Whesbury "Hessu"

Ennen joulua Poni-Hakaan saapui sympaattinen rautias ruuna Hessu, oikealta nimeltään Whesbury (Wisper). Tästä 172cm korkeasta hannoverilaisesta on kuoriutunut kiltti ja rauhallinen niin hoitaessa kuin ratsastaessakin. Ikää herralla on 12 vuotta ja on alunperin kotoisin Saksasta.

Whesbury "Hessu"
Kuva: Vendi Pelkonen

Hessu on vakuuttanut sitä kokeilemaan päässeet ratsastajat hienoilla liikkeillään ja tasaisella osaamisellaan. Estetunneillakin Hessu on jo päässyt näyttämään taitojaan ongelmitta.

Alkuun Hessua jännitti erilaiset äänet maneesissa, mutta nykyään se vaikuttaa jo sopeutuneen vilkkaaseen tuntiratsun elämään. Hessu on oikein hyvä opetusmestariksi, sillä se antaa hienoja kokemuksia ratsastajalle vaativampienkin tehtävienkin onnistuessa. Rautias herra onkin siten oivallinen lisäys tuntihevostemme joukkoon. Toivotamme Hessun lämpimästi tervetulleeksi Poni-Hakaan!

"Uudet" ponit

Syyskuussa tallille saapui kaksi suloista ponitammaa ratsastuskoulusta Espoosta. Lara ja Kamu ovat valloittaneet jo monia sydämiä tunneilla ollessaan. Ponien lisäksi muutama viikko sitten tuli myös uusi heppa Esmeralda. Esmeralda on 6-vuotias tumma ja melko korkea hannoverilainen Latviasta. Tamma ei ole käynyt vielä tunneilla, mutta kuuleman mukaan hevonen omistaa hienot liikkeet ja mukavan luonteen.

Kawet "Kamu"

Kamu on 117cm pieni rautias poniristeytys, joka on todettu hyvin kiltiksi ja vauhdikkaaksi. Kamun arvioitu syntymävuosi on 2004 ja poni on alunperin belgialainen. Poni taitaa hyvin niin koulu- kuin esteratsastuksenkin. Kamu käyttäytyy hyvin myös talutustunneilla.

Djamila "Lara"

Saksasta peräisin oleva Lara-poni on hieman kummallisen värinen kiltti poni, joka on muutaman vuoden ystäväänsä Kamua vanhempi (syntynyt 2002). Laran arvioitu korkeus on 143cm, joten ponilla voi mennä myös hieman pidemmätkin ratsastajat. Lara on päässyt näyttämään taitojaan jo seuran koulukilpailuissa, mutta Lara on myös todella hyvä hyppäämään.

Lara c. Iida Koivisto

Kamu c. Siiri Litmanen

Iso kiltti jätti

Tammikuussa talliimme asteli Latviasta uusi hevonen, Flipers nimeltään. Vilpuksi kutsuttu herrasmies on osoittautunut lempeäksi ja mukautuvaksi tuttavuudeksi, joka on päässytkin jo kunnostautumaan kauden ensimmäisissä estekisoissa. Ikää hänellä on yhdeksän vuotta.

Ulkonäöltään tämä ruuna on kovin muhkea, mutta väläyttelee myös hienoja liikkeitä sellaiselle päälle sattuessaan. Korkeutta hevosella on kuitenkin vain 163 cm. Hänestä voimme odottaa hyvää tulevaisuuden opetusmestaria! Koulutunneilla se vaati ratsastajaltaan kärsivällisyyttä, yrittää silti parhaansa. Viime vuosina Latviassa ollessaan Vilppu on hypännyt 80 cm luokkia, ja Poni-Haassa asuessaankin se on jo päässyt väläyttelemään piileviä kykyjään.

Lisää tietoja Vilpusta löydät tästä linkistä.

Tallistamme lähti perjantaina 19.2. pitkäaikainen opetushevonen, kun Gina pääsi viettämään leppoisampia päiviä yksityisomistukseen Kaarinaan. Tamma on viime syksyn aikana ollut sairaslomalla pidemmän aikaa, ja pääseekin nyt rennompaan käyttöön. Alkuvuodesta 2015 Ginalla todettiin kinnerpatit, jotka ovat nyt alkaneet oireilemaan enemmän. Hevosen herkät kyljet kuluivat satulavyön hangatessa, ja sillä ratsastettiinkin ajoittain kuuriluontoisesti ilman satulaa.

Poni-Hakaan tullessaan tämä iso tamma ei osannut kovinkaan paljon, vaan se esimerkiksi laukkasi hyvin isosti eikä jaksanut kantaa itseään. Näiden vuosien aikana se on oppinut paljon ja on kohonnutkin monen suosikkiratsuksi. Kouluratsastuksessa Gina on parhaimmillaan juuri näyttävyytensä vuoksi. Tämä upealiikkeinen hevonen on vasta 9-vuotias, ja toivommekin hänelle monia hyviä vuosia vielä tulevaisuudessa yhdessä uuden omistajansa kanssa.

Minna ja Gina Lahden Takkulassa ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa 2015.

Minna ja Gina 24.7.2015.

Ginaa haastateltiin viime jouluna blogin joulukalenterissa. Tarkemman esittelyn hänestä pääset lukemaan tästä.

Kasvavaa hevospulaa lievittämään saimme talliimme takaisin Onni-ruunan, joka oli viettämässä aikaa Jatan kanssa Ypäjällä koulutuksessa. Tervetuloa takaisin! Jatan ja Onnin matkaa olemme seuranneet myös blogin puolella.

Joulukalenteri: 13. luukku

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Edellisen uusista hevossita kertovan postauksen jälkeen on talliin ehtinyt taas muuttaa monta uutta asukkia, sekä muutama vanhakin. Ruunalaumaan ovat liittyneet tunneilla jo pidempään ihastuttaneet Aku ja Turbo. Hevostammojen joukkoon taas saatiin sirpakka Lady. Lisäksi kuun vaihteessa Samppa ja Typy palasivat takaisin kotiin Takkulan visiitiltään.

Uusista hevosista Turbo lienee saanut suurimman määrän ihailijoita. Siitä tuntuu pitävän jokainen sillä ratsastanut. Kiltin luonteensa ja koulutustasonsa ansiosta sopii kaikille ratsastajille aina aloittelijoista kokeneempiin. Turbo onkin oikein miellyttävä herrasmies. Se on 9-vuotias Suomessa syntynyt ruuna, oikealta nimeltään Turbo Intercooler. Se on väriltään rautias ja päässä sillä on katkopiirto. Moni on sanonut sen muistuttavan ulkonäöltään paljon edesmennyttä Flooraa. Turbo on ennen Poni-Hakaan tuloaan kilpaillut seuratasolla sekä koulua että esteitä ja on Poni-Haassakin osallistunut hyvällä menestyksellä omiin kilpailuihimme. Turbo on oiva lisä tuntihevosten joukkoon ja tulee varmasti saamaan vielä lisää ihailijoita sekä kunnostautumaan kilpakentillä.

Turbo kisoissa

 Aku on sekin oikein mukava nuori mies. Se on luonteeltaan mitä herttaisin ja yrittelijäin, minkä takia lähes kaikki sillä ratsastaneet pitävät siitä. Aku on 6-vuotias nuori ruuna, joka on muuttanut Suomeen Virosta. Se on koulupuolella vielä melko raaka, mutta esteitä se osaa hypätä. Sillä on vielä hieman huono kunto, joten estekisoihin asti ei ole päästy, mutta koulukisoissa Aku on jo nähty hyvällä menestyksellä. Akusta tulee varmasti oikein mukava hevonen kaiken tasoisille ratsastajille, kunhan se vähän kasvaa ja saa kokemusta.

Tammalauman vahvistus Lady on vähän herkempi tapaus. Se on 12-vuotias Saksassa syntynyt hannovertamma, joka on ostettu Suomeen neljä vuotta sitten. Viralliselta nimeltään Lady Croft oleva tummanruunikko on kiltti, mutta herkkäluonteinen. Se on kevyt ratsastettava ja löytänyt jo omat ihailijansa kokeneempien ratsastajien joukosta. Se on reipas ja eteenpäin menevä ratsu, jolla on näyttävät liikkeet. Lady on myös päässyt jo näyttämään osaamistaan kouluradalle kisoissa, hyvällä menestyksellä sekin. Esteillä Lady on vähän kokemattomampi, mutta tykkää hypätä. Myös Ladylta odotetaan paljon varsinkin koulupuolella.

Typy kisoissa keväällä 2015

Lisäksi Samppa ja Typy palasivat takaisin kotiin. Ne olivat kesän Takkulassa, mutta tuotiin nyt takaisin Poni-Hakaan. Molemmat ovat jo palanneet takaisin tuntitöihin ja tuttuun arkeen.

Samppa toukokuussa 2015

Joku saattaa miettiä, miten näin monta uutta hevosta on mahtunut talliin. Ihana Gallia myytiin eläkkeelle marraskuun alussa. Se asustelee kyllä Poni-Haassa edelleen, pihalle tehdyssä uudessa ulkotallissa. Gallian osti sen hoitaja Johanna ja tamma saa nyt nauttia vanhojen kavereiden seurasta ja kevyemmästä työstä.

Toinen karsina vapautui marraskuun lopulla, kun kaunis opetusmestarimme Lakonta menehtyi Viikin hevosklinikalla. Se oli viety sinne ähkyoireiden takia ja sen eteen tehtiin kaikki voitava. Lakontasta kerrottiin joulukalenterin luukussa seitsemän.

Uusia vanhoja hevosia

Blogi laahaa uusien hevosten esittelyssä pahasti jäljessä. Tässä siis useampi "uusi" heppa, jotkut ovat jo kerinneet tovin tallissa asustella.

Tallissamme pyörähtivät näiden ratsujen lisäksi myös kimo ruuna Jeba sekä pikkuponi Ariel, joista kumpikaan ei läpäissyt eläinlääkärin tiukkaa seulaa eivätkä siten pääse Poni-Haassa hoitamaan tuntihevosen virkaa. Jeba on säpäkkä 7-vuotias ruuna, joka on risteytetty lipizzasta ja friisiläisestä. Pieni ponitamma Ariel ehti käväistä luonamme vain muutaman päivän ajan. Tämä ihanuus on vasta viisivuotias.

Aune

 

Kesän aikana tallimme tammalaumaa on kasvatettu kahdella viehättävällä leidillä. Jo keväämmällä joukkoomme liittyi Aune, oikealta nimeltään A Votre Sante. Tällä tammalla riittää sekä omaa tahtoa että miellyttämisenhalua, ja se onkin onnistunut hurmaamaan useat ratsastajat, jotka neitiin ovat päässeet tutustumaan. 9-vuotias ruunikko on aiemmin toiminut aiemmin yksityisenä estehevosena, joten hevosesta saa kuorittua myös mukavan hyppykaverin. Kisaradoillakin tämä viehättävä neiti on päässyt jo väläyttämään taitojaan.

Kikka 

 Kikka, oikealta nimeltään Viktooria, saapui tallimme ponitammalauman vahvistukseksi kevään lopulla. Kiltti poni on toistaiseksi mukavan reipas ja hyppää erityisen hyvällä tekniikalla. Kaikentasoiset ratsastajat ovat päässeet tutustumaan tähän kauniiseen rautiaaseen poniin.

Lakonta 

Toinen hevosvahvistus Lakonta saapui tallillemme ensimmäisten kesäkurssiviikkojen aikaan ja se saikin pehmeän laskun tuntihevosen elämään. Tämäkin ruunikko tamma on toiminut ulkomailla estehevosena ja täällä Suomessa perhehevosena äidille ja tyttärelle. Pitkä nimi on ehtinyt jo lyhentyä moneen eri muotoon, ja sille on ehdotettu muun muassa nimiä Lada, Lakka, Konna ja Taika. Toistaiseksi jo vakiintunut nimi kuitenkin pysyy ennallaan, vaikka rakkaalla lapsella monta nimeä saakin olla. Lakonta ehtikin kolhimaan itseään jo ensimmäisen laumapäivänsä aikana isompien hevosten kynsissä, ja sen jalassa olevaa haavaa parannellaan edelleen. Muutaman viikon tunneilla oltuaan tapaturma-altis neiti onnistui hankkimaan jo seuraavankin haavan, jota parannellaan yhdessä edellisen kanssa. Toivon mukaan sairastelu jäisi tähän ja osaava tamma pääsisi taas tunneille   näyttämään muille, kuinka sitä oikein liikutaankaan! Ratsastajansa ja lukuisia muita tallikävijöitä Lakonta on ehtinyt jo hurmaamaan joustavilla liikkeillään ja uteliaalla, positiivisella luonteellaan.

 Terttu

Pieni ponitamma Terttu (Argenda) liittyi joukkoomme syksyn aikana. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä tämä tamma sai ensi alkuun nimen Arttu, joka ehtikin jo vakiintua tukevarakenteiselle ruunikkoponille. Sukupuolen tarkistuksen yhteydessä päädyttiin vaihtamaan nimi Tertuksi. Tunneilla poni on osoittautunut hyvin kiltiksi ja eteenpäinpyrkiväksi, täydelliseksi tuntiponi siis! Suloinen poni on osoittautunut hyvin monipuoliseksi opettamalla niin tenavia, aloittelijoita kuin jo taitavampiakin ratsastajia myös esteratsastuksen saloihin.

Tulossa: Kysymyspostaus. Kysy mitä mieleesi tulee, vastaamme asiallisiin kysymyksiin tai yritämme selvittää vastauksen.

Kuin identtiset kaksoset

Uusia hevosia on taas saapunut talliimme. Hevoset Arska ja Wanda saivat monet hieraisemaan silmiään perjantaina 6.4, kun ne saapuivat tallille, sillä ensisilmäyksellä katsottuna ne näyttävät hyvin samanlaisilta. Luonteeltaan ja tarkempaa tarkasteltuna he ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Molemmat hevoset ovat Tampereelta lopetetusta ratsastuskoulusta.

Wanda, oikealta nimeltään Wilanda, on kymmenvuotias tamma, hieman arka luonteeltaan. Jännittävä neiti oli tiistaina maneesissa ensimmäistä kertaa hieman ihmeissään, mutta on jo kotiutunut hienosti. Hevonen tekee asioita mielellään ja on kuulemma oikein nöyrä luonteeltaan. Hyppykykyä tammalta löytyy ja se olikin yhdessä Titan kanssa ensimmäisissä estekisoissaan jo saman viikon sunnuntaina.

Araal eli Arska on kahdeksanvuotias kiltti ruuna, josta kuoriutuu varmasti hyvä tuntiratsu hyvin eritasoisille ratsastajille. Herralla jo-ratsastaneiden kommenttien mukaan hän on hieman hidas pohkeelle sekä ajoittain raskas kädelle, mutta muuten erittäin mukava hevonen ratsastaa. Valitettavasti Arska lähti Poni-Haasta pari päivää sitten, sillä se ei eläinlääkärin tarkastuksessa ollut ihan puhdas.

Titta ja Wanda kisoissa.

Titta ja Wanda kisoissa.

Arska

Inka Laine ja Arska

Inka Laine ja Arska

Kaikki kuvat c) Nora Oravainen

Lisää kirjavia poneja ja ruunikoita hevosia

Kolmen hevosen äkillinen lähtö jätti ison aukon hevoskalustoon. Nyt tätä aukkoa on tullut täyttämään kaksi uutta tuttavuutta. Jos jollakin on ollut ongelmia ruunikoiden erottamisessa toisistaan, uusi hevonen ei ainakaan auta asiaa. Ja uutta ponia katsoessa tulee väkisin mieleen "Mistä näitä kirjavia oikein tulee?" Nyt esittelyssä Silver ja Lettu!

Silveristä kertoo sen hoitaja Annis.

"Silver saapui Poni-Hakaan syyskuun lopussa Sipoosta. Alunperin tämä 9-vuotias ruuna on kotoisin Latviasta. Kuuleman mukaan entisessä kodissaan Silveriä kutsuttiin nimellä Möhkis, mikä kieltämättä kuvaa sitä aika hyvin; vaikka Silver ei ole kovin korkea, eikä varsinaisesti mikään työhevosmallinen, on se kuitenkin jollain tapaa tosi massivisen ja möhkön oloinen! Nimestään huolimatta Silver ei  ole kimo vaan kauniin tumma ruunikko tähdellä ja sukilla.

Silver hurmasi minut heti persoonallisuudellaan, se on vähän kuin hevosversio pusuja ja rapsutuksia rakastavasta Ami-ponista! Hoitaessa Silver on siis todella kiltti, rakastaa seuraa ja sukailua ja on kaikin puolin huipputyyppi.

Itse olen Silverin selkään päässyt vasta kerran ja kokemus vastasi aikalailla sitä mitä olen muiltakin ratsastajilta kuullut. Alkutunnista järkytys oli melkoinen kun jarrut ja ratti olivat totaalisen hukassa! Pikkuhiljaa aluksi hankalilta vaikuttaneet tehtävät alkoivat kuitenkin sujua tosi hyvin kun Silveriä muisti kehua jokaisesta onnistumisesta. Lopputunnista Silver tuntuikin jo tosi kivalta ja pehmeältä ratsastaa ja hienon oloiset liikkeetkin sillä vaikuttaisi olevan! Lisäksi se on vauhdikkuudesta huolimatta järkevän oloinen, eikä keksi tyhmyyksiä. Estekokemusta Silverillä ei ilmeisesti kovin paljoa vielä ole, mutta ehkä tähänkin tulee vielä muutos. Kunhan jarrut saadaan vähän paremmin haltuun niin Silveristä tulee varmasti tosi kiva kaikentasoisten ratsu! "

Suloinen pikkuponi Lettu taas muutti tallillemme viime viikon keskiviikkona Hämeestä.
Ruuna on kokenut konkari, onhan se jo 15-vuotias. Lettu on aiemminkin ollut tuntiratsuna. Tämä erittäin kiltti mutta herkkä kirjava poni on päässytkin jo kokeilemaan talutusratsuna olemista alkeis- ja tenavatunneilla ja on muutenkin ollut mukana tunneilla. Uuteen ympäristöön totuttelun jälkeen siitä toivottavasti saadaan osaava ja kiltti tuntiratsu erilaisille ratsastajille. Letun oikea nimi on Plet II.


Lettu kävelyllä. Kuva Anniina Etelämaa

Hevoskuulumisia

Tästä on jo hetki kulunut ja bloginkin puolella on useammassa kommentissa kysytty Atesta. Atte ontui viime syksystä enemmän ja vähemmän koko ajan. Se käytettiin klinikalla tutkimuksissa, joiden tulos oli karu: nivelrikkoa, kinnerpatit ja sädeluuontumaa. Atte ei kestänyt edes kevyellä käytöllä tunneilla, vaikka sitäkin yritettiin. Niinpä se päätettiin päästää kivuistaan. Ratkaisu ei ollut mukava, koska ruuna oli vasta 9-vuotias, mutta noiden vaivojen kanssa oli selvää, ettei Atte olisi voinut elää kivutonta elämää. Nyt ei tarvitse enää miettiä, voiko ystävällinen ruuna hyvin.

Atte tuli Poni-Hakaan syksyllä 2012 hyvin raakana ja vähän ratsastettuna. Alkuun se meni tunneilla kovaa, mutta pikku hiljaa se rauhoittui ja oppi uutta. Ruunalla oli hienot askellajit ja ehdottomasti yhdet tallin hienoimmista raviväistöistä. Sillä oli ystävällinen, joskin hieman kujeileva luonne ja aina sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Tunneilla Atte aiheutti toisinaan hämminkiä esittämällä omia liikkeitä annettujen tehtävien lomassa. Monet eivät siksi tykänneet Atesta, mutta vähintään yhtä monet halusivat ratsastaa hevosella. Atella olikin oma vankka kannattajakuntansa, joka jää varmasti kaipaamaan tätä persoonallista hevosta. Lepaa rauhassa Atte!

Atte

Tunneilla on kuitenkin näkynyt uusi ruunikko. Heinäkuussa tallille muuttanut Orneta Q eli tuttavallisemmin Netta on vihdoin päässyt aloittamaan tuntityöt. Netta sai ison haavan kankkuunsa vai muutaman päivän tallilla asuttuaan ja oli pitkään sairaslomalla sen takia. Nyt tamma on ollut tunneilla muutaman viikon ja osoittautunut hyvin kiltiksi ja ystävälliseksi hevoseksi. Se on 9-vuotias virolaistamma, jolla on suvussa paljon trakehneria, mikä tuo siihen mukavaa keveyttä. Se on rehellinen ja luottavainen hevonen, jolle on toistaiseksi tuntunut käyvän kaikki. Netalla on kivan näköiset liikkeet ja yrittelijäs luonne, joten jäämme innolla odottamaan, missä vaiheessa tamma nähdään ensimmäistä kertaa kouluradalla.

Jatta ja Netta

Beeta lähti uuteen kotiin

Connemaratamma Beeta lähti perjantaina uuteen kotiin. Drumbad Crann na Beatha eli tuttavallisemmin Beeta saapui puolitoista vuotta sitten syksyllä Irlannista. Se oli silloin 6-vuotias ja äärettömän herkkä. Pikkuhiljaa se tuli mukaan tunneille ja ihastutti lähes kaikki ratsastajat herttaisella luonteellaan. Se olikin niin kiltti, että rauhoituttuaan se sopi hyvin myös alkeiskursseille. Beeta on hieno poni ja sen suhteen oli monia toiveita, mutta valitettavasti sillä todettiin keväällä vatsahaava, jonka takia se oli pitkällä sairaslomalla. Sen takia se myös myytiin rauhallisempaan kotiin, jossa Beeta saa olla pääosin seuraponina ja ehkä myöhemmin varsoa muutaman kerran. Toivotamme Beetalle mukavaa jatkoa uusien omistajien kanssa!

Tallille tuli myös kaksi uutta hevosta hieman aiemmin. 12-vuotias tori-hannover-risteytysruuna Werner saapui Virosta suoraan Poni-Hakaan. Se on ollut Virossa tuntihevosena ja löytyy siltä kilpailutuloksiakin. Werneri on jo normaalissa tuntikäytössä ja pääsipä se viikonloppuna hyppäämään Suskin esteviikonlopussakin. Werneri on kiltti, rauhallinen ja osaava, joskin hieman ruosteessa. Ratsastajat ovat kuitenkin tykänneet siitä paljon ja se on mainio lisä tuntihevosten joukkoon.

Werneri, kuva Hanski

Joker eli Jokeri tai Joke saapui Poni-Hakaan Sipoosta myyntitallilta. Se on 9-vuotias puolalainen ruuna, jolla on hieno ravi ja laukka. Jokeri on ollut muutamilla tunneilla mukana, sekin on kiltti ja rauhallinen ratsastettava, josta tulee pienellä lisäkoulutuksella varmasti hyvin suosittu. Sitten onkin talli täynnä Jokeri-faneja ;)

Jokeri, kuva Hanski

Muistoja menneistä

Poni-Haassa tallin alkuaikoina hoitanut Diku muistelee tallin alkuaikoja
Emme vastaa mahdollisista asiavirheistä.

Hoidin aikoinani Comet-nimistä ponia vuosina ´75-´81, aloitin siis jonkin aikaa tallin perustamisen jälkeen. Kun talli muutti nykyiselle paikalleen 1980-luvun alussa, en enää hoitanut. Ratsastamassa kävin epäsäännöllisesti vielä pari vuotta. Comet oli iso poni, hyvä hyppääjä. Se oli menevä ja vilkas, mutta sillä oli kauheat askellajit, joissa oli kamala istua. Siihen aikaanhan ei peräänannosta tiedetty mitään, eikä hevosia ratsastettu peräänantoon. Poneilla oli yleensä kolme hoitajaa, niin kuin nykyisinkin. Ykköshoitajaa kunnioitettiin enemmän kuin nykyään. Hoitajien välillä vallitsi hyvä yhteishenki, mutta ikäluokittain syntyi samanikäisten muodostamia joukkoja. Vanhemmat ja nuoremmat eivät niin kaveeranneet keskenään.

Hoitoponini Comet,hoitopuomilla kentän vieressä. Takana kenttä, joka on nykyisen yläkentän paikalla, kuvasta vasemmalle jää satulahuone Hanipoka. Näin hevoset seisoivat päivän tuntien ajan.

Aluksi Chrisse piti itse tunteja, mutta välillä ja vähitellen tuli myös muita opettajia. Ponien lisäksi tallissa oli muutama hevonenkin isommille ratsastajille. Muistan, kuinka Chrisse punoi itse narusuitsia kaikille poneille, jokaisella oli omansa. Suitsissa oli soljet takana, joista  ne sai säädeltyä oikean kokoisiksi. Kävimme syöttelemässä hevosia paljon, ja saimme tehdä niiden kanssa paljon asioita.

Tallista löytyi monia persoonia, aivan niin kuin nykyäänkin. Chrissen kirjoissakin mainittu Bingo oli todella persoona! Aivan Kerpun tapainen. Se teki mitä halusi, eikä kenelläkään ollut siihen mitään sanomista. Se ei pysynyt missään aidoissa. Suskin isääkin, Tojea, Bingo veti kuin märkää rättiä päättäessään lähteä johonkin suuntaan. Se vain kääntyi ja lähti laukkaamaan poispäin. Siinä sitten juostiin perässä.

Varsojen ristiäiset olivat isoja tilaisuuksia. Fugi-niminen tamma teki minun aikanani kaksi varsaa tallille, Furiuksen ja Frodon. Don-hevonen oli ehdottomasti tallin suosituin hevonen, se oli kiltti ja ihana. Kaikki ponit olivat todella mukavia.

 

Minä ja Comet hyppäämässä tallin kansallisissa estekisoissa 25.5.1980. Takana näkyvät silloinen tarha ja satulahuone Hanipoka. Ylhäällä mäellä on nykyinen terapia- ja yksityistalli.

 

 

Toukokuussa 1980 tallilla oli kansalliset estekisat, ja menin samaa luokkaa Suskin kanssa. Se taisi olla 80 cm ja kulki siihen aikaan nimellä Helppo C arv. A:1. Suski ratsasti Josefiinalla ja itse menin hoitoponillani Cometilla. Kilpailin 2 vuotta ja olin mukana valmennusryhmässä. Kiersimme useat kansalliset estekisat kesän aikana. Kuljimme Chrissen vihreällä Poni-Haan autolla, johon mahtui muistaakseni neljä hevosta. Sillä ajoimme ympäriinsä, varsinkin Etelä-Suomessa, muutaman sadan kilometrin säteellä. Kun en saanut kisata enää Cometilla, sain tallin uuden ponin, Mossen, ratsastettavaksi. Se hyppäsi aina mistä sattui, enkä osannut hypätä sillä ollenkaan. Yksiin kisoihin menin ja se kielsi ulos ensimmäiseltä esteeltä.

Satulat säilytettiin nykyisen yläkentän tuntumassa olleessa Hanipokassa. Se toimi samaan aikaan satulahuoneena, toimistona ja taukotilana. Ponit ja hevoset jaettiin siellä aina ennen tunnin alkua. Piha oli täynnä parsia joihin hevoset sidottiin tuntien ajaksi, ja illalla ne vietiin taas takaisin tallille, jonka voi nähdä Hevoshaantien varrella tien laidassa. Silloin oli ihan normaalia, että ponit menivät kolme, neljä tuntia päivässä: kolme oli minimituntimäärä. Ponit menevät nykyään vähemmän tunteja, mutta eivät ne ennen voineet kuitenkaan huonostikaan. Tuntiponit tekivät pitkän uran. Ehkä hevoset eivät ontuneet niin paljon, tai siitä ei niin välitetty.

Siihen aikaan ei ollut niinkään leirejä, vaan ponit vuokrattiin kesäksi. Ohjattua ei ollut kuin maastot, vaan hevosia ratsastettiin kaksi tuntia päivässä. Ponit olivat aivan kuin meidän. Illalla ne vietiin vain talliin ja aamulla takaisin laitumelle. Vuokrausajan olimme aina viikon Pollepirtissä yötä, ja siellä ei ollut ketään aikuisia. Chrissen silloinen Rontti-koira oli meillä turvana, se oli käynyt jonkin turvakoulutuksen. Rontille oli opetettu, että ”jätkä”-sanan kuultuaan sen piti haukkua ja käyttäytyä uhkaavasti. Onneksi ei koskaan tullut aitoa tilannetta, jossa tätä taitoa olisi tarvittu.

Claudia-tamma ja taustalla Hanipokan satulahuone-toimisto. Vasemmalla kentän kulma ja oikealla laidunta.

Välillä kesäaikaan lintsasin koulusta ja tulin tallille, kun aamuisin hevoset vietiin laitumelle parin kilometrin päähän. Joskus lähdettiin Chrissen kanssa kahdestaan viemään hevosia, niin, että Chrisse oli oman hevosensa selässä ja käsissään hänellä oli hevoset molemmilla puolilla naruissa. Minä tulin hoitoponillani perässä ja käsissä oli samalla tavoin kaksi hevosta lisää. Loput hevoset juoksivat irrallaan meidän välissämme. Välillä laukkailimme kiinni välistämme karanneita hevosia. Vetäjällä oli pakko olla kaksi hevosta käsissään, sillä muuten olisivat muut kiilanneet ohi kapeallakin tiellä.

Asutusta ei alueella ollut silloin juuri ollenkaan, vain meidän tallimme, Hakunilan kartano ja Hevoshaantien päässä olevat talot. Ei juuri muuta. Metsän maastopolkuja saimme käyttää, ja eri polkuja käytimmekin paljon. Sänkipeltoja pääsi usvattamaan oikein kunnolla, rivissä vain joku näytti lähtömerkin ja sitten mentiin! Toivottiin vain, että hevoset pysähtyvät ennen pellon päässä olevaa ojaa. Kävimme ihan koko ajan maastossa, mutta hirveästi en muista että kukaan olisi tippunut. Maastoilimme myös ilman satulaa. Hyppäsimme myös paljon, varsinkin koska olin valmennusryhmässä. Esteitä hypättiin ihan alusta lähtien. Puomeja en muista että olisimme menneet koskaan, mutta puisia, kiinteitä kavaletteja kylläkin.

Olen katkaissut käteni maastossa, mutta omalle kohdalle ei ole sattunut sen ihmeempiä. Olimme kaverini kanssa myöhässä tunnilta, ja muut olivat jo lähdössä maastoon. Juoksimme laitumelle hakemaan hevosia, ja hyppäsin kiven päältä ponin selkään, jotta olisimme ehtineet nopeammin satuloimaan. Matkalla tallille hevonen kompastui, tulin alas ja katkaisin ranteeni. Muut tulivatkin jo vastaan ja ihmettelivät vain, minne olimme jääneet. Yllättävän vähän meille sattui kuitenkin onnettomuuksia verrattuna siihen, kuinka hevosten kanssa oltiin.

Furius-varsa kesällä 1978 laitumella, nykyisen alakentän kohdalla. Takaa näkyy tänä päivänäkin pystyssä seisova lato.

 

Talvella minulla oli jalassani vanhat hiihtomonot tai muut liukkaat kengät. Illalla viimeisen tunnin jälkeen veimme hevosia takaisin tallille niin, että poneilla oli riimut ja narut kaulalla ja itse menimme hevosen taakse seisomaan. Siinä sitten hännästä kiinni pitämällä ravasimme koko matkan takaisin tallille. Kaikenlaista niiden ponien kanssa tehtiin.

Tallin takana, samassa vanhassa rakennuksessa oli kanala, ja kanoista tuli täitä hevosiin. Yksi poneista sai jatkuvasti näitä kanatäitä, joten ponin hoitajakin nimitettiin Kanatäiksi. Nimeä lyhenneltiin aina välillä, mutta kutsumanimi säilyi hoitajalla vuosia. Tallissa ei ollut vesiboksia, joten jalat pesimme pihalla olleiden hoitopuomien luona kylmällä vedellä ämpäreistä, oli kesä tai talvi. Kaikki oli  välillä aivan jäässä. Vain hevosilla oli tallissa karsinat, poneilla oli pilttuut, joissa ne olivat sidottuina.

Suurin ero nykypäivään on turvallisuudessa. Ratsastus tuntuu olevan kovin steriiliä ja sääntöjen sanelemaa nykyisin. Kyllähän se liittyy kuitenkin turvallisuuteenkin, esimerkiksi SRL määrää jäsentalleilleen tietyt kriteerit. Ja eihän se tietenkään ole järkevää mennä ilman kypärää. Turvallisuus otetaan paremmin huomioon kaikessa tekemisessä, esimerkiksi hevosen mahan alta ei enää mennä tai aivan sen takana ei seistä. Ennen sitä ei niin valvottu.

Hevosetkin ovat tietysti erilaisia. Osaltaan hevoset olivat kiukkuisempia kuin nykyisin, sillä ne olivat saaneet vapaan kasvatuksen. Osa hevosista oli hyvin kiukkuisia, ja niiden kohdalla oli hyvin tarkkaa, kuka esimerkiksi haki ne tarhasta. Ne saattoivat tulla päälle, jos et ehtinyt väistää. Nykyisin hevoset ja ponit ovat kiltimpiä ja koulutetumpia, ja sekin osaltaan lisää turvallisuutta.

 

 

Unidentified Fluffy Object *

* tunnistamaton pörröinen ilmestys

eli UFO!
Ufo laskeutui talliimme myöhään perjantaina iltapäivällä. Se on mukauttanut itsensä kovasti Stevenin ja Söpön näköiseksi kirjavaksi palloksi. Mukana seuranneet tyhjät paperit paljastavat ulkoavaruuden asukin, sillä ainoat tiedot ovat syntymämaaksi merkattu Liettua sekä syntymävuosi 2006.

Maan asukkien huijaamiseksi luotu ulkonäkö on syötävän suloinen. Lisäksi sen on tukeva, sanan kaikissa merkityksissä. Mutta Ufo vaikuttaa varsin vaarattomalta ja ystävälliseltä oliolta, joten voinemme hyvillä mielin tutustua siihen.

Kerromme lisää, kunhan tutkimukset ovat edenneet.

Joulukalenteri: 21. luukku

Uusia heppoja ja jäähyväisiä entisille

Nyt on hevosia vaihtunut ihan urakalla! Viime lauantaina jätettiin hyvästit tallissa vähän lyhyemmän aikaa olleelle Kolalle ja keskiviikkona lähteneelle Kaapolle. Uusia heppoja on tullut aina sitä mukaa, kun karsinat tyhjenevät.

"Villi valkoinen" Kola pääsi hyvään kotiin pitkään esiintyneiden jalkavaivojen vuoksi. Tunneillakin se ehti lopulta olla vain hetken aikaa. Kolaa odottaa varmasti hyvä elämä kevyemmässä harrastekäytössä. Hieman vanhempi, 12-vuotias arabiristeytys ehti tallissa ollessaan hurmata ratsastajat virkeällä käytöksellään ja yhteistyöhalukkuudellaan.

Kola

Kaapo pääsi niin ikään hyvään kotiin, kun tuttu ratsastaja tarjosi sille onnellisen kodin Tuusulassa. 7-vuotias, lupaava hevonen ehti olla Poni-Haassa vain hieman yli vuoden, mutta siinä ajassa sillekin kehittyi oma vankka fanjoukkonsa, opettajien ihmettelystä huolimatta. Hyvin sympaattinen, kiltti hevonen tarvitsi suostuttelevan ja ymmärtävän ratsastajan, joka ymmärsi sitä, sillä muuten yhteistyö ei oikein sujunut. Oikeanlaisen ratsastajan kanssa tästä ratsukosta tuli kuitenkin täysin yhdessä työskentelevä ja toisiaan auttava parivaljakko. Kun hevonen luotti ratsastajaansa, se antoi itsestään kaiken. Itse ehdin hoitaa Kaapoa lähes koko sen ajan kun se oli Poni-Haassa, sillä aloitin pari viikkoa sen jälkeen kun hevonen on saapunut tallille. Ihastuin heti sen uteliaaseen ja seuralliseen luonteeseen, ja vietettyäni Kaapon kanssa enemmän aikaa siitä tuli entistä tärkeämpi. Tälle hevoselle on menetetty ainakin yksi sydän. Onnea matkaan.

Kaapo

Viime viikolla Lucia-juhlan jälkeen tallille saapui pieni Macy-niminen hevonen, jossa on hieman samaa näköä Vikin kanssa. Karsinasta kurkkinut pää vaikuttaa mukavalta, eikä sillä ratsastaneillakaan ole ollut pahaa sanottavaa pienestä tammasta. Tunneille Macy pääsi heti maanantaina ja on toistaiseksi käyttäytynyt nätisti. Tumma pikkuhevonen vaikuttaakin oivalta lisältä tallin hevoskaartiin. Macy eli Amazing moon on virallisesti risteytysponitamma, jolla on ikää kahdeksan vuotta.

Keskiviikkona Kaapon tilalle saatiin sympaattinen lämminverinen, joka on aiemmin tuntenut nimen Atte. Koska tallilla on jo yksi tämän niminen hevonen, uudesta Atesta on toistaiseksi käytetty nimeä Patte. Tämä "Ali Shan Glear" tuli tallillemme Virosta ja on toistaiseksi kotiutunut uuteen paikkaan. 13-vuotiaasta ruunikosta ruunasta kuoriutuu varmasti mukava hevonen.

Macy

Patte

Joulukalenteri: 13. luukku

Viikonloppuna oli aika jättää hyvästit jälleen yhdelle Hopean hevosista, kun Hopsu muutti eläkekotiinsa. Tämän jälkeen "aina" tallissa olleista kotikasvatetuista Hopeoista on jäljellä enää Helinä. Ja kaikista yhdeksästä hienosta Pikkumiehen Poni-Haassa asuneesta varsasta enää kolme: Helinän lisäksi Broidi ja Zombi. Niin se vaan aika kuluu.

Hopsu on kuitenkin eläkepäivänsä ansainnut. Se on tehnyt yli kymmenen vuotta ahkerasti (ja vähemmän ahkerasti) töitä tunneilla opettaen ratsastuksen saloja. Sen selässä ovat sadat ja sadat ratsastajat oppineet tärkeitä taitoja tulevaisuutta varten. Hopsu on niitä hevosia, joiden kanssa on turha tapella. Se teki juuri sen verran kuin sitä itseään sattui huvittamaan. Sanotaan, että liian älykäs hevonen on hankala ja ainakin Hopsun kanssa se piti täysin paikkaansa. Se tiesi, ettei sen ollut pakko, mikäli se ei halunnut. Mutta jos se halusi, se pystyi esittämään kaiken laukanvaihdoista aina piruetteihin asti. Hopsu näytti ratsastajille tehokkaasti näiden oikeat taidot, mutta myös palkitsi runsaasti, mikäli sen sai liikkumaan. Monet ovatkin sanoneet, että Hopsu on opettanut enemmän kuin muut hevoset yhteensä, mikä kertoo aika paljon tästä pienestä suuresta hevosesta. Se on aito jätkä, jolle ei kannata kertoa, miten työt pitäisi hoitaa. Mutta pienellä suostuttelulla ja nätisti pyytämällä se teki mitä vaan.

Hopsu estekisoissa 2010

Hopsu tosiaan osaa pudottaa ylimieliset ratsastajat takaisin maanpinnalle erittäin tehokkaasti. Hopsun elämän ehdoton tähtihetki liittyykin juuri tähän. Poni-Haan hevoset esiintyivät vuosia sitten HIHS:issä useampaan kertaan. Eräänä vuonna oli tähtiratsastajien kilpailu suomenhevosilla, ja mukana tietysti Hopean kaarti, myös Hopsu. Suski talutti ennen esitystä virkeällä mielellä ollutta Hopsua odottaessaan maailman luokan kilparatsastajien saapumista. Hopsun oli saanut ratsukseen Mikael Forstén, joka katsoi pientä suomenhevosta nenänvarttaan pitkin. Suski varoitteli hevosen ovelasta luonteesta, mutta Mikko ei tästä ollut välittänyt. Ei tainnut uskoa, mihin kaikkeen pieni Hopsumme pystyi. Tuhahdelleen hän oli noussut Hopsun selkään ja lähtenyt liikkeelle. Ei ollut kulunut kuin hetki, ennen kuin Hopsu oli tehnyt nopean sivuloikan lähimmän kukkapuskan vieressä ja arvon kilparatsastaja oli löytänyt itsensä kukkapuskasta. Kotitallilla Hopsu saattoi saada tempustaan ylimääräisen porkkanan.

Hopsu koulukisoissa 2010

Jäämme varmasti kaipaamaan tätä persoonallista hevosta, joka piristi tallin arkea omalla tavallaan. Toivotamme kuitenkin rakkaalle ystävälle hyviä eläkepäiviä vanhan hoitajansa huomassa.

Toinen viime viikolla lähtenyt ehti olla Poni-Haassa vähän lyhyemmän aikaa. Bono ei lopulta kuitenkaan oikein kotiutunut ja muutti asumaan pihattoon Vihtiin.

Tämä ei silti tarkoita, että tallissa olisi tyhjiä karsinoita, päinvastoin. Prinssi muutti jo yksityistallin satulahuoneeseen tehtyyn karsinaan, kun uusia hevosia on tullut kolme kappaletta.

Enkeli

Ensimmäisenä saapui tumma tamma Angelina II viime torstaina. Se on kuusivuotias mustanruunikko, joka on tuotu Suomeen keväällä Liettuasta. Tamma sai lempinimekseen Enkeli, joka tosin taisi muuttua Ankiksi viikonlopun jälkeen. Tamma on mukavan oloinen kaveri, ei kovin herkkä ratsastettava, mutta koulutettu ja asiallinen. Koulu sujuu kivasti ja hypätä neitokainen ainakin osaa, kun sitäkin päästiin viikonloppuna kokeilemaan.

Enkeli

Ava

Maanantaina saapui sitten Virosta kaksi uutta kaveria. Toinen on rautias ponitamma, jota kutsutaan Avaksi. Se on viisivuotias ja kuuleman mukaan kiva ja kiltti, tamma on toistaiseksi saanut enimmäkseen kotiutua uuteen kotimaahansa. Se on syntynyt Latviassa ja muuttanut viikon sisällä Viron kautta Suomeen.

Samalla kyydillä tuli niin ikään viisivuotias ruunikko ruuna, jota kutsutaan Kamuksi. Sekin on latvialainen ja tullut Viron kautta Suomeen. Kamu on valloittanut lähes kaikki sitä käsitelleen ystävällisellä luonteellaan ja yhteistyöhalukkuudellaan.

Kamu

Bonon haastattelu

• 
  

  Yksi tallin uusimmista poneista, vekkuli pikkuruuna Bono antoi meille haastattelun.

  
  

  Kuka olet ja mistä tulet? Olen 12 -vuotias vilkas risteytysponi. Olen syntynyt Saksassa ja sieltä muutin muistaakseni kuuden tai seitsemän vuoden vanhana Östersundomin ponikouluun. Östersundomin ponikoulussa olin tuntiponina ja muutin tänne Poni-Hakaan tänä syksynä. Olet asunut Poni-Haassa vasta aika vähän aikaa, mitä mieltä olet ollut uudesta kodistasi?

  Aluksi tuntui vähän oudolta asua karsinassa, kun olen aiemmin tottunut asumaan pihatossa. Nyt olen kuitenkin sopeutunut aika hyvin ja tottunut näihin karsinoihinkin. On aika hassua, että minulla on oma karsina, mutta onneksi päivisin pääsen ulkoilemaan laumassa.

  Oletko saanut jo uusia ystäviä tai hoitajia?

  Olen kovasti tykännyt uudesta naapuristani Röllistä, enkä tunnillakaan haluaisi muiden kuin Röllin perään, vaikka on minulla nyt jo muutama muukin ystävä. Aluksi kaikki pyörivät karsinani ympärillä ja olin kaikkien suosikki, nykyään tilanne on vähän laantunut. On minulla nyt jo kaksi hoitajaakin. On myös ollut mukavaa että Östersundomissa ollut hoitajani sai jatkaa hoitamistani. Olemme yhdessä tutustuneet uuteen talliin.

  Miltä tuntui muuttaa uuteen paikkaan?

  

  Östersundomissa

  Tarvittiin aika monta ihmistä viemään minut kuljetusvaunuun Östersundomissa. Hirnuin koko ajan ja Poni-Haassakin vielä ensimmäisen illan kolistelin ja huhuilin kavereitani. Olen tottunut asumaan kavereideni kanssa samassa pihatossa, ja minulla on vieläkin ikävä kaikkia kavereitani ja Östersundomia. Olen saanut uusia kavereita täällä Poni-Haassa ja tämäkin on tosi mukava paikka asua.

  Mikä saa sinut suuttumaan?

  Se, kun minut pestään letkulla, inhoan sitä ja muutenkin vettä. Lisäksi jos minut jätetään yksin talliin tykkään hirnua hoitajien korviin niin kovaa kuin suinkin jaksan.

  Onko sinulla pahoja tapoja?

  Jos minulle ei järjestetä tarpeeksi tekemistä alan kuopimaan helposti. En myöskään talvella ole helppo suitsia, varsinkaan jos kuolaimet ovat kylmät.

  Onko sinulla joku bravuuri tai yllättävä taito?

  Joku voisi sanoa, että ratsastajan tiputtaminen niin ettei hän edes huomaa olevansa maassa. Olen näin pieneksi poniksi aika taitava ratsastaessa, mutta minulla on kyllä pilkettä silmäkulmassa... Minulla kilpailtiin lähinnä 60 cm luokissa Östersundomissa ja voitin melkein aina, samoin koulukilpailuissa. Kun estetunneilla piti hypätä yksin joku rata, saatoin panna vastaan, mutta en ikinä kisoissa tehnyt mitään, minusta tuli täysin eri poni kisoissa ja olinkin kaikilla ykköstoiveena.

  Hassuin kommellus, mikä sinulle on sattunut?

  Ehkä se, kun syksyllä kesken maneesitunnin laukkaosuuden sammuivat valot niin ulkoa kuin sisältäkin sähkökatkoksesta johtuen, ja koska oli ilta, ei maneesissa nähnyt yhtikäs mitään. Keksittiin parin kaverin kanssa lähteä kuskaamaan hämmentyneitä ratsastajia koska me hevosethan näkeemme pimeässä aika hyvin. Pysähdyin sitten ennenkuin törmäsin edellä menevään, ja aika moni ratsastaja putosi toilailuidemme ansiosta ennenkuin valot palasivat.

  Toinen hieman pelottavampi kommellus oli se, kun maneesissa kesken alkeistunnin putosi maneesipeili toisesta päästä. Meitä poneja oli noin seitsemän, ja kaikki ottivat jalat alleen, joten kaikki seitsemän ratsastajaa putosivat. Ei siinä käynyt pahemmin mutta kesti muutama viikko ennenkuin kukaan meistä poneista suostui menemään lähellekkään peilipäätyä.

  Kuvaile luonnettasi kolmella sanalla.

  Vilkas, innokas ja kiltti

  Parhaat kisatuloksesi?

  Olen tullut 60 cm luokassa ensimmäiseksi seurakisoissa.

  
  
• 
  

Väle II

 

Saran tilalla on saapunut viime viikolla uusi poni, Väle II. Poni on kuulemma ihan taitava taidoiltaan, nyt tosin hieman ruosteessa varsomisen jälkeen. Ikää tällä söpöllä paksukaisella on kuusi vuotta ja kooltaan se on ehkäpä Söpön korkuinen?

Satu pääsi koeajamaan tamman tunnillaan sunnuntaina ja kehui ponia suht tasaiseksi ja kuuliaiseksi.

Tutustu ponin sukupostin profiiliin. Video on jälleen pimeää maneesilaatua, mutta ehkäpä siitä saa jonkinlaisen käsityksen ponista.

 

Tasaista menoa :)



Jälleen uusia tapahtumia hevosrintamalla

Hevosia on viime aikoina tullut ja mennyt vähän enemmänkin, eikä muutokset sillä puolen ole vielä ohi.

Viimeisin pois muuttanut on Della, joka lähti maanantaina yksityiseksi pitkällisten suunnitelmien jälkeen. 10-vuotias suuri tummanruunikko tamma saapui Poni-Hakaan puolitoista vuotta sitten Belgiasta. Suuriliikkeisenä ja vahvana hevosena se ei ollut helpoimpia ratsastettavia. Sillä oli kuitenkin oma fanijoukko, joka tykkäsi hevosen haasteista ja rajattomasta hyppykyvystä. Dellalla oli kuitenkin ongelmia selän kanssa, koska sen oli vaikea mahtua paljon pienemmin liikkuvien muiden hevosten joukkoon varsinkin puolikkaassa maneesissa. Yksityisenä tamma pääsee käyttämään ja näyttämään itseään oikeutetusti, joten toivomme Dellalle mukavia päiviä jatkossa!

Karsinoiden liiallista tyhjentymistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Keskiviikkona tallille saapui melkein musta pikkuhurmuri. Ruuna matkusti melko lyhyen matkan Sipoosta, toimintansa äkisti lopettaneesta Östersundomin ponikoulusta. Bonito II, joka sai jo lempinimen Bono, on 12-vuotias poniruuna. Korkeutta sillä on vain 116cm, mutta luonnetta sitäkin enemmän. Vauhdikas ja kiltti kaveri tuntuu olevan, mutta ponin perässä tulleet huhut kertovat, että esim. karsinan ovi kannattaa pitää kiinni. Taitavan oloinen poni, joka varmasti nousee pienikokoisten ratsastajien suosikkilistoilla korkealle. Bonolla on muuten kirkas hirnunta, sen on varmasti kuullut jokainen, joka tallilla ponin saapumisen jälkeen on käynyt.

Onni tuli taloon ja muita kuulumisia

Gina

Lauantaina tallille saapui kuusivuotias latvialainen tamma. Hoitajat saivat hoitajien juhlissa tehtäväkseen keksiä muutaman nimiehdotuksen, ja tamman kutsumanimeksi muotoutuikin Gina.
Suski oli kehunut tammaa aiemmin jo erittäin mukavaksi ja kevyeksi ratsastaa. Gina sai toisenkin fanin heti kun Titta pääsi ratsastamaan sunnuntaina hevosta. Katso lyhyt videopätkä tästä (alla).

Tällä viikolla tallille muutti toinenkin hevonen. Keskiviikko iltana kauniin punarautias suomenhevonen Onni saapui tallille.

Onni oli jo hetken asustellut Suskin luona, koska on vielä koulutuksessa. Sympaattinen ruuna on ravuritaustainen, mutta lupaavan oloinen ratsu. Suski on hehkuttanut Onnin edistymistä niin paljon, että odotamme tästä hevosesta tulevaisuudessa hyvää uutta tuntihevosta Poni-Hakaan.

Kun tämä herra on omat oppituntinsa käynyt ja se on valmis tunneille, Hopsu päässee eläkkeelle tehtyään pitkän uran tuntihevosena Poni-Haassa.

Tutustu tästä Onnin Sukupostin profiiliin

Lyhyt videopätkä Ginasta

Onni

Onni

Viki

Aiemmin tallille olivat saapuneet jo ruuna Rape (vai Ripa, Repe vai miksikä herraa nyt sitten kutsuttiinkaan...) sekä tamma Viki. Ruuna ei valitettavasti läpäissyt eläinlääkärin tarkastusta, joten se jatkoi matkaansa eteenpäin.

Kuusivuotias tumma tamma Viki on erittäin kiltti ja rakastaa harjaamista. Tunnilla sitä on jo muutamat onnekkaat päässeet kokeilemaan ja ratsastajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä hevoseen. Viki on hieman raaka vielä, mutta yritteliäs.

Tallin rakas oma kasvatti Äidin Kulta lähti tänään eläkkeelle. Kultsin jalka on oireillut jo jonkin aikaa ja hevosklinikalla todettiin tutkimusten jälkeen, että jalka ei enää kestä tuntikäyttöä. Kultsi pääsee maaseudulle työhevosen seuraneidiksi hyvään kotiin. Kultsi on tehnyt pitkän uran tuntiponina ja oli mukana esimerkiksi Hevoset Stadikalla -tapahtumassa talutusponina. Kultsin emähän on Poni-Haan entinen tuntiponi Speedy, jonka osa tallilla pitkään käyneistä saattavat muistaa, ja isä Chrissen upea suomenpienhevosori Varjo-Luonnos, jota Pikkumieheksi kutsuttiin. 16-vuotias voikko poni on ollut monen suosikki ja sitä jäädään varmasti kaipaamaan.

Kultsi pari päivää ennen lähtöään. © Juuli Pohjola