Kiitos Pirita!

Pirita Lång poistui Poni-Haan opettajavahvuudesta lauantaina 12.3. hieman yllättäen uusien haasteiden pariin Kilon ratsastuskouluun opettajaksi. Annen "äitiyslomasijaisena" toiminut Pirita jättää nyt suuren aukon opettajakuntaan.

Tässä muutamia terveisiä, toivottavasti näemme vielä!

"2014 keväällä Pirita piti koulumestaruuskisojen jälkeen "puhuttelun" kisaajille. Hän ihmetteli monen ratsastajan epävarmuutta ja sitä, miten negatiivisesti he itsestään ja taidoistaan ajattelivat. Hän korosti sitä, että kukin varmasti tekee parhaansa, ja että kisaamisen pitäisi olla kivaa!
Pirita lanseerasi myös sen, että joku opettajista on aina kisoissa paikalla valvomassa verryttelyä, ja samalla ohjaamassa ja neuvomassa ratsastajia. Hieno idea mielestäni, ja onneksi se heti toteutettiinkin."

"Kesä 2014 oli minulle tärkeä kesä, kun treenasin ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksiin. Valmentajana Pirita opetti minulle paljon sinä kesänä. Opin kehittämään taitojani ratsastajana ja ihmisenä. Silloin vaadin itseltäni paljon ja petyin monesti kisojen ja tuntien jälkeen. Pirita opetti sen, että pitää olla tyytyväinen siihen suoritukseen mitä saan annettua. Tietenkin opin paljon uusia asioita mutta eniten kehityin ihmisenä. Jos kisat ei mennyt odotuksien mukaan, Pirita kertoi virheet ja kannusti eteenpäin."

"Pirita potkaisi persuksille sanomalla tiukemmin asioista, mikä oli aina silloin tarpeen ratsastaessa. Tätä kautta hän sai minut kehittymään ja alkamaan luottaa itseeni ratsastajana. Myös tuntien ulkopuolella tulimme toimeen, joten kaipaus tulee olemaan suuri."

"Vaikka Pirita kerkesi olemaan Poni-Haassa vasta vähän aikaa, oli hän mielestäni yksi parhaimmista opettajista. Pirita osasi neuvoa konkreettisesti ja hänen tunneillaan sain paljon onnistumisen tunteita. Pirita vaati paljon, muttei koskaan liikaa. Aivan mahtava tyyppi muutenkin!" 
 

"Sen aikaa mitä Pirita mua opetti, niin oli tosi hyvää opetusta ja opin paljon uutta, Pirita oli kyllä yks parhaista!"

"Pirita on parhaita opettajia, joita olen koskaan tavannut: tiukka ja erittäin ammattitaitoinen olematta liian ankara tai pelottava. Hänen vahvuutensa piilee monipuolisuudessa, sillä jokainen saa hänen opetuksessaan jotain irti: niin pienet ponilapset kuin tavoitteelliset kisaajatkin. Toivottavasti elämä tuo hänen eteensä vielä paljon hienoja hetkiä ja hyviä oppilaita. Minulle hän opetti ratsastuksen lisäksi itsensä hyväksymistä ja omien taitojen arvostamista. Kiitos kaikesta, mitä olet eteemme tehnyt!"

"Pirita on suurin syy siihen, että pystyn ratsastamaan nykyään sillä tasolla kuin ratsastan. Hän on kannustanut pois mukavuusalueelta ja jaksanut muistuttaa samoista asioista kerta toisensa jälkeen. Olen myös monta kertaa ollut luovuttamassa ja Pirita on ollut oikeassa paikassa tiukka ja käskenyt jatkaa. Joka kerta ohjetta on kannattanut noudattaa. Pirita on vaativa opettaja, mutta on myös opettanut suhteuttamaan vaatimukset lähtötasoon. Kiitos Pirita!"

 

"Pirita tuli meidän opeksi juuri kun oltiin vaihdettu poneilta hevosille ja olin itse palannut pitkältä sairaslomalta jännittyneenä ratsastajan irvikuvana. Haluaisin kiittää Piritaa siitä miten paljon hän on jaksanut minuakin potkia eteenpäin ja miten hän pala palalta on saanut itseluottamusta rakennettua takaisin."

"Pirita on kannustanut nousemaan takaisin ratsaille tippumisen jälkeen ja olen suorittanut hänen kanssaan perusmerkin. Hän on tosi hyvä opettaja, koska hänellä on vahva ja tiukka luonne."

"Piritan loppukommentti on jäänyt mieleen: Lopetit kyydissä matkustelun ja opit ratsastamaan. Pirita lupasi tulla parin vuoden päästä takaisin. Sitä odotellessa!"
 

Kisoja isoille ja pienille

Jo syyskaudella tutuksi tulleet minikisat järjestettiin taas muutamia viikkoja sitten 31.1. Osallistujia oli taas runsain määrin ja jokainen pääsi ratsastamaan omalla taitotasollaan hyvän radan. "Oikeisiin" kisoihimme verrattuna minikisoissa annettiin ratsastajille mahdollisuus käyttää taluttajaa ja radan esilukijaa, jotta kaikille mahdollistettiin hyvä ja onnistunut kisatilanne.



Ohjelmina ratsastettiin Annen ja Sinin luoma A. S. Raviohjelma sekä perusmerkin kouluohjelma. Jälkimmäisessä luokassa osallistujina olikin runsaasti itse merkkiä suorittavia ratsukoita. Kisaajia ei laitettu näissä kisoissa paremmuusjärjestykseen, vaan jokainen sai suorituksestaan ruusukepalkinnon. Lisäksi kisoissa palkittiin erikseen esimerkiksi siististi ratsastanut kilpailija, rehti ratsastaja sekä tsemppari, joka onnistui ratsastamaan hyvin vaikeasta ponista huolimatta.

Verryttelyyn valmistautumassa. kuva: Rita Sohlman.

Toimihenkilöiden priiffausta. Kuvassa nekku (oik.), Anna, Tiina ja Anne. Kuva: Rita Sohlman.

Kiitos kaikille kisojen järjestämiseen osallistuneille toimihenkilöille! Seuraavat minikisat huhtikuussa ratsastetaan estekisoja mukaillen, ja luvassa on mahdollisesti erilaisia tempputehtäviä ja puomi- ja ristikkoluokka.



Ystävänpäivänä vuorossa olivat taas estekisat, joissa luokkia oli poikkeuksellisesti ainoastaan kaksi, 60cm ja 80cm. Kisaajia oli totuttuun verrattuna suhteellisen vähän, ja kisat aloitettiinkin vasta kymmeneltä. Kauden ensimmäisiin estekisoihin mahtuikin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta pahimmilta sattumuksilta vältyttiin. Molemmissa luokissa kaikki perusradan ilman virhepisteitä selvittäneet pääsivät uusintaan, jossa paremmuusjärjestys ratkaistiin taitoarvostelun perusteella.

Iitu ja Nelly



Petra ja Wanda

Erika ja Silver



Lotta ja Oden

Sijoittuneet:
60 cm
1. Nelly Auvinen - Iitu 37.5 p.
2. Petra Hassinen - Wanda 36.5 p.
3. Anniina Etelämaa - Vilppu 36 p.
4. Sandra Sinisalo - Lettu 35 p.
4. Melisa Dursun - Aune 35 p.
4. Minna Riitala - Lempi 35 p.

80 cm
1. Heta Kannela - Coloured Coded Boy 40 p.
2. Erika Henrioud - Silver 37.5 p.
3. Melike Dursun - Macy 37 p.
3. Lotta Haponen - Oden 37 p.





Onnittelut voittajille ja sijoittuneille! Kaikki tulokset näet täältä.

Iso kiltti jätti

Tammikuussa talliimme asteli Latviasta uusi hevonen, Flipers nimeltään. Vilpuksi kutsuttu herrasmies on osoittautunut lempeäksi ja mukautuvaksi tuttavuudeksi, joka on päässytkin jo kunnostautumaan kauden ensimmäisissä estekisoissa. Ikää hänellä on yhdeksän vuotta.

Ulkonäöltään tämä ruuna on kovin muhkea, mutta väläyttelee myös hienoja liikkeitä sellaiselle päälle sattuessaan. Korkeutta hevosella on kuitenkin vain 163 cm. Hänestä voimme odottaa hyvää tulevaisuuden opetusmestaria! Koulutunneilla se vaati ratsastajaltaan kärsivällisyyttä, yrittää silti parhaansa. Viime vuosina Latviassa ollessaan Vilppu on hypännyt 80 cm luokkia, ja Poni-Haassa asuessaankin se on jo päässyt väläyttelemään piileviä kykyjään.

Lisää tietoja Vilpusta löydät tästä linkistä.

Tallistamme lähti perjantaina 19.2. pitkäaikainen opetushevonen, kun Gina pääsi viettämään leppoisampia päiviä yksityisomistukseen Kaarinaan. Tamma on viime syksyn aikana ollut sairaslomalla pidemmän aikaa, ja pääseekin nyt rennompaan käyttöön. Alkuvuodesta 2015 Ginalla todettiin kinnerpatit, jotka ovat nyt alkaneet oireilemaan enemmän. Hevosen herkät kyljet kuluivat satulavyön hangatessa, ja sillä ratsastettiinkin ajoittain kuuriluontoisesti ilman satulaa.

Poni-Hakaan tullessaan tämä iso tamma ei osannut kovinkaan paljon, vaan se esimerkiksi laukkasi hyvin isosti eikä jaksanut kantaa itseään. Näiden vuosien aikana se on oppinut paljon ja on kohonnutkin monen suosikkiratsuksi. Kouluratsastuksessa Gina on parhaimmillaan juuri näyttävyytensä vuoksi. Tämä upealiikkeinen hevonen on vasta 9-vuotias, ja toivommekin hänelle monia hyviä vuosia vielä tulevaisuudessa yhdessä uuden omistajansa kanssa.

Minna ja Gina Lahden Takkulassa ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa 2015.

Minna ja Gina 24.7.2015.

Ginaa haastateltiin viime jouluna blogin joulukalenterissa. Tarkemman esittelyn hänestä pääset lukemaan tästä.

Kasvavaa hevospulaa lievittämään saimme talliimme takaisin Onni-ruunan, joka oli viettämässä aikaa Jatan kanssa Ypäjällä koulutuksessa. Tervetuloa takaisin! Jatan ja Onnin matkaa olemme seuranneet myös blogin puolella.

Kisakauden korkkaus

Sunnuntaina 17.1 kilpailtiin kauden ensimmäiset koulukilpailut, edellisiin vuosiin verrattuna poikkeuksellisen aikaisin. Osallistujia mukana oli mukavasti, tosin kilpailut eivät olleet täynnä, kuten esimerkiksi lähes kaikki koulukisat viime kaudella.

Aamu alkoi perinteiseen tapaan aitojen kantamisella, ja poikkeuksellisesti ensimmäisenä ratsastettiin luokka 2 eli helppo B, jotta myös C:n ratsastajilla olisi vaihteeksi enemmän aikaa valmistautua omaan rataansa. Ohjelmana ratsastettiin he B:0, ja eniten pisteitä luokassa keräsi tällä kertaa Katja Karhia Netan kanssa. Hevonen pärjäsikin luokassa mainiosti, sillä se pääsi myös toisen ratsastajansa Melike Dursunin kanssa toiselle sijalle. Piste-erot kärjessä olivat hyvin pieniä, sillä neljän ensimmäisen ratsastajan prosentit olivat kaikki välillä 65-66%.

Luokassa 1 ratsastettiin ohjelma he C:2, ja sinivalkoisen ruusukkeen ansaitsi tällä kertaa Jonna Vakkuri Mukin kanssa. Toiseksi luokassa sijoittui Hanne Korpelainen Tipolla. Prosentteja he keräsivät 65% ja 62,955%. Onnea!

Viimeisenä kruunattiin kisat A-merkin kouluohjelman ratsastuksella. Eniten pisteitä keräsi Nea "Nekku" Niemi yhdessä Turbon kanssa prosentein 61,481% ja toiselle sijalle ylsi Sofia Hemming Ametistilla, keräten 58,889%.

Onnea kaikille voittajille ja sijoittuneille! Kaikki tulokset näet seuran sivuilta.

Kauden ensimmäiset kisat sujuivat hyvin joustavasti ja kisoissa usein olleet ratsastajat toimivat hyvin rutiinilla. Tällä kaudella järjestetään vielä yhdet koulukisat sekä mestaruudet, ja kahdet estekisat sekä mestaruudet. Näiden lisäksi viime kaudella suosituiksi osoittautuneita minikisoja kisaillaan keväällä kaksien kisojen verran. Ensimmäiset minikisat ehdittiinkin jo kisata, niistä enemmän seuraavassa postauksessa!

Kiitos vuodesta 2015

Vuodenvaihteen jälkeen jäi taakse taas yksi vuosi blogin historiassa, ja on aika tehdä pieni katsaus menneeseen vuoteen. Blogin ensimmäinen postaus on julkaistu 13.3. 2010, joten tätä blogia on kirjoitettu kohta jo kuuden vuoden ajan!

Kirjoitimme viime vuonna blogiin yhteensä 64 juttua. Kaiken kaikkiaan postauksia on kirjoitettu 339 kappaletta. Blogin suosio tuntuu kasvavan edelleen, vaikka juttuja teemme hieman aiempaa vähemmän. Jo vakioksi muodostuneet tuntiratsastajien mestaruuksien koostepostaukset sekä joulukalenteri ovat saaneet seurakseen jo vakiintuneen "Poni-Haan vanhat hevoset"-juttusarjan. Lisäksi olemme päässeet seuraamaan Onnin Ypäjän reissua Jatan kanssa.

Blogitiimikin tuntuu jo vakiintuneen nykyiseen muotoonsa, sillä kirjoittajat ovat pysyneet samoina jo muutaman vuoden. Kirjoitusinto vaihtelee erinäisistä yksityiselämän kiireistä riippuen.

Suosituimmat jutut viime vuodelta olivat:

1. Uusia vanhoja hevosia 
2. Poni-Haan vanhat hevoset: Mio
3. Ratsastuskouluoppilaiden mestaruudet 2015: Kouluratsukoiden esittely

Kaikkien aikojen suosituimmissa jutuissa kärjessä onVirpi Rannan esittely, Ufon esittely sekä Dikun kirjoittama "Muistoja menneistä", kaikki vuodelta 2014.

Suosituimmat joulukalenterin luukut olivat:

• 10. luukku: Poni-Haan vanhat hevoset: Ami ja Masa (tämä nostettiin Poni-Haan Facebook-seinälle, mikä selittää suuren suosion.)
• 24. luukku: Lucia-juhla 
• 6. luukku: Poni-Haan kuhat
• 18. luukku: Poni-Haan vanhat hevoset: Freddy
• 9. luukku: Sata ja yksi kesäistä tallitarinaa

Eniten kommentteja keräsivät tänä vuonna postaus jossa pyydettiin kysymyksiä kysymyspostausta varten (Uusia vanhoja hevosia), Sarasta kertova juttu sekä vuoden ensimmäisten koulukisojen postaus. Pääasiassa jutut ovat saaneet 0-3 kommenttia. Lukijoita blogillamme on yhteensä 55.

Suurimmaksi osaksi lukijamme ovat luonnollisesti Suomesta, mutta sivuamme on katsottu sen lisäksi muun muassa Saksassa, Etelä-Afrikassa ja Virossa.

Blogissa vuoden aikana nähdyt bannerit:

Mitä mieltä te, hyvät lukijat, olette blogistamme? Millaisia juttuja haluaisitte lisää?

Joulukalenteri: 24. luukku

Lucia-juhla

Tänäkin vuonna joulukalenterimme huipentuu Lucia-juhlan tunnelmiin. Teemana oli tänä vuonna evankeliumi Poni-Haan mukaan. Lucia-juhlan käsikirjoitus oli mukailtu Stadin evankeliumista soveltuvaksi Poni-Haan historiaan, ja sen muotoilivat Anne ja Sini.

Silloin Kekkonen, joka oli niinku pressana, vähän niinku omisti koko valtakunnan, ja sano, et firmojen täytyy maksaa sille veroja. Kaikki jengi lähti hoitamaan hommat firmoihinsa, jokainen omaan stadiinsa. Niin toi Chrissekin lähti Hakunilasta, Vantaa Citystä ettimään poneja omaa firmaansa varten, jotta sekin voisi maksaa veronsa. Se lähti ponienhakureissulle ukkonsa Tojen kanssa.

Ne löysi kymmenen ponia ja toi ne ponit Hakunilaan, ja näillä oli mukana Suski seimeen kapaloituna, ja Pontte kans jaloissa pyörimässä, ja ne pisti ne kans talliin.

No siellä lähellä oli jotain skidejä, jotka halus jäädä tsiigaa niiden poneja.

Pian nää näki valon, ja totes et ois kivaa ridaa sisällä ja saada isompi talli. Ja sit Chrisse jo alkoki heittää läppää: "Ei mitää hämminkii hei, mä ilmotan teille jäätävän ilon ja se koskee koko jengii. Suski ja Pontte alkaa johtaa tätä puljuu." Just tästä päivästä eteenpäin Hakunilassa alko pyörii Ypäjän stadista tulleita ridaopeja.

No sit Suskiki lähti sinne Ypäjä-stadiin, ja kun se sieltä palas, ni siitä tuli Master. No sit syttyki jo Hakunilan taivaalla kaikista kirkkain tähti, eli Poni-Haka. Viisaat itävantaalaiset ajatteli: Lets go to Hakunila, siellä me nähään mikä homma toi tähti oikeen on. Ne lähti kiitää kohti Hakunilaa ja löysi mageen tallin, joka oli niinku tää Poni-Haka, Laatutalli. Kun ne näki tän, ni ne kerto kaikille muilleki ympäri stadii, et tulkaa ridaa sinne.

Siitä päivästä saakka tääl on käyny sikana jengii, jo 40 vuotta, ja nykyään tääl poneja ostaa ja veroja maksaa Virpi. Mut ne massit menee Saulille.

Ohjelmanumerot ovat katsottavissa myös videoina seuran sivuilta.

Lisää kuvia täällä.

Joulukalenteria on ollut kiva tehdä, onhan meillä jo vankka rutiini sekä tehokas tiimi. Niin tehokas ja rutinoitunut, että tänä vuonna kalenteri päätettiin jo muutamaan kertaan perua sekä viimehetkillä taas toteuttaa. Aiheita on pähkäilty ja juttuja kirjoiteltu yömyöhään. On saatettu ehkä myös ahdistella muita kirjoittamaan meille juttuja. Kaikesta huolimatta blogimme joulukalenteri on mielestämme onnistunut hyvin tänäkin vuonna. Entä teistä? Olisi kiva kuulla kommentteja. Minkälaisia juttuja haluaisitte kuulla jatkossa? Mikä luukku oli suosikkisi, mistä et niin pitänyt?

Blogitiimi toivottaa lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Palaamme näppäimistön ääreen ensi vuonna!

Joulukalenteri: 23. luukku

On aika Karvakorvan tämän vuoden viimeiselle seikkailulle. Muut kaksi tarinaa löytyvät luukuista viisi ja yksitoista.

Tonttu Karvakorva
ja mantelimeteli

Karvakorva käveli pientä ympyrää kolossaan lämmitysputken mutkassa ja huokaili. Sängyllä hänen vieressään lojui rypistynyt paperinpala. Tonttu vilkaisi sitä, pudisteli päätään ja kiskoi karvaisia korviaan, niin epätoivoinen se oli. ”Mitä ihmettä minä nyt teen..? Ei lasten puurojuhlaa voida järjestää ilman tonttumanteleita,” se huokaisi ja katsoi saamaansa kirjettä uudelleen. Joulumuori oli ilmoittanut, että kaikki tonttujen erikoismantelit olivat kadonneet, ne oli saatettu jopa varastaa. Karvakorvan tallilla aiottiin syödä joulupuuro samana päivänä, ja mantelin oli oltava puurossa, muuten tapahtuisi kauheita!

Tallin yläkerrassa kuhisi, kun lapsille juhlaa järjestämään tulleet aikuiset puuhastelivat puurokattilan ääressä ja pöytiä järjestellen. Tonttu katsoi touhua kulmat kurtussa. Joulua ei tulisi ilman mantelia, eikä siitä ollut vielä tietoakaan. Karvakorva päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Karvakorva kipitti omia salaisia reittejään pitkin pihamaalle ja suuren puun juureen. Valkoinen koivu hehkui sinistä taivasta vasten, ja sen oksilla istui joukko pieniä tummia lintuja. Tonttu vihelsi, ja pikkulinnut nousivat siivilleen. Ne laskeutuivat pikkuisen tontun ympärille kuin äkisti noussut lumipyry, ja kaikki sirkuttivat omia uutisiaan yhtä aikaa suloisella linnunäänellään. Karvakorva työnsi sormet korviinsa ja odotti, kunnes hänen päälleen laskeutuneet linnut hypähtivät sivummalle ja meteli hänen ympärillään hiljeni hieman. ”Hei vain, ystävät, ” hän sanoi, ”on mukava nähdä teitä. Nyt tarvitsen hieman apuanne.” Linnut kuuntelivat tarkasti kun Karvakorva puhui niille vakavalla äänellä, ja suuntasivat sitten voimakkaiden siiveniskujen saattelemana taivaalle. Karvakorva jäi kuulaaseen aamuun ja nautti pienestä tuulenvireestä, joka hiveli hänen suuria korviaan ja sai myssyn taipumaan taaksepäin. Joulu oli jo ovella, valmistelut oli tehty eikä kiirettä ollut. Hän saattoi vain nauttia olostaan ja nauttia siitä kutkuttavasta tunteesta, joka aina valtasi hänet joulun aikaan. Tietenkin heti sen jälkeen, kun tämä ongelma olisi ratkaistu!

Pian ensimmäiset varpuset palasivat ja kertoivat uutisensa tontulle. Hän kiitti kaikkia uutisista, mutta pudisteli silti päätään. Kukaan lähialueen tontuista ei ollut saanut tallilleen tonttujen hienoja erikoismanteleita. Kun viimeinen lintu kaartoi hänen luokseen, tonttu katsoi sitä huolissaan. ”Salakavalalla ei ole puhtaat jauhot pussissaan. Luulen, että hänellä on jotain tekemistä asian kanssa,” lintu sanoi samalla kun laskeutui vaimeasti tömähtäen häneen luokseen. ”Ahaa. Niin arvelinkin,” Karvakorva mutisi ja kiitti lintua, joka kumarsi vienosti ennen kuin liittyi lajitoveriensa seuraan.

Karvakorva tarpoi lumetonta tietä pitkin ja yritti samalla laatia suunnitelmaa mantelien saamiseksi. Yhtäkään hyvää ideaa ei kuitenkaan ilmaantunut sen päähän, vaikka se kuinka yritti miettiä. Se ei ollut koskaan oikein pitänyt Salakavalasta, jolla tuntui aina olevan jotain taka-ajatuksia ja metkuja mielessään. Tontut pitivät kuitenkin aina yhtä, tuli mitä tuli, eikä Karvakorva voinut ymmärtää, kuinka Salakavala oli voinut tehdä niin katalan tempun muille!

Tarvottuaan itsensä uuvuksiin Karvakorva kääntyi polunmutkasta ja näki edessään pienen maalaistallin, jonka pienestä ikkunasta paloi iloinen valo. Hevoset pihalla hörisivät iloisesti nähdessään tutun tontun, josta ne niin kovasti pitivät. Talli oli paljon pienempi kuin Karvakorvan oma, ja sen tunnelma oli kovin erilainen, leppoisampi. Karvakorva nuuhkaisi raikasta ilmaa hymyillen ja tervehti sitten tuttuja hevosia. ”Hei vaan ystävät! Tänään en ehdi jäädä rupattelemaan, minulla on tärkeää asiaa Salakavalalle. Tiedättekö, missä se on?” tonttu kysyi lähimmiltä hevosilta, jotka kumartuivat hänen lähelleen sähkölangan toisella puolen. ”Ei sitä ole tänä aamuna näkynyt. Hän ei tullut edes hoitamaan aamutoimiaan, eivätkä ihmiset tietenkään huomaa mitään,” lähin isoista hevosista sanoi surullisesti. ”Se kipitti hetki sitten satulahuoneeseen päin, minä näin!” huusi pienen pieni musta poni viereisestä tarhasta. Karvakorva vilkaisi sitä ja hymyili. Heilauttaen kättään ponille hän hiipi tallin seinän viertä vanhalle puuovelle. Se oli hieman raollaan, ja Karvakorva pääsi kurkistamaan tallin hämärään.

”Huhuu? Onko täällä ketään?” tonttu huhuili ja yritti nähdä tyhjien karsinoiden tummissa nurkissa liikettä. Oli kuitenkin hiljaista, eikä mikään sisällä kielinyt pienen tontun piileskelystä. Karvakorva rohkaisi itsensä ja hiipi sisälle talliin. Kivinen lattia vaimensi hänen askeltensa äänet, kun hän kulki vilkuillen ympärilleen. Ovi satulahuoneeseen oli hänen vieressään, ja Karvakorva kurkisti oven alalaidan raosta sisälle. Kirkas valo valaisi huoneen, jonka lukuisia pöytiä, tuoleja ja lipastoja koristi mitä ihmeellisempiä esineitä: suojia, harjoja, loimia, riimuja, naruja ja kasakaupalla muuta tavaraa suurissa kasoissa. Karvakorva tuhahti. Hänen tallissaan eivät tavarat seikkailleet itsekseen, hän kyllä piti huolen siitä että ne pysyivät visusti omalla paikallaan. Hieman jo rohkaistuneena Karvakorva astui sisälle ja näki siinä samassa vilahduksen silmäkulmassaan. Kun hän käänsi päätään, ei hän kuitenkaan nähnyt ketään. Mutta lattialla lojui pienenpieni tontunkokoinen pussi, ja pussin vieressä olivat tonttujen erikoismantelit! Karvakorvan korvat kohosivat yhtä aikaa suupielten kanssa, kun hän käveli pussin luo ja ihasteli valkoisena hohtavia, täydellisen muotoisia pieniä palasia. Tonttu otti pussin käteensä, mutta hypähti sitten säikähdyksestä kuullessaan korvansa juuresta kimeän tontunäänen. ”Ne eivät ole sinun,” sanoi Salakavala, joka seisoi maassa lojuvan ämpärin kulmalla ja katsoi Karvakorvaa tummilla silmillään. Hänen ruskea lakkinsa peitti pienet korvat ja hänen harmaa partansa sojotti joka suuntaan, aivan kuin sitä ei olisi kammattu vuosikausiin. Ryppyisistä tontunkasvoista pistivät ensimmäisenä silmään nuo tummat silmät, jotka pälyilivät epäileväisesti ja joiden katse porautui tutkivasti kaikkeen, mihin tonttu katsoikin. Karvakorva suoristi selkänsä ja katsoi tonttuystäväänsä. ”Nämä mantelit kuuluvat kaikille. Sinulla ei ole mitään oikeutta omia niitä itsellesi,” hän sanoi arvokkaasti ja nosti punaisen samettipussin maasta. ”Minä olen tehnyt koko vuoden ankarasti töitä ja ansaitsen palkkani,” Salakavala vastasi kiivaasti ja polki jalkaansa. Hän yritti napata pussia Karvakorvan kädestä, mutta hieman pidempi tonttu sai vedettyä pussin pois hänen ulottuviltaan. ”Minua ei ikinä huomioida, minä en saa kiitosta, joten minä otan itse sen mikä minulle kuuluu,” se huusi ja pyöri ympyrää Karvakorvan ympärillä kurotellen pussia, jota Karvakorva piti sen pään yläpuolella juuri ja juuri ulottumattomissa. Huomatessaan yrityksensä turhiksi se katsoi hetken vanhaa tonttua silmiin ja lysähti sitten istumaan kylmälle kivilattialle. Se painoi päänsä käsiinsä ja istui liikkumatta kauan aikaa. Tontun silmistä valui kyyneleitä, kun se nosti katseensa vieressään seisovaan Karvakorvaan, jonka silmät tulvivat myötätuntoa tuota lyötyä tontturaukkaa kohtaan. ”Anteeksi Karvakorva, en tiedä mikä minuun meni. En olisi saanut ottaa niitä. Mutta Muori jätti ne pöydälle, ihan yksinään, enkä voinut vastustaa kiusausta. Et sinä voi ymmärtää. Olet aina ollut Muorin suosikki. Olet parempi tonttu kuin minä. Anna anteeksi,” se sanoi hiljaa. Karvakorva laski mantelipussin lattialle, ja se jäi lojumaan heidän välilleen. Vanha tonttu laskeutui polvilleen ystävänsä viereen ja halasi tätä lujasti. ”Älähän nyt. Tietenkin saat anteeksi. Mitään vahinkoa ei ole sattunut,” se sanoi ystävällisesti. ”Muori pitää meistä kaikista, sinustakin, kunhan vain lakkaat olemasta niin ilkeä muille tontuille.” Karvakorva laski kätensä Salakavalan poskille ja nosti hänen kasvojaan niin, että he katsoivat toisiaan silmiin. Kirkas sininen kohtasi tumman ruskean. Molemmat hymyilivät heikosti.

Tallista ulos päästyään Karvakorva pinkoi minkä lyhyistä jaloistaan pääsi ehtiäkseen ajoissa takaisin kotiin. Taival tuntui paljon lyhyemmältä kuin aiemmin, ja puiden rungot vain vilisivät pienen tontun kiitäessä kapeaa polkua eteenpäin. Se huohotti raskaasti, kun kotitallin katto pilkisti metsänreunasta. Oikeassa kädessään se puristi tiukasti mantelipussia. Pihamaata pitkin valui kapeita vesinoroja, ja ilmassa tuoksui syksy. Vesi vain loiskui Karvakorvan juostessa pihan poikki. Parkkipaikka oli jo puolillaan autoja, ja pienet lapset kävelivät iloisesti rupatellen vanhempiensa vieressä kohti ovea. Katseilta suojassa tonttu kipitti heidän rinnallaan. Poiketen omille salaisille reiteilleen se ehti yläkertaan ennen ihmisiä.

Joululaulut soivat ja puurokattila porisi liedellä oman suloisen laulunsa tahtiin. Juhlan järjestäjät toivottivat ovella lapsia tervetulleeksi, ja he istuivat pöytään pudotettuaan ensin lahjansa suureen säkkiin, joka odotti ovensuussa. Karvakorva katseli touhua liedenkulmalta. Se otti kädessään olevasta pussista yhden ainokaisen mantelin. Kun puuroa keittävän joulumuorin apulaisen silmä vältti, tonttu hyppäsi tarttuen kiinni kattilan kahvasta ja kampesi sitten itsensä seisomaan sen päälle. Kurottaen koko huomattavan lyhyen pituutensa hän ylettyi juuri ja juuri pudottamaan mantelin puurokattilaan. Siinä samassa salin puolelta kuuluikin kehotus, ”aletaan syömään, tulkaa hakemaan puuroa!” ja lapsilauman puheensorina liikkui kohti keittiötä. Karvakorva hypähti pois kattilalta, ennen kuin se viiletti ilmassa kohti kauniisti koristeltua tarjoilupöytää. Hän jäi varjoisaan syvennykseen katsomaan, kuinka manteli sekoitettiin puuron sekaan ja kuinka itse puuro katosi pikaista vauhtia parempiin suihin. ”Näin pelastettiin taas seuraava vuosi,” se hymyili itsekseen.

Pihamaalla kävi edelleen kirpeä tuuli, kun Karvakorva käveli rauhalliseen tahtiin suuren koivun juurelle. Hän ei ehtinyt edes henkäistä kutsuaan, ennen kuin linnut jo kohosivat siivilleen ja laskeutuivat suuressa kaaressa hänen luokseen. Jokainen nappasi hiljaisuuden vallitessa tontulta yhden kauniin mantelin, ja lensi sitten tuultakin nopeammin omille teilleen. ”Onni on hyvät ystävä apuna hädän hetkellä,” Karvakorva sanoi viimeiselle linnulle, joka sai kantaakseen pussin viimeisen mantelin. ”Näinhän se on,” varpunen sirkutti iloisesti ja kiisi sitten ystäviensä perään.

Karvakorva ystävineen toivottaa kaikille rauhallista joulunaikaa.

Joulukalenteri: 22. luukku

Lucia-juhlan muita palkittuja

Aiemmissa luukuissa olemme jo esitelleet vuoden hevosen- ja ponin sekä palkitut hoitajat. Nyt vuorossa on seuran palkitsemat henkilöt.

Ei niin laadukas otos Niinasta ja Hanskista :)

Hanna Mäntynen

Blogitiimiin kuuluva Hanski palkittiin Lucia-juhlassa. Hanski on kuvannut kisoissa, tapahtumissa sekä hän on ottanut esimerkiksi mainoskuvat seuratuotteista. Hanski on aina tarvittaessa auttanut seuraa erilaisten kuvauspalveluiden muodossa. Hyvä Hanski!

Niina Rodionoff

Myöskin blogiitiimiin kuuluva Niina palkittiin seura-aktiivisuudestaan. Niina on tällä hetkellä seuran varapuheenjohtaja sekä viestintävastaava. Esimerkiksi seuran nettisivut ovat Niinan aikaansaannoksia. Niina on myös yleensä apuna missä vain tarvitaan. 

Natalia Tuomola

Natalia Tuomola on edustanut Poni-Haan ratsastajia monella eri hevosella. Tällä hetkellä kisakumppanina on jo toista kisakautta ruuna Punktir ja suomenhevostamma Kotoalli.

Leena Malmivirta

Vuosia seuran hallituksen kirjanpitäjänä toiminutta Leenaa kiitettiin arvokkaasta työstään seuran hyväksi.

Ida Tynjälä

Ida sai jatkossa kiertopalkinnoksi kaavaillun Tsemppari-palkinnon aktiivisesta osallistumisesta seuran kilpailuihin ja hyvästä asenteesta niin muihin kisaajiin kuin kisaponiinkin. Tsemppari-palkinto jaetaan sille, joka jaksaa luoda suhteen vaikeanakin pidettyyn poniin tai hevoseen ja osoittaa pitkäjänteisyyttä sen kanssa työskentelyyn, vaikka kisoissa ei heti palkintosijoille pääsisikään. Idan kisaponi on tällä kaudella ollut pääasiassa Terttu.

Rankingtulokset

Ponien kouluranking: Nelly Auvinen

Nelly on kisannut vuokraponillaan Iitulla aktiivisesti sekä koulu- että estekisoissa.

Juniorien kouluranking: Sofia Hemming

Sofia saavutti tänä vuonna rankingkisan voiton huimalla erolla seuraavaan. Kisahevosellaan Ametistilla hän on kisannut sekä seuran omissa kisoissa että edustanut talliamme kesällä Takkulassa tuntiratsastajien mestaruuskisoissa.

Senioreiden kouluranking: Titta Saari

Useana vuonna rankinglistojen kärkeä hallinnut Titta saavutti myös tänä vuonna rankingvoiton kouluratsastuksessa. Tänä vuonna hän on kisannut Takkulan tuntiratsastajien mestaruuksissa Lassilla sekä seuran omissa kisoissa Wandalla.

Ponien esteranking: Nelly Auvinen

Koulurankingin tapaan Nelly saavutti myös esterankingin ykkössijan Iitulla.

Junioreiden esteranking: Sara Pohjanne

Poni-Haan junioriesteratsastajia Takkulassa edustanut Sara saavutti esterankingien ykkössijan hyppäämällä Lassin sekä Turbon kanssa.

 Senioreiden esteranking: Christel Björkbom

Esteillä aktiivisesti Macyn kanssa kisannut Christel saavutti rankingvoiton muutaman pisteen erolla seuraavaan. Myös tämä ratsukko nähtiin yhdessä Takkulassa.

Este- ja koulurankingeista palkitut: Christel, Sara, Nelly, Sofia ja Titta.

Blogitiimi onnittelee kaikkia palkittuja!

Joulukalenteri: 21. luukku

Puurojuhla

Lasten puurojuhlaa vietettiin sunnuntaina 20.12. Poni-Haassa. Juhlaan oli ilmoittaunut 17 lasta, joten vilinää riitti.

Tervetulotoivotusten jälkeen järjestettiin pieni tietovisailu, jossa oli Poni-Haka aiheisia kysymyksiä. Muutaman muun leikin jälkeen päästiin puurolautasten ääreen. Joku huomasi pian ikkunasta Joulupukin hieman eksyneen näköisenä maneesissa, mutta onneksi hän huomasi yläkerrassa olevat lapset ja kiiruhti paikalle. Joulupukki yllätettiin upealla lauluesityksellä, kun eräs juhlavieraista päätti esittää pukille laulun. Raikuvien suosionosoitusten saattelemana pukki sai alkaa jakamaan lahjoja.

Pukin vierailun jälkeen oli aika siirtyä maneesiin leikkimään. Maneesissa leikittiin esimerkiksi talli palaa, väriä sekä estetuntia. Hauskaa oli ja punaiset posket taidettiin saada ihan kaikille.

Tietovisailu menossa

Puuroa!

Puurojuhlan järjestivät seuran nuoriso-ja harrastevastaavat Satu ja Juuli. Mukana auttamassa olivat ponikerhojen ohjaajat sekä muutama aputonttu. Kiitos kivoista juhlista!