdessä seuran edustajiston kanssa palkita Satu Hanhelan, joka on ratsastanut Poni-Haassa jo pitkään. Lisäksi hän on edustanut tallia ja seuraa tuntiratsastajien mestaruuksissa, hoitanut tuntihevosia sekä pitänyt paljon ponikerhoja ja talutuksia. Palkinnoksi Satu sai upean ruusukkeen.

Vuoden Ratsastuskoululaisen valinnassa toivottiin tallien kiinnittävän huomiota seuraaviin
ominaisuuksiin:
- Esimerkillisyys
- Hyvät hevostaidot
- Positiivinen ja auttavainen asenne, muiden huomioiminen
- Innostus ja ilo oppimiseen
- Sinnikkyys ja ahkeruus
- Tavoitteellisuus
- Liikunnallisuus ja terveelliset elämäntavat
- Aktiivisuus seuratoiminnassa

Lähde: SRL tiedottaa

Lisäksi  Louise Lindholm palkittiin vuoden aloitteentekijänä, hänen ehdotettuaan jaettavaksi Vuoden ratsastuskoululainen -palkinnon.

Yhteisrankingin voittaja Titta Saari

 

Voitit yhteisrankingin, miltä nyt tuntuu?

Muu blogitiimi pyysi Titalta selfietä
rankingpokaalien kanssa

Klassiseen kysymykseen klassinen vastaus: hyvältä. Erityisen hyvältä tuntuu se, että olen pärjännyt molemmissa lajeissa.
Kausi oli positiivinen yllätys, kun onnistumisia tuli läpi vuoden ja monien eri hevosten kanssa. Ei voi olla kovin pettynyt, kun kaudesta jäi käteen valtakunnallisista mestaruuksista koulufinaalipaikka ja estefinaalista sijoitus, Poni-Haan Ratsastajien seniorien koulumestaruus ja esteiltä hopeaa sekä molempien lajien ikäluokkarankingin ja yhteisrankingin voitto.

Vaikka kouluratsastus onkin ihan mukavaa, esteratsastus on aina ollut lähempänä omaa sydäntäni. Ratsastuskoulussa ei pitäisi kuitenkaan vielä "erikoistua" jompaan kumpaan lajiin, joten siksi itsekin kilpailen molemmissa lajeissa tasaisesti.
Olen onnekseni saanut kisoihin yleensä toivomani hevosen, eli koulua olen kilpaillut pääasiassa Lassin kanssa, muutamia startteja myös Simolla ja esteitä tasaisesti Simolla ja Lassilla sekä nyt syyskaudella myös Antilla. Pyrin siihen, että minulla olisi useampi hevonen vaihtoehtona jokaiseen kilpailuun. Mikäli kaikki hevoset toivelistaltani ovat jo menneet, ei minua kuitenkaan ole kovin vaikea saada tarttumaan haasteeseen ja kokeilemaan jotain vieraampaa hevosta helpommassa luokassa.

Vinkkini rankingin voittamiseen? Rankingissa pärjääminen vaatii tasaisia onnistumisia läpi vuoden. Se taas vaatii rutiinia, jota saa vain kilpailemalla. Kannattaa siis olla kärsivällinen ja kilpailla ja hakea rutiinia, jolla saa koko vuodeksi tasaisesti onnistumisia. Sijoittumalla esimerkiksi neljässä kilpailussa viiden parhaan joukkoon saa paljon enemmän pisteitä kuin voittamalla yhden kilpailun. Itselläni taisi mennä säännöllisen kilpailemisen aloittamisesta viisi vuotta ensimmäiseen rankingvoittoon.

 

Ranking-tulokset:

Kouluratsastus:
Ponit: Tiina Raitio
Junnut: Inka Laine
Sennut: Titta Saari

Esteratsastus:
Ponit: Lotta Haponen
Junnut: Anna Hakala
Sennut: Titta Saari

Yhteisranking: Titta Saari

Blogitiimi onnittelee kaikkia palkittuja!

Joulukalenteri: 15. luukku

Viime vuonna haastattelimme joulukalenteriin tuntihevosia ja -poneja. Tänä vuonna kyselimme muutamilta Poni-Haassa asuvilta yksityisiltä hevosilta, minkälaista elämää ne elävät. Ensimmäisenä haastatteluvuorossa Sinin Maija.

 

 

Kuka olet?

Olen 6-vuotias musta suomenhevostamma Lavilan Maija, eli Maija tai Maikki kavereiden kesken.

Kerro elämästäsi: mitä kaikea jännää sinulle on tapahtunut?

Synnyin 20.5.2008 Eurajoella ihanan kasvattajani Liisa Mattilan luona. Eurajoella minulla oli kolme saman ikäistä kaveria, joita olen treffaillut myöhemmin kisoissa. Tutustuin ihmiseeni Siniin viiden päivän ikäisenä ja muutin Sipooseen Sinin kanssa puoli vuotta myöhemmin. Minulle oli hommattu

kavereiksi shetlanninponi Myy ja risteytysponi Iitu. Sipoossa asustelin pitkään, minulle sattui vuotiaana pieni ojaankaatumis-onnettomuus, josta oma ihmiseni Sini minut pelasti. Sen jälkeen olen todennut, että pelottavissa ja vaikeissa tilanteissa kannattaa otta Sini mukaan, niin hän voi sitten pelastaa minut tarvittaessa. Sinin kanssa ollaan reissattu paljon, mutta minusta se on ollut vaan hauskaa, reissuilla pääsee aina tutustumaan uusiin ystäviin.

Missä olet hyvä?

Olen tosi hyvä laukkaamaan ja syömään. Rakastan laukkaamista ja sitä koitan aina ehdotella ratsastajilleni, että voitaisiin laukata kovaa. Syöminen on myös lempipuuhiani ja syön erittäin mielelläni. Isojen hevosten onneksi kuuluukin syödä paljon. Olen kuulemma myös hyvä hyppäämään esteitä, mutta ne puuhat ovat jääneet nuoruusvuosilleni.

 

 

Mistä sinua kehutaan?

Minua kehutaan siitä, että olen kiltti ja suostun aina kaikkiin ihmisten hömpötyksiin. Minusta ihmiset ovat hauskoja ja niiden kanssa on kiva tehdä kaikkea, hyvää viihdykettä. Yleensä myös kun tekee jotain hassua, tai suostuu johonkin todella outoon, niin ihmiset tarjoilevat enemmän herkkuja.

Mistä asioista tykkäät?

Tykkään rapsutuksista. On ihanaa kun joku rapsuttaa oikein kunnolla, erityisesti kaulasta. En pysty keskittymään mihinkään muuhun kunnon rapsutuksen aikana. Tykkään myös kaikista hevos- ja ihmiskavereista.

Mistä et pidä?

En tykkää kauheasti koirista, yksi Tyyne-koira on poikkeus. Muita koiria siedän, mutta en tykkää jos ne tulevat ihan iholle ja häsläävät.

Lempi-ihmisiäsi?

Oma ihmiseni Sini, Karelian ja Iitun omistaja Anne, kaikki hoitajani: Inka, Melike ja Anna sekä vuokraajani Diku. Tallimestarit ovat myös kivoja, koska he antavat ruokaa. Tallimestari Kirsi myös hieroo minua, joten hän on erityisen mukava.

Paras tapasi ärsyttää hoitajaa?

Kun käytävällä tapahtuu kummia asioita, en millään malta pysyä paikallani ja seistä rauhassa, vaan haluan olla mukana siellä missä tapahtuu, ja se saa joskus hoitajani huokailemaan. En pidä siitä kun naamaani pyyhitään sienellä ja nostan pääni silloin oikein korkealle. Pohjimmiltaan olen tosi kiltti, mutta välillä ulkona kävellessä on pidettävä silmällä pensaissa vaanivia pelottavia mörköjä, kun nuo hölmöt ihmiset tuppaavat välillä puhumaan keskenään liian innokkaasti.

Onko sinulla heppakavereita?

Minulla on paljon heppakavereita. Iitu on ihan paras, ollaanhan me jo 6 vuotta oltu kavereita. Myös Karelia on tosi kiva, vaikka nykyään meillä tulee välillä riitoja. Karelia ei vissiin tykkää, kun ulkoilen taas kesän jälkeen Iitun kanssa. Olen hyvä tutustumaan uusiin ystäviin ja tulen yleensä kaikkien kanssa juttuun. Ponit ovat useammin enemmän minun mieleeni kuin hevoset.

Mistä sinut tunnistaa?

Minut tunnistaaa siitä, että olen kuulema todella isokokoinen ja väriltäni musta. Puen yleensä päälleni jotain kimaltavaa ja kauniita värejä.

Mitä hauskoja kommelluksia sinulle on sattunut?

Vaikka mitä. Suosittelen ehdottomasti muillekin hevosille, että suostutte ihmisten hörhötyksiin, saatte elämäänne sisältöä ja viihdykettä. Olen ollut mukana mm. jossain ihmisten kummallisessa videossa, jossa selässäni oli viisi tyttöä ja ne joivat limpparia.

 

(toim. huom. Maija on ollut mukana monissa metkuissa, joista blogiin päätyneet jutut löydät täältä ja täältä)

 

Millaista on elää Poni-Haassa yksityishevosena, mitä kaikkea päivän aikana
yleensä teet?

 

Olen tykännyt asua Poni-Haassa. Minulle ei sovi liian pienessä tallissa asuminen, siellä ei tapahdu tarpeeksi ja tylsistyn kuoliaaksi. Poni-Haassa on kivaa, kun siellä on osa päivästä rauhallista ja osan päivästä taas tapahtuu tosi paljon. Päiväni kuluu yleensä niin, että ensimmäisenä aamulla saan ruokaa. Kun olen syönyt, menen ulkoilemaan ystäväni Iitun kanssa. Vaihdamme kuulumisia ja rapsuttelemme, juoruamme vähän muista hevosista takapihalla. Kun menemme sisään, on taas ruoka-aika. Tämän jälkeen menen usein jonkun ihmisen kanssa ratsastettavaksi. Sitten alkaakin jo tunnit ja hirmukiva vilinä tallissa. Tuntien aikana lähdemme yleensä maastokävelylle jonkun hoitajani ja Karelian ja sen hoitajan kanssa. lllalla vuorossa on vielä iltapala tuntien päätyttyä ja sitten nukkumaanmeno.

 

Joulukalenteri: 14. luukku

Myös tänä syksynä ovat tallillamme pyörineet tuttuun tapaan seuran järjestämät ponikerhot. Kerhoissa harjoitellaan useimmiten johonkin hoitomerkkiin liittyviä asioita ja kerhon päätteeksi suoritetaan itse merkki. Kerhot kestävät yhden kauden kerrallaan ja ne kokoontuvat yleensä kerran viikossa tunnin ajan. Tänä syksynä kerhoja on neljä.

Tässä postauksessa ponikerhot esittäytyvät ja keksivät jonkin haasteen toiselle ponikerholle. Samalla he itse suorittavat toiselta ryhmältä saamansa haasteen.


Tiistain ponikerho

Tiistain ponikerholaisia on kahdeksan ja kerhoa vetävät Anna ja Tiina. Kerho suorittaa syksyn aikana perushoitomerkin, ja se on harjoitellut ponien normaaleja hoitotoimenpiteitä, tutustunut hevosten varusteisiin sekä päässyt tutustumaan hoitajan erilaisiin tehtäviin. Viimeisellä kerhokerralla ponikerho lähtee talviretkelle läheiselle laavulle.


Kaikki kerholaiset vasemmalta oikealle: Tiina (ohjaaja), Sonja, Jadelyn, Vilma, Ronja, Emma N, Emma K, Enni ja Seela.

Tiistain kerho sai viimeiseksi haastatellulta ryhmältä haasteeksi tehdä kerholaisista ihmispyramidin.

Pyramidia tekemässä ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle Jadelyn, Emma K, Emma N, Sonja, Enni ja Seela.

Keskiviikon ponikerho

Keskiviikkona kokoontuva ponikerho suorittaa minimerkkiä. 8-10-vuotiaita kerholaisia on seitsemän ja kerhoa vetävät Nora ja Jonna.

Keskiviikon kerho sai tiistain ponikerholta haasteeksi juosta juoksukisa yläkentän ympäri niin, että parista toinen on toisen reppuselässä. Haaste ei ollut kerholaisille vaikea ja voittajaa ei oikeastaan tullut sillä he suorittivat sen leikkimielisesti. Siis kaikki voittivat!




Haasteessa mukana vasemmalta oikealle Onnia ja Senja, Sole ja Sara, Laura ja Siru, vetäjät Jonna, vetäjä Nora sekä Aurora.

Kerhossa tytöt ovat kerranneet vanhoja asioita sekä opetelleet uusia perushoitomerkkiin liittyen. Nyt syksyllä kerhossa he ovat harjanneet hevosia paljon ja tutustuneet esimerkiksi erilaisiin suojiin, pintelöintiin ja loimittamiseen. Keskiviikon kerho on myös saanut hienon mahdollisuuden tutustua kisahevosen hoitamiseen Annen ja Karelian johdolla.


Torstain ponikerho

6-9 -vuotiaiden tenavien kerho kokoontuu joka toinen torstai eikä tänä syksynä suorita erityistä merkkiä. Viiden henkilön kerhon vetäjänä toimii Satu. Hän piti tälle tenavaryhmälle tuntia aiemmin, mutta sen loputtua aloittivat he kerhon yhdessä. Kerho suoritti viime keväänä minimerkin ja he ovat käyneet paljon läpi esimerkiksi ponien kuntoonlaittoa ja harjaamista sekä hevosen  värejä ja merkkejä. Kerholaiset myös leikkivät paljon.

Torstain kerho sai keskiviikon ponikerholta haasteeksi tehdä pienimuotoisen esteradan ja suorittaa sen parin kanssa. Maneesissa oli tunnit menossa, joten kerholaiset tekivät radan ulos ja käyttivät sieltä löytyviä materiaaleja. Paikkana radassa toimi rehula ja takapiha. Rataan kuului puomin virkaa toimittavia luutia sekä lisäksi kottikärryjä, kaurakauhoja ja ämpäri. Radan alku eli puomit ja lyhyt kierros ulkona mentiin keppareilla ravaten tai laukaten, jonka jälkeen kepparit luovutettiin seuraaville. Parit siirtyivät kaurakärrylle, josta molemmat annostelivat yhden kauhallisen kauraa ämpäriin. Ämpäri nostettiin kottikärryyn ja kottikärry työnnettiin takaisin lähtöviivalle. Haastavimmaksi osioksi muodostuikin kottikärryn kuljettaminen kahdestaan. Ohjaaminen oli haastavaa, koska kottikärryt olivat niin isot. Törmäyksiäkin tuli, tosin vain muihin kottikärryihin. Kiemurtelusta huolimatta kummankin parin kauraämpärit pysyivät pystyssä!

Kottikärryjen kuljetusta

Kottikärryjen kuljetusta

Kaurojen annostelua

Esteet takapihalla

Lauantain ponikerho

Lauantain ponikerho suorittaa myöskin perushoitomerkkiä. Kerhoa toimii Meliken ja Inkan johdolla. Perushoitomerkkiin kuuluvien asioiden lisäksi kerholaiset ovat tutustuneet hevosen lääkintään ja ruokintaan. Tämän lisäksi kerho on päässyt suunnistamaan ja etsimään hevosenkenkiä tallin ympäristöstä.



Kerholaiset piirtämässä.

Haasteen sarjakuvia piirtämässä vasemmalta oikealle Pinja, Tuuli, Liisa, ohjaaja Melike, Eveliina, Salla ja Anne

Lauantain ponikerho sai torstain ponikerholta haasteeksi piirtää sarjakuvan. Tämä toteutettiin kahden tai kolmen hengen ryhmissä, joista jokainen ryhmä sai piirtää oman näkemyksensä siitä, mitä he tekevät tullessaan tunnille. Näissä sarjakuvissa esiintyi tavallisia toimenpiteitä, kuten listan tarkkailua, harjausta ja varusteiden huoltoa.


Ponikerhoihin ovat tervetulleita kaikki seuran 6-12-vuotiaat jäsenet. Erilaisia hoitomerkkejä pääsee suorittamaan myös säännöllisin väliajoin järjestettävissä suoritustilaisuuksissa. Ilmoittautuminen kevään ponikerhoihin alkaa joulu-tammikuussa. Linkki seuran nuorisotoiminnan sivuille löytyy täältä.

Joulukalenteri: 10. luukku

Joulukalenterin kymmenennestä luukusta paljastuu tallipäiväpostaus! Postauksen toteutti Nalanin hoitaja Hanski.

Huom! Postaus ei sisällä hienoja järjestelmäkameralla otettuja valokuvia, vaan tallilla touhutessa puhelimella räpsittyjä kuvia. Luvassa myös paljon kuvia Nalanista.

Olen hoitanut Nalania siitä asti, kun se Poni-Hakaan tuli, eli reilut kolme vuotta. Edellinen hoitohevoseni oli juuri lähtenyt, enkä aluksi halunnut alkaa hoitaa mitään muuta hevosta. Nalanilla ei kuitenkaan ollut silloin ketään hoitajaa, joten harjailin sitä silloin tällöin. Tämä "harjailu" sitten muuttui ihan viralliseksi hoitamiseksi, sillä kiinnyin nopeasti tähän kilttiin ja seuralliseen tammaan. Samalla tiellä ollaan edelleen. Tällä hetkellä hoidan Nalania maanantaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Toteutin postauksen eräänä marraskuisena sunnuntaina.

Saavuin tallille hieman ennen kolmea iltapäivällä. Heti ensimmäisenä kävin moikkaamassa Nalania, joka odotteli korvat hörössä. Vein tavarani yläkerran hoitsuhuoneeseen ja otin sieltä mukaan Nalanin harjaämpärin. 

Palasin takaisin Nalanin luokse. Se oli menossa seuraavalle tunnille, joten minulla oli reilu puoli tuntia aikaa harjata sitä. Riisuin loimen ja aloin harjaamaan. Viikonlopun aikana oli satanut sen verran lunta, että hevoset eivät olleet kovin likaisia. Harjasin kuitenkin koko hevosen hyvin läpi, putsasin kaviot ja selvitin hännän.

Seuraavaksi kävin tarkistamassa Nalanin varusteet (tai tällä hetkellä suitset, sillä Nalanilla ratsastettiin postausta kirjoittaessa ja edelleen ilman satulaa) edellisen päivän jäljiltä. Pyyhkäisin suitset kostealla sienellä ja alaturparemmin vielä satulasaippuan kanssa, sillä siihen oli jäänyt vähän kuolaa.

Ehdin vielä hetkeksi valokuvaamaan iltapäivän ensimmäistä hevostuntia. Kuvassa Satu Namin kanssa. Nami oli todella mukavan oloinen tamma, joka ei ikävä kyllä läpäissyt eläinlääkärin tarkastusta.

Minulla tosiaan oli järjestelmäkamera tallilla mukana, mutta sen kantaminen mukana koko illan olisi ollut rasittavaa ja työlästä, joten päätin toteuttaa postauksen puhelimen kameran turvin.

Tässä välissä kävin punttaamassa Nalanin ensimmäisen ratsastajan sen selkään. Nalan oli menossa jokaisen hoitajan (ja hevosen) inhokkitunnit, eli joka toisen tunnin. Tunnille, tunniksi sisään, uudestaan tunnille, tunniksi sisään ja vielä kerran tunnille. Onneksi tällaisia iltoja sattuu harvoin. Nalan olikin mennyt pitkään kahta tuntia päivässä, nyt pitkästä aikaa se meni kolme tuntia illan aikana.

Kun tulin talliin, Leena pyysi (nakitti) etsimään loput taluttajat alkeiskurssille ja talutusratsastukseen. Laitoin lopulta itseni Ferrarin kohdalle talutukseen.

Nalanin ollessa tunnilla, kävin pesemässä sen juoma- ja ruokakupin sekä suolakiven.

Hakemassa Nalania tunnilta.

Haettuani Nalanin tunnilta, harjasin sen läpi pölyharjalla ja puhdistin kaviot. Tämän jälkeen annoin Nalanin olla rauhassa, koska sille oli tulossa vielä pitkä ilta.

Harjaamisen jälkeen puhdistin harjat. Tämän teen oikeastaan jokaisen harjauskerran jälkeen, varsinkin kurakeleillä.

Viiden jälkeen ryhdyin harjaamaan Ferraria, olinhan menossa taluttamaan sitä. Minulla ei ollut kiire, joten ehdin rapsutella söpöä Ferraria paljon harjauksen lomassa. Ferrari ei ollut likainen, olihan se mennyt jo yhden tunnin iltapäivällä.

Hakemassa Ferrari-ponin varusteita.

Ferrari valmiina talutusratsastukseen. Talutettavana oli todella mukava, pieni 4-vuotias tyttö, joka osasi jo keventää ravissa todella hyvin! Talutuksesta jäi itsellekin hyvä fiilis, kun tytön ilmeestä näki ratsastuksen olleen kivaa.

Nalan meni talutuksen jälkeiselle tunnille, joten en ehtinyt laittaa sitä kuntoon. Sillä ratsasti kuitenkin yksi entinen ponihoitaja, joten uskoin hänen saavan Nalanin itse varustettua. Tunnin aikana otimme valokuvia joulukalenterin huomista luukkua varten. Söin myös tässä kohtaa.

Nalanin tultua toiselta tunniltaan harjasin sen taas läpi, puhdistin kaviot ja selvitin häntää uudestaan. Putsasin Nalanin turvan ja paikat. Kuolat pyrin pyyhkimään turvasta ja suupielistä jokaisen tunnin jälkeen. Rasvasin myös Nalanin etukainaloiden patit. Näiden pattien takia sillä ei voi käyttää satulaa, koska satulavyö hankaa patit auki. Meillä oli vielä Nalanin kanssa pieni rapsuttelu- ja silittelyhetki. On se vaan niin ihana!

Nalan ja Steven odottamassa iltaruokia.

Varustin Nalanin (=laitoin suitset päähän) sen illan viimeiselle tunnille ja kävin punttaamassa ratsastajan selkään.

Tunnin aikana kirjoitin Nalanin hoitovihkoon. Rakentelimme Titan kanssa (Sofian avustuksella) äänestyslaatikon vuoden hevosen ja ponin valintaa varten.

Olethan jo äänestänyt suosikkiasi? Voittajat julkistetaan Lucia-juhlassa 14.12., ja äänestysaikaa on vielä torstaihin 11.12 saakka.

Viimeisen tunnin loputtua harjasin Nalanin vielä viimeisen kerran tälle illalle. Puhdistin kaviot, pyyhkäisin taas kuolat suupielistä ja pyyhin suitset. Järjestin harjat siististi ämpäriin toista hoitajaa varten (ja muistin sitten, että tulisin kuitenkin itse hoitamaan Nalanin seuraavana päivänä). Sitten omat tavarat kasaan, Nalanille hyvän yön toivotukset ja kotimatkalle!

Hoitajien leirillä, päivä 5

Poni-Haassa järjestetään tällä viikolla jo kolmatta vuotta peräkkäin hoitajien leiri. Leirillä hoitajat mm. putsaavat varusteita ja siistivät poneja niiden loman jäljiltä. Leirillä tietysti myös ratsastetaan, ja tänä vuonna on erikseen poni- ja hepparyhmä, tosin hepparyhmässä vierailee monesti myös poneja. Joka päivä eri hoitaja kirjoittaa päivän tapahtumista tänne blogiin. Leirin viimeisestä päivästä kertoo Caruson ja Aten hoitaja Inka.

Perjantai

Hoitajien viikon viimeinen päivä huipentui leirikisoihin. Kisoissa oli kaksi Hevoshullun vuoden 2012 taitokisaa, joiden tasoina olivat keskivaikea sekä vaikea. Meillä hevosryhmällä oli tasona vaikea, koska olimme hieman kokeneempia kuin poniryhmäläiset. Kisoihin saimme toivoa poneja tai heppoja, ja kaikki saivat onneksi jonkun toiveen kolmen valitsemansa hevosen tai ponin joukosta. Itse olin toivonut ponikseni Mukia, jolla olin kisannut aikaisemminkin ns. "kotikisoissa" sekä ratsastuskoulujen välisissä mestaruuskilpailuissa. En ajatellut Mukia meidän kisahistoriamme takia vaan siksi, että olisi mukava päästä menemään sillä pitkästä aikaa!

Inka ja Muki © Pinja

Verryttely tapahtui samalla tavalla kuin normaaleissa kisatilanteissakin, eli itsenäisesti. Kukaan ei tietysti ottanu kisoja totisesti (tai ehkä hiukan kisahenkeä mukana), koska kyseessä olivat leikkimieliset leirikisat. Itse tein verryttelyssä siirtymisiä askenlajien välillä, pysähdyksiä sekä ympyröitä että voltteja. Radan olimme saanet edellisenä päivänä Tintiltä, eikä kukaan loppujen lopuksi unohtanut rataansa!

Palkintoja oli luvassa molemmissa luokissa luokan kolmelle ensimäiselle. Ensimmäiseksi sijoittunut sai hienon kouluraipan ja muistaakseni muut saivat kaikki eriväriset kaviokoukut!

Leiri oli mahtava tänäkin vuonna! Leirillä sain mennä kaikenlaisilla poneilla, joilla en omilla hevostunneillani pääse menemään. Mm. uutena kokemuksena sain mennä Ufo-ponilla, joka oli minulle uusi tuttavuus. Leirin jälkeen leirimme huipentui jokavuotiseen perinteeseen, joka alkoi aluksi siitä, kun niin moni kaatoi tötteröitä hoitajien tunnilla. Sääntönä oli, että jos kaadat tötterön niin joudut leipomaan kakun. Vaikka kuinka yritimme olla kaatamatta tötteröitä, niitä kaatui myös tänäkin vuonna! Eli taas kerran saimme pitää meidän "kakkubileemme" jossa tänä vuonna syötiin myös popcornia.

-Inka


Leirikisojen sijoittuneet:

Keskivaikea luokka
1. Jonna ja Rölli
2. Olivia ja Broidi
3. Sanna ja Pete

Vaikea luokka
1. Jenni ja Broidi
2. Jatta ja Typy
3. Sofia ja Balle

Lisää kuvia leiristä tulossa tänne!

Hoitajien leirillä, päivä 4

Poni-Haassa järjestetään tällä viikolla jo kolmatta vuotta peräkkäin hoitajien leiri. Leirillä hoitajat mm. putsaavat varusteita ja siistivät poneja niiden loman jäljiltä. Leirillä tietysti myös ratsastetaan, ja tänä vuonna on erikseen poni- ja hepparyhmä, tosin hepparyhmässä vierailee monesti myös poneja. Joka päivä eri hoitaja kirjoittaa päivän tapahtumista tänne blogiin. Tällä kertaa päivästään kertoo Mukin, Pepin ja Onnin hoitaja Jonna.

Torstai

Aamulla nukuin pommiin ja Sanna joutui odottelemaan minua. Tallilla oltiin vähän ennen puoli yhdeksää. Laumat juoksivat vasta 20 vaille joten ponien kuntoonlaittoon jäi vähemmän aikaa kuin luulimme. Ava käyttäytyi todella hyvin ja sain harjattua sen rauhassa. Yhdeksältä olimme ponien selässä. Ratsunani tänään oli siis suloinen tamma Ava. Aloitimme tunnin pitkillä ohjilla kävelemisellä. Tunnilla teimme paljon pohkeenväistöjä sekä voltteja ja pääty-ympyröitä. Ava tuntui oikein kivalta. Väistöjä tehtiin pienimatka kerrallaan ja laukoissa ratsastettiin hiukan eteen, jotta maisemat vaihtuisi. Alkutunnista ajattelin keskittyä istuntaan ja teiden ratsastamiseen. Minä kumminkin unohdin suunnitelmani ja ympyrät oli mitä oli. Tykkäsin tunnista todella paljon. Oli siitä hyötyäkin! Veimme ponit talliin. Pyyhin Avalta hiet ennen ulos pääsyä.

Jonna ja Ava

Hepparyhmäläisten ratsastaessa söimme ja juttelimme yläkerrassa. Makailimme taas vaihteeksi sohvilla ja lakaisimme yläkerran. Siinä se tunti sitten vierähtikin ja oli aika lähteä kantamaan yläkentälle seuraavan tunnin puomi/kavaletti rataa. Kannoimme kentälle 5 puomia ja sokeripalat. Tallin yläkertaan palatessamme saimme kuulla huomisen ratsastettavat.

Seuraavalle tunnille sain ratsukseni kimon ruunan Amin. Lähdin hakemaan Amia tarhasta ja kaikki muut hevoset olivat portilla paitsi Ami, joka nautti lämpimästä päivästä perimmäisessä nurkassa. Ami oli niin likainen, että pelkkä harjaus ei riittänyt. Otin ämpäriin vettä sekä sienen ja hinkkasin kaikki likaläikät pois, mitä kerkesin. Ami oli myös nätisti kuntoonlaitossa. Rapsutukset kyllä kelpasi. 

Jonna ja Ami

Yläkentällä nousimme selkään ja lähdimme kävelemään alkukäyntejä. Alkukäyntien jälkeen menimme käynnissä pitkällä sivulla olevat puomit sekä voltilla olevan kavaletin. Jatkoimme samaa harjoitusta ravissa. Huomasin jo ravissa kuinka vaikea oli kääntää ympyröille. Ravailujen jälkeen kävelimme hetken pitkin ohjin. Jatkoimme tehtävää laukassa. Ami meni reippaasti eteenpäin, muttei kääntynyt kovin helposti. Innoissaan oleva herra laukkaili hiukan liiankin kovaa, mutta ehkä se ei ole pahasta jos välillä intoillaan. Teimme tehtävää molempiin suuntiin jonka jälkeen annoimme poneille pitkät ohjat ja pidimme juomatauon. 

Gallia johdatti meidät talliin ja otimme poneilta varusteet pois ja jätimme ne syömään ennen iltapäivän tuntien alkamista. Tunnista jäi positiivinen mieli. Huomista odotan innoissani! Miksi aika kulkee niin hitaasti kaikkialla muualla paitsi tallilla...

-Jonna

Hoitajien leirillä, päivä 3

Poni-Haassa järjestetään tällä viikolla jo kolmatta vuotta peräkkäin hoitajien leiri. Leirillä hoitajat mm. putsaavat varusteita ja siistivät poneja niiden loman jäljiltä. Leirillä tietysti myös ratsastetaan, ja tänä vuonna on erikseen poni- ja hepparyhmä, tosin hepparyhmässä vierailee monesti myös poneja. Joka päivä eri hoitaja kirjoittaa päivän tapahtumista tänne blogiin. Tällä kertaa päivän kulusta kertoo Typyn hoitaja Annina.

Keskiviikko

Aamulla kello oli soinut puoli kahdeksan. Viiden tunnin yöunien jälkeen lähdin hieman väsyneenä tallille. Tallilla jouduimme odottelemaan hetkisen aikaa että hevoset päästettiin ulos. Poneilla oli tänään kaksi tuntia ratsastusta, ensimmäinen tunti alkoi yhdeksältä aamulla. Ensimmäisen tunnin menin pienellä Ferrari-ponilla. Heti talliin päästyämme haimme suitset ja satulat. Riimut poneille päähän ja lähdimme ulos harjailemaan. Yllätyin kuinka hyvin Ferrari käyttäytyi ulkona, seisoi kiltisti paikoillaan ja antoi harjata hyvin. Harjailun jälkeen lähdimme sisään varustamaan ponit ja suuntasimme paahtavan kentän keskelle.

 

Annina ja Ferrari

Tunnin aloitimme normaaliin tapaan pitkin ohjin, jotta ponit saivat venytellä kaulaa oikein pitkäksi. Meidän piti ottaa jalustimet pois, ristiin kaulalle. Venyttelimme jalkoja pitkiksi kohti maata, samalla pyöritimme hieman käsiä ja olkapäitä. Tunnin teemana oli asetus ja taivutus. Otimme ohjat käteen ja aloimme heti tulla kolmikaarista kiemurauraa. Itse pidin huolta että tein kunnolliset tiet, jotta kaikki kaaret olisivat saman kokoisia. Teiden ohella yritin kiinittää istuntaan huomiota. Piti ajatella, että istun ryhdissä ja jalat pitkinä. Kaiken tämän jälkeen aloin mietimään jo vähän asetusta ja taivutusta. Sain ajoittain Ferrarin kivasti avuille mutta sitten jätin takaosan ratsastamatta. Teimme samaa tehtävää myös ravissa, vähän samalla fiiliksellä mentiin tehtävää ravissa. Annoimme ponien kävellä väli käynnit jonka ajan puhuimme ja ideoimme leirikisoja.

Jatkoimme pian kumminkin ratsastusta, ja tällä kertaa vaihdoimme tehtävää. Piti tehä päätyihin isot voltit ja pitkillä sivuilla laukannostoja, toisella sivulla tulimme vastalaukkaa, joka oli hieman vaikea nostaa aluksi, mutta korjailun jälkeen ne nousi yllättävän hyvin. Lopuksi keventelimme ponit pehmeiksi ja pitkälle kaulalle. Tunnista jäi hyvä fiilis ja opin itsestäni sen että jännitän olkapään linjan, joten siihen aion kiinnittää huomiota paljon.

Tunnin jälkeen pyyhimme hiet poneilta ja veimme ne ulos. Tässä välissä pidimme ruokatauon. Meille oli annettu tehtäväksi vaihtaa hevosille ja poneille huovat, mutta minä ja Jonna lähdimme kuvaamaan hevosten tuntia. Kaikilla hevosilla ja poneilla näytti menevän hyvin. Omaan tuntiimme oli vielä tunti aikaa joten päätimme mennä sohville vähän löhöilemään. Tosi moni nukahtikin hetkeksi.

 

Annina ja Broidi

Toisen tunnin menin Broidi-ponilla. Tuntimme alkoi yhdeltä, ja aiheena oli sivuttaisliike eli pohkeenväistö. Lähdimme puolen aikaan hakemaan poneja tarhoista, saimme kaikki ponit turvalisesti sisälle. Menimme harjailemaan taas ulos, mutta tällä kertaa olin vain pitelemässä Zombi-ponia. Olimme anelleet Tintiltä, että saisimme mennä ilman satulaa. Onneksi meillä oli aika luottoponeja joten toiveemme toteutui. Tunti alkoi pitkin ohjin kävelyllä. Ohjien oton jälkeen teimme hieman pysähdyksia. Broidilla oli pieniä ongelmia pysyä paikoillaan niin pitkään kun minä halusin, mutta loppujen lopuksi sain sen pysymään hyvin paikoillaan. Tulimme keskiympyrälle hieman ravailemaan, aluksi Broidi vähän juoksi ja pidättelin aina enemmän toisesta ohjasta, joten tällä tunnilla keskityin siihen, että pidätän molemmilla ohjilla tasaisesti.

Nostimme myös laukkaa, jossa Broidi olikin reipaampi kun kuvittelin. Annoimme ponien kävellä pitkin ohjin ja tässä välissä keskittyminen alkoi herpaantua ja aloin laulelemaan jotain. Laukkasimme vielä toiseen suuntaan ympyrällä, jolloin keskityin oikeastaan vaan tahtiin ettei se kiihdy. Siinä sivussa yritin tehdä hyvää pääty-ympyrää. Vihdoin aloimme tulla pohkeenväistöjä. Aluksi tuli hieman liian jyrkkää väistöä, mutta senkin sain nopeasti korjattua. Ihan lopuksi tulin vielä pohkeenväistön naistensatulassa, oli kyllä hauskaa kokeilla vähän eritavalla väistöä. Loppuverkkaa taas rennosti ravia eteen alas. Tunnin jälkeen ponit pääsi talliiin ruokien ääreen.

Olen ollut todella tyytyväinen leiriimme, edellisten päivien teoriatunnit on ollut kivoja. Tunnit ovat olleet monipuolisia. Odotan eniten huomista leirikastetta ja perjantain leirikisoja, ja tietenkin villiä vapaatuntia jonka saamme pitää perjantain viimeisellä tunnilla.

-Annina