Joskus tääkin tie on vaan pakko hyvästellä

Viel kun lanka lampussa hehkuu

Kaikki kuittaa, kun haippi huippaa

Mut joskus viimeinen valo sammuu

Koita muistaa, tää ei oo ikuista

Tämä postaus on blogin viimeinen tällä kokoonpanolla kirjoitettuna. Kiitos kaikille ihanille lukijoille, vieraileville kirjoittajille, kuvaajille ja haastateltaville. Blogin tekeminen on ollut antoisaa. Haikein mielin lopetamme kuitenkin tämän blogin kirjoittamisen tähän.
Blogi jätetään avoimeksi ja kommentteja voi edelleen kirjoittaa, mutta uusia postauksia ei enää tule.


Titta ja Niina perustivat blogin vuonna 2010 kertomaan tallin tapahtumista, ja ensimmäinen postaus julkaistiin 13.3.2010. Ensimmäisen vuoden lyhyet tietoiskut kertoivat, mitä tallilla tapahtuu. Kuukauden kuva ja kuukauden hoitaja kuuluivat blogin alkuaikoihin. Postauksiin lisättyjen kuvien määrä lisääntyi seuraavina vuosina. Tiimi sai syksyllä 2012 uutta verta, kun Hanski päätyi kirjoittamaan ja kuvaamaan Tallin tarinoita. Samalla myös kuvien määrä ja laatu paranivat.

Annan ura blogin kirjoittajana alkoi Lappeenrannan tuntiratsastajien mestaruuksissa elokuussa 2013, kun tarvittiin joku kirjoittamaan lyhyitä päivityksiä päivän tapahtumista blogin lukijoille. Virallinen esittely uudesta kirjoittajasta julkaistiin syyskuussa. Vuosi oli blogin historiassa tuottoisin, sillä postauksia julkaistiin yhteensä 96, joskin näistä 15 oli Lappeenrannan lyhyitä online-päivityksiä. Samana vuonna julkaistiin myös ensimmäisen kerran joulukalenteria, ja perinnettä jatkettiin seuraavina vuosina. Kalenterista löytyvät esimerkiksi hevosten haastatteluita, tapahtumareportaaseja, kuvapostauksia ja hoitajaesittelyitä. Myös Poni-Haassa asustava tonttu Karvakorva pääsi seikkailemaan tarinoiden muodossa. Vuonna 2014 kirjoitettiin jonkin verran erikoispostauksia, joissa kerrottiin esimerkiksi Chrisse Fagerströmin kirjoittamasta Ratsutallin tarinoita -sarjasta, tallista sen alkuaikoina ja onnistuneesta facebook-haasteesta. Niinkuin uudet hevoset ja ponit, myös tallin henkilökunta on esitelty blogissa. Poni-Haan uusi omistaja Virpi Ranta esiteltiin blogissa lokakuussa 2014.

Pakko mennä pelkäl sydämellä

Joskus tääki tie on vaa pakko hyvästellä

Blogiin on vuosien saatossa päässyt kirjoittamaan myös moni ulkopuolinen kirjoittaja, mutta suurin osa postauksista on blogitiimin omaa käsialaa. Myös lyhyet haastattelut ovat elävöittäneet tekstejä. Viime vuosina tapahtumista kertominen ja niihin liittyvät jutut ovat olleet blogissa pääosana.  Myös muutamia kysymyspostauksia on julkaistu, ja juttusarjassa kerrottiin Poni-Haan vanhojen hevosten kohtaloista. Yhteensä postauksia on julkaistu näiden kuuden vuoden aikana 345 kappaletta. Niitä pääset selaamaan esimerkiksi aiheen tai kirjoittajan mukaan tunnisteista sivun laidasta.



Oletko kiinnostunut Poni-Haan blogin kirjoittamisesta? Laita sähköpostia niina.rodionoff@gmail.com, niin saat tunnukset käyttöösi.

Kiitos.

Yhdessä kuljetaan

Punaiseen auringonlaskuun

Ja jengi kyselee perään

Molemmat tunnetaan

Et jotai rinnassa hehkuu

Eikä oo pimeää enää

Hehkuu: JVG

Working equitation-kurssilla

Minkä harrastuksen voit viedä mukanasi mihin tahansa maailmassa ja aina hyödyntää taitojasi ja löytää ystäviä ja mistä saat aina iloa pienistä kehittymisen askelista?
Ratsastus eri muodoissaan. Meillä oli ilo ja uutuuden jännitys olla Poni-Haan pilottiryhmä working equitation –kurssilla (WE) 30-31.7.2016. Siitä tuli osallistujille uusi intohimo! Uusi näkökulma omaan kunnianhimoiseen harrastukseen ja uusi tapa käyttää kaikkea lajin parissa opittua hyväksi.

Working equitation on erilaisten tehtävien tekemistä ratsukkona. Se on paitsi hauskaa ja ihmisiä yhdistävää hevostelua, myös haastavaa - siis kaikkea jo ratsastuksessa opittua ja yhteistyökyvykkyyttä sekä hevoselle annettavia ymmärrettäviä vinkkejä testaavaa ja edellyttävää. Valmentajamme Ami Sunna ”otti luulot” heti kisamielisiltä osallistujilta pois. Ei suoriteta, ei hätäillä, ei kiirehditä!

Antti ihmettelee pressulla päällystettyä tynnyriä.

Ykkösasia hevosia vietäessä uusiin tehtäviin on rauhallisuus, hitaasti eteneminen, tehtävien pilkkominen osiin, hevosen luottamuksen ja itsetunnon rakentaminen pienten onnistumisten kautta. Ratsastaja ei siis saa ryppyotsaisesti suorittaa eikä heti vaatia liikaa niin hevoselta kuin itseltäkään. Tehtävien laatu ja nopeus paranee yhteisen oppimisen ja vaiheittain tekemisen kautta. Ratsastajan ja hevosen keskinäinen luottamus on tärkeää ja se, että hevonen oivaltaa tehtävien niksejä ja ymmärtää ratsastajan kertoman tahtotilan.

Eteneminen tapahtuu niin, että voit jopa nähdä hevosen aivojen raksutuksen, kun se pohtii sinun apujasi ja pyyntöjäsi sekä tehtävän outoa rekvisiittaa tutulla kentällä ja omien jalkojensakin siirtelyä – HOKS!

Ami ymmärrytti meille lajin luonteen, tavoitteet ja perusperiaatteet. Treenit olivat innostavia ja hauskoja – kuin pikkulapset väliin ilakoimme. Pienryhmässä sai harjoitella samaa tehtävää monia kertoja, jotta itse ratsastaja oppi tekemään oikein ja sen ohessa hevonen ymmärsi ja treenasi monta kertaa. Treenasimme niin että koko puolitoistatuntinen kului kelloa vilkuilematta.

Askel kerrallaan, vaikka porkkanan voimin

Millaisia tehtäviä teimme? Ratsastimme puomin ylle pysähdykseen siten, että puomi jäi hevosen jalkojen väliin ja siitä sivuttain väistöä puomin pysyessä koko ajan jalkojen välissä. Ensi pari askelta, sitten puolikkaan puomin verran. Ohjien ollessa vasemmassa kädessä tietyssä otteessa ja oikein käden toimiessa tehtävissä pyydystimme vapaaseen käteemme tynnyristä pitkän ”kolisevan” kepin ja siirsimme sen toiseen tynnyriin kentän toisessa päässä sekä käynnissä, ravissa että jotkut hevoset jopa laukassa. Ratsastajan sihti ja tarttuma olivat tärkeät. Joku hevonen haisteli ja tutustui tynnyriin pitkän aikaa korvat tötteröllä, joku ei oikein suostunut menemään lähellekään, joku parkkeerasi viereen noteeraamatta tynnyriä lainkaan, joku liikkui askellajissa ohi läheltä ja joku varmuuden vuoksi väisti vähän kauempaa. Ratsastajat kurottelivat ja kumartelivat ja paransivat omaa tekemistään. Kaikki saivat lopulta suorituksen.

Kepin siirtäminen onnistui niin käynnissä...

...kuin laukassakin.

Puomeista tehty T-muoto tarkoitti peruutustehtävää: ensin pysähdyksestä taaksepäin, hevosen etuosan kääntäminen jotta takaosa osoittaa T:n vartta kohti ja sitten peruutus kulman yli pitkästi taaksepäin. Ei saisi korjailla välillä vaan tavoite on tehdä peruutus yhtäjaksoisesti A-S-K-E-L kerrallaan hitaasti.

Typy ja Veera peruutustehtävässä.

Portin avaus oli mieletön kokemus: pysähdykseen seis portin paalun viereen, portin salvan avaus, hevonen taaksepäin ja läpi portin, kääntyminen, peruutus taaksepäin ja salvaremmi koko ajan kädessä lukitus takaisin. Vesitehtävä kuuluu aina treeneihin mukaan. Pressu maassa esitti vettä ja sen yli piti kulkea. Kapeasta pressusta siirryttiin vaiheittain ”syvempään ja leveämpään” jokeen. Joku haistatti meillä pitkät noin vain ylittäen joen suvereenisti, joku haisteli ja melkein maisteli ja totesi vaarattomaksi astellen sujuvasti sitten yli, eräs konkari estetykki vierasti totaalisesti pressua, joka kahisi kavion askeltaessa siihen. Konkarille ei auttanut edessä eikä vieressä mallikkaasti kulkeneiden kavereiden esimerkki ja rohkaisu, mutta se saatiin pressun toisella puolella ojennettujen porkkanoiden avulla kävelemään vihdoin tosi coolisti yli (kiitos porkkanatäti). Jotkut hevoset tekivät kissamaisen loikan sen yli (ylös suoraan ja neljälle jalalle takaisin maahan).

Royta rohkaistiin porkkanapussin avulla kävelemään pressun yli. Tämän jälkeen pressussa ei ollut enää ongelmaa, ja yli tultiin sujuvasti monta kertaa.

Lettu näyttää mallia pressuesteen hyppäämisessä.

Toisena päivänä pressun yllä oleva ristikko olikin jo leikkien suoritettavissa – niin ne opit ja treenit menivät perille. Pujottelurataa tehtiin hevosen takaosaa siirtämällä, ei taivuttamalla. Pujottelutehtävä sujui käynnissä ja ravissa kaikilta, mutta vain yksi notkea kumihevonen teki sen laukassa.

Onnistumisia

Mutta miten valloittavia tyyppejä olivatkaan nuo hevosemme! Joku suoritti tehtävän heti rohkeasti, joku käyttäytyi ponimaisen ilkikurisesti ja persoonallisesti pressutehtävässä kiskaisten koko pressun suuhunsa ja ravistellen sitä muille kauhistuttavaa rahinaa ja kahinaa pitäen. Epäluuloiset kaverit varmistelivat ja rohkaistuivat kerta toisensa jälkeen. Nuoret pohtivat jalkojaan ja apuja ja saivat onnistumisen kokemuksia. Moneen osaan puretut tehtävät olivat selkeästi kurssin avainsana. Hevoset saivat rohkeutta ja itseluottamusta ja hoksasivat tehtävät, sillä kahden päivän aikana niiden suoritus parani mahdottomasti. Osa hevosista myös rentoutui tehtävien avulla silminnähden huokaisten ja myödätenkin, mitä ei aina niin helposti tunnillakaan tapahdu.

Mara seisoi kiltisti paikallaan portin kiinnilaitossa.

Tämä oli niin hyödyllistä ja oivaa ja kivaa ja iloa tuottavaa, että toivoisin pääseväni kurssille toistekin. Ami voisi ratsastajiakin temppuuttaa vielä enemmän kurssin ulkopuolella. Kokonaista kolme ryhmää ratsastajia ja 15 hevosta/ponia nuoresta konkariin (niin hevoset kuin ratsastajat) olivat viikonloppuna treenaamassa. Katsomossakin oli kannustavaa porukkaa ja oli kuulemma hauska seurata hevosten luonteen mukaisia alkureaktioita ja parin etenemistä. Mukana oli prosentuaalisesti myös normaalia enemmän miehiä. Wau.

Kiitos Ami Sunna uudesta elämyksestä ja kannustamisesta ja Virpi Ranta mahdollistamisesta sekä pilottiryhmän treenikaverit: Satu, Viia, Johanna, Eve.


Liisa Lyyra

Hei hei Anne!

Monelle tuli ehkä yllätyksenä, kun pidetty opettaja Anne Nuutinen lähti Poni-Haasta melko nopealla aikataululla kesken kesäkauden. Kaikki on kuitenkin hyvin, Annen voi bongata nykyään ratsastuskoulu Ainosta tunteja pitämästä. Annen omistuksessa olevat Karelia sekä Iitu muuttivat näin ollen myös pois Poni-Haasta.

Anne aloitti ratsastuksen Poni-Haassa alkeiskurssilla vuonna 1990, eli voi sanoa hänen olevan Poni-Haan kasvatti. Tuntihevosten hoitamisen jälkeen mukaan astuivat Suskin ja Kimmon hevoset. Sittemmin Anne osti omakseen Chrissen kasvatin, upean suomenhevosoriin Hopean Pojun.
Ratsastuksenopettajaksi valmistumisen jälkeen Anne toimi opettajana Primus-tallilla, josta palasikin juurilleen Poni-Hakaan 2012.

"Terveisiä kaikille ja intoa treeneihin! Toivotan kaikille mukavaa syyskautta, hymyillään kun tavataan." -Anne.


Annen tilalla aloitti elokuussa Petra Larni, josta on myöhemmin tulossa esittely.

 Joskus on luovuttava jostain, jos haluaa saada jotain uutta

 

Anne jättää suuren aukon Poni-Haan opettajakuntaan aina positiivisella asenteellaan sekä energisellä olemuksellaan. Toivotamme Annelle onnea uusiin haasteisiin. Ei sanota hyvästi, sanotaan "hei hei!"

Anne esiteltiin blogissa marraskuussa 2012.

Annen esittely seuran sivuilla.

Kevättä rinnassa ja riehassa

Toukokuun lopulla ennen kevätkauden päättymistä järjestettiin tallillamme ensimmäistä kertaa Kevätrieha. Jo pitkään perinteenä ollut joulukuun Lucia-juhla sai tänä vuonna rinnalleen kevään päätöstapahtuman pukuratsastuskilpailun muodossa.

Koko juhlan aloitti kesäinen katrilli, jossa uimari, mökkeilijä, puutarhuri, retkeilijä, turisti sekä poniratsastaja olivat eksyneet hevosten selkään. Muu ohjelma koostui pukuratsastusesityksistä, joissa ratsasti aina kahdesta neljään ratsastajaa oman teemansa mukaisen esityksen. Poni-Haan maneesissa nähtiinkin muun muassa hahmoja Star Warsista, Disneyn menestyselokuva Frozenista sekä klassikko Aladdinista. Myös pinkit possut ja apinat olivat eksyneet mukaan. Yllätysesiintyjänä radalla nähtiin myös Angry Birds -konseptista tuttu vihreä possu hevosen selässä.

Pukuratsastuskilpailussa tiukka ja tarkka kolmen hengen tuomaristo jakoi esiintyjille palkintoja eri kategorioista. Parhaan puvustuksen palkinto meni yllätysesiintyjä-possulle, paras musiikki Aladdin-ryhmälle, ja parhaasta kokonaisuudesta palkittiin Frozen-teemalla ratsastaneet esiintyjät. Myös yleisöllä oli mahdollisuus nostaa esiintyjistä esiin yleisön suosikki äänestämällä omaa lempiesitystään nettilomakkeella, ja äänestyksen voittajaksi kiri Star Warsin tahtiin ratsastanut ryhmä. Palkinnoksi esiintyjät saivat karkkia sekä diplomit osallistumisestaan pukuratsastuskilpailuun.

Tapahtuman ohjelmassa oli myös keppihevosille suunnattu este- ja temppurata, johon myös katsojilla oli mahdollisuus osallistua. Pieniä ja isoja keppihevoskilpailijoita radalla nähtiinkin kiitettävä määrä. Talutusratsastus oli myös yksi Kevätriehan kohokohdista.

Ohjelman jälkeen katsojille tarjottiin kakkua Etelä-Suomen ratsastuskoulumestaruuksissa menestyneiden ratsukoiden sekä tuoreiden seuramestareiden kunniaksi.

Kiitos katsojille ja tapahtuman järjestämiseen osallistuneille!

Lisää kuvia Kevätriehasta täällä!

Estemestaruuskilpailut Tuomarinkylässä

Lauantaina 28.5. kilpailtiin Tuomarinkylän hienoissa puitteissa Etelä-Suomen alueella sijaitsevien ratsastuskoulujen mestaruudesta. Poni-Haasta mukana kisaamassa olikin runsaasti kilpailijoita sekä kisa-avustajia ja tuttuja kannustajia.

Poni-Haan joukkue esiteltiin blogissa aiemmin toukokuussa, ja postauksen pääset lukemaan tästä. Kouluratsastusmestaruuksista kisattiin vain muutamaa viikkoa ennen estekisoja, ja joukkueemme menestystä sillä saralla pääset lukemaan täältä.

Tuomarinkylään lähdettiin Poni-Haasta kolmessa erässä viiden hevosen voimin. Luotetuimmat estehevosemme Lassi, Simo, Turbo, Silver ja Macy pääsivät näyttämään taitonsa myös ulkopuolisissa kisoissa. Poniratsukoita ei talliltamme tällä kertaa lähtenyt kilpailemaan, vaan ratsastajamme kilpailivat juniorien sekä seniorien mestaruudesta.

Ensimmäisinä poni-hakalaisista lähtivät Erika Henrioud ja Silver, jotka valitettavasti joutuivat ratansa aikana väistämään odottelevaa ratsukkoa ja pudottivat sen jälkeen yhden esteen. Jonna Vakkuri ja Lassi pudottivat perusradalla saman esteen kuin Erika, eivätkä päässeet uusintaan. Myös heidän tiellään oli ylimääräisiä mutkia, kun ratahenkilökuntaa seisoi estelinjalla. Parhaiten P-H:n tiimin junioreista pärjäsi Sara Pohjanne Turbon kanssa, kun ratsukko suoritti puhtaan perusradan. Valitettavasti uusinnan linja osoittautui Turbolle ylivoimaiseksi, ja Saran putoamisen vuoksi toisen vaiheen suoritus hylättiin.

Erika ja Silver

Jonna ja Lassi

Sara ja Turbo

Senioreista eli yli 18-vuotiaista ratsastajista ensimmäisenä tiimistämme starttasivat Inka Laine ja Macy, jotka suorittivat puhtaan perusradan. Toisessa vaiheessa viimeinen este valitettavasti putosi. Taitoarvostelupisteitä heille kertyi yhteensä 34 pistettä, mikä nosti heidät sijalle 20/59. Macyllä ratsasti myös Melike Dursun. Hieno suoritus ilman pudotuksia kerrytti heille 35 taitopistettä toisessa vaiheessa sekä nosti heidät sijalle 16/59 ja viimeiseksi sijoittuneeksi. He pärjäsivät näin ollen poni-hakalaisista parhaiten.

Turbolla koulumestaruuskisoissa kultaa niittänyt Nea "Nekku" Niemi kilpaili hevosella myös estemestaruudesta. He valitettavasti pudottivat yhden esteen perusradalla. Samoin kävi Titta Saarelle ja Simolle. Christel Björkbom ja Lassi ottivat perusradalla mukaansa kaksi puomia.

Inka ja Macy

Christel ja Lassi

Melike ja Macy 

Nekku ja Turbo

Titta ja Simo

Vaikka näistä karkeloista ei mitaleita kotiin kannettukaan, tekivät ratsastajamme silti omalla tasollaan hienoja ratoja, joihin on syytä olla tyytyväinen. Tärkeintähän ratsastuksessa on oppiminen, ja todennäköisesti kaikki tiimimme jäsenet lähtivät ensisijaisesti hakemaan lisää rutiinia esteradoilta. Hevosemme eivät useinkaan käy ulkopuolisissa kisoissa, ja tilanne on niille uusi. Jokainen niistä käyttäytyi kuitenkin hienosti, ja ruunat huutelivatkin toisilleen tunnistaen oman laumansa jäsenet vieraassa paikassa hakien tukea toisistaan.

Iso kiitos hienosta kisapäivästä kaikille mukana olleille, toivon mukaan niitä tulee vielä monia lisää.

Etelä-Suomen aluemestaruudet - Poni-Haan estejoukkue

28.5. kilpaillaan Tuomarinkylässä Etelä-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruudesta esteillä. Nyt esittelyssä Poni-Haan edustusjoukkue esteillä.

Lähde mukaan kannustamaan Poni-Hakalaiset voittoon! Lähtölistat löytyvät Equipe Onlinesta.

Inka Laine - Macy

Olen Inka Laine, yksi seuran hallituksen jäsenistä ja tallin hoitajista.

Tällä kertaa esteillä kisahevosenani toimii Macy-tamma, jonka kanssa olen päässyt menemään monia kotikisoja ja myös viime vuonna olimme Takkulassa ratsastuskoulujen välisissä tuntimestaruuksissa. Macy on tuttu hevonen, joten se on hyvä vaihtoehto mestaruuskisoihin, kun ylimäärästä treeniaikaa ei ole niin paljoa kuin kesällä.

Meidän vahvuutemme on, että Macyllä on paljon esteälyä, joten se osaa itse katsoa esimerkiksi suhteutettujen ja sarjojen välejä. Eli jos ja kun jännitys iskee, niin Macy osaa omalla tavallaan pelastaa tilanteen. Heikkous on ehkä laukkojen vaihto esteiden päällä.

En ole ajatellut vielä tavoitteitani näissä kisoissa, mutta tärkeintä on lähteä pitämään hauskaa ja onnistumaan sillä tasolla, millä me ratsukkona olemme. Tietysti jos tulisi ruusukkeita niin olisihan se aika mahtavaa! Valmistaudun kisoihin keskittymällä joka hyppykerralla, jotta pystyn korjaamaan omia virheitäni ja kehittää meitä esteillä ratsukkona. Tukijoukkoihini kuuluu kannustusjoukot, mentalisoijani Sofia ja perheeni. Treenaus jatkuu varmasti kisojenkin jälkeen, mutta hevosesta ei tiedä vielä!

Melike kysyi minulta (viimeinen esittely) tykkäänkö enemmän kouluratsastuksesta vai esteistä. Kouluratsastus on mukavaa ja on siinä on mukava huomata oma kehityksensä esimerkiksi liikkeiden ratsastuksessa, mutta kyllä silti esteet vievät voiton.

Kysymykseni Titalle: Ketä pidät pahimpana vastustajana meidän tiimistämme?

Titta Saari - Simo 

Olen Titta Saari, 24-vuotias opiskelija. Minun ja Simon esittelyn on voinut lukea jo koulujoukkueen esittelystä, mutta keskitytään tässä estepuoleen.

Kisaratsuni on siis myös esteillä 12-vuotias puoliveriruuna Sier Salut eli Simo. Meillä on Simon kanssa pitkä yhteinen historia, joka alkoi jo ruunan saapuessa Poni-Hakaan 2011. Olen ratsastanut siitä asti enemmän ja vähemmän Simolla sekä myös kisannut sillä alusta alkaen. Pääasiallinen lajimme on aina ollut esteratsastus, ja viime vuonna debytoimmekin valtakunnallisissa mestaruuksissa nimenomaan esteillä.

Vahvuutemme myös estepuolella on ehdottomasti se, että tunnemme molemmat toisemme niin hyvin. Heikkoutemme on siinä, että alan usein itse säätää liikaa, varsinkin jos esimerkiksi askel ei näytä sopivan. Simo on kuitenkin kokenut estehevonen ja osaa itsekin ratkaista ongelmatilanteita. Tavoitteenani on ratsastaa tasainen ja rytmikäs rata hyvässä laukassa, jotta annan Simolle mahdollisuuden hypätä puhtaasti. Pyrin aina ratsastamaan hyvät tiet sopivassa tempossa ja oikeassa laukassa unohtamatta omaa istuntaa, joten toisen vaiheen taitoarvostelu ei vaikuta ratsastukseeni juurikaan.

Olen käynyt koko kevään Suskin estevalmennuksissa ja lisäksi hypännyt normaalisti tunneilla, unohtamatta tietenkään esteratsastuksenkin kannalta erittäin tärkeää kouluratsastusta. Nyt kisojen alla on ollut muutamia lisätunteja, mutta uskon, että normaalien tuntien rutiini riittää kisoissa hyvään suoritukseen.

Kisoista tulee luultavasti sen verran poikkeukselliset, ettei minulla ole hevosenhoitajaa, vaan hoidan Simon itse. Mukana on kuitenkin Annen lisäksi myös mahtava Poni-Haan joukkue ja kannustusjoukot, joten tukea kyllä riittää. Uskon, että joku myös suostuu pitämään Simosta kiinni radan kävelyn ajan.

Kesällä aion pitkästä aikaa pelkästään nauttia tästä ihanasta lajistamme ja jatkaa vakavampaa treenamista vasta syksyllä. Siitä, miten treenit jatkuvat ei ole vielä ihan varmuutta, mutta jollain tavalla kyllä.

Poni-Haan joukkueesta pahimpana vastustajana pidän ehkä Nekkua ja Turboa, sillä olemme Nekun kanssa olleet aina hyvin tasaväkisiä. Mutta kaikilla poni-hakalaisilla on mahdollisuudet ihan mihin vain ja jokaisella ratsukolla omat vahvuudet. Toivon tietysti menestystä kaikille!

 Kysymykseni Saralle: Mitkä ovat Lassin ja Turbon suurimmat erot ja miten se on vaikuttanut ratsastukseesi?

Sara Pohjanne - Turbo

Moi. Olen Sara Pohjanne, 16-vuotias lukiolainen ja ratsunani on Turbo Intercooler.

Opettajani Annen ohjeesta siirryin viime syksynä ratsastamaan Turbolla, jotta kehittyisin ratsastajana lisää. Olen pääosin nyt kisannut Turbolla, mutta yhteisen sävelen löytäminen Turbon kanssa kesti kauemmin kuin entisen kisaratsuni Lassin kanssa. Nyt olen oppinut mitä Turbon ja minun yhteistyö vaatii minulta.
Vastaukseni Titan kysymykseen: Lassi on mielestäni helpompi ratsastaa ja antaa enemmän virheitä anteeksi. Turbon kanssa pitää olla tarkka ja päättäväinen. Turbo vaatii tarkemman hyppyetäisyyden säätämisen.
Vahvuuksina meillä on toimiva yhteistyö. Heikkouksina sanoisin ehkä sen, että jos unohdun joskus ”matkustamaan” niin Turbo ei anna anteeksi, vaan vaatii ratsastajan tuen koko ajan. 

Tavoitteena kisoissa on saada puhdas perusrata ja tyylikäs uusinta, siten, että molemmilla on hyvä mieli kisan jälkeen.
Valmistautuminen on ollut kevään aikana pitkäjänteistä yhteistä tekemistä pääosin normitunneilla. Loppuviimeistelyn antaa muutamat ylimääräiset treenit. Häiritsevänä tekijänä on kisan sijoittuminen koeviikkojen keskelle.
Tukijoukkoihini kuuluu valmentaja Annen, Poni-Haan ratsastajien joukkueen, sekä toivottavasti ison huutojoukon lisäksi tuttuun tapaan vanhempani.

Jatkosuunnitelmia en ole vielä tarkemmin miettinyt ensikaudelle, sillä lukio on vienyt sen verran aikaa. Ratsastusta en aio kuitenkaan lopettaa.

Kysymykseni Nekulle: ”Team. Audi” kysyy, montako ”Turbo Intercooler”- voimaa on Audissasi?

Nea Niemi - Turbo 

Olen Nea-Reetta Niemi ja kilpailen Turbolla, oikealta nimeltään Turbo Intercooler.

Edellisen kisahevosen poismenon jälkeen meinannut löytyä sopivaa kisaheppaa, mutta Annen ehdotuksesta kokeilin Turboa ja kemiat kohtasivat. Turbon on miellyttämishaluinen ja osaava hevonen.
Viime syksynä menin kyseisellä hevosella muutamat estekisat ja keväällä olen mennyt sekä koulua että esteitä, reilu puoli vuotta harjoittelua takana. Turbo on tasainen ja perusvarma suorittaja, joka tuntuu minulle sopivalta hevoselta. Kunhan ratsastan tarkasti ja rohkeasti hevonen kyllä toimii.

Estepuolella tavoitteet eivät ole yhtä korkeat kuin koulussa. Tasainen ja siisti rata josta jää hyvä fiilis. Treenaan kisoihin ratsastamalla mahdollisimman paljon, niin Turbolla kuin muillakin hevosilla.

Tukijoukkoihini kuuluu koko kilpailuihin lähtevä porukka. Treenit jatkuvat kisojen jälkeen!

Saran kysymykseen viitaten, autostani löytyy vain yksi "turbo intercooler" ;)

Kysymykseni Jonnalle: Onko sinulla jotain onnea tuovaa esinettä tai rutiinia kisapäivänä?

Jonna Vakkuri - Lassi

Olen Jonna Vakkuri. Täytän syksyllä 17 vuotta ja tämä on ensimmäinen "junnuvuoteni" eli kilpailuvuoteni hevosilla. Hoidan tallilla Mukia, Iitua ja Onnia, sekä pidän ponikerhoja.

Kisakumppaninani toimii tänä vuonna Las Wegass eli Lassi, joka on kiltti 12-vuotias ruuna. Tämä hevonen on minulle aika uusi tuttavuus. Talvella rupesin etsimään hevosta jolla voisin tulevaisuudessa mennä enemmän ja kokeilin Macyä, mutta Macyllä oli jo kaksi kisaajaa, joten kokeilin muita. Sattumavaraisesti kuitenkin eräs ilta sain mennä hyppäämään Lassilla ja innostuin siitä. Sen jälkeen olen mennyt Lassilla jonkin verran. Tiedän kuitenkin Lassin olevan kisakonkari ja uskoisin, että ylimääräisiä hölmöilyjä ei tapahdu.
 Yhteistä kisa- ja ratsastushistoriaa meillä on hyvin vähän. Lassilla olen ollut yhdissä kisoissa ja silloin meni ihan hyvin. Tunneilla olen mennyt nyt jonkin verran ja ennen kisoja pääsen menemään onneksi vielä muutamia tunteja.

Heikkouksiamme voivat olla omassa ratsastuksessani oleva "takaperin ratsastus", joka kostautuu usein pohjaan tulevilla hypyillä, mutta onneksi olen saanut korjattua sitä kevään tunneilla. Vahvuuksiamme on ehkä se, että voin luottaa hevoseen vaikka yhteisiä kilometrejä on vähän.

Tavoitteeni mestaruuskisoissa on saada kokemusta ja ratsastaa hyvä rata, sekä pitää hauskaa!
Valmistaudun näihin kisoihin viettämällä Lassin kanssa aikaa, sekä treenaamalla niin esteillä kuin koulupuolellakin.
Tukijoukkoihini kuuluu Lassin hoitaja Tiina, sekä Poni-Haan joukkueen muut kisaajat.
Treenaaminen jatkuu tottakai, mutta en tiedä jatkuuko se Lassin kanssa vai jonkun muun hevosen kanssa. Saa nähdä mitä aika tuo tullessaan.

Onnea tuovaa esinettä en kisoihin ota mukaan, mutta onnea tuova "kisarutiini" on hyvä kisahoitaja (Lassin hoitaja Tiina), joka on lupautunut hoitamaan Lassia kisoissa. Pystyn itse seurailemaan ratoja sekä valmistautumaan hyvin, kun hevonen on hyvässä hoidossa.

Kysymykseni Erikalle: Jos et lähtisi mestaruuskisoihin Silverillä, kenellä lähtisit?

 Erika Henrioud - Silver

Olen Erika Henrioud, pian 16 vuotta täyttävä tyttö Helsingistä ja mestaruuskisoihin lähden Silverillä.

Silverillä menin ensimmäisen kerran noin vuosi sitten, jolloin ihastuin siihen täysin ja olen sillä kisannut hieman alle vuoden. Se on kehittynyt huimasti, mutta heikkoutena on se, että Silver ei ole mikään helpoin ratsastettava ja itse alan usein kiirehtiä liikaa.
Jos en lähtisi kisoihin Silverillä, niin olisi vaikea kuvitella jokin muu ratsu alle, sillä en ole muilla hepoilla hypännyt lähiaikoina niin paljoa.

Valmistaudun kisoihin käymällä ratsastustunneilla ja valmennuksissa, ja tavoitteena on saada ainakin kokemusta sieltä. Tukijoukkonani toimii perhe ja ystävät, sekä totta kai ratsastuksenopettajani.

Kisojen jälkeen aion jatkaa kilpailemalla Poni-Haan seurakisoissa esteillä.

Kysymykseni Christelille: Miten armeija on vaikuttanut ratsastukseesi?

Christel Björkbom - Lassi

Olen Christel Björkbom ja ratsuni on mestaruuskisoissa Lassi.

Armeijan takia en ole päässyt treenaamaan melkein ollenkaan, joten vähän lennosta tuli vaihdettua hevosta. Olen joskus todella kauan sitten kisannut Lassilla, joten hevonen on tuttu. Olen siis itse treenannut näitä kisoja varten Lassilla vain kaksi kertaa, joten tavoitteena olisi saada puhdas rata ja tietenkin lisää kokemusta isommista kisoista. Koska olen armeijassa yötä päivää, niin jään helposti paitsi tärkeistä infoista ja suoraan sanottuna olen vähän pihalla, mutta minulla on hyvä kisatiimi jotka ymmärtävät tilanteeni ja auttavat.

 Kotiudun armeijasta joulukuussa, sen jälkeen voin taas jatkaa hevosten parissa normaalisti ja alkaa panostaa enemmän kisaamiseen. Jos jotain olen armeijassa oppinut niin se, että ei pidä tyytyä vähempään ja pitää uskaltaa haastaa itsensä.

Kysymykseni Melikelle: Millä mielellä lähdet kisoihin ja mikä on jännitysasteesi tällä hetkellä?

Melike Dursun - Macy

Hei, olen Melike ja kisaan esteitä Macyllä.

Kun Macy tuli tallillemme, aloin melkeinpä heti ratsastaa sitä ja tais vierähätää kokonainen kausikin sen kanssa. Tykkään hepasta tosi paljon. Macyn kanssa yritettiin mennä kouluakin, mutta se oli melko haastavaa ja onhan se ihan selvää, että Macy on estehevonen.

Olen ollut Macyllä monissa kisoissa, enimmäkseen kuitenkin koulukisoissa.
Vahvuudet Macyssä on sen taidot esteillä, mutta se osaa olla kuitenkin hyvin haastava välillä jos se on sillä tuuulella. Silloin selässä täytyy olla vähän kokeneempi ratsastaja. Macyllä on myös hyvin iso laukka, mitä voi olla välillä vaikea koota.

Kisoissa olisi tavoitteena pärjätä hyvin ja tehdä parhaamme. Tukijoukkoina minulla on tällä kertaa Inka, toinen kisakumppani ja Macyn oma hoitaja Jenni. En ole varma jatkanko enää kisojen jälkeen kisaamista Macylla. Esteitä tulee varmasti kuitenkin treenattua, vaikka hevonen vaihtuisikin.

Tällä hetkellä minua ei jännitä kisat vielä yhtään, mutta eiköhän se jännitys vielä ilmaannu ennen kisoja!

Kysymykseni Inkalle: Kummasta tykkäät enemmän, esteistä vai koulusta? (Inkan esittely ensimmäisenä!)

Toivotamme onnea kisoihin ja raportoimme kisakuulumisia myöhemmin.

Menestystä Tuomarinkylässä!

Viime postauksessa esitelty Poni-Haan edustusjoukkue kisasi Etelä-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruudesta hyvin sateisissa merkeissä.

Neljästä hevosesta Netta ja Simo lähtivät matkaan jo aikaisin aamulla, ja muut haettiin lähitallille hieman myöhemmin. Kisapäivä kokonaisuudessaan oli niin hevosille kuin ratsastajillekin pitkä ja väsyttävä, vaikka hevoset lähtivätkin kotiinpäin heti, kun se oli mahdollista. Aamupäivän ajoittaisen sateen ei annettu häiritä hyvää kisatunnelmaa, ja se onneksi loppuikin iltaan mennessä.

Ensimmäisinä "peehoolaisista" starttasivat Maisu Björkbom ja Netta, jotka suorittivat yhdessä siistin radan. Valitettavasti muutama rikko jätti heidät tällä kertaa aikuisratsastajien mestaruusluokan palkintosijojen ulkopuolelle. Prosentteja heille kertyi A-merkin kouluohjelmasta 57,500%, ja lopullinen sijoitus ratsukolla oli 17/34. Kisat olivat Netalle ensimmäiset oman tallin ulkopuolella ja ensimmäisiä helppo A-tasolla, minkä vuoksi se tulikin keräämään arvokasta kisakokemusta.

Minna Riitala ja Simo kilpailivat Maisun tavoin aikuisratsastajien mestaruudesta. Hienon radan tuloksena heille napsahti 60,926% ja aikuisratsastajien pronssimitali!

Maisu ja Netta

Minna ja Simo

Poni-Haan junioriratsastajia edustava Sofia Hemming joutui valitettavasti kisoihin valmistautumisen viime hetkillä vaihtamaan kisahevosta, kun Ametist potkaisi kengän jalastaan turhan voimakkaasti. Tämän vuoksi myös kolmas aikuisratsastajamme Louise Lindholm joutui jättämään kilpailut väliin. Sofia ratsasti kisat Lassilla, joka on kunnostautunut useasti isommissa kilpailuissa. Myös Tuomarinkylässä ratsukko teki helpon B:n KN-radalla hienon, rikkeettömän suorituksen, josta kerätyt 63,500% riittivät neljänteen sijaan. Loistava suoritus ratsukolta, jolla yhteisiä harjoituskertoja oli alla ainoastaan kaksi ennen kilpailuja!

Sofia ja Lassi

Senioreita eli 18-35 -vuotiaita kilpailuihin oli ilmoittautunut niin paljon, että he eivät mahtuneet yhteen luokkaan, minkä vuoksi tänä vuonna jaettiin kahdet seniorimestaruudet kahden eri luokan tulosten perusteella. Seniorimestaruudesta kisasi yhteensä yli 50 ratsukkoa! Toisessa luokassa ainoana Poni-Haan edustajana ratsasti Nea Niemi Turbolla. Talliimme vasta hieman yli vuosi sitten tullut ruuna on osoittautunut oikein loistavaksi opetushevoseksi, mikä todistettiin myös Tuomarinkylässä. Tasaisella ja siistillä radalla "Nekku" ja Turbo keräsivät yhteensä 65,278%, mikä riitti koko luokan voittoon! Eroa toiseksi tulleeseen jäi ainoastaan puoli pistettä.

Nekku ja Turbo

Netta pääsi näyttämään taitonsa myös Melike Dursunin kanssa seniorien toisessa luokassa. A-merkin radalla he keräsivät yhteensä 56,204% ja olivat lopulta sijalla 17/25.

Myös Simo väläytteli taitojaan uudemman kerran, kun sen selkään kiipesi Titta Saari. Tämän parin yhteistyö on jatkunut mukana olleista ratsukoista kaikkein pisimpään, ja sen työn hedelmiä kannettiin myös mestaruuskisoissa. Hienosta radasta he keräsivät kokoon 62,870%.

Kuuden aikoihin viimeinenkin poni-hakalainen pääsi ratsastamaan ratansa, kun Anniina Etelämaa Turbolla pääsi starttaamaan. Valitettava harmillinen unohdus radalla verotti muutamia pisteitä, mutta muuten tarkasta suorituksesta ratsukko sai yhteensä 63,241%, mikä riitti seniorien mestaruusluokassa pronssimitalisijalle! Titta ja Simo jäivät "Anniksesta" vain kahden pisteen päähän ja he sijoittuivat neljänsiksi.

Melike ja Netta

Titta ja Simo

Annis ja Turbo

Huikea menestys henkilökohtaisissa kilpailuissa toi pisteitä kotiin myös joukkuekilpailun kannalta. Sofian, Titan, Minnan ja Nekun muodostama joukkue sijoittui joukkuekisassa hopealle, kun yhteen laskettiin ratsukoiden saamat prosentit. Kisakutsussa joukkuekisan sijoitusmenettely oli kuitenkin ilmaistu eri tavalla, ja on mahdollista, että joukkue sijoittuikin ensimmäiselle sijalle. Joukkuekultaa vei nyt käytössä olleella laskutavalla Uotilan ratsastuskoulu.

Pitkän päivän päätteeksi vielä viimeisenäkin kisapaikalla olleet Turbo ja Simo pääsivät lyhyen ajomatkan jälkeen kotiin lepäämään.

Poni-Haan joukkue palkintojenjaossa 

Poni-Haan kisaajat: Minna, Titta, (Simo), Maisu, Anne-valmentaja, Melike, Sofia, Nekku, (Turbo) ja Annis.

Etelä-suomen aluemestaruudet - Poni-Haan koulujoukkue

Tuomarinkylän Ratsastajat Ry järjestää Etelä-Suomen alueen ratsastuskouluoppilaiden koulumestaruudet 14.5. Tässä Poni-Haan joukkueen esittely.

Lähdössä kannustamaan? Lähtölistat löytyvät Kipasta.

 Titta Saari - Simo

Olen Titta Saari, 24-vuotias opiskelija.

Kisaratsuni on 12-vuotias puoliveriruuna Sier Salut eli Simo. Meillä on Simon kanssa pitkä yhteinen historia, joka alkoi jo ruunan saapuessa Poni-Hakaan 2011. Lassin jälkeen uutta kisahevoseta mietittäessa Simo oli luonnollinen vaihtoehto. Se on yritteliäs ja osaava hevonen, jonka kanssa meillä sopii kemiat hyvin yhteen.

Olen vuodesta 2011 asti enemmän ja vähemmän ratsastanut Simolla. Alkuun kisasin pääasiassa esteitä, mutta on koulukisojakin mahtunut aina joukkoon. Viime vuonna pääsimme ensimmäisiin yhteisiin valtakunnallisiin mestaruuksiimme, mutta sitä ennen meillä on yhdessä mm. PHR:n sennujen estemestaruus ja kouluhopeaa takataskussa.

Vahvuutemme ratsukkona on ehdottomasti se, että tunnemme molemmat toisemme niin hyvin. Heikkoudeksi voisin mainita ehkä sen, että Simo vaatii minulta huomattavasti enemmän tukea radalla kuin edellinen kisahveoseni Lassi, joten oma herpaantumiseni vaikuttaa tulokseen paljon enemmän.
Tavoitteenani on ratsastaa ehjä ja tasapainoinen rata, johon voin itse olla tyytyväinen. Mikäli pystyn ratsastamaan jokaisen tehtävän huolellisesti ja keskittymään koko radan, olemme omalla tasollamme, eikä muuta voi vaatia.

Valmistaudun näihin kisoihin käymällä normaalisti tunneilla ja muutamissa ylimääräisissä valmennuksissa. Lisäksi pitää tietysti kaivaa kisakamat kaapista ja varmistaa, että ne ovat valmiina koitosta varten.
Näihin kisoihin lähdemme luultavasti Simon toisen ratsastajan Minnan kanssa ajatuksella, että hoidamme ratsumme itse ja autamme toinen toistamme.

Oppiminen ei varsinkaan tässä lajissa lopu koskaan, joten treenaaminen jatkuu varmasti. Kesä on luultavasti ensimmäinen moneen vuoteen, kun treenaaminen on vähemmän vakavaa, mutta syksyllä jatketaan taas jossain muodossa.

Viitaten Sofan esittämään kysymykseen postauksen lopussa, Hemuli jää tällä kertaa kotiin kannustamaan, eikä pääse mukaan kisoihin. Aiemmissa postauksissa on kerrottu, kuinka se on minulla aina yleensä mukana onnea tuomassa.

Kysymykseni Minnalle: Mikä on hauskin muistosi tallin ulkopuolisista kisoista?

Minna Riitala - Simo

Olen Minna Riitala ja kilpailen aikuisratsastajien luokassa Simolla. Alun perin Ginan piti toimia kisaratsunani, mutta kun Gina lähti, niin kisaratsukin meni vaihtoon. Simoon päädyttiin, koska se oli lähdössä kisoihin jo Titan kanssa ja sillä ei ollut vielä toista ratsastajaa.

Olen ehtinyt ratsastaa Simolla muutaman kerran ja seuran mestaruuskisoissa onnistuimme helppo B-tason kisaradallakin ihan mallikkaasti. Simo on näyttävä, laadukas ja osaava hevonen. ESRAn kisoissa vaikeustaso nousee helppo A-tasolle ja rennon kisasuorituksen tekeminen on vaikeampaa.
Iloisella tsemppifiiliksellä ja opettajien vinkit mielessä uskon, että ratsastamme tyylikkäästi maaliin ja voimme olla esitykseemme tyytyväisiä.

Kisoihin olen valmistautunut pääosin normitunneilla ja erityiset kisavalmennukset ovat tällä kertaa jääneet vähemmälle. Muut kilpailijat elävät ihanasti mukana onnistumisissa ja tsemppaavat epäonnistumisten kohdatessa. Hienoa on myös se, että tsemppausta tulee Poni-Haassa usein myös ihmisiltä, jotka eivät itse kisaa tai joita en entuudestaan tunne.

Ratsastuksessa riittää aina uutta opittavaa ja opittujenkin taitojen ylläpito sekä virheiden tai ongelmakohtien korjaaminen vaatii työtä, joten harjoiteltavaa riittää. Simon kanssa on ollut kivaa, mutta treenaaminen jatkuu vaikka hevonen vaihtuisikin.

En muista mitään yksittäistä hauskaa tapausta ulkopuolisista kisareissuista, aina on ollut hauskaa monella eri tavalla. Kivoja sattumuksia, huvittavia mokailuja, iloisia onnistumisia ja joskus vaan väsymyksestä johtuvaa hysteeristä naurua.
 
Kysymykseni Nekulle: Mikä on suosikkilaitteesi Linnanmäellä?

Nea Niemi -  Turbo

Olen Nea-Reetta Niemi. Kisaratsunani näissä kisoissa toimii Turbo, eli oikealta nimeltään Turbo Intercooler. 

Edellisen kisahevosen poismenon jälkeen en meinannut löytää sopivaa kisaratsua, mutta Annen ehdotuksesta kokeilin Turboa ja kemiamme kohtasivat. 
Turbo on miellyttämishaluinen ja osaava hevonen. Viime syksynä menin kyseisellä hevosella muutamat estekisat ja keväällä olen mennyt sekä koulua että esteitä. Yhteistä treeniä meillä on reilu puoli vuotta.

Turbo on tasainen ja perusvarma suorittaja, joka tuntuu minulle sopivalta hevoselta. Kunhan ratsastan tarkasti ja rohkeasti, hevonen kyllä toimii. Tavoitteenani kisoissa on tasainen ja siisti rata, jossa esitän kaikki liikkeet erikseen. Yritän myös olla itse jäätymättä!
Kisoja varten valmistaudun ratsastamalla mahdollisimman paljon, niin Turbolla kuin muillakin hevosilla.

Tukijoukkoihini kuuluu koko kilpailuihin lähtevä porukka. Erityisesti Turbon toinen ratsastaja Annis, joka pitää jalat maassa, hoitaja Anna, jonka ansiosta tiedän että kaikki asiat on kunnossa, Tintti, joka on treenannut minua kohti kisoja ja Anne, joka saa minut skarppaamaan niin treeneissä kuin kisoissa. 
Treenit jatkuu kisojen jälkeen!

Minnan esittämään kysymykseen viitaten, Lintsin paras laite on tietenkin Kieppi!

Kysymykseni Annikselle: Mikä Antti Tuiskun biiseistä on mielestäsi paras?

Anniina Etelämaa - Turbo 

Olen Anniina Etelämaa, tallilla minut tunnetaan paremmin nimellä Annis.

Olen käynyt Poni-Haassa vuodesta 1996 lähtien ja hoitanut useita tuntihevosia vuosien varrella. Tällä hetkellä olen mukana seuran kisatiimissä järjestäen seuramme omia kilpailuja ja lisäksi hoidan Silveriä.

ESRAssa kilpailemme Turbon kanssa senioriratsastajien mestaruudesta. Turbo, eli viralliselta nimeltään Turbo Intercooler on 11-vuotias Suomessa syntynyt ruuna. Se on luonteeltaan hyvin kiltti ja yhteistyökykyinen sekä rehellinen - se ei juurikaan keksi keinoja laistaakseen hommista vaan tekee juuri sen mitä ratsastaja osaa pyytää. Turbo ei ehkä ole kaikkein näyttävin liitokavio, mutta kompensoi sen teknisellä osaamisellaan ja tasaisuudellaan.

Turbo tuli Poni-Hakaan viime syksynä ja pääsin melko pian kokeilemaan sitä tunnilla. Normaalisti pidän herkistä ja vähän haastavammistakin hevosista, mutta toisaalta olin yrittänyt jo pidempään löytää hevosen jolla voisin kilpailla helppoa A:ta. Turbo oli jo tullessaan osaava, tasainen ja yhteistyöhaluinen, joten ihastuin siihen saman tien ja osallistuimmekin ensimmäisiin yhteisiin kisoihimme helppoon A:han jo muutaman tunnin harjoittelun jälkeen hyvin tuloksin. Siitä eteenpäin olen treenannut Turbolla aktiivisesti ja käynyt seuramme omissa I-tason kisoissa.

Vahvuutemme on ehdottomasti Turbon tasaisuus ja meidän molempien rauhallinen luonne, joiden avulla uskon että selviämme ilman turhaa hermoilua kotitallin ulkopuolellakin. Turbo suorittaa kyllä tehtävät tasaisen varmasti, mutta se tykkäisi kulkea omalla mukavuusalueellaan joko liian lyhyessä ”wc-ankka-muodossa” tai liian syvällä kuolaimen takana. Haasteena minulla on siis saada se ryhdikkääksi, onnistua esittämään sen liikkeet mahdollisimman näyttävinä ja muistaa pitää se radalla tarpeeksi energisenä samalla kun itse yritän pitää pääni kasassa.

En ole aikaisemmin kilpaillut Poni-Haan ulkopuolella, joten tärkeimpänä tavoitteenani on pystyä uudesta tilanteesta huolimatta ratsastamaan ehjä ja siisti rata sekä suoriutumaan mahdollisimman hyvin omalla tasollani. Hevoseen luotan kyllä kunhan muistan itse ratsastaa tarpeeksi hyvin!
Olen saanut ratsastaa Turbolla ison osan kevätkauden tunneista, siitä kiitos opeille! Lisäksi olemme kevätkaudella käyneet Piritan, Annen ja Leenan pienryhmätunneilla, joilta olen saanut paljon hyviä täsmäohjeita ja ahaa-elämyksiä normaalitunneilla sovellettavaksi. Yritän siis keskittyä muistamaan kaikki nämä vinkit! Lisäksi käyn rataa paljon mielessäni läpi jotta muistan sen hyvin sekä tiedän mitkä kohdat ovat meille haastavimpia ja miten ratsastamalla selviämme niistä parhaiten. 

Meillä on tallilla superhyvä porukka, joilta saa aina kannustusta ja tukea treeniin ja kisoihin! Kisoja silmälläpitäen tärkeänä tukena ja tsempparina on ollut Turbon toinen ratsastaja Nekku ja kisapäivänä meitä lähtee mukaan auttamaan kisahoitajamme Anna.

Kisojen jälkeen on varmasti kiva ottaa hetki rennommin, mutta toivon että yhteistyö Turbon kanssa jatkuisi ja pääsisimme jatkamaan kilpailemista entistä paremmin tuloksin taas syyskauden kisoissa!

Antti Tuiskun biiseistä paadipapiidipaadin sanoitukset osuvat lähelle itseäni, mutta kisafiilikseen minut saa ehkä kuitenkin Peto on irti.

Kysymykseni Melikelle: Parhaat vinkkisi esim. aloittelevalle kisaajalle; miten onnistua keskittymään ja ratsastamaan parhaansa mukaan jännityksestä huolimatta? 

Melike Dursun - Netta

Hei, olen Melike. Kisaratsunani toimii näissä kisoissa Netta.

Edellinen kisahevoseni oli sen verran haastava, joten päätin etsiä toisen hevosen. Monet hyvät hevoset olivat jo varattu joten täytyi löytää hevonen joka oli vapaa muilta kisaajilta, kiva ratsastaa ja jolla voisi kisaa isommissakin kisoissa. Kokeilin muutamia eri hevosia, mutta Netta oli niistä kivoin. Aluksi Netta oli melko voimaton eikä se jaksanut kuin ihan lyhyitä pätkiä kantaa itseään. Huomaan, että hevonen on muuttunut nyt ihan muutamissa kuukausissa ja jaksaa mennä tyylikkäästi jo helppo A:ta. Meille ei ole ratsukkona kertynyt vielä paljoa kisakokemusta näin lyhyessä ajassa, mutta kaikki yhteiset kisamme ovat menneet todella hyvin ja olen päässyt ruusukkeillekin.

Netan vahvuus on sen tasaisuus, se tekee kaiken mitä siltä pyytää. Kuitenkin muutamat vaativammat tehtävät kuten raviväistö ovat sille hankalia. Vaikka Netta on kehittynyt paljon sen heikkouksia on väsähtäminen, etupainoiseksi jääminen ja painuminen liian alas mistä tuomarit ja opettajat aika usein myös huomauttavat. Nämä ovat meidän yhteiset suuremmat kisat joten tavoitteena ei ole voitto. Tämä on myös ensimmäinen seniorivuoteni, joten toiset kilpailijat ovat paljon parempia kuin aikaisempina kertoina poniratsastajana.

Kisat eivät ole kovin kaukana, joten sen suuremmin ei tarvitse valmistella ennen kisoja. Tietenkin treenaus ja henkisesti valmistautuminen on tärkeitä asioita.Tukijoukkonani on varmaankin Poni-Haan porukka jotka kisoihin tulevat, oma perheeni, valmentajani sekä toinen kisakumppanini Maisu joka ratsastaa myös Netalla.

Uskoisin että Netalla kisaaminen ja treenaus jatkuu ESRAnkin jälkeen. Uskon myös että kehittymisen varaa on paljon vielä kisojen jälkeenkin.

Kisajännitykseen paras apu on kuvitella että ratsastaa tunnilla, eikä ajattele kisasuoritusta sen erikoisempana tilanteena. Jokainen tehtävä kannattaa tehdä rauhassa omissa osissaan, eikä saa olla kiire seuraavaan tehtävään. Kun on ratsastanut paljon ratoja, niin jännitys kyllä katoaa.

Kysymykseni Maisulle: Parhaat vinkkisi, miten keskittyä täysillä omaan suoritukseen kisaradalla?

Maisu Björkbom - Netta

Olen Maisu Björkbom ja ratsunani näissä kisoissa toimii Netta, eli Orneta Q, kiltti ja nätti "tädinkuljetin". Yhteistyötämme on rakennettu tämän kevätkauden tunneilla.

Netta on miellyttävä hevonen ratsastaa ja sillä on myös potentiaalia kehittyä vieläkin paljon paremmaksi. Ratsastajalla taas on vuosien kisakokemusta, mutta nyt keväällä on tullut ihan puskista radan unohtamisia! Tavoitteenani on siisti, ehjä ja tasainen suoritus. Kiva kisafiilis koko tiimin kanssa tekee kisapäivästä täydellisen.

Mennessäni radalle tiedän, että ratsunani on Suomen kaunein, ihanin ja paras hevonen, minun mielestäni! Nyt on tilaisuus osoittaa se myös 1-3 henkilölle lähinnä rataa. Itse rata on kiveen kirjoitettu, joten askelmerkit tulee asettaa kohdilleen. Treenit ovat takana, nyt on Grande Finale, estradi on meidän, nauti ja elä hetkessä!

Kysymykseni Sofialle: Ratsastat hienosti kaikkia hevosia, jos saisit Ametistin lisäksi ottaa toisenkin hevosen ESRAn kisoihin, kenet valitsisit?

Sofia Hemming - Lassi

Olen Sofia Hemming, 17-vuotias junnuratsastaja. Kisahevosenani on Las Wegass, eli tutummin Lassi. 

Pienten vastoinkäymisten jälkeen päädyin Lassiin. Hevonen ei ole kauhean tuttu, oikeastaan vain pari kertaa mennyt kyseisellä hevosella, joten kisahistoriaa ei ole ollenkaan.
Heikkoutena olemme molemmat toisillemme vieraita, mutta vahvuutena se, että meillä molemmilla kaikenlaisilta radoilta kokemusta. Lassin vahvuus on tasaisuus ja toisaalta siinä on ratsastettavuudessa samoja piirteitä kuin Ametistissa.

Tavoitteenani on ratsastaa hyvä rata, johon voi itse olla tyytyväinen. Koska ratsu vaihtui lennosta, niin valmistautuminen jää vähäiseksi. Tukijoukkonani toimii Lassin kisahoitaja Tiina, henkisenä tukena hyvä ystäväni Inka ja tietty muutkin tiimiläiset. Treenaus jatkuu kisojenkin jälkeen.

Kysymykseni Titalle: Onko "onnenhemulisi" mukana kisoissa?"

Sofia ja Ametist

Blogitiimi lähettää isot tsempit kouluratsukoille Tuomarinkylään!