sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Mikäs siinä on kauniissa säässä hypellessä

Seuran estekilpailukausi avattiin tänään sunnuntaina 21.9 kauniissa syyssäässä. Hieman totuttua pienemmän osallistujamäärän vuoksi kisojen aikaista herätystä siirrettiin hieman myöhemmäksi, kun aikaa kerran oli riittävästi. Syksyinen aamu antoi mahdollisuuden pitää kisat ulkona, ja siitä nautittiinkin täysin rinnoin, kun vielä oli mahdollisuus. Kohta onkin jo aika siirtyä talven tieltä sisätiloihin.

Luokkina tänään mittelöitiin puomi- ja ristikkoluokassa, 60 sentissä ja 80 sentissä. Ensimmäisessä luokassa ei jaettu palkintoja vähäisen osallistujamäärän vuoksi, mutta molemmat ratsukot saivat taitoarvostelulla arvioidussa luokassa täsmälleen saman pistemäärän. Luokassa 2 sijoille ylsi neljä ratsukkoa. Luokan voitti  Anna Hakala (Las Wegass), ja sijoittuneita olivat järjestyksessä Erika Henrioud Charronilla, Sara Pohjanne Sier Salutilla sekä Tiina Raitio Pikkuveljellä.

Kolmannessa luokassa puhtaita ratoja ja uusintoja nähtiin vain yksi. Luokan voitti Erika Tikkanen hevosella Amazing Moon, ja toiseksi sijoittui Satu Hanhela Flooralla. Onnea kaikille kisoissa pärjänneille! Kaikki tulokset näet seuran sivujen kisakalenterista, jonne pääset tästä linkistä.

Anna ja Lassi
Erika ja Macy


Liukuva verryttely sujui kokeneilta kisaajilta mallikkaasti ja verryttelyssä apuna ollut opettaja Piritakin auttoi ratsukoita suoriutumaan radoista paremmin. Uusi, mahdollisesti kaikkiin kisoihin tuleva käytäntö opettajan paikallaolosta verryttelyssä voi rohkaista myös uusia kisaajia mukaan kokeilemaan rajojaan. Hienoja suorituksia oli tänään ilo katsella. Aikataulu kisoissa piti pienistä kömmähdyksistä huolimatta, ja meille oli taas kerran annettu upea mahdollisuus kokeilla rajojamme omissa seurakisoissa. Kiitos siitä!

60cm -luokan kisaajat radankävelyssä Piritan johdolla.


Uutuutena näissä kisoissa nähtiin seuran buffa, jonne jokainen sai tuoda itsetehtyjä tai valmiita myyntituotteita. Näistä myydyistä tuotteista niiden tuoja sai korvauksen. Mukavasti tarjolla olikin esimerkiksi kahvia, voileipiä ja kääretorttua, joten kisaajia ja kannustajia hemmoteltiin oikein olan takaa. Tarjoilun järjestämistä kehitetään edelleen, joten parannusta sen toimivuuteen on varmasti luvassa. Samaa järjestelyä kuitenkin aiotaan jatkaa, joten vaikka et itse kisaisikaan, voit katsojana tulla seuraamaan hienoja kisoja ja samalla leipomalla kantaa oman kortesi kekoon seuran toiminnan puolesta.

Tervetuloa seuraamaan ja osallistumaan seuraaviin kouluratsastuskilpailuihin 5.10. Estekilpailujen pariin pääsemme taas 19.10.

Lisää kuvia täällä!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Hevoskuulumisia

Tästä on jo hetki kulunut ja bloginkin puolella on useammassa kommentissa kysytty Atesta. Atte ontui viime syksystä enemmän ja vähemmän koko ajan. Se käytettiin klinikalla tutkimuksissa, joiden tulos oli karu: nivelrikkoa, kinnerpatit ja sädeluuontumaa. Atte ei kestänyt edes kevyellä käytöllä tunneilla, vaikka sitäkin yritettiin. Niinpä se päätettiin päästää kivuistaan. Ratkaisu ei ollut mukava, koska ruuna oli vasta 9-vuotias, mutta noiden vaivojen kanssa oli selvää, ettei Atte olisi voinut elää kivutonta elämää. Nyt ei tarvitse enää miettiä, voiko ystävällinen ruuna hyvin.

Atte tuli Poni-Hakaan syksyllä 2012 hyvin raakana ja vähän ratsastettuna. Alkuun se meni tunneilla kovaa, mutta pikku hiljaa se rauhoittui ja oppi uutta. Ruunalla oli hienot askellajit ja ehdottomasti yhdet tallin hienoimmista raviväistöistä. Sillä oli ystävällinen, joskin hieman kujeileva luonne ja aina sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Tunneilla Atte aiheutti toisinaan hämminkiä esittämällä omia liikkeitä annettujen tehtävien lomassa. Monet eivät siksi tykänneet Atesta, mutta vähintään yhtä monet halusivat ratsastaa hevosella. Atella olikin oma vankka kannattajakuntansa, joka jää varmasti kaipaamaan tätä persoonallista hevosta. Lepaa rauhassa Atte!

Atte

Tunneilla on kuitenkin näkynyt uusi ruunikko. Heinäkuussa tallille muuttanut Orneta Q eli tuttavallisemmin Netta on vihdoin päässyt aloittamaan tuntityöt. Netta sai ison haavan kankkuunsa vai muutaman päivän tallilla asuttuaan ja oli pitkään sairaslomalla sen takia. Nyt tamma on ollut tunneilla muutaman viikon ja osoittautunut hyvin kiltiksi ja ystävälliseksi hevoseksi. Se on 9-vuotias virolaistamma, jolla on suvussa paljon trakehneria, mikä tuo siihen mukavaa keveyttä. Se on rehellinen ja luottavainen hevonen, jolle on toistaiseksi tuntunut käyvän kaikki. Netalla on kivan näköiset liikkeet ja yrittelijäs luonne, joten jäämme innolla odottamaan, missä vaiheessa tamma nähdään ensimmäistä kertaa kouluradalla.


Jatta ja Netta


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Poni-Haan uusi omistaja Virpi Ranta esittäytyy

Poni-Haka vaihtoi omistajaa syyskuun alussa. Lue mitä Virpi kertoo itsestään.

Kuka olet?
Nalan pääsi poseeraamaan Virpin kanssa.
Olen Virpi Ranta, heppatyttö kiireestä kantapäähän. Koulutukseltani olen kauppatieteitten maisteri ja työurani tähän asti olen tehnyt liike-elämän palveluksessa. Asun Helsingin Tapaninvainiossa hyvin lähellä Tuomarikylän kartanoa ja talleja.
Ratsastuksen aloitin 7-vuotiaana Messilässä, oman ensimmäisen hevosemme saimme ollessani 8-vuotias ja siitä se kipinä lähti. Lukioaikana sain sitten mahtavan hevosen nimeltä Happy Fellow, joka oli täysiverinen ja entinen laukkahevonen mutta siitä tuli kaikkien yllätykseksi täydellinen kouluratsastushevonen, joka sopi minulle mainiosti. Olin junnu ja nuori ratsastaja -vuosina Suomen maajoukkueessa ja valmentauduin Kyran luona Ruskeasuolla. Lukion jälkeen vietin myös vuoden Saksassa sen kanssa oppien aika paljon lisää kouluratsastuksesta.
Näiden aikojen jälkeen olen myös valmentanut lähinnä tuolla Lahden seudulla ja vasta myöhemmin kouluttauduin tuomariksi.
Olin myös pitkään poissa hevoskuvioista kun lapseni olivat pieniä mutta aina minä vain löydän itseni tuolta kentän reunalta yhä uudestaan ja uudestaan.

Miten päädyit Poni-Haan omistajaksi?
Päädyin omistajaksi suhteellisen pitkän prosessin jälkeen. Olen jo pidempään etsinyt uutta suuntaa työelämääni ja oma yritys on ollut toivelistalla pitkään. Sitten mietin että millä alalla voisin toimia. Ykköseksi tuli aina hevosala, sillä en viihdy siisteissä sisätöissä kovin hyvin. Olen kiertänyt useita tiloja ja vaihtoehtoja katsomassa. Melkein jo päädyin ratsastuskouluyritytäjäksi toiselle paikkakunnalle mutta sen kohteen taustatekijät eivät aivan vastanneet toiveitani. Sitten kuulin parinkin eri lähteen kautta, että Poni-Haka voisi olla myytävänä. Olimme yhteydessä ja siitä keskustelu Fagerströmien kanssa lähti liikkeelle ja pääsimme yhteisymmärrykseen kaupan ehdoista. Nyt olen tässä.

Itse asiassa Poni-Haan osti perustamamme yritys nimeltä Poni-Haan palvelut Oy, jonka osakkeenomistajia ovat enemmistöosuudella minä, tyttäreni Viia 21v. joka opiskelee tällä hetkellä Rovaniemellä Lapin yliopistossa kuvataiteiden opettajaksi, toinen tyttäreni Virve 17v, joka juuri lukee syksyn yo-kirjoituksiin sekä isäni Matti Uimonen 89v. pienellä osuudella. Isäni mukaantulo mahdollisti tämän kaupan ja hän toimii taustalla osarahoittajan ominaisuudessa.
Molemmat tytöt ovat ratsastaneet, joskin Viia lopetti hevostouhut jossain vaiheessa mutta Virve ratsastaa edelleen ja käy jatkossa Suskin estetunnilla perjantaisin.

Oliko sinulla jotakin historiaa Poni-Haasta tai jokin käsitys paikasta entuudestaan?
Poni-Hakahan on tuttu kaikille pidempään ratsastaneille ihmisille. Chrissen maine mahtavana tallinpitäjänä oli tiedossa jo yli 30 vuotta sitten ja sittemmin Suskin hieno kilpaura tuki tätä asetelmaa. Emme ole kuitenkaan tunteneet Suskin kanssa sen paremmin, koska minä ratsastin koulua ja Suski hyppäsi. Suski on myös muutaman vuoden minua nuorempi joten tiemme eivät tuolloin kohdanneet.

Poni-Haassa olen ollut tuomarina silloin tällöin ja siinä sain käsityksen sangen laadukkaasta ratsastuskoulusta, jossa oppilaat ovat selvästi saaneet hyvää opetusta. Olen ollut tuomarina lähes jokaisessa suuremmassa ratsastuskoulussa pääkaupunkiseudulla, joten olen nähnyt alueen tason. Eli minulla on sangen positiivinen käsitys Poni-Haasta.

Onko muutoksia tallin toimintaan tulossa ja mitä ne koskevat? Ollaanko varusteita uusimassa?
Ihan ensi hätään tuskin mitään hirvittävän suuria ja radikaaleja muutoksia on tulossa toimintaan mutta varmasti kehitämme toimintaa eteenpäin pala kerrallaan ratsastajien toiveita kuunnellen. Mahdollisuuksien mukaan toivon, että voisimme kouluttaa joitakin hevosia eteenpäin jotta voisimme tarjota entistä vaativamman tason tunteja edistyneemmille ratsastajille.
Toinen sydäntä lähellä oleva asia on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Ratsastusta voi kuivaharjoitella muulla liikunnalla ja toivon, että voimme tarjota siihen apua. Kolmannekseen toivon, että voimme aktivoitua myös lisäkurssien ja erilaisten tapahtumien järjestäjänä, puitteethan Poni-Haassa ovat erinomaiset verrattuna mihin tahansa muuhun paikkaan.

Kaiken kaikkiaan toivon Poni-Haassa ratsastavilta palautetta, jotta voimme kehittää toimintaa juuri siihen suuntaan, mitä asiakkaat toivovat. Suhtaudun avoimesti uusiin ehdotuksiin ja toiveisiin, sillä me olemme palveluyritys ja me olemme olemassa asiakkaitamme varten.

Varusteiden osalta totean sen, että olemme hankkimassa nyt ihan ensi hätään uudet satulahuovat hevosille sillä entiset alkavat olla aika kuluneita. Muita varusteita hankitaan tarpeen mukaan.

Mitä asioita pidät tärkeänä ratsastuskoulutoiminnassa?
Ratsastuskoulu on todella kokonaisvaltainen juttu, jossa yhdistyvät niin ratsastus, hevosen hoito kuin sosiaalinenkin puoli. Turvallisuus nousee prioriteeteissani sangen korkealle. Myös laadukas opetus ja hyvät hevoset ovat toki tärkeitä asioita. Koen, että meidän tehtävämme on myös opettaa oppilaillemme hevosmiestaitoja. Kaupungissa asuava nykyihminen ei aina saa kosketusta eläimiin samalla tavalla kuin aikaisemmin maalla asuvat saivat ja ratsastuskoulu on hyvä paikka opppia eläinten käyttäytymisestä lisää.
Myös yhteiset tapahtumat ja tekemiset ovat tärkeitä koska tallilla tapaa samanhenkisiä reippaita ulkoilmassa viihtyviä ihmisiä, joiden kanssa on mukava viettää aikaa muutenkin kuin vain hevosen selässä.

Mikä oli ensivaikutelmasi Poni-Haasta?
Se on aina ollut hyvin positiivinen. Mukavia ja mutkattomia ihmisiä, kivoja hevosia ja poneja sekä tarkoituksenmukaiset puitteet.

Oletko jo tutustunut uusiin työkavereihisi, eli Poni-Haan hevosiin ja miltä ne vaikuttavat mielestäsi? Onko joukosta noussut jo suosikkeja?
Vielä en ole kovin hyvin ehtinyt tutustua hevosiin mutta pikku hiljaa alan oppia niiden nimiä ja persoonia. Löydän aina kaikista hevosista sen hevosen hyvät puolet joten en oikein osaa suosikkia valita. Paitsi että Prinssi on tietenkin vienyt jo sydämeni. Kuinka ylpeänä se tekee työtään pää pystyssä, silmät loistaen ja kuinka hienosti se matkustaa kärryssä ja jaksaa kantaa lapsia aina vaan uudestaan ja uudestaan mitään säikkymättä. Mahtava poni!

Minkälaisena paikkana näet Poni-Haan esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden päästä?
Tottakai Suomen parhaana ratsastuskouluna, jossa on tyytyväiset asiakkaat, kivat (ja toivottavasti myös terveet) hevoset, motivoitunut henkilökunta, viimeistellyt puitteet ja kaiken kaikkiaan mahtava meininki.


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kutsumua-haaste Poni-Hakalaisittain

Instagramissa ja Facebookissa on viime viikkojen ajan levinnyt Kutsu mua-haaste koulukiusaamista vastaan. Kuvassa yliviivattuna on ainakin yksi sana, jolla kyseistä henkilöä on haukuttu aiemmin. Sen alla on sana tai sanoja, joilla henkilö haluaisi itseään kutsuttavan.
Poni-Hakalaiset innostuivat haasteesta. Tässä muutama kuva.


Sadun ja Flooran yhteinen haaste


Onni


Ope-Pirita


Kaikkien luottokyyti Roy

Blogissa julkaistaan lähiviikkojen aikana Poni-Haan uuden omistajan Virpi Rannan haastattelu. Heittäkää kommentteihin kysymyksiä, joihin haluaisitte vastauksen Virpiltä!

lauantai 30. elokuuta 2014

Poni-Haan vanhat hevoset: Kaapo

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Kaaposta, josta kertoo Anna, blogin vakikirjoittaja ja Kaapon hoitaja. Kaapo lähti talliltamme joulukuussa 2013.


Kaapo


Muutettuaan Poni-Haasta Kaapon jo siellä alkaneet oireilut ja vastustelut ratsastaessa jatkuivat myös sen siirryttyä yksityisomistukseen. Se ontui vaihtelevasti koko kuluneen seitsemän kuukauden ajan. Valitettavasti tämä herrasmiesruuna nukkui 13.8.2014 vihreämmille laitumille.

Erilaisia  hoitoja kokeiltiin ja testailtiin, mutta mikään ei tuottanut toivottua tulosta, joten hevonen päästettiin pois pitkittyneistä kivuistaan. Myös hevosen vatsa oireili ja Kaapo sairastikin ainakin kaksi ähkyä tänä aikana. Poni-Haassa vajaat kaksi vuotta asunut Kaapo ei voinut oikein hyvin siellä asuessaankaan, ja siirryttyään yksityishevoseksi toivottiin, että protestointi aiheutuivat ehkä siitä, että se ei kestänyt ratsastuskoulukäyttöä. Kivut ratsastaessa tuntuivat kuitenkin vain lisääntyvän ja loppujen lopuksi todettiin, että hevosen nivelet ovat niin huonossa kunnossa, ettei se olisi tullut kestämään kunnolla ja terveenä säilyen edes kevyttä harrastekäyttöä.





Kaapo ehti olla omistajallaan noin kahdeksan kuukautta, ja sinä aikana se antoi ja opetti kaikkensa niin omistajalleen kuin hoitajalleenkin. Tuusulaan yksityistallille muutettuaan Kaapo virkistyi silminnähden, ja se osoittautuikin virkeämmäksi luonteeksi kuin Poni-Haassa ollessaan siitä olisi voinut kuvitella. Sosiaalinen hevonen osoittautui hyvin läheisriippuvaiseksi ja yksin jäätyään se selkeästi hermostui. Kilttinä hevosena Kaapo kuitenkin luotti käsittelijäänsä, ja vaikka ilman hevosseuraa ollessaan se näkikin puskissa usein hirviöitä ja muita kammottavuuksia, se ei koskaan tahallaan tehnyt mitään ilkeää.

Poni-Haassa ollessaan Kaapon kanssa ei paljon maastoiltu sillä sitä pidettiin ehkä isossa porukassa epävarmana ja muita villitsevänä, mutta keväällä teiden pinnan sulaessa sitä alettiin totuttaa myös tallipihan ulkopuolella liikkumiseen. Aluksi hermostuneesta ja säntäilevästä hevosesta kuoriutui lopulta rauhallinen, ihmisen seuraan luottava hevonen, joka ei hätkähtänyt edes lujaa ohikiitäviä autoja. Pitkien kävelyjaksojen aikana myös ihmiset malttoivat pidentää maastoilumatkoja hiljalleen, jolloin myös hevosen luottamus ulkona liikkumiseen kerääntyi pikkuhiljaa. Loppuaikana Kaapon kanssa saattoi samoilla Tuusulan metsissä monta tuntia yhteen menoon, ja se selkeästi nautti saadessaan olla maastossa ja kävellä hiljaisia metsäpolkuja ristiin rastiin.

Uudessa kodissaan Tuusulassa Kaapo sai myös uusia ystäviä. Kesän se vietti laitumella yhdessä kolmen muun ruunan kanssa ja tutustui myös maastolenkillä törmättyyn toiseen ruunaan. Laumassa Kaapo oli aina kaikkien kaveri ja kiersikin hevosen luota toiselle tehden niihin lähempää tuttavuutta. Kesän aikana sille ehtikin kertyä muiden tapaan heinämahaa muuten niin siroon vartaloon.



Suloista Kaapoa jäi kaipaamaan joukko ihmisiä, jotka oppivat tuntemaan sen valoisan ja huumorintajuisen persoonan. Samanlaista hevosta ei helposti tule vastaan. Luultavasti ei koskaan.


perjantai 22. elokuuta 2014

Poni-Haan vanhat hevoset: Hopsu

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Hopsusta, josta kertoo Ellu, Hopsun omistaja. Hopsu lähti talliltamme eläkepäivien viettoon viime talvena.

Hopsu 

Olisikohan se ollut ensirakkautta vuonna 2003, kun hyppäsin Hopsulla ensi kertaa Poni-Haassa. Siitä päivästä lähtien onnistui herra pitämään itsensä minun sydämessäni. Sinä päivänä kun sain soiton ”mitäs jos Hopsu muuttaisi nyt sinne?”, tämä tyttö itki onnesta. Saisin viettää Hopsun kanssa eläkepäiviä ja nauttia herran fiksusta seurasta.


Hopsu muutti 8.12.2013 luokseni Virolahdelle eläkepäiviä viettämään. Pappa on voinut hyvin ja nauttinut elämästään maalla lehmien, lampaiden ja tietenkin muiden hevosten kanssa.
Muutettuaan ja pikku hiljaa kotiuduttuaan vanhasta papasta kuoriutui yllättäen 4-vuotias oripoika! Voin sanoa että ei moni uskoisi kuinka reippaasti ja innoissaan Hopsu (”tallin laiskin”) on liikkunut! Talvikausi nautittiin maastoilusta, ohjas-ajosta (herra muisti hyvin mikä juttu se on!) ja pellolla ratsastuksesta.

Alkuvuodesta sain kokea yllätyksen Hopsun kanssa. Näiden yhteisten vuosien jälkeen, vihdoin ja viimein Hopsu näytti miten tämä tyttö saadaan alas selästä. En ikinä ollut uskonut että Hopsu osaa pukittaa!

Hopsu on kuitenkin alkuintoilun, kotiutumisen ja uuden elämän opettelun jälkeen hyvin kotiutunut maalle. Maastoonkin voimme hyvin lähteä keskenämme. Tallin pihaan tullessa pitää Hopsun aina ilmoittaa kaikille että hän on palannut, jolloin Hopsu kokoaa itsensä ja hirnuu.
Hopsu on päässyt vielä toimimaan talutusponinakin (tosin todella harvoin), ja niin kiltisti kuljettaa lapsia eteenpäin, kun taas kokeneempia ratsastajia hän hieman tykkää ”testailla”.

Tällä hetkellä Hopsu nauttii kesästä kahden uuden ystävänsä, shetlanninponien Keijon ja Dassen kanssa. Eli Hopsu voi pulleasti, mutta hyvin onnellisesti.

Juuri eillen tallilla käydessäni totesin ystävälleni, että tämä kesä on tehnyt vielä lisää hyvää Hopsulle. Ilme ja käyttäytyminen on muuttunut niin paljon positiivisempaan suuntaan, että on vain ilo nähdä kuinka tuon hevosen silmistä näkee onnellisuuden. Hopsu on kesän aikana päässyt myös parisen kertaa ”valmentamaan” poniystäviään raviradalla. Voi sitä riemun määrää kun vanha herra tajusi, että siellähän voi pukitella ja laukata niin kovaa kun jaksaa!
Pääsääntöisesti Hopsun kesä on mennyt maastoillessa ja laiduntaessa.

Mukavaa ja hauskaa kesän jatkoa Poni-Hakalaisille!

Toivottaa Hopsu ja Ellu


Omistatko sinä Poni-Haasta lähteneen hevosen tai ponin? Kuulisimme mielellämme kuulumisia! Vapaamuotoisen esittelyn voit lähettää osoitteeseen niina.rodionoff(a)gmail.com.

tiistai 19. elokuuta 2014

Takkula 2014: Behind the scenes

Kisaviikonloppu Takkulassa piti sisällään kisojen lisäksi paljon muutakin. Päätimme jakaa teille kuvia, jotka eivät jostain syystä päätyneet aiempiin postauksiin...

Satu hioo vielä viimehetken liikkeet kuntoon, katsojilta loksahtavat leuat lattiaan :) 
Mitäs tykkäät mun rusetista??

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

vara-coach ja pikku-coach

Hei me syödään kebabbia!

Innostunut kisaratsu valmistautumassa lähtöön klo 7 perjantai aamuna
Tarkoitus oli hypätä samaan aikaan...



Tyttöjen uudet kilpurit, näillä voitetaan ensi vuonna!

Hehkein poseeraus-kilpailusta!



Näin yrität huijata hevosesi juomaan. Lassi sai videon jälkeen vähän apua omenoiden metsästykseen.

Hyi mun jalka osui pohjaan! Hukun!!


Mikä kuvista oli sinun suosikkisi?

lauantai 16. elokuuta 2014

Tuntiratsastajien mestaruuskilpailut 2014

Tuntiratsastajien vuoden suurimmat ratsastuskilpailut ratsastettiin tänä vuonna 1.-3.8. Takkulassa Lahdessa. Poni-Haasta oli mukana kuuden ratsastajan ja neljän hevosen joukkue. Lisäksi mukana oli kisojen ehdottomasti paras ja äänekkäin kannustusjoukko. Postailimme jokaisesta päivästä kisojen aikana, kaikki Takkulan tuntseihin liittyvät postaukset löytyvät tunnisteella Takkula 2014.

Yhteenvetona tulokset Poni-Haan ratsastajien osalta:

Luokka 1A, ponien koulukarsintaluokka HeB:0, 27 osallistujaa
15. Melisa Dursun - Miami II 60,000%

Luokka 3A, seniorien karsintaluokka HeB:0, 41 osallistujaa
11. Titta Saari - Las Wegass 60,900%
12. Satu Hanhela - Floora 59,800%

Luokka 4, aikuisratsastajien mestaruus Aikuisratsastajamerkin kouluohjelma, 33 osallistujaa
4. Louise Lindholm - Floora 63,300%
11. Minna Riitala - Platyna II 60,500%
16. Maisu Björkbom - Platyna II 59,500%

Luokka 7, seniorien koulufinaali A-merkin kouluohjelma, 22 osallistujaa
18. Titta Saari - Las Wegass 58,611%

Luokka 8c, seniorien tervetuliaisluokka 80cm, arv. A0, 49 osallistujaa
jaettu 1. Titta Saari - Las Wegass 0vp

Luokka 11, seniorien estefinaali 90cm, arv. 367.1 (A2/tyyli), 75 osallistujaa
jaettu 7. Titta Saari - Las Wegass 0vp - 37,5p

Ratsastajien kommentteja:

"Oli ihanaa ratsastaa Flooralla. Se oli pehmeä ja kevyt. Minulla oli radalla hauskaa ja kannustus oli mahtavaa." -Lusse



"Oli hieno tunne tulla lopputervehdykseen, kun kannustusjoukot olivat niin upeat." -Maisu



"Koulukarsinta meni vähän sinne päin, finaalissa ratsastin hyvin, vaikka prosentit jäivät alhaisiksi. Esteillä Lassi heräsi ja finaalin tulos kruunasi viikonlopun. Joskus sitä tuuriakin tarvitaan. Lassi oli hieno läpi kisojen, enkä voi olla kuin tyytyväinen. Kannustusjoukot oli ehdottomasti kisojen parhaat ja omakin fiilis väkisin loistava radan jälkeen, kun kuulee huudot. Kiitos viikonlopusta kaikille!" -Titta


Videoita kisasuorituksista:









Myös Suomen ratsastajainliiton pääsihteeri Fred Sundwall nähtiin paikalla lauantaina. Sundwall lienee ollut paikalla SRL:n teemavuoden "Ratsastuskoululaisen vuosi 2014" takia. Vierailu ja palkitsemisiin osallistuminen oli hieno asia. Lue myös liiton uutiset koulumestaruuksista ja estemestaruuksista.

Hanskin ottamia kuvia viikonlopulta löydät täältä!


tiistai 5. elokuuta 2014

Kolmas kisapäivä

Myös kolmas, eli viimeinen kisapäivä valkeni sekin helteisenä. Team Poni-Haka olikin jo saanut mukavasti väriä pintaan viikonlopun aikana, tosin suurin osa siitä lähti harmiksemme pois lukuisilla uintireissuilla.
Aura ja Lassi
Päivällä jaettiin myös parhaan hevosenhoitajan palkinto. Palkinnon sai ansaitusti Aura, joka on hoitanut Lassia Titalle jo monissa kilpailuissa. Äänivyöryn lisäksi tuomariston olivat vakuuttaneet perustelut. Lue tästä Lahden Ratsastajien uutinen asiasta.

Päivän kohokohta koitti vasta alku-illasta, kun mestaruusluokan ollessa pari tuntia myöhässä tuli viimeinkin Titan vuoro taistella seniorien estemestaruudesta Lassin kanssa. Kannustusjoukot olivat hioneet huutonsa valmiiksi ja Titta pääsi aloittamaan ratansa luultavasti kisojen komeimman kannustushuudon säestämänä. Ensimmäisen puomin kolahdettua kannustusjoukot, sekä luultavasti myös Titta, kokivat ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Kädet hikosivat ja joku katsomossa manasi. Kädet tärisivät. Vihdoin koko kannustusjoukko repesi tuuletukseen: puhdas ja ennen kaikkea tyylikäs rata!

Myöhemmin illalla oli aika palkintojen. Myös tuomarin mielestä rata oli tyylikäs ja Titta sijoittui jaetulle seitsemännelle sijalle 75 lähtijän joukosta. Hyvä Titta ja Lassi!!




Titta keskellä

Katso video Titan suorituksesta tästä:



Palkintojen jaon jälkeen oli aika pakata tavarat ja hevonen autoihin ja lähteä kotimatkalle. Takana oli kolme helteistä kisapäivää kavereiden kanssa. Matka oli hauska ja täynnä kommelluksia. Tätä reissua on hyvä muistella jälkeenpäin ehkäpä kesän kohokohtana. Kiitos!

"Viikonlopun ehdottomasti tärkein ohje oli katsomon "jatka" ensimmäisen puomin kolahduksen jälkeen. Puomin lennähtäminen kannattimilta ilmaan taisi olla kauheamman näköistä katsomoon. Itse luulin sen pudonneen. Onnittelut myös Auralle parhaan hevosenhoitajan palkinnosta, ainakin se meni oikeaan osoitteeseen, niin hyvin Lassi oli viikonloppuna hoidettu." -Titta

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Toinen kisapäivä

Aamu alkoi koulufinaaleilla, joissa Poni-Haan ratsukoista oli mukana vain Titta ja Lassi seniorien finaaliluokassa. Ratsukko starttasi luokan puolivälin tienoilla, joten aamuherätys ei ollut kovin aikainen. Hienosta radastaan ratsukko sai prosenteiksi 58,611% ollen lopullisissa sijoituksissa sijalla 18/22. Onnea!

Titta ja Lassi koulufinaalissa


Pienen ruoka-, shoppailu- uinti- ja lepotauon jälkeen päivä jatkui esteratsastuksen parissa. Luokat olivat myöhässä joten tämäkin kisapäivä pääsi yllättäen venymään. Titta palkitsi kuitenkin odotuksen ja ratsasti upeasti puhtaan radan tervetuliaisluokassa. Kaikki puhtaan radan ratsastaneet sijoittuivat ensimmäiseksi.

Koska kisat venyivät niin myöhäiseksi ja Team Poni-Haka tunsi itsensä hieman rähjäiseksi, päätettiin karaokemestaruus tällä kertaa jättää väliin ja joukkue suuntasi järven kautta etsimään ruokapaikkaa.

Huomenna ratkotaan estemestaruudet, jonka jälkeen matka kohti kotia voi alkaa.

Titta ja Lassi esteradalla