Viikko leiriavustajana

Minä, Annina ja Iida olimme leiriavustajina Tintin leirillä juuri ennen hevosten lomaa.
Leiri oli perus- jatkoleiri. Leiriläisiä oli tällä kertaa vain kahdeksan vaikka alun perin leiriläisiä olisi pitänyt olla 16. Kahdeksan lasta oli toisaalta vain hyvä juttu, sillä aikaa jäi paljon enemmän teoriaan, hevosten harjaamiseen ja varustamiseen sekä kaikkeen muuhun. Aikataulu ei siis ollut tiukka.

Maanantaina oli leirin ensimmäinen päivä, jolloin lapset yleensä tulevat hiukan aikaisemmin kuin normaalisti, joten mekin olimme ajoissa. Lähdin aamulla hakemaan Anninaa joskus kahdeksan aikoihin joten olimme tallilla hieman kahdeksan jälkeen. Ensimmäinen leiriläinen taisi tullakin jo ennen puolta yhdeksää. Yhdeksän aikoihin Tintti saapui paikalle ja kertoi viikon ohjelmasta leiriläisille sekä heidän vanhemmilleen ja infosi myös meitä.
Ensimmäisenä lapset jättivät tavaransa yläkertaan ja suuntasimme sen jälkeen satulahuoneeseen. Satulahuoneesta otettiin harjapussit ja varusteet mukaan. Tallissa autettiin lapset alkuun, jonka jälkeen he jatkoivat itsenäisesti ponien harjausta ja varusteiden laittoa. Tottakai me olimme kokoajan tallissa jos joku tarvitsi apua, mutta annoimme leiriläisten yrittää itse ensin.

Leiriläisten ratsastuksien aikana me saimme hengähtää. Yleensä istuskelimme vaan. Tunnin istuskelun jälkeen autoimme lapset pois tunnilta. Tyytyväisen oloiset ponit pääsivät sen jälkeen laitumelle muiden ponien kanssa. Tässä välissä meillä oli ruokailu. Kahvila pullaponi mahdollisti leiri ruokailut, joka helpotti paljon kun ei tarvinnut tuoda omia eväitä. Ruoat oli hyviä joka päivä. 

Ruokailun jälkeen lapsilla alkoi Tintin pitämä teoria tunti, jolloin me pääsimme ratsastamaan. Ratsastimme yleensä noin tunnin, joskus vähemmän. Melkein joka päivä meillä oli eri ratsut, mutta ehdottomasti paras minun mielestä oli tiistain ratsu Iines. Annina meni usein Letulla, joka onkin ollut tällä kaudella hänellä aika vakio ratsu. Iida taas meni Söpöllä melkein koko viikon.
Meidän ratsastuksen jälkeen päästettiin laumat sisään. Välillä autoimme hevosten päästössä tai sitten olimme yläkerrassa katsomassa. Tähän aikaan päivästä ponit olivat usein kaikkein likaisimpia, joten harjausrumba aloitettiin alusta.

 Ratsastustunneilla opeteltiin kaikkia lajeja. Koulun lisäksi välillä mentiin puomeja, välillä esteitä ja viimeisenä päivänä ratsastettiin ilman satulaa. 

Keskiviikkona järjestimme leirikasteen lapsille, jolloin aikataulu muuttui hieman. Leirikaste olikin ehkä yksi viikon kohokohdista, ainakin meidän mielestä. Toinen mieleenpainuva ja mukava päivä oli perjantai, jolloin leikimme lapsien kanssa melkein tunnin ruokailun jälkeen.
Ensimmäinen leikki oli tuolileikki. Sitä leikimme aika pitkään ja meillä oli hauskaa! Kuuntelimme kaiuttimista musiikkia ja leikimme hyvällä porukalla. Rakensimme maneesiin myös esteitä ja hypimme niitä. Leiri oli yksi kivoimmista leireistä, joissa olemme olleet avustajina. Tämä olikin jo kolmas kesä, kun minä ja Annina olimme Tintin leirillä avustajina.

-Jonna

Kun unelmat käyvät toteen - Amin ja Jonnan tarina

Kun aloitin hoitamaan Amia melkein kahdeksan vuotta sitten, ei mielessä käynytkään hevosen osto.  Niin vain vuodet vierivät ja minäkin kasvoin. Noin pari vuotta sitten tajusin, että Ami ei ole vain hoitoponi vaan  elämäni hevonen ja haluan tarjota sille eläkekodin.

Lopulta, vihdoin ja viimein 14.6. Ami siirtyi omistukseeni.  Poni pääsi pienelle ihanalle tallille, jossa on mukava talliporukka ja kivoja heppakavereita.  Ponihaan vanhat asukit ottivat Amin ilolla vastaan. Ville, Masa ja Hali olivat ihmeissään nähdessään vanhaa kaveria. Erityisesti Ville oli aivan innoissaan tutusta ponista.

Ei ole montaa ihmistä, joka jaksaisi katsoa sellaista säheltävää ponia.  Silti siinä on jotain mikä tekee siitä niin rakkaan.  On ihana nähdä kuinka se on saanut uusia kavereita ja pikkuhiljaa tottuu uuteen paikkaan. 

Amille ehkä suurin muutos on ollut se, että heppakaverit eivät ole kokoaikaa läsnä. Se joutuu olemaan tallissa sen aikaa yksin kun harjaan sen ennen/jälkeen ratsastuksen, loimittamaan ja kylmäämään jalan.
Nykyisin Amilla on ötökkäloimi ja huppu, jotta silläkin on mukavampaa olla laitumella. Eivät enää hyttyset kiusaa samalla tavalla kuin ennen ja ponin mahakin on parantunut paljon.

Vaikka hevosenomistaminen tuo mukanaan suuren vastuun ja stressiä, en siltikään vaihtaisi tätä pois. Se on kaikki sen arvoista! Tämän takia olen tehnyt paljon töitä. Amilla on nyt ympärillään vain tuttuja ihmisiä ja mukavia hevoskavereita, se saa nauttia hyvistä eläkepäivistä kanssani.

-Jonna

Heppojen loma alkoi

Perjantaina olivat viimeiset tunnit ennen hevosten ja ponien lomaa. Perjantaina päivällä lomalle Virpille lähtivät Prinssi, Balle, Lettu, Broidi, Ferrari, Steven, Söpö sekä Rölli ja lauantaina Caruso, Ufo, Nalle, Tipo, Roi ja Onni. Loput jäivät viettämään lomaansa Poni-Hakaan.

Hevoset palaavat jälleen työntekoon 20.7.

Tunnelmia perjantaina ennen lähtöä:

Seuraavat kolme kuvaa on ottanut Inka.

Matkalla lomalle.

 

Syötävää riittää

Annen koulukurssilla, päivä 5.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

5. Päivä

Viimeinen kerta kurssia.
Aloitimme tunnin tuttuun tapaan ratsastamalla hevoset lyhyille askelille ensin käynnissä, sitten ravissa.
Tunnin teemana oli sulkutaivutus jota teimme ensin käynnissä volteilla pitkillä sivuilla. Pete hoksasi kyllä heti mitä piti tehdä, kun annoin oikeat avut. En ole muistaakseni sulkutaivutusta koskaan ratsastanut, joten minulla meni hetki päästä jyvälle. Teimme myös pitkien sivujen lopussa täyskaarron ja ratsastimme linjaa pitkin sulkutaivutusta. Kun sain ideasta kiinni, sain jopa kehuja! Tämä ei ollutkaan ravissa enää niin helppoa, mutta sain pieniä pätkiä onnistumaan ihan hyvin. Jälleen ongelmanani oli jalan seikkaileminen. Se kun halusi lähteä nousemaan aina kun käytin pohjetta. Jalka pysyi alhaalla kun keskityin vain siihen, mutta silloin heppa jolkotteli pitkänä pötkönä. Tässä riittää minulla vieläkin työsarkaa.

Emme ratsastaneet tänään laukassa kulmia, mutta kokosimme laukkaa ympyrällä. Oma kuntoni alkoi olla lopputunnista jälleen lopussa, joten en onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Pete kyllä lyhensi hieman, mutta rikkoi myös pari kertaa raville.

Kurssi oli mielettömän hyvä ja oli kiva olla vaihteeksi Annen opetuksessa. Olin vähän liian hyvässä ryhmässä, mutta ehkä senkin ansiosta pistin itseni likoon täysin. Annoin kaikkeni ja opin paljon uutta. Ratsuna Pete oli minulle varmaan paras mahdollinen, sillä se teki nöyrästi kaiken mitä pyysin.
Tästä pitäisi päästä pian jatkamaan, etteivät uudet opit unohdu.

Hanskin mielipide kurssista:

Tekee hyvää vaihtelua ratsastaa eri opettajien silmän alla, ja Annen opetus olikin ihan omaa luokkaansa. Olen Niinan tavoin enemminkin B- kuin A-tasoinen ratsastaja, mutta Anne osasi suhteuttaa opetuksen jokaisen oman tason mukaan. Varsinkin kun ratsastin Nalanilla ilman satulaa, ei ratsastuksestani voinut vaatia samaa kuin muilta ryhmäläisiltä. 

Oli kiva päästä ratsastamaan samalla hevosella koko viikon. Fiilis on ihan erilainen kuin kerran viikossa ratsastaessa. Nalan parani viikon loppua kohden päivä päivältä, ja olin siihen (ja myös itseeni) tyytyväinen.

Annen koulukurssilla, päivä 4.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

4. Päivä

Kurssini on jatkunut Nalanin kanssa, ilman satulaa. Torstaina pääsimme vihdoin takaisin yläkentälle!

Aloitimme tunnin taas puolipitkin ohjin käynnissä, hakien hevoset rentoon eteen-alas-muotoon. Nalanin kanssa ongelmana on sen halu lähteä kipittämään heti ohjien oton aikana. Harjoittelinkin viikon aikana ottamaan ohjat käteen todella rauhallisesti niin, ettei hevonen kiihdyttäisi käyntiä.

Lyhyillä käyntiaskelilla aloitimme tekemään voltteja. Muutaman normaalin voltin jälkeen oli tarkoitus jatkaa volteilta sulkutaivutuksessa. Itse en ollut sulkutaivutusta aikaisemmin juuri harjoitellut, enkä kyllä ollut ihan varma Nalanistakaan. Sen ainakin huomasin, että hevosen taivuttaminen oli helpompaa ilman satulaa. Jatkoimme samaa tehtävää myös ravissa.

Oikea laukka meni taas itseltäni plörinäksi. Laukkasimme muutaman kierroksen keskiympyrällä, jonka jälkeen ympyrältä oli tarkoitus jatkaa välillä jompaan kumpaan päätyyn ja tehdä kunnolliset kulmat laukassa. Sen jälkeen takaisin ympyrälle ja hetken päästä uusi kentän pääty laukassa. Ympyrällä laukkaaminen sujui kyllä hyvin, mutta heti kun ohjasin Nalanin ympyrältä suoralle uralle kohti päätyä, se olisi halunnut kaahottaa tuhatta ja sataa. Pari kertaa pääsin päätyyn tekemään kulmat, mutta sitten ongelmaksi tuli toinen pitkä sivu kulmien jälkeen, jolloin Nalan olisi taas halunnut mennä kovempaa kuin minä.

Hetken huilin jälkeen jatkoimme samalla idealla vasemmalle, mutta jakaantuen kahteen päätyyn. Tarkoitus oli tehdä kaksi kunnollista kulmaa ja niiden jälkeen puoliympyrä, taas kulmat, puoliympyrä jne. Tämä onnistui paljon paremmin, Nalan pystyi lyhyessä laukassa ja ajoittain pysyi myös tuntumalla rennosti.

Loppuraveissa Nalan oli superhyvä! Rentoutui tuntumalle ja meni täysin sitä vauhtia kun itse halusin. Tästä olisi melkein voinut jatkaa toisen tunnin heti perään.

- Hanski

Annen koulukurssilla, päivä 3.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

3. Päivä

Tälläkin kertaa minulla oli ilo ratsastaa Petellä.

Teimme tunnilla aika samoja harjoituksia kuin edellisinäkin päivinä. Lyhensimme käyntiä, mutta lisäksi työstimme hevosia pitkään harjoitusravissa volteilla. Tavoitteena oli nostaa pohkeilla hevosen vatsalihaksia ylös. Samalla piti istua hieman pystymmässä ja omalla istunnalla hidastaa, sekä välillä siirtyä käyntiin. Tässä olikin melkoinen työsarka itselläni. Jouduin keskittymään täysillä omaan istuntaani joten ravin ratsastamiseen minulla ei riittänyt enää paukkuja niin että olisin ollut täysin tyytyväinen. Varsinkin, kun tuntui että ravasimme pitkään ja oma kuntoni ei meinannut riittää. Sitten kun ratsastajaa alkoi väsyttämään, alkoi paketti hajota pala palalta... Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen omaan istuntaani, sillä se oli jo paljon parempi mitä aiemmin. Sain jopa pari kehua :)

Jalka jalustimessa, jipii!

Ratsastimme sateen vuoksi maneesissa, joten suurimmat laukkatyöskentelyt taisivat jäädä huomiselle. Teimme kuitenkin muutamia siirtymisiä, tavoitteena hidastaa istunnalla, ei ohjalla.

Tänään keskityin myös tahtiin, eikä Pete ollut liian hätäinen tai kipittänyt. Se olisi saanut kyllä olla terävämpi, mutta kuskilla oli täysi työ istua kyydissä oikein päin :)
Pete on kyllä ihan mahtava opetushevonen. Kiltti, osaava muttei anna mitään ilmaiseksi. Mistä tallille saisi lisää Petejä?

Niina

Annen koulukurssilla, päivä 2.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

2. Päivä

Ratsastin tiistaina (kuten maanantainakin) hoitohevosellani Nalanilla. Edellisenä päivänä olin mennyt ilman satulaa, mutta tällä kertaa sain laittaa satulan, sillä Nalanin etukainaloiden patit olivat parantuneet hyvin. Odotukseni tästä tunnista olivat korkealla, koska Nalan oli edellisenä päivänä todella kiva ja alusta asti tuli hyviä pätkiä.

Illalla alkanut sade voimistui voimistumistaan. Kun hetki ennen tuntimme alkua ulkona satoi kaatamalla, tyydyimme ratsastamaan maneesissa. Maneesi oli jaettu kahtia toisen hevostunnin kanssa, mikä teki tilasta ahtaan. Suomen kesäsäälle kun ei oikein voi mitään, oli tähän tyydyttävä.

Pitkillä ohjilla kävelyn jälkeen lyhensimme ohjia ns. puolipitkiksi, ja ratsastimme hevosia rennosti ja pyöreästi eteen-alas. Tämä onnistui Nalanin kanssa ihan hyvin! Se kulkee yleensä jännittyneenä pää kohti kattoa, mutta sain sen houkuteltua kohti tuntumaa rennoksi. Paketti kuitenkin levähti heti, kun siirryimme raviin.

Ravissa Nalan olisi sille tyypillisesti kaahottanut ja kipittänyt eteenpäin. Teimme ravissa jokaisen sivun keskelle muutaman hitaamman ja lyhyemmän askeleen. Tällä tehtävällä sai kaahotusta vähän pois, mutta jännittyneenä Nalan silti kulki. Anne neuvoi käyttämään pohkeita aina kun Nalanin pää alkoi nousta ylös. Pohkeita käyttämällä hevosta saa ratsastettua paremmin kohti ohjaa ja tuntumaa. Tässä minun olisi kuitenkin pitänyt olla itse paljon nopeampi apujeni kanssa.

Laukkaa otimme molempiin suuntiin uralla kulman pyöristäen, joten puolikkaassa maneesissa kuvio oli ympyrän tai soikion tapainen. Ensin laukkasimme oikealle, mikä on Nalanille vaikeampi suunta. Laukassakin Nalan olisi halunnut kaahottaa, ja huomasinkin monesti olevamme ihan edellä menneen Roin hännässä kiinni. Siirsin hetkeksi raviin, sillä tiedän, ettei Nala kovin hyvin osaa lyhentää laukka-askelta, ja sitä pyytäessä se rikkoo helposti itse raville. Suunnanvaihdoksen jälkeen teimme hetken töitä käynnissä, samaa tehtävää millä maanantaina aloitimme, eli askeleen lyhennystä. Tästä lyhyestä käynnistä nostimme suoraan vasemman laukan. Vasen laukka on Nalanille helpompi, joten pystyin keskittymään vähän myös omaan istuntaani. Sitä Anne kommentoikin, istuin liian etukenossa jalkoja jännittäen.

Laukkojen jälkeen annoimme hevosten kävellä pitkin ohjin. Ennen loppuraveja työskentelimme vielä käynnissä. Kokosimme käyntiä, ja teimme käännöksiä takaosan ympäri. Nalanin kanssa ongelmaksi tuli se, että hevonen olisi liikkunut myös takaosallaan sivulle. Takaosakäännösten jälkeen jatkoimme hetken harjoitusravissa, mikä meni itseltäni ihan plörinäksi. Harjoitusravissa Nalania on vaikea saada rennoksi, jos se heti aluksi on jännittynyt. Loppuraveissa keventäen se kuitenkin rentoutui hyvin.

En ollut itseeni ja Nalaniin yhtä tyytyväinen kun maanantaina, mutta sanoinkin Annelle hevosen olevan parempi ilman satulaa. Itsellä oli fiilis, että pohkeet sai paremmin käyttöön ja lähemmäs hevosta ilman satulaa. Katsotaan menenkö loppuviikon satulalla vai ilman.


- Hanski

Nalanin mielipide tunnista

Annen koulukurssilla, päivä 1.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

1. Päivä

Tuntilistaa katsoessani tunnistin hyviä ratsastajia nimeltä ja totesin että nyt ratsastettaisiin tasokkaassa seurassa. Onneksi listassa luki myös, että ratsunani olisi kaverien kesken "Turva-Pete", joten ratsuuni voisin ainakin luottaa. Pieniä perhosia lepatteli vatsassani, sillä tämä oli myös ensimmäinen kertani Annen opetuksessa.

Ulkona oli kiva sää, mutta Peteä ötökät inhottivat. Onneksi tunnilla Pete malttoi silti keskittyä suurimmaksi osin.
Tunnin aluksi Anne kertoi, että kurssin tavoitteena oli ratsastaa hevosia kootumpana kohti kurssin loppua, helpon A:n asioita. Itsehän olen ehkä B-tason ratsastaja, jolla on juuri puolen vuoden ratsastustauko takana. Ei se menoa haittaa, päätin tehdä parhaani ja ylittää itseni vaikken olisikaan yhtä taitava kuin muut.

Aloitimme tunnin ratsastamalla lyhyttä käyntiä niin, että hevonen odottaisi. Pete lyhensi hienosti askelta, mutta välillä piti tietenkin potkia muutama ötökkä hittoon häiritsemästä. Tavoitteena oli mennä käyntiä, josta voisi myös nostaa halutessaan laukan. Käynnin jälkeen lähdimme raviin niin, ettei hevonen silti pidentäisi askelta.

Teimme tunnilla ihan perus asioita, laukkasimme ympyrällä ja teimme loivaa kiemurauraa. Hommia silti riitti. Oma perussyntini on jalan seikkaileminen jalustimessa, siihen sain hyvän ohjeen rentouttaa pakaroita. Jalka pysyi ajoittain paremmin alhaalla ja olinkin innoissani tästä uudesta ahaa-elämyksestä.

Niina ja Pete vuonna 2010 :)

 Teimme myös käyntivoltteja pitkillä sivuilla ja pienensimme niitä niin, että etuosa teki suurempaa ympyrää kuin takaosa. Itselläni oli hahmottamisvaikeuksia ja salaa vakoilinkin miten taitavammat tehtävän tekivät.  Pete meinasi mielummin väistää pohjetta, mutta Annen ohjeilla saimme pieniä onnistumisia.

Pete oli aika kiva ratsastaa, vaikka olikin kuulemma mennyt edellisen viikon ponitunteja. Itse ratsastin Peten liian hätäiseksi, lopputuntia kohti parani huomattavasti kun tajusin ettei tarvitse niin lujaa posottaa. On pakko vielä todeta, että on ihanaa kun tallillamme on monta erilaista opettajaa! Jokaiselta voi napata parhaat neuvot omaan ratsastukseensa.

Niina

Suskin esteviikonloppu

Lauantaina ja sunnuntaina 13. ja 14. kesäkuuta raikui Poni-Haan maneesista puomien kolinaa, kun tuntihevoset, -ratsastajat ja muutama yksityinen ratsukko pääsivät treenaamaan tallimme entisen omistajan Suskin osaavan silmän alla. Osallistujia oli paikalla parisenkymmentä ja useimmat hevoset hyppäsivät päivässä vain yhden tunnin, jonka lisäksi ne saivat nauttia viikonlopun ajan raikkaasta ulkoilmasta ja kesästä. Ryhmiä oli viikonloppuna neljä: ponit, 80-90cm luokissa kisaavat sekä kaksi senioriratsastajien ryhmää. Aikaa hyppäämiseen oli jokaiselle ryhmälle varattu tarpeeksi, sillä tunnit olivat tunnin ja vartin mittaisia.

Lauantaina haettiin tuntumaa hevosiin ja hyppäämiseen. Alkuverryttelyssä harjoiteltiin tasapainon ylläpitämistä Suskille tyypillisillä tehtävillä, muun muassa nastaharjoituksella sekä kevennyksen ja kevyen istunnan vaihtelulla. Ensimmäisen harjoituksen ideana on muuttaa omaa tasapainopistettään liikkumalla pystysuunnassa niin, että satulaa kosketetaan välissä vain kevyesti, ikään kuin sen päällä olisi piikki ylöspäin käännetty nasta. Kevyt istunta - kevennys -harjoituksessa näitä kahta taas vuorotellaan esimerkiksi kymmenen askeleen sarjoissa, jolloin tasapaino on helpompi löytää ja rytmitaju kehittyy. Lisäksi alkuverryttelyssä herkistettiin hevoset pohkeelle esimerkiksi sulkutaivutuksella.

Hyppääminen aloitettiin yksittäisestä esteestä, jonka jälkeen haettiin hevoseen välitön kontrolli siirtämällä se mahdollisimman nopeasti käyntiin hypyn jälkeen. Tämä tuotti osalle ratsastajista vaikeuksia, mutta yhteisen sävelen löytyessä paranivat myös siirtymiset huimasti. Ensimmäisen päivän isompana estetehtävänä oli jumppasarja kavaletti - pysty - pysty -3 laukka-askelta - pysty - 3 laukka-askelta - okseri. Näistä siis kolme ensimmäistä hyppyä ratsastettiin in-and-out-väleillä. Hevoset suoriutuivat tehtävästä mallikkaasti, vaikka pitkät jumppasarjat ovat harvinaisempia tunneilla. Suski muistutti ratsastajia erityisesti siitä, kuinka estekorkeuden noustessa niiden välit ovat lyhyempiä ja hevosen on siksi oltava terävämpi, eikä se voi lähestyä yhtä kovassa vauhdissa. Toisena tehtävänä harjoiteltiin kääntämistä kaarevilla ja suorilla suhteutetuilla linjoilla.

Sunnuntaina vuorossa olivat suhteutetut linjat ja kokonaisen, pidemmän radan ratsastaminen. Suurimmalla osalla ratsastajista pysyi hevonen samana koko viikonlopun, joten lauantaina haettua tuntumaa sai vielä seuraavankin päivän hioa. Verryttelyssä jatkettiin hevosen takaosan siirtämistä lyhyiden, 8-10 askeleen väistöpätkien muodossa sekä lyhennettiin ja pidennettiin hevosen askelta. Lisäksi tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin raviin kevyessä istunnassa, mikä auttaa vaikuttamaan hevoseen paremmin myös esteradalla.

Verryttelyhypyt tehtiin kuuden tai seitsemän askeleen suhteutetulla linjalla. Kun askelmäärä voi vaihdella, se riippuu paitsi hevosen askeleen pituudesta, myös esimerkiksi sen tekemästä hyppykaaresta esteille. Koko rata koostui kahdesta suorasta suhteutetusta linjasta, yhdestä sarjaesteestä ja muutamista kaarevilla linjoilla olevista linjoista. Erikoisuuksina esteissä oli esimerkiksi muuripaloja ja erilaisia lankkuja, mutta kaikki suoriutuivat niistä hienosti ilman sen suurempia ongelmia.

Muutamaa "laskeutumista" lukuunottamatta viikonloppu sujui kokonaisuudessaan hienosti ja jokainen osallistuja niin radalla kuin katsomossakin sai varmasti mukaansa aineksia, joilla parantaa omaa ratsastustaan syksyllä.

Kaikki kuvat sunnuntain tunneilta. Suski esiteltiin blogissa toukokuussa 2014, ja voit lukea haastattelun täältä. Huhtikuussa 2014 hän järjesti juhlavuoden kunniaksi estedemonstraation, josta tehdyn postauksen löydät täältä.

Seuramestarit 2015

 Ylpeänä esittelemme tämän vuoden Poni-Haan ratsastajien mitalistit 2015

Ponien	koulumestaruus
kultaa	Annina Mäkinen	Miami II
hopeaa	Nelly Auvinen	My Tricky Joy
pronssia	Sandra Sinisalo	Miami II

Juniorien	koulumestaruus
kultaa	Sofia Hemming	Galaxy
hopeaa	Melike Dursun	Orneta Q
pronssia	Inka Laine	Nalan

Sofia ja Galaxy

Seniorien	koulumestaruus
kultaa	Satu Hanhela	Garbo
hopeaa	Titta Saari	Sier Salut
pronssia	Anniina Etelämaa	Ametist

Aikuisratsastajien	koulumestaruus
kultaa	Minna Riitala	Galaxy
hopeaa	Louise Lindholm	Ametist
pronssia	Maisu Björkbom	Platyna II

Kuva Mia Riitala

Kuvat Jonna Vakkuri (paitsi aikuisratsastajien kuva)

Ponien	estemestaruus
kultaa	Sandra Sinisalo	Plet II
hopeaa	Annina Mäkinen	Plet II
	Jonna Vakkuri	Agnes
	Ilona Vainio	Vanilla Twist

Sandra ja Lettu. Kuva Nora Oravainen

Juniorien	estemestaruus
kultaa	Lotta Haponen	Oden
hopeaa	Sara Pohjanne	Las Wegass

Seniorien	estemestaruus
kultaa	Natalia Tuomola	Carnival
hopeaa	Christel Björkbom	Amazing Moon
pronssia	Anniina Etelämaa	Las Wegass

Kuva Maisu Björkbom

Aikuisratsastajien	estemestaruus
kultaa	Maisu Björkbom	Peter Pan AK
hopeaa	Silja Palmu	Iwan

Maisu ja Pete