Pia "Pinkki" Varjosen kouluratsastusklinikka

Lauantaina 29.10 Poni-Haan ratsastajat ry järjesti jäsenilleen tilaisuuden päästä kuuntelemaan Pia Varjosen valmennusmetodeja. Klinikka oli suunnattu tuntiratsastajille, joita tilaisuudessa oli myös esiintymässä demonstroiden harjoituksia.

Pinkki on Poni-Haan entinen opettaja, ja olikin erittäin mielenkiintoista seurata harjoituksia. Pinkin työskentelymetodit ovat hevosystävällisiä, ja harjoituksissa tulkittiin hevosten liikkeitä sekä niiden ruumiinrakennetta. Harjoituksissa etsittiin muunmuassa sekä hevosten, että ratsastajien vatsalihaksia ja harjoiteltiin niiden käyttöä.

Klinikka oli erittäin antoisa, ja antoi varmasti ihan uudenlaisia näkökulmia ratsastukseen.

Kuvassa mallia näyttää Suski ja Salavili.

Kuukauden hoitaja 08/2011

Nyt on esittelyssä ensimmäinen kuukauden hoitaja. Tästä eteenpäin kerran kuussa tullaan valitsemaan kuukauden hoitaja. Valintoja tehdään erilaisin perustein, joskus painottaen jotain asiaa, joskus jotain muuta. Tärkeää kuukauden hoitajan valinnassa on kuitenkin aina se, että hoitohevonen hoidetaan hyvin.

Tällä kertaa valinta osui hoitajaan, joka on hoitanut koko kesän aktiivisesti ja taluttanut aina kun on tarvinnut. Tämä hoitaja on muutenkin tunnollisesti omina hoitopäivinään hoitamassa ja taluttamassa, sekä hoitaa hoitoponinsa aina hyvin. Hän ei kuitenkaan pidä meteliä itsestään, joten nyt annetaan vähän kunniaa hänellekin.

(c) Titta Saari

Kuka olet? Sari, 16 vuotta
Ketä hoidat ja milloin? Masa-ponia keskiviikkoisin ja sunnuntaisin
Oletko hoitanut jotain muuta/muita? Masa on eka ja ainoa hoitsuni tällä hetkellä.
Hoidatko jotain muuta hevosta usein? Enpä oikeastaan, Masa vie lähes kaiken aikani olemalla oma likainen itsensä!
Milloin aloitit hoitamisen? Ystävänpäivänä 2008
Miksi aloit hoitaa juuri Masaa? Masa etsi silloin hoitajaa ja jo silloin yksi lempiponeistani.
Milloin ja missä aloitit ratsastamisen? Täällä Poni-Haassa, oliskohan vuosi ollut 2003...
Milloin aloitit Poni-Haassa käymisen? Vissiin silloin vuonna 2003
Kuka oli ensimmäinen lempiponisi? Taisi olla Jetta
Kuka on lempparisi nyt (hoitsua ei lasketa)? Jos Masaa ei lasketa niin varmaankin hevospuolelta Peppi.



Kuvaile hoitsuasi kolmella sanalla. Hömppä, utelias ja suloinen
Paras muistosi hoitsusi kanssa. Ekat yhteiset koulukisat joista napattiin voitto kotiin.
Hauskin kommelluksesi hoitsusi kanssa. Masa on ehkä niin rauhallinen, ettei sen kanssa pahemmin ole kommelluksia sattununut, ainakaan vielä.

Oma kysymys seuravalle kuukauden hoitajalle, sekä oma vastaus tähän kysymykseen.
Kolme ei niin virallista lähinnä vain hoitajien suosimia lempinimiä hoitsullesi.
-Rakkaalla lapsella on monta nimeä mutta mieleen tulevat Martti, Makkara ja Matzo.

R.I.P Marley Delle Roane

Marley talvella 2011
(c) Linda Henriksson

 1999-2011

Tänään perjantaina oli aika hyvästellä suuri ja ihana Marley, joka päästettiin jo pitkään jatkuneiden jalkavaivojen takia laukkaamaan ikivihreille laitumille. Marley ei ehtinyt olla tallissa kuin vuoden verran, mutta hurmasi luonteellaan monet ratsastajat. Suurta herraa jäävät kaipaamaan monet.

Italialainen hurmuriruuna Marley Delle Roane saapui tallille toukokuussa 2010. Se oli aikaisemmin toiminut tuntiratsuna Hankasalmen ratsastuskoululla, ja suurelta ja osaavalta hevoselta odotettiin paljon. Alku olikin lupaava, ja Marley oli nopeasti monen ratsastajan suosikki. Syksyn jälkeen alkoivat ongelmat. Ruuna oli jo tullessaan jäykkä, mutta nyt sen lisäksi sitä alkoivat vaivata reistailevat jalat. Se ontui pätkissä, mutta ei ollut milloinkaan oikein kunnolla terve. Koko talvi ja kevät hoideltiin ja odoteltiin, mikä vaikuttaisi ja alkaisiko hevonen toipua, mutta merkkejä paranemisesta ei näkynyt. Lopulta kesän kynnyksellä oli tehtävä päätös: nyt olisi viimeinen mahdollisuus. Mikäli viiden viikon laidunloma ei auttaisi, ei auttaisi enää mikään. Loman jälkeen todellisuus oli karu. Marley oli edelleen jäykkä ja jalat aivan yhtä huonossa kunnossa kuin ennen lomaakin. Niinpä oli aika täyttää lupaus ja päästää hevonen laukkaamaan terveenä ja notkeana ikivihreille laitumille. Marley oli pieni sylinalle suuressa kuoressa ja sympaattisella ja rehellisellä luonteellaan voitti monen ratsastajan sydämen. Se oli lisäksi älykäs ja oppivainen, minkä se osoitti myös oppimalla avaamaan karsinansa oven. Viimeiselläkin viikollaan se köpötteli tyynesti itsekeen tallikäytävällä useampaan kertaan. Yksi Marleyn bravuuri oli maastoutuminen: se karkasi karsinastaan ja käveli toiseen karsinaan. Joku vieraampi katsoi vain, että hevonen oli karsinassa ovi auki ja sulki oven. Yllätys tuli, kun karsinan oikea asukki palasi tunnilta: karsinassa oli jo hevonen. Siinä vaiheessa joku hoitajista tuli toteamaan, että asunnonvaltaaja oli Marley ja palautti karkulaisen omaan kotiinsa. Tämä temppu onnistui parhaiten hämäävästi samanväristen Simon ja Lassin karsinoissa.
Monella on varmasti hyviä muistoja Marleysta ja se jää elämään niissä vielä vuosiksi eteenpäin.
Lepää rauhassa Marley.

Hella

Kun ruunalauma jäi ilman johtajaa Ilpon lopetuksen jälkeen talvella, on tammalauma nyt samassa tilanteessa. Pitkäaikainen lauman johtaja Hella muutti tiistaina viettämään eläkepäiviä Keski-Suomeen. Suuren tamman kiusana olivat reistailevat etujalat ja onhan rautias ihastuttanut suurta ratsastajajoukkoa opetushevosena jo monia vuosia. Eläkepäivät pullahevosena on varmasti ansaittu. Kiltillä ja osaavalla Hellalla on tallissa vankka kannattajajoukko, joka jää kaipaamaan tätä suurta ja rauhallista hevosta.
Toivotamme Hellalle antoisia eläkepäiviä uudessa kodissa, jossa se kuuleman mukaan on jo ihastuttanut kaikki. Mikä ei tietysti ole ihmekään.

Pitkä kuuma kesä

on nyt melkein takanapäin ja syyskausi alkoi eilen. Syksyllä olisi blogikin tarkoitus herättää henkiin, osittain myös uusin voimin, joten jos kirjoittaminen kiinnostaa, seuraappa ilmoittelua alkusyksyn aikana. Myöskin ideoita otetaan vastaan, mistä haluatte lukea, mistä ette halua lukea, minkälaisia kilpailuita, haastatteluja tms. haluaisitte? Myöskin aktiivinen kommentointi pitää mielenkiinnon kirjoittamista kohtaan yllä ;)

Syksyn ensimmäisessä tekstissä voisi ehkä käydä läpi kesän kuulumiset, hevosvaihdokset ja muuta mukavaa pientä. Aloitetaan vaikkapa hevosista.
Muutamia hevosia on lähtenyt ja uusia tullut tilalle. Talvella pääntaudin sairastanut Ransu myytiin hoitajalleen Paulalle ja muutti Fan seuraksi Puistolaan. Ada, joka jo pidempään on ollut Leenalla ratsastuksenopettajakoulutuksessa mukana myytiin nyt Leenalle ja jäi asumaan Orimattilaan.

Uusia tuttavuuksia on sitten jo kevään puolella tullut 7-vuotias Simo, viralliselta nimeltään Sier Salut. Estehevosena ollut Simo onkin osoittautunut oikein herttaiseksi ja mukavaksi tuttavuudeksi. Herkkänä ja yrittelijäänä hevosena se on kohonnut korkealle ratsastajien suosikeissa.
Toinen hieman pidempään ollut uusi tuttavuus on puolalainen poniruuna Fuks, jota Söpöksi kutsutaan. Kirjava hurmuri on melko pienikokoinen ja raaka, mutta nimensä mukaisesti erittäin suloinen ja ilmeisesti myös mukava luonteeltaan. Aika näyttää millainen tuntiponi tästä Söpöläisestä kuoriutuu.
Kesän jälkeen tallissa odotti lisäksi muutama "yllätys". Ponipuolelle uutta verta toi melkein Söpön kaksoisolento Steven. Voikonkirjava pikkuponi muutti Poni-Hakaan Messilästä. Sekin on vielä aavistuksen raaka, joten katsotaan minkälainen parivaljakko näistä kirjavista kavereista Söpön kanssa tulee.
Messilästä muutti myös 11-vuotias puoliveriruuna Lamoca. Tämä tumma hurmuri oli edustamassa Messilää tämän vuoden tuntiratsastajien mestaruuskilpailuissa estepuolella, joten mistään ihan turhasta kaverista ei ole kysymys. Lamoca on rauhallisena ja kilttinä hevosena hyvä lisä tuntihevosiin.
Lisäksi talliin tuli Orimattilasta ruunikko tamma Nalan. Se on vielä sen verran tuore asukki, ettei siitä ole enempää tietoa, mutta eiköhän sekin ole ihan mukava tuttavuus.

Kesän ikävin hevosuutinen tuli hevosten tultua kesälaitumelta takaisin Poni-Hakaan. Helinä sai kunnon potkun jalkaansa tarhassa ja on nyt pitkällä sairaslomalla. Toivottavasti tamma toipuu vielä kuntoon. Tällä hetkellä kaikki on sen kohdalla auki, mutta yritys on tietysti kova saada se paranemaan.

Messilän tuntiratsastajien mestaruudet mainitsinkin jo ylempänä. Poni-Haasta oli Messilässä tänä vuonna mukana vain Ultra Maisun ja Minnan kanssa koulupuolella. Maisu oli aikusratsastajien mestaruusluokassa hienosti jaettu 7. ja ensimmäinen ei sijoittunut. Minna sijoittui seniorien karsinnassa 4.:ksi ja oli finaalissa jaettu 8. jääden myös juuri sijojen ulkopuolelle.
Aikaisemmin keväällä kilpailluissa ESRA:n tuntiratsastajien mestaruuksisa mukana oltiin isommalla joukkueella, niin ikään koulupuolella. Silloin Juuli ja Muki sijoittuivat poniluokassa 6.:ksi ja Senja ja Ultra senioriluokassa myöskin 6.:sia. Satu oli Mukilla samassa luokassa 26. Aikuisratsastajissa Jutta ja Mette sijoittuivat 9.:ksi ja samassa luokassa Minna oli Lassilla 14. perässään Maisu Ultralla 15.:ta
Onnea kaikille ratsastajille hyvistä suorituksista! Onnea myös entisille ponihakalaisille, jotka pärjäsivät hienosti molemmissa kilpailuissa.

Eipä kesästä varmaan sen ihmeempiä tällä kertaa. Talliremontti siirtyi vuodella eteenpäin, joten syyskausi alkaa tutuissa puitteissa. Hauskaa loppukesää kaikille! Toivotellaan syksyjä sitten myöhemmin.

Poni-Haka edusti Vantaa-päivänä

kuva Linda Henriksson

Sunnuntaina 15.5 vietettiin Vantaa-päivää historiallisissa tunnelmissa kartanomiljöössä, kun Hakunilassa Håkansbölen kartanon mailla sukellettiin Vantaan 660-vuotiseen historiaan.

Kartanon tallipihalla nähtiin keskiaikaista markkina- ja toritunnelmaa. Torilla oli muunmuassa keskiaikaisia ihmisiä pikkuaskareitten ääressä, kyläseppä sekä jousiammuntaa. Torilta löytyi riistakeittoa, possua vartaassa, lettuja sekä tikkupullaa.

Poni-Hakalaiset osallituivat tapahtumaan kasakoina laukaten yleisön edestä matkalla taisteluun. Kasakoina toimivat Titta ja Unelma, Satu ja Zombi, Tiina ja Bruno, Niina ja Styby sekä Sharon ja Helinä. Hevoset olivat innolla roolissa mukana ja nauttivat selvästi vaihtelusta tuntityössään.

Tapahtuman järjestivät Vantaan kaupungin alue- ja tapahtumapalvelut sekä kulttuuripalvelut, Tanssiteatteri Raatikko, Vantaan Tanssiopisto sekä Hakunilan alueen yhdistykset ja aluetoimikunta, mukana myös vantaalaisia harrastajatahoja, joihin myös Poni-Haka lukeutui.

Kevään hoitsukokous

Kevään ainut hoitsukokous pidetään lauantaina 7.5. klo 15.30. Kaikki hoitajat paikalle, kokous on pakollinen. Mikäli on aivan ylivoimainen este, ilmoita siitä etukäteen Synnövelle.

Kansalliset kouluratsastuskilpailut 2011

Viime viikonloppuna tallilla tapahtui taas, kun osa Suomen kouluratsastuksen kärkeä kokoontui kilpailemaan Poni-Haan maneesiin. Lauantaina ja sunnuntaina ratsastettiin yhteensä viisi jännittävää luokkaa.

Kisojen valmistelu alkoi jo viikkoa aikaisemmin, kun ahkera talkooväki kokoontui siivoamaan tallia, maneesia ja pihaa kisoja varten. Maneesi siivottiin lattiasta lähes kattoon, pihalta sulateltiin lumia ja talliakin siistittiin. Suurempi siivoaminen oli edessä kisaviikonloppuna, jolloin perjantaina ja lauantaina pestiin tallia, siivottiin ylimääräiset tavarat piiloon ja vuoden roskat ja pölyt pois. Radan rakennus sujui joutuistasti ja lauantain luokka pääsi alkamaan ajallaan.

Viikonlopun toiseksi vaikein luokka oli lauantain Intermediate I, jonka voittoon ratsasti Emilia Kaikkonen Wettiner Prinzillä. Toisen sijan nappasi Sirpa Degerth Gringolla.

Nuorten luokan palkintojen jako
vasemmalta Maria Pyykönen - Branke Sil,
Mikaela Soratie - Cayenne ja Perta Ulmonen - Dancing Moon.
Edessä tuomari Kristiina Riekkinen
© Hanna-Juulia Mäntynen

Sunnuntai alkoi nuorten hevosten helppo B luokalla, ratana FEI:n kenttäohjelma poneille vuodelta 1993. Tässä luokassa nähtiin ainoat Poni-Haan ratsastajien edustajat, eikä menestyskään ollut hullumpaa. Voittoon ratsasti Kikka Suomio Devilsrock Tristanilla, toisena PHR:ää edustanut Maria Pyykönen Hofjuwelilla, kolmanneksi ylsi Mikaela Soratie Cayennella ennen neljänneksi Branke Silillä sijoittunutta Maria Pyyköstä. Viimeinen sijoittunut oli Petra Ulmonen Furialla.

Sunnuntai jatkui vaativampien luokkien merkeissä, kun seuraavana ratsastettiin vaativa A. Voittoon ratsasti Inari Hukkinen Felinellä ennen siskoaan Liina Hukkista, ratsuna Gudermess. Kolmas sijoittunut oli Jeanne-Marie Törnroth-Koivuniemi David Cool Heartilla. Seuraavana vuorossa oli viikonlopun pääluokka: Intermediate II. Neljästä lähtijästä paras oli Julia Alfthan-Kilpeläinen Chiroccolla ennen Kikka Suomiota ja Flouriania. Viikonlopun päätti vielä vaativa B, jonka voittoon ratsasti Merita kelo Saluutilla, toisena Antonia Stadigh Hopkins II:lla.

Ahkerat ja aktiiviset toimihenkilöt siivosivat maneesin kilpailuiden jälkeen ja palauttivat tallialueen normaaliin järjestykseen. Tämäkin hoitui sujuvasti ja nopeasti, kuten koko viikonloppu. Toimihenkilöiden kesken arvottujen Hööksin lahjakorttien voittajat löytyvät tallin seinältä.

Kiitos siis kaikille kilpailuihin osallistuneille: järjestäjille, toimihenkilöille, ratsastajille, taustajoukoille ja katsojille. Kaikki olivat mukana tekemässä hienoa viikonloppua. Ehkä ensi vuonna taas uudestaan?

Tulokset kokonaisuudessaan löytyy Kipasta.

Kuukauden kuva 4/2011

Nyt on aika pitkästä aikaa julkaista seuraava kuukauden kuva -kilpailu. Kilpailuaika on tällä kertaa toukokuun loppuun eli 21.4-31.5. Kaikki mukaan!

Tässä vielä kertauksena kisan säännöt:
- Kuva saa olla otettu milloin vain (mutta mieluiten kilpailuaikana 21.4-31.5.2011)
- Kuvan tulee olla otettu Poni-Haan alueelta tai maastoista tai Poni-Haan hevosista tai ponihakalaisista jossain muualla
- Kuvan täytyy olla lähettäjän itsensä ottama
- Kuva tulee lähettää blogin sähköpostiin (sivupalkissa) 31.5.2011 mennessä
- Yksi kuvaaja saa lähettää niin monta kuvaa kuin haluaa
- Lähettämällä kuvan kuvaaja antaa luvan julkaista kuvan blogissa, Poni-Haan sivuilla tai Poni-Haan ratsastastajien sivuilla (asianmukaisten tekijänoikeuksien kanssa, muista siis mainita nimesi)

Palkintona mittaamaton määrä kunniaa sekä julkisuutta blogissa =)

RIP Madde

Madde, eli Old Maid päästettiin laukkaamaan vihreämmille laitumille keskiviikkona 20.4.

Tamman selässä olivat okahaarakkeet luutuneet niin pahasti, ettei paranemisen mahdollisuutta enää ollut.

Madde ei kovin kauaa kerennyt tuntihevosen töitä Poni-Haassa tehdä, mutta silti sitä jäi moni ratsastaja kaipaamaan hoitajiensa lisäksi.