lauantai 30. elokuuta 2014

Poni-Haan vanhat hevoset: Kaapo

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Kaaposta, josta kertoo Anna, blogin vakikirjoittaja ja Kaapon hoitaja. Kaapo lähti talliltamme joulukuussa 2013.


Kaapo


Muutettuaan Poni-Haasta Kaapon jo siellä alkaneet oireilut ja vastustelut ratsastaessa jatkuivat myös sen siirryttyä yksityisomistukseen. Se ontui vaihtelevasti koko kuluneen seitsemän kuukauden ajan. Valitettavasti tämä herrasmiesruuna nukkui 13.8.2014 vihreämmille laitumille.

Erilaisia  hoitoja kokeiltiin ja testailtiin, mutta mikään ei tuottanut toivottua tulosta, joten hevonen päästettiin pois pitkittyneistä kivuistaan. Myös hevosen vatsa oireili ja Kaapo sairastikin ainakin kaksi ähkyä tänä aikana. Poni-Haassa vajaat kaksi vuotta asunut Kaapo ei voinut oikein hyvin siellä asuessaankaan, ja siirryttyään yksityishevoseksi toivottiin, että protestointi aiheutuivat ehkä siitä, että se ei kestänyt ratsastuskoulukäyttöä. Kivut ratsastaessa tuntuivat kuitenkin vain lisääntyvän ja loppujen lopuksi todettiin, että hevosen nivelet ovat niin huonossa kunnossa, ettei se olisi tullut kestämään kunnolla ja terveenä säilyen edes kevyttä harrastekäyttöä.





Kaapo ehti olla omistajallaan noin kahdeksan kuukautta, ja sinä aikana se antoi ja opetti kaikkensa niin omistajalleen kuin hoitajalleenkin. Tuusulaan yksityistallille muutettuaan Kaapo virkistyi silminnähden, ja se osoittautuikin virkeämmäksi luonteeksi kuin Poni-Haassa ollessaan siitä olisi voinut kuvitella. Sosiaalinen hevonen osoittautui hyvin läheisriippuvaiseksi ja yksin jäätyään se selkeästi hermostui. Kilttinä hevosena Kaapo kuitenkin luotti käsittelijäänsä, ja vaikka ilman hevosseuraa ollessaan se näkikin puskissa usein hirviöitä ja muita kammottavuuksia, se ei koskaan tahallaan tehnyt mitään ilkeää.

Poni-Haassa ollessaan Kaapon kanssa ei paljon maastoiltu sillä sitä pidettiin ehkä isossa porukassa epävarmana ja muita villitsevänä, mutta keväällä teiden pinnan sulaessa sitä alettiin totuttaa myös tallipihan ulkopuolella liikkumiseen. Aluksi hermostuneesta ja säntäilevästä hevosesta kuoriutui lopulta rauhallinen, ihmisen seuraan luottava hevonen, joka ei hätkähtänyt edes lujaa ohikiitäviä autoja. Pitkien kävelyjaksojen aikana myös ihmiset malttoivat pidentää maastoilumatkoja hiljalleen, jolloin myös hevosen luottamus ulkona liikkumiseen kerääntyi pikkuhiljaa. Loppuaikana Kaapon kanssa saattoi samoilla Tuusulan metsissä monta tuntia yhteen menoon, ja se selkeästi nautti saadessaan olla maastossa ja kävellä hiljaisia metsäpolkuja ristiin rastiin.

Uudessa kodissaan Tuusulassa Kaapo sai myös uusia ystäviä. Kesän se vietti laitumella yhdessä kolmen muun ruunan kanssa ja tutustui myös maastolenkillä törmättyyn toiseen ruunaan. Laumassa Kaapo oli aina kaikkien kaveri ja kiersikin hevosen luota toiselle tehden niihin lähempää tuttavuutta. Kesän aikana sille ehtikin kertyä muiden tapaan heinämahaa muuten niin siroon vartaloon.



Suloista Kaapoa jäi kaipaamaan joukko ihmisiä, jotka oppivat tuntemaan sen valoisan ja huumorintajuisen persoonan. Samanlaista hevosta ei helposti tule vastaan. Luultavasti ei koskaan.


perjantai 22. elokuuta 2014

Poni-Haan vanhat hevoset: Hopsu

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Hopsusta, josta kertoo Ellu, Hopsun omistaja. Hopsu lähti talliltamme eläkepäivien viettoon viime talvena.

Hopsu 

Olisikohan se ollut ensirakkautta vuonna 2003, kun hyppäsin Hopsulla ensi kertaa Poni-Haassa. Siitä päivästä lähtien onnistui herra pitämään itsensä minun sydämessäni. Sinä päivänä kun sain soiton ”mitäs jos Hopsu muuttaisi nyt sinne?”, tämä tyttö itki onnesta. Saisin viettää Hopsun kanssa eläkepäiviä ja nauttia herran fiksusta seurasta.


Hopsu muutti 8.12.2013 luokseni Virolahdelle eläkepäiviä viettämään. Pappa on voinut hyvin ja nauttinut elämästään maalla lehmien, lampaiden ja tietenkin muiden hevosten kanssa.
Muutettuaan ja pikku hiljaa kotiuduttuaan vanhasta papasta kuoriutui yllättäen 4-vuotias oripoika! Voin sanoa että ei moni uskoisi kuinka reippaasti ja innoissaan Hopsu (”tallin laiskin”) on liikkunut! Talvikausi nautittiin maastoilusta, ohjas-ajosta (herra muisti hyvin mikä juttu se on!) ja pellolla ratsastuksesta.

Alkuvuodesta sain kokea yllätyksen Hopsun kanssa. Näiden yhteisten vuosien jälkeen, vihdoin ja viimein Hopsu näytti miten tämä tyttö saadaan alas selästä. En ikinä ollut uskonut että Hopsu osaa pukittaa!

Hopsu on kuitenkin alkuintoilun, kotiutumisen ja uuden elämän opettelun jälkeen hyvin kotiutunut maalle. Maastoonkin voimme hyvin lähteä keskenämme. Tallin pihaan tullessa pitää Hopsun aina ilmoittaa kaikille että hän on palannut, jolloin Hopsu kokoaa itsensä ja hirnuu.
Hopsu on päässyt vielä toimimaan talutusponinakin (tosin todella harvoin), ja niin kiltisti kuljettaa lapsia eteenpäin, kun taas kokeneempia ratsastajia hän hieman tykkää ”testailla”.

Tällä hetkellä Hopsu nauttii kesästä kahden uuden ystävänsä, shetlanninponien Keijon ja Dassen kanssa. Eli Hopsu voi pulleasti, mutta hyvin onnellisesti.

Juuri eillen tallilla käydessäni totesin ystävälleni, että tämä kesä on tehnyt vielä lisää hyvää Hopsulle. Ilme ja käyttäytyminen on muuttunut niin paljon positiivisempaan suuntaan, että on vain ilo nähdä kuinka tuon hevosen silmistä näkee onnellisuuden. Hopsu on kesän aikana päässyt myös parisen kertaa ”valmentamaan” poniystäviään raviradalla. Voi sitä riemun määrää kun vanha herra tajusi, että siellähän voi pukitella ja laukata niin kovaa kun jaksaa!
Pääsääntöisesti Hopsun kesä on mennyt maastoillessa ja laiduntaessa.

Mukavaa ja hauskaa kesän jatkoa Poni-Hakalaisille!

Toivottaa Hopsu ja Ellu


Omistatko sinä Poni-Haasta lähteneen hevosen tai ponin? Kuulisimme mielellämme kuulumisia! Vapaamuotoisen esittelyn voit lähettää osoitteeseen niina.rodionoff(a)gmail.com.

tiistai 19. elokuuta 2014

Takkula 2014: Behind the scenes

Kisaviikonloppu Takkulassa piti sisällään kisojen lisäksi paljon muutakin. Päätimme jakaa teille kuvia, jotka eivät jostain syystä päätyneet aiempiin postauksiin...

Satu hioo vielä viimehetken liikkeet kuntoon, katsojilta loksahtavat leuat lattiaan :) 
Mitäs tykkäät mun rusetista??

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

vara-coach ja pikku-coach

Hei me syödään kebabbia!

Innostunut kisaratsu valmistautumassa lähtöön klo 7 perjantai aamuna
Tarkoitus oli hypätä samaan aikaan...



Tyttöjen uudet kilpurit, näillä voitetaan ensi vuonna!

Hehkein poseeraus-kilpailusta!



Näin yrität huijata hevosesi juomaan. Lassi sai videon jälkeen vähän apua omenoiden metsästykseen.

Hyi mun jalka osui pohjaan! Hukun!!


Mikä kuvista oli sinun suosikkisi?

lauantai 16. elokuuta 2014

Tuntiratsastajien mestaruuskilpailut 2014

Tuntiratsastajien vuoden suurimmat ratsastuskilpailut ratsastettiin tänä vuonna 1.-3.8. Takkulassa Lahdessa. Poni-Haasta oli mukana kuuden ratsastajan ja neljän hevosen joukkue. Lisäksi mukana oli kisojen ehdottomasti paras ja äänekkäin kannustusjoukko. Postailimme jokaisesta päivästä kisojen aikana, kaikki Takkulan tuntseihin liittyvät postaukset löytyvät tunnisteella Takkula 2014.

Yhteenvetona tulokset Poni-Haan ratsastajien osalta:

Luokka 1A, ponien koulukarsintaluokka HeB:0, 27 osallistujaa
15. Melisa Dursun - Miami II 60,000%

Luokka 3A, seniorien karsintaluokka HeB:0, 41 osallistujaa
11. Titta Saari - Las Wegass 60,900%
12. Satu Hanhela - Floora 59,800%

Luokka 4, aikuisratsastajien mestaruus Aikuisratsastajamerkin kouluohjelma, 33 osallistujaa
4. Louise Lindholm - Floora 63,300%
11. Minna Riitala - Platyna II 60,500%
16. Maisu Björkbom - Platyna II 59,500%

Luokka 7, seniorien koulufinaali A-merkin kouluohjelma, 22 osallistujaa
18. Titta Saari - Las Wegass 58,611%

Luokka 8c, seniorien tervetuliaisluokka 80cm, arv. A0, 49 osallistujaa
jaettu 1. Titta Saari - Las Wegass 0vp

Luokka 11, seniorien estefinaali 90cm, arv. 367.1 (A2/tyyli), 75 osallistujaa
jaettu 7. Titta Saari - Las Wegass 0vp - 37,5p

Ratsastajien kommentteja:

"Oli ihanaa ratsastaa Flooralla. Se oli pehmeä ja kevyt. Minulla oli radalla hauskaa ja kannustus oli mahtavaa." -Lusse



"Oli hieno tunne tulla lopputervehdykseen, kun kannustusjoukot olivat niin upeat." -Maisu



"Koulukarsinta meni vähän sinne päin, finaalissa ratsastin hyvin, vaikka prosentit jäivät alhaisiksi. Esteillä Lassi heräsi ja finaalin tulos kruunasi viikonlopun. Joskus sitä tuuriakin tarvitaan. Lassi oli hieno läpi kisojen, enkä voi olla kuin tyytyväinen. Kannustusjoukot oli ehdottomasti kisojen parhaat ja omakin fiilis väkisin loistava radan jälkeen, kun kuulee huudot. Kiitos viikonlopusta kaikille!" -Titta


Videoita kisasuorituksista:









Myös Suomen ratsastajainliiton pääsihteeri Fred Sundwall nähtiin paikalla lauantaina. Sundwall lienee ollut paikalla SRL:n teemavuoden "Ratsastuskoululaisen vuosi 2014" takia. Vierailu ja palkitsemisiin osallistuminen oli hieno asia. Lue myös liiton uutiset koulumestaruuksista ja estemestaruuksista.

Hanskin ottamia kuvia viikonlopulta löydät täältä!


tiistai 5. elokuuta 2014

Kolmas kisapäivä

Myös kolmas, eli viimeinen kisapäivä valkeni sekin helteisenä. Team Poni-Haka olikin jo saanut mukavasti väriä pintaan viikonlopun aikana, tosin suurin osa siitä lähti harmiksemme pois lukuisilla uintireissuilla.
Aura ja Lassi
Päivällä jaettiin myös parhaan hevosenhoitajan palkinto. Palkinnon sai ansaitusti Aura, joka on hoitanut Lassia Titalle jo monissa kilpailuissa. Äänivyöryn lisäksi tuomariston olivat vakuuttaneet perustelut. Lue tästä Lahden Ratsastajien uutinen asiasta.

Päivän kohokohta koitti vasta alku-illasta, kun mestaruusluokan ollessa pari tuntia myöhässä tuli viimeinkin Titan vuoro taistella seniorien estemestaruudesta Lassin kanssa. Kannustusjoukot olivat hioneet huutonsa valmiiksi ja Titta pääsi aloittamaan ratansa luultavasti kisojen komeimman kannustushuudon säestämänä. Ensimmäisen puomin kolahdettua kannustusjoukot, sekä luultavasti myös Titta, kokivat ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Kädet hikosivat ja joku katsomossa manasi. Kädet tärisivät. Vihdoin koko kannustusjoukko repesi tuuletukseen: puhdas ja ennen kaikkea tyylikäs rata!

Myöhemmin illalla oli aika palkintojen. Myös tuomarin mielestä rata oli tyylikäs ja Titta sijoittui jaetulle seitsemännelle sijalle 75 lähtijän joukosta. Hyvä Titta ja Lassi!!




Titta keskellä

Katso video Titan suorituksesta tästä:



Palkintojen jaon jälkeen oli aika pakata tavarat ja hevonen autoihin ja lähteä kotimatkalle. Takana oli kolme helteistä kisapäivää kavereiden kanssa. Matka oli hauska ja täynnä kommelluksia. Tätä reissua on hyvä muistella jälkeenpäin ehkäpä kesän kohokohtana. Kiitos!

"Viikonlopun ehdottomasti tärkein ohje oli katsomon "jatka" ensimmäisen puomin kolahduksen jälkeen. Puomin lennähtäminen kannattimilta ilmaan taisi olla kauheamman näköistä katsomoon. Itse luulin sen pudonneen. Onnittelut myös Auralle parhaan hevosenhoitajan palkinnosta, ainakin se meni oikeaan osoitteeseen, niin hyvin Lassi oli viikonloppuna hoidettu." -Titta

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Toinen kisapäivä

Aamu alkoi koulufinaaleilla, joissa Poni-Haan ratsukoista oli mukana vain Titta ja Lassi seniorien finaaliluokassa. Ratsukko starttasi luokan puolivälin tienoilla, joten aamuherätys ei ollut kovin aikainen. Hienosta radastaan ratsukko sai prosenteiksi 58,611% ollen lopullisissa sijoituksissa sijalla 18/22. Onnea!

Titta ja Lassi koulufinaalissa


Pienen ruoka-, shoppailu- uinti- ja lepotauon jälkeen päivä jatkui esteratsastuksen parissa. Luokat olivat myöhässä joten tämäkin kisapäivä pääsi yllättäen venymään. Titta palkitsi kuitenkin odotuksen ja ratsasti upeasti puhtaan radan tervetuliaisluokassa. Kaikki puhtaan radan ratsastaneet sijoittuivat ensimmäiseksi.

Koska kisat venyivät niin myöhäiseksi ja Team Poni-Haka tunsi itsensä hieman rähjäiseksi, päätettiin karaokemestaruus tällä kertaa jättää väliin ja joukkue suuntasi järven kautta etsimään ruokapaikkaa.

Huomenna ratkotaan estemestaruudet, jonka jälkeen matka kohti kotia voi alkaa.

Titta ja Lassi esteradalla




perjantai 1. elokuuta 2014

Ensimmäinen kisapäivä

Ensimmäinen kisapäivä on paketissa ja tänään starttasi suurin osa Poni-Haan ratsukoista. Kuuden aikaan aamulla lähti ensimmäinen traileri tallin pihasta kyydissään Muki ja Lempi ja pari tuntia myöhemmin Lassi ja Floora tulivat perässä. Poni-Haan joukkue on esitelty blogissa aiemmin.

Kannustusjoukot

Ensimmäisenä kilpailijoistamme ratsasti ponien karsintaluokassa Melisa ja Muki saaden hienon ratansa prosenteiksi 60,000%. Tällä tuloksella he jäivät valitettavasti finaalin ulkopuolelle, mutta Melisa ratsasti ensimmäisissä isoissa kilpailuissaan loistavasti.

Seuraavana vuorossa oli seniorien karsintaluokassa Titta ja Lassi. He saivat radastaan 60,900% ja sijoittuivat luokassa 11. Tällä tuloksella he ansaitsivat myös paikan huomiseen koulufinaaliin. Satu ja Floora kilpailivat myös samassa luokassa. Flooraa jännittivät kukkapuskat, mutta Satu ratsasti loistavasti ja heidän tuloksensa oli 59,800%. Tällä he jäivät vain erittäin niukasti ulos finaalista.

Seniorien karsintaluokan palkintojenjako, Titta palkittavana
Aikuisratsastajien mestaruudesta kilpailivat Minna ja Lempi, Lusse ja Floora sekä Maisu ja Lempi. Kaikki kolme suoriutuivat radoistaan hienosti. Minnan ja Lempin tasaisen varma suoritus ja tulos 60,500% ei aivan riittänyt sijoituksille ja ratsukko oli 11. Maisun ja Lempin rata oli lennokas ja hieno. Tulos 59,500% oikeutti 16. tilaan. Lusse ratsasti Flooralla upean radan ja se palkittiin prosentein 63,300%, jolla he sijoittuivat neljänneksi ja jäivät mitalista vain pisteen päähän. Onnea Lusse!


Lusse ja Floora

Aikuisratsastajien palkintojenjako, Lusse vasemmalla


Tammat lähtivät illalla kotimatkalle Lassin jäädessä valmistautumaan koulufinaaliin ja esteisiin. Kannustusjoukot suuntasivat hotellin kautta syömään ennen nukkumaan menoa.

Oman tallin seura- ja kansallisista kisoistakin tuttu kuuluttaja Maisu toimi samoissa tehtävissä myös Lahden kisoissa. Onnistuneet sanavalinnat saivat myös kuulijat hymyilemään. Myös muut kuuluttajat onnistuivat herättämään hilpeyttä joukossamme, kun Lempin virallinen nimi olikin yllättävän vaikea lausuttava.

Kisoja voit seurata suorana myös kotisohvalta Equipe onlinen kautta, joka kertoo tulokset lähes reaaliaikaisena. Lahden kisojen koulutulokset löytyvät täältä ja estetulokset täältä.


torstai 31. heinäkuuta 2014

Mette pääsi hyvään kotiin

Tallin luottotamma Mette lähti hevosten lomapaikalta Orimattilasta suoraan uuteen kotiin Poni-Haan tallityöntekijän Virpin hellään huomaan. Jo ennen heppojen lomaa oireilleet jalat eivät klinikkareissulla selvinneiden tietojen mukaan kestä enää tuntikäyttöä ja niin Mette pääsi kevyemmälle käytölle harraste- ja maastoilukaveriksi hyvään kotiin.

12-vuotias liinaharja tamma ehti olla Poni-Haassa jo hyvän aikaa, ja sinä aikana se hurmasi monet niin lempeänsuloisilla silmillään kuin osaamisellaan. Ratsuksi Mette kävi kenelle vain ja sen selässä ratsastuksen maailmaan ovatkin monet päässeet jo tutustumaan. Rauhallisuudellaan ja hulmuavalla harjallaan se hurmasi niin  pienet ponilapset, kehittymishaluiset nuoret kuin varttuneemmatkin tädit, kuljettaen jokaista selkään päässyttä tämän taitojen vaatimalla tavalla.

Tätä hevosta jää varmasti moni kaipaamaan, olihan se tiivis ja unohtumaton osa tallin hevoskantaa. Toivotamme sille kuitenkin antoisia ja leppoisia harrasteratsun päiviä tulevaisuudessa!

Mette kertoo itsestään viime joulun joulukalenterin 11. luukussa.


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Tuntiratsastajien mestaruuskilpailut, Poni-Haan joukkueen esittely

Tuntiratsastajien mestaruuskilpailut ratsastetaan ensi viikonloppuna, eli 1.-3.8.2014 Lahden Takkulassa. Poni-Haasta lähtee näihin valtakunnallisiin kilpailuihin tänäkin vuonna osallistujia. Yhteensä kuusi ratsastajaa esittäytyvät tässä postauksessa.

Melisa Dursun


Hei nimeni on Melisa Dursun ja olen 14-vuotias.
Olen ratsastanut Poni-haassa 7 vuotta. Takkulassa kilpailen ponilla Miami II, kutsumanimeltään Muki. Muki on 13 -vuotias eestiläinen poni. Mukin vahvuudet ovat tasaisuus ja rentous. Jos itse ratsastaja jännittyy Muki reagoi yleensä hyvin vahvasti ja jännittyy todella nopeasti. Muki on vaikea saada näyttäväksi koska liikettä ponille ei niin paljoa ole. Radalla poni muuttuu aivan eri poniksi, ihan kuin itse tietäisi että nyt pitää mennä hyvin!

Historiamme Mukin kanssa on hyvin vähäinen. Aloitin alkukesästä menemään ponilla eli ratsastustunteja on takana melko vähän. Olen valmistautunut näihin kisoihin treenaamalla Piritan valmennustunneilla sekä olen pyrkinyt kehittämään omaa istuntaani. Olen yrittänyt vähentää käsien käyttöä ja pyrkinyt keskittymään istuntaan. Olen huomannut sen, että Muki on paljon kuuliasempi silloin.
Monilla onnea tuo jokin esine, mutta minusta on hyvä kuunnella siskoni (Meliken) neuvot juuri ennen rataa. Muuta rutiinia tai esinettä minulla ei oikein ole. Kisoihin lähtee moni tallikaverini kannustusjoukoksi ja omaan huoltotiimiini kuuluvat läheiset kaverini Tiina, Annina sekä siskoni Melike.
Tavoitteeni näissä kisoissa on hakea kokemusta ja katsoa miten pitkälle itse pääsisin. Ratsastan radan hyvillä mielin toivottavasti menee tarpeeksi hyvin! Kilpailun jälkeen siirryn hevosille ja tutustun uusiin hevosiin ja ehkä mahdollisesti tulen ensi vuonna uudestaan näihin kisoihin.

Katso lisätietoja Mukista!

Titta Saari


Olen Titta Saari, 22-vuotias hoitaja sekä PHR:n kilpailuvastaava ja varapuheenjohtaja.

Kisahevoseni on Las Wegass eli kotoisammin Lassi. Se on 10-vuotias latvialainen urheiluhevonen, jonka kanssa olen kilpaillut viimeiset kaksi vuotta.
Lassi on kunnon herrasmies, se tekee aina parhaansa ja on luotettava oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Radalla se on korjannut virheitäni ja pelastanut minut pulasta lukuisia kertoja. Lassin kanssa haasteena on sen kuuluisan hankala ravi sekä hevosen mielen helposti valtaava jännittyneisyys.

Ensimmäiset ulkopuoliset kilpailumme olivat tuntiratsastajien mestaruudet 2012, kun Ultra alkoi ontua päivää ennen kisoja ja Lassi lähti mukaan ilman treeniä. Silloin tuloksena paikka seniorien koulufinaalissa. Viime vuonna olimme Etelä-Suomen tuntiratsastajien aluemestaruuksissa koulussa hopealla ja valtakunnallisissa mestaruuksissa pääsimme taas koulufinaaliin. Sen suurempaa menestystä sieltä ei tullut. Lappeenrannassa myös hyppäsimme ensimmäisissä ulkopuolisissa kisoissamme, tuloksena tervetuliasiluokasta puhdas rata ja finaalista yksi pudotus.
Kilpailupaikalla Lassi on aina käyttäytynyt tosi fiksusti, kuten sen luonteeseen sopii. Sen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia tai erimielisyyksiä oikeastaan mistään.

Viime vuonna EsRan mestaruuksista tuli hopeaa, joka on suurin saavutuksemme. Tänä vuonna yritän itse ratsastaa paremmin ja radalla keskittyä ratsastamaan tehtävä kerrallaan sekä nauttia näistä kisoista. Koulupuolella yritän parantaa istuntaani ja muistaa radallakin käyttää pohkeita. Esteillä pitää säilyttää rytmi ja muuten suoriutua omalla tasolla, jolloin radan ei pitäisi olla meille liian vaikea.

Valmistautuminen on ollut paljon vähäisempää kuin viime vuonna. Arvoin itse hevosta vielä juhannuksena, joten Lassin kanssa ei ole kauheasti treenattu. Olen mennyt sillä keväällä muutamat kilpailut ja pari tuntia. En kuitenkaan ole huolissani, koska meillä on yhteisiä kilometrejä takana ja nyt loman jälkeen Lassi on liikkunut jälleen tosi hyvin.

Otan onnen Hemulini mukaan kisoihin, mutta oikeasti uskon vain huolelliseen valmistautumiseen. Ajatukset pitää pystyä pitämään kasassa, kerrata rata ja sen jälkeen tehdä parhaansa. Kertaan aina ennen suoritusta radan nopeasti päässäni, sekä koulussa että esteillä, ja muistutan itselleni radan vaikeimmat osat ja mitä niissä pitää tehdä. Ne kerrat, kun en ole tehnyt tätä ovat päättyneet huonosti.

Lassin ihana hoitaja Aura lähtee taas huolehtimaan hevosesta ja luotan Lassin hoidon täysin hänelle. Lisäksi Pirita on kisoissa mukana valmentamassa ja Anne henkisenä tukena joko Piritalle tai meille kisaajille. Poni-Haasta on lähdössä myös mukaan kunnon kannatusjoukko, joten se puoli on ainakin kunnossa.

Nämä kisat ovat luultavasti minun ja Lassin viimeiset yhteiset kisat, ainakaan kotitallin ulkopuolella. Syksyllä jatkan varmaankin kilpailemista Simon kanssa ja katsotaan mitä sitten tapahtuu. Toisaalta minun piti vaihtaa hevosta jo vuosi sitten, joten en yhtään yllättyisi, vaikka ensi vuonna nimeni perässä lähtölistalla lukisi taas Las Wegass.

Katso lisätietoja Lassista!

Satu Hanhela


Olen Satu Hanhela, PHR:n hallituksen jäsen. Olen mukana kisatiiimissä sekä toinen seuran nuoriso- ja harrastevastaavista. Olen hoitanut Flooraa 4,5 vuotta eli melkein yhtä kauan, kuin se on ollut Poni-Haassa.

Ratsuni on 10-vuotias virolainen tamma Floora, jonka kanssa olen treenannut kisamielessä nyt pari vuotta. Ensimmäiset yhteiset kilpailumme olivat keväällä reilut kaksi vuotta sitten. Minulla ei ollut sillä hetkellä kilpahevosta ja Leena rohkaisi minua menemään Flooralla. Ensimmäisestä helpon A:n radasta pääsimme hädintuskin läpi "Pikku Kanasen" hermoiltua verryttelyssä... Muutenkin rata oli lähinnä selviytymistä, mutta sen jälkeen parannusta on tullut huimasti ja olemmepa pari kertaa voittaneetkin seurakisoissa!
Viime vuonna olimme Hyvinkäällä ESRA:n mestaruuksissa. Floora oli kisapaikalle tullessaan levoton eikä olisi malttanut edes syödä eväsheiniään! Kun pääsimme kentälle ja se tajusi homman olevan vain ratsastusta, se rentoutui ja rata sujui hyvin.
Viime vuonna teimme tasaisen varman radan, johon olin tyytyväinen. Yllätykseni oli suuri kun kuulin että olin mennyt karsinnassa neljänneksi kun pisteeni oli laskettu! Lopulta olin karsinnan kahdeksas, mutta pääsin muutaman ratsukon peruttua viiden parhaan finaaliin. Tänä vuonna tavoitteenani on jälleen tasainen suoritus ja finaalipaikka. Viime aikoina on harmittavan usein keskiravit menneet omasta virheestäni laukalle. Toivon, että pystyn keskittymään niin hyvin, etten toista sitä virhettä kisaradalla...

Valmistautuminen näihin kisoihin on alkanut oikeastaan jo vuosi sitten. Olemme kisanneet seurakisoissa koko kauden, lukuunottamatta Flooran sairauslomaa keväällä. Onneksi ehdimme startata vielä kevään seuramestaruuksissa niin saimme vielä yhden yhteisen radan alle ennen tuntsimestaruuksia. Nyt kesäkaudella olen ratsastanut mahdollisimman paljon. Alkukesästä olin Tintin koulukurssilla ja Piritan pienryhmätunneilla ja nyt loppukesästä Pirita on pitänyt meille kisavalmennuksia.
Piritalta olen sanut paljon hyviä työkaluja hevosen työstämiseen ja radan ratsastukseen, kunpa muistaisin ne myös kisaradalla!

Minulle ei ole kehittynyt mitään erityisiä rutiineja, mutta yritän aina keskittyä ja rentoutua huolella ennen verryttelyä ja rataa, jotta onnistusin tekemään parhaani.
Huoltotiimiini kuuluu hevosenhoitaja Linda ja ratsastajanhoitaja Niina, jota ilman luultavasti kuolisin janoon tai unohtaisin jotain tärkeää... Lisäksi tärkeässä osassa on myös runsas kannustusjoukkomme! 

Intensiivisen kisatreenin jälkeen on mukava rentoutua ja irrottautua hetkeksi tallikuvioista, mutta sen jälkeen aion keskittyä syyskauden seurakisoihin ja toivottavasti jatkan Flooralla treenaamista kohti ensi vuoden tuntsimestaruuksia...

Flooralla kilpailee aikuisratsastajien mestaruusluokassa myös Lusse Lindholm, jolta blogitoimitus ei valitettavasti kerinnyt saamaan haastattelua.


Minna Riitala
Maisu Björkbom



Olemme Lempi-tiimin ratsastajat Minna ja Maisu, sekä ratsumme Platyna II eli Lempi ja osallistumme Takkulassa kouluratsastuksessa aikuisratsastajien luokkaan.

Tiimiyhteistyömme sujuu mutkattomasti, koska olemme kilpailleet useasti samalla hevosella (Ultra, Lempi, Gina). Lempi tuli Poni-Hakaan kaksi vuotta sitten, juuri kun olimme Ultran lähdön jälkeen ilman kisahevosta. Maisu meni Lempillä koulutunnille ja ilmoitti heti tunnin jälkeen, että meillä on uusi kisaratsu. Rakkautta ensi kokeilulla! Tuolloin Takkulan kisoihin ehdittiin harjoitella vain muutama kerta, mutta nyt yhteistyötä on takana jo enemmän.

Kisaratsu Lempi on tallin kookkaimpia hevosia ja näyttävyys onkin yksi sen monista vahvuuksista. Radalla suuri koko tuottaa tosin myös haasteita. Tahti, työskentelymotivaatio ja tasaisuus ovat olleet laidunloman jälkeen Lempillä huippuluokkaa. Hienosäätöä on tehty ohjauksen ja jarrujen kanssa ja jotta pää saataisiin kevyesti ylös laiduntamisasennosta.

Ennen Poni-Hakaan tuloa Lempi on kilpaillut jonkin verran, joten kisapaikalla se osaa ottaa rennosti. Radalle menemme esittämään parastamme ja viihtymään. Tavoitteenamme on onnistuneet radat, joihin voimme itse olla tyytyväisiä. Tuloksellisia tavoitteita on vaikea asettaa, koska kilpailuihin tulee ratsukoita ympäri Suomea ja muiden tasoa ei etukäteen osaa arvioida. Nähtäväksi jää mihin meidän yhteistyömme tällä kertaa riittää.


Kisaviikonlopusta on tulossa joka päivältä koostepostaus. Koosteita odotellessa, voit virittäytyä kisatunnelmaan muunmuassa seuraavien linkkien avulla:

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Hoitajien leirillä, päivä 5

Poni-Haassa järjestetään tällä viikolla jo kolmatta vuotta peräkkäin hoitajien leiri. Leirillä hoitajat mm. putsaavat varusteita ja siistivät poneja niiden loman jäljiltä. Leirillä tietysti myös ratsastetaan, ja tänä vuonna on erikseen poni- ja hepparyhmä, tosin hepparyhmässä vierailee monesti myös poneja. Joka päivä eri hoitaja kirjoittaa päivän tapahtumista tänne blogiin. Leirin viimeisestä päivästä kertoo Caruson ja Aten hoitaja Inka.


Perjantai


Hoitajien viikon viimeinen päivä huipentui leirikisoihin. Kisoissa oli kaksi Hevoshullun vuoden 2012 taitokisaa, joiden tasoina olivat keskivaikea sekä vaikea. Meillä hevosryhmällä oli tasona vaikea, koska olimme hieman kokeneempia kuin poniryhmäläiset. Kisoihin saimme toivoa poneja tai heppoja, ja kaikki saivat onneksi jonkun toiveen kolmen valitsemansa hevosen tai ponin joukosta. Itse olin toivonut ponikseni Mukia, jolla olin kisannut aikaisemminkin ns. "kotikisoissa" sekä ratsastuskoulujen välisissä mestaruuskilpailuissa. En ajatellut Mukia meidän kisahistoriamme takia vaan siksi, että olisi mukava päästä menemään sillä pitkästä aikaa!

Inka ja Muki © Pinja

Verryttely tapahtui samalla tavalla kuin normaaleissa kisatilanteissakin, eli itsenäisesti. Kukaan ei tietysti ottanu kisoja totisesti (tai ehkä hiukan kisahenkeä mukana), koska kyseessä olivat leikkimieliset leirikisat. Itse tein verryttelyssä siirtymisiä askenlajien välillä, pysähdyksiä sekä ympyröitä että voltteja. Radan olimme saanet edellisenä päivänä Tintiltä, eikä kukaan loppujen lopuksi unohtanut rataansa!

Palkintoja oli luvassa molemmissa luokissa luokan kolmelle ensimäiselle. Ensimmäiseksi sijoittunut sai hienon kouluraipan ja muistaakseni muut saivat kaikki eriväriset kaviokoukut!

Leiri oli mahtava tänäkin vuonna! Leirillä sain mennä kaikenlaisilla poneilla, joilla en omilla hevostunneillani pääse menemään. Mm. uutena kokemuksena sain mennä Ufo-ponilla, joka oli minulle uusi tuttavuus. Leirin jälkeen leirimme huipentui jokavuotiseen perinteeseen, joka alkoi aluksi siitä, kun niin moni kaatoi tötteröitä hoitajien tunnilla. Sääntönä oli, että jos kaadat tötterön niin joudut leipomaan kakun. Vaikka kuinka yritimme olla kaatamatta tötteröitä, niitä kaatui myös tänäkin vuonna! Eli taas kerran saimme pitää meidän "kakkubileemme" jossa tänä vuonna syötiin myös popcornia.

-Inka


Leirikisojen sijoittuneet:

Keskivaikea luokka
1. Jonna ja Rölli
2. Olivia ja Broidi
3. Sanna ja Pete

Vaikea luokka
1. Jenni ja Broidi
2. Jatta ja Typy
3. Sofia ja Balle























Lisää kuvia leiristä tulossa tänne!