Estekisat 14.10.

Syyskauden ensimmäiset estekisat ratsastettiin viileässä, mutta poutaisessa syyssäässä. Luokkina olivat puomi- ja ristikkoluokka, 50cm, 70cm, sekä rataharjoituksina käydyt 100cm ja 120cm. Kaikki ratsastajat taisivat pysyä ratsujensa kyydissä, ja kisoissa nähtiin muutenkin siistejä ja tiukoilla teillä ratsastettuja ratoja. Osallistujia oli melko mukava määrä, ja kisat saatiin toimimaan hyvin. Seuraavat kisat ovat vuorossa sunnuntaina 4.11., ja silloin mitellään koulukiemuroiden merkeissä.

Tulokset löydät täältä!

Lisää ottamiani kuvia pääset katsomaan täältä!

Läjä uusia hevosia

Tallille on tullut lyhyen ajan sisään monta uutta hevosta Ultran ja Misun päästyä uuteen kotiin Pinkin tallille.

Tässä lyhyet esittelyt. Pahoittelen kuvien huonoa laatua (jälleen kerran), mutta ajattelin että monet varmaan haluavat nähdä edes vilauksen uusista jos ei tallille ole vielä päässyt heitä tervehtimään.

Uusi poni Baltzahar (?) sai tuntilistasta päätellen jo nimekseen "Pallo", ilmeisesti vatsan kokonsa perusteella. Myös Pallo pääsi jo ponitunnille muiden sekaan ja meni siellä kuin vanha tekijä. Pallo on aika iso poniksi ja myös kiltti käsitellä.

"Kaija" tuli virosta Aten ja uuden ponin Pallon kanssa. Tamma on 13 vuotias ja kuulemma edellisessä kodissaan tätien suosikkiratsu. Tässä siis viron lahja Poni-Haan tädeille :)  

Savijärven kasvatti SG Gabriel eli "Kaapo" tuli hieman aiemmin kuin nämä muut hevoset. Kaapo ei ole kovin iso, ehkä Flooran kokoinen. Kaapoa tunnilla kokeillut Satu kertoi Kaapon olleen mielenkiintoinen ratsastettava ja huhut kertovat Kaapon nakanneen jo Teeten maistelemaan maneesin pohjaa. Ehkä nämä menevät alkujännityksen piikkiin :)

Seitsemän vuotias Atte -ruuna tuli virosta Kaijan ja uuden ponin Pallon kanssa. Tunnilla tämä herra meni kuin vanha tekijä ja ratsastajansakin kehui uutta tulokasta mukavaksi ratsastaa. Suski kuvaili Attea Peten ja Lassin risteytykseksi. 

Videolla vilahtavat Kaija sekä Atte

Ilona pääsi eläkkeelle!

Hopean Ilona, eli tuttujen kesken Ilona/ Iltsu pääsi sairaslomansa päätteeksi eläkkeelle keski-suomeen. Tutkimuksissa oli käynyt ilmi surullinen tosiasia: Ilonan jalat olivat niin huonossa kunnossa ettei siitä olisi enää tuntiratsuksi.
Ilona on sisarustensa tavoin Chrissen kasvattama ja Korpilahdella syntynyt vuonna 1997.
Tässä muutama kuva ihanasta Ilonasta vuosien varrelta.

Ilona sukupostissa.

Admiral as. "Antti"

Tallilla jo muutamia viikkoja asustellut Antti näyttää kotiutuneen hyvin. Antti on kuulemma 10 vuotias puoliverinen joka tuli Poni-Hakaan Ypäjältä. Iso ruunikko pääsi heti töihin ja kävi jo ensimmäisissä seurakisoissaankin pokkaamassa voiton Jutan kanssa.
Aika vakuuttavaa menoa, vai mitä sanotte?

Ps. onko kukaan napannut Antista kuvia? Antin omaan profiiliin tarvittaisiin kuvia Poni-Haan sivuille. Kuvan/kuvat voi lähettää minulle os. niina.rodionoff(a)gmail.com

Uusi kirjoittaja blogiin!

Täällä kirjoittelee blogin kirjoitustiimin uusi jäsen, Hanna eli Hanski. Tällä hetkellä opiskelen lukiossa kolmatta (ja toivottavasti viimeistä) vuotta ja keväällä olisi tarkoitus valmistua. Tallilla käynnin lisäksi harrastan mm. valokuvausta ja lenkkeilyä, sekä toimin neljättä vuotta seurakunnassa isosena. Sen ajan, mitä harrastuksilta jää, vietän yleensä poikaystävän tai kavereiden kanssa.

Aloitin ratsastuksen Poni-Haassa vuoden 2005 kesäalkeiskurssilla. Pari kertaa oli tullut käytyä puolen tunnin talutuksissa, ennen kuin mahduin alkeiskurssille. AK:n jälkeen jatkoin suoraan viikkoryhmään. Olin ratsastanut vasta vuoden ja täyttänyt juuri 12 vuotta, kun sain ensimmäiseksi hoitoponikseni punaruunikon eestinponitamma Revalian eli tuttavallisemmin Kexin. Kexi ei juuri ollut muiden hoitajien tai ratsastajien suosiossa hieman kärttyisän luonteensa takia. Kexin selkä ja jalat olivat sen verran huonossa kunnossa, ettei poni käynyt vaativimmilla tunneilla. Sen sijaan sitä tuli talutettua todella paljon niin alkeiskursseilla, talutuksissa, kuin tenavillakin. Kexi myytiin lopulta vuoden 2007 alussa, joten kerkesin hoitaa sitä vain noin puoli vuotta. Poni kuitenkin opetti minulle paljon, ja tutustutti hoitajaelämään.

 

Kexin kanssa hoitajien jouluratsastuksessa vuonna 2006.

Siirtyessäni poneilta hevosille syyskaudelle 2007 aloin etsimään uutta hoitoponia tai -hevosta itselleni. Lopulta päädyin hoitamaan kaunista, mutta jykevää suklaanruskeaa Hella -tammaa. Hellasta muotoutui vuosien aikana elämäni tärkein ja rakkain hevonen. Kisasin tamman kanssa seurakoulukisoissa Helppo C -luokkia, ja tulihan meidän käytyä yksissä estekisoissakin. Paras sijoitus kouluradoilta oli sininen ruusuke eli toinen sija! Elokuussa 2011 Hella myytiin jalkavaivojensa takia, ja samana syksynä se jouduttiin lopettamaan.

Hellan kanssa estetunnilla.

Koulukisoissa

Hellan lähdettyä olin melko varma siitä, etten enää uutta hoitohevosta ottaisi, veihän koulu ja muut harrastukset ison osan ajastani. Sydämeni sulatti kuitenkin punaruskea tamma Nalan eli Nala. Nalan hoitamisen aloitin syksyllä 2011 ja sillä tiellä olen edelleen. Iso ikävä iski kesäloman aikana, kun Nala viipyi lomalla kipeän jalkansa takia pidempään. Nyt sitä on kuitenkin aloitettu jo liikuttaa, ja päivä päivältä näyttää paremmalta!

Nala syksyllä 2011

Vuodesta 2008 asti olen käynyt valokuvaamassa Poni-Haan este- ja koulukisoja. Myös erilaisia tapahtumia, kuten Lucia-juhlaa, kansallisia koulukisoja, sekä hoitajien jokavuotisia jouluratsastuksia on tullut kuvattua. Tulevaisuudessa kirjoittamani tekstit sisältävätkin varmasti kuvitusta.

Tallilla pyörin ainakin tiistaisin ja sunnuntaisin, ja minut tunnistaakin vaaleista kiharoista hiuksistani ja seuratakista, johon on painettu nimi "Hanski". Jos teillä lukijoilla on toiveita, minkälaisia juttuja haluaisitte lukea, voi toiveita esittää kommenttina tähän tai muihin teksteihin, tai tulemalla nykimään hihasta tallilla :)

Remontti on jo melkein valmis!

Kuvat ja tekstilähteet Suski Suomela

 

Sisääntuloaula, josta rappuset yläkertaan ja kulku maneesiin ja talliin. Wc oikealla, niitä on 2 alhaalla ja 2 ylhäällä. Ylhäällä myös pukuhuoneet ja suihkut.

 

Tallin käytävä on kivetetty sementin päälle, näin saatiin karsinat matalammalle ja aluset ei tule niin helposti käytävälle.

Ponten suunnittelema "design ovi", näitä on 10 kappaletta.
Ilona (kuvassa) ja Nalan muuten tulivat maanantaina takaisin kotiin! Mahtoivat hämmästyä uusia karsinoita :)

Yläkerrasta otettu kuva takapihan tarhoista.

Tallin etupiha, oikealla maneesi. Tallin katosta tehtiin mansardikatto myös takapihalle samalla idealla.

Vasemmalla vastaanottotiski ja oikealla tuleva uusi kahvion tiski. Takana työntekijöitten toimisto ja taukotila.

Satulahuone, kaikilla hepoilla on oma loosi. Tämä vielä hieman keskeneräinen.

Talliremontin valmistuttua kokonaan, vietetään tietenkin avajaisia! Pysykää siis kuulolla.

 

Kom Vivaldi

Poni-Haassa jo vuodesta 2006 työskennellut Ville muutti viikko sitten uuteen kotiin Sipooseen. Tumman ruunan takajalat oireilivat jo kesästä, jos se joutui tekemään enemmän töitä, joten katsottiin parhaaksi myydä Ville yksityiseen kotiin kevyempään käyttöön. Toivottavasti Ville pysyy terveenä vielä monta vuotta ja ilahduttaa uusia omistajiaan yhtä paljon kuin sen ilahdutti suurta ihailijajoukkoaan Poni-Haassa!

Hyvästi Paroni!

Tässä vaikein blogipäivitys, mitä olen kirjoittanut.

Rakas hoitohevoseni Paroni on jouduttu lopettamaan tänään Viikin hevossairaalassa.
Kaikki alkoi tiistaina, jolloin Paroni oli loukannut jalkansa ulkoillessaan laumassa. Kukaan ei ollut nähnyt tapahtumaa, voi olla että Paroni on kaatunut tai sitä on potkaistu. En osannut huolestua, vaikka Anne varoitteli jo pahimmasta mahdollisesta. Eihän siinä niin voisi käydä, juurihan luovuimme Stybystä. Oli liian aikaista luopua jo toisesta tuntihevosesta.

Paroni odotteli tallissa korvat pystyssä. Paronin toinen hoitaja Oona oli tullut myös tallille tilanteen kuultuaan. Eläinlääkäri oli tarkistanut hevosen aiemmin, muttei tietysti voinut varmasti sanoa vamman laajuutta. Hän katsoisi hevosen aamulla uudestaan, jos jalka ei olisi yhtään parempi.
Hoidimme Paronia illan yhdessä kylmäillen jalkaa ja harjaamalla hevosen. Jos sen pitäisi lähteä aamulla Viikkiin röntgeniin, sen pitäisi tietysti olla siistinä. Näin yritin myös Paronille vakuutella pestessäni sen naamaa mudasta. Paroni  ei silti innostunut naamanpesusta.
Illalla totesimme että jalka näyttää aika hyvältä! Paroni sai hieman koukistettua sitä ja varasi painoa jalalle ihan hyvin. Turvotuskaan ei ollut paha.

Aamulla sain soiton, jos haluaisin lähteä mukaan Viikkiin niin minun pitäisi tulla nopeasti. Olin matkalla töihin, mutta vaihdoin äkkiä suuntaa. Tämä voisi olla viimeinen hetki nähdä Paronia.
Tallilla Paroni odotteli ja tuntui kaipaavan ulos laumaan, missä kaikki muut olivat. Lähdimme viemään Paronia autoon. Paroni käveli todella surkeasti, jalka oli kuin tunkki eikä koukistunut ollenkaan. Paroni on normaalisti helppo lastattava, mutta tänään se tuntui sanovan etten voi, sattuu. Lastaaminen kesti aika kauan kun sen oli niin vaikea ottaa askelia pienelle rampille. Lopulta hevonen saatiin kuitenkin autoon.
Viikissä autosta pois lastaaminen sujui ihan hyvin, ehkä oli helpompi tulla alaspäin ramppia.

Hieman huolestunut ilme!

Meitä oli jo odoteltu, vastassa oli lääkäri ja monta hoitajaa joista varmaan osa oli opiskelijoita. Paronin oli todella vaikea kävellä. Hitaasti se otti aina askeleen ja pitihän sitä tietenkin myös tuijottaa outoja maisemia. Lääkäri toi onneksi kipulääkettä jolloin heti käveleminen helpottui. Kuitenkin matkaa pihan poikki jouduttiin tekemään niin, että Ponte veti riimunnarusta ja lääkäri työnsi peffasta. Kaikessa surullisuudessaan tilanne oli hieman huvittava. Kuulemma usein potilaita ei jouduta työntämään sisään tutkimuksiin :)

Paroni pääsi heti röntgeniin. Tajusin hevosen olevan pihalla kuin lumiukko sen lampsiessa kiltisti sisään outojen häkkyröiden ympyröimäksi. Pääsin avustamaan kuvan otossa ja pitelin kipeää jalkaa ylhäällä. Hevonen seisoi täysin liikkumattomana. Kuva oli samantien valmis ja pahin pelko toteutui: Jalassa oli murtuma. Alettiin miettimään kannattaako jalan leikkaaminen. Paroni jätettiin Viikkiin vielä odottamaan.

Potilas odottaa tuloksia

Ilmoitin Paronin hoitajalle Terhille tilanteen. Hän on tällä hetkellä ruotsissa au pairina ja oli jo aiemmin puhunut että ostaisi Paronin vielä jokin päivä itselleen. Hän oli tietysti jo huolissaan ja olikin yhteydessä heti Poni-Hakaan. Olin mielettömän helpottunut, kun kuulin että Terhille annettiin mahdollisuus ostaa Paroni itselleen. Terhi varmisti eläinlääkäreiltä että Paronista voisi hyvinkin tulla vielä hyvä harrastehevonen, ehkä enemmänkin. Leikkauskaan ei pitäisi olla vaikea, vaikka niissä onkin aina riskinsä. Terhi päätti ottaa riskin ja lensi suomeen.

Hevossairaalassa, viimeiset rapsut.

Torstaina illalla kävin Viikissä toivottamassa onnea leikkaukseen. Paroni oli todella pirteä ja tuntui siltä että kipeä jalka vain haittasi menoa.

Perjantaina Paroni leikattiin. Puolenpäivän aikaan Terhi soitti minulle ja kertoi leikkauksen menneen hyvin. Sitten ne huonot uutiset: Pahaksi onneksi Paroni oli herätessään varannut liikaa painoa kipeälle jalalleen.... Jalka katkesi. Paroni jouduttiin lopettamaan heti. Onneksi hevonen ei kerennyt tajuamaan tilanteesta mitään.

Kaikki tapahtui niin nopeasti, koko viikosta on hieman hatarat muistikuvat... Ikävöimme sinua Paroni! Yritimme parhaamme.


                      Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
Barone Manfredo 18.6.2001 - 31.8.2012

Tässä loppukevennys. Paronimaista jekkuilua :)

R.I.P Isin-Tyttö

1991-2012

Yksi tallin suosituimmista tuntiponeista nukkui eilen ikiuneen rauhassa kotitallilla. Stybyllä oli paha ähky ja vaikka sitä hoidettiin parhaalla mahdollisella tavalla ja tehtiin kaikki mitä voitiin, lopulta ei enää ollut vaihtoehtoja ja oli aika päästää poni kärsimyksistään viimeisenä kiitoksena yhteisistä vuosista. Styby opetti monille ratsastajille paljon niin ratsastuksesta kuin hevosten hoitamisestakin. Se vei myös monet ratsastajat kilpailuihin ja olikin mitä loistavin opetusponi kokemattomille ratsastajilleen. Stybyn lähtö jättää suuren aukon tallille. Jäämme varmasti kaikki kaipamaan tätä loistavaa ponia. Lepää rauhassa Isin-Tyttö. Ja kiitos!

Esittelyssä Poni-Haan opettajat: Leena

1. Milloin aloitit ratsastuksen?

v.1988 Poni-Haassa alkeiskurssilla

2. Koulutus, ura?

Ypäjältä valmistunut 2004 ratsastuksen ohjaajaksi, ratsastuksenopettajatutkinto 2012. Toinen ammattini on sairaanhoitaja.

3. Kilpailu-ura?

Aluetasolla koulua, esteitä ja jokunen kenttäkilpailu.

4. Oma(t) hevosesi? 
Askada, eli Ada. Poni-Haan entinen tuntihevonen.

5. Lempi tuntiponi- ja hevonen, miksi?

Kaikki ovat mukavia ja opettavaisia omalla tavallaan. Simo ja Ultra ovat tulleet tutuimmiksi koska ovat olleet ratsastuksenopettajalinjalla minulla hevosina.

6. Millainen on hyvä oppilas?

Motivoitunut

7. Opettajan urasi tähtihetki?

Kun oppilas on ylittänyt itsensä, esimerkiksi hypännyt hyppykammosta huolimatta esteitä. Tai kun itse olen ylittänyt itseni jossain ratsastusasiassa.

8. Mukavinta työssäsi?

Monipuolisuus. Saa olla ihmisten ja hevosten kanssa tekemisissä.

9. Hauskin kommelluksesi hevosten kanssa?

Kun edellinen hevoseni Impala (myös P-H:n entinen tuntihepo) karkasi tallista laitumelle niin ettei kukaan huomannut mitään. Se hiipi käynnissä ulos niin ettei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota. Impala oli monella tapaa persoonien persoona.

10. Hevosaiheinen mottosi?

Jokaiselta hevoselta oppii jotain, hevonen on tärkein opettaja! Hyvän hevosmiestaidon/hevosenhoidon opetteleminen on yhtä tärkeää kuin ratsastuksen oppiminen ratsastuskoulussa.