Hoitajien leirillä, päivä 5

Poni-Haassa järjestetään tällä viikolla jo kolmatta vuotta peräkkäin hoitajien leiri. Leirillä hoitajat mm. putsaavat varusteita ja siistivät poneja niiden loman jäljiltä. Leirillä tietysti myös ratsastetaan, ja tänä vuonna on erikseen poni- ja hepparyhmä, tosin hepparyhmässä vierailee monesti myös poneja. Joka päivä eri hoitaja kirjoittaa päivän tapahtumista tänne blogiin. Leirin viimeisestä päivästä kertoo Caruson ja Aten hoitaja Inka.

Perjantai

Hoitajien viikon viimeinen päivä huipentui leirikisoihin. Kisoissa oli kaksi Hevoshullun vuoden 2012 taitokisaa, joiden tasoina olivat keskivaikea sekä vaikea. Meillä hevosryhmällä oli tasona vaikea, koska olimme hieman kokeneempia kuin poniryhmäläiset. Kisoihin saimme toivoa poneja tai heppoja, ja kaikki saivat onneksi jonkun toiveen kolmen valitsemansa hevosen tai ponin joukosta. Itse olin toivonut ponikseni Mukia, jolla olin kisannut aikaisemminkin ns. "kotikisoissa" sekä ratsastuskoulujen välisissä mestaruuskilpailuissa. En ajatellut Mukia meidän kisahistoriamme takia vaan siksi, että olisi mukava päästä menemään sillä pitkästä aikaa!

Inka ja Muki © Pinja

Verryttely tapahtui samalla tavalla kuin normaaleissa kisatilanteissakin, eli itsenäisesti. Kukaan ei tietysti ottanu kisoja totisesti (tai ehkä hiukan kisahenkeä mukana), koska kyseessä olivat leikkimieliset leirikisat. Itse tein verryttelyssä siirtymisiä askenlajien välillä, pysähdyksiä sekä ympyröitä että voltteja. Radan olimme saanet edellisenä päivänä Tintiltä, eikä kukaan loppujen lopuksi unohtanut rataansa!

Palkintoja oli luvassa molemmissa luokissa luokan kolmelle ensimäiselle. Ensimmäiseksi sijoittunut sai hienon kouluraipan ja muistaakseni muut saivat kaikki eriväriset kaviokoukut!

Leiri oli mahtava tänäkin vuonna! Leirillä sain mennä kaikenlaisilla poneilla, joilla en omilla hevostunneillani pääse menemään. Mm. uutena kokemuksena sain mennä Ufo-ponilla, joka oli minulle uusi tuttavuus. Leirin jälkeen leirimme huipentui jokavuotiseen perinteeseen, joka alkoi aluksi siitä, kun niin moni kaatoi tötteröitä hoitajien tunnilla. Sääntönä oli, että jos kaadat tötterön niin joudut leipomaan kakun. Vaikka kuinka yritimme olla kaatamatta tötteröitä, niitä kaatui myös tänäkin vuonna! Eli taas kerran saimme pitää meidän "kakkubileemme" jossa tänä vuonna syötiin myös popcornia.

-Inka


Leirikisojen sijoittuneet:

Keskivaikea luokka
1. Jonna ja Rölli
2. Olivia ja Broidi
3. Sanna ja Pete

Vaikea luokka
1. Jenni ja Broidi
2. Jatta ja Typy
3. Sofia ja Balle

Lisää kuvia leiristä tulossa tänne!

Hoitajien leirillä, päivä 4

Poni-Haassa järjestetään tällä viikolla jo kolmatta vuotta peräkkäin hoitajien leiri. Leirillä hoitajat mm. putsaavat varusteita ja siistivät poneja niiden loman jäljiltä. Leirillä tietysti myös ratsastetaan, ja tänä vuonna on erikseen poni- ja hepparyhmä, tosin hepparyhmässä vierailee monesti myös poneja. Joka päivä eri hoitaja kirjoittaa päivän tapahtumista tänne blogiin. Tällä kertaa päivästään kertoo Mukin, Pepin ja Onnin hoitaja Jonna.

Torstai

Aamulla nukuin pommiin ja Sanna joutui odottelemaan minua. Tallilla oltiin vähän ennen puoli yhdeksää. Laumat juoksivat vasta 20 vaille joten ponien kuntoonlaittoon jäi vähemmän aikaa kuin luulimme. Ava käyttäytyi todella hyvin ja sain harjattua sen rauhassa. Yhdeksältä olimme ponien selässä. Ratsunani tänään oli siis suloinen tamma Ava. Aloitimme tunnin pitkillä ohjilla kävelemisellä. Tunnilla teimme paljon pohkeenväistöjä sekä voltteja ja pääty-ympyröitä. Ava tuntui oikein kivalta. Väistöjä tehtiin pienimatka kerrallaan ja laukoissa ratsastettiin hiukan eteen, jotta maisemat vaihtuisi. Alkutunnista ajattelin keskittyä istuntaan ja teiden ratsastamiseen. Minä kumminkin unohdin suunnitelmani ja ympyrät oli mitä oli. Tykkäsin tunnista todella paljon. Oli siitä hyötyäkin! Veimme ponit talliin. Pyyhin Avalta hiet ennen ulos pääsyä.

Jonna ja Ava

Hepparyhmäläisten ratsastaessa söimme ja juttelimme yläkerrassa. Makailimme taas vaihteeksi sohvilla ja lakaisimme yläkerran. Siinä se tunti sitten vierähtikin ja oli aika lähteä kantamaan yläkentälle seuraavan tunnin puomi/kavaletti rataa. Kannoimme kentälle 5 puomia ja sokeripalat. Tallin yläkertaan palatessamme saimme kuulla huomisen ratsastettavat.

Seuraavalle tunnille sain ratsukseni kimon ruunan Amin. Lähdin hakemaan Amia tarhasta ja kaikki muut hevoset olivat portilla paitsi Ami, joka nautti lämpimästä päivästä perimmäisessä nurkassa. Ami oli niin likainen, että pelkkä harjaus ei riittänyt. Otin ämpäriin vettä sekä sienen ja hinkkasin kaikki likaläikät pois, mitä kerkesin. Ami oli myös nätisti kuntoonlaitossa. Rapsutukset kyllä kelpasi. 

Jonna ja Ami

Yläkentällä nousimme selkään ja lähdimme kävelemään alkukäyntejä. Alkukäyntien jälkeen menimme käynnissä pitkällä sivulla olevat puomit sekä voltilla olevan kavaletin. Jatkoimme samaa harjoitusta ravissa. Huomasin jo ravissa kuinka vaikea oli kääntää ympyröille. Ravailujen jälkeen kävelimme hetken pitkin ohjin. Jatkoimme tehtävää laukassa. Ami meni reippaasti eteenpäin, muttei kääntynyt kovin helposti. Innoissaan oleva herra laukkaili hiukan liiankin kovaa, mutta ehkä se ei ole pahasta jos välillä intoillaan. Teimme tehtävää molempiin suuntiin jonka jälkeen annoimme poneille pitkät ohjat ja pidimme juomatauon. 

Gallia johdatti meidät talliin ja otimme poneilta varusteet pois ja jätimme ne syömään ennen iltapäivän tuntien alkamista. Tunnista jäi positiivinen mieli. Huomista odotan innoissani! Miksi aika kulkee niin hitaasti kaikkialla muualla paitsi tallilla...

-Jonna

Hoitajien leirillä, päivä 3

Poni-Haassa järjestetään tällä viikolla jo kolmatta vuotta peräkkäin hoitajien leiri. Leirillä hoitajat mm. putsaavat varusteita ja siistivät poneja niiden loman jäljiltä. Leirillä tietysti myös ratsastetaan, ja tänä vuonna on erikseen poni- ja hepparyhmä, tosin hepparyhmässä vierailee monesti myös poneja. Joka päivä eri hoitaja kirjoittaa päivän tapahtumista tänne blogiin. Tällä kertaa päivän kulusta kertoo Typyn hoitaja Annina.

Keskiviikko

Aamulla kello oli soinut puoli kahdeksan. Viiden tunnin yöunien jälkeen lähdin hieman väsyneenä tallille. Tallilla jouduimme odottelemaan hetkisen aikaa että hevoset päästettiin ulos. Poneilla oli tänään kaksi tuntia ratsastusta, ensimmäinen tunti alkoi yhdeksältä aamulla. Ensimmäisen tunnin menin pienellä Ferrari-ponilla. Heti talliin päästyämme haimme suitset ja satulat. Riimut poneille päähän ja lähdimme ulos harjailemaan. Yllätyin kuinka hyvin Ferrari käyttäytyi ulkona, seisoi kiltisti paikoillaan ja antoi harjata hyvin. Harjailun jälkeen lähdimme sisään varustamaan ponit ja suuntasimme paahtavan kentän keskelle.

 

Annina ja Ferrari

Tunnin aloitimme normaaliin tapaan pitkin ohjin, jotta ponit saivat venytellä kaulaa oikein pitkäksi. Meidän piti ottaa jalustimet pois, ristiin kaulalle. Venyttelimme jalkoja pitkiksi kohti maata, samalla pyöritimme hieman käsiä ja olkapäitä. Tunnin teemana oli asetus ja taivutus. Otimme ohjat käteen ja aloimme heti tulla kolmikaarista kiemurauraa. Itse pidin huolta että tein kunnolliset tiet, jotta kaikki kaaret olisivat saman kokoisia. Teiden ohella yritin kiinittää istuntaan huomiota. Piti ajatella, että istun ryhdissä ja jalat pitkinä. Kaiken tämän jälkeen aloin mietimään jo vähän asetusta ja taivutusta. Sain ajoittain Ferrarin kivasti avuille mutta sitten jätin takaosan ratsastamatta. Teimme samaa tehtävää myös ravissa, vähän samalla fiiliksellä mentiin tehtävää ravissa. Annoimme ponien kävellä väli käynnit jonka ajan puhuimme ja ideoimme leirikisoja.

Jatkoimme pian kumminkin ratsastusta, ja tällä kertaa vaihdoimme tehtävää. Piti tehä päätyihin isot voltit ja pitkillä sivuilla laukannostoja, toisella sivulla tulimme vastalaukkaa, joka oli hieman vaikea nostaa aluksi, mutta korjailun jälkeen ne nousi yllättävän hyvin. Lopuksi keventelimme ponit pehmeiksi ja pitkälle kaulalle. Tunnista jäi hyvä fiilis ja opin itsestäni sen että jännitän olkapään linjan, joten siihen aion kiinnittää huomiota paljon.

Tunnin jälkeen pyyhimme hiet poneilta ja veimme ne ulos. Tässä välissä pidimme ruokatauon. Meille oli annettu tehtäväksi vaihtaa hevosille ja poneille huovat, mutta minä ja Jonna lähdimme kuvaamaan hevosten tuntia. Kaikilla hevosilla ja poneilla näytti menevän hyvin. Omaan tuntiimme oli vielä tunti aikaa joten päätimme mennä sohville vähän löhöilemään. Tosi moni nukahtikin hetkeksi.

 

Annina ja Broidi

Toisen tunnin menin Broidi-ponilla. Tuntimme alkoi yhdeltä, ja aiheena oli sivuttaisliike eli pohkeenväistö. Lähdimme puolen aikaan hakemaan poneja tarhoista, saimme kaikki ponit turvalisesti sisälle. Menimme harjailemaan taas ulos, mutta tällä kertaa olin vain pitelemässä Zombi-ponia. Olimme anelleet Tintiltä, että saisimme mennä ilman satulaa. Onneksi meillä oli aika luottoponeja joten toiveemme toteutui. Tunti alkoi pitkin ohjin kävelyllä. Ohjien oton jälkeen teimme hieman pysähdyksia. Broidilla oli pieniä ongelmia pysyä paikoillaan niin pitkään kun minä halusin, mutta loppujen lopuksi sain sen pysymään hyvin paikoillaan. Tulimme keskiympyrälle hieman ravailemaan, aluksi Broidi vähän juoksi ja pidättelin aina enemmän toisesta ohjasta, joten tällä tunnilla keskityin siihen, että pidätän molemmilla ohjilla tasaisesti.

Nostimme myös laukkaa, jossa Broidi olikin reipaampi kun kuvittelin. Annoimme ponien kävellä pitkin ohjin ja tässä välissä keskittyminen alkoi herpaantua ja aloin laulelemaan jotain. Laukkasimme vielä toiseen suuntaan ympyrällä, jolloin keskityin oikeastaan vaan tahtiin ettei se kiihdy. Siinä sivussa yritin tehdä hyvää pääty-ympyrää. Vihdoin aloimme tulla pohkeenväistöjä. Aluksi tuli hieman liian jyrkkää väistöä, mutta senkin sain nopeasti korjattua. Ihan lopuksi tulin vielä pohkeenväistön naistensatulassa, oli kyllä hauskaa kokeilla vähän eritavalla väistöä. Loppuverkkaa taas rennosti ravia eteen alas. Tunnin jälkeen ponit pääsi talliiin ruokien ääreen.

Olen ollut todella tyytyväinen leiriimme, edellisten päivien teoriatunnit on ollut kivoja. Tunnit ovat olleet monipuolisia. Odotan eniten huomista leirikastetta ja perjantain leirikisoja, ja tietenkin villiä vapaatuntia jonka saamme pitää perjantain viimeisellä tunnilla.

-Annina

Hoitajien leirillä, päivä 2

Poni-Haassa järjestetään tällä viikolla jo kolmatta vuotta peräkkäin hoitajien leiri. Leirillä hoitajat mm. putsaavat varusteita ja siistivät poneja niiden loman jäljiltä. Leirillä tietysti myös ratsastetaan, ja tänä vuonna on erikseen poni- ja hepparyhmä, tosin hepparyhmässä vierailee monesti myös poneja. Joka päivä eri hoitaja kirjoittaa päivän tapahtumista tänne blogiin. Tänään päivästään kertoo Caruson ja Nalanin hoitaja Sanna.

Tiistai

Tulin tallille tänään hyvillä fiiliksillä, vaikka vähän väsyneenä. Tallilla väsymys unohtui, sillä tallilla tulee aina hyvälle tuulelle. Kuumuuden vuoksi päätimme aikaistaa ratsastustunteja.

Sain tunnille ratsastettavaksi Ufon. Tästä isokokoisesta ponista minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta. Tunnin teemana oli ratsastajan istunta ja avut. Aloitimme pyörittelemällä käsiä molempiin suuntiin, minkä avulla saimme parannettua ylävartalon liikkuvuutta. Tämän jälkeen nostimme polvia ylös satulasta, pitäen toisella kädellä etu- ja toisella takakaaresta kiinni. Kaiken tämän aikana kävelimme pitkin ohjin ja Ufo oikoi kulmat aina kun pystyi.

Ohjien keräämisen jälkeen huomasin, kuinka paljon poni painoi kädelle. Kulmiin ratsastaessa Ufo alkoi taipumaan kivasti ja tuntui kädellekin paremmalta. Tämän jälkeen ravasimme muutaman kierroksen ja kävelimme välikäynnit. Aloimme nostamaan käynnistä laukkaa pitkän sivun keskellä, ja teimme päätyyn laukkaympyrän tai kaksi, sen mukaan miltä hevonen tuntui. Jatkoimme laukkaa toisen pitkän sivun keskelle jossa teimme siirtymisen ravin kautta käyntiin. Toisella lyhyellä sivulla teimme ison käyntivoltin. Ufo tuntui varsinkin vasemman laukan nostoissa hiukan kankalalta, mutta laukka itsessään oli mukava istua vaikkakin hieman nykivä. Siirtymisissä oli hieman vaikeuksia, johtuen kuulemma ponin kurittomuudesta. Suunnan vaihtuessa Ufo tuntui jopa mukavalta ja oikean laukan nosto taisi olla sille helpompi. Teimme tätä tehtävää monta kertaa ja lopulta annoimme poneille ja hevosille pitkät ohjat. Ufo oli mielenkiintoinen ratsastettava, mutta ei ollut ihan makuuni. Tunti oli kuitenkin hyödyllinen.

Sanna ja Ufo. © Jonna

Tunnin jälkeen otimme hevosilta varusteet pois ja pyyhimme niiltä hiet märällä sienellä. Tämän jälkeen veimme hevoset ulos ja pääsimme syömään.

Teoriatunnin aiheena oli ratsastajan urapolku ja kilparatsastus. Aihe oli kiinnostava ja hyödyllinen, sillä aion jatkaa kilpailemista syyskaudella, kunhan löydän sopivan kisahevosen. Kertaheitolla tuli opittua paljon uutta ja kerrattua vanhaa tietoa, mm. ratsastuksen eri tasoilla vaadittavia taitoja.

Päivä meni hyvin, ja tuntikin oli mukava. Tulen leirille huomenna toivottavasti hyvillä mielin ja odotan jo nyt huomista ratsastustuntia.

-Sanna

Tutustu Suomen Ratsastajainliiton laatimiin harraste- ja kilparatsastajan polkuihin:

Harrasteratsastajan polku

Kilparatsastajan urapolku

Hoitajien leirillä, päivä 1

Poni-Haassa järjestetään tällä viikolla jo kolmatta vuotta peräkkäin hoitajien leiri. Leirillä hoitajat mm. putsaavat varusteita ja siistivät poneja niiden loman jäljiltä. Leirillä tietysti myös ratsastetaan, ja tänä vuonna on erikseen poni- ja hepparyhmä, tosin hepparyhmässä vierailee monesti myös poneja. Joka päivä eri hoitaja kirjoittaa päivän tapahtumista tänne blogiin. Juttusarjan aloittaa blogin vakiokirjoittaja Hanski.

Maanantai

Saavuimme tallille ennen yhdeksää aamulla. Jo silloin lämpömittari näytti yli kahtakymmentä, olihan koko viikoksi luvattu todella lämmintä ilmaa. Alun perin aamun oli tarkoitus alkaa teoriatunneilla, mutta koska ratsastaminen näin kuumalla on miellyttävämpää heti aamulla, kuin keskipäivällä, vaihdoimme ratsastukset aamuksi. Opettajana leirillä meillä on Tintti.

© Sanna, kuvassa Jonna ja Bruno

Ratsastan itse viikon hepparyhmässä, joka on jälkimmäisenä. Poniryhmäläiset alkoivat heti harjaamaan ponejaan, ja saatuaan ne varustettua, lähtivät he yläkentälle ratsastamaan. Poniryhmän ratsastuksen aikana me hepparyhmäläiset laitoimme omat ratsumme valmiiksi. Itse ratsastin Wernerillä, joka saapui tallille keväällä. Ehdin ratsastaa Wernerillä tunnin jo kevätkaudella kun se oli juuri tullut tallille, joten hevonen ei ollut aivan tuntematon minulle. Kun oli meidän tuntimme vuoro, lähdimme yläkentälle.

Menimme tunnilla aika paljon käyntiä ja ravia suoralla uralla. Koska hevoset olivat juuri tulleet kuukauden lomalta, ei niiltä voinut heti alkaa vaatimaan pieniä teitä tai esimerkiksi pohkeenväistöä. Monta tuntia päivässä hommia tekemään tottuneiden hevosten kunto on laskenut, kun ne ovat olleet kuukauden laitumella syöden heinää. Hevosten lihakset voivat myös mennä jumiin, jos niiltä yhtäkkiä vaatii liikaa heti loman jälkeen. Lopuksi laukkasimme vielä keskiympyrällä muutamat pätkät molempiin suuntiin.

Werneri oli aluksi todella kankea, se ei meinannut taipua kulmiin, vaan kaatui sisäpohjetta vasten. Se myös kulki etupainoisena, mutta tätä sain mielestäni korjattua tunnin aikana hyvin tekemällä usein puolipidätteitä. Myös keskiympyrällä laukoissa Werneri yritti kaatua sisäpohjetta vastaan. Laukkoihin olin kuitenkin muuten tyytyväinen, sillä ne nousivat huomattavasti nopeammin kuin keväällä hevosella ratsastaessani. Tai sitten osasin itse ennakoida ja antaa tällä kertaa avut paremmin ja selkeämmin. Harvemmin tulee kesken tunnin fiilis, että haluaisi mennä enemmän harjoitusravia. Nyt kuitenkin tuli, sillä Wernerillä olisi tosi kiva ravi istua alas. Jos kuitenkin jätetään ne harjoitusravit Tintin "kinkunsulatustunneille" ja keskitytään näin hevosten loman jälkeen johonkin muuhun.

Inka ja Ametist

Netta ja Gina

Ratsastustuntien jälkeen toimme hevoset hetkeksi talliin, jossa riisuimme niiltä varusteet ja pyyhimme hiet. Hevoset pääsivät sen jälkeen ulos tarhoihin. Hevoset hoidettuamme söimme pikaisesti, minkä jälkeen alkoi Tintin pitämä teoriatunti hevosen hoitamisesta. Kertasimme aluksi hevosen rakennetta ja ruumiinosia. Hevosen ruumiinosien tietäminen on hoitajille tärkeää, jotta osaa esimerkiksi kertoa opettajalle, missä kohtaa hevosella on haava. Aloittelijoiden opastaminen on myös helpompaa, kun osaa kertoa, mitä ruumiinosaa hevosesta tarkoittaa. Tintti jatkoi teoriatuntia kertomalla, mitä perushoitomerkin, sekä Hoito 1 ja 2 -merkkien suoritukseen vaaditaan.

Tintti kyseli myös, mitä haluaisimme käydä läpi huomisella teoriatunnilla. Tulimme siihen tulokseen, että huomenna käsitellään ratsastusta, siinä kilpailemista ja eri kilpailuiden tasoeroja ja -vaatimuksia. Teoriatunnin jälkeen saimme leirin ensimmäisen päivän päätökseen. 

Esittelyssä Poni-Haan opettajat: Pirita

Pirita ja Onni

Uusin ope-vahvistus Pirita Lång on jo monelle tallilla kävijöille tuttu. Hän aloitti vuoden vaihteessa tallipäällikkönä Annen äitiysloman sijaisena. Lue mitä Pirita kertoo itsestään!

Milloin aloitit ratsastuksen?

Aloitin ratsastuksen ponitalutuksessa Messilän kartanon ratsastuskoulusssa vuonna 1988. Siitä matka jatkui alkeiskurssille ja loppua ei näy.

Koulutus, ura?

Aloitin hevosalan opiskelut Ypäjän hevosopistossa vuonna 1998. Ypäjällä opiskelin yhteensä viisi vuotta. Taskussa on neljä eri hevosalantutkintoa; hevosenhoitaja, remonttiratsastaja, ratsastuksenohjaaja ja ratsastuksenopettajan ammattitutkinto. Ammattitutkinnon suoritin työn ohessa vuonna 2008-2010. Lisäksi olen I- tason valmentaja sekä IVK-koulutuomari.

Valmistuin 2003 ratsastuksenohjaajaksi. Valmistumisen jälkeen työskentelin kesän Rautalammin ratsastuskeskuksessa. Syksyllä sain työtarjouksen Leppävaaran ratsastuskoulusta, jossa opetin 2003-2007. Vuonna 2007 siirryin ratsastuskoulutoimintaansa aloittavalle Primus Tallille. Primustallilla työskentelin vastaavana ratsastuksenopettajana useamman vuoden. Perustin toiminimen vuonna 2013, jonka jälkeen valmensin myös yksityisiä ratsukoita ratsastuskoulutuntien lisäksi. Vuoden 2014 alusta siirryin Poni- Hakaan Anne Nuutisen äitiyslomansijaiseksi.

Viime talvena valmistuin Personal Traineriksi. Lähellä sydäntäni on kaikenlainen liikunta. Suunnitelmissani on kehittää ratsastajille suunnattua oheisliikuntaa ja lajia tukevaa harjoittelua.

Kilpailu-ura?

Olen kilpaillut pääsosin kouluratsastuksessa helppo A- tasolla. Esteillä olen kisannut jonkin verran nuorilla hevosilla ja muutamat kenttäkilpailutkin mukaan mahtuu.

Oma(t) hevoset?

En ole koskaan omistanut omaa hevosta. Olen ollut onnekas saadessani ratsastaa paljon erilaisia hevosia. Tällä hetkellä ratsastan ja valmentaudun 16 vuotiaalla Rahmaninovilla, jonka kanssa olisi tarkoitus startata VaB tasolla.

Lempi tuntiponi-ja hevonen, miksi?

Urani varrella minulle on kertynyt monia suosikki ratsastuskouluhevosia. Tällainen poni tai hevonen omaa pitkän pinnan, suuren sydämen, ripauksen huumorintajua ja oikeanlaisen rakenteen. Tällä hetkellä sydäntäni lähellä ovat Steven ja Lassi.

Millainen on hyvä oppilas?

Hyvä oppilas on avoin uusille opeille ja varsinkin erilaisille hevosille. Hän on myös vastaanottavainen ja realistinen omien taitojensa suhteen. Hän omaa myös halun oppia hyväksi hevosmieheksi. Ratsastusta voi harrastaa monella tapaa, sen vuoksi tämä on hieno laji.
Ratsastus on kuitenkin urheilua. Odotukset ratsuamme kohtaan on usein korkealla. Emme saa unohtaa omaa fyysistä harjoitteluamme. Jos haluaa hyväksi ratsastajaksi täytyy harrastaa ratsastusta tukevaa oheisliikuntaa.

Opettajan urasi tähtihetki?

Tähtihetkiä tässä työssä tulee joka päivä. Työpäivän jälkeen tulee usein hymy huulille kun miettii, että on saanut annettua jollekkin ratsastajalle onnistumisen tunteen. Oppilaiden menestys kilpailuissa on yksi tähtihetkistä. Useat mitalit tuntiratsastajien mestaruuskilpailuista kertovat, että on saanut opetettua ja treenattua oppilaitaan oikeean suuntaan.

Mukavinta työssäsi?

Hevoset ovat ehdottomasti työssäni parasta. Jokainen päivä on erilainen. Nautin myös opettamisesta. Kun yhdistää hevoset ja opettamisen niin siinä se on.
 

Tuntipäiväkirja: remppakurssilla

Remppakurssi, päivä 1

Osallistuin ensimmäistä kertaa ”remppakurssille”, jossa on tarkoituksena opetella ratsastamaan nuoria hevosia. Kurssin kautta kävi selväksi, ettei se aina ole ihan niin helppoa ja täytyy tarkkaan harkita mitä hevoselta voi vielä pyytää.

Meitä oli kurssilla tällä kertaa vain neljä ratsukkoa. Itselleni oli jaettu Gina, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Ginan lisäksi kurssille rempattaviksi olivat päässeet Ametist, Macy ja Onni.

Aluksi pyrimme siihen, että hevoset kulkevat käynnissä reippaasti ja tasaisessa tahdissa. Teete painotti myös, että hevosten pitäisi taipua kunnolla kyljistään, eikä taivuttaa kaulaa mutkalle ja heitää lapaa ulos. Teete kertoi, että tämä on ollut ongelmana etenkin Macyn ja Ametistin kohdalla, jotka tykkäävät heittää lavan ulos ja keksiä temppuja.

Tämän jälkeen teimme etuosankäännöksiä pysähdyksestä. Tarkoituksena oli saada hevonen kääntymään pelkällä ulkopohkeella. Aluksi Gina oli ihan ihmeissään, mutta muutaman käännöksen jälkeen se alkoi hoksata jutun juonen. Pysähdyksessä se tosin tahtoi lähteä heti peruuttamaan. Kun käännökset pysähdyksestä alkoi sujua, teimme niitä myös käynnistä. Teete painotti tässäkin kohtaa ottamaan ajoissa puolipidätteitä, jotta hevonen on hereillä ja kuuntelee, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Seuraavaksi teimme väistöjä keskihalkaisijalta uralle. Väistön oli tarkoitus olla hyvin loivaa ja painopiste oli oikealla linjalla. Teeten sanoin ”mielummin oikea linja, eikä yhtään väistöä, kuin huono linja ja paljon väistöä.” Väistön jälkeen piti lähteä raviin ja tehdä kulmaan voltti. Gina tuntui tässä vielä melkoiselta rautakangelta ja yritti voltin loppupuoliskolla oikoa. Tähän paneuduin lopputehtävän ajaksi, ja sain oikomista korjattua.

Lopuksi teimme vielä laukkatehtävät. Teete aluksi puhui meille lepokäyntien ajan nuoren hevosen kanssa laukkaamisesta ja vertasi sitä vähän lapsen tiskaamisen opetteluun. Ensin pyydetään tiskaamaan muovikippo, eikä siitä valiteta vaikka siinä olisikin vielä tahroja tai saippuaa tiskaamisen jälkeen, vaan kehutaan. Samoin hevoselta pyydetään ensin vain laukkaa, välittämättä siitä tuleeko sieltä myötälaukkaa vai ei. Sitten kun tämä ensimmäinen vaihe alkaa sujua, aletaan pyytämään lisää.

Laukkasimme lopuksi ihan vain isoilla pääty-ympyröillä ja menimme normaaliin tuntilaukkaan verrattuna kovaa. Ginan kohdalla ero oli kuin yöllä ja päivällä. Se muuttui heti tasaisemmaksi ja rennommaksi kun sai laukata reilummin eteen. Kääntämisessä oli vielä toivomisen varaa, kun kuski ei ollut tottunut vielä näin isoliikkeiseen hevoseen, mutta sain itse tunnista paljon irti. Hankalinta oli antaa vain se yksi selkeä apu kerrallaan. Vaikkei kurssilla olleet ratsumme olleet ihan raaimmasta päästä, niin kyllä niissä selkeästi huomasi eron, kun antoi selkeät avut ja malttoi itse olla nysväämättä liikaa.

Tunnin jälkeen meillä oli vielä teoriatunti, jossa kävimme läpi päivän tuntia ja Teete kertoi vielä lisää nuorten hevosten ratsastamisesta. Sain teoriassa paljon uutta tietoa. En esimerkiksi tiennyt, että useimmille hevosille oikean laukan nostaminen on hankalampaa. Teete myös kertoi, kuinka nuorten kanssa tulisi olla rento, mutta johdonmukainen. Jos ratsastaja pelästyy jokaista säpsähdystä ja pelleilyä, huomaa nuori hevonen hyvin nopeasti, että se saa myös pelleillä.

Remppakurssi, päivä 2

Alkuun teimme itsenäisesti pysähdyksiä ja etuosankäännöksiä. Gina pysähtyi tänään paljon paremmin kuin eilen, eikä lähtenyt heti peruuttamaan. Keskityin vielä tarkemmin siihen, että myötään sille reilusti kun se on pysähtynyt. Kehuin joka kerta, kun se seisoi, eikä lähtenyt peruuttamaan. Etuosankäännöksissäkin Gina tuntui kävelevän paremmin eteen, eikä vain kiertänyt etujalkojensa ympäri nostamatta niitä. Teeteltäkin tuli muutama kehu.

Alkuravit menimme pääty-ympyröillä, vaihdellen niitä tekemällä kokorata leikkaa. Lävistäjällä sai lisätä vähän, mutta vain jos hevonen pysyi tasapainossa. Ginalle oikea kierros oli selkeästi hankalampi ja se oli paljon jäykempi.

Tämän jälkeen teimme väistöjä pienissä pätkissä uraa pitkin. Tarkoituksena saada muutama lyhyt ja hyvä väistöpätkä kuin yksi pitkä ja huono. Jäin itse välillä vetämään ihan liikaa. Kun kuski sai avut taas kuntoon, niin alkoi Ginankin väistöt parantua. Lopuksi saatiin jo muutama oikein kelpo pätkä!Väistöpätkän jälkeen piti nostaa laukka tai ravi lyhyeltä sivulta ja jatkaa vielä pitkän sivun loppuun. Tarkoituksena oli mennä laukkaa, jos hevonen malttoi odottaa. Itse pitäydyin kahta laukkapätkää lukuunottamatta ravissa, sillä Gina tahtoi lähteä aina edellisen perään laukkaan.

Lopuksi vielä laukkasimme ympyröillä reilua laukkaa. Gina oli selkeästi rennompi tänään kuin eilen. Varmasti itsekin olin jo rennompi uuden hevosen kanssa. Teeteltä sain lopuksi palautteena ”Tänään paljon rennompi, mutta välillä valuu liikaa nenälleen epätasapainossa”. Huomiselle siis läksynä tehdä paljon puolipidätteitä ja yrittää pitää Gina pystyssä. :D

Remppakurssi, päivä 3

Aloitimme tänään vähän erilaisella harjoituksella. Meidän piti jäädä pareittain pitkille sivuille ja tehdä iso täyskaarto pitkän sivun päähän ja väistättää takaisin uralle. Olin ihan äimistynyt, sillä Gina väisti todella paljon paremmin kuin eilen! Pääsinkin heti kehumaan sitä oikein kunnolla! Tämä oli mielestäni todella kiva harjoitus alkuun, Gina tuntui paljon vetreämmältä tämän harjoituksen jälkeen ja käynnin tahtikin parani paljon.

Siirryimme tekemään alkuraveja ja teimme pitkien sivujen keskellä isot voltit. Ginalle taas oikealle taipuminen selkeästi hankalampaa ja itsellä ohjat valui koko ajan pitkäksi. Vasemmalle voltit sujui huomattavasti helpommin ja ohjatkin alkoi pysymään kädessä. Volttien jälkeen teimme askeleen pidennyksiä ja Teete painotti sitä, että hevosen on pysyttävä tasapainossa. Jos hevonen pysyi ensimmäisellä kerralla hyvin, voi seuraavalla pyytää taas vähän lisää. Minulla oli vaikeuksia pitää Gina tasaisena koko lävistäjän ajan.

Teimme tänään ravista laukannostoja uralla ja tarkoituksena oli nostaa laukka tallinpäädystä, viimeistään kulmasta. Jos hevonen nosti laukan heti, kun pohkeet siirtää – Fine! Gina reagoi tosi hyvin laukkapohkeisiin ja se lähtikin aina heti laukkaan kun siirsin pohkeet. Tarkoituksena oli laukata taas reilua laukkaa koko pitkä sivu ja sivun lopussa raviin. Itsellä se meni lopuksi siihen, että pääsin noin kaksi askelta laukkaa, ja sitten pitikin alkaa jo jarruttelemaan. Gina innostui tästä tehtävästä paljon ja mennä pörhelsi kuin höyryveturi.

Tästä päivästä jäi mieleen minulle jankutettu ohje ”hei muru, taas niitä ohjia lyhyemmäks!”

Remppakurssi, päivä 4

Teimme tänään heti aluksi väistöjä uralta keskelle ja keskeltä takaisin uralle. Gina väisti tänään taas oikein hienosti, mutta oikean pohkeen väistäminen taas selkeästi hankalampaa. Teimme käynnissä myös voltteja ja taivuttelua. Ravasimme kevyttä ravia ympyrällä.

Teimme melko aikaisin jo ravi-laukka siirtymisiä. Gina oli näissä todella hidas pohkeelle ja sainkin kerran koskettaa sitä raipalla. Tämä auttoi kummasti ja laukat alkoi nousta paljon paremmin. Gina oli laukassa tosi reipas, mutta pohkeelle kuitenkin hidas. Kaikki avut menivät läpi vähän viiveellä.

Lopuksi teimme puolipidätteitä käynnissä. Niin paljon pidätteitä, kunnes hevonen selkeästi hidasti ja sitten liioiteltu myötäys. Tässä kohtaa olimme kaikki ratsastajat vähän pihalla, emmekä tajunneet, että Teete halusi ihan löysän ohjan ja myötäsimme vain vähän. Sitten kun Teete oli karjunut noin kymmenen kertaa ”vielä lisää!”, alkoi oikea myötäysmäärä löytyä. Ginalle tämä oli oikein hyvä harjoitus ja nenä alkoi löytää paikkansa. Lopputunnin sainkin ratsastaa ihanan ryhdikkäällä ja tahdikkaalla hevosella!

Teoriassa saimme vielä henkilökohtaista palautetta kurssista. Teete sanoi, että Gina oli loppua kohden paljon rennompi ja muotokin säilyi paremmin. Tahtikin alkoi loppua kohden tasoittua.

Itse opin tästä kurssista hyvin paljon. Oli mielestäni erittäin hyvä, että kurssilla oli vielä puolen tunnin teoria joka ratsastuksen jälkeen. Sain joka kerta Teeteltä jotain hyviä neuvoja seuraavaa päivää varten, sekä uutta tietoa nuorten ratsastamisesta. Oli myös kiva puida päivän tuntia muiden ratsastajien kanssa. Mielestäni oli myös todella kiva aloittaa ”nollasta” kurssin ekana päivänä. Ei tarvinnut miettiä mitään muotoa tai muuta. Kunhan hevosen tahti oli hyvä ja se oli tasapainossa. Siitä lähdettiin sitten pikkuhiljaa vaatimaan lisää kurssin edetessä.

Suosittelen tätä kurssia ehdottomasti kaikille, jotka haluavat oppia ratsastamaan raaempia tai nuoria hevosia. Usein tunnilla ei ehdi keskittymään siihen yhteen raaempaan hevoseen, mutta tässä koko kurssi oli pelkästään sitä nuoren ratsastamista ja keskityttiin vain siihen. Tehtävät oli helpohkoja, joten päästiin keskittymään juurikin niihin selkeisiin apuihin ja yksinkertaisiin juttuihin. Mietin ehdottomasti ensi vuonnakin osallistuvani tähän kurssille!

-Minna Markkanen

Hevoset ja ponit kesälomille

Torstaina 19.6. heti alkeiskurssin jälkeen laitettiin kaikki poniruunat Amia, Carusoa ja Brunoa lukuunottamatta valmiiksi. Vuorossa oli jokavuotinen ponien ratsastus laitumelle. Ponit viettävät ansaitun lomansa Sotungissa, Virpin ja Ponten hoivissa. Sen verran innokkaina nämä olivat lähtemään, että taisivat aavistaa, minne ovat pääsemässä.

Matka Sotunkiin oli kuulemma sujunut hyvin, lukuunottamatta johtoponi-Ballea säikyttänyt yllättävä vesilätäkkö pääsi yllättämään matkan varrella. Alla Inkan ottama video kun ponit päästetään irti laitumella.

Perjantaina lähtivät loput hevoset Suskin luokse laitumelle. Talli on kiinni ja avautuu jälleen 21.7.

Blogi ei suinkaan jää nyt kesätauolle, vaan postauksia on luvassa myös kesän aikana. Toivotamme lukijoillemme mukavaa kesää!

PHR:n estemestaruudet 2014

Pari viikkoa sitten, sunnuntaina 25.5 oli aika selvittää seuran vuoden 2014 parhaat esteratsastajat. Kisat olivat kivan sään vuoksi vaihteeksi ulkona ja tilaa hypätä oli tavallista enemmän, mikä itsessään loi mukavaa fiilistä kisapäivään.

Haastattelimme seuran estemestarit eri ikäluokista. Kaikkien kuvien © Taija Rinne.

Kysymykset:
1. Miltä nyt tuntuu? Oletko tyytyväinen omaan rataasi? Miten valmistauduit siihen?
2. Miksi valitsit juuri tämän hevosen/ponin? Minkälainen on historianne?
3. Tavoitteesi ensi kaudelle.
4. Miksi kilpailet? Minkälainen on hyvä kilpailupäivä?

Poniratsastajien mestari: Lotta Haponen ja Iitu



Poniluokan palkintojenjako. Iitu ja Lotta vasemmalla.

1. Tuntuu kivalta! Varsinkin, kun Iitun kanssa on esteillä ollut paljon haasteita. Rata oli hyvä, vaikka ekalla esteellä tuli hassu lähestyminen, kun este oli vähän vinossa ja kirkkaan värinen. Iitu kuunteli minua koko ajan ja luotti erikoisemmillakin esteillä apuihini. Iitulle kisat ulkokentällä sopii aina paremmin, koska siellä sillä on enemmän energiaa. Valmistauduin rataan jo viikolla sillä Anne piti estetunnin perjantaina ja silloin hypättiin paljon ja jopa 80cm esteitä. Kisaverkassa keskityin paljon tehtäviin, joilla Iitu alkoi kuunnella hyvin pidätteitä sekä pohkeita.

2. Iitu on ollut meillä siskoni kanssa ylläpidossa nyt puolitoista vuotta Nuutisen Annelta. Ratsastan Iitulla 2-4 kertaa viikossa. Itse olen enemmän kisannut esteillä ja siskoni Ronja on mennyt koulua.

Iitu on oikea estetykki! Mutta poni ei tee mitään yksin. Iitu pitää ratsastaa esteelle rohkaisemalla ja hyvillä lähestymisillä. Se hyppää, minkä vaan yli, jos luottaa ratsastajaan. Sarjat ovat varsinkin olleet haasteellisia sillä Iitu ei hyppää, jos askeleet tulee huonosti. Erikoisesteet eivät tuota ongelmia, jos muistaa ratsastaa lähestymisen loppuun asti. Töitä on siis tehty paljon. Oon myös pudonnut monta, monta kertaa....
Viime kevätkauden Iitu asui vielä Jäniksenlinnassa ja silloin kilpailin lähitalleilla seurakisoissa. Tuloksena oli yleensä enemmän tai vähemmän virhepisteitä tai jopa hylkyjä.... Silloin meillä oli vielä enemmän kaasu ja jarru hukassa (käyttöön otettiin Suskilta opittu norsujarru). Iitu on vasta 8-vuotias ja melkoinen persoona! Poni-Haassa on kisat menneet vähän paremmin, mutta tämä oli ehdottomasti
yhteisen uramme paras rata!



Iitu ja Lotta kunniakierroksella.

3. Tarkoitus olisi ensikaudella saada pois kokonaan turhat kiellot ja ohiratsastukset. Tavoitteena on siis puhtaat radat ja hyvä mieli! Olisi mukava kisata enemmän myös 70cm luokkia. Ehkä voisin myös kisata parit koulukisat. Olisi mukava ensi kaudella käydä vähän enemmän lähitalleilla kilpailemassa kotitallin lisäksi.

4. Kilpailussa pääsee mittamaan omaa kehitystä. Jännityksen takia on ratsastuskin vähän erilaista kisapäivänä. Pitää oikeasti keskittyä poniin ja ratsastamiseen! Ulkopuolella kilpaillessa näkee muita ratsastuspaikkoja ja saa kokemusta erilaisista tilanteista.

Hyvänä kisapäivänä Iitu on kuunnellut ja mennyt puhtaan radan. Hyvä mieli jää molemmille, kun ei ole tarvinnut radalla kiistellä! Sijoittuminen ei ole tärkeintä vaan se, että on tyytyväinen omaan ja ponin suoritukseen.

Junioriratsastajien mestari: Salla Parviainen ja Ametist

1. Hyvältä tuntuu! Suurimmaksi osaksi olen  myös tyytyväinen. En valmistautunut oikeastaan muuten kuin opettelemalla radan ja tietysti keskittymällä. Yritän stressata ja jännittää mahdollisimman vähän.



Salla saapumassa junioriluokan palkintojenjaosta.

2. Ametist on yksinkertaisesti paras ja meillä sujuu yhdessä hyvin. Historia ei ole kovin pitkä, aluksi tunneilla Ametist nousi monta kertaa pystyyn ja oli muutenkin erimielisyyksiä, mutta ne ovat nyt mennyttä.

3. Ensi kauden tavoitteena on kisata ja pärjätä mahdollisimman paljon.

4. Koska kilpaileminen on veressä, olen kilpailuhenkinen, oli kyseessä sitten yleisurheilu tai ratsastus. Hyvä kilpailupäivä on sellainen, josta jää hyvä mieli itselle ja hepalle. Tietysti sijoittuminen on aina kiva plussa!


Senioriratsastajien mestari: Nea-Reetta "Nekku" Niemi ja Macy

Nekku ja Macy palkintojenjaossa.

1. Tosi hyvältä, pitkästä aikaa kemiat sopi uskomattoman hyvin yhteen hepan kanssa. Tyytyväinen olen molempiin ratoihin yleisesti, toki hiottavaa löytyy aina! Valmistautuminen oli lähinnä henkistä, Macyn kanssa ei päästy harjoittelemaan kun heppavalinta tuli niin yllättäen.

2. Tarkoituksena oli tulla kisoihin Roilla tai Antilla, mutta koska ilmoittautuessani nämä ja kaikki muut tutummat hepat olivat menneet, Titan ja Tintin kehotuksesta (kiitos siitä heille!) päädyin lähes täysin itselleni vieraaseen Macyyn. Yhteinen historiamme käsitti ennen kisoja vain yhden puomitunnin alkukeväästä.

3. Tavoitteena ensi kaudelle on jatkaa Macyn kanssa ja yrittää esteiden lisäksi saada toivottavasti muutama kouluratakin mentyä. Vaikka kyseessä onkin hieman haastava heppa, on siinä sitä jotain mikä iski muhun ja kovaa. Jos suurempia tavoitteita pitää asettaa niin olisihan se ihan huippua tähdätä vuoden 2015 tuntsareihin (jos en ole ostanut sitä itselleni ennen sitä) mutta katsotaan sitä sitten lähempänä!

 4. Kilpailen siksi että nautin siitä. Ratsastaminen kisaradalla on aina erilaista ja uusia juttuja oppii sekä hyvistä että huonommista radoista. Ja vaikka aina kisoihin ei lähdetä voittamaan niin tuleehan siitä ihan mahtava fiilis! Kilpailupäivissä on aina jotain hyvää kunhan pitää mielen positiivisena ja avoimena uusille asioille!

Aikuisratsastajien mestari: Minna Bode ja Roy



Minna ja Roy palkintojenjaossa.

1. Kivalta tuntuu, koska kisasin ensimmäistä kertaa Roylla ja saatiin nollaradat – tähän ei voi muuta kuin olla tyytyväinen..
Valmistautuminen alkaa aina radan opettelulla; katson esteiden paikat ja niiden väliset tiet huolellisesti. Mietin samalla ratsuani, ja sitä, miten sillä kannattaa rata ratsastaa. Yleensä juttelen myös ratamestarin kanssa radasta pari sanaa.
Verryttely on myös valmistautumista – ”tunnustelen”, millä tuulella ratsu on, ja yritän nopeasti päätellä, pitääkö hevosta herätellä vai rauhoitella. Tällä keraa verkassa oli mukana Pirita, joka on ihan loisto-opettaja, häneltä sain kivasti apua ja tukea Royn kanssa.

2. Roylla ja minulla ei ole paljoakaan historiaa, mutta kun Floora oli hyppykiellossa, valitsin Royn. Olen muutenkin yleensä kisannut estemestaruuksissa monilla hevosilla, ja kaikki kultamitalit olen voittanut eri ratsulla (Unelma, Pete, Floora ja nyt Roy).

3. Tavoitteena on aina vain oppia paremmaksi ratsastajaksi.

4. Ratsastuskilpailu on minulle oman taitoni mittaamista ja kisahermojen testaamista. Minulla ei ole kauheaa voittamisen tarvetta – toisaalta sekin auttaa, kun ei sitten tule jännitettyä ja stressattua paljoakaan… Onnistunut kisapäivä on sellainen sujuva ja rento. Kivaakin saa olla, eihän siinä muuten ole mitään mieltä – minun mielestäni ainakaan :)

Onnea mestareille! Kisat jatkuvat taas syksyllä. Loput estemestaruuksien tulokset löydät täältä.

Beeta lähti uuteen kotiin

Connemaratamma Beeta lähti perjantaina uuteen kotiin. Drumbad Crann na Beatha eli tuttavallisemmin Beeta saapui puolitoista vuotta sitten syksyllä Irlannista. Se oli silloin 6-vuotias ja äärettömän herkkä. Pikkuhiljaa se tuli mukaan tunneille ja ihastutti lähes kaikki ratsastajat herttaisella luonteellaan. Se olikin niin kiltti, että rauhoituttuaan se sopi hyvin myös alkeiskursseille. Beeta on hieno poni ja sen suhteen oli monia toiveita, mutta valitettavasti sillä todettiin keväällä vatsahaava, jonka takia se oli pitkällä sairaslomalla. Sen takia se myös myytiin rauhallisempaan kotiin, jossa Beeta saa olla pääosin seuraponina ja ehkä myöhemmin varsoa muutaman kerran. Toivotamme Beetalle mukavaa jatkoa uusien omistajien kanssa!

Tallille tuli myös kaksi uutta hevosta hieman aiemmin. 12-vuotias tori-hannover-risteytysruuna Werner saapui Virosta suoraan Poni-Hakaan. Se on ollut Virossa tuntihevosena ja löytyy siltä kilpailutuloksiakin. Werneri on jo normaalissa tuntikäytössä ja pääsipä se viikonloppuna hyppäämään Suskin esteviikonlopussakin. Werneri on kiltti, rauhallinen ja osaava, joskin hieman ruosteessa. Ratsastajat ovat kuitenkin tykänneet siitä paljon ja se on mainio lisä tuntihevosten joukkoon.

Werneri, kuva Hanski

Joker eli Jokeri tai Joke saapui Poni-Hakaan Sipoosta myyntitallilta. Se on 9-vuotias puolalainen ruuna, jolla on hieno ravi ja laukka. Jokeri on ollut muutamilla tunneilla mukana, sekin on kiltti ja rauhallinen ratsastettava, josta tulee pienellä lisäkoulutuksella varmasti hyvin suosittu. Sitten onkin talli täynnä Jokeri-faneja ;)

Jokeri, kuva Hanski