Onnellisia eläkepäiviä Pete!

Toukokuun lopussa hyvästeltiin tallin luotto-opetusmestari Pete, kun tämä pääsi viimein aloittamaan ansaitut eläkepäivänsä.

Pete on syntynyt Saksassa v.1994, josta se muutti Suomeen, Poni-Hakaan v. 2004. Vuosia tuntsarina siis on takana rutkasti. Pete on ollut kaikki nämä vuodet todella hyvässä kunnossa ja toiminut erinoimaisesti eri tasoisille ratsastajille. Viimeiset pari vuotta sillä kuluikin opettaessa poniratsastajia ratsastuksen saloihin. Kiltin ja rauhallisen luonteensa ansioista poniratsastajatkin tykästyivät Peteen ja kuulemamme mukaan siitä tuli monelle ihan lempparikin. Näin voikin siis sanoa: koko perheen hevonen.

Nyt tuli kuitenkin aika päästää tämä herra viettämään loppuelämäänsä rauhallisemmissa merkeissä. Pete lastattiin traileriin 22.5.2017 osoitteena uusi ja leppoisa tulevaisuus.

Pete ja pitkäaikaiset hoitajansa Anna-Liisa ja Riina.
Cr: Vendi Pelkonen

Onnellisia eläkepäiviä Pete, toivottavat hoitajasi sekä koko muu tallin porukka!

Pete lähtövalmiina.
Cr: Olivia Tammiluoma

Pete uudessa kodissaan.
Cr:Olivia Tammiluoma

"Uudet" ponit

Syyskuussa tallille saapui kaksi suloista ponitammaa ratsastuskoulusta Espoosta. Lara ja Kamu ovat valloittaneet jo monia sydämiä tunneilla ollessaan. Ponien lisäksi muutama viikko sitten tuli myös uusi heppa Esmeralda. Esmeralda on 6-vuotias tumma ja melko korkea hannoverilainen Latviasta. Tamma ei ole käynyt vielä tunneilla, mutta kuuleman mukaan hevonen omistaa hienot liikkeet ja mukavan luonteen.

Kawet "Kamu"

Kamu on 117cm pieni rautias poniristeytys, joka on todettu hyvin kiltiksi ja vauhdikkaaksi. Kamun arvioitu syntymävuosi on 2004 ja poni on alunperin belgialainen. Poni taitaa hyvin niin koulu- kuin esteratsastuksenkin. Kamu käyttäytyy hyvin myös talutustunneilla.

Djamila "Lara"

Saksasta peräisin oleva Lara-poni on hieman kummallisen värinen kiltti poni, joka on muutaman vuoden ystäväänsä Kamua vanhempi (syntynyt 2002). Laran arvioitu korkeus on 143cm, joten ponilla voi mennä myös hieman pidemmätkin ratsastajat. Lara on päässyt näyttämään taitojaan jo seuran koulukilpailuissa, mutta Lara on myös todella hyvä hyppäämään.

Lara c. Iida Koivisto

Kamu c. Siiri Litmanen

Working equitation-kurssilla

Minkä harrastuksen voit viedä mukanasi mihin tahansa maailmassa ja aina hyödyntää taitojasi ja löytää ystäviä ja mistä saat aina iloa pienistä kehittymisen askelista?
Ratsastus eri muodoissaan. Meillä oli ilo ja uutuuden jännitys olla Poni-Haan pilottiryhmä working equitation –kurssilla (WE) 30-31.7.2016. Siitä tuli osallistujille uusi intohimo! Uusi näkökulma omaan kunnianhimoiseen harrastukseen ja uusi tapa käyttää kaikkea lajin parissa opittua hyväksi.

Working equitation on erilaisten tehtävien tekemistä ratsukkona. Se on paitsi hauskaa ja ihmisiä yhdistävää hevostelua, myös haastavaa - siis kaikkea jo ratsastuksessa opittua ja yhteistyökyvykkyyttä sekä hevoselle annettavia ymmärrettäviä vinkkejä testaavaa ja edellyttävää. Valmentajamme Ami Sunna ”otti luulot” heti kisamielisiltä osallistujilta pois. Ei suoriteta, ei hätäillä, ei kiirehditä!

Antti ihmettelee pressulla päällystettyä tynnyriä.

Ykkösasia hevosia vietäessä uusiin tehtäviin on rauhallisuus, hitaasti eteneminen, tehtävien pilkkominen osiin, hevosen luottamuksen ja itsetunnon rakentaminen pienten onnistumisten kautta. Ratsastaja ei siis saa ryppyotsaisesti suorittaa eikä heti vaatia liikaa niin hevoselta kuin itseltäkään. Tehtävien laatu ja nopeus paranee yhteisen oppimisen ja vaiheittain tekemisen kautta. Ratsastajan ja hevosen keskinäinen luottamus on tärkeää ja se, että hevonen oivaltaa tehtävien niksejä ja ymmärtää ratsastajan kertoman tahtotilan.

Eteneminen tapahtuu niin, että voit jopa nähdä hevosen aivojen raksutuksen, kun se pohtii sinun apujasi ja pyyntöjäsi sekä tehtävän outoa rekvisiittaa tutulla kentällä ja omien jalkojensakin siirtelyä – HOKS!

Ami ymmärrytti meille lajin luonteen, tavoitteet ja perusperiaatteet. Treenit olivat innostavia ja hauskoja – kuin pikkulapset väliin ilakoimme. Pienryhmässä sai harjoitella samaa tehtävää monia kertoja, jotta itse ratsastaja oppi tekemään oikein ja sen ohessa hevonen ymmärsi ja treenasi monta kertaa. Treenasimme niin että koko puolitoistatuntinen kului kelloa vilkuilematta.

Askel kerrallaan, vaikka porkkanan voimin

Millaisia tehtäviä teimme? Ratsastimme puomin ylle pysähdykseen siten, että puomi jäi hevosen jalkojen väliin ja siitä sivuttain väistöä puomin pysyessä koko ajan jalkojen välissä. Ensi pari askelta, sitten puolikkaan puomin verran. Ohjien ollessa vasemmassa kädessä tietyssä otteessa ja oikein käden toimiessa tehtävissä pyydystimme vapaaseen käteemme tynnyristä pitkän ”kolisevan” kepin ja siirsimme sen toiseen tynnyriin kentän toisessa päässä sekä käynnissä, ravissa että jotkut hevoset jopa laukassa. Ratsastajan sihti ja tarttuma olivat tärkeät. Joku hevonen haisteli ja tutustui tynnyriin pitkän aikaa korvat tötteröllä, joku ei oikein suostunut menemään lähellekään, joku parkkeerasi viereen noteeraamatta tynnyriä lainkaan, joku liikkui askellajissa ohi läheltä ja joku varmuuden vuoksi väisti vähän kauempaa. Ratsastajat kurottelivat ja kumartelivat ja paransivat omaa tekemistään. Kaikki saivat lopulta suorituksen.

Kepin siirtäminen onnistui niin käynnissä...

...kuin laukassakin.

Puomeista tehty T-muoto tarkoitti peruutustehtävää: ensin pysähdyksestä taaksepäin, hevosen etuosan kääntäminen jotta takaosa osoittaa T:n vartta kohti ja sitten peruutus kulman yli pitkästi taaksepäin. Ei saisi korjailla välillä vaan tavoite on tehdä peruutus yhtäjaksoisesti A-S-K-E-L kerrallaan hitaasti.

Typy ja Veera peruutustehtävässä.

Portin avaus oli mieletön kokemus: pysähdykseen seis portin paalun viereen, portin salvan avaus, hevonen taaksepäin ja läpi portin, kääntyminen, peruutus taaksepäin ja salvaremmi koko ajan kädessä lukitus takaisin. Vesitehtävä kuuluu aina treeneihin mukaan. Pressu maassa esitti vettä ja sen yli piti kulkea. Kapeasta pressusta siirryttiin vaiheittain ”syvempään ja leveämpään” jokeen. Joku haistatti meillä pitkät noin vain ylittäen joen suvereenisti, joku haisteli ja melkein maisteli ja totesi vaarattomaksi astellen sujuvasti sitten yli, eräs konkari estetykki vierasti totaalisesti pressua, joka kahisi kavion askeltaessa siihen. Konkarille ei auttanut edessä eikä vieressä mallikkaasti kulkeneiden kavereiden esimerkki ja rohkaisu, mutta se saatiin pressun toisella puolella ojennettujen porkkanoiden avulla kävelemään vihdoin tosi coolisti yli (kiitos porkkanatäti). Jotkut hevoset tekivät kissamaisen loikan sen yli (ylös suoraan ja neljälle jalalle takaisin maahan).

Royta rohkaistiin porkkanapussin avulla kävelemään pressun yli. Tämän jälkeen pressussa ei ollut enää ongelmaa, ja yli tultiin sujuvasti monta kertaa.

Lettu näyttää mallia pressuesteen hyppäämisessä.

Toisena päivänä pressun yllä oleva ristikko olikin jo leikkien suoritettavissa – niin ne opit ja treenit menivät perille. Pujottelurataa tehtiin hevosen takaosaa siirtämällä, ei taivuttamalla. Pujottelutehtävä sujui käynnissä ja ravissa kaikilta, mutta vain yksi notkea kumihevonen teki sen laukassa.

Onnistumisia

Mutta miten valloittavia tyyppejä olivatkaan nuo hevosemme! Joku suoritti tehtävän heti rohkeasti, joku käyttäytyi ponimaisen ilkikurisesti ja persoonallisesti pressutehtävässä kiskaisten koko pressun suuhunsa ja ravistellen sitä muille kauhistuttavaa rahinaa ja kahinaa pitäen. Epäluuloiset kaverit varmistelivat ja rohkaistuivat kerta toisensa jälkeen. Nuoret pohtivat jalkojaan ja apuja ja saivat onnistumisen kokemuksia. Moneen osaan puretut tehtävät olivat selkeästi kurssin avainsana. Hevoset saivat rohkeutta ja itseluottamusta ja hoksasivat tehtävät, sillä kahden päivän aikana niiden suoritus parani mahdottomasti. Osa hevosista myös rentoutui tehtävien avulla silminnähden huokaisten ja myödätenkin, mitä ei aina niin helposti tunnillakaan tapahdu.

Mara seisoi kiltisti paikallaan portin kiinnilaitossa.

Tämä oli niin hyödyllistä ja oivaa ja kivaa ja iloa tuottavaa, että toivoisin pääseväni kurssille toistekin. Ami voisi ratsastajiakin temppuuttaa vielä enemmän kurssin ulkopuolella. Kokonaista kolme ryhmää ratsastajia ja 15 hevosta/ponia nuoresta konkariin (niin hevoset kuin ratsastajat) olivat viikonloppuna treenaamassa. Katsomossakin oli kannustavaa porukkaa ja oli kuulemma hauska seurata hevosten luonteen mukaisia alkureaktioita ja parin etenemistä. Mukana oli prosentuaalisesti myös normaalia enemmän miehiä. Wau.

Kiitos Ami Sunna uudesta elämyksestä ja kannustamisesta ja Virpi Ranta mahdollistamisesta sekä pilottiryhmän treenikaverit: Satu, Viia, Johanna, Eve.


Liisa Lyyra

Viikko tallipoikana, 3. osa

 Petri vietti viikon Poni-Haassa tallitöitä tehden. Juttusarjassa tutustumme tallin arkeen tuntiratsastajan silmin. Ensimmäisen osan voit lukea tästä,  toinen osa löytyy täältä. 
Tämä on juttusarjan viimeinen osa.

Iltapäivä

Viikon ensimmäisinä laidunpäivinä ponit ja hevoset saivat olla laitumella aluksi vain muutaman tunnin, jotta ne eivät söisi liikaa vihreää kerralla.
Siirsimme isot tammat muutaman tunnin ulkoilun jälkeen vihreältä takaisin tuttuun hiekka-aitaukseen. Haasteena olikin, että eihän tammoilla ollut mitään kiinnostusta lähteä pois herkkuapajilta. Lopulta saimme houkuteltua ensin Lempin liikkeelle, muut tammat seurasivat sitten melko kiltisti perässä. Lopputuloksena oli lauma hölmistyneitä tammoja hiekka-aitauksessa, jotka tajusivat, että heitä olikin huijattu pahemman kerran. No, onneksi pääsivät juomaan hiekka-aitaukseen raikasta vettä, joka helpotti oloa lämpiminä kevätpäivinä.

Vaikka kuinka yritimme pitää ponit ja hevoset vain rajatun ajan vihreällä ensimmäisinä päivinä, niin valitettavasti kuitenkin muutama ponitamma ahnehti liikaa ja lopputuloksena muutama ähkypotilas. Onneksi Pepin ja Iineksen ähkystä selvittiin säikähdyksellä ja eikä mitään pahempaa päässyt tapahtumaan. Lepo ja liikunta auttoivat molemmat ponit taas kuntoon. Muutama muukin poni oli melko voipuneen oloinen ensimmäisten laidunpäivien jälkeen.

 

Lounastauon jälkeen oli aika hakea ponit ja hevoset takaisin sisälle. Oli mielenkiintoista huomata, miten tarkka ja säännöllinen on hevosten päivärytmi ja niiden oma sisäinen kello. Jo hyvissä ajoin ennen sisäänpääsyt tammat ja ruunat alkoivat kokoontua laitumen portille ja odottamaan pääsyä takaisin talliin. Kun laitumen portit avattiin, niin vauhti taas oli taas melkoinen ja ruunat laukkasivat taas täyttä vauhtia niityltä takaisin kohti tallia.

Talliin saavuttiin vaiheittain – isot tammat, pienet tammat ja ruunat, kukin omana ryhmänään. Täytyy myöntää, että olin melkoisen yllättynyt, että ponit ja hevoset osasivat (ainakin periaatteessa) mennä itsenäisesti kukin omaan karsinaansa. Mutta kyllähän siinä välillä melkoinen härdelli syntyi, kun jotkut asukit menivätkin väärään pilttuuseen. Etenkin Lady oli täysi hönö ja sitä sai aina luudalla ohjata oikeaan suuntaan.

Osa poneista tuli sellaista kyytiä, että kengät vain kopisivat pitkin tallin käytävää ja itse oli parempi vetäytyä lähemmäs käytävän reunoja. Muutaman kerran parikin hevosta tai ponia oli samassa karsinassa, mutta silloin piti ottaa vain vierailijaa harjasta kiinni ja ohjata kohti omaa osoitetta. Ihmeen kiltisti suostuivat aina siirtymään. Omalta osaltani haasteena oli, että en millään oppinut tuntemaan viikon aikana kaikkia asukkeja ja välillä ihmettelinkin, että kukas tämä on ja missäs tämän oma pilttuu on. No, kaikesta selvittiin pienen säädön jälkeen.

Kun asukit oli saatu sisälle, niin vuorossa oli tallin käytävien lakaisu ja päiväruokinta. Heinien lisäksi päiväsaikaan tarjottiin kauraa, melassia, kivennäisiä, öljyjä ja vitamiineja – kullekin oman ruokavalion ja ohjeen mukaisesti. Hevosten ja ponien ruokinnan jälkeen alkoikin työpäivä olla täynnä omalta osaltani ja täytyy myöntää, että päivät menivät yhdessä hujauksessa – sen verran mielenkiintoisia ja tapahtumarikkaita päivät olivat.

Yhteenveto ja opit

Kokonaisuutena viikko tallipoikana vierähti yllättävänkin nopeasti eikä luppoaikaa ollut oikeastaan ollenkaan. Aikaiset aamuherätykset ja fyysinen työ vaativat veronsa – päiväunet maistuivat kolmen ensimmäisen työpäivän jälkeen, mutta loppuviikosta kroppakin tottui jo paremmin uuteen rytmiin.

Vammojen osalta selvittiin onneksi vähällä, vain yksi rakko kädessä. Viikon aikana ei sattunut yhtään vaaratilannetta hevosten tai ponien kanssa, vaan tallin asukit käyttäytyivät kaikissa tilanteissa hyvinkin rauhallisesti ja ymmärrettävästi.

Minulla ei ollut mitään isompia odotuksia tai ennakkoajatuksia ennen työviikon alkua. Tavoitteena oli oppia lisää hevostenhoidosta sekä ymmärtää paremmin, mitä tallin arki on. Kokonaisuutena viikko oli erittäin antoisa ja positiivinen kokemus. Lisäksi opin taas hieman lisää hevosten hoidosta ja niiden luontaisesta käyttäytymisestä.

Yllättävää oli, kuinka vähän olin konkreettisesti tekemisissä hevosten kanssa. Mihinkään rapsutteluun tai seurusteluun ei jäänyt aikaa, vaan keskeistä oli antaa asukeille ruokaa ja huolehtia ulkoilusta. Toinen asia, mikä yllätti, oli työn fyysisyys. Koneita ei pahemmin pystytty hyödyntämään, vaan viikon tärkeimmät työkalut olivat talikko ja luuta.

Hevosten hoito on fyysisesti hyvin vaativaa työtä, joka vaatii erittäin hyvää kuntoa. Arvostus tallihenkilökuntaa ja heidän tekemää työtä kohtaan nousi huomattavasti tämän viikon myötä. Välillä ihmettelinkin, että miten tallitöitä pystyy hoitamaan kolmen henkilön voimin, kun nyt meitä oli kuusi ja töitä riitti koko ajan.

Itselleni viikon tärkein oppi oli, että sain paremman ymmärryksen siitä mittavasta taustatyöstä, jota tehdään päivän aikana hevosten hyvinvoinnin eteen. Näin meillä ratsastajilla on tunnille tultaessa reipas, hyväntuulinen, ravittu ja ulkoillut hevonen tai poni sekä siisti talli ja karsinat.

Seuraavan kerran kun menette omalle ratsastustunnille, niin toivonkin että jokainen meistä muistaa ja osaa arvostaa sitä meille näkymätöntä työtä, jota on tehty päivän aikana, jotta meidän jokaisen oma ratsastustunti olisi mahdollisimman hieno kokemus. Vielä kerran suuri kiitos tallin henkilökunnalle!

Petri P.

Viikko tallipoikana, 2. osa

 Petri vietti viikon Poni-Haassa tallitöitä tehden. Juttusarjassa tutustumme tallin arkeen tuntiratsastajan silmin. Ensimmäisen osan voit lukea tästä.

Aamupäivä

Hevosten hyvinvoinnille on tärkeää selkeä ja säännöllinen päivärytmi. Aamuruokailun jälkeen tallin asukkaat tietävät hyvin, että seuraavaksi on aika päästä ulkoilemaan. Tosin muutamana aamuna oli ratsastustunteja, jolloin piti olla tarkkana, mitkä hevoset päästettiin ulos ja mitkä jäivät sisälle. Voi sitä pettymystä, kun kaverit lähtivät ulkoilemaan, mutta itse joutuikin vielä lähtemään töihin vieläpä heti aamuruokailun jälkeen.

Tällä viikolla olikin tiedossa iloinen yllätys tallin asukkaille – hevoset ja ponit pääsivät nimittäin ensimmäistä kertaa vihreälle laitumelle. Mielestäni koko työpäivän hienoin hetki olikin, kun päästimme ponit ja hevoset ulos aamuruokailun jälkeen yhdeksän aikoihin aamusta. Varsinkin, kun ne tajusivat, että tällä kertaa ei mennäkään tuttuun hiekka-aitaukseen vaan vihreälle niitylle.

Ensimmäisenä oli vuorossa isot tammat, joilla olikin jo aitaus valmiina. Aluksi tammat tulivat tuttuun tyyliin lönkötellen tallista ulos Lempin johdolla, mutta sitten ne tajusivat, että nyt päästään vihreälle. Saman tien tammat kiihdyttivät kovaan laukkaan ja rynnistivät kohti vihreätä laidunta. Laitumella piti tehdä vielä muutama kunniakierros pukkihyppyjen kera.

Pikkutammat talutettiin alkuviikosta yliksen viereiselle niitylle omassa saattueessaan ennen kuin saimme heillekin rakennettua oman kesälaitumen tallin läheisyyteen. Sain kunnian viedä ja hakea Terttua päivittäin. Terttu onkin ilmeisesti tunnettu hieman äkäisenä ponina, mutta meillä yhteistyö sujui mainiosti. Liekö sitten hyvällä ruoalla ollut osuutta asiaan.

 Pikkutammojen naapurissa – omassa pikku aitauksessaan ulkoilivat päivittäin kahdestaan Nalan ja Bambi, jotka eivät osaa käyttäytyä isomassa laumassa.

Rakensimme alkuviikosta myös poni- ja hevosruunille yhteisen kesälaitumen viereisen urheilupuiston niitylle, lähelle ponitammojen kesälaidunta. Viikon vaikuttavin hetki olikin, kun päästimme aamuisin ruunat kesälaitumelle. Alkuihmetyksen jälkeen ruunat kiihdyttivät aikamoiseen laukkaan ja tanner vain tömisi, kun ruunat kiisivät ohi. Meidän tehtävänä oli varmistaa, että ruunat pysyivät narukäytävän sisäpuolella ja osasivat mennä oikealle laitumelle. Oli hauska nähdä, kuinka ratsastustunneilla välillä melko verkkaisesti liikkuvat Tipo ja Roy kiihdyttivät täyteen laukkaan, kun tiedossa olikin ulkoilua niityllä.

Todellisuudessa tallityöntekijät ovat melko vähän tekemisissä hevosten kanssa päivän aikana. Tämä olikin itselleni pienoinen yllätys, että hevosten hoitaminen jää aika vähille työpäivän aikana. Lähinnä hevosten kanssa ollaan tekemisissä ruokintojen yhteydessä sekä, kun niitä viedään ja haetaan takaisin laitumelta. Toinen työhön liittyvä yllätys oli työn fyysisyys ja raskaus, ainakin näin toimistotyöntekijän näkökulmasta.

Kun hevoset oli saatu ulos, niin alkoi päivittäinen karsinoiden siivous. Tässä vierähtikin helposti pari tuntia. Lopputuloksena toistakymmentä isoa kottikärryllistä asukkien jätöksiä ja turvetta, jotka kipattiin isoon ruuviin ja kuljettimen kautta kompostoitavaksi ja lopulta säkitettävksi Pollen Paras hevosenlannaksi.

Muutaman kerran viikossa avattiin karsinoiden ovet kokonaan, jolloin Kirsi ajoi näppärästi Avantilla jokaiseen boxiin uutta turvetta. Kun karsinat oli siivottu ja turpeet ajettu, niin sitten laitettiin vielä heinät valmiiksi päiväruokailua varten. Tämän jälkeen olikin henkilökunnan ansaittu lounastauko.
Fyysinen työ ja ulkoilu tekivät sen, että viikon aikana energiantarve nousi huomattavasti ja ruoka maittoi itsellänikin erityisen hyvin.

Petri P.

Estemestaruuskilpailut Tuomarinkylässä

Lauantaina 28.5. kilpailtiin Tuomarinkylän hienoissa puitteissa Etelä-Suomen alueella sijaitsevien ratsastuskoulujen mestaruudesta. Poni-Haasta mukana kisaamassa olikin runsaasti kilpailijoita sekä kisa-avustajia ja tuttuja kannustajia.

Poni-Haan joukkue esiteltiin blogissa aiemmin toukokuussa, ja postauksen pääset lukemaan tästä. Kouluratsastusmestaruuksista kisattiin vain muutamaa viikkoa ennen estekisoja, ja joukkueemme menestystä sillä saralla pääset lukemaan täältä.

Tuomarinkylään lähdettiin Poni-Haasta kolmessa erässä viiden hevosen voimin. Luotetuimmat estehevosemme Lassi, Simo, Turbo, Silver ja Macy pääsivät näyttämään taitonsa myös ulkopuolisissa kisoissa. Poniratsukoita ei talliltamme tällä kertaa lähtenyt kilpailemaan, vaan ratsastajamme kilpailivat juniorien sekä seniorien mestaruudesta.

Ensimmäisinä poni-hakalaisista lähtivät Erika Henrioud ja Silver, jotka valitettavasti joutuivat ratansa aikana väistämään odottelevaa ratsukkoa ja pudottivat sen jälkeen yhden esteen. Jonna Vakkuri ja Lassi pudottivat perusradalla saman esteen kuin Erika, eivätkä päässeet uusintaan. Myös heidän tiellään oli ylimääräisiä mutkia, kun ratahenkilökuntaa seisoi estelinjalla. Parhaiten P-H:n tiimin junioreista pärjäsi Sara Pohjanne Turbon kanssa, kun ratsukko suoritti puhtaan perusradan. Valitettavasti uusinnan linja osoittautui Turbolle ylivoimaiseksi, ja Saran putoamisen vuoksi toisen vaiheen suoritus hylättiin.

Erika ja Silver

Jonna ja Lassi

Sara ja Turbo

Senioreista eli yli 18-vuotiaista ratsastajista ensimmäisenä tiimistämme starttasivat Inka Laine ja Macy, jotka suorittivat puhtaan perusradan. Toisessa vaiheessa viimeinen este valitettavasti putosi. Taitoarvostelupisteitä heille kertyi yhteensä 34 pistettä, mikä nosti heidät sijalle 20/59. Macyllä ratsasti myös Melike Dursun. Hieno suoritus ilman pudotuksia kerrytti heille 35 taitopistettä toisessa vaiheessa sekä nosti heidät sijalle 16/59 ja viimeiseksi sijoittuneeksi. He pärjäsivät näin ollen poni-hakalaisista parhaiten.

Turbolla koulumestaruuskisoissa kultaa niittänyt Nea "Nekku" Niemi kilpaili hevosella myös estemestaruudesta. He valitettavasti pudottivat yhden esteen perusradalla. Samoin kävi Titta Saarelle ja Simolle. Christel Björkbom ja Lassi ottivat perusradalla mukaansa kaksi puomia.

Inka ja Macy

Christel ja Lassi

Melike ja Macy 

Nekku ja Turbo

Titta ja Simo

Vaikka näistä karkeloista ei mitaleita kotiin kannettukaan, tekivät ratsastajamme silti omalla tasollaan hienoja ratoja, joihin on syytä olla tyytyväinen. Tärkeintähän ratsastuksessa on oppiminen, ja todennäköisesti kaikki tiimimme jäsenet lähtivät ensisijaisesti hakemaan lisää rutiinia esteradoilta. Hevosemme eivät useinkaan käy ulkopuolisissa kisoissa, ja tilanne on niille uusi. Jokainen niistä käyttäytyi kuitenkin hienosti, ja ruunat huutelivatkin toisilleen tunnistaen oman laumansa jäsenet vieraassa paikassa hakien tukea toisistaan.

Iso kiitos hienosta kisapäivästä kaikille mukana olleille, toivon mukaan niitä tulee vielä monia lisää.

Menestystä Tuomarinkylässä!

Viime postauksessa esitelty Poni-Haan edustusjoukkue kisasi Etelä-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruudesta hyvin sateisissa merkeissä.

Neljästä hevosesta Netta ja Simo lähtivät matkaan jo aikaisin aamulla, ja muut haettiin lähitallille hieman myöhemmin. Kisapäivä kokonaisuudessaan oli niin hevosille kuin ratsastajillekin pitkä ja väsyttävä, vaikka hevoset lähtivätkin kotiinpäin heti, kun se oli mahdollista. Aamupäivän ajoittaisen sateen ei annettu häiritä hyvää kisatunnelmaa, ja se onneksi loppuikin iltaan mennessä.

Ensimmäisinä "peehoolaisista" starttasivat Maisu Björkbom ja Netta, jotka suorittivat yhdessä siistin radan. Valitettavasti muutama rikko jätti heidät tällä kertaa aikuisratsastajien mestaruusluokan palkintosijojen ulkopuolelle. Prosentteja heille kertyi A-merkin kouluohjelmasta 57,500%, ja lopullinen sijoitus ratsukolla oli 17/34. Kisat olivat Netalle ensimmäiset oman tallin ulkopuolella ja ensimmäisiä helppo A-tasolla, minkä vuoksi se tulikin keräämään arvokasta kisakokemusta.

Minna Riitala ja Simo kilpailivat Maisun tavoin aikuisratsastajien mestaruudesta. Hienon radan tuloksena heille napsahti 60,926% ja aikuisratsastajien pronssimitali!

Maisu ja Netta

Minna ja Simo

Poni-Haan junioriratsastajia edustava Sofia Hemming joutui valitettavasti kisoihin valmistautumisen viime hetkillä vaihtamaan kisahevosta, kun Ametist potkaisi kengän jalastaan turhan voimakkaasti. Tämän vuoksi myös kolmas aikuisratsastajamme Louise Lindholm joutui jättämään kilpailut väliin. Sofia ratsasti kisat Lassilla, joka on kunnostautunut useasti isommissa kilpailuissa. Myös Tuomarinkylässä ratsukko teki helpon B:n KN-radalla hienon, rikkeettömän suorituksen, josta kerätyt 63,500% riittivät neljänteen sijaan. Loistava suoritus ratsukolta, jolla yhteisiä harjoituskertoja oli alla ainoastaan kaksi ennen kilpailuja!

Sofia ja Lassi

Senioreita eli 18-35 -vuotiaita kilpailuihin oli ilmoittautunut niin paljon, että he eivät mahtuneet yhteen luokkaan, minkä vuoksi tänä vuonna jaettiin kahdet seniorimestaruudet kahden eri luokan tulosten perusteella. Seniorimestaruudesta kisasi yhteensä yli 50 ratsukkoa! Toisessa luokassa ainoana Poni-Haan edustajana ratsasti Nea Niemi Turbolla. Talliimme vasta hieman yli vuosi sitten tullut ruuna on osoittautunut oikein loistavaksi opetushevoseksi, mikä todistettiin myös Tuomarinkylässä. Tasaisella ja siistillä radalla "Nekku" ja Turbo keräsivät yhteensä 65,278%, mikä riitti koko luokan voittoon! Eroa toiseksi tulleeseen jäi ainoastaan puoli pistettä.

Nekku ja Turbo

Netta pääsi näyttämään taitonsa myös Melike Dursunin kanssa seniorien toisessa luokassa. A-merkin radalla he keräsivät yhteensä 56,204% ja olivat lopulta sijalla 17/25.

Myös Simo väläytteli taitojaan uudemman kerran, kun sen selkään kiipesi Titta Saari. Tämän parin yhteistyö on jatkunut mukana olleista ratsukoista kaikkein pisimpään, ja sen työn hedelmiä kannettiin myös mestaruuskisoissa. Hienosta radasta he keräsivät kokoon 62,870%.

Kuuden aikoihin viimeinenkin poni-hakalainen pääsi ratsastamaan ratansa, kun Anniina Etelämaa Turbolla pääsi starttaamaan. Valitettava harmillinen unohdus radalla verotti muutamia pisteitä, mutta muuten tarkasta suorituksesta ratsukko sai yhteensä 63,241%, mikä riitti seniorien mestaruusluokassa pronssimitalisijalle! Titta ja Simo jäivät "Anniksesta" vain kahden pisteen päähän ja he sijoittuivat neljänsiksi.

Melike ja Netta

Titta ja Simo

Annis ja Turbo

Huikea menestys henkilökohtaisissa kilpailuissa toi pisteitä kotiin myös joukkuekilpailun kannalta. Sofian, Titan, Minnan ja Nekun muodostama joukkue sijoittui joukkuekisassa hopealle, kun yhteen laskettiin ratsukoiden saamat prosentit. Kisakutsussa joukkuekisan sijoitusmenettely oli kuitenkin ilmaistu eri tavalla, ja on mahdollista, että joukkue sijoittuikin ensimmäiselle sijalle. Joukkuekultaa vei nyt käytössä olleella laskutavalla Uotilan ratsastuskoulu.

Pitkän päivän päätteeksi vielä viimeisenäkin kisapaikalla olleet Turbo ja Simo pääsivät lyhyen ajomatkan jälkeen kotiin lepäämään.

Poni-Haan joukkue palkintojenjaossa 

Poni-Haan kisaajat: Minna, Titta, (Simo), Maisu, Anne-valmentaja, Melike, Sofia, Nekku, (Turbo) ja Annis.

Koulumestaruudet ratkottiin kauniissa säässä

Poni-Haan ratsastajien vuosittaiset kouluratsastusmestaruudet kilpailtiin sunnuntaina 24.3. Hevoset ovat olleet jo useina viikkoina tunnit ulkona ja jo ehtineet tottua siihen, mutta nämä olivat vuoden ensimmäiset kilpailut kentällä.

Luokkia kisoissa oli kolme: helpon C:n tutustumisluokan radalla kilpailtiin seuran ponimestaruudesta, helppoa B:tä KN Specialin mukaan ratsastivat juniorit sekä aikuisratsastajat, ja A-merkin kouluohjelmassa ratkaistiin senioriratsastajien mestaruus. Kaikkiin luokkiin sai osallistua myös, vaikka ei kisaisikaan mestaruudesta. Kilpailut olivat kuluneen kauden tapaan aivan täynnä, ja kaikki innokkaat eivät valitettavasti päässeet mukaan mittelöihin.

Tulokset:

Ponimestaruus
Ida Tynjälä - Väle II (Typy)
Sandra Sinisalo - Miami II (Muki)
Anne Lilja - Fuks (Söpö)

Juniorimestaruus
Sofia Hemming - Ametist
Jonna Vakkuri - Miami II (Muki)
Siiri Litmanen - Platyna II (Lempi)

Seniorimestaruus
Titta Saari - Sier Salut (Simo)
Nea-Reetta Niemi - Turbo Intercooler (Turbo)
Maisu Björkbom - Orneta Q (Netta)

Aikuisratsastajien mestaruus
Minna Riitala - Sier Salut (Simo)
Leena Ylimutka - Las Wegass (Lassi)
Louise Lindholm - Ametist

Kaikki tulokset näet täältä.

Ponien koulumestari
Ida Tynjälä

Hyvin järjestetyt kisat jälleen kerran. Säätkin suosivat niin että päästiin ulos kisailemaan, joka oli vaihteeksi aika virkistävää. Typy oli reipas ja yhteistyöhaluinen, niin verkassa, kuin radallakin. Kiitokset kisojen järjestäjille, kisaajille ja hevosille sekä poneille ihanasta päivästä, onnistuneista kisoista ja ennen kaikkea uusista kokemuksista!

Juniorien koulumestari
Sofia Hemming

Ametist oli verryttelyssä jo tosi hyvän tuntunen, vaikka ehkä vähän väsynyt, kun sillä oli yksi rata jo alla. Radalla se näkyi niin että se ei edennyt niin hyvin kun olisi voinut, mutta toisaalta oli hyvässä muodossa eikä painunut liian alas. Ennen rataa pasmat meni vähän sekaisin, kun edellinen keskeytti ja olikin jo vuoroni, mutta sain onneksi pidettyä ajatukset kasassa ja rata oli oikein onnistunut. Hyvä fiilis oli jo lopputervehdykseen tullessa kun oltiin selvitty tasaisella suorituksella läpi radan, ja sijojen kuulemisen sekä palkintojenjaon jälkeen fiilis oli vielä parempi. Nyt tunnelma on jo vähän tasoittunut ja katse taas kohti tulevaa.

c) Aino Honkanen

Seniorien koulumestari
Titta Saari

Oli mukava pitästä aikaa päästä ratsastamaan kisarata ulkona. Simo oli jo verrytellyt Minnan kanssa ja pääsin hyvin avuilla olleen hevosen selkään. Verkassa Simppa tuntui niin hyvältä, että testasin vain radalla olevat tehtävät. Radalla onnistuin ratsastamaan jokaisen tehtävän mielestäni hyvin ja Simo teki koko radan parhaansa. Vaikka pientä hiomista voidaan edelleen tehdä, olen erittäin tyytyväinen sekä hevoseen että rataan. Simppa on viimeistään nyt osoittanut olevansa paitsi erinomainen estehevonen myös loistava kouluratsu.

Aikuisratsastajien mestari
Minna Riitala

Kisapäivä oli ihana ja radasta jäi hyvä fiilis. Simo on ketterämpi ja pienempi kuin aiemmat kisaheppani Gina ja Lempi, joten tilaa ja aikaa tehtävien suorittamiseen tuntui olevan radalla enemmän. Yhteistyömme on melko uutta, joten päädyin ratsastamaan ehkä hieman varovaisesti. Valmistelut varsinkin siirtymisissä täytyy jatkossa muistaa tehdä huolellisemmin. Simo osoitti taas olevansa ihan huippu, esteiden lisäksi myös kouluradalla.

c) Aino Honkanen

Onnea mitalisteille! Muutama viikon kuluttua kilpaillaan Poni-Haan ratsastajien estemestaruudesta. Sitä ennen kuitenkin osa kilpailijoista suuntaa katseensa Tuomarinkylässä pidettäviä Etelä-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisoja, jotka kilpaillaan 14.5. kouluratsastuksessa ja 28.5. esteratsastuksessa.

Joulukalenteri: 20. luukku

Haastattelussa tällä kertaa rautias pikkutamma Wanda

1. Kuka olet?

Olen hollantilainen puoliveritamma Wanda, oikealta nimeltäni Wilanda. Hoitajani kutsuu minua myös Wadelmaksi tai Wantuksi.

2. Kerro elämästäsi: Kuinka vanha olet, milloin tulit Poni-Hakaan?

Olen 12-vuotias ja Poni-Hakaan tulin tänä keväänä, eli kahdeksan kuukautta sitten. Sitä ennen asuin viisi vuotta Tampereella ratsastuskoulussa, jonne olin muuttanut suoraan syntymämaastani Hollannista.

3. Missä olet hyvä?

Kauniilta näyttämisen lisäksi olen hyvä hyppäämään. Suoriutuisin tehtävistä ilman ratsastajiakin, varsinkin kun he yleensä haluavat vain hidastaa menoani. Ei niitä kisoja matelemalla voiteta.

4. Mistä sinua kehutaan?

Minua kehutaan kiltistä luonteestani ja reippaudesta tunneilla. Lisäksi saan kiitosta kauniista ulkonäöstäni, vaikka se ei olekaan omaa ansiotani. Osaan myös hypätä ja saan siitä usein kehuja ratsastajilta.

Titta ja Wanda kisoissa syksyllä

5. Mistä asioista tykkäät?

Tykkään mennä kovaa. Liian usein ratsastajat haluavat päättää vauhdista. Jos minä saisin päättää, olisimme tunneilla nopeampia kuin kukaan muu. Tykkään myös rauhallisista rapsutteluhetkistä kilttien ihmisten kanssa, vaikka en sitä mielelläni myönnäkään. Onneksi hoitajani osaa arvata, mistä kutisen. Myös syöminen on mukavaa, kukapa siitä ei pitäisi.

6. Mistä et pidä?

En tykkää siitä, että ihmiset ilmestyvät karsinaani varoittamatta tai tervehtimättä. Karsinani on minun kotini ja haluan olla siellä kuningatar. Kiire on minusta myös ikävä asia, se on jopa vähän pelottavaa. Ja kuten sanoin aiemmin, on tylsää mennä hitaasti. Siksi kouluratsastus ei olekaan suosikkilajini (vaikka tykkäänkin myös siitä), siinä pitää ajatella hirveän montaa asiaa ja mennä rauhassa.

7. Lempi-ihmisiäsi?

Tykkään ihmisistä, joilla on minulle aikaa. Poni-Haassa minun kanssani on eniten viettänyt aikaa Titta ja hän on ainakin tähän asti ollut kiltti. Myös tallihenkilökunta on mukavaa, koska heiltä saa ruokaa.

8. Onko sinulla heppakavereita?

Lakonta oli paras ystäväni, ja kaipaan häntä todella paljon. Nykyään olen laumassa hieman yksinäinen, koska en uskalla lähestyä juurikaan muita. Ne yleensä vain luimistelevat minulle. Ladyn kanssa olemme alkaneet ystävystyä ja Viki on ollut seuranani usein, vaikka emme parhaita kavereita olekaan.

9. Mistä sinut tunnistaa?

Parhaiten minut tunnistaa harjassani olevasta tummasta raidasta, jollaisia ei kovin usein näe. Muita tuntomerkkejä ovat kauniin punaruskea karva, läsi ja sukat.

10. Onko elämässäsi tapahtunut jotain jännää? Missä kaikkialla olet käynyt?

Koko elämäni on hyvin jännittävä, jokainen päivähän on erilainen ja täynnä uusia asioita. Jännittävimpiä ovat varmasti olleet koti-Hollannista muutto tänne kylmään Suomeen ja keväällä muutto Poni-Hakaan. Viimeaikojen jännittävin tilanne oli viime viikon Lucia-juhla, jossa hyppäsin Titan kanssa. Jo harjoitukset olivat jännittävät, mutta itse juhla oli todella jännittävä, mutta hyvällä tavalla. Pääsin näyttämään kykyjäni estehevosena kaikille.

+ Hoitajat kertovat: Tätä et tiennyt Wandasta!

- Wandan lempinimi oli entisessä kodissa Wilma

- Wanda on perinyt värinsä ja merkkinsä isältään, kouluori Amsterdamilta

- Meni koko kesä, että Wandaa pääsi taputtamaan laitumella, jos ei ollut sisääntuloaika.

Joulukalenteri: 13. luukku

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Edellisen uusista hevossita kertovan postauksen jälkeen on talliin ehtinyt taas muuttaa monta uutta asukkia, sekä muutama vanhakin. Ruunalaumaan ovat liittyneet tunneilla jo pidempään ihastuttaneet Aku ja Turbo. Hevostammojen joukkoon taas saatiin sirpakka Lady. Lisäksi kuun vaihteessa Samppa ja Typy palasivat takaisin kotiin Takkulan visiitiltään.

Uusista hevosista Turbo lienee saanut suurimman määrän ihailijoita. Siitä tuntuu pitävän jokainen sillä ratsastanut. Kiltin luonteensa ja koulutustasonsa ansiosta sopii kaikille ratsastajille aina aloittelijoista kokeneempiin. Turbo onkin oikein miellyttävä herrasmies. Se on 9-vuotias Suomessa syntynyt ruuna, oikealta nimeltään Turbo Intercooler. Se on väriltään rautias ja päässä sillä on katkopiirto. Moni on sanonut sen muistuttavan ulkonäöltään paljon edesmennyttä Flooraa. Turbo on ennen Poni-Hakaan tuloaan kilpaillut seuratasolla sekä koulua että esteitä ja on Poni-Haassakin osallistunut hyvällä menestyksellä omiin kilpailuihimme. Turbo on oiva lisä tuntihevosten joukkoon ja tulee varmasti saamaan vielä lisää ihailijoita sekä kunnostautumaan kilpakentillä.

Turbo kisoissa

 Aku on sekin oikein mukava nuori mies. Se on luonteeltaan mitä herttaisin ja yrittelijäin, minkä takia lähes kaikki sillä ratsastaneet pitävät siitä. Aku on 6-vuotias nuori ruuna, joka on muuttanut Suomeen Virosta. Se on koulupuolella vielä melko raaka, mutta esteitä se osaa hypätä. Sillä on vielä hieman huono kunto, joten estekisoihin asti ei ole päästy, mutta koulukisoissa Aku on jo nähty hyvällä menestyksellä. Akusta tulee varmasti oikein mukava hevonen kaiken tasoisille ratsastajille, kunhan se vähän kasvaa ja saa kokemusta.

Tammalauman vahvistus Lady on vähän herkempi tapaus. Se on 12-vuotias Saksassa syntynyt hannovertamma, joka on ostettu Suomeen neljä vuotta sitten. Viralliselta nimeltään Lady Croft oleva tummanruunikko on kiltti, mutta herkkäluonteinen. Se on kevyt ratsastettava ja löytänyt jo omat ihailijansa kokeneempien ratsastajien joukosta. Se on reipas ja eteenpäin menevä ratsu, jolla on näyttävät liikkeet. Lady on myös päässyt jo näyttämään osaamistaan kouluradalle kisoissa, hyvällä menestyksellä sekin. Esteillä Lady on vähän kokemattomampi, mutta tykkää hypätä. Myös Ladylta odotetaan paljon varsinkin koulupuolella.

Typy kisoissa keväällä 2015

Lisäksi Samppa ja Typy palasivat takaisin kotiin. Ne olivat kesän Takkulassa, mutta tuotiin nyt takaisin Poni-Hakaan. Molemmat ovat jo palanneet takaisin tuntitöihin ja tuttuun arkeen.

Samppa toukokuussa 2015

Joku saattaa miettiä, miten näin monta uutta hevosta on mahtunut talliin. Ihana Gallia myytiin eläkkeelle marraskuun alussa. Se asustelee kyllä Poni-Haassa edelleen, pihalle tehdyssä uudessa ulkotallissa. Gallian osti sen hoitaja Johanna ja tamma saa nyt nauttia vanhojen kavereiden seurasta ja kevyemmästä työstä.

Toinen karsina vapautui marraskuun lopulla, kun kaunis opetusmestarimme Lakonta menehtyi Viikin hevosklinikalla. Se oli viety sinne ähkyoireiden takia ja sen eteen tehtiin kaikki voitava. Lakontasta kerrottiin joulukalenterin luukussa seitsemän.

Joulukalenteri: 12. luukku

Poni-Haasta napattiin haastatteluun tällä kertaa kiltti jätti, Gina.

1. Kuka olet?

- Olen Gina, ruunikko tamma. Luonteeltani olen kiltti silloin kun huvittaa ja siitä on minulle hyötyä. Olen tallin korkein hevonen ja hyvin ylpeä siitä!

2. Kerro elämästäsi: Kuinka vanha olet, milloin tulit Poni-Hakaan?

- Olen elänyt yhteensä kahdeksan vuotta. Poni-Hakaan tulin vuonna 2013, ja minuun ihastuttiin välittömästi jo silloin, ymmärtäähän sen. Itse en jaksa muistaa kaikkia vaiheita elämästäni, ne ovat taakse jääneitä koteja ja paikkoja ja vain sillä on merkitystä, että nyt olen täällä.

3. Missä olet hyvä?

- Kouluratsastus on minun juttuni, koska silloin pitää näyttää juuri niin kauniilta ja näyttävältä kuin pystyy, ja siinä minä olen hyvä. Vaikka olen jo vanha, en oikeastaan osaa ihan niin paljon kuin näin kypsältä hevoselta odotetaan, mutta opin koko ajan uutta. En kinnerpattieni vuoksi enää oikeastaan hyppää, mutta siitä tykkäsin myös kovasti. Jokainen hevonenhan on luonnollisesti lahjakas syömään ja näyttämään suloiselta.

4. Mistä sinua kehutaan?

- Näyttävistä liikkeistäni ja kauniista ulkomuodostani. Kun minulla on ihminen selässäni, yritän parhaani mukaan tehdä niin kuin hän pyytää jos vain ymmärrän, mitä hän haluaa minun tekevän. Olen kärsivällinen hevonen joka ei yleensä hötkyile turhista, vaikka tietysti joitakin asioita pitääkin pelätä, ihan vain kaiken varalta.

5. Mistä asioista tykkäät?

- Pidän hyvästä heinästä ja kaikenlaisista herkuista, tietysti. Tykkään siitä kun saan ulkoilla kauan hevoskaverieni kanssa ja kun pääsen kävelemään rauhassa esimerkiksi metsässä. Mutakylvyt parantavat karvani kiiltoa, ja otan mutakuurin tasaisin väliajoin, se tuntuu mukavalta. Muutamat kohdat kaulaltani ja säkäni vierestä kutiavat kovasti, ja niistä rapsuttaminen tuntuu hyvältä.

6. Mistä et pidä?

- Haluan omaa rauhaa kun en ole töissä, enkä pidä siitä kun rauhaani häiritään ylimääräisellä harjaamisella tai pääni koskettelulla, kun haluan katsoa karsinastani ulos. Kun minua harjataan liian kovaa kumisualla, saatan näyttää mitä mieltä olen asiasta. Jalkojeni pesu kylmällä vedellä ei myöskään ole mukavaa.

7. Lempi-ihmisiäsi?

- Vaikea kysymys. Pidän ihmisistä, jotka ymmärtävät mitä yritän heille sanoa ja jaksavat viettää kanssani aikaa yrittäen tutustua minuun. Kaksi hoitajaani ovat ihan mukavia. Kun välillä saan herkkuja en edes ajattele sitä, kuka niitä on antamassa, sillä ei ole minulle väliä kun ruokaa on näkyvissä. Opettajat ovat myös mukavia ihmisiä.

8. Onko sinulla heppakavereita?

- Ulkoilemme isojen tammojen kanssa joka päivä ja pidämme toisillemme seuraa. Vaikka emme Lempin kanssa karsinoissamme näytä siltä, tulemme kuitenkin hyvin juttuun ulkona tarhassa. Laumaan tuleville uusille hevosille pitää tietysti aina heti näyttää kuka on pomo, mutta kyllä hekin ovat löytäneet paikkansa laumassa. Minun alapuoleltani, luonnollisesti.

9. Mistä sinut tunnistaa?

- Olen se kaikkein suurin ja näyttävin hevonen koko tallissa! Tumma karvani kiiltää usein, paksu häntäni hulmuaa juostessani ja kaulani asettuu aina kauniille kaarelle. Suuret silmäni ovat hyvin sielukkaat ja sopusointuisessa päässäni juuri oikealla paikalla, aistikkaat korvani ovat tarkkaavaisesti ja ravatessa askeleeni on kevyt ja lennokas... No, kyllä te ymmärsitte. 

10. Onko elämässäsi tapahtunut jotain jännää? Missä kaikkialla olet käynyt?

- Suurella sielulla varustetun hevosen elämä on aina jännittävää, ette tiedäkään mitä kaikkea olenkaan kokenut! Poni-Haassa asuessani pääsin tänä vuonna (vihdoin) näyttämään taitoni tuntiratsastajien mestaruuksiin Takkulaan. Olin oikein kaunis ja hieno radalla, mutta päivä oli kuuma ja tilanne hyvin jännittävä, kun piti tarkkana seurata, oliko joku hevonen minua kauniimpi... Hiomme liikkeitämme vielä ja ehkä kokeilemme samoja karkeloita myöhemmin uudelleen! Minun ei ehkä luoteta käyttäytyvän hyvin oudoissa tilanteissa, sillä en tavallisten tuntien ulkopuolella pääse useinkaan kokemaan mitään jännittävää. Hoitajien jouluratsastusta odotan tietysti innolla, siellä kun saa vähän jopa hurjastellakin!

+ Hoitajat kertovat: Tätä et tiennyt Ginasta!

- Gina osaa olla oikea prinsessa ja hän kertoo mielipiteensä selkeästi nostamalla etujalkaansa. Se ei kuitenkaan yritä juuri koskaan potkaista.
- iltaisin, kun tallissa on hiljaisempaa, Gina tykkää tulla kurkkimaan käytävälle jos sen ovi on auki, seuraamaan käytävän tapahtumia. Se osaa olla hyvin utelias.
- Ginan oikea nimi on Galaxy, ja sen kutsumanimeen pääsivät hoitajat vuonna 2013 vaikuttamaan, kun tamma saapui tallillemme.

Joulukalenteri: 3. luukku

Poni-Haan vanhat hevoset: Mette

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Metestä, josta kertoo blogin vakikirjoittaja Anna.  Mette lähti Poni-Haasta heinäkuussa 2014.

Poni-Haassa ratsuksi oppinut suomenhevonen Mette asustaa nykyään Poni-Haassa tallityöntekijänä toimivan Virpi Kettusen omalla tallilla Sotungissa yhdessä kolmen shetlanninponin ja toisen suomenhevosen kanssa. Tamma on hienosti sopeutunut maalaiselämään ja uusiin tuttavuuksiinsa ja hevosesta huomaa selkeästi sen, kuinka tyytyväinen se on pitkiin tarhausaikoihin ja rauhalliseen hevosenelämään. Mette lähti  ratsastuskoulukäytöstä oireilevien jalkojensa vuoksi, joten pienellä maalaistallilla se on saanut toimittaa luotettavan maastoratsun virkaa. Nykyään jalat ovatkin jo paremmassa kunnossa, vaikkakaan Mette ei enää juurikaan hyppää. Hyviä maastoreittejä Sotungin metsissä riittääkin, sillä aivan tallin kulmilta alkavat Sipoonkorven kansallispuiston polut ja asutusta on vähänlaisesti. Virkeästä tammasta onkin kuoriutunut yksin liikkuessa aivan uudenlaisia piirteitä, kun se kotiinpäin käännyttäessä ei oikein malttaisi kävellä, niin innoissaan se on paluusta. Kuuliaisena tyttönä se kuitenkin tottelee ratsastajaansa edelleen hienosti. Laukkaaminen on parasta mitä se tietää (jos ruokaa ei lasketa), ja kovaa on Menevän tytön kanssa päästykin menemään!

Ratsastuskoululla ollessaan Mette tunnettiin kaikille soveltuvana luottoratsuna ja varmana maastoilijana. Se on säilyttänyt kiltin luonteensa, mutta saanut uutta virtaa reippaista maastolenkeistä ja lisääntyneistä vapaapäivistä. Neiti tarhailikin viime talvena vain joka toinen päivä uuden hyvän ystävänsä suomenhevostamma-Laisan kanssa, jottei virtaa kertyisi liikaa. Tämän talven tytöt ovat toistaiseksi saaneet viettää yhdessä. Pieniä poneja katsellaan lähinnä aidan toiselta puolelta. Taitavana kouluratsuna Mette on maastoilun lisäksi päässyt myös opettamaan lisää ratsastuksen saloja Virpin tyttärelle.

Menneen kesän Mette laidunsi yhdessä Laisan kanssa suurella laitumella ja hevoset saivat viettää ansaittuja vapaapäiviä. Kun Laisa oleili jonkin aikaa muualla, Metelle piti seuraa vanha shetlanninponiruuna Unski.  Keväällä ja kesän aikana tammaa yritettiin useaan otteeseen astuttaa, mutta yritykset eivät tänä vuonna olleet kovin hedelmällisiä. Kesän alussa Meten mahasta löydettiin kaksosvarsat, mutta ne jouduttiin valitettavasti poistamaan, sillä toista ei saatu poistettua ilman toista ja kaksi varsaa samalla kertaa on tammalle suuri riski. Metelle kaavailtu sulho löytyy sukupostista nimellä Esu, ja sen tietoja näet täältä. Komea poika! Toivon mukaan ensi vuonna on luvassa hyviä uutisia.

Meten harjaa ei enää juurikaan letitetä niin kuin sen ollessa ratsastuskoululla, ja se onkin kasvanut jonkin verran pituutta. Runsaan ulkoilun ansiosta hevonen kasvattaa aina entistäkin paksumman talvikarvan suojaksi viimaa vastaan.

Joulukalenteri: 2. luukku

Testi: Kuka Poni-Haan heppa olet?

Ketä Poni-Haan heppaa muistutat? Testimme kertoo, laske vain saamasi A, B, C, ja D-vastausten määrä.

1. On aika valmistautua illan tunteja varten. Ensimmäisen tunnin ratsastaja saapuu harjaamaan sinua.

A) Jos karsinan ovi jää raolleen, työnnän pääni käytävälle ja kun ratsastaja ei huomaa, livahdan tutustumaan naapurikarsinan heinätarjontaan.
B) Kokeilen luovuttaako ratsastaja jos käännähdän pari kertaa ympäri. Pöh, ei luovuttanut enkä jaksa kuluttaa juuri nyt kaikkea energiaani jo karsinassa.
C) Seison kiltisti paikoillani. Tarkistan onko karsinaan saapuneella henkilöllä nameja taskussa.
D) Ensin täytyy selvittää onko ratsastaja vaarallinen ja uskaltaako häneen luottaa.

2. Ratsastaja tuo varusteet ja tulee luokseni suitset kädessä.

A) Nostan pääni niin ylös kuin saan. Samalla puren hampaani yhteen. Jos ratsastaja onnistuu avaamaan suuni samalla kun tavoittelee päätäni, hän saa minulle suitset päähän.
B) Oho, kerkisin jo nukahtaa tässä odotellessa. Mitäs täällä tapahtuu? Hei, miten sinä sait nuo suitset jo päähäni?
C) Ai töihin, mielelläni! Autan ratsastajaa avaamalla kiltisti suuni ja olen ihan paikoillani jotta hän saa helposti kaikki remmit kiinni.
D) Hui, suitset! Minua alkaa jännittää jos ratsastajan liikkeet ovat liian nopeat.

3. Estetunti. Miten tunti sujuu?

A) Tykkään hypätä esteitä, mutta joskus se on hieman tylsää ja saatan keksiä jotain lisäjännitystä. Pysyyköhän ratsastaja kyydissä jos kurvaan viime hetkillä ohi esteen?
B) Jalkani ovat kovin raskaat, mutta kyllä ne vielä nousevat. Ainakin välillä. Olen varma ratsu, mutta oma moottorini kaipaa sytyttelyä.
C) Esteet on kivoja ja tykkään hypätä. Kaikenlaiset esteet sujuvat minulta hyvin, oli kyydissä minkä tasoinen ratsastaja vain!
D) Esteet sujuvat hyvin jos ratsastaja muistaa kertoa minne mennään eikä jätä minua yksin suorittamaan jännittäviä tehtäviä.

4. Lähdetään maastoon. Millainen maastoratsu olet?

A) Olen varma maastoratsu, olenhan ollut myös monissa yleisötapahtumissa talutusponina. Juuri mikään ei minua hetkauta.
B) Maastoilu rentouttaa mukavasti. Muiden perässä hölkätessä voi mietiskellä muita asioita samalla.
C) Olen maastovarma, joten monesti olen vetohevosena. Kävelen reippaasti ja välillä saankin odotella muita.
D) Maastoilu on kivaa vaihtelua ja tutun kaverin hännässä minua ei kamalasti pelota. Ensimmäisenä en uskalla mennä.

5. Kilpailuissa

A) En kauhean usein pääse kilpailuihin vaikka hurmaankin aina tuomarit suloisella ulkonäölläni.
B) En aina muista pitikö valkoisten aitojen yli hypätä vai mennä niiden sisäpuolella...
C) Menen kisoissa aina omaan rauhalliseen tyyliini ja ansaitsenkin sillä usein ratsastajille ruusukkeita. Olenkin suosittu kisaheppa ja pääsen osallistumaan kaikkiin kisoihin.
D) Tuomarin pöytä ja tuoli hieman jännittää minua enkä oikein jännitykseltäni uskalla liikkua kovin reippaasti.

6. Tunnin jälkeen mieluiten

A) Mietin seuraavan tunnin jekut jo valmiiksi.
B) Lepään. Välillä täytyy muistaa vaihtaa lepuutettavaa koipea.
C) Odottelen seuraavaa ratsastajaa.
D) Seuraan uteliaana tallin tapahtumia.

7. Laumassa

A) Ruoho on usein vihreämpää aidan toisella puolella.
B) Rapsuttelen mielelläni kavereiden kanssa.
C) Mudassa kylpeminen tekee hyvää iholleni, hoitajat vain eivät aina kylvyistäni ilahdu...
D) Tulen viimeisten joukossa takaisin talliin

8. Joululahjaksi toivon

A) Säkillisen porkkanoita ja naapurin joulukuusen syötäväkseni.
B) Että minut unohdetaan laittaa tunnille.
C) Että pääsen hoitajani kanssa näyttämään kynteni vauhdikkaassa viestikilpailussa.
D) Ettei Joulupukki ilmesty karsinani ovelle erikoisessa asussaan.

 Tulokset

Eniten A-vastauksia
Olet jekkuileva pikkuponi Prinssi. Olet suloinen ja sinulla on pilkettä silmäkulmassasi. Olet varsinainen opetusmestari ja osaat kantaa varovasti selässäsi pienimmätkin ratsastajat.

Eniten B-vastauksia
Olet Tipo, jolla ei ole kiire minnekään. Iso tumma hevonen Tipo osaa säästellä itseään tarvittaessa. Miksi kuluttaa kaikkea energiaansa jo ensimmäisellä tunnilla? Toisaalta, tämän kiltin ja sympaattisen herran selässä uskaltaa istua vähemmänkin ratsasteneet.

Eniten C-vastauksia
Olet Lassi, tunnollinen ja kiltti työmyyrä. Lassi on varsinainen rusettihai kisoissa ja se onkin suosittu kisakaveri aloittelevien ja jo kokeneiden ratsastajien parissa. Lassi on taitava kouluhevonen joka myös hyppää mielellään ja tarvittaessa toimii myös vetohevosena maastossa.

Eniten D-vastauksia
Olet kiltti, mutta hieman arka poni Caruso. Caruso hurmaa kaikki ratsastajat suloisella ulkonäöllään. Caruso on varma ratsu, mutta toisinaan elämä on kovin jännittävää.

Prinssi

Tipo

Lassi

Caruso