Joulukalenteri: 6. luukku

Jokainen vähänkin Facebookissa syksyllä pyörinyt on luultavasti saanut osansa netissä vellonneesta kuha-buumista. Tässä tulevat Poni-Haan kuhat!

Joulukalenteri: 5. luukku

Tonttu Karvakorva
ja Tonttumuori

Tonttu Karvakorva käveli viileässä iltahämärässä kohti kotiaan. Tummat puut varjostivat kapeaa polkua ja loivat kapeita raitojaan lumen peittämälle tielle. Kaikkialla oli hiljaista, ja pakkanen paukkui niin että tontun nenää pisteli ja kutitti. Hän nosti pitkän nenänsä päätä kohti taivasta ja katseli hetken vaaleaa kuuta, joka leimusi tummalla taivaalla kuin yksinäinen saari aavalla merellä. Tonttu nuuhkaisi ilmaa ja huokaisi. Enää ei ollut pitkä matka. Hän oli viettänyt ihanan illan tonttuystävänsä luona läheisellä tallilla, ja Karvakorva tunsi olonsa kovin onnelliseksi. Ainoastaan kylmyys tunki paksujen villavaatteiden sisään, se yritti saada hänet hytisemään ja tutisemaan kylmästä, se yritti omia hänen varpaansa ja sormensa kokonaan itselleen. Se ei kuitenkaan pystyisi tätä kaunista hetkeä pilaamaan.

Saavuttuaan tallinsa pihalle ja käveltyään varovaisesti pienten tarhojen viertä sisälle Karvakorvaa tervehti tuttu hyminä ja hörinä, kun tutut hevosenkasvot kurkkivat häntä joka puolelta. Oli jo myöhä, eikä ihmisiä enää näkynyt. Eipä se olisi tonttua haitannutkaan, sillä hän oli monen tallivuotensa aikana oppinut löytämään lukuisia piilopaikkoja, joista ihmisillä ei ollut mitään käsitystä! Tonttu huolehti tavanomaisista iltarutiineistaan ja kapusi sen jälkeen omia salaisia reittejään pitkin ylös pesäänsä ilmastointiputken kulmaan. Karvaiset korvat ehtivät hädin tuskin koskettaa tyynyä ennen kuin kapean kolon täytti vaimea kuorsaus.

Seuraavana aamuna tallin käytävää pitkin käveli apea tonttu. Se tunsi olonsa kovin kuumeiseksi, päässä pyöri ja hyrräsi ja vatsaa väänsi. Karvakorva hoiti tavanomaiset askareensa, mutta se joutui välillä istumaan alas ja hengähtämään hieman. Hevoset katsoivat sitä kummissaan ja säälien, mutta tonttu vain hymyili niille urheasti ja jatkoi töitään. Hän kiipesi takaisin koloonsa ja istuutui sängylleen. Karvakorva kaivoi pienestä laatikostaan ryppyisen kirjeen ja luki sen jälleen kerran. Puhtaalle paperille hän kirjoitti kirjeeseen vastauksen.

Hei muori

Minulle kuuluu hyvää. Vilustuin viime yönä ja tallinhoito on hieman vaivalloista, mutta selviän siitä kyllä. Joulukiireitä on paljon, niin kuin varmasti teilläkin. Kiitos lähettämästäsi paketista, uudet villalapaset tulivat kyllä tarpeeseen. Ikävä kyllä ne ehtivät jo hukkua johonkin.

Hienoa kuulla että Korvatunturilla on kaikki hyvin. Kerrothan terveiseni Wilkkusilmälle, toivon mukaan hänen liikavarpaansa eivät ole viime aikoina vaivanneet. Tunnen nenässäni jo ihanien pipariesi tuoksun! Kerrothan terveisiä kaikille siskoille ja veljille ja serkuille ja tädeille ja enoille ja muillekin. Yritän tulla jouluna käymään siellä, jos vain saan täällä kaiken valmiiksi.

Rakkain terveisin

Karvakorva

Tonttu sulki lyhyen kirjeensä kauniiseen luonnonvalkoiseen kuoreen ja lähetti sen lintujen mukana matkaan.

Seuraavana päivänä Karvakorvan nenä vuosi edelleen ja hänen päässään pyöri entistä enemmän. Sillä oli vuoroin kylmä ja kuuma. ”Tämä ei voi olla totta, joulu on ihan kohta ja paljon on vielä tekemättä, tällainen suuri talli ei pärjää millään ilman kunnollista tallitonttua, enkä voi jättää tehtäviäni hoitamatta yhden pahaisen flunssan vuoksi,” se vikisi ja kiiruhti laskemaan tallin omenavarastoa. Se vilisti pitkin käytävän laitaa ja väisti lentävää lantapalloa, joka liisi talikosta sen pään yli kottikärryihin. Musta häntä vilahti vihreiden kärryjen takana ja tonttu hypähti säikähdyksestä. ”Hui. Säikäytit minut!” se sanoi kissalle, joka kiersi paksun renkaan ja istahti tontun eteen. ”Oho, anteeksi,” se pahoitteli ja heilautti laiskasti häntäänsä hymyillen. Se oli ollut Karvakorvalle paljon ystävällisempi viime talven tapahtumien jälkeen, kun tonttu ystävineen pelasti sen pinteestä.  ”Sinun pitää tulla tonttu katsomaan, ulkona on jotain kovin outoa.” Karvakorva rypisti kulmiaan, kohotti olkiaan ja seurasi kissaa hiljaa etupihalle vältellen tallityöntekijöiden kasteita.

Ulkona puhalsi kylmä tuuli, joka nosti kissan karvat pystyyn ja sai sen irvistämään. Karvakorvan painoi leukansa vasten korkeaa kaulustaan ja sen pörröiset korvat painuivat kiinni punaiseen lakkiin. He katselivat tallinpihaa, jonka autiutta rikkoi mustavalkoinen kasa. Kissa ja tonttu kävelivät kohti sitä. Kasa liikahti, ja siitä kohosi hitaasti siipi. Sen takaa paljastui vanhin tonttu, jonka kissa oli ikinä nähnyt, ja se nuuskikin ilmaa kiinnostuneena. Tuon tontun pitkien korvien kärjet hohtivat hopeisina ja sen ryppyinen iho kertoi eletyistä vuosista. Hopeaiset hiukset pysyivät siististi nutturalla muutaman puisen puikon avulla, ja sen punaista lakkia koristi kaunis pitsinen reunus. Tuo tonttumuori puisteli topakasti pitkää tunikaansa ja kääntyi sitten katsomaan matkakumppaniaan. ”Voit nyt mennä, kiitos Raakku. Ilmoitan sinulle kun palaamme takaisin,” se sanoi ja nyökkäsi lyhyesti suurelle harakalle, joka oli noussut pystyyn sulat pörröttäen joka suuntaan. Se aukaisi nokkansa vaisusti ja nyökkäsi vastaukseksi. Lintu nousi horjuen jaloilleen ja lennähti tiehensä. Matkalla lähimmän puun oksalle se teki suuria kaarroksia ja näytti uhkaavasti siltä kuin se putoaisi pian jäiseen maahan. Tonttumuori mutristi suutaan hieman ja kääntyi vilkaisemaan Karvakorvaa. ”Hei poikaseni. Mitä sinä ulkona teet, mars sänkyyn siitä!”

c) Laura Mäntylä

Vain muutama minuutti Tonttumuorin saapumisen jälkeen Karvakorva makasi pehmeässä pedissään ja hytisi kylmästä. Muori asetti pienen kupin höyryävän kuumaa juomaa hänen viereensä ja kyseli samalla Karvakorvan arkiaskareista. Tonttu vastaili parhaansa mukaan samalla kun sen silmät lurpsahtelivat kiinni, niin väsynyt se oli. Viimeiseksi se muisti, kuinka muorin pitkä nenä kohosi Karvakorvan ylle ja paksu villapeitto peitteli hänet lämpöiseen uneen.

Karvakorva heräsi myöhään illalla ja tunsi olonsa jo paljon paremmaksi. Tonttumuoria ei näkynyt missään. ”Minun on mentävä talliin tekemään iltatoimet,” tonttu mutisi ja nousi istumaan. Sen silmäkulmassa liikahti jokin, ja varjoista hiipi esiin pieni hämähäkki. Se piti ihmeellistä ääntä ja nosteli rauhalliseen tahtiin etummaisia jalkojaan. Tonttu kumartui lähemmäs ja kuunteli tarkkaavaisesti: hän ei ollut koskaan ollut erityisen hyvä ymmärtämään hyönteisiä. ”Muori… pysyä täällä… nukkua…” se toisti ja nyökkäili hämähäkille ymmärtäneensä. Mustat jalat kuitenkin viuhuivat edelleen ja Karvakorva kurtisti kulmiaan. ”Ahaa, taidan ymmärtää. Kiitos viestistä,” Karvakorva mutisi ja sen korvat painuivat myssyä vasten. Tonttu silmäili ympärilleen, löysi takkinsa ja kiskoi sen ylleen. Sen kulmakarvat painuivat huolestuneena alas ja sormet vilistivät sitoen pitkiä kengännauhoja kiinni. Hän ei kyllä aikonut pysyä pesässään tällaisella hetkellä, sanoi Muori mitä tahansa. Tallissa tarvittiin hänen apuaan.

Käytävä oli täynnä ihmisiä, olihan kiireinen ilta ja viimeinen tunti juuri alkamassa. Vain yhden karsinan edessä seisoi joukko huolestuneita ihmisiä, jotka mutisivat hiljaa toisilleen. Karvakorva istui harmaan seinän päällä ja katsoi surullisena, kuinka sameasilmäiselle ja väsyneelle tammalle puettiin loimi ja kuinka se lähti taas kerran kävelemään mäkeä ylös ja alas. Tonttu hiipi hiljaa pihalle ja katseli kaksikon menoa maneesin kulmalta. Oli jo pimeä ja ihminen ja hevonen sulautuivat nopeasti pimeään. Satoi pientä tihkua ja maa kiilsi kosteana. Vain muutama valokeila valaisi heidän matkaansa. Kului hetki, ehkä enemmänkin. Ajan kulumisella ei ollut heille enää merkitystä. Hevonen lastattiin traileriin ja kun se kääntyi kulman taa, Karvakorva käänsi katseensa pois.

Aikaisin seuraavana aamuna se sytytti pienen kynttilän ja katseli sitä kauan.

Joulukalenteri: 4.luukku

Pikkujoulut

Aikuisten pikkujouluja juhlittiin tällä kertaan Radisson SAS Blu Seasiden kattoloungessa. Paikka oli juuri niin upea kuin nimi antaa ymmärtääkin. Pöydissä notkuivat herkulliset salaatit ja jälkiruuaksi nautittiin erilaisia juustoja.

Illan mittaan oli mahdollista käydä saunomassa sekä laulaa Singstaria. Kummallekin aktiviteetille taisi löytyä omat kannattajansa ja illan mittaan innostuttiin kisailemaan muunmuassa Abba-biisien tahtiin. Taistelun tuoksinnassa taisi pelikin tiltata ainakin kerran, jonkun innostuessa Cheekmäisiin karjahduksiin.
Hauskaa siis riitti, kiitos kaikille mukanaolijoille!

Joulukalenteri: 3. luukku

Poni-Haan vanhat hevoset: Mette

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Metestä, josta kertoo blogin vakikirjoittaja Anna.  Mette lähti Poni-Haasta heinäkuussa 2014.

Poni-Haassa ratsuksi oppinut suomenhevonen Mette asustaa nykyään Poni-Haassa tallityöntekijänä toimivan Virpi Kettusen omalla tallilla Sotungissa yhdessä kolmen shetlanninponin ja toisen suomenhevosen kanssa. Tamma on hienosti sopeutunut maalaiselämään ja uusiin tuttavuuksiinsa ja hevosesta huomaa selkeästi sen, kuinka tyytyväinen se on pitkiin tarhausaikoihin ja rauhalliseen hevosenelämään. Mette lähti  ratsastuskoulukäytöstä oireilevien jalkojensa vuoksi, joten pienellä maalaistallilla se on saanut toimittaa luotettavan maastoratsun virkaa. Nykyään jalat ovatkin jo paremmassa kunnossa, vaikkakaan Mette ei enää juurikaan hyppää. Hyviä maastoreittejä Sotungin metsissä riittääkin, sillä aivan tallin kulmilta alkavat Sipoonkorven kansallispuiston polut ja asutusta on vähänlaisesti. Virkeästä tammasta onkin kuoriutunut yksin liikkuessa aivan uudenlaisia piirteitä, kun se kotiinpäin käännyttäessä ei oikein malttaisi kävellä, niin innoissaan se on paluusta. Kuuliaisena tyttönä se kuitenkin tottelee ratsastajaansa edelleen hienosti. Laukkaaminen on parasta mitä se tietää (jos ruokaa ei lasketa), ja kovaa on Menevän tytön kanssa päästykin menemään!

Ratsastuskoululla ollessaan Mette tunnettiin kaikille soveltuvana luottoratsuna ja varmana maastoilijana. Se on säilyttänyt kiltin luonteensa, mutta saanut uutta virtaa reippaista maastolenkeistä ja lisääntyneistä vapaapäivistä. Neiti tarhailikin viime talvena vain joka toinen päivä uuden hyvän ystävänsä suomenhevostamma-Laisan kanssa, jottei virtaa kertyisi liikaa. Tämän talven tytöt ovat toistaiseksi saaneet viettää yhdessä. Pieniä poneja katsellaan lähinnä aidan toiselta puolelta. Taitavana kouluratsuna Mette on maastoilun lisäksi päässyt myös opettamaan lisää ratsastuksen saloja Virpin tyttärelle.

Menneen kesän Mette laidunsi yhdessä Laisan kanssa suurella laitumella ja hevoset saivat viettää ansaittuja vapaapäiviä. Kun Laisa oleili jonkin aikaa muualla, Metelle piti seuraa vanha shetlanninponiruuna Unski.  Keväällä ja kesän aikana tammaa yritettiin useaan otteeseen astuttaa, mutta yritykset eivät tänä vuonna olleet kovin hedelmällisiä. Kesän alussa Meten mahasta löydettiin kaksosvarsat, mutta ne jouduttiin valitettavasti poistamaan, sillä toista ei saatu poistettua ilman toista ja kaksi varsaa samalla kertaa on tammalle suuri riski. Metelle kaavailtu sulho löytyy sukupostista nimellä Esu, ja sen tietoja näet täältä. Komea poika! Toivon mukaan ensi vuonna on luvassa hyviä uutisia.

Meten harjaa ei enää juurikaan letitetä niin kuin sen ollessa ratsastuskoululla, ja se onkin kasvanut jonkin verran pituutta. Runsaan ulkoilun ansiosta hevonen kasvattaa aina entistäkin paksumman talvikarvan suojaksi viimaa vastaan.

Joulukalenteri: 2. luukku

Testi: Kuka Poni-Haan heppa olet?

Ketä Poni-Haan heppaa muistutat? Testimme kertoo, laske vain saamasi A, B, C, ja D-vastausten määrä.

1. On aika valmistautua illan tunteja varten. Ensimmäisen tunnin ratsastaja saapuu harjaamaan sinua.

A) Jos karsinan ovi jää raolleen, työnnän pääni käytävälle ja kun ratsastaja ei huomaa, livahdan tutustumaan naapurikarsinan heinätarjontaan.
B) Kokeilen luovuttaako ratsastaja jos käännähdän pari kertaa ympäri. Pöh, ei luovuttanut enkä jaksa kuluttaa juuri nyt kaikkea energiaani jo karsinassa.
C) Seison kiltisti paikoillani. Tarkistan onko karsinaan saapuneella henkilöllä nameja taskussa.
D) Ensin täytyy selvittää onko ratsastaja vaarallinen ja uskaltaako häneen luottaa.

2. Ratsastaja tuo varusteet ja tulee luokseni suitset kädessä.

A) Nostan pääni niin ylös kuin saan. Samalla puren hampaani yhteen. Jos ratsastaja onnistuu avaamaan suuni samalla kun tavoittelee päätäni, hän saa minulle suitset päähän.
B) Oho, kerkisin jo nukahtaa tässä odotellessa. Mitäs täällä tapahtuu? Hei, miten sinä sait nuo suitset jo päähäni?
C) Ai töihin, mielelläni! Autan ratsastajaa avaamalla kiltisti suuni ja olen ihan paikoillani jotta hän saa helposti kaikki remmit kiinni.
D) Hui, suitset! Minua alkaa jännittää jos ratsastajan liikkeet ovat liian nopeat.

3. Estetunti. Miten tunti sujuu?

A) Tykkään hypätä esteitä, mutta joskus se on hieman tylsää ja saatan keksiä jotain lisäjännitystä. Pysyyköhän ratsastaja kyydissä jos kurvaan viime hetkillä ohi esteen?
B) Jalkani ovat kovin raskaat, mutta kyllä ne vielä nousevat. Ainakin välillä. Olen varma ratsu, mutta oma moottorini kaipaa sytyttelyä.
C) Esteet on kivoja ja tykkään hypätä. Kaikenlaiset esteet sujuvat minulta hyvin, oli kyydissä minkä tasoinen ratsastaja vain!
D) Esteet sujuvat hyvin jos ratsastaja muistaa kertoa minne mennään eikä jätä minua yksin suorittamaan jännittäviä tehtäviä.

4. Lähdetään maastoon. Millainen maastoratsu olet?

A) Olen varma maastoratsu, olenhan ollut myös monissa yleisötapahtumissa talutusponina. Juuri mikään ei minua hetkauta.
B) Maastoilu rentouttaa mukavasti. Muiden perässä hölkätessä voi mietiskellä muita asioita samalla.
C) Olen maastovarma, joten monesti olen vetohevosena. Kävelen reippaasti ja välillä saankin odotella muita.
D) Maastoilu on kivaa vaihtelua ja tutun kaverin hännässä minua ei kamalasti pelota. Ensimmäisenä en uskalla mennä.

5. Kilpailuissa

A) En kauhean usein pääse kilpailuihin vaikka hurmaankin aina tuomarit suloisella ulkonäölläni.
B) En aina muista pitikö valkoisten aitojen yli hypätä vai mennä niiden sisäpuolella...
C) Menen kisoissa aina omaan rauhalliseen tyyliini ja ansaitsenkin sillä usein ratsastajille ruusukkeita. Olenkin suosittu kisaheppa ja pääsen osallistumaan kaikkiin kisoihin.
D) Tuomarin pöytä ja tuoli hieman jännittää minua enkä oikein jännitykseltäni uskalla liikkua kovin reippaasti.

6. Tunnin jälkeen mieluiten

A) Mietin seuraavan tunnin jekut jo valmiiksi.
B) Lepään. Välillä täytyy muistaa vaihtaa lepuutettavaa koipea.
C) Odottelen seuraavaa ratsastajaa.
D) Seuraan uteliaana tallin tapahtumia.

7. Laumassa

A) Ruoho on usein vihreämpää aidan toisella puolella.
B) Rapsuttelen mielelläni kavereiden kanssa.
C) Mudassa kylpeminen tekee hyvää iholleni, hoitajat vain eivät aina kylvyistäni ilahdu...
D) Tulen viimeisten joukossa takaisin talliin

8. Joululahjaksi toivon

A) Säkillisen porkkanoita ja naapurin joulukuusen syötäväkseni.
B) Että minut unohdetaan laittaa tunnille.
C) Että pääsen hoitajani kanssa näyttämään kynteni vauhdikkaassa viestikilpailussa.
D) Ettei Joulupukki ilmesty karsinani ovelle erikoisessa asussaan.

 Tulokset

Eniten A-vastauksia
Olet jekkuileva pikkuponi Prinssi. Olet suloinen ja sinulla on pilkettä silmäkulmassasi. Olet varsinainen opetusmestari ja osaat kantaa varovasti selässäsi pienimmätkin ratsastajat.

Eniten B-vastauksia
Olet Tipo, jolla ei ole kiire minnekään. Iso tumma hevonen Tipo osaa säästellä itseään tarvittaessa. Miksi kuluttaa kaikkea energiaansa jo ensimmäisellä tunnilla? Toisaalta, tämän kiltin ja sympaattisen herran selässä uskaltaa istua vähemmänkin ratsasteneet.

Eniten C-vastauksia
Olet Lassi, tunnollinen ja kiltti työmyyrä. Lassi on varsinainen rusettihai kisoissa ja se onkin suosittu kisakaveri aloittelevien ja jo kokeneiden ratsastajien parissa. Lassi on taitava kouluhevonen joka myös hyppää mielellään ja tarvittaessa toimii myös vetohevosena maastossa.

Eniten D-vastauksia
Olet kiltti, mutta hieman arka poni Caruso. Caruso hurmaa kaikki ratsastajat suloisella ulkonäöllään. Caruso on varma ratsu, mutta toisinaan elämä on kovin jännittävää.

Prinssi

Tipo

Lassi

Caruso

Joulukalenteri: 1. luukku

Joulun ajan muistio

Tässä joulun ajan tärpit aikajärjestyksessä:

13.12. Lucia-juhla. Juhlaa vietetään maneesissa klo 11-13. Perinteinen koko perheen juhla on ehdoton startti joulun odotukseen. Juhlassa nähdään kulkue sekä muita näyttäviä ohjelmanumeroita. Juhlan lopuksi on mahdollista osallistua ilmaiseen talutusratsastukseen.

20.12. Lasten puurojuhla. Puurojuhlaa vietetään klo 10-12. Juhliin ilmoittaudutaan etukäteen seuran sivuilla. Ilmoittautumiset alkavat tällä viikolla. Juhla on tarkoitettu 4-12v. lapsille. Kukahan saa mantelin tänä vuonna, ja löytääköhän pukki perille?

24-25.12. Talli on suljettu ja hevoset lomailevat.

31.12.  Talli on suljettu ja hevoset lomailevat.

Lucia-juhlassa sekä lasten puurojuhlassa on mahdollista ostaa seuratuotteita käteisellä. Myynnissä on vihkoja, hiirimattoja, heijastinpipoja, kepparikoruja sekä seinäkalentereita. Huomioithan, että varsinkin pipot ovat olleet niin suosittuja, että ne saatetaan myydä loppuun Lucia-juhlassa.

Onni matkassa - treeni alkaa

Tässä juttusarjassa seuraamme Onnin elämää Ypäjällä Jatan ja Emilian matkassa. Onni lähti ylläpitoon syyskuussa ja palaa luultavasti ensi vuoden puolella takaisin tuntihevosen töihin.

Treeni alkaa

Viime viikolla tiistai-illan hämärtyessä kääräisin Onnille sen ehkä ensimmäiset pintelit jalkaan ja heitin tyylikkääksi klipatun pyllyn päälle viltin. Suuntasimme mm. Anne- ja Pirita-opettajien valmentajan Kikin tunnille. "Pienessä" maneesissa (Poni-Haan maneesin kokoinen wanha maneesi, näistä Ypäjän neljästä pienin) oli hieman hulina käynnissä ja osa keskittymisestä meni siihen, mutta hyvin me saatiin lopulta kuitenkin käyntiväistöt, pysähdykset ravista ja laukannostot tehtyä.
Me ollaan vähän säästelty Onnia ja varottu ettei laiteta sille liian raskaita tai vaikeita tehtäviä että saataisiin vaan mentyä hyvällä fiiliksellä eteen ja pidettyä työmotivaatiota olemassa, mutta Kiki tuumasi että sitten tehdään laukannostoja käynnistä, kyllä se siitä sitten oppii. Ei me kertaakaan päästy suoraan käynnistä laukkaan mutta kyllä se laukkaan pääseminen helpottui vähän.

Torstaina sitten hypättiin, minä ensin iltapäivällä opiston punarautiaalla suokkilapsella meidän ryhmänohjaajan tunnilla ja sitten illalla samaa rataa samassa hallissa saman open tunnilla, mutta eri punarautiaalla. Oltiin jo ihan valmistauduttu vauhdikkaaseen menoon, mutta Onni yllätti kaikki. Onni meni yli kaikesta mitä pyysin, mutta oli enemmänkin vähän hidas kuin yhtään villi. Vasta vikaan tehtävään se vähän syttyi. Radalla kuitenkin jokaiselta tehtävältä tultiin alas myötälaukassa ja hevonen kääntyi hyvin, toisin kuin sileällä laukassa. Ympyrällä se lähtee usein toiselta pitkältä sivulta oikein ampaisemaan kohti toista, toivoen selvästi että joko hädissään otettaisiin se käyntiin tai että pääsisi pullahtamaan toiseen suuntaan. Toistaiseksi sitä ei ole onnistanut, katsotaan kauanko se jaksaa jatkaa...

On muuten jännää kävellä metsätiellä niin pimeässä ettei hevostaan näe, saatika sitten tietä, mutta Onni taisi nähdä mua paremmin kun pysyttiin tiellä ja päästiin valkkujen jälkeen talliin vajaan kilometrin päähän ilman sen suurempia kommelluksia. Estetunnilta palattaessa luokkakavereiden hevoset vähän riehaantuivat, mutta fiksu Onni kiltisti seisoi ja odotti että kaveri sai hevosensa pois ojasta.

Seuraavilla koulutunneilla ollaan saatu muutama hyvä laukannosto ravista, hyviä käyntiväistöjä, päästy ravissa lävistäjä suorana ja laukassa pätkiä peräänannossa. Ollaan me vissiin jotain tehty oikein kun Onni ilmoitti että nyt ei jaksa enää kantaa ja koitti juosta alta koko tunnin. Kikikin totesi että kyllähän tämä ensimmäinen kuukausi menee vähän niin ja näin, mutta kyllä se alkaa sitten jaksaa paremmin.
Perjantaina väsynyt heppa sai ulkoilla koko päivän ja auringonlaskun aikaan käytiin peltojen keskellä kävelemässä melkein tunnin lenkki. Oli aika zen-fiilis seistä rauhallisen hevosen kanssa katsomassa ehkä viiden metrin päässä rauhallisesti laiduntavia peuroja. Huomenna katsomaan pukitetaanko Jatta ojaan jos käydään hiittisuoralla laukkaamassa :)

-Jatta

Vastauksia kysymyksiin

Postauksessa Uusia vanhoja hevosia pyysimme lukijoita kysymään asioita, joihin he haluaisivat meiltä vastauksen. Tässä vastauksia kysymyksiin, joita olemme saaneet. Kysymykset käsittelivät hyvin erilaisia aiheita, joten olemme jaotelleet ne muutaman yläotsikon alle.

Tallin ponit ja hevoset

Kuinka vanha Kikka on ja minkä rotuinen?
Tähän kysymykseen emme valitettavasti osaa vastata, sillä Kikan tietoja ei löydy ainakaan suomalaisista hevostietokannoista.

Kikka

Olivatko Rölli ja Steven jotenkin sukua?
Rölli ja Steven eivät olleet sukua keskenään. Rölli tuli tallillemme ollessaan nuori, 4-vuotias poni, Steven taas muutamia vuosia myöhemmin yhtä aikaa Söpön kanssa.

Mikä on ponituntien pituus- ja painoraja?
Tallillamme ei ole määritelty tarkkoja pituus- ja painorajoja poneille, vaan opettaja katsoo ratsastajille aina sopivan kokoiset ratsut jokaiselle tunnille. Kun ratsastaja voi esimerkiksi pituutensa vuoksi ratsastaa enää isoimmilla poneilla, on aika siirtyä hevostunneille. Paino, jonka poni jaksaa kantaa, riippuu hyvin paljon sen rodusta, ruumiinrakenteesta ja lihaskunnosta. Poneja ei kuitenkaan haluta rasittaa laittamalla niiden selkään isoja ratsastajia jatkuvasti (vaikka ne jaksaisivatkin niitä kantaa), koska ponit menevät paljon tunteja. Näin ne pysyvät kunnossa paremmin.

Miksi Poni-Hakaan ei tule toista shettistä?
Me blogin kirjoittajat emme pysty tähän kunnolla tallin puolesta vastaamaan, sillä emme ole millään tavalla vastuussa hevoshankinnoista. Puskaradio on kuitenkin kuullut juttua, että tallillemme etsitään juuri pientä ja kilttiä ponia. Sopivien hevosten osto ratsastuskouluun on kuitenkin aina hankalaa ja aikaavievää, joten asian suhteen on oltava kärsivällisiä.

Mitä rotuja Ufossa on?
Ufo on tilastohevonen eli sen vanhemmista tai niiden roduista ei ole kirjattu tietoja. Tällöin emme voi varmuudella sanoa, mitä kaikkia rotuja se edustaa.  Ufo on syntynyt Latviassa vuonna 2006.

Ufo

Onko jo tiedossa ketkä olisi seuraavaksi lähdössä eläkkeelle ja milloin?
Talliltamme lähtee poni tai hevonen eläkkeelle silloin, kun se ei jaksa tai voi tehdä tunteja enää normaaliin tapaan ja sille löydetään hyvä koti. Tähän vaikuttaa myös se, kuinka nopeasti sen tilalle saadaan hankittua uusi hevonen, niin ettei jäljelle jääviä rasiteta liikaa. Aina pelkkä ikä ei kerro mitään hevosen jaksamisesta tunneilla, sillä monia hyviä tuntihevosia jaksaa tehdä helppoja tunteja vielä pitkään. Tallimme vanhimpia ratsuja ovat Roy (18v.), Pete (21v.), Zombi (20v.) ja Prinssi (21v.). Jossain vaiheessa niiden on aika siirtyä pois tuntikäytöstä, mutta tarkkaa aikaa ei blogitiimillä ole tiedossa.

Ketä tallissa olevat uudet hepat ovat?
Talliimme on saapunut useita uusia tuntihevosia.
Turbo on punarautias ruuna, oikealta nimeltään Turbo Intercooler ja se on syntynyt vuonna 2005.
Lady, oikealta nimeltään Lady Croft on vuonna 2003 syntynyt hannoverilainen. Aku on kuusivuotias ruuna, josta blogitiimikään ei vielä tiedä muuta. Uusista hevosista tehdään tietenkin esittelyt myöhemmin.

Hevosen hoito

Kuka on ponien hoitajavastaava?
Hoitajavastaavina toimivat tällä hetkellä Anna-Liisa ja Tiina. Heitä voit kysellä tallilla ja he osaavat parhaiten kertoa hoitamiseen liittyvistä asioista sekä tietävät ketkä tarvitsevat hoitajaa.

Pitääkö väite "hevonen tulee harjata niin hyvin ettei se pölise mistään kohdasta" paikkaansa?
Hevonen tulisi harjata huolellisesti ainakin kerran päivässä, ja kun hevonen on hyvin harjattu, sen karvan seassa ei ole enää liikaa eikä se silloin pölise taputtaessa. Myös hyvin kurainen hevonen täytyy harjata huolellisesti, jotta sen varusteiden alle ei jää likaa, joka voisi aiheuttaa sille ikäviä hiertymiä. Hyvin hoidetun hevosen karva on terve ja kiiltävä, ja huolellinen hevosenhoito kuuluu hyvin hevosmiestaitoihin, joita olemme ratsastuskoulussa oppimassa.

Saako hevosia letittää tunnille?
Tallimme säännöissä ei mainita asiasta mitään, mutta yleisesti hevosia ei letitetä tunnille. Turha harjan letittäminen saattaa katkoa jouhia ja tehdä siitä huonokuntoisemman, joten pyrimme välttämään sen turhaa repimistä. Jos kuitenkin haluat harjoitella esimerkiksi kisanutturoiden tekemistä, voit kysyä siihen luvan omalta opettajaltasi ennen tuntia. Kysy rohkeasti myös jotakuta tallimme kokeneemmista hoitajista auttamaan, jos et osaa! Tällä hetkellä tallillamme ei ole Prinssiä lukuunottamatta yhtään hevosta, jonka harjan annettaisiin kasvaa ja joka vaatisi jatkuvaa letittämistä.

Miten keltaiset läikät puhdistetaan hevosesta?
Kimoilla hevosilla saattaa olla joskus esimerkiksi yön jäljiltä kyljissään keltaisia läikkiä, jotka ovat tarttuneet karvaan hevosen maatessa ja pissan tarttuessa sen vaaleaan karvaan. Nämä lähtevät parhaiten pyyhkimällä märällä sienellä. Oikein puhtaaksi hevosen saa pesemällä sen juoksevalla vedellä ja käyttämällä esimerkiksi juuri kimoille hevosille tarkoitettua kimoshampoota. Harjaamalla läikät lähtevät huonommin, sillä väri on kiinni karvassa.

Muuta

Voiko Poni-Haan sivuille lähettää hevosista kuvia?
Poni-Haan tallin sivuilla on lyhyt esittely kaikista poneista ja hevosista. Näissä esittelyissä on ratsuista pääkuva, ratsastuskuva ja hyppykuva. Kaikista ei näitä kolmea kuvaa valitettavasti vielä löydy ja osa niistä on hyvin vanhoja. Jos sinulta löytyy hyviä kuvia, voit lähettää niitä Niinalle osoitteeseen niina.rodionoff@gmail.com. Jos sinulla on kuvasivusto, linkki riittää.

Kuinka osaava täytyy olla jotta voi aloittaa kisaamisen?
Jotta voi alkaa kisaamaan, tulee C-merkki olla suoritettuna kokonaisuudessaan. Joissakin kisoissa on mahdollista suorittaa merkkiä, joten vastaisimme että niin osaava, että saa merkin läpi :) Tallillamme järjestetään myös minikisoja, joissa helpoissa ohjelmissa saa käyttää myös taluttajaa. Näissä kisoissa pääsevät myös kokemattomammat ratsastajat kokeilemaan taitojaan!

Mitkä ovat parhaita hevoskirjoja, joita olette lukeneet? Entä parhaat leffat? 
Näin ponihakalaisena täytyy sanoa, että tallin perustajan Chrisse Fagerströmin kirjat Poni-Haan alkuajoista ovat parhaimpia lukemiamme heppakirjoja. Esittelyt näistä kirjoista löydät myös blogista tämän linkin kautta. Muita blogitiimin suosikkeja ovat Kyra Kyrklundin ja Jytte Lemkowin kirja Kyra ja ratsastuksen taito, joka havainnoillistaa selkeästi myös ratsastuksen perusasioita ja samalla Kyran omaa historiaa ja taustoja.
Hevosaiheisista leffoista parhaita ovat olleet Uljas Musta sekä Disneyn Spirit - villi ja vapaa.

Tuleeko tänä vuonna joulukalenteria?
Tämän vuoden joulukalenteri on jo suunnitteilla. Toiveita ja ideoita voi kommentoida tämän postauksen kommentteihin.

Minikisat

Ensimmäiset minikisat ratsastettiin 27.9. Kyseessä olivat siis ensimmäiset kisat niille, jotka eivät ole aiemmin kisanneet. Kisoissa oli kaksi helppoa ohjelmaa, raviohjelma sekä perusmerkkiohjelma. Apuna sai käyttää radan esilukijaa sekä taluttajaa, paitsi jos suoritti perusmerkkiä.

Kisat olivat hieman erilaiset kuin normaalit Poni-Haan kilpailuharjoitukset. Järjestäjät olivat osittain eri henkilöitä ja aikataulut olivat joustavat. Kisaajat eivät päässeet tällä kertaa toimihenkilötehtäviin, vaikkakin radan rakentamista ja purkamista harjoiteltiinkin. Joku totesikin, ettei ollut koskaan nähnyt näin nopeaa radan purkua kisan jälkeen.

Kilpailupäivä oli täynnä jännitystä, tottakai kun ensimmäistä kertaa kisattiin. Hyvässä yhteishengessä sekä hoitajien avustuksella ratsut saapuivat maneesiin ajallaan ja järjestelyt tuntuivat toimivan hyvin. Ja mikä parasta kilpailupäivässä, kaikki ratsastivat ohjelmat hyväksytysti läpi!

Kisoissa jaettiin jokaiselle osallistujalle ruusukkeet. Lisäksi kummastakin luokasta palkittiin sinnikäs sisupussi ja hyvät tiet tehnyt ratsastaja. Molemmista luokista palkittiin yhteensä yksi erityisen tyylikäs ratsastaja sekä tsemppari, joka osoitti hyvää hevosmiestaitoa ja oli erityisen ystävällinen ja kannustava muita kanssakilpailijoita kohtaan.

Tuomarina toiminut Anne Nuutinen lupasi, etteivät minikisat jääneet ainoiksi, joten tervetuloa mukaan uudestaan uudet sekä nyt jo konkarit minikisaajat!

Perusmerkki-luokan palkintojenjako

Raviohjelma-luokan palkintojenjako

Onni matkassa - Uusi alku

Tässä juttusarjassa seuraamme Onnin elämää Ypäjällä Jatan ja Emilian matkassa. Onni lähti ylläpitoon syyskuussa ja palaa luultavasti ensi vuoden puolella takaisin tuntihevosen töihin.

Uusi alku 

Perjantaiaamuna puoli yhdeksältä vein punarautiaan suokkiruunan meidän ekalle yhteiselle estetunnille. Vähän tuli esteistä lisäkierroksia ja me suorastaan lennettiin kaiken yli... Sitten vein Hyrrän pikapikaa talliin ja lennettiin katsomaan jo talliin vietyä Onnia.

Olen siis opiskelemassa ratsastuksenohjaajaksi Ypäjällä, ja Onni tuli ylläpitoon minulle ja luokkakaverilleni Emilialle. Meillä alkaa keväällä työharjoittelu ja tarkoituksena sitä ennen treenata ja kisata Onnin kanssa niin paljon kuin ehditään.

Nyt on vajaa viikko takana, ja muutos on jo ihan valtava. Poni-Haassa viimeisimmät käyttöohjeet taisivat olla, että houkuttele Onni ovelle heinällä, vie suitsilla vesariin, laita siinä. Täällä se ei ole kunnolla edes luimistellut kertaakaan, sen voi harjata irti karsinassa, tulee tarhasta ja karsinassa korvat hörössä vastaan, painaa päätä syliin raavittavaksi. Mielellään se tuntuu töitäkin tekevän kun on vähän vaihtelua.
Yksin maastoilu on vielä aika jännää, pieni pör pör pör kuuluu aina mennessä. Mutta selvästi kisahevosainesta siinä on, viikonloppuna oli kansalliset estekisat ja rekkoja ja koppeja ja hulinaa sen mukaisesti ja me käveltiin pitkin ohjin kaiken keskellä eikä yhtään hirvittänyt!

Perjantaina olisi ensimmäinen tunti vuorossa, katsotaan mitä mieltä ammattilainen on meidän viikon aikaansaannoksista.

-Jatta