Kevättä rinnassa ja riehassa

Toukokuun lopulla ennen kevätkauden päättymistä järjestettiin tallillamme ensimmäistä kertaa Kevätrieha. Jo pitkään perinteenä ollut joulukuun Lucia-juhla sai tänä vuonna rinnalleen kevään päätöstapahtuman pukuratsastuskilpailun muodossa.

Koko juhlan aloitti kesäinen katrilli, jossa uimari, mökkeilijä, puutarhuri, retkeilijä, turisti sekä poniratsastaja olivat eksyneet hevosten selkään. Muu ohjelma koostui pukuratsastusesityksistä, joissa ratsasti aina kahdesta neljään ratsastajaa oman teemansa mukaisen esityksen. Poni-Haan maneesissa nähtiinkin muun muassa hahmoja Star Warsista, Disneyn menestyselokuva Frozenista sekä klassikko Aladdinista. Myös pinkit possut ja apinat olivat eksyneet mukaan. Yllätysesiintyjänä radalla nähtiin myös Angry Birds -konseptista tuttu vihreä possu hevosen selässä.

Pukuratsastuskilpailussa tiukka ja tarkka kolmen hengen tuomaristo jakoi esiintyjille palkintoja eri kategorioista. Parhaan puvustuksen palkinto meni yllätysesiintyjä-possulle, paras musiikki Aladdin-ryhmälle, ja parhaasta kokonaisuudesta palkittiin Frozen-teemalla ratsastaneet esiintyjät. Myös yleisöllä oli mahdollisuus nostaa esiintyjistä esiin yleisön suosikki äänestämällä omaa lempiesitystään nettilomakkeella, ja äänestyksen voittajaksi kiri Star Warsin tahtiin ratsastanut ryhmä. Palkinnoksi esiintyjät saivat karkkia sekä diplomit osallistumisestaan pukuratsastuskilpailuun.

Tapahtuman ohjelmassa oli myös keppihevosille suunnattu este- ja temppurata, johon myös katsojilla oli mahdollisuus osallistua. Pieniä ja isoja keppihevoskilpailijoita radalla nähtiinkin kiitettävä määrä. Talutusratsastus oli myös yksi Kevätriehan kohokohdista.

Ohjelman jälkeen katsojille tarjottiin kakkua Etelä-Suomen ratsastuskoulumestaruuksissa menestyneiden ratsukoiden sekä tuoreiden seuramestareiden kunniaksi.

Kiitos katsojille ja tapahtuman järjestämiseen osallistuneille!

Lisää kuvia Kevätriehasta täällä!

Kisakauden korkkaus

Sunnuntaina 17.1 kilpailtiin kauden ensimmäiset koulukilpailut, edellisiin vuosiin verrattuna poikkeuksellisen aikaisin. Osallistujia mukana oli mukavasti, tosin kilpailut eivät olleet täynnä, kuten esimerkiksi lähes kaikki koulukisat viime kaudella.

Aamu alkoi perinteiseen tapaan aitojen kantamisella, ja poikkeuksellisesti ensimmäisenä ratsastettiin luokka 2 eli helppo B, jotta myös C:n ratsastajilla olisi vaihteeksi enemmän aikaa valmistautua omaan rataansa. Ohjelmana ratsastettiin he B:0, ja eniten pisteitä luokassa keräsi tällä kertaa Katja Karhia Netan kanssa. Hevonen pärjäsikin luokassa mainiosti, sillä se pääsi myös toisen ratsastajansa Melike Dursunin kanssa toiselle sijalle. Piste-erot kärjessä olivat hyvin pieniä, sillä neljän ensimmäisen ratsastajan prosentit olivat kaikki välillä 65-66%.

Luokassa 1 ratsastettiin ohjelma he C:2, ja sinivalkoisen ruusukkeen ansaitsi tällä kertaa Jonna Vakkuri Mukin kanssa. Toiseksi luokassa sijoittui Hanne Korpelainen Tipolla. Prosentteja he keräsivät 65% ja 62,955%. Onnea!

Viimeisenä kruunattiin kisat A-merkin kouluohjelman ratsastuksella. Eniten pisteitä keräsi Nea "Nekku" Niemi yhdessä Turbon kanssa prosentein 61,481% ja toiselle sijalle ylsi Sofia Hemming Ametistilla, keräten 58,889%.

Onnea kaikille voittajille ja sijoittuneille! Kaikki tulokset näet seuran sivuilta.

Kauden ensimmäiset kisat sujuivat hyvin joustavasti ja kisoissa usein olleet ratsastajat toimivat hyvin rutiinilla. Tällä kaudella järjestetään vielä yhdet koulukisat sekä mestaruudet, ja kahdet estekisat sekä mestaruudet. Näiden lisäksi viime kaudella suosituiksi osoittautuneita minikisoja kisaillaan keväällä kaksien kisojen verran. Ensimmäiset minikisat ehdittiinkin jo kisata, niistä enemmän seuraavassa postauksessa!

Joulukalenteri: 24. luukku

Lucia-juhla

Tänäkin vuonna joulukalenterimme huipentuu Lucia-juhlan tunnelmiin. Teemana oli tänä vuonna evankeliumi Poni-Haan mukaan. Lucia-juhlan käsikirjoitus oli mukailtu Stadin evankeliumista soveltuvaksi Poni-Haan historiaan, ja sen muotoilivat Anne ja Sini.

Silloin Kekkonen, joka oli niinku pressana, vähän niinku omisti koko valtakunnan, ja sano, et firmojen täytyy maksaa sille veroja. Kaikki jengi lähti hoitamaan hommat firmoihinsa, jokainen omaan stadiinsa. Niin toi Chrissekin lähti Hakunilasta, Vantaa Citystä ettimään poneja omaa firmaansa varten, jotta sekin voisi maksaa veronsa. Se lähti ponienhakureissulle ukkonsa Tojen kanssa.

Ne löysi kymmenen ponia ja toi ne ponit Hakunilaan, ja näillä oli mukana Suski seimeen kapaloituna, ja Pontte kans jaloissa pyörimässä, ja ne pisti ne kans talliin.

No siellä lähellä oli jotain skidejä, jotka halus jäädä tsiigaa niiden poneja.

Pian nää näki valon, ja totes et ois kivaa ridaa sisällä ja saada isompi talli. Ja sit Chrisse jo alkoki heittää läppää: "Ei mitää hämminkii hei, mä ilmotan teille jäätävän ilon ja se koskee koko jengii. Suski ja Pontte alkaa johtaa tätä puljuu." Just tästä päivästä eteenpäin Hakunilassa alko pyörii Ypäjän stadista tulleita ridaopeja.

No sit Suskiki lähti sinne Ypäjä-stadiin, ja kun se sieltä palas, ni siitä tuli Master. No sit syttyki jo Hakunilan taivaalla kaikista kirkkain tähti, eli Poni-Haka. Viisaat itävantaalaiset ajatteli: Lets go to Hakunila, siellä me nähään mikä homma toi tähti oikeen on. Ne lähti kiitää kohti Hakunilaa ja löysi mageen tallin, joka oli niinku tää Poni-Haka, Laatutalli. Kun ne näki tän, ni ne kerto kaikille muilleki ympäri stadii, et tulkaa ridaa sinne.

Siitä päivästä saakka tääl on käyny sikana jengii, jo 40 vuotta, ja nykyään tääl poneja ostaa ja veroja maksaa Virpi. Mut ne massit menee Saulille.

Ohjelmanumerot ovat katsottavissa myös videoina seuran sivuilta.

Lisää kuvia täällä.

Joulukalenteria on ollut kiva tehdä, onhan meillä jo vankka rutiini sekä tehokas tiimi. Niin tehokas ja rutinoitunut, että tänä vuonna kalenteri päätettiin jo muutamaan kertaan perua sekä viimehetkillä taas toteuttaa. Aiheita on pähkäilty ja juttuja kirjoiteltu yömyöhään. On saatettu ehkä myös ahdistella muita kirjoittamaan meille juttuja. Kaikesta huolimatta blogimme joulukalenteri on mielestämme onnistunut hyvin tänäkin vuonna. Entä teistä? Olisi kiva kuulla kommentteja. Minkälaisia juttuja haluaisitte kuulla jatkossa? Mikä luukku oli suosikkisi, mistä et niin pitänyt?

Blogitiimi toivottaa lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Palaamme näppäimistön ääreen ensi vuonna!

Joulukalenteri: 19. luukku

Laumaelämää

Eri tilanteissa jaksetaan muistuttaa, että hevonen on laumaeläin. Se tulee ilmi arkipäiväisissä tilanteissa yllättävän usein. Kun yksi hevonen säikähtää, muut lähtevät helposti mukaan. Luonnossa on aina parempi katsoa kuin katua eli siis paeta, jos siihen on aihetta ja vasta sitten tarkistaa, oliko jotain oikeasti vaarallista. Hevoset myös mielellään seuraavat toisiaan, minkä jokainen on varmasti huomannut joskus tunnillakin, kun oma ratsu on lähtenyt edellisen perään avuista välittämättä.

Sen lisäksi, että laumaeläimen vaistot vaikuttavat hevosten käsittelyyn esimerkiksi yllä mainituissa tilanteissa, se pitää ottaa huomioon myös hevosten hoidossa. Hevosta ei esimerkiksi voi pitää yksin tallissa, vaan sillä on aina oltava lajikumppanin seuraa. Tarkoittaen siis asumista, suurin osa hevosista voi olla tallissa yksin esimerkiksi, jos muut ovat ulkoilemassa. Lisäksi hevosille pitäisi pyrkiä tarjoamaan päivittäinen ulkoilu lajitovereiden kanssa laumassa tai pareittain. 

Poni-Haassa tuntihevoset ulkoilevat päivittäin. Laumoja on tällä hetkellä kolme: ruunat, ponitammat ja hevostammat. Muutamia vuosia sitten kaikki tammatkin olivat yhdessä laumassa, mutta lauman kasvaessa katsottiin parhaaksi jakaa se puoliksi, koska tarhasta loppui tila. Isojen laumojen lisäksi on yleensä aina muutama hevonen, joita ei voida tarhata syystä tai toisesta muiden kanssa. Tällä hetkellä tuntihevosista Bambi ja Nalan tarhailevat kahdestaan, koska ne olivat laumassa niin kovia pomottajia, että alempiarvoisilla oli vähän liian tukalat paikat niiden kanssa. Keskenään ne viihtyvät vallan mainiosti ja isojen tammojenkin laumaan on palautunut rauha.

Tammat tulossa sisään. Ensimmäisenä sisään tulevat yleensä arvoasteikon yläpäässä olevat hevoset, kuten tässäkin.
Kärjessä Gina ja Lempi. Bambi on luultavasti tullut tarhasta ensimmäisenä, mutta jäänyt syömään ja
kuvasta näkee, ettei se ole tyytyväinen kun muut menevät ohi.

Tällaisia tapauksia on aina sillon tällöin. Jos joku muistaa rautiaan Koviksen muutamien vuosien takaa, hän saattaa myös muistaa, ettei sitä voitu myöskään pitää laumassa. Kovis oli muita hevosia kohtaan sen verran orimainen, että se stressasi valtavasti isossa laumassa. Kovis tarhasikin Helinän kanssa. Helinää ei voitu nuorempana pitää laumassa, koska se oli niin kova potkimaan muita. Mutta kahdestaan nämä kaksi viihtyivät vallan mainiosti. Käytöksen lisäksi toinen syy tarhata hevosia yksin on terveys. Esimerkiksi ontuvia hevosia ei laiteta laumaan, vaan ne tarhataan yksin, jotta ne saavat olla rauhassa ja liikkua oman mielensä mukaan. Terveyteen voidaan myös laskea kenkien pysyminen jalassa. Toisilta hevosilta kengät putoavat hyvin helposti ja yleensä ne ovat vielä hevosia, joiden ei olisi hyvä mennä tunnille ilman kenkää. Esimerkiksi Simo oli tullessaan tällainen. Niinpä se tarhattiin yksin, jotta kenkä saatiin pysymään jalassa. Nykyisin Simon kaviot ovat hyvässä kunnossa, eikä se pudottele enää kenkiään. Niinpä se voi olla laumassa. Simon kohdalla huomattiin myös hyvin, miten paljon lauma ja lajitoverit merkitsevät hevosille. Simo säikkyi muutama vuosi sitten tunneilla vastaan tulevia hevosia. Tämä ongelma poistui kokonaan, kun se pääsi laumaan takaisin. Siitä tuli muutenkin rauhallisempi ja silloin itse tajusin taas, miksi lajitovereiden tärkeydestä hevosille puhutaan niin paljon.

Tässäkin korkeampiarvoiset tulevat ensin sisään. Isot hevoset ja Söpö, jonka ohi ei joskus uskalla tulla kukaan.

Mitä laumassa hevosten kesken sitten tapahtuu? Jokaisella laumalla on aina johtaja. Tällä hetkellä hevostammoja johtaa Lempi ja korkealla laumassa on myös Gina. Hevostammoista alimpana ovat Viki ja Wanda. Muut ovat jossain siinä välissä, joskin arvojärjestystä on vaikea sanoa, vaikka se hevosilla onkin tarkkaan tiedossa. Ponitammojen laumassa Typy on härskillä käytöksellä saanut kaikki muut väistämään itseään ja onkin korkealla arvoasteikossa. Myös Terttu osaa pitää paikkansa. Alimpana ovat Peppi, Pingis ja Iines, joka on jäänyt korkeammalla olevien silmätikuksi. Ruunalaumassa tilanne ei ole aivan yhtä selkeä. Kipakkakavioiset Söpö ja Ufo saavat kyllä hevoset väistämään, mutta hevosilla on koko puolellaan ja yleensä laumaa johtaa joku isommista hevosista. Pääsääntöisti arvoasteikossa hevoset ovat yläpäässä ja ponit alapäässä, toki poikkeuksia aina on. Ruunalaumalla ei kuitenkaan ole ollut moneen vuoteen yhtä selkeää johtajaa, kuin mitä edesmennyt Ilpo oli. Se piti ison lauman kurissa arvovaltaisena ja ilman riitoja. Lempissä on johtajana paljon samaa, kun taas ponilaumassa johtaja ei ole kokenein ja ansainnut paikkaansa auktoriteetillaan, vaan yksinkertaisesti se joka uskaltaa esittää kovinta.

Hevoslauman seuraaminen on mielenkiintoista. Jos siihen on joskus mahdollisuus, kannattaa ottaa aikaa ja jäädä tarkkailemaan hevosten käytöstä. Aluksi tarhassa ei välttämättä näytä tapahtuvan mitään, mutta hetken seurailun jälkeen alkaa huomata hienovaraisia merkkejä, joilla hevoset viestivät toisilleen. Kun ylempiarvoinen haluaa kävellä jostain, sen tarvitsee vain vähän luimistaa korviaan ja arvoasteikolla alempana olevat väistävät. Useamman kerran samaa laumaa tarkkailemalla voi myös alkaa löytää hevosten ystävyyssuhteita. Esimerkiksi ruunalaumassa Antti, Simo ja Lassi pitävät usein yhtä. Onkin tavallista, että samannäköiset ja -luonteiset hevoset viihtyvät toistensa kanssa. Esimerkiksi Gina ja Lempi ovat tarhassa kavereita, vaikka tallissa esittävätkin jotain muuta. Osa ystävyyksistä voi kestää todella pitkäänkin. Broidi ja Pete ovat olleet ystäviä varmaan siitä asti, kun Broidi on muuttanut Poni-Hakaan. Välissä ne ovat olleet eri laumoissa, mutta joka kerta samaan tarhaan päästessään ne ovat ystäviä. Toisaalta laumassa voi joskus myös huomata, että joku korkea-arvoisemmista hevosista ottaa toisen suojelukseensa. Yksi liikuttavimmista tällaisista ystävyyksistä oli tallilla ennen asuneiden Hopsun ja Kerpun ystävyys. Hopsu suojeli pientä ystäväänsä laumassa, eikä kukaan kyllä uskaltanutkaan Kerppua härnätä, jos Hopsu oli vieressä.

Samannäköiset Kikka ja Zombi ystävystyivät nopeasti.

Yksi mielenkiintoinen esimerkki laumaelämän vaikutuksista on Macy. Se laitettiin tullessaan ponitammojen laumaan, jossa se kovaluontoisena laittoi pienemmät ponit heti järjestykseen ja suorastaan pompotteli niitä mielensä mukaan. Siihen aikaan kesällä tammalaumat yhdistettiin laitumelle, kun hevoset lomailivat Suskin luona. Siellä ilmeisesti Bambi ja Lempi olivat laittaneet nenilleen hyppineen Macyn järjestykseen ja lomalta kotiin palasi suhteellisen nöyrä pikkuhevonen. Talven mittaan se kuitenkin sai taas kohotusta itsetunnolleen kun sekä ponit että ratsastajat väistivät sitä. Tänä keväänä tilanne oli siinä pisteessä, että Macy suorastaan kiusasi poneja niiden päästessä laitumelle. Niinpä kesällä päätettiin laittaa itsestään hieman liikoja luullut pikkuheppa taas muistelemaan käytöstapoja isojen tyttöjen kanssa. Vaikka aiemmin mainitsin Lempin olevan oikeudenmukainen ja rauhallinen johtaja, se ei siedä paikkansa kyseenalaistamista laumassa. Vielä vähemmän sitä sietää Bambi, joka on myös Lempiä äkkipikaisempi. Macy kyllä muisti, kuka sille oli näyttänyt kaapin paikan edellisenä kesänä, koska laitumelle päästyään se lähti kiireen vilkkaa lauman reunalle ja kiersi Bambin kaukaa. Alkuun Macy oli laumassa alhaalla, mutta ystävystyttyään Lempin kanssa se on vähän päässyt korkeammalle ja on nykyään keskikastissa.

Tammat ovat muutenkin ruunia kylmempiä uusille tulokkaille. Ruunat hyväksyvät uudet hevoset yleensä helposti ja ne löytävät paikkansa laumassa nopeasti. Tammat, varsinkin hevostammat, pitävät uudet laumanjäsenet melko pitkään ulkopuolella ydinporukasta. Tämä vielä korostuu, kun laumassa ei ole yhtäkään korkea-arvoista sovittelijaa. Aikanaan Mette otti aina äidillisesti uudet hevoset suojaansa, mikä helpotti niiden sopeutumista. Nykyään alempiarvoiset ovat oma pienempi porukkansa ja uudet hevoset liittyvät siihen, ennen kuin pääsevät laumaan tasa-arvoisiksi jäseniksi.

Hevosten tarhaamisesta voidaan mainita vielä sen verran, että Poni-Haassa laumat päästetään vapaina aidattuja kujia pitkin aamulla tarhaan ja päivällä talliin. Hevosia on niin paljon, että taluttamiseen menisi koko päivä ja toisaalta hevoset eivät kyllä malttaisi odottaa ruoka-aikaan tarhassa tarpeeksi pitkään. Uusia hevosia talutetaan aina muutamia kertoja ja sen jälkeen ne ottavat mallia pidempään tallilla asuneista. Yllättävän nopeasti hevoset oppivat, missä ne asuvat ja suurin osa menee suoraan omaan karsinaansa. Joskus ne eksyvät vääriin paikkoihin, mutta usein hetken mietittyään tajuavat sen myös itse ja vaihtavat karsinaa. Paitsi silloin, jos on kiire. Silloin yksikään hevosista ei tunnu löytävän edes vahingossa omaan kotiinsa.

Joulukalenteri: 13. luukku

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Edellisen uusista hevossita kertovan postauksen jälkeen on talliin ehtinyt taas muuttaa monta uutta asukkia, sekä muutama vanhakin. Ruunalaumaan ovat liittyneet tunneilla jo pidempään ihastuttaneet Aku ja Turbo. Hevostammojen joukkoon taas saatiin sirpakka Lady. Lisäksi kuun vaihteessa Samppa ja Typy palasivat takaisin kotiin Takkulan visiitiltään.

Uusista hevosista Turbo lienee saanut suurimman määrän ihailijoita. Siitä tuntuu pitävän jokainen sillä ratsastanut. Kiltin luonteensa ja koulutustasonsa ansiosta sopii kaikille ratsastajille aina aloittelijoista kokeneempiin. Turbo onkin oikein miellyttävä herrasmies. Se on 9-vuotias Suomessa syntynyt ruuna, oikealta nimeltään Turbo Intercooler. Se on väriltään rautias ja päässä sillä on katkopiirto. Moni on sanonut sen muistuttavan ulkonäöltään paljon edesmennyttä Flooraa. Turbo on ennen Poni-Hakaan tuloaan kilpaillut seuratasolla sekä koulua että esteitä ja on Poni-Haassakin osallistunut hyvällä menestyksellä omiin kilpailuihimme. Turbo on oiva lisä tuntihevosten joukkoon ja tulee varmasti saamaan vielä lisää ihailijoita sekä kunnostautumaan kilpakentillä.

Turbo kisoissa

 Aku on sekin oikein mukava nuori mies. Se on luonteeltaan mitä herttaisin ja yrittelijäin, minkä takia lähes kaikki sillä ratsastaneet pitävät siitä. Aku on 6-vuotias nuori ruuna, joka on muuttanut Suomeen Virosta. Se on koulupuolella vielä melko raaka, mutta esteitä se osaa hypätä. Sillä on vielä hieman huono kunto, joten estekisoihin asti ei ole päästy, mutta koulukisoissa Aku on jo nähty hyvällä menestyksellä. Akusta tulee varmasti oikein mukava hevonen kaiken tasoisille ratsastajille, kunhan se vähän kasvaa ja saa kokemusta.

Tammalauman vahvistus Lady on vähän herkempi tapaus. Se on 12-vuotias Saksassa syntynyt hannovertamma, joka on ostettu Suomeen neljä vuotta sitten. Viralliselta nimeltään Lady Croft oleva tummanruunikko on kiltti, mutta herkkäluonteinen. Se on kevyt ratsastettava ja löytänyt jo omat ihailijansa kokeneempien ratsastajien joukosta. Se on reipas ja eteenpäin menevä ratsu, jolla on näyttävät liikkeet. Lady on myös päässyt jo näyttämään osaamistaan kouluradalle kisoissa, hyvällä menestyksellä sekin. Esteillä Lady on vähän kokemattomampi, mutta tykkää hypätä. Myös Ladylta odotetaan paljon varsinkin koulupuolella.

Typy kisoissa keväällä 2015

Lisäksi Samppa ja Typy palasivat takaisin kotiin. Ne olivat kesän Takkulassa, mutta tuotiin nyt takaisin Poni-Hakaan. Molemmat ovat jo palanneet takaisin tuntitöihin ja tuttuun arkeen.

Samppa toukokuussa 2015

Joku saattaa miettiä, miten näin monta uutta hevosta on mahtunut talliin. Ihana Gallia myytiin eläkkeelle marraskuun alussa. Se asustelee kyllä Poni-Haassa edelleen, pihalle tehdyssä uudessa ulkotallissa. Gallian osti sen hoitaja Johanna ja tamma saa nyt nauttia vanhojen kavereiden seurasta ja kevyemmästä työstä.

Toinen karsina vapautui marraskuun lopulla, kun kaunis opetusmestarimme Lakonta menehtyi Viikin hevosklinikalla. Se oli viety sinne ähkyoireiden takia ja sen eteen tehtiin kaikki voitava. Lakontasta kerrottiin joulukalenterin luukussa seitsemän.

Joulukalenteri: 9. luukku

 

 

 

 

 

 

 

Sata ja yksi kesäistä tallitarinaa

Kesällä tallin ollessa kiinni ja hevosten lomaillessa ehtii sattua ja tapahtua kaikenlaista. Pääsemme nyt hetkeksi palaamaan lämpimiin kesäpäiviin ja muistelemaan muutamia kommelluksia.

(c) Titta

 Hevoset lomailivat kolme viikkoa, ja suurin osa niistä vietti sen kotimaisemissa. Olimme Jatan kanssa palvelemassa lomailevia nelijalkaisia ystäviämme ja päiviin mahtui yhtä sun toista. Hevoset viettivät päivät laitumella ja yöt tallissa ja ihmiskontaktit rajoittuivat taluttamiseen tallin ja laitumen välillä. Sitä taluttamista riittikin, vaikka kilteimpiä hevosista pystyttiin taluttamaan kaksi kerralla. Hevoset olivat kuitenkin lomafiiliksissä, mikä toisinaan aiheutti hupaisia seurauksia, joista voitte lukea alta. Tarinat eivät valitettavasti ole kronologisessa järjestyksessä, joten laitumien paikat vaihtelevat epäloogisesti.

Sadetta pitämässä
Hevosilta piti tietysti tarkistaa vedet laitumilta useamman kerran päivässä. Eräällä tällaisella tarkistusmatkalla kesäinen rankkasadekuuro yllätti minut ruunien laitumella, joka silloin sijaitsi yläkentän vieressä. Keskellä laidunta kasvaa valtava paju, jonka alle juoksin sadetta suojaan. Hetken päästä havahduin vierestä kuuluvaan pörinään, kun hevoset ilmeisesti aikoivat kulkea vierestäni mennyttä polkua pitkin ja kärjessä kulkenut Antti säikähti minua. Hetken aikaa juteltuani ruunat yksi kerrallaan uskalsivat juosta ohitseni, Anttia lukuunottamatta. Sen mielestä oli hyvin epäilyttävää pitää sadetta pajun alla.

Puskassa asui mörkö (c) Titta

Kun ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella
Hevosten piti kulkea kyseisen rinteen valloittaneen pajun ohi päästäkseen laitumen yläosaan. Ne eivät kuitenkaan viihtyneet siellä kovin hyvin ja alarinne oli nopeasti syöty tyhjäksi. Eräänä kauniina päivänä ylärinteen ruoka ei enää riittänyt viihdyttämään ruunia. Olimme satulahuoneessa minä, Pirita ja silloin tallilla ollut harjoittelija Jenna. Yhtäkkiä Jenna huudahti, että pihalla on hevosia irti. Näin jo mielessäni hevostammojen kymmenpäisen lauman laukkaamassa pihassa ja juoksin ulos pysähtyen vain nappaamaan ensimmäiset näkemäni riimunnarut. Pirita ja Jenna juoksivat perässä. Ulkona tajusin, että tilanne oli huomattavasti rauhallisempi, kun kuusi ruunaa seisoi parkkipaikan vieressä syömässä tai tutustumassa parkkiksen vieressä laitumella olleisiin Ginaan ja Lakontaan. Nappasin ensimmäisenä kiinni Simon ja Lassin, joiden tiesin antavan kiinni, samalla kun Piritan onnistui pyydystää Antti ja Pete. Gera ja Silver eivät olleet yhtä valmiita luopumaan vapaudestaan. Onneksi Jatta oli nähnyt yläkerrasta meidän juoksevan maneesin läpi ja tajunnut jonkin olevan pielessä. Kun Jatta saapui pihalle, eivät kaksi viimeistäkään sankaria enää jaksaneet laittaa vastaan. Lähdimme viemään hevosia takaisin yläkentälle, mutta jo kentän portin kohdalla tuli vastaan ensimmäiset sähkölangat. Tarhan aita oli kulkenut yläkentän viereisen tien laitaa, mutta nyt se oli koko matkalta maassa. Palautimme sitten villikot alakentälle pohtimaan tekemisiään.

Tällä kertaa luvallisesti laitumella. (c) Titta

Kun sähkölangassa kulkikin sähkö
Gina sai juhannuksena laitumella ikävän potkun, jonka seurauksena siltä hoidettiin takareidestä koko kesä isoa nestekertymää. Koska laitumella liikkuminen ei edistänyt vamman paranemista, piti Gina pitää yksin tarhassa. Kolmannen päivän jälkeen aloin sääliä Ginaa ja rakensin sille oman sairaslaitumen tammojen talvitarhan ja rinnelaitumen väliin, siihen kun tarvitsi vain vetää muutama nauha poikittain. Samalla rakensin viereen laitumen Lakontalle, joka ei vielä siihen aikaan ollut laumassa. Gina pysyi tällä läntillään hyvin, aluksi. Kun ruoka alkoi loppua, se kurotteli sitä lisää lankojen välistä ja taisi samalla huomata, ettei aidassa kiertänyt sähkö. Niinpä löysin sen eräänä päivänä Lakontan laitumen puolelta. Tämän jälkeen kävimme Jatan kanssa aitaamassa Ginalle vähän isomman alueen ja laitoimme aidan niin, että siihen sai sähkön. Sen jälkeen Gina pääsi takaisin laitumelle, uusin sähköpaimen täydellä teholla kiinni aidassa. Ei mennyt pitkääkään, kun näin vesiä tarhoihin viedessäni Ginan ottavan oikein napakan iskun aidasta. Ensimmäinen kerta ei edes riittänyt, vaan saman reissun aikana Gina ehti ottaa aitaan toisenkin kontaktin. Sen jälkeen se onneksi uskoi, että tästä aidasta ei kannata mennä läpi. Oli tärkeää saada viesti perille, koska muuten Ginaa ei olisi voinut enää laittaa sähköaidalliselle laitumelle. Oli tästä se hyöty, että totesimme, etteivät Gina ja Lakonta selvästikään välitä toisistaan ja uskalsimme laittaa ne samalle laitumelle muutaman päivän päästä, kun siirsimme ne tilavammalle laitumelle etupihalle.

Gina löytyi Lakontan laitumelta. (c) Titta

Naamioitumisen mestari
Ruunista kotona oli kuusi hevosta, kuten ylempää saattoi päätellä. Näistä eniten ongelmia eivät suinkaan aiheuttaneet nuorimmat Gera ja Silver tai arka Antti, vaan luottohevosemme Pete. Se onnistui milloin solmimaan itsensä tarhan portilla toiseen hevoseen, milloin kävelemään joko minun tai Jatan yli saadessaan ihmeellisen kohtauksen ötököistä. Tähänkin tarinaan lienevät perimmäisenä syynä ötökät, jotka Peteä ahdistavat. Pete tuotiin aina viimeisten joukossa sisään, mistä se ei oikein tykännyt. Jo edellisenä päivänä se oli yrittänyt livahtaa ulos portista samalla, kun Simo ja Lassi olivat tulossa. Jattaa lainatakseni se oli hionut suunnitelman loppuun yön aikana ja seuraavana päivänä se yritti uudestaan. Täysin samanlaisessa tilanteessa olin ottamassa Simoa ja Lassia ulos portista, kun Pete livahti Simon takana ulos. Jatta oli paremmassa kulmassa ja pääsi todistamaan juonen onnistumista. Ei siinä muuta kuin Pete takaisin laitumelle ja uusi yritys. Pete ei kuitenkaan halunnut luovuttaa ja tällä kertaa se oli ujuttautunut Simon ja Lassin väliin, saaden Lassin väistämään taaksepäin. Olin ottanut Simon takaisin kiinni ja napsauttamassa narua Lassin riimuun, kun tajusin, että siinä missä Lassi äsken oli seissyt, seisoikin nyt Pete ja Lassi katseli tilannetta puoli metriä taempaa hämmentyneenä. Lopulta sain Simon ja Lassin sisään, mutta lupasimme Petelle ottaa sen seuraavana päivänä ensimmäisenä sisään.

Vuorikauris (c) Titta

Vieraileva tähti

Joku saattaa muistaa vuosien takaa tallilla olleet kissanpennut Bellan ja Inkiväärin. Kovin kauaa ne eivät tallilla ehtineet olla, kun Nasun vihamielisyys pentuja kohtaan oli niille ilmeisesti tarpeeksi. Ensin Bella kadotti pantansa ja katosi sen jälkeen itsekin, luultavasti jonkun hyväsydämisen ihmisen kotikissaksi. Sen jälkeen Inkivääri muutti ylätallille kyllästyttyään Nasuun ja hieman yli-innokkaisiin ihailijoihinsa. Inkivääriin törmää säännöllisesti maastossa tai yläkentällä, kun se on retkillään. Kesällä se eksyi talllille asti muutamana päivänä ja rakastaa edelleen karsinoiden seinien päällä kiipeilyä. Sen lisäksi se muisti kyllä, ettei Nasu suhtaudu siihen kovin suopeasti, koska pelkkä Nasun maukaisu sai sen katoamaan paikalta ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Nasun ollessa retkillään Inkivääri oli oikein hauskaa seuraa ja se osallistui mielellään tallitöihin esimerkiksi vahtimalla seinän päällä tai kottikärryissä istuen.

Inkivääri (c) Titta

Puhekielto tallissa

Hevosista ja poneista näki, että ne nauttivat laitumella olosta. Sen myös kuuli aamulla tallissa, kun aloitimme hevosten viemisen laitumille. Hevoset tuntuivat olevan sitä mieltä, että hommaan meni liian kauan aikaa. Siitä hetkestä, kun ensimmäiset hevoset saivat riimut päähänsä, tallissa kuului jatkuvasti hirnuntaa. Minkään keskustelun käyminen tallissa oli mahdotonta, koska hirnumisen yli ei kuullut edes omia ajatuksiaan. Keskusteleminen tallissa hevosten ollessa sisällä oli ylipäätään hieman epäkannattavaa, sillä lomailevat hevoset olivat kovia juttelemaan ja ne vastasivat puhumiseen hyvin usein hirnumalla päälle. Totesimmekin, että toimintasuunnitelma kannattaa aina tehdä ulkona, jotta keskustelun voi käydä ilman jatkuvaa keskeytystä.

Kenttäponin vikaa

Loman alussa päästimme ponitammat uudelle laitumelle. Suuri tila sai lauman suorastaan villiintymään ja ponit painelivatkin ympäri laidunta minkä pienistä jaloistaan pääsivät. Oli hauska katsella, kun tytöillä oli kivaa. Sen sijaan sydämentykytyksiä aiheutti tammojen huoleton suhtautuminen laitumella sijaitsevaan saarekkeeseen, jossa on kiviä, kantoja ja puunrunkoja. Ne laukkasivat läpi mitä pienemmistä raoista ja hyppivät kivien yli kuin paremmatkin kenttähevoset. Sitäkin olisi ollut hauska katsoa, jos emme olisi pelänneet joka kerta, että joku poneista katkaisee jalkansa. Onneksi ponit osoittivat olevansa ketteriä ja selvästi sukua vuorikauriille, koska vähän aikaa juostuaan ne alkoivat pärskiä tyytyväisinä ja rauhoittuivat sitten syömään, täysin kunnossa kaikki.

Tytöt irrottelee. (c) Titta

Tulva
Ginalla oli tosiaan takareidessä nestepatti, jota hoidettiin koko kesä. Vamma onneksi parani hyvin, joten näitä muistoja voi muistella nauraen. Yksi hoito oli kylmääminen ja vettä saikin suihkuttaa alueelle oikein paineella. Niinpä 20 minuutin kylmääminen aiheutti vesikarsinaan tulvan, jos kaivot eivät vetäneet. Kerran näin kävikin. Tuijotin parikymmentä minuuttia Ginan kankkua ja tajusin veden määrän vasta, kun oli aika laittaa hana kiinni. Huutelin avuksi Jattaa, joka ulvoi naurusta tilanteen nähdessään. Aivan oven viereistä reunaa lukuunottamatta koko vesari oli 5cm vesikerroksen peittämä. Lopulta pelastauduin kiipeämällä seinää pitkin pois, sen jälkeen veimme karsinaansa Ginan, jota tilanne ei häirinnyt lainkaan. Kaivot vetivät sen verran, että jonkin ajan päästä pääsimme jo tyhjentämään ne.

Kesämonsuuni
Kesällä ukkonen ei ole ollenkaan erikoinen sääilmiö. Hevosten kanssa säätiedotuksia kannattaa seurata sen verran, ettei hevosia tarkoituksellisesti työnnä ulos juuri ukkoskuuron alle. Eräänä aamuna säätiedotus näytti Hakunilan yli pyyhkäisevää rankkaa kuuroa ja päätimme laittaa hevoset ulos vasta sen jälkeen. Hevosille tätä tietysti oli vähän vaikea selittää, eivätkä ne arvostaneet ollenkaan sisällä seisomista. Lopulta jatkuva hakkaaminen kävi hermoille niin paljon, että Jatta päätti viedä seuraavan kolkuttajan ulos. Iines oli se onnekas, joka sen jälkeen potkaisi oveaan ensimmäisenä. Niinpä poni riimuun ja ulos. Paitsi, että kun se oli päässyt uuden vesarin ovesta ulos, se tajusi, että vettä tuli aivan saavista kaatamalla ja pysähtyi niille sijoilleen. Jatan kääntyessä ympäri poniparka suorastaan juoksi hänen perässään sisään. Tämän jälkeen joka ikinen hevonen oli täysin hiljaa, mistä lie tajusivat, ettei ulos kannata haluta.

Toisen kerran ukkonen pääsi vähän yllättämään. Tiedossa oli, että illasta saattaisi ukkostaa ja tarkoitus olikin ottaa hevoset ajoissa sisään. Ukkonen vaan tuli aikaisemmin kuin olimme ajatelleet. Olin itse ratsastamassa, kun ensimmäiset jyrähdykset kuuluivat ja siinä vaiheessa, kun olin vienyt ratsuni talliin, ukkonen oli melkein päällä. Juoksimme hevosia laitumilta sisään minkä jaloistamme pääsimme. Vettä tuli taivaan täydeltä, mutta ukkonen onneksi kiersi vähän tallin ohi tällä kertaa. Hevosilla ei kyllä ollut mikään kiire sisään, vesisateesta huolimatta. Jälkeenpäin puristelin vaatteitani ja ratsastuskamojani kuivaksi vesarissa.

Ruunilla oli jano. (c) Jatta