Joulukalenteri: 10. luukku

Joulukalenterin kymmenennestä luukusta paljastuu tallipäiväpostaus! Postauksen toteutti Nalanin hoitaja Hanski.

Huom! Postaus ei sisällä hienoja järjestelmäkameralla otettuja valokuvia, vaan tallilla touhutessa puhelimella räpsittyjä kuvia. Luvassa myös paljon kuvia Nalanista.

Olen hoitanut Nalania siitä asti, kun se Poni-Hakaan tuli, eli reilut kolme vuotta. Edellinen hoitohevoseni oli juuri lähtenyt, enkä aluksi halunnut alkaa hoitaa mitään muuta hevosta. Nalanilla ei kuitenkaan ollut silloin ketään hoitajaa, joten harjailin sitä silloin tällöin. Tämä "harjailu" sitten muuttui ihan viralliseksi hoitamiseksi, sillä kiinnyin nopeasti tähän kilttiin ja seuralliseen tammaan. Samalla tiellä ollaan edelleen. Tällä hetkellä hoidan Nalania maanantaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Toteutin postauksen eräänä marraskuisena sunnuntaina.

Saavuin tallille hieman ennen kolmea iltapäivällä. Heti ensimmäisenä kävin moikkaamassa Nalania, joka odotteli korvat hörössä. Vein tavarani yläkerran hoitsuhuoneeseen ja otin sieltä mukaan Nalanin harjaämpärin. 

Palasin takaisin Nalanin luokse. Se oli menossa seuraavalle tunnille, joten minulla oli reilu puoli tuntia aikaa harjata sitä. Riisuin loimen ja aloin harjaamaan. Viikonlopun aikana oli satanut sen verran lunta, että hevoset eivät olleet kovin likaisia. Harjasin kuitenkin koko hevosen hyvin läpi, putsasin kaviot ja selvitin hännän.

Seuraavaksi kävin tarkistamassa Nalanin varusteet (tai tällä hetkellä suitset, sillä Nalanilla ratsastettiin postausta kirjoittaessa ja edelleen ilman satulaa) edellisen päivän jäljiltä. Pyyhkäisin suitset kostealla sienellä ja alaturparemmin vielä satulasaippuan kanssa, sillä siihen oli jäänyt vähän kuolaa.

Ehdin vielä hetkeksi valokuvaamaan iltapäivän ensimmäistä hevostuntia. Kuvassa Satu Namin kanssa. Nami oli todella mukavan oloinen tamma, joka ei ikävä kyllä läpäissyt eläinlääkärin tarkastusta.

Minulla tosiaan oli järjestelmäkamera tallilla mukana, mutta sen kantaminen mukana koko illan olisi ollut rasittavaa ja työlästä, joten päätin toteuttaa postauksen puhelimen kameran turvin.

Tässä välissä kävin punttaamassa Nalanin ensimmäisen ratsastajan sen selkään. Nalan oli menossa jokaisen hoitajan (ja hevosen) inhokkitunnit, eli joka toisen tunnin. Tunnille, tunniksi sisään, uudestaan tunnille, tunniksi sisään ja vielä kerran tunnille. Onneksi tällaisia iltoja sattuu harvoin. Nalan olikin mennyt pitkään kahta tuntia päivässä, nyt pitkästä aikaa se meni kolme tuntia illan aikana.

Kun tulin talliin, Leena pyysi (nakitti) etsimään loput taluttajat alkeiskurssille ja talutusratsastukseen. Laitoin lopulta itseni Ferrarin kohdalle talutukseen.

Nalanin ollessa tunnilla, kävin pesemässä sen juoma- ja ruokakupin sekä suolakiven.

Hakemassa Nalania tunnilta.

Haettuani Nalanin tunnilta, harjasin sen läpi pölyharjalla ja puhdistin kaviot. Tämän jälkeen annoin Nalanin olla rauhassa, koska sille oli tulossa vielä pitkä ilta.

Harjaamisen jälkeen puhdistin harjat. Tämän teen oikeastaan jokaisen harjauskerran jälkeen, varsinkin kurakeleillä.

Viiden jälkeen ryhdyin harjaamaan Ferraria, olinhan menossa taluttamaan sitä. Minulla ei ollut kiire, joten ehdin rapsutella söpöä Ferraria paljon harjauksen lomassa. Ferrari ei ollut likainen, olihan se mennyt jo yhden tunnin iltapäivällä.

Hakemassa Ferrari-ponin varusteita.

Ferrari valmiina talutusratsastukseen. Talutettavana oli todella mukava, pieni 4-vuotias tyttö, joka osasi jo keventää ravissa todella hyvin! Talutuksesta jäi itsellekin hyvä fiilis, kun tytön ilmeestä näki ratsastuksen olleen kivaa.

Nalan meni talutuksen jälkeiselle tunnille, joten en ehtinyt laittaa sitä kuntoon. Sillä ratsasti kuitenkin yksi entinen ponihoitaja, joten uskoin hänen saavan Nalanin itse varustettua. Tunnin aikana otimme valokuvia joulukalenterin huomista luukkua varten. Söin myös tässä kohtaa.

Nalanin tultua toiselta tunniltaan harjasin sen taas läpi, puhdistin kaviot ja selvitin häntää uudestaan. Putsasin Nalanin turvan ja paikat. Kuolat pyrin pyyhkimään turvasta ja suupielistä jokaisen tunnin jälkeen. Rasvasin myös Nalanin etukainaloiden patit. Näiden pattien takia sillä ei voi käyttää satulaa, koska satulavyö hankaa patit auki. Meillä oli vielä Nalanin kanssa pieni rapsuttelu- ja silittelyhetki. On se vaan niin ihana!

Nalan ja Steven odottamassa iltaruokia.

Varustin Nalanin (=laitoin suitset päähän) sen illan viimeiselle tunnille ja kävin punttaamassa ratsastajan selkään.

Tunnin aikana kirjoitin Nalanin hoitovihkoon. Rakentelimme Titan kanssa (Sofian avustuksella) äänestyslaatikon vuoden hevosen ja ponin valintaa varten.

Olethan jo äänestänyt suosikkiasi? Voittajat julkistetaan Lucia-juhlassa 14.12., ja äänestysaikaa on vielä torstaihin 11.12 saakka.

Viimeisen tunnin loputtua harjasin Nalanin vielä viimeisen kerran tälle illalle. Puhdistin kaviot, pyyhkäisin taas kuolat suupielistä ja pyyhin suitset. Järjestin harjat siististi ämpäriin toista hoitajaa varten (ja muistin sitten, että tulisin kuitenkin itse hoitamaan Nalanin seuraavana päivänä). Sitten omat tavarat kasaan, Nalanille hyvän yön toivotukset ja kotimatkalle!

Joulukalenteri: 9. luukku

Hanki koskematon,

ensimmäinen säde auringon

kutitti huurretta kuusen oksan,

 väritti varjoa pienen matkan.

Herätti ainutlaatuisen,

pienen, kauniin, valkoisen,

pilven reunalta pudonneen,

hennon lumihiutaleen.

 

Päältä nuoren pihlajan,

varrelta veden virtaavan.

 sylistä pehmeän puuterin,

oksalta vanhan tammenkin.

Valaisi tanssia huurteisten,

pirteiden pienten koivujen.

Kutsui syliin lämpimään,

kutsui luontoa heräämään.

Joulukalenteri: 8. luukku

Puurojuhla

Tässä valmistuu glögi, muorit asialla.

Lasten perinteistä puurojuhlaa vietettiin itsenäisyyspäivänä 6.12. Juhliin oli saapunut ennätysmäärä lapsia, mikä tarkoitti noin neljääkymmentä puuronsyöjää! Puuroa riitti onneksi kaikille, siitä pitivät Poni-Haan omat joulumuorit huolen.

Kaikenikäiset ponikerholaiset pääsivät vastaamaan visaisiin hevosaiheisiin kysymyksiin herkullisen puuron syönnin ohessa. Kun mahat olivat täynnä, oli aika siirtyä maneesiin leikkimään.

Lauantain ponikerholaiset esittivät hienon, kovasti harjoitellun kepparikatrillin ja saivat raikuvat aplodit esityksensä päätteeksi. Tämän jälkeen leikit jatkuivat maneesissa pienemmissä ryhmissä.

Pukkikin saapui yllättäen maneesiin tuoden säkillisen lahjoja lapsille. Jokainen sai pakettinsa ja kuulipa pukki pari lauluakin. Porot olivat kuulemma jääneet jonnekin Jyväskylän taa, koska pääkaupunkiseudulla on niin kehno lumitilanne. Onneksi pukki pääsi kuitenkin paikalle!

Seuran nuoriso-ja harrastevastaavat Niina ja Satu kiittävät kivoista juhlista kaikkia osallistujia sekä järjestelyihin osallistuneita!

Joulukalenteri: 7. luukku

Poni-Haan vanhat hevoset: Vallu

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Vallusta, josta kertoo Sari, Vallun omistaja. Vallu lähti talliltamme tammikuussa 2010.

Vallu

Wals, tuttavallisemmin Vallu on ollut omistuksessani 21.1.2010 alkaen. Vallu tuli Poni-Hakaan toukokuussa 2007 jolloin se oli 6-vuotias.
Muistan aina ensimmäisen tunnin Vallulla. Laihanpuoleinen hevonen vaelteli maneesissa kaula pitkällä ihmetellen. Vallu oli herkkä ratsastaa silloin ja laukassa saattoi ottaa omia pyrähdyksiä. Poni-Haan aikoina siitä tuli ehdoton suosikkini ja ihastuin Vallun ystävälliseen luonteeseen.

Valitettavasti Vallulle tuli terveydellisiä ongelmia sen vinouden takia ja suurten liikkeiden takia se ei oikein mahtunut kunnolla liikkumaan muiden seassa. En ollut ajatellut hevosta ostaa mutta kun Suski soitti minulle eräänä perjantaina ja ehdotti Vallun ostamista niin viikonlopun mietittyäni huomasin olevani hevosenomistaja.

Vallu on hannoverilainen ja nyt 13-vuotias. Vallu on luonteeltaan todella sosiaalinen ja ystävällinen. Se on kaikkien ihmisten ja hevosten kaveri. Vallu oli jonkin verran sulkeutunut Poni-Haassa johtuen kipeytymisestä ja alistuvasta luonteesta. Kun Vallu alkoi kuntoutua sen todellinen ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen luonne tuli hyvin esille ja kiinnostus uusille asioille. Vallu ikäänkuin heräsi ja alkoi huomioimaan ympäristöään joskus jopa rajustikin. Perusluonteeltaan se kuitenkin on rauhallinen ja luottavainen ihmistä kohtaan. Tallin vaihtaminen on ollut Vallulle aina haastavaa ja ennen kuin se kotiutuu, saattaa Vallu ratsastaessa ottaa pikku lähtöjä mutta vaikka se kovaa osaa lähteäkin niin koskaan se ei pukita tai tee mitään aivan älyttömiä loikkia.

Vallu on minulla harrastehevosena ja se rakastaa maastoilua. Alkuun se aika paljon jännitti maastoilua mutta on tottunut siihen ja rakastaa varsinkin metsässä kulkemista. Säännöllisesti Vallulla menen kouluratsastustakin ja meillä käy säännöllisesti tunnin pitäjä joka opastaa meitä centered riding ajatuksen pohjalta.
Vallu on hyvin peruskoulutettu aikanaan Saksassa ja taitaa avot ja sulut mennen tullen. Vallun ravi on aika haastavaa kun se on niin suurta ja heittävää mutta kaikkeen tottuu ja ehkäpä näiden vuosien aikana olen tottunut istumaan siellä. Kaikki minun ystävät aina ihmettelee että miten tämän hevosen ravissa oppii istumaan kun jo keventäminenkin on haastavaa kun Vallu oikeasti alkaa liikkumaan eteenpäin. Vallulla on erityisen hieno laukka jossa on todella miellyttävä istua.
Vallu ottaa yleensä asiat rauhallisesti mutta on minuakin muutaman kerran maastossa kiikuttanut tukka putkella. Sillä on utelias luonne ja uusia asioita pitää käydä lähituntumalta tutkimassa.

Oman hevosen omistaminen on mukavaa ja luottamuksen rakentaminen sen kanssa. Me taidetaan Vallun kanssa aika hyvin jo tuntea toisemme. Vallu on kova poika juttelemaan ja se vastailee yleensä minulle kun tulen tallille ja kutsun sitä nimeltä hakiessani tarhasta. Vallu on sielukas hevonen joka kiintyy omistajaansa vahvasti ja sen kanssa tulee aina hyvälle tuulelle.

Viime kesänä olen harjoitellut Vallun kanssa kaulanarulla ratsastusta ja olemme ratsastaneet myös ilman satulaa. Se on ollut mielenkiintoista kun käsissä ei ole mitään millä ohjata, mutta istunnan ohjaava vaikutus on se tärkein. Vallun selkä ei ole kaikista mukavin istua ilman satulaa kun sillä sattuu olemaan todella korkea säkä. Olen myös paljon puuhaillut Vallun kanssa maasta käsin ja siitä on mukavaa kun hengailemme ympäriinsä. Vallua voi hyvin lähteä taluttamaan maastoon koska se käyttäytyy hyvin ja tottelevaisesti.

Vallu sai kunnian olla näyttöhevosena ystäväni näyttökokeessa kun hän opiskeli eläinten kouluttajaksi. Vallulle on naksuttimen avulla opetettu luopumista, kosketuskeppiin kosketusta ym. ja Valluhan on ihan loistava niissä, se hoksaa asiat todella nopeasti ja eikä malttaisi lopettaa harjoittelua. Näyttökokeen otti vastaan itse Tuire Kaimio ja hän kehui Vallun luonnetta ja hevosen keskittymistä sekä intoa harjoitteisiin.

Vallu muutti elokuun alusta Östersundomiin mukavalle tallille. Välillä nimittäin kävimme Nurmijärvellä asti asustelemassa. Sillä on tarhakaverina suomenhevonen Hirmu jonka kanssa yhdessä syödään heinätkin samasta kasasta. Nykyisellä tallilla on hienot maastot, iso kenttä ja maneesi. Syksyllä sai ratsastaa pitkin pitkiä sänkipeltoja ja Vallu olisi viihtynyt siellä vaikka kuinka monta tuntia. Maastossa mennessä voi törmätä peuroihin jotka asuvat lähimetsässä. Peurat tulevat yleensä iltapäivästä syömään läheiselle nurmelle ja hevoset näkevät tarhoistaan peurat. Vallukin on niin tottunut niihin ettei yleensä pelkää niitä.
Lehtipuhaltimetkin on Vallun mielestä niin arkipäiväinen juttu mutta kun sitten maastossa on se sama iso kivi jonka takana ihan varmasti piilee mörköjä niin sitä pitää joka maastoreissulla vähän pöhistä. Käytiinpä Vallun kanssa Siwan pihassakin mutta kun ei siellä ollut hevosparkkia niin ostokset jäivät väliin.
Meillä menee siis oikein mukavasti ja viihdymme nykyisellä tallilla loistavasti jossa on hienot persoonalliset hevoset ja mukavat ihmiset.

Terveisiä kaikille tutuille Poni-Haassa!

Joulukalenteri: 6. luukku

Poni-Haan Ratsastajien vuosikalenteri 2015 on ilmestynyt! Joka heppatytön- ja pojan joulun suosikkilahja sisältää tänäkin vuonna laadukkaita Hanna Mäntysen ottamia valokuvia sekä tietenkin ponien ja hevosten syntymäpäivät. Kalenteri maksaa 10 euroa.

Vuosikalenterin lisäksi myyntiin on tullut myös muistivihot Nalanin ja Avan kuvilla. Tyylikkäässä vihossa on 80 viivoitettua sivua muistiinpanoille. Näitä on erittäin rajoitettu määrä, joten osta omasi pian! Hinta 5 euroa.

Myynnissä ovat myös aiempien vuosien tuotteet Lassi-muki sekä Tyyne-hiirimatto (kumpikin 10e).
Myynnistä saatava tuotto käytetään Poni-Haan ratsastajien seuratoiminnan kehittämiseen. Tuotteita myydään joulukuussa joka tapahtuman yhteydessä. Maksutapana käy vain käteinen. Voit myös napata hihasta Niinaa, Satua tai Tittaa jos et pääse tapahtumien yhteydessä ostoksille.

Lisätietoja PHR:n sivuilta.

Joulukalenteri: 5. luukku

Aikuisten alkeiskurssilla 4/5

Joulukalenterin 5. luukussa kurkistetaan vanhoihin alkeiskurssimuistoihin. Niina aloitti uudestaan pitkän tauon jälkeen ratsastamaan kesällä 2004 ja tässä viiden postauksen juttusarjassa pääsette lukemaan millaista oli aikuisten alkeiskurssilla ja miten Niina päätyi hoitamaan ensimmäistä hoitohevostaan Wattia. Tämä juttusarja jatkuu viime vuoden joulukalenterista.

Aiemmat osat:
Ensimmäinen osa
Toinen osa
Kolmas osa

 

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 13

Teete varmaan kiusallaan laittaa mulle joka päivä Hopsun! Vaikka kyllähän mä nykyään pärjään sille ihan hyvin. Olisi vaan kiva kokeilla jotain uutta heppaa, tätä kurssia kun on enää viikko jäljellä.

Hopsulla oli tosi paha päivä ja jouduin vielä harjaamaankin sen.  Hoitajaa ei näkynyt missään. Onneksi se pelkäsi vaaleanpunaista harjaa ja huidoinkin sitä pitämään ponin ojennuksessa. Olisin halunnut yksin laittaa kaikki varusteet, mut Hopsu oli niin kenkulla tuulella, että tuntui että on parasta pyytää apua.
Tunnilla oli samoja harjoituksia, alkoi jo vähän tylsistyttämään. Hiukan pujoteltiin ja laukattiin ennätyksellisesti kolme ratsukkoa kerrallaan. Hopsu laukkaa näköjään paljon huonommin maneesissa.

Tunnin jälkeen huomasin, että Watilla oli hoitaja ensimmäistä kertaa. Mun tuuria, olisin itse päässyt tutustumaan siihen ensimmäistä kertaa. Joku tyttö harjasi sitä ja päätin mennä juttelemaan. Yritin hirveesti kysellä kaikkea, että mitä kaikkea pitäisi aina tehdä ym. mutta se tyttö oli niin ujo, etten saanut siitä mitään irti. Todella ärsyttävää. Yritin olla niin mukava kun ikinä osaan, mutta olisin halunnut kuristaa sen, kun en saanut mitään irti. Hoitopäiviksi saatiin sentään sovittua tiistai ja perjantai. Sain pumpata kyllä senkin tiedon ulos. Ei kertonut yhtään mitään, vaikka paljastin olevani tunari-tasolla hevosten suhteen. Vieläkäään en siis päässyt Wattia harjailemaan. Aloin myös miettiä, että miten saan sille suitset jos se nostaa päätään ylös. Se on aika iso nimittäin!

Valittelin sen hoitsun ujoutta Blondin hoitajalle ja se onneksi hän kertoi paljon kaikkea hyödyllistä. Toivottavasti saan jossain vaiheessa muutettua noita hoitopäiviä, mulle noi on nimittäin kaikista huonoimmin sopivat. Kaikki työvuorot tuppaa olemaan just noina päivinä. Saaran (meidän alkeiskurssilla myös) kanssa mentiin vielä katsomaan estetuntia ja otin opikseni kun Hopsua hoputettiin. Ne sen pukit oli säälittäviä jalanheittoja, pysyisin kyllä siellä selässä ja olenhan pysynytkin=) Huomenna raippa laulaa!

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 14

Tämän kerran jälkeen enää neljä kertaa ja haluaisin kokeilla jo jotain muitakin hevosia kuin Hopsua... Ärsyttää kun olen ihan nynnerö. Pyysin hoitajaa taas auttamaan, vaikka Saara saa Zabriinankin valmiiksi yksin. Ja se heppa vasta näyttääkin kiukkuiselta...
Tunti oli yläkentällä ja mentiin puomeja. Ihan kivaa vaihtelua, valmistaa tulevia estetunteja varten. Teete päätti kohottaa pisteitään Hopsun silmissä ja antoi sille turkinpippurin =)
Laukat meni ihan hyvin. Loppuvaiheessa ukkonen alkoi jyrähdellä ja mentiin pienen maastolenkin kautta maneesiin. Saatiin olla Hopsun kanssa ensimmäisiä. Teete talutti, koska Hopsu kuulemma saattoi kenkkuilla. Vaikea kyllä kuvitella että se jotenkin piristyisi maastossa… Nyt oli tietenkin ihan kiltisti. Teete syötti turkkareita Hopsulle ja haistoin ne sen hengityksestä vielä tallissakin. Kaikkea sekin syö. Hopsu oli taas niin kilttiä ja söpöä kun päästiin talliin takaisin. Se on ihan erilainen ennen tuntia.

Watilla ei näkynyt hoitajaa, joten harjasin sen Saaran kanssa. Ei ollut kovin likainen. Watti on kyllä niin kiltti ja ihana! Kun kaviota nostin pikkasen, niin se nosti sen jo itsekin.
Toivottavasti tallilta löytyis vähän vanhempia hoitajia. Vanhimmat mitä oon tähän mennessä nähnyt, on olleet n. 16 vuotiaita.

Ostin muuten Hööksiltä ratsastushousut. Vain 20e, ei mitkään ihmeelliset vaan ihan tavalliset ilman paikkoja. En raaskinut vielä ostaa kalliimpia.
Huomenna olisi eka virallinen hoitopäivä. Ihanaa!

 

Aikuisten alkeiskurssi, päivä 15 ja ensimmäinen hoitopäivä!

Hoitajien huoneessa heppojen kaappeja

Tulin tallille tosi aikaisin, Teete ei ollut edes listoja kerennyt laittamaan.
Vaihdoin vaatteet, etsin Watin harjat mutta olin silti liian myöhään paikalla. Ratsastaja oli jo harjannut hevosen…Mikä pettymys! Laitoin satulan sille ja talutin herran tunnille. Ihanaa taluttaa niin isoa heppaa =)

Juteltiin Teeten kanssa ja se sanoi, että ensi viikolla kaikilla vaihtuu hevoset. Saas nähdä, niin piti nimittäin vaihtua aiemminkin. Saara saisi kuulemma Unskin ja mä Ilonan. Ilona on Unskin ja Hopsun sisko, ihan samannäköinen. Varmistin heti että onko Ilona laiska, mutta kuulemma se on onneksi reipas. Ilona ei olekaan ollut meidän kurssilla vielä, eikä mulla ole oikeastaan siitäkään mitään mielikuvaa. Piti äkkiä mennä kurkkimaan, miltä se näyttää.

Mulla oli siis tänään Hopsu viimeistä kertaa. Mentiin ensin maastoon puoleksi tunniksi. Saatiin olla taas ensimmäisiä. Maasto meni ihan hyvin, vaikkakin oli jänniä tilanteita, esimerkiksi alamäet. Koko ajan pelotti että heppa kompastuu. Korsiakin piti Hopsun välillä maistella. On se vaan niin nälkäinen!
Tuntia jatkettiin yläkentällä, Hopsu edelleen osaston ensimmäisenä. Oli vähän haastetta, kun Hopsulla ei ollut mallia edessä. Toisaalta, Hopsu tuntui ehkä hieman reippaammalta kuin yleensä. Laukat meni miten meni… Yhdellä kerralla laukattiin melkein ensimmäisestä askeleesta alkaen, mutta joka kerralla oiottiin puoli kenttää. Sitten taas käynneissä tuli hiki, kun hevosta piti kiskoa pois puskasta syömästä.

Loppupäivästä sain viimeinkin laittaa Watille suitset. Se muuten nostaa päänsä tooosi ylös ja sormi täytyy tunkea suuhun kun se ei avaa muuten suutaan. Ei kovin helppoa mutta onnistuin. Harjailin sitä ja se jotenkin pelkäsi vesipisaroita. Outo. Kaviot se onneksi nostaa tosi nätisti. Hellyydenkipeä se on, sopii mulle siis =)
Mua muuten kerjättiin jo Peter Pan nimisen hevosen hoitajaksi syksyllä. Lupasin laittaa harkintaan=)

Joulukalenteri: 4. luukku

Tonttu Karvakorva ja vaikea lahja

Viime vuonna joulukalenterissa seikkaillut tonttu Karvakorva palaa jälleen uusien tarinoiden kanssa.

Jos nyt totta puhutaan, tonttu Karvakorva piti joulusta aivan erityisesti, kuten muutkin tontut. Vaikka se ei ollutkaan päätynyt Joulupukin pajaan ahkeroimaan, juhlalla oli sille aivan erityinen merkitys, olihan se jo pienestä pitäen opetettu sitä rakastamaan. Myös tänä vuonna se oli aloittanut jouluvalmistelut ajoissa, kirjaten muistilistaan monenlaista tekemistä joulukuuksi. Joskus se oli ilahduttanut tallinsa henkilökuntaa pienillä löytämillään lahjoilla, kuten kaunilla männynkävyillä, erikoisilla kivillä tai heinästä tehdyillä palmikoilla. Nyt hän kuitenkin halusi ilahduttaa kaikkia jotenkin erityisen mukavasti, olihan kyseessä kuitenkin juhlavuosi. Ja sen oli oltava jotain aivan erityisen erityistä!

Tästä tonttu kehittelikin itselleen pulman. Se käveli ympyrää pienessä kolossaan lämpöputken takana ja venytteli suuria korviaan epätoivoisesti. ”Tänä vuonna minä haluan ilahduttaa heitä jollakin aivan erityisellä lahjalla,” se mutisi itsekseen, ”mutta voi, mitä se voi olla!” Olisi aivan liian haastellista pienelle tontulle kutoa heille villasukkia, sillä koko ei varmastikaan olisi oikea. Eikä Karvakorva sitä paitsi osannut neuloa. ”Ilahtuisivatkohan he jos antaisin heille kauniin kuvan? Maalaisin oikein metsämaiseman, jossa on kauniita hevosia,” hän keksi ja hypähti ilmaan innostuksissaan. ”Niin minä teen, se on hyvä idea!” Karvakorva ryntäsi pienelle pedilleen istumaan, kaiveli hetken tavaroitaan ja kaivoi esiin lämpimät lapasensa ja myssyn suojaamaan karvaisia korvia. Sitten hän juoksi omia salaisia reittejään alas pihamaalle ja katosi lumipyryyn.

Karvakorvan ollessa poissa koko illan oli tallilla vilinää ja huisketta. Tavaroita jäi lattioille ja iltatallia tehnyt tyttö unohteli monia asioita. Hevoset ja ponit huomasivat tontun poissaolon parhaiten ja ihmettelivät sitä kovasti. Mitä tuo tonttu oikein puuhasi, kun ei ollutkaan tavanomaisten tehtäviensä kimpussa? Eräs sairas poni, jota Karvakorva aina kävi iltaisin tervehtimässä, oli kovin närkästynyt, kun tonttua ei kuulunutkaan tavanomaiselle juttutuokiolle iltamyöhällä. ”Siinä se taas nähdään, kuinka talli ei millään tule toimeen ilman kunnon tallitonttua!” se mutisi itsekseen ja torkahti.

Kauan sen jälkeen kun tallin ovet olivat jo suljettuna ja ihmiset lähteneet koteihinsa, laahusti väsynyt pieni hahmo lumipyrystä pihamaalle. Selässään se kantoi suurta kankaista säkkiä, jonka painon alla pieni tonttu horjahteli. Säkki mahtui vain vaivoin läpi tontun salaisten kulkureittien kapeimmista kohdista, joten Karvakorvalla kului paljon aikaa sen kavutessa ylös omalle makuusijalleen. Tonttu lysähti väsyneenä sängylleen ja nukahti ennen kuin sen toinen korva oli ehtinyt edes lurpahtaa rennoksi. Seuraava aamu valkeni nopeammin kuin tonttu Karvakorva olisi halunnut, mutta muistaen velvollisuutensa se nousi kuitenkin ylös suorittamaan aamutarkastustaan. Silmät turvonneina ja ajatukset sekavina kuin eilinen lumipyry se suoritti päivän tehtävänsä ja palasi sitten takaisin pedilleen ottaen muutaman tunnin hyvin ansaitut päiväunet.

Taas virkeänä tonttu ryhtyi töihin. Se kävi hakemassa toimistosta puhtaan ja valkoisen paperin ja kantoi sen ylös piilopaikkaansa. Avatusta säkistä pilkottii monia erilaisia värejä maalia sekä muutama pensseli. Levitettyään paperin lattialle eteensä ja kaadettuaan erivärisiä maaleja pienelle lautaselle se ryhtyi työhön.

Eipä aikaakaan, kun tonttu nosti katseensa paperista ja silmäili aikaansaannostaan. Se esitti tallinpihaa, jossa seisoi muutama ihminen pidellen kolmea hevosta. Lunta oli paljon ja heillä kaikilla oli lämpimät vaatteet. Jopa hevoset hymyilivät. Maalauksessa oli joitakin virheitä, mutta se oli silti hyvin kaunis, ja mikä tärkeintä, itse tehty. Tonttu Karvakorva katseli ylpeänä piirustustaan ja kumartui sitten vetämään sen viimeisiä viivoja. Yhtäkkiä tontun kädessä ollut maalilautanen kallistui uhkaavasti ja putosi sitten kolahtaen - suoraan maalauksen päälle! Karvakorva parkaisi ja kiiruhti nostamaan lautasta. Maalit olivat roiskuneet ympäri koko kaunista maalausta, ja se oli auttamattomasti pilalla.

Surullisena tonttu laahusti pihalle ja ylös pienten tammojen tarhalle johtavaa mäkeä. Se istahti pienelle kivelle laskien päänsä käsiinsä ja huokaillen hiljaa. Kuullessaan pehmeiden tassujen pysähtyvän viereensä se ei nostanut katsettaan. ”Voi Nasu, mitä minä teen...” se vaikeroi hiljaa. ”Haluaisin niin kovasti ilahduttaa muita, mutta en osaa tehdä mitään hienoa ja kaunista, josta he pitäisivät.” Karvakorva nosti hitaasti päätään ja katsoi syvälle kissan mustiin silmiin.” Etkö sinä tee kaikkea kaunista ja hienoa koko ajan?” kissa ihmetteli ja vilkaisi ympärilleen. ”Autat muita ja olet heidän tukenaan, vaikka he eivät tiedä sitä. Eikö se ole riittävästi?” Karvakorva katsoi sitä ihmetellen. Se ei ollut koskaan ymmärtänyt olevansa tärkeä jollekin, että joku välittäisi siitä, mitä se tekee. Eihän kukaan koskaan nähnyt häntä voidakseen kiittää. ”Mitä jos antaisit kaikille iloista joulumieltä? Ei lahjan tarvitse olla mikään esine, sillä luulen että ne ymmärtämättömät ja kiireiset ihmiset tarvitsisivat vähän rauhaa arkeensa,” Nasu puheli ja nuoli samalla etutassustaan likaa. Karvakorva mietti niin että suuret korvat heiluivat. Kissa puhui asiaa. Ei lahjan tarvinnut olla suuri tai hieno. Ihmiset voisivat tehdä sen itse, jos tonttu vähän auttaisi. ”Nyt minä keksin!” se sanoi rynnäten samalla halaamaan yllättynyttä kissaa, joka astui monta askeleita taaksepäin ja pörhisti niskavillojaan pelästyneenä. ”Se on helppoa. Muistutan heitä joulun tärkeimmästä asiasta!” Tontun silmät loistivat ja se katsoi kissaa hymy korvissa. ”Mutta tarvitsen sinun apuasi. Tule!”

Karvakorva ryntäsi talliin pienestä salaisesta raosta ja juoksi pitkin tallinkäytävää rehulaan hämmentynyt kissa kannoillaan. Ovi oli vain hieman raollaan, ja tonttu mahtui vain juuri ja juuri tunkeutumaan siitä läpi. Ovi oli aivan liian painava pienen tontun tai edes kissan liikuteltavaksi. ”Odota tässä,” Karvakorva supatti kissalle oven toiselta puolen ja kääntyi etsimään lintuystäviään. Se vihelsi kolmesti matalalla äänellä ja jäi odottamaan vastausta. Ei aikaakaan ja ne sirkuttivat hänen yläpuolellaan, laskeutuen yksitellen hänen viereensä. ” Karvakorvan annettua linnuille ohjeet ne lensivät tiehensä, jättäen tontun etsimään lisää ystäviään heinäkasasta. Havaittuaan siimahännän vilahduksen silmäkulmastaan se loikkasi koskettaen kevyesti ystävänsä kuononpäätä. Ahtaan ovenraon toisella puolella odottaneen mustan kissan silmät siristyivät ja se yritti tunkea päätään raosta. ”Lopeta,” tonttu sanoi tiukasti ja osoitti kissaa. ”tarvitsen teitä kaikkia. Voitte jatkaa ikuista kissa ja hiiri -leikkiänne joskus toiste.” Näistä sanoista rohkaistuneena heinäkasasta ilmestyi varovasti yhä useampi harmaa kuononpää.

Oli jo hyvin myöhäinen yö, kun omituinen seurue palasi takaisin tallin takapihalle. Lintujen hälyttämä suurikokoinen hirviuros kantoi sarvissaan pientä ja tuuheaa kuusta, ja sen ruskeassa selässä kipittivät monet pienet hiiret rupatellen vauhdikkaasta kuusenkaadosta ja siitä, kuka olikaan purrut viimeisen ja ratkaisevan palan kuusenjalasta. Karvakorva oli saanut kunniapaikan hirven päälaelta. Suurien ja painavien ovien avaaminen ei ollut ystävälliselle hirvelle temppu eikä mikään. Hyvin unisten ponien ja hevosten ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun suuri metsän asukki astui kantamuksineen sisään talliin! Laskettuaan kuusen tallin maneesin päädyn nurkkaan se palasi vuolaiden kiitosten saattelemana takaisin metsään hymisten iloisena itsekseen.

Nasu hiipi hiljaa kuusta ihailevan joukkion taa ja sai aikaan pelästyneitä kiljahduksia. Luotuaan kaihoisan katseen hiirikatraaseen se ilmoitti löytäneensä kuusenkoristeet yläkerrasta. Väsynyt mutta iloinen joukkio kuljetti ne kuusen luo ja käytti sen koristelemiseen sinä yönä kauan aikaa. Kissa katseli touhua vierestä ja tokaisi muutaman kommentin. Sen mielestä kuusi kuului metsään kasvamaan, eikä se ymmärtänyt, miksi se piti tuoda sisätiloihin. Riemukas joukkio ei kuitenkaan antanut sen happamuuden häiritä iloaan. Lintujen asetettua tähden paikoilleen he kaikki perääntyivät ihailemaan luomustaan: se oli vinossa ja hieman rikkinäiset koristeet vinksottivat eri suuntiin, mutta silti se toi paikkaan haluttua tunnelmaa tuoksullaan ja huvittavalla ulkonäöllään. Tyytyväisenä työhönsä ahertajat palasivat omiin toimiinsa, kirkkaan aamuauringon jo kurkkiessa heikosti ikkunoista. Vain Karvakorva jäi katsomaan heidän aikaansaannostaan. Se keskittyi ankarasti ja toivoi koko sydämestään, että heidän luomansa kuusi toisi kaikille hyvän mielen. Kuullessaan heikkoa askelten kaikua se piiloutui kuusen lähelle touhua kiinnostuneena katselleen iäkkään ja tumman ruunan ruokakuppiin.

”Mikä tämä on? Onpa hieno,” huokaisi hevosia ruokkimaan tullut nainen. Hän katseli kuusta tovin ja mutisi itsekeen. ”Niin, miksipä ei. Ei huono idea ollenkaan. Ratsastajatkin pitäisivät siitä. Ja hevosille, niin, tietenkin, havuja... Koristeet, tietenkin.... Musiikki... Jopas, kylläpäs se joulu tulee pian!” Nainen tokaisi ja kiiruhti omiin touhuihinsa, jatkaen mutinaansa joulutouhuista. Karvakorva oli varma, että tänä vuonna tallilla koettaisiin kaikkien aikojen kaunein joulu. Hän kohotti katseensa ja hymyili ympärillään näkyville tyytyväisille hevosensilmille.


Kuvat: Laura Mäntylä

Joulukalenteri: 3. luukku

Viime vuonna haastatelluista hevosista kerrottiin pieniä hauskoja faktoja. Nyt kerromme samanlaisia asioita muista tallin hevosista.

Tätä et tiennyt:

• Lassi on voittanut tuntiratsastajien mestaruuksissa juniorien koulukultaa.
• Nykyinen ruusukehai Rölli osasi tullessaan kantaa ratsastajaa selässää, ei muuta.
• Roy ei tullessaan suostunut menemään lähellekään esteitä ja pysähtyi usein jo monen metrin päässä kieltäytyen hyppäämästä.
• Simo on ostettu Suomeen kilpahevoseksi esteille.
• Ferrari meni monta vuotta ohjat kiinni turparemmissä, koska se oli niin herkkä suustaan ettei kestänyt yhtään liian kovia pidätteitä.
• Helinän molemmat vanhemmat esiintyvät Chrissen "Ratsutalli" - kirjasarjassa.
• Pete on ollut heräteostos.
• Brunon oikea nimi Suomeen tuotaessa on ollut Ats.
• Mukin lempinimi on sen vanhojen omistajien keksimä ja he toivoivat että se pidettäisiin.
• Ava on kilpaillut Latviassa pieniä esteluokkia.
• Pepin tullessa Poni-Hakaan siellä oli jo yksi Perle, jota kutsuttiin Helmiksi.
• Prinssi karkaa melkein mistä vaan, se pysyy yleensä tarhassa niin kauan kuin sitä itseään huvittaa. Se on kerran karannut alakentän vieressä olleelta laitumelta, vain löytääkseen itsensä lukitulta alakentältä.
• Broidi on Poni-Haan omista kasvateista nuorin ja jo toisessa polvessa tallin kasvatteja.
• Caruso on luultavasti geneettisesti kirjava, vaikka näyttääkin rautiaalta.
• Zombin lempinimi ei liity sen käytökseen.
• Silverin lempinimi oli ennen Möhkis.
• Roy tykkää, jos sitä rapsutetaan talikolla.
• Gallia on entinen kenttähevonen.
• Ufo on yleisin syy hevosten kauloissa oleviin haavoihin.
• Steven on niin perso ruualle, että se söi suolakivensäkin kerralla eikä sillä voida pitää sitä karsinassa.
• Röllille ehdotettiin myös mm. nimiä Ihaa ja Ihku
• Ginan lempinimi on hoitajien keskuudessa pidetyn kilpailun tulos.
• Sinä keväänä, kun Broidin oli määrä syntyä, tehtiin aprillipäivänä pila. Tallissa oli laput, joissa Broidin emän Speedyn sanottiin varsoneen ja pyydettiin hiljaisuutta. Speedy oli siirretty isoon karsinaan, jonka takaseinälle oli teipattuna "Aprillia!" Sama pila oli muuten tehty, kun Speedyn emä Linda oli odottanut Speedyä.

Joulukalenteri: 2. luukku

Jouluna tallilla tapahtuu kaikenlaista.
Listasimme joulunajan tärkeät päivämäärät:

6.12. Lasten puurojuhla. Puurojuhlaa vietetään tuttuun tapaan tallin yläkerrassa klo 15-17. Ilmoittautumisohjeet sekä lisätiedot puurojuhlasta löytyvät seuran sivuilta. Ilmoittautua voi 4.12 asti! Puurojuhlan järjestävät ponikerhojen ohjaajat sekä seuran nuorisovastaavat.

7.12. Tallilla on seuran järjestämät estekilpailut klo 9-13. Tervetuloa kisaamaan tai yleisöksi!

14.12. Koko perheen Lucia-juhla klo 12-14. Perinteisessä Lucia-juhlassa nähdään tänäkin vuonna kulkue sekä paljon erilaisia ohjelmanumeroita. Teemana tänä vuonna on "Poni-Haka Talent". Tule paikan päälle virittäytymään joulutunnelmaan tallin väen kanssa.

24.12. Talli on kiinni eikä ratsastustunteja pidetä. Hevoset ja ponit viettävät joulua hoitajiensa kanssa, jonka jälkeen hepat pääsevät rauhoittumaan joulun viettoon.

25.12. Hoitajat liikuttavat hevoset ja ponit, eikä tunteja pidetä. Huomaathan, että tunnit pidetään normaalisti muina joulun pyhinä.

29.12. Kevätkausi alkaa. Muista tämä varsinkin, jos vaihdat ryhmää.

31.12. Iltatunnit on peruttu ja hevoset ja ponit juhlivat vuoden viimeistä päivää hoitajiensa kanssa. Aamutunnit pidetään normaalisti.

Kaikissa tapahtumissa on myynnissä Poni-Haan Ratsastajien seuratuotteet. Huippusuositun seinäkalenterin lisäksi tänä vuonna pukin konttiin voi ostaa myös heppavihon. Myös muutamia kappaleita viime vuoden tuotteita (muki ja hiirimatto) on myynnissä. Maksutapana käy vain käteinen. Seuratuotteista lisätietoja seuran sivuilta.

Joulukalenteri: 1. luukku

Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta paljastuu talvisia kuvia! Puhekuplista kuitenkin puuttuvat tekstit. Keksi puhekupliin osuvat tekstit, parhaat ehdotukset julkaistaan myöhemmin blogissa!

1. Bambi

2. Ami ja Ferrari 

3. Bruno ja Onni

4. Caruso

5. Rölli ja Söpö

6. Muki, Zombi ja Macy

7. Prinssi ja Caruso 

8. Roy ja Rölli